sisäministeri Anne Holmlund
Ilta-Sanomat:
Hätäkeskus apua pyytäneelle miehelle: "Otat sä naiselta pataan?"
17.05.2010
Länsi-Uudenmaan hätäkeskuksen miespäivystäjä on saanut huomautuksen asiattomasta käytöksestä hätäpuhelun aikana.
Espoolainen mies oli soittanut hätäkeskukseen toukokuussa 2009, kun hän oli joutunut hankaluuksiin väkivaltaisen puolisonsa takia. Hätäkeskuksen päivystäjänä työskennellyt vanhempi konstaapeli oli vähätellyt tilannetta ja ivannut, "otat sä naiselta pataan, niinkö?".
Apulaisoikeusasiamies Jussi Pajuoja pitää päivystäjän puheita ja äänensävyä täysin asiattomina ja sopimattomina.
- Niitä voi pitää halventavina, vähättelevinä ja hätäkeskukseen soittaneen henkilön ihmisarvoa loukkaavina, Pajuoja toteaa.
Espoolaismies oli paennut lastensa kanssa turvakotiin väkivaltaista puolisoa. Seuraavana päivänä hän meni hakemaan kotoaan lapsille vaatteita.
Puoliso oli siellä yhä. Kun nainen löi, huitoi ja kävi päälle, mies soitti 112:een yhteensä neljä puhelua, joihin vastasi kolme eri päivystäjää. Heistä kaksi käyttäytyi asiallisesti, mutta kolmas ei.
Näin puhelu eteni:
Häke: Hätäkeskus
Mies: K tässä hei. Tilanne jatkuu täällä& (Naisääni toistaa taustalla puhelun alussa: "Tilanne ei jatku") Hän käy kokoajan mun kimppuun, enkä mä pysty tekemään tätä, voitko lähettää partiota?
Häke: Otat sä naiselta pataan niinkö?
Mies: Onks tää hätänumero?
Häke: On, voitko vastata mun ihan asialliseen kysymykseen?
Mies: No, ei kyllä ollut oikein asiallinen kysymys toi
Häke: Eikö? No saanko kysyä tämmösen ihan fysikaalisen: kuinka iso olet, kontra, kuinka iso tämä nainen on?
Mies: Toivon, että tää nauhoitus saadaan sitten jotenkin
Häke: Voitko vastata kysymykseen, jos haluat ett puhelu jatkuu?
Mies: Kysyt kuinka painava nainen on ja kuinka painava hän on
Häke: Juuri näin minä kysyin. Älä arvioi sitä, että mikä se tarkoitus on
Mies: Mä olen kuuskyt ja hän on kuuskyt
Häke: No niin, silloinhan se on tasapeli
Mies: Anteeks mitä?
Häke: Niin et, sehän on tasapeli sillon
Mies: Siis, mihin mä soitin?
Häke: Et sä tiedä edes mihin sä soitat?
Mies: Kyllä 112
Häke: Miks sä kysyt sitä koko ajan?
Mies: Mä kysyn, koska noi sun kommentit on aika uskomattomia. Mä olen tullut turvakodista hakemaan tänne lasteni vaatteita ja vaimo käy päälle koko ajan, mä en pysty tekemään sitä
Häke: Justiinsa. Onks sulla ketään kaveria ketä vois turvata?
Mies: Ei ole, mä olen selvittänyt sen jo aikaisemmin ja mä olen niinku yrittänyt soittaa teille vaikka kuinka monta kertaa. Hän mottaa mua ja lyö mua, saako simmoista tehdä, täh, vastaisitko asialliseen kysymykseen, saako vaimo lyödä?
Häke: Kyllähän sä varmaan sen kysymättäkin tiedät, että jos suomen lakia yhtään tuntee et ei saa.
Päivystäjä myönsi selityksessään, että hän olisi voinut olla asiallisempi ja ystävällisempi. Hän kuitenkin selitti, ettei hänen laajaan tuttavapiiriinsä kuulu "yhtään sellaista miestä, jota puoliso pystyisi ilman apuvälineitä pahoinpitelemään".
Hänen mielestään kysymys soittajan ja tämän puolison painosta oli asiallinen ja perusteltu.
Apulaisoikeusmies Pajuoja oli eri mieltä. Hänen mukaansa päivystäjän kommentit ilmensivät vähättelevää suhtautumista naisten miehiin kohdistamaan väkivaltaan.
Päivystäjän suhtautuminen voidaan nähdä myös syrjintäkiellon vastaisena.
Tuo hätäkeskuspäivystäjä syyllistyi ilmiselvästi rikokseen vaarantaessaan väkivaltarikoksen uhriksi joutuneen ihmisen turvallisuuden kieltäytymällä lähettämällä poliisiautoa pidättämään väkivaltarikollista ja pitkittämällä puhelua tahallaan epäasiallisilla kysymyksillä.
Kyseessä on vakavan vaaratilanteen aiheuttaminen, joka on rikos.
On erittäin raskauttava asianhaara, että tämän vakavan vaaratilanteen aiheuttaja oli hätäkeskuspäivystäjä ja vieläpä poliisi. Viranomaisten tekemät rikokset ovat aina vakavampia kuin yksityishenkilöiden tekemät.
Erityisesti poliisien ynnä muiden lain, järjestyksen ja turvallisuuden takaamiseen tarkoitettujen viranomaistahojen tekemät rikokset ovat vielä vakampia kuin muiden viranomaisten, esimerkiksi kirjastonhoitajien tai kunnan kaavoitusinsinöörien, tekemät rikokset. Poliisin tehtävänä on puolustaa kansalaisia rikollisilta. Jos poliisi itse tekee rikoksia, tämä on uhka koko lailliselle yhteiskuntajärjestykselle. Jos poliisi ei noudata lakia, mitään lainvalvontakoneistoa ei enää ole. Silloin vallitsee väkivaltainen anarkia.
Tämä poliisina työskentelevä rikollinen oli itse asiassa nimenomaan anarkisti. Hänhän ei halunnut, että väkivaltarikoksen uhriksi joutunut ihminen turvautuisi poliisin apuun. Koska väkivaltaisen hyökkäyksen uhri oli fyysisesti samankokoinen kuin hyökkääjä itse, hätäkeskuksen päivystäjänä työskennellyt raivohullu käski hyökkäyksen uhrin käyttää oman käden oikeutta eli taltuttaa hyökkääjä väkivalloin. Tällainen oman käden oikeus eli asioiden selvitteleminen väkivallalla on anarkiaa.
Järjestäytyneessä yhteiskunnassa väkivaltamonopoli on valtiollisella oikeusjärjestelmällä. Jos lakia, tuomioistuimia, vankiloita ja poliiseja ei ole, välienselvittelyt tapahtuvat ihmisten keskinäisellä väkivallalla. Tätä tuo poliisina työskentelevä rikollinen kannattaa. Kyseessä on siis anarkisti.
Suomen valtio pitää palkkalistoillaan väkivaltaista anarkistia, jonka mielestä ihmisten pitäisi selvittää asiansa väkivaltaisesti, kutsumatta poliisia apuun.
Miksi tuolle rikolliselle ei ole annettu kenkää?
Miksi sisäministeriö eli yleisestä järjestyksestä ja turvallisuudesta vastuussa oleva ylin viranomaistaho antaa tuollaisen rikollisen anarkistin työskennellä poliisina?
Jos Suomessa olisi poliittinen oppositio, se tekisi eduskunnassa välikysymyksen hätäkeskusten laittomasta toiminnasta. Suomessa kuitenkin kaikki eduskunnassa olevat puolueet edustavat käytännössä samaa linjaa. Todellista oppositiota ei ole. Kukaan oppositioedustaja ei uskalla tuoda esille sitä tosiasiaa, että hallitus rikkoo lakia.
Sisäministeri Anne Holmlund on vastussa sisäministeriön toiminnasta ja sitä myötä hätäkeskusten toiminnasta. Oppositio voisi tehdä voisi tehdä hallitukselle välikysymyksen hätäkeskuksista, koska hätäkeskusten toiminta on ilmeisesti huonontunut viime vuosina selvästi. Hätäkeskuksia on Holmlundin ministerikaudella siirretty paikasta toiseen ja siten aiheutettu turhia kustannuksia, organisatorisia ongelmia ja huonosta paikallistuntemuksesta johtuvia ongelmia. Holmlund on siis osaltaan vastussa hätäkeskusten huonosta toiminnasta.
Jos Suomessa olisi oppositio, se tekisi hallitukselle välikysymyksen hätäkeskuksista. Suomessa ei kuitenkaan todellisuudessa ole mitään oppositiota, vaan kaikki puolueet kannattavat samaa sosialistista ideologiaa ja suoranaista rikollisuutta.
Jos Suomessa olisi oppositio, se tekisi hallitukselle välikysymyksen hätäkeskuksista. Suomessa ei kuitenkaan todellisuudessa ole mitään oppositiota, vaan kaikki puolueet kannattavat samaa sosialistista ideologiaa ja suoranaista rikollisuutta.
Tämä näkyy mm. siitä, että mikään näennäisesti oppositiossa oleva puolue ei ole tehnyt välikysymystä sisäministeri Anne Holmlundin veljen omistaman kiinteistön vuokraamisesta turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskukseksi veronmaksajien rahoilla kalliiseen hintaan ilman kilpailuttamista.
Suomessa ei myöskään ole minkäänlaista journalismia. Suomessa ei ole yhdessäkään sanomalehdessä tai yhdessäkään radio- tai tv-uutistoimituksessa yhtäkään pätevää toimittajaa. Jos olisi, tutkivat journalistit olisivat jo ajat sitten nostaneet esille Holmlundin turvapaikkabisnekset. On sikamaista, että vastaanottokeskuksista vastuussa oleva sisäministeri vuokraa budjettimäärärahoilla eli veronmaksajien rahoilla itsensä ja veljensä omistaman kiinteistön vastaanottokeskukseksi. Tämä on pahempaa korruptiota kuin vaalirahaskandaali.
Kukaan toimittaja yhdessäkään sanomalehdessä tai yhdessäkään radio- tai tv-uutistoimituksessa ei ole kuitenkaan ollut lainkaan kiinnostunut asiasta. Suomessa ei siis ole minkäänlaista journalismia. Suomessa ei ole rehellistä tiedonvälitystä.
Kukaan toimittaja yhdessäkään sanomalehdessä tai yhdessäkään radio- tai tv-uutistoimituksessa ei ole kuitenkaan ollut lainkaan kiinnostunut asiasta. Suomessa ei siis ole minkäänlaista journalismia. Suomessa ei ole rehellistä tiedonvälitystä.
Sivistysmaissa tiedotusvälineet analysoivat vallanpitäjien tekemisiä kriittisesti valvoakseen kansalaisten intressejä. Suomessa asia on täsmälleen päinvastoin: tiedotusvälineet puolustavat vallanpitäjien intressejä haastattelemalla ministereitä ym. vallanpitäjiä vain myönteiseen sävyyn, esittämättä koskaan minkäänlaista kritiikkiä, ja hyökkäävät näitä vallanpitäjiä arvostelevien yksityishenkilöiden kimppuun mm. kannattamalla nettisensuuria ja kirjoittamalla jatkuvasti propagandajuttuja "rasismin" eli ajatusrikollisuuden uhasta.
Suomessa kaikki tiedotusvälineet ovat liittoutuneet poliittisten vallanpitäjien ja johtavien virkamiesten kanssa tavallista kansaa vastaan.
Hallituksessa, eduskunnassa ja virkamieskunnassa on paljon rikollisia. Sanomalehdet ja radio- ja tv-uutiset puolustavat näitä rikollisia ja käyvät sotaa kansaa vastaan. Elämme Neuvostoliiton kaltaisessa yhteiskunnassa, jossa poliittiset vallanpitäjät, virkakoneisto ja tiedotusvälineet ovat kansan vihollisia. Tässä maassa tarvitaan samanlainen muutos kuin Virossa 1991.
1 kommentti:
Poliisin tehtävänä ei ole puolustaa kansalaisia rikollisilta vaan ylläpitää valtajärjestelmää. jossa poliisi itse istuu korkealla oksalla.
Poliisin tehtävänä on puolustaa ylimpiä vallankäyttäjiä kuten presidenttiä ja pääministeriä jo ennen kuin mitään rikosta on tapahtunut. Tavallisen kansalaisen avuksi poliisi tulee - jos viitsii ja joutaa - vasta silloin kun rikollinen on jo loukannut kansalaisen oikeuksia. Eikä poliisi tällöinkään tule puolustamaan kansalaista vaan keräämään aineistoa, jonka perusteella rikollinen saadaan vastaamaan teostaan tuomioistuimessa.
Rikollisen rikos ei ole se, että hän tekee jollekin yksityiselle kansalaiselle pahaa (varastaa ja pahoinpitelee) vaan se, että hän loukkaa valtiovallan yksinoikeutta varastamiseen (verotus, takavarikot, omaisuuden valtiolle tuomitseminen) ja väkivaltaan (poliisin voimankäyttö). Rikoksen uhriksi joutuva tavallinen kansalainen on vain tekosyy, johon vedoten poliisi voi panna pillit soimaan ja lähteä käyttämään valtaa.
Jos poliisi ei puuttuisi rikoksiin, se menettäisi valtansa. Samoin menettäisivät valtansa muut virallisen vallan käyttäjät. Valta siirtyisi kaduille, ja siellä valtaa käyttäisivät ne, jotka
ovat häikäilemättömimpiä ja parhaiten aseistettuja. Vallasta tulisi aseistettujen rikollisjärjestöjen ja yksityisarmeijoiden monopoli.
Poliisin toiminnasta yhä merkittävämpi osa on suoraa vastikkeetonta vallankäyttöä tavallisia kansalaisia kohtaan. Poliisi rankaisee kansalaisia siitä, että kansalaiset muka aiheuttavat itselleen vaaraa. Poliisi kirjoittaa sakkoja turvavyön käyttämättömyydestä, pelastusliivien puuttumisesta ja muusta tämän tyyppisestä. Kansalaiselta on viety oikeus päättää omista asioistaan. Poliisista on tullut kansalaisten julma holhoaja, joka kontrolloi ja rankaisee. Poliisi on tavallisen kansalaisen kannalta merkittävin yleistä viihtyvyyttä ja elämänlaatua heikentävä tekijä yhteiskunnassa.
Poliisi ei ole tavallisen kansalaisen puolustaja vaan uhka. Tämän voi päätellä jo siitä, miltä poliisi näyttää. Poliisin ulkoasu on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä virkamiesmäisestä normaalivartaloisesta pukumiehestä kommandosotilasta muistuttavaksi bodatuksi siilitukkaiseksi haalarihemmoksi, jonka varustevyössä roikkuu toinen toistaan kammottavampia väkivallankäyttö- ja tappovälineitä. Koska sotaa tai levottomuuksia ei ole näköpiirissä, minkä varalta poliisi on varustautunut? Jos poliisi on sotilas, missä on vihollinen? Me tavalliset kansalaiset olemme vihollisia. Me olemme potentiaalinen uhka. Meitä varten – meidän pelottelemiseksemme ja tappamiseksemme – poliisi aseistautuu.
Kansalaiset aivopestään palvomaan poliisia. Aivopesu alkaa jo päiväkodeissa, joissa poliisi vierailee esittäytymässä. Kaupat osallistuvat aivopesuun myymällä poliisiaiheisia leluja. Kustantamot osallistuvat aivopesuun tuottamalla poliisiaiheisia kirjoja. Opettajat osallistuvat aivopesuun opettamalla poliisipropagandaa yhteiskuntaopin tunneilla. Televisiosta tulee katkeamattomana virtaa poliisin vallantäyteyttä korostavaa ohjelmaa; sarjafilmejä, elokuvia ja dokumentteja. Poliisin väkivallankäyttöoikeutta ja kaikkivaltiutta korostavat ”poliisin hurjat takaa-ajot” -tyyppiset ohjelmat keräävät ennätysyleisöjä vastaanottimien ääreen. Poliisia ylistetään tiedotusvälineissä enemmän kuin Allahia tai Muhammedia yhdessäkään muslimimaassa. Kertaakaan aikaisemmin ihmiskunnan historiassa ei ole kukaan ihmisryhmä saavuttanut niin kattavaa näkyvyyttä kuin poliisi nyky-yhteiskunnissa. Länsimaat ovat täysin poliisisoituneet. Poliisista on tullut jumala, jota huudetaan apuun jopa nettikeskusteluissa.
Miksi poliisi on saanut näin paljon valtaa? Siksi, että se on onnistunut täyttämään valta- ja arvotyhjiöitä, joita on syntynyt yhteiskunnan pirstoutuessa. Uskonnot ovat menettäneet merkitystään moraalin ja järjestyksen ohjaajina. Niiden tilalle on tullut korvikkeita kuten järkähtämätön usko maalliseen lakiin ja turvallisuuteen. Erityisesti turvallisuus on keppihevonen, jota poliisi ja valtiolliset vallankäyttäjät Yhdysvaltain presidentistä alkaen käyttävät hyväkseen.
Lähetä kommentti