Prostituution kriminalisointi on täysin perverssi ajatus

Perussuomalaisten eurovaaliehdokas Freddy van Wonterghem kannattaa bordellien laillistamista.

Tämä järkevä mielipide on saanut jotkut seksuaalisesti ja uskonnollisesti ahdasmieliset, häiriintyneet oliot ryömimään esiin koloistaan. Joku Simo Hankaniemi sanoo jopa kannattavansa prostituoiduille ja heidän asiakkailleen kuolemantuomioita islamilaisen lain eli sharian mukaan:

Olen kieltämisen ja rankaisemisen kannalla. Kaikkea ei tarvitse ymmärtää eikä hyväksyä. Seksin ostaminen ja myyminen sekä rintamakarkuruus ovat mm. näitä ilmiöitä, joille kannatan nopeata islamilaista tuomiota. Paska ei siitä muuksi muutu, vaikka kuinka harrastaisi skolastiikkaa.

Aikuisten ihmisten keskinäiseen vapaaehtoiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen sekaantuminen valtion väkivaltakoneiston voimin on paskamaista käytöstä, jota kannattavaa saastaista roskaväkeä ei todellakaan pidä hyväksyä.

On aivan sairasta kollektivismia, että valtiovalta määräisi aikuisten ihmisten keskinäisestä vapaaehtoisesta seksistä. Se on nimenomaan seksuaalisesti perverssi ajatus. Kukaan seksuaalisesti terve ihminen ei voi kannattaa seksin sosialisointia. Valtio ei omista ihmisten sukupuolielimiä. Ajatuskin on aivan saastainen ja häiirintynyt. Kukaan normaali ja terve ihminen ei voi olla sitä mieltä, että jokaisen yksittäisen aikuisen ihmisen sukupuolielimien käytöstä pitäisi päättää yhteiskunnallisella tasolla, poliittisessa päätöksenteossa.

Ei tietenkään ole mikään ihme, että tuota mieltä olevat perverssit ihmiset kannattavat nimenomaan islamilaista lakia eli shariaa. Islamhan on tunnetusti perverssi genitaaliuskonto.

Ei myöskään ole mitenkään yllättävää, että Kepun ehdokkaaksi jostain syystä ängennyt äärivasemmistolainen lesbo Johanna Korhonen kannattaa prostituution kriminalisointia. Vasemmistohan vastustaa vapautta kaikissa asioissa.

Jotkut libertaristit levittävät sellaista käsitystä, että oikeisto kannattaa taloudellista vapautta ja vasemmisto "henkilökohtaista vapautta". Tämä käsitys on väärä. Vasemmisto ei kannata minkäänlaista vapautta.

Sitä paitsi lesboksi tunnustautuneen Johanna Korhosen ei pitäisi mitenkään sekaantua heteroseksuaaliseen prostituutioon, koska lesbo ei määritelmän mukaan ymmärrä heteroseksuaalisesta kanssakäymisestä yhtään mitään.

Lesbo ei ylipäätään kykene kuvittelemaan, että joku nainen haluaisi harrastaa seksiä miehen kanssa. Niinpä hän ei myöskään tajua, että joku nainen saattaisi tehdä sitä maksua vastaan. Johanna Korhonen ei kerta kaikkiaan tajua tästä asiasta yhtään mitään, koska hän on lesbo.

Ei myöskään ole yllättävää, että miesvihamielinen militantti feminatsi Anne Moilanen yhtyy tähän sukupuolielimien sosialisointia vaativien perverssien olioiden kuoroon.

Moilasen motiivi tähän aikuisten ihmisten sukupuolielimien toiminnan fanaattiseen kyttäämiseen on tietysti nimenomaan hänen miesvihamielisyytensä. Moilanenhan tunnetusti haluaa ampua miehiä peniksiin ja kiveksiin. Koska prostituoidut ovat enimmäkseen naisia ja heidän asiakkaansa enimmäkseen miehiä, miesvihamielinen pervertikko käyttää prostituution vastustamista keinona hyökätä nimenomaan miehiä vastaan.

Moilasella on sairaita miesten sukupuolielimiin kohdistuvia väkivaltafantasioita. Koska naisprostituoidun miespuolinen asiakas käyttää yhdynnässä prostituoidun kanssa nimenomaan sukupuolielimiään, Moilanen saa prostituutiota ajatellessaan jälleen kerran miesten sukupuolielimiin kohdistuvan perverssin raivokohtauksen.

On helppo nähdä, kuinka Moilanen karjuu kurkku suorana, naama punaisena:

Tasa-arvoasiat ovat tässä maassa niin vitullaan, piru vieköön, että joskus tekisi mieli itkeä. Tai kiljua. Riisuutua alasti. Edes huutaa radiossa.

Että terve vaan, kädetön ja jalaton ja kaikesta päätellen myös aivoton porvarihallitus! Vaikka naisministereitä on enemmän kuin koskaan koko itsenäisen Suomen historiassa, mitä tapahtuu? No ei niin perkele mitään. Hajottaa niin että hiukset lähtee!

Ja sitten, sitten, on vielä tämä ah niin yhteiskunnallisesti tärkeä miesliikkeen nousu. Vaikka tässä mennään naisten tasa-arvon osalta kaikkien tilastojen ja faktojen valossa todellakin päin helvettiä, niin meillä on täällä Suomessa jeppisiä ja jäppisiä, jotka tunkevat julkisuuteen selittämään, että kyllä se on kuulkaa mies, joka on Suomen maassa sorrettu. Antakaa mun kaikki kestää!

Mutta ei. Sillä mitä tekee media? No uutisia näistä jeppis-jippiäisistä! Missä tahansa muualla, missä tahansa saatana sivistysmaassa, nämä uikuttajat naurettaisiin suohon. Mutta Suomessa, tässä tasa-arvon mallimaassa, enemmän tai vähemmän avoimesti sovinistiset toimittajat katsovat, että joo-o, kyllä se nyt niin on, että tasapuolisuuden nimissä, ja kun kerran tasa-arvosta puhutaan, meidän on kuultava myös näitä miesten epätasa-arvosta jankuttavia satukirjailijoita. Arhg!

Siskot! Vielä viimeisen kerran kehotan, kun ruuti on vielä kuivaa: taisteluun! Sivistyksen ja tasa-arvon puolesta, taantumusta ja sovinismia vastaan - Tulta munille!

Moilanen on siis tehnyt peräkkäin 20 radio-ohjelmaa, joissa jokaisessa hän huutaa, huutaa, HUUTAA haluavansa ampua miehiä peniksiin ja kiveksiin. Miksi tällaiselle sairaalle hullulle annetaan lähetysaikaa radiosta? Tämähän on aivan sama asian kuin jos Kauhajoen kusipäälle Matti Saarelle tai Tuusulan kusipäälle Pekka-Eric Auviselle olisi annettu oma radio-ohjelma.

Yleisradio yksityistettävä

Yle on myytävä eniten tarjoavalle. Valtio saa ison summan rahaa, jonka summan verran voidaan alentaa tuloveroa. Vastaavasti lupamaksu eli Yle-verokin tietysti lakkautetaan.

Mitä kaikkea ostaisit niillä rahoilla, jotka säästäisit lupamaksujen lakkauttamisen ja Ylen yksityistämisestä saatavien myyntitulojen mahdollistamien tuloveronalennusten ansiosta?

Tästä veronalennuksesta on ihmisille paljon enemmän hyötyä kuin Ylestä. Ihmiset saavat pitää rahansa itse eivätkä joudu otsansa hiessä tienaamillaan rahoilla ylläpitämään Ylen byrokraatteja ja entisten poliitikkojen suojatyöpaikkoja ja vasemmistolaista propagandaa tekeviä "toimittajia" tai amerikkalaisten paskasarjojen (Sopranos yms.) uusintoja.

Halukkaat voivat edelleen katsoa Ylen ohjelmia, jotka kustannetaan joko mainostuloilla tai kanavapaketin tilaajilta perittävillä katselumaksuilla.

Kaikki ovat tyytyväisiä paitsi Ylen korruptoituneet byrokraatit ja poliitikot, jotka eivät ole koskaan tehneet mitään rehellistä työtä.

Kulttuuripalvelujen kustantaminen verovaroista on demokratian vastaista

(Jatkoa edelliseen.)

Tukemalla tiettyjen elokuvien tuotantoa ja levitystä valtio päättää, mitä elokuvia ihmisten pitäisi katsoa.

Antamalla kirjailija-apurahoja ja jakamalla mm. vähälevikkisen kirjallisuuden painatustukea valtio päättää, mitä kirjoja ihmisten pitäisi lukea.

Haus der Deutschen Kunst, München, 1940

Ylläpitämällä taidemuseoita valtio päättää, millaista taidetta ihmisten pitäisi nähdä.

Ylläpitämällä oopperaa, konserttisaleja, sinfoniaorkestereita jne. ja tukemalla festivaaleja valtio päättää, millaista musiikkia ihmisten pitäisi kuunnella.

Ylläpitämällä teattereita valtio päättää, mitä näytelmiä ihmiset saavat katsella.

Jakamalla lehdistötukea valtio päättää, mitä sanomalehtiä ihmiset saavat lukea.

Ylläpitämällä Yleisradion tv- ja radiokanavia valtio päättää, mitä tv-ohjelmia ihmiset saavat katsella ja mitä radio-ohjelmia kuunnella.

Jos ja kun valtio määrää näistä asioista, valtio kontrolloi kansaa ylhäältäpäin samalla tavalla kuin vanhemmat pikkulapsia.

Tämä on demokratian vastaista. Demokratiassa kansalaiset ovat aikuisia ihmisiä, jotka päättävät valtion asioista. Autoritaarisessa, elitistisessä oligarkiassa vallanpitäjät määräävät ylhäältä päin, mitä kansan pitää tehdä.

Kulttuurituotannon rahoittaminen valtion budjetista eli veronmaksajien rahoista on nimenomaan tällainen autoritaarinen malli, jossa valtio ylhäältäpäin määrää kansan kulttuuriharrastuksista.

Taustalla on sellainen ajattelutapa, että tyhmä rahvas ei itse ymmärrä omaa parastaan. Viisas, sivistynyt eliitti kasvattaa tyhmää rahvasta kustantamalla rahvaan maksamilla veroilla kulttuuria, jonka tarkoituksena on sivistää kansaa. Tämä tehdään nimenomaan verovaroilla juuri siksi, että muuten kansa ei vapaaehtoisesti maksaisi kyseisistä kulttuuripalveluista kyseisensuuruisia summia. Kansan rahoja siis käytetään kansan omien mielipiteiden vastaisella tavalla.

Tämä on määritelmän mukaan demokratian vastaista: demokratiassa valtio toimii nimenomaan kansan tahdon mukaisesti, mutta rahoittamalla kansan tahdon vastaisia kulttuuripalveluita valtiovalta toimii tietoisen epädemokraattisesti, kansan tahdon vastaisesti. Valtio asettuu kansan yläpuolelle ja katsoo voivansa hallita kansaa vastoin kansan tahtoa.

Der Führer Spricht, Paul Matthias Padua, 1939

Tämä on demokratian antiteesi. Demokratiassa kansa hallitsee valtiota. Asettumalla kansan yläpuolelle, kansan tahdosta riippumattomaksi valtakoneistoksi valtio hallitsee kansaa samalla tavalla kuin vanhemmat lapsiaan tai lehmipaimen karjaa. Tämä on syvästi demokratian vastainen ajatus. Demokratiassa kansa on toimiva subjekti, joka hallitsee valtiota oman tahtonsa mukaisesti. Edelläkuvatussa elitistisessä autoritaarisessa hallintomallissa valtiovalta on kansan yläpuolella oleva subjekti ja kansa sen hallitsema objekti, alamaisjoukko vailla omaa tahtoa.

Valtion ja kuntien rahoitus kulttuuripalveluille vääristää kulttuurielämää

Väittelin facebookissa joidenkin autoritaaristen valtiouskovaisten idioottien kanssa valtakunnan kansanvalistus- ja propagandaministeriön eli Ylen toiminnasta ja "yhteiskunnan tarjoamista kulttuuripalveluista".

Tämä on jatkoa aiemmalle keskustelulle samasta aiheesta.

Teija Tuovinen-Laiho:

Kyse ei ole vain siitä miten YLE:n toimintaa rahoitetaan, vaan mikä on YLE:n rooli julkisena palveluna. Käsittääkseni on ihan yleisradiolaissa määritelty että YLE:n tulee toimia "yleishyödyllisenä" palveluna, joka välittää epäkaupallisia palveluja ja kulttuuria kansalaisille, sekä huolehtii että vähemmistöt (esim. saamelaiset ja ruotsinkieliset) saavat myös oman kielistään palvelua, koska kaupallisella puolella ei ole intressejä sijoittaa niin tuottamattomaan palveluun. Mikä siinä on niin epädemokraattista "propagandaa"?

En kannata Ylen olemassaoloa valtiollisena laitoksena. Ylen rahoituksesta ei tarvitse keskustella, jos valtio ei omista sitä. On sitten Ylen uuden omistajan asia, rahoitetaanko Ylen toiminta mainoksilla, katselumaksuilla vai esimerkiksi kulttuurisäätiöiden sponsorirahoituksella.

Tämän keskustelun kannalta on epäolennaista, mitä nykyisessä yleisradiolaissa lukee. Minä en kannata nykyistä yleisradiolakia.

Epädemokraattista propagandaa on se, että valtio muokkaa kansan poliittisia mielipiteitä ja kulttuuriharrastuksia ylläpitämällä verovaroilla tiedonvälitystä ja kulttuurintuotantoa. Tällöin valtio kasvattaa kansaa ylhäältäpäin eli kohtelee kansaa kuin vanhemmat lapsiaan.

Tämä on epädemokraattista, koska tällä tavalla valtio asettuu kansan yläpuolelle. Demokratiassa kansa hallitsee valtiota. Kansaa valtiollisen median kautta aivopesevä valtaeliitti katsoo olevansa kansan yläpuolella eli katsoo voivansa hallita kansaa piittaamatta kansan omista mielipiteistä.

Teija Tuovinen-Laiho:

Kyllä sinulla ainakin salaliittoteorioita riittää.

Toivottavasti et koskaan käytä mitään verovaroin tuettua palvelua, ettet vain altistu vaaralliselle propagandalle.

En saisi vapautusta veroista, vaikka olisin käyttämättä julkisia palveluita. Eihän esimerkiksi tv-lupamaksusta saa vapausta, vaikka ei katsoisi televisiota. Niinpä minulla ei ole mitään motiivia olla käyttämättä sellaisia palveluita, joiden kustantamista verovaroilla en kannata.

Valtiollisen propagandan vaikutus tiedonvälitykseen ja sitä kautta kansan mielipiteenmuodostukseen ei ole mikään salaliittoteoria. Valtiollisen propagandan olemassaolon kiistäminen sen sijaan on merkki lastentarhatason ajattelusta ja Teletubby-sarjaan perustuvasta maailmankuvasta.

Jussi Kangas:

Näetkö oikeasti negatiivisena sen, että valtio ylläpitää kulttuurituotantoa?

Mikä olisi parempi vaihtoehto? Vain ne, jotka käyttävät kulttuuripalveluja, tukisivat sitä? Eiköhän siinä aika kivasti saataisi koko kulttuuri degeneroitumaan. Kuinka moni suomalainen maksaisi kulttuuripalveluista, joita tähän asti on saanut ilmaiseksi (siis lähes ilmaiseksi)?

Jakamalla budjettimäärärahoja kulttuurituotantoon valtiovalta päättää, millaista kulttuuria maassa harjoitetaan.

Minun mielestäni valtion ei pitäisi määrätä, mitä elokuvia ihmiset saavat katsella, mitä kirjoja he saavat lukea, missä taidenäyttelyissä he saavat käydä, mitä näytelmiä he saavat katsella, mitä sanomalehtiä he saavat lukea, mitä tv-ohjelmia he saavat katsella, mitä radio-ohjelmia he saavat kuunnella jne.

Jos valtio määrää näistä asioista, valtio kontrolloi kansaa ylhäältäpäin samalla tavalla kuin vanhemmat pikkulapsia.

Minun mielestäni kansalaisten pitäisi olla aikuisia ihmisiä, joilla on vapaus ja vastuu omista tekemistään.

Valtion ei pidä paimentaa kansaa kuin pikkulapsia tai kuin kedolla laiduntavaa nautakarjaa.

Ruotsissa on sisällissota

Poliiseja tulitettiin automaattiaseella Malmössä
10.5.2009

Kahta poliisia ammuttiin sunnuntain vastaisena yönä Malmössä Etelä-Ruotsissa, kun he olivat pysäyttämässä henkilöautoa. Kumpikaan poliisi ei haavoittunut tulituksessa, kertoo Sydsvenskan-lehti.

Poliisipartio pysäytti hieman kello kolmen jälkeen paikallista aikaa epäilyttävän auton. Kuljettaja jäi autoon, mutta autossa matkustanut mies hyppäsi ulos ja tulitti poliiseja automaattiaseella. Poliisi vastasi tuleen, mutta ampuja pääsi pakenemaan jalan.

Vielä aamulla oli epäselvää, haavoittuko ampuja poliisien luodeista. Miestä etsittiin kymmenien poliisien ja koirapartioiden voimin. Miehen ase löytyi tämän jälkeensä jättämästä autosta.

Kommentti Takkirauta-blogista:

Malmössä saatiin jälleen kerran näyttöä siitä, mitä tapahtuu, kun valtion väkivaltamonopoli murtuu ja lakkaa olemasta.

Kahta poliisia tulitettiin autosta automaattiaseella. Ampuja, jolla oli luotiliivit, pääsi pakenemaan. Poliisin mukaan ampujalla oli pistooli ja konetuliase. Sydsvenskanin artikkeli aiheesta on karua luettavaa. Ruotsissa poliisi on jo menettämässä liki täydellisesti otteensa Malmöstä - Malmö on luisumassa irti Ruotsin yhtenäisvaltiosta, ja siitä on tulossa suvereeni, rosvojoukkojen hallitsema alue, joka on käytännössä valtio valtiossa. 23-vuotiaalla ampujalla on aikaisempi rikostausta. Ammuskelu virantoimituksessa olevaa poliisia vastaan menee Suomessa aina murhan yrityksenä syytteeseen - tiedä sitten, miten Ruotsissa. Koska Malmö on jo aikaisemminkin tunnettu mellakkoja ja väkivaltaisuuksia synnyttävänä ongelmapesäkkeenä, niin varmaa on, että tuollainen ammuskelu on avoin signaali sodanjulistuksesta ruotsalaista yhteiskuntaa vastaan. Aivan riippumatta siitä, totteleeko ampuja nimeä Sven-Åke, Heikki, Slobomir, Ismet tai Abdullah.

Jos tilanne vielä eskaloituu, niin siinä vaiheessa ainoa asia, mitä on enää tehtävissä, on julistaa Ruotsiin poikkeustila, Malmöön ulkonaliikkumiskielto ja lähettää armeija panssarivaunujen kanssa paikalle. Antamaan näkyvä signaali siitä, että me olemme vahvempia kuin te ja jos te alatte hyppimään silmillemme, te kuolette. Parempi tuuri sitten seuraavassa jälleensyntymässä. Jos tilanteen annetaan eskaloitua tästä eteenpäin ja asiaan ei reagoida mitenkään, se on signaali heikkoudesta, ja provosoi vain entistä pahempia rettelöitä ja väkivaltaisuuksia. On muistettava, että rikolliset ymmärtävät vain voimaa - eivät kauniita sanoja.

Malmön tilanne on tietysti väkivaltaista anarkiaa. Mannerheim kutsui bolshevikkeja anarkisteiksi, koska katsoi heidän olevan järjestäytyneen yhteiskunnan tuhoamiseen pyrkiviä rikollisia. Malmö on juuri tässä mielessä vaipunut anarkiaan.

Takkirauta-blogin kommenttiosastosta:

Yhteiskunta on sanaton sopimus, joka pysyy kasassa ainoastaan niin pitkään kuin ehdoton enemmistö kokee yhteiskunnan pelisääntöjen mukaan toimimisen palvelevan ainakin pääsääntöisesti omia henkilökohtaisia etujaan. Tämä vaatii yhteiskunnallisilta vallankäyttäjiltä, siis heiltä, jotka sääntöjä muotoilevat, suurta viisautta ja aimo annoksen konservatiivista maailmankatsomusta, jota voisi kuvata ”älä turhaan keikuta venettä”-asenteeksi. Yhteiskunta toimii siis vastavuoroisuusperiaatteella. Suuri enemmistö tukee omilla toimillaan yhteiskunnan toimintaa ja hyväksyy yhteiskunnan jäsenilleen langettamat velvoitteet, esimerkkinä veronmaksuvelvollisuus ja maanpuolustusvelvollisuus, koska suuri enemmistö kokee nämä asiat osana suurempaa hyväksyttävää kokonaisuutta.

Kansantuote lävähtää tuulettimeen sillä hetkellä, kun merkittävän suuri ihmisryhmä kokee yhteiskunnan säännöt itselleen epämieluisaksi. Ei Malmön tilanteessakaan mistään muusta ole kysymys kuin siitä, että niiden ihmisten määrä, jotka eivät koe kansankotia omaksi kodikseen on kasvanut yli tietyn kriittisen massan. Se, että ruotsalaisen yhteiskunnan väkivaltamonopoli on siellä murtunut, on oire eikä itse tauti. Panssarivaunut Malmön kaduille on kuin ottaisi aspiriinia kovaan kuumeeseen, mutta jättäisi itse perussairauden hoitamatta. Itse kuulun siihen koulukuntaan, jonka mielestä yhteiskunnan tulee sekaantua kansalaisten elämään mahdollisimman vähän. Mielestäni yhteiskunnan tulee tarjota kansalaisille elämän kehykset, huolehtia siitä, että kansalaisilla on mahdollismman yhdenvertaiset (yhdenvertaisuus on eri asia kuin tasa-arvo) lähtökohdat muokata omasta elämästään omilla valinnoillaan ja toimenpiteillään juuri sellainen kuin itse haluaa. Pelisääntöjen tulee olla yksinkertaiset, yksiselitteiset ja selkeät ja niiden tulee antaa kansalaisille mahdollisimman suuri vapaus tehdä omaa elämäänsä koskevia päätöksiä.

Malmössä näkyy mielestäni kansankodiksi nimetyn holhousyhteiskunnan lopun alku. Toisaalta ruotsalainen hyvinvointivaltio ei enää kykene pitämään alemmille yhteiskuntaluokille antamaansa lupausta loputtomiin nousevasta vastikkeettomasta elintasosta ja toisaalta yhteiskunnan pikkutarkka kontrolli tukahduttaa omaehtoiset ponnistelut tilanteen parantamiseksi. Molemmat synnyttävät turhautumista ja yhteiskunnan vastaisuutta, jotka purkautuvat jopa väkivaltana yhteiskunnan kurinpitokoneistoa vastaan.

Todennäköisesti Ruotsissakin mennään yli siitä missä aita on jo kaatunut eli kiristetään lakeja, sääntöjä ja lisätään poliisin valtuuksia. Tämä on kuitenkin vain oireiden hoitamista eikä sillä pystytä vaikuttamaan yhteiskunnassa leviävään tyytymättömyyteen ja turhautumiseen. UK alkaa olla jo puhtaaksiviljety poliisivaltio. Saas nähdä, syntyykö länsinaapuriimme samanlainen. Suomessakin on nähtävissä tämän polun alku.

Syynä tähän kehitykseen on tietysti se, että Ruotsiin, Suomeen, Englantiin, Ranskaan, Belgiaan, Hollantiin, Saksaan, Tanskaan ja Norjaan on tuotu valtavia määriä barbaareja kehitysmaista.

Yhteiskunta koostuu ihmisistä. Jos Eurooppaan tuodaan miljoonia barbaareja kehitysmaista, Eurooppa rupeaa muistuttamaan kehitysmaiden barbaarisia yhteiskuntia.

Tämäkin todettiin Takkirauta-blogin kommenttiosastossa:

UK on poliisivaltio nimenomaan sanan naurettavassa merkityksessä mutta lähinnä kantaväestöä kohtaan. Muslimit saavat riehua ja huutaa parta päristen juutalaisvastaisia iskulauseitaan, koska pamputtamisen pelätään synnyttävän vielä pahempia mellakoita ja terrori-iskuja.

Niin se vaan on, että kun maahan muuttaa tarpeeksi lyhyessä ajassa tarpeeksi monta sataa tuhatta ihmistä arabimaista aletaan vähitellen tarvita yhteiskuntarauhan ylläpitämiseen syyrialaistyyppinen sisäinen väkivaltakoneisto. Sisäiset väkivaltakoneistot eivät ole kovin helläkätisiä edes melko vakaissa arabimaissa, kuten Egyptissä.

Niin. Muslimien harrastama bolshevistinen anarkismi eli talojen ja autojen polttaminen, naisten ja nuorten tyttöjen systemaattinen joukkoraiskaaminen jne. johtaa väistämättä fasistisen poliisivaltion syntyyn. Fasismi syntyi aikoinaan nimenomaan reaktiona bolshevismille.

Esimerkiksi Saksassa oli sisällissota vuonna 1919, kun kommunistit luulivat sodan heikentämän valtion olevan kypsä vallankumoukseen. Kommunistit laittoivat kaduille barrikadeja ja käyttivät aseina mm. kiväärejä, käsikranaatteja ja konekiväärejä. Kommunistien vallankumousyritys tukahdutettiin paljolti armeijan voimin, mutta merkittävää osaa kommunistien murskaamisessa näyttelivät Freikorps-joukot, eräänlainen suojeluskunta.

Kuten Suomen sisällissodassa 1918, myös Saksan sisällissodassa 1919 suojeluskuntalaiset teloittivat vallankumousta yrittäneitä bolshevikkeja sankoin joukoin ilman mitään laillisia oikeudenkäyntejä. Aivan kuten Suomen hallitus hyväksyi suojeluskuntalaisten perustamien kenttätuomioistuimien langettamat tuhannet laittomat kuolemantuomiot, myös Saksan hallitus hyväksyi ns. vapaajoukkojen toimet:

Die von Friedrich Ebert geführte Regierung der Weimarer Republik wollte die Auswirkungen der Novemberrevolution eindämmen und benötigte dazu „zuverlässige“ Truppen. Sie griff auf Freikorps zurück, die der Führung des SPD-Politikers Gustav Noske unterstellt wurden, der dies mit den Worten kommentiert haben soll: „Meinetwegen, einer muß der Bluthund werden.“

Näistä "Saksan hallitusta palvelevana verikoirana" toimineista Freikorps-joukoista kehittyi myöhemmin SA.

Vastaavasti nykyään Euroopassa voi muodostua rajuja otteita käyttäviä vartiointiliikkeitä, kodinturvajoukkoja, aseellista itsepuolustusta opettavia ampumaseuroja, kostoiskuja tekeviä vigilantistijengejä jne.

Mikäli muslimien riehuminen Euroopassa jatkuu, monien Euroopan maiden hallitukset antavat hiljaisen hyväksyntänsä tällaisille illegaaleille puolisotilaallisille organisaatioille saadakseen muslimit edes jollakin tavalla kuriin.

Ruotsissa on jo nähtävissä merkkejä vigilantismista:

Lynchmobb mot flyktingfamiljer i Vännäs

Alla irakiska flyktingar i Vännäs har evakuerats till en ny ort efter att deras hem attackerats av uppemot 50 personer under lördagsnatten.

Det som började med ett bråk mellan ett grupp infödda svenskar och en grupp invandrarungdomar på fredagen utmynnade i något som polisen beskriver som en lynchmobb under lördagskvällen och natten mot söndagen.

Enligt uppgifter till VK hade ett 50-tal ungdomar och vuxna ställt sig utanför två irakiska familjers bostäder och kastat sten på fönstren. När polisen kom till platsen lugnade situationen ner sig, och familjerna kunde flyttas i säkerhet på annan ort.

Men senare på kvällen urartade situationen totalt då ytterligare ett antal irakiska familjer i Vännäs trakasserades.

- Alla arabisktalande familjer har antingen blivit hotade eller trakasserade under natten. Vi hade inget annat val än att evakuera samtliga familjer, säger Ingrid Lindroth, flyktingsamordnare i Vännäs.

- Det är så hemskt så det inte sant, säger hon.

Hon uppskattar att cirka 25-30 personer har tvingats flytta till en annan ort.

- Jag har aldrig varit med om någon liknande förut. Det som ytterligare förvärrar situationen är att flyktingarna redan upplevt alla möjliga hemskheter och nu när det kommer hit där de känner sig trygga tvingas de återigen på flykt, säger Ingrid Lindroth. Totalt är 70 flyktingar bosatt inom Vännäs kommun. I samband med att cirka 30 flyktingar redan har flyttats till en annan ort och att ytterligare flyktingar kan komma att flytta efter söndagens ofredande innebär det att närmare hälften av alla flyktingar i Vännäs har flytt orten efter trakasserierna.

Tässä on kysymys juuri siitä KKK-tyyppisestä vigilantismista, josta kirjoitin pari vuotta sitten:

Afrikkalaisten mielestä ryöstöt, raiskaukset, nepotismi, korruptio, klaanisodat, taikausko ja hetken mielijohteesta huvin vuoksi tehdyt murhat ovat normaalia meininkiä. Jos afrikkalaiset muodostavat väestön enemmistön jossain Afrikan ulkopuolisessa maassa, tämä maa muuttuu Afrikaksi. Näin on käynyt mm. Haitissa, jonka voodoo-kulttuuri ja bolshevistisen anarkian repimä yhteiskunta muistuttavat kummasti afrikkalaista kulttuuria ja yhteiskuntaa.

USA:ssa ja Kanadassa neekerit käyttäytyvät jotakuinkin siedettävästi vain silloin, kun ovat selvästi vähemmistönä. Ympäröivä valkoinen yhteiskunta, toisaalta väkivaltakoneistollaan (poliisit, vankilat, aseellinen itsepuolustus, KKK-tyyliset vigilantistit), toisaalta sosiokulturaalisella paineellaan, pakottaa neekerit sopeutumaan länsimaiseen kulttuuriin.

Valkoiset amerikkalaiset ovat tietysti eurooppalaisia, joten heidän dominoimansa yhteiskunta on Amerikassa sijaitseva eurooppalainen yhteiskunta.

Vastaavasti mustat amerikkalaiset ovat Amerikassa asuvia afrikkalaisia, joten heidän dominoimansa alueet ovat afrikkalaisia saarekkeita valkoisen eurooppalaisen yhteiskunnan meressä.

Neekerienemmistöiset alueet tietysti poikkeaisivat valkoisista alueista nykyistä enemmän, jos ne olisivat itsenäisiä kaupunkivaltioita. Koska ne kuitenkin kuuluvat Yhdysvaltoihin, niissä on voimassa sama laki kuin muualla Yhdysvalloissa. Ympäröivä valkoinen yhteiskunta ikään kuin miehittää näitä neekerienklaaveja pitämällä poliisivoimin edes jotenkuten voimassa valkoisten ihmisten säätämiä lakeja myös neekerighettojen alueella. Neekerit itse eivät kuitenkaan olisi kyseisiä lakeja säätäneet eivätkä yrittäisikään ylläpitää niitä.

Neekerit noudattavat valkoisen yhteiskunnan säätämiä lakeja vain silloin, kun niitä konkreettisesti ylläpidetään kovalla kurilla. Jos kuri heltyy, neekereiden biologinen afrikkalainen kansanluonne manifestoituu taas heidän käytöksessään.

Kommentti Takkirauta-blogista:

Tuo korpilain lukeminen on aina ikävää, sillä se on merkki siitä, että valtiovalta ei joko piittaa alamaisistaan tai on kykenemätön valvomaan lakejaan. Tässä tilanteessa se ilmeisesti johtui siitä, että irakilaisten turvapaikanhakijoiden väitettiin kidnapanneen paikallisen naisen ja raiskanneen tämän. Jos väite pitää paikkaansa, niin tällöin turvapaikanhakijat ovat niinsanotusti purreet ruokkivaa kättä, ja tuo vigilantismi on täysin ymmärrettävää. Jos taas väite ei pidä paikkaansa, niin tällöin valtiovalta on epäonnistunut tehtävässään rauhoittaa paikallisia ja katkoa huhuilta siivet, ettei tämän kaltaista vigilantismia ja korpilain lukemista pääse syntymään.

Kaikenkaikkiaan hyvin harmillinen juttu, sillä tuonkaltainen korpilaki nakertaa aina järjestäytyneen yhteiskunnan perustaa.

Tällainen vigilantismi eli oman käden oikeus johtuu nimenomaan siitä, että yhteiskunnan lainvalvontaelimet eli poliisi, syyttäjäviranomaiset, tuomioistuimet ja vankilat eivät kykene suojelemaan kunnon kansalaisia rikollisilta.

Kansalaiset ottavat lain omiin käsiinsä, koska yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen ei voi enää luottaa. Ruotsissa poliisi ja palokunta ovat jo myöntäneet, että ne eivät pysty valvomaan Malmön muslimighettoja. Ranskassa poliisi on julkaissut listan yli tuhannesta "urbaanista väkivalta-alueesta" eli muslimighetosta, joissa järjestäytyneen yhteiskunnan lait eivät ole ollenkaan voimassa. Vastaavia järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella olevia, väkivaltaiseen anarkiaan vaipuneita alueita on Englannissa, Belgiassa ja Hollannissa.

Vielä Ruotsista:

Turun sanomien mukaan Malmö on hyvin lähellä täydellistä anarkiaa. Poliisien ampuminen on vain pelkkä oire tästä kuplinnasta, ja tietyt asuinalueet muistuttavat jo sotatoimialuetta.

Pitkään jatkuneet levottomuudet Rosengårdin lähiössä Malmössä ovat yltyneet lähes päivittäisiksi. Noin 200 häirikköä pitää 22 000 asukkaan lähiötä sellaisessa otteessa, että poliisi ja pelastuslaitoskin tuntevat olevansa voimattomia. Roskalavat palavat joka yö. Palomiehet ja heitä tukevat poliisit saavat vastaansa kiviä, raakoja kananmunia, polttopulloja ja sanallisia uhkauksia. Plus nuo ammuskelut.

Tämä merkitsee, että Ruotsin valtio on menettänyt otteensa Malmössä, ja Malmö on irtautunut Ruotsin valtiosta. Ruotsin valtio on menettänyt siellä legitimiteettinsä, ja ainoa tapa, millä legitimiteetti voidaan enää palauttaa, on väkivalta. Eli selkokielellä lähettää armeija paikalle ja panna paikat sileäksi.

Tilanne on kuitenkin riistäytynyt niin pahaksi, etteivät pelastuslaitoksen palomiehet enää lähde sammutustöihin Rosengårdiin, ennenkuin palopäällystö ja poliisi ovat tarkistaneet hälytykset. Eteläisen Ruotsin pelastustoimen päällikkö Per Widlundh on sanonut uhkien olevan niin vakavia, etteivät yhteiskunnan suoja ja turvallisuus enää toimi.

Ruotsi on nopeasti muuttumassa samanlaiseksi valtioksi kuin Latino-Amerikan epämääräiset banaanitasavallat olivat joskus: valtiovalta on menettänyt otteensa kansasta, levottomuudet ja mellakat ovat jokapäiväisiä, ja ainoa, mikä tepsii tilanteeseen, on poikkeustila ja ulkonaliikkumiskielto. Ruotsissa on tapahtumassa täsmälleen sama kehitys kuin mikä Ranskassa on johtanut zones sensibles-ilmiöön: lähes jokaisessa suurkaupungissa tai sen ympäristössä on alueita, joissa Ranskan laki on lakannut olemasta ja joissa vallitsee joko sharia tai nyrkkivalta.

Tällainen lainalaisen yhteiskuntajärjestyksen hajoaminen johtaa ennen pitkää väistämättä Norsefire-skenaarioon:

We did what we had to do. Islington. Enfield. I was there, I saw it all. Immigrants, Muslims, homosexuals, terrorists. Disease-ridden degenerates. They had to go. Strength through unity. Unity through faith. I'm a God-fearing Englishman and I'm goddamn proud of it!

Maailmansotien välisessä Euroopassa bolshevismin uhka loi vastareaktiona fasismin. Vastaavasti nykyaikana muslimien ja muiden kehitysmaalaisten barbaarien uhka lainalaiselle yhteiskuntajärjestykselle luo vastareaktiona Norsefire-tyylisen etnisiä puhdistuksia kannattavan rasistisen, nationalistisen regiimin.

Jotkut dhimmit kuitenkin aikovat viimeiseen asti puolustaa muslimeja ja muita kehitysmaalaisia barbaareja. Meillä on keskuudessamme maanpettureita ja järjestäytyneen yhteiskunnan vihollisia, jotka aikovat tässä sisällissodassa olla muslimien ja muiden kehitysmaalaisten puolella suomalaisia ja muita eurooppalaisia vastaan:

Ikävä velvollisuuteni on kertoa, että jos syttyy sota teikäläisten ja esimerkiksi minun tuntemieni mamujen välillä — joista useimmat ovat kelpo ihmisiä — me olemme siinä sodassa eri puolilla. Yritän olla oksentamatta, kun ruumiinne likoavat puroissa ja mätänevät metsiin.

- entinen kansanedustaja Ville Komsi (vihr) 17.11.2008 kello 17:49 entisen kansanedustajan Osmo Soininvaaran (vihr) blogissa

Poliitikkojen sanoinkuvaamaton tyhmyys voi myös manifestoitua totaalisena välinpitämättömyytenä lainalaista yhteiskuntajärjestyksen romahtamista kohtaan. Poliittinen eliitti voi valita samanlaisen asenteen kuin Ranskan kuningatar Marie Antoinette, joka, nälkäänäkevän kansan huutaessa kadulla "Meillä ei ole leipää!", vastasi, anekdootin mukaan: "Syökööt sitten kakkua."

Suomessa ja monissa muissa maissa poliittinen valtaeliitti voi pysytellä täysin irrallaan tavallisen kansan elämästä, täysin tietämättömänä yhteiskunnallisesta todellisuudesta. Norsuunluutornissa elävä poliitikko- ja virkamieseliitti saattaa aivan aidosti ihmetellä, miksi autot palavat kaduilla.

Kommentti Takkirauta-blogin yleisönosastosta:

Valtion väkivaltamonopolin ulottumattomissa olevien alueiden ongelmat ovat pahenemassa ja alueiden määrä lisääntymässä.

Poliitikot, oikeuslaitoksen virkamiehet ja journalistit sekä muut poliittisen korrektiuden tabujen vartijat, jotka ovat nyt innokkaasti tuomassa samoja ongelmia Suomeen tiettyjen pakolaisväestöjen mukana - piittaamatta Suojelupoliisin varoituksista - ovat suoraan sanoen syyllistyneet maanpetokselliseen toimintaan.

Samaa mieltä olen itse ollut jo pitkään.

Olen pitkään miettinyt, onko muslimien ym. kehitysmaalaisten barbaarilaumojen Eurooppaan tulvimisen syynä Euroopan valtioita johtavien poliitikkojen ja virkamiesten maanpetoksellinen pahuus vai suorastaan sanoinkuvaamaton tyhmyys. En tiedä, kumpi on pahempi.

Vallanpitäjät itse eivät välttämättä edes huomaa tuhansia kaduilla palavia autoja, koska he kuluttavat elämänsä norsunluutorninsa sisällä: presidentinlinnassa, eduskuntatalossa, valtioneuvoston linnassa, ministeriöissä, virka-auton takapenkillä, virkamatkoja varten vuokratussa yksityisessä luksuslentokoneessa ja kansainvälisissä konferensseissa toisten maiden vallanpitäjiä tapaamassa. Tällaiset ihmiset ovat täysin irti todellisuudesta.

Vallanpitäjät käyvät kansainvälisissä konferensseissa hymyilemässä keskenään, kilistelemässä sampanjalaseja ja antamassa täysin yhdentekeviä, ympäripyöreitä julkilausumia vailla mitään yhtymäkohtia reaalimaailmaan. Euroopan nykyiset vallanpitäjät ovat kuin Titanicin ylimmän kerroksen ravintolassa tanssivia juhlijoita, jotka eivät ole tietoisia laivan törmäämisestä jäävuoreen.

Valtion virkamiehet rikkovat lakia rutiininomaisesti

Takkirauta-blogin kommenttiosastolta:

Suomalainen venäläisiltä periytyvä virkamieskulttuuri ei ole länsimainen, se on bysanttilainen. Virkamiehen tehtävä ei suomessa ole, toisin kuin länsimaissa, yhteiskunnan ja kansalaisten palveleminen vaan valtion edun valvominen – heh! – ”virkavastuulla”.

Virkavastuu onkin aika jännä ja mystinen juttu. Toisaalta virkamies vastaa henkilökohtaisesti valtiolle valtion etujen toteutumisesta mutta kansalaisten suuntaan virkamiehien tökerötkin ylilyönnit ja valtuuksien ulkopuolella toimimiset siunataan tällä samalla virkavastuulla.

Käsittääkseni mm. Ranskassa virkamiesohjeen henki on että epäselvissä tapauksissa joissa kansalaisen ja valtion etu menevät ristiin, virkamiehen velvollisuus on toimia kansalaisen edun mukaisesti. Suomessa taas vastaavassa tilanteessa kansalaisen edun mukaisesti toimineen virkamiehen voidaan katsoa aiheuttaneen valtiolle vahinkoa jonka korvaamisesta virkamies vastaa henkilökohtaisesti omaisuudellaan.

Turha siis ihmetellä esimerkiksi tullin nuivaa asennetta autoverovalituksiin.

Oma lukunsa on sitten tiettyjen ideologisten piirien suorittama virkamiehistön soluttautuminen jonka seurauksena virkamiehen virkavastuulla tekemiä päätöksiä ei enää sanelekaan yhteinen etu vaan ainakin osittain ideologia. Pirulliseksi asian kansalaisen kannalta tekee se, että mahdollisista väärinkäytöksistä tehdyt valitukset käsittelee valituksen kohteena oleva instanssi, joskus jopa valituksen kohteena oleva virkamies itse. Kun kansalainen on esimerkiksi erilaisissa lupa-asioissa täysin riippuvainen virkamiesten päätöksistä, kynnys lähteä valittamaan kohtuuttomuuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista on todella korkea.

Ja kuin kirsikkana kakussa, kaikkiin virkamiehiin kohdistuneisiin sanktioihin sanoo viimeisen sanansa
virkamiesten ikioma "vapaudut vankilasta"-kortti, eli virkamieslautakunta. Virkamieslautakunnan ansiosta ainoastaan mikään muu viranomaistaho kuin valtioneuvoston yleisistunto (käytännössä sama kuin hallitus) ei pysty langettamaan virkamiehelle virkasuhteeseen kohdistuvia sanktioita, kuten antamaan virkamiehelle varoituksen, lomauttamaan tai irtisanomaan virkamiehen, purkamaan virkasuhteen tai muuttamaan virkasuhteen osa-aikaiseksi tai pidättämään virkamiehen virantoimituksesta. (Valtion virkamieslaki 53 §).

Median ja virkamiesten – varsinkin poliisin – välillä toimii hyvin epäilyttävä symbioottinen suhde jonka vastenmielisin piirre on oikeudenkäynnit by iltasanomat. Poliisi vuotaa hyvin hanakasti medialle tietoja keskeneräisistä jutuista tai antaa jopa tuomioita tapauksissa joissa virallista esikäsittelyä ei ole vielä edes aloitettu. Tällaisissa tapauksissa tutkinnan kohteeksi joutuneen kansalaisen on käytännössä mahdotonta luottaa esitutkinnan saati oikeuslaitoksen puolueettomuuteen.

Media ottaa poliisilta mielihyvin vastaan kaikki mehukkaat jutunaiheet uhraamatta ajatustakaan asian moraaliseen tai eettiseen puoleen, tärkeintä on saada mahdollismman räväkkiä ihmisten primitivisimpiin tunteisiin vetoavia lööppijuttuja. Vastapalveluksena media silittää virkamiehiä aina hyvin hellin ottein myötäkarvaan koska hyvin myyviä paljastuksia tekevää tietolähdettä ei haluta suututtaa.

Ylin laillisuudenvalvoja on Suomessa valtakunnansyyttäjä. Ikävä kyllä tämä laillisuudenvalvonta näyttää käytännössä tarkoittavan virkamisekunnan toimivaltuuksien ylittämisen, sääntöjen rikkomisen ja suorastaan rikollisen toiminnan legitimoinnista. Mielenkiintoisia ovat mm. kyseisen viraston linjaukset esitutkintalain tulkinnasta.

Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkan sisämisteri Kari Häkämiehen toimeksiannosta tekemä selvitys (Sisäasiainministeriön julkaisut 48/2004) koskien poliisin johtamisjärjestelmää ja sisäistä laillisuusvalvontaa on aika tylyä luettavaa.

Korppi ei korpin silmää noki ja valvojaa ei valvo käytännössä kukaan.

May 4, 2009 9:16 AM

Tässä tuli sellaisia asioita, joiden pitäisi kuulua jokaisen aikuisen ihmisen yleissivistykseen.

Valitettavasti useimmat suomalaiset tuntuvat luulevan, että viranomaiset ovat aina oikeassa. Useimmille suomalaisille ei koskaan juolahda mieleen, että viranomainen edes teoriassa voisi rikkoa lakia.

Suomi on Euroopan pohjasakkaa ihmisoikeuksien suhteen

Sananvapaus retuperällä Suomessa

Suomi on saanut Euroopan ihmisoikeustuomioistuimelta (EIT) enemmän langettavia sananvapaustuomioita kuin valtaosa muista Euroopan neuvoston maista. Helsingin Sanomien mukaan EIT on antanut Suomelle kymmenessä vuodessa seitsemän tuomiota, joissa on todettu ihmisoikeussopimuksen sananvapausartiklan rikkomus.

Kaikista 47:stä ihmisoikeussopimuksen ratifioineista maista Suomea enemmän langettavia sananvapaustuomioita on saanut seitsemän maata. Niistä Turkki on omassa luokassaan 169 tuomiolla.

Viestintäoikeuden tutkija Päivi Tiilikka arvioi, että yhtenä syynä tuomioiden määrään on se, että suomalaiset tuomioistuimet ovat perustelleet tuomioitaan huonosti. Hänen mielestään Suomessa tulkitaan sananvapautta koskevia pykäliä kirjaimellisesti, kun taas EIT tarkastelee asioita laajemmin.

Omasta mielestäni asia ei suinkaan ole niin, että Suomessa tuomioistuimet tulkitsisivat sananvapautta koskevia pykäliä liian kirjaimellisesti. Tuomioistuimet päinvastoin eivät noudata voimassaolevia lakeja. Suomessa on annettu täysin lainvastaisia tuomioita. Suomen tuomioistuimet eivät noudata Suomen lakia.

Esimerkiksi tästä käy mm. se, että Korkeimman Oikeuden mukaan lapsen puukottaminen sukupuolielimiin ei ole rikos.

Sexpo-säätiön tutkimuspäällikkö Anu Suomela facebookissa:

Amnesty (Suomi) on sitä mieltä, että pikkupojan pippelin silpominen on niin pikkujuttu, ettei siitä kannata meuhkata. Amnestyhän on näköjään muuttunut akkaliikkeen etäpesäkkeeksi, joten en yritäkään olla jäsen. Enkä suosittele sitä muillekaan, jos kannat ovat näin epätasa-arvoisia.

KKO:n poikia syrjivä ympärileikkauspäätös on nyt Euroopan ihmisoikeustuomioistuimessa. Avustin pojan edunvalvojaa valituksen tekemisessä. Laitan asiasta lehdistötiedotteen, kunhan ensin tapaamme edunvalvojan kanssa naamakkain. Jutulla on aika hyvät menestymisen mahdollisuudet, mutta aikaahan siinä tuhraantuu useampi vuosi.

Ystäväni, joka vastustaa ympärileikkauksia, ehdotti että pieni porukka menisi 'Ihmisoikeusliiton' toimistoon. Liitto kun on pyytänyt kertomaan, jos joku on havainnut Suomessa syrjintää. Porukka ilmoittaisi liitolle, että liitto itse suhtautuu poikalapsiin syrjivästi. Samalla voisi pyytää tutkimaan miten Amnesty asiaan suhtautuu. Löytyiskö kiinnostuneita, jotka voisivat ottaa jonkun median edustajan mukaan tallentamaan Ihmisoikeusliiton kannan.

Suomessa siis edes "ihmisoikeusjärjestöiksi" itseään kutsuvat tahot eivät ole kiinnostuneita ihmisoikeuksista!!

"Ihmisoikeusliitto"-niminen järjestö ja mediassa jatkuvasti "ihmisoikeusjärjestöiksi" kutsuttu Amnesty ovat sitä mieltä, että lasten puukottamisessa ei ole mitään pahaa. Saatanan sairasta.

Valitettavasti valtaenemmistö suomalaisista suhtautuu Suomen valtion viranomaisten, mm. tuomareiden, jatkuvasti tekemiin ihmisoikeusrikoksiin täysin välinpitämättömästi. Asia ei tunnu liikuttavan tavisjuntteja lainkaan ennen kuin se osuu omalle kohdalle.

Jiri Keronen:

Natsi-Saksa nakkasi ihmisiä vankilaan mielipiteiden vuoksi, urkki kansalaisiaan välittämättä heidän yksityisyydestään ja loukkasi omien kansalaistensa perimmäisiä oikeuksia. Nämä teot eivät vain yksinkertaisesti kiinnostaneet tavanomaista saksalaista, koska tavanomaisesta saksalaisesta tuntui siltä, että niillä ei ole käytännössä mitään merkitystä hänen elämänsä kannalta, tai että loukkausten uhrit ovat ansainneet sen. Harva saksalainen oli edes perillä siitä, mitä kaikkea Saksan valtio todellisuudessa puuhaili. Saksalaiset eivät olleet pahoja ihmisiä, koska he antoivat natsivallan tapahtua; he olivat ainoastaan passiivisia.

Vastaava ilmiö on tapahtumassa Suomessa. Kun Suomessa puhuttiin sormenjälkien keräämisestä kaikilta kansalaisilta, puolusteltiin sitä hokemalla, että rehellisellä kansalaisella ei ole mitään pelättävää. Puolestaan syyttömänä Internet-sensuurin kohteeksi joutuneet tahot ovat pelkästään valitettavia yksittäistapauksia.

Nimenomaan. Useimmat suomalaiset suhtautuvat jokseenkin välinpitämättömästi siihen, että Suomessa sensuroidaan ihmisten kirjoituksia yhteiskunnallisista asioista.

Suomessa on poliittiseen mielipidevainoon erikoistunut viranomaistaho nimeltä vähemmistövaltuutettu, jonka tehtävänä on sensuroida Suomen nykyisen hallituksen harjoittamaa ulkomaalaispolitiikkaa kritisoivia mielipidekirjoituksia.

Suomen hallitus ylläpitää erillistä viranomaista hallituksen vastustajien mielipiteiden sensuroimiseen. Kansa ei välitä asiasta paskaakaan. Kansa suhtautuu toisinajattelijoiden vainoamiseen yhtä apaattisesti kuin Kiinassa.

Suuri yleisö tuntuu olevan sitä mieltä, että hallitusta kritisoineet kansalaiset ovat itse syyllisiä heihin kohdistuneeseen viranomaisterroriin. Tavisjunttien asenne viranomaisten ajojahdin kohteeksi joutuneita, hallituksen politiikkaa kritisoineita kansalaisia kohtaan tuntuu olevan: "Mitäs kirjoititte tuollaista tekstiä. Olisihan teidän pitänyt tietää, että ei tuollaista saa kirjoittaa. Eihän hallituksen politiikkaa saa kansalainen arvostella. Kyllä kansalaisen pitää osata pitää suunsa kiinni."

Keronen:

Sananvapauden ollessa kyse taas puhutaan "sananvapauden käyttäjän vastuusta", mutta unohdetaan samalla, että aikuisten ihmisten maailmassa myös kuulijalla on vastuu.

Tämä diskurssi sananvapauden käyttöön sisältyvästä "vastuusta" on puhtaasti orwellilaista retoriikkaa, jonka tarkoituksena on tukahduttaa kaikki sananvapaus. Valtionsyyttäjä Mika Illmanin mielestä ihmisillä on oikeus mielipiteisiinsä, jos he eivät lausu niitä ääneen; tämä on täsmälleen samaa logiikkaa kuin se, että sananvapauden käyttöön sisältyvä "vastuu" tarkoittaa velvollisuutta pidättyä esimerkiksi "muslimien tunteita loukkaavien" karikatyyrien julkaisemisesta.

Sananvapautta ei ole, jos "sananvapauden käyttäjän vastuu" estää julkaista sananvapautta rajoittavien sensuuriviranomaisten kieltämää informaatiota.

Tätä aivovammaista, orwellilaista puhetta "sananvapauden käyttäjän vastuusta" hokevat mantrana kaiken maailman pseudointellektuellit, jotka omahyväisinä luulevat olevansa hyvinkin fiksuja keksittyään tämän "edistyksellisen" ja "tiedostavan" periaatteen sananvapauden rajoittamiseksi.

Keronen:

Ihmiset eivät vaadi ihmisoikeuksien kunnioittamista, koska niitä vastaan rikkominen ei kohdistu ihmisiin itseensä, eivätkä ihmiset ymmärrä, mistä ihmisoikeuksissa todellisuudessa on kyse.

Oikeusrealismi on oikeudellinen teoria, jonka mukaan oikeus ei ole mitään muuta kuin se, minkälaisena se toteutuu. Lait, säännökset ja niin edelleen eivät merkitse yhtään sen enempää kuin miten paljon niitä ollaan valmiita noudattamaan. Jos viranomaiset, lainsäätäjät ja tuomioistuimet eivät noudata lakeja, silloin lait eivät ole mitään muuta kuin sanoja paperilla, eivätkä sanat pysty muuttamaan todellisuutta mihinkään suuntaan. Mikäli mikään taho ei rankaise lakien rikkomisesta, silloin viranomaisilla, lainsäätäjillä ja tuomioistuimilla ei ole mitään pakottavaa syytä noudattaa lakeja.

Nimenomaan. Tästä syystä Suomen Korkein Oikeus katsoo voivansa sallia lasten puukottamisen.

Samasta syystä valtionsyyttäjä Mika Illman katsoo voivansa haastaa ihmisiä oikeuteen maahanmuuttoa koskevien tosiasioiden kertomisesta eli katsoo voivansa vaatia ihmisten sakottamista tai vangitsemista vastoin lakia.

Keronen:

Ihmisoikeudet eivät eroa muista laeista yhtään millään mystisellä ja syvällisellä tavalla. Ihmisoikeudet merkitsevät yhtään mitään ainoastaan niin pitkälle kuin valtiot ja muut tahot ovat valmiita noudattamaan niitä. Parhaimmillaan ihmisoikeudet ovat jaloja julistuksia, jotka pukevat sanoiksi osan siitä hyvästä, jonka jokainen ihminen ansaitsee puhtaasti ihmisyytensä perusteella. Pahimmillaan ihmisoikeudet ovat vain tyhjää sanahelinää vailla mitään suurempaa arvoa kuin mitä on sillä paperilla, johon lakiteksti on painettu.

Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei voi suojella ihmisten perus- ja ihmisoikeuksia. Jos tuomioistuin toteaa valtion rikkoneen ihmisoikeuksia vastaan, voi se ainoastaan torua valtiota ja tuomita tämän maksamaan rahallisia korvauksia ihmisoikeusrikkomuksen uhrille. Tuomioistuin ei voi millään tavalla varmistaa, että valtio ei ryhtyisi välittömästi tuomion jälkeen rikkomaan prikulleen samoja ihmisoikeuksia vastaan prikulleen samalla tavalla. Tuomioistuin voi ainoastaan paheksua ja tuomita hyvityksiin, mutta sillä ei ole mitään todellista valtaa puuttua loukkauksien perimmäisiin syihin, eikä se voi varmistaa oikeuksien toteutumista tulevaisuudessa.

Tässä on tärkeää huomata se, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antaa ratkaisunsa vasta useita vuosia Suomen valtion tuomioistuinten jälkeen.

Ei se siinä vaiheessa paljon lämmitä, jos ihminen jälkikäteen saa jotain nimellisiä korvauksia laittomasta vangitsemisesta tai laittomista sakoista.

Kansalainen on voinut esim. menettää asuntonsa ja työpaikkansa rikollisten viranomaistahojen hänelle antamien laittomien sakkojen vuoksi tai laittoman vangitsemisen vuoksi. Tätä on aika hankala korvata jälkikäteen.

Suomessa on myös systemaattisesti noudatettu käänteistä todistustaakkaa monissa rajuissa seksuaalirikossyytöksissä. Jokainen kengännauhojen solmimiseen kykenevä ihminen tajuaa, että käänteinen todistustaakka on täysin moraaliton, suorastaan rikollinen ja loogisesti mahdoton ajatus. Kuitenkin nimenomaan käänteistä todistustaakkaa on noudatettu mm. monissa raiskaussyytöksissä ja lasten huostaanottopäätöksissä.

Esimerkiksi häiriintyneet lastentarhanopettajat ovat voineet tehdä lastensuojeluviranomaisille perättömän ilmoituksen insestiepäilyistä ja viattomat vanhemmat ovat sitten joutuneet käänteisen todistustaakan kohteeksi sosiaaliviranomaisten huostaanotettua heidän lapsensa!!

Tällaista ei uskoisi tapahtuvan, mutta lukuisia tällaisia tapauksia on dokumentoitu Sexpon tutkimuspäällikkö Anu Suomelan artikkelissa psykologisesta todistelusta lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevissa oikeustapauksissa kirjassa Älkää säätäkö päätänne, häiriö on todellisuudessa.

Suurin osa kansaa ei tunnu olevan lainkaan kiinnostunut tästä.

Mitä hyötyä on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätöksistä siinä vaiheessa, kun lapsi on jo vuosikausia joutunut olemaan erossa vanhemmistaan mielisairaiden, perverssien lastentarhanopettajien, sosiaalitanttojen tai psykoanalyytikkojen esittämien täysin perusteettomien insestiepäilyjen vuoksi?

Keronen:

Jos ihmisoikeuksia ei kunnioiteta, silloin ihmisoikeuksia ei ole olemassa. Valtiot eivät kunnioita ihmisten oikeuksia siksi, että valtioilla olisi jokin ihmisiä suurempi, messiaanisempi ja jalompi moraalikäsitys. Valtiot kunnioittavat ihmisten oikeuksia ainoastaan, jos niiden on pakko. Jos ihmiset eivät aktiivisesti vaadi oikeuksiensa kunnioittamista, silloin valtiolla ei ole yhtään mitään todellista velvollisuutta kunnioittaa niitä. Vain ja ainoastaan ihmiset voivat vaikuttaa siihen, rikotaanko ihmisoikeuksia vai ei.

Näin juuri.

Ks. jääkäriliike, Unkarin kansannousu, Berliinin muurin murtuminen, Baltian vapautuminen jne.