keskiviikkona, syyskuuta 17, 2008

Vankiloiden toiminta valtiottomassa yhteiskunnassa

Yksi suurimmista haasteista anarkistiselle filosofialle on vankilat, eli kysymys siitä, miten väkivaltaisia rikollisia säilytettäisiin rangaistuksen ajan. Tutkikaamme siis rankaisevia mekanismeja, jotka voisivat toimia valtiollisen järjestelmän poissaollessa.

Ensimmäiseksi, voinemme olettaa, että valtion poissaollessa yksityisten suojelusjärjestöjen olisi pakko yhdistää voimansa rajoittaakseen nykyaikaisen taloudellisen elämän saavutukset niiltä, jotka vahingoittavat kanssaeläjiään. Sellaiset hyödykkeet kuten pankkikortit, kuljetus, ruoka jne. pystytään kieltämään niiltä, jotka ovat todistettavasti tehneet väkivaltarikoksen.

Sitä paitsi valtiottomassa yhteiskunnassa ei ole olemassa sellaista käsitettä kuin "julkinen omaisuus", joten väkivaltarikollisten olisi erittäin vaikea saada pääsyä minnekään, sillä tiet, puistot, metsät jne. olisivat yksityisessä omistuksessa.

Kuka tahansa, joka sattuisi auttamaan henkilöä, joka on tuomittu väkivaltarikoksesta, pelästyttäisi oman suojelusjärjestönsä, joka siten joutuisi kieltämään häneltä suojeluspalveluiden saannin, jolloin hän joutuisi kieltämään rikolliselta avun.

Joidenkin mielestä tämä ratkaisu on liian epävarma. He haluaisivat varmistaa väkivaltaisten sosiopaattien säilytys jossakin laitoksessa, jotta yhteiskunta voisi olla turvallinen, ja joidenkin mielestä tämä ratkaisu on liian brutaali, mutta siitä lisää seuraavaksi.

Ennen kuin aloitamme tämän ongelman ratkaisun, minun täytyy huomauttaa, että jos väkivaltaisten sosiopaattien ongelma on hyvin laaja, se tuskin loisi minkäänlaista moraalista oikeutusta valtiolle. Jos yhteiskunta kirjaimellisesti sikiäisi pahoista ihmistä, nämä ihmiset siten pystyisivät soluttautumaan valtioon, poliisiin ja armeijaan ja täten pääsivät saalistamaan niitä ihmisiä, jotka pystytään riisumaan aseista laillisin toimin.

Jos kuitenkin pahoja ihmisiä on hyvin vähän, me tuskin tarvitsemme valtion kaltaista väkivaltakoneistoa suojaamaan meitä niin pieneltä ongelmalta.

Toisin sanoin, jos maailmassa on paljon pahoja ihmisiä, meillä ei saa olla valtiota, ja jos pahoja ihmisiä on vähän, me emme tarvitse valtiota.

Joka tapauksessa kuvitelkaamme, mitä tapahtuisi raiskaajalle valtiottomassa yhteiskunnassa. Kaikki yleisimmät suojelusjärjestöt haluaisivat välttää väkivaltaisen toimesta koituneita sairaalalaskuja: koska he ovat taanneet asiakkailleen väkivallattoman ympäristön, he joutuisivat kustantamaan nämä laskut.

He voisivat taata asiakkailleen vaikka ns. raiskaussuojan. Osana tätä suojaa olisi lupaus maksaa huomattava taloudellinen korvaus raiskauksen uhrille. Naiset, joyka eivät pysty kustantamaan tätä suojaa, voisivat saada lahjoituksia naisten ja miesten tasa-arvoa ajavilta yhdistyksiltä tai lakimiehet voisivat luvata edustaa heitä pro bono, saaden vastineeksi siivun maksetusta korvauksesta.

Jos nainen joutuu raiskatuksi, hän vetoaa omaan suojelujärjestöönsä korvausta varten. Suojelusjärjestö etsii raiskaajan käsiinsä käyttäen käytössään olevaa teknologiaa hyödykseen ja laittavat etsivän etsimään raiskaajan käsiinsä. Raiskaajan löydettyään hän koputtaa hänen kotiovelleen ja ilmoittaa:

"Hyvää päivää, herra Aaltonen. Teitä on syytetty raiskauksesta ja minä olen tullut tänne tänään kertomaan teille vaihtoehtonne ja oikeutenne tässä kyseisessä tilanteessa. Yritämme tehdä tämän prosessin mahdollisimman kivuttomaksi teille, joten järjestämme oikeudenistunnon teille sopivaan aikaan. Jos ette saavu paikalle sovittuun aikaan, tai todistatte valheellisesti tai totuutta väännellen, me aloitamme teitä kohtaan huomattavat sanktiot, jotka on esitetty teidän suojelusjärjestön kanssa solmimassanne sopimuksessa. Meidän solmimamme sopimus teidän käyttämänne pankin kanssa sallii meidän jäädyttää varanne. Tilille jätetään pieni rahallinen summa elintarvikkeita ja oikeuskuluja varten siksi ajaksi, jona te olette syytettynä väkivaltarikoksesta. Olemme solmineet teidän käyttämienne lento-, bussi- ja junayhtiöiden kanssa sopimuksen, joka estää teitä lähtemästä kaupungista ennen kuin asia on ratkaistu."

"Voitte edustaa itseänne oikeudenistunnossa, valita yhden meidän palveluksessamme olevan lakimiehen tai me voimme maksaa haluamasi lakimiehen palveluksista, kunhan hänen taksansa ovat hyvän maun rajoilla. Voimassaolevan turvallisuussopimuksenne mukaan saamme pääsyn kotiinne tutkimussyistä. Teillä on täysi oikeus kieltää pääsymme kotiinne, mutta silloin oletetaan teidän olevan syyllinen rikokseen, josta teitä epäillään, minkä johdosta voimme toimeenpanna sopimuksemme sallimat sanktiot. Jos teidät todetaan syyttömäksi rikokseen, josta teitä epäillään, maksamme 20 000 euroa korvaukseksi. Tämän korvauksen kustantaisi se nainen, joka syyttää teitä tästä rikoksesta. Olemme myös valmiit tarjoamaan teille ilmaisia terapiaistuntoja, jotta voisitte helpommin välttää tämän kaltaiset tilanteet."

Oikeudenistunto alkaa ja loppujen lopuksi ratkaisu saadaan aikaan. Jos mies tuomitaan syylliseksi, hän saa toisen visiitin hänen turvajärjestönsä edustajalta, joka jälleen ilmoittaa hänelle:

"Hyvää päivää, herra Aaltonen. Teidät on tuomittu syylliseksi raiskaukseen ja minä olen tullut tänne ilmoittamaan rangaistuksestanne. Olemme solmineet sopimuksen käyttämänne pankin kanssa, joka on sulkenut pankkitunnuksenne ja siirtänyt varanne meille. Me vähennämme tutkimuksestamme ja oikeudenistunnosta syntyneiden kulujen summan näistä varoista ja siirrämme puoli miljoonaa euroa naiselle, jonka olette raiskannut. Olemme myös solmineet käyttämänne sähköyhtiön ja vesilaitoksen kanssa sopimuksen, jonka nojalla sähkön ja veden myynti teille on nyt keskeytetty. Lisäksi, mikään huoltoasema ei suostu myymään teille polttoainetta, eikä mikään juna-, lento- tai bussiyhtiö suostu myymään teille lippua. Me solmimme sopimukset kaikkien kotinne lähellä sijaitsevien kauppojen kanssa, jotta he kieltäytyisivät myymästä teille mitään. Jos astutte jalallannekaan kadulle, joka sijaitsee talonne edustalla, teidät pidätetään luvattomasta läpikulusta."

"Voin kertoa teille aivan suoraan ,että jos päätätte jäädä kotiinne, ette voi selvitä kovin pitkään. Teiltä loppuvat ruoka ja vesi. Voitte aina yrittää karata kotoanne, jolloin joutuisitte jättämään kaiken omistamanne. Silloinkin voisitte vain juosta jonnekin piiloon. Jos onnistuisitte tässä uhkarohkeassa yrityksessä, nimenne lisättäisiin rikollisten keskusrekisteriin, eikä teitä edustaisi enää kukaan yksikään kunniallinen suojelusjärjestö."

"Kuitenkin on olemassa vaihtoehto. Jos tulette mukaamme, tarjoamme teille viiden vuoden ajaksi työpaikan. Tuona aikana työskentelette meille ja työasemanne määräytyy osaamisenne perusteella. Jos teillä ei ole hyödyllisiä taitoja, voimme kouluttaa teitä. Teidän palkkanne siirretään suoraan meille ja niillä rahoilla korvaamme aiheuttamianne kuluja. Osa näistä tuloista laitetaan säästöön, jotta päästessänne vapaaksi teillä on pieni pesämuna, jolla aloittaa uusi elämä. Vapaaksi päästyänne teidän nimenne pyyhitään mustalta listalta ja olette jälleen vapaa kansalainen."

Pystymmekö edes kuvittelemaan jonkun valitsevan omaan kotiinsa jäämisen ja kuolemisen janoon ja nälkään? Vaikka raiskaaja ei edes haluaisi tulla paremmaksi ihmiseksi, hänkin varmasti ymmärtää annettujen vaihtoehtojen hyöty-haittasuhteet.

Alkuperäinen teksti: http://www.lewrockwell.com/molyneux/molyneux19.html

13 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

"Kuka vaan joka *sattuisi* auttamaan henkilöä, joka on tuomittu väkivaltarikoksesta, pelästyttäisi oman suojelusjärjestön, joka siten joutuisi kieltämään häneltä suojeluspalveluiden saannin, jolloin hän joutuisi kieltämään rikolliselta avun."

Kukaan ihminen ei varmaan sitten auttaisi toista ihmistä missään tilanteessa. Elämä käy nimittäin varsin vaikeaksi, jos täytyy jatkuvasti seurata jotain CriminalTV:tä, jossa esitellään tuomittujen kasvoja. Sitten pitäisi vielä muistaa ne kasvot tarpeen vaatiessa, ettei vaan auta tuomittua. Ja entä jos joku rikollinen käy plastiikkakirurgin luona vähän tuunaamassa kasvojaan?

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitus on lähes sanasta sanaan kopioitu eräästä Stefan Molyneuxin podcastista =)

Jabo kirjoitti...

Aivan! Unohdin lisätä alkuperäisen sivun linkin. Kylläpä nolottaa kun ihmiset täällä alkavat katsomaan niin kuin olisin yrittänyt kahmia toisen teoksen. En kylläkään usko minkäänlaiseen tekijänoikeuteen jne. mutta lisään linkit kirjoituksiini.

Jabo kirjoitti...

Nyt on linkki alkuperäiseen tekstiin lisätty. Hyvä että huomautit.

Jabo kirjoitti...

""Kuka vaan joka *sattuisi* auttamaan henkilöä, joka on tuomittu väkivaltarikoksesta, pelästyttäisi oman suojelusjärjestön, joka siten joutuisi kieltämään häneltä suojeluspalveluiden saannin, jolloin hän joutuisi kieltämään rikolliselta avun."

Kukaan ihminen ei varmaan sitten auttaisi toista ihmistä missään tilanteessa. Elämä käy nimittäin varsin vaikeaksi, jos täytyy jatkuvasti seurata jotain CriminalTV:tä, jossa esitellään tuomittujen kasvoja. Sitten pitäisi vielä muistaa ne kasvot tarpeen vaatiessa, ettei vaan auta tuomittua. Ja entä jos joku rikollinen käy plastiikkakirurgin luona vähän tuunaamassa kasvojaan?"
--
Tuskin se olisi tavallisten kansalaisten ongelma. Suojelusjärjestö voisi vaan kohteliaasti ilmoittaa kirjeellä, että se henkilö, joka sattuisi asumaan teillä vuokralla, on sattumoisin tuomittu väkivaltarikollinen. Mitäpä jos potkisitte hänet vittuun? Olisi aika epätuottavaa potkia asiakas pois vain sen takia, että kyseinen asiakas sattuisi huostaanottamaan tuomitun rikollisen.

Anonyymi kirjoitti...

"En kylläkään usko minkäänlaiseen tekijänoikeuteen jne. mutta lisään linkit kirjoituksiini."

En minäkään. Mutta se ei tarkoita, etteikö luvaton kopiointi olisi silti epäkunnioittava teko toista yksilöä kohtaan.

Mutta minä en tosiaan närkästynyt vaikka kopioitkin. Oli mukava vain huomata, että joku muukin seuraa Molyneuxin pölinöitä =)

Jabo kirjoitti...

"En minäkään. Mutta se ei tarkoita, etteikö luvaton kopiointi olisi silti epäkunnioittava teko toista yksilöä kohtaan.

Mutta minä en tosiaan närkästynyt vaikka kopioitkin. Oli mukava vain huomata, että joku muukin seuraa Molyneuxin pölinöitä =)"
--

Aivan. Molyneux on sitä paitsi aivan mahtava yksilö. En olisi kummoinenkaan libertaari jos jättäisin toisen vapaamielisen ilman ansaitsemaansa "rispektii".

IDA kirjoitti...

"Aivan. Molyneux on sitä paitsi aivan mahtava yksilö. En olisi kummoinenkaan libertaari jos jättäisin toisen vapaamielisen ilman ansaitsemaansa "rispektii"."

Enpä tiedä. Juttu oli silkkaa roskaa. En ole aikoihin seurannut Lew Rockwellia, mutta en oikein usko, että hän olisi noin pässi. Siis kuka nyt viitsisi tehdä jonkun suojelusopimuksen, joka olisi totalitaarisemmin sitova kuin kommunismi konsanaan? Ei edes autoa saa ajaa, jos on rikoksesta epäilty.

Tai sitten tämä on jotain skeneparodiaa, jota en tajua.

Jabo kirjoitti...

""Aivan. Molyneux on sitä paitsi aivan mahtava yksilö. En olisi kummoinenkaan libertaari jos jättäisin toisen vapaamielisen ilman ansaitsemaansa "rispektii"."

Enpä tiedä. Juttu oli silkkaa roskaa. En ole aikoihin seurannut Lew Rockwellia, mutta en oikein usko, että hän olisi noin pässi. Siis kuka nyt viitsisi tehdä jonkun suojelusopimuksen, joka olisi totalitaarisemmin sitova kuin kommunismi konsanaan? Ei edes autoa saa ajaa, jos on rikoksesta epäilty.

Tai sitten tämä on jotain skeneparodiaa, jota en tajua."
--
Seurasitko yhtään tuota kirjoitusta. Hän saa suojelua vastineeksi siitä että suostuu myöntymään yksityisten tuomioistuinten päätöksiin, joita valvovat hänen suojelusjärjestönsä. Jos hän ei kuuluisi suojelusjärjestöön, hän olisi anarkistisen lain ulkopuolella. Voisitko luottaa henkilöön, joka väittäisi ettei tarvitse suojelusta? Minusta se kuulostaisi aika rikolliselta toiminnalta...

IDA kirjoitti...

"Voisitko luottaa henkilöön, joka väittäisi ettei tarvitse suojelusta? Minusta se kuulostaisi aika rikolliselta toiminnalta.."

Todennäköisesti voisin. Jos suojelu vaatisi jotain noin sitovaa ja kattavaa sopimusta, niin väittäisin varmaan niin itsekin.

Ehkä perustaisin niiden luotettujen kanssa osuuskunnan, joka hoitelisi jäsentensä suojelun.

Jabo kirjoitti...

""Voisitko luottaa henkilöön, joka väittäisi ettei tarvitse suojelusta? Minusta se kuulostaisi aika rikolliselta toiminnalta.."

Todennäköisesti voisin. Jos suojelu vaatisi jotain noin sitovaa ja kattavaa sopimusta, niin väittäisin varmaan niin itsekin.

Ehkä perustaisin niiden luotettujen kanssa osuuskunnan, joka hoitelisi jäsentensä suojelun."

Tuohan on minun mielestäni ihan mieleistä toimintaa anarkokapitalistisessa yhteiskunnassa. Entä jos joku päättäisi murhata toisen ihmisen teidän osuuskunnastanne tai sen ulkopuolelta?

sami kirjoitti...

Vähän anarkokapitalistista fiilistelyä (jos ei ole täysin allerginen 90-luvun tietokonepeleille):
http://wiki.uqm.stack.nl/Druuge

Jossain vaiheessa suojelusjärjestöjen työntekijät ja erityisesti johtajat päätyisivät ylilyönteihin, kun kävisi ilmi, ettei erilaisissa avuttomissa asemissa olevien hyväksikäytöstä jää kiinni.

Esim. jos kuvailtu tuomittu vietäisiin johonkin työleirille, ei kukaan muu kuin yrityksen työntekijät tietäisi, mitä siellä tapahtuu. Ja vaikka ihmiset eivät yleisesti ottaen olisikaan sadisteja, armottomia tai itsekkäitä, varmasti nuo ominaisuudet rikastuvat vanginvartijaksi päätyvässä väestönosassa. Kääntäen, jos ihminen on erityisen herkkä tai empaattinen, hän luultavasti päätyy johonkin toiseen ammattin ja toimenkuvaan kuin yksityisen (pakko)työleirin vartija.

Tietysti voitaisiin luoda monitasoinen valitusbyrokratiakoneisto, mutta sitä tuskin kannattavuussyistä voitaisiin tehdä vapailla markkinoilla. Sen kannattavuus edellyttäisi, että valistuneet ihmiset kuluttaisivat kaiken aikansa tutkiessaan erilaisten yritysten imagoarviointeja ja arviontien tekijöiden taustoja, samoin kuin analysoiden sopimusten pienellä präntättyjä osuuksia. Valistuneet kuluttajat ovat todella harvassa. Muussa tapauksessa mielikuvien perusteella toimiva mainonta ja mainonta ei kannattaisi nykyäänkään.

Anarkokapitalistinen utopia nojaa vartiontifirmojen kanssa tehtyihin sopimuksiin ja näennäiseen riippumattomuuteen muista ihmisistä. Sille, että hankitaan suuri omaisuus, jolla turvataan oma ja jälkikasvun tulevaisuus. Ja tämän omaisuuden menettämistä täytyy pelätä jatkuvasti, ja tästä syystä täytyy linnoittautua ja luoda monipuolinen riippuvuus lukuisiin yrityksiin. Ja näille yrityksille on kannattavaa uskotella ihmisille, että maailmassa on paljon pelättävää. Raiskaajat, pedofiilit ja vieraan valtakunnan sotilaat ovat tyypillisiä helppoja pelon kohteita.

Itsekin pelkään, mutta enemmän kuin ihmisten spontaania julmuutta pelkään sitä, että kasvottomien organisaatioiden (olivat sitten yksityisiä tai valtiollisia) palveluksessa olevat ihmiset ulkoistavat omantuntonsa ovat julmia puhtaasta tottelevaisuudesta. Ja että silminnäkijät ovat hiljaa koska pelkäävät perikatoon johtavaa asemansa menetystä maailmassa jossa kehenkään ei voi luottaa ja ihminen on toiselle "susi".

Jabo kirjoitti...

"Jossain vaiheessa suojelusjärjestöjen työntekijät ja erityisesti johtajat päätyisivät ylilyönteihin, kun kävisi ilmi, ettei erilaisissa avuttomissa asemissa olevien hyväksikäytöstä jää kiinni."

Itseasiassa olen nykyään samoilla linjoilla sinun kanssasi. En tarkoita että olisin hylännyt anarkokapitalismin aatteena, vaan olen myöntänyt että paras lähtökohta on se kun ihmiset alkaisivat luoda omia pieniä valtioitaan, johon liityttäisiin vaikkapa sopimuksen kautta, jotka olisivat joko nykyisen Suomen kaltaisia sosialistia pahoinvointivaltioita, täysin kapitalistisia tai täysin kommunistisia. Täten ihmiset voisivat itse asettua asumaan haluamaansaan yhteiskuntaan/mikrovaltioon. Tämä mikrovaltio voisi siten ylläpitää omaa vankilaitostaan sekä tuomioistuimia. Voisin jaaritella ikuisuuksiin mutta eiköhän tuossa tullut koko pointtini.

Tiivistelmänä olen samaa mieltä sinun kanssasi Molyneuxin idean heikkouksista.