Mikro- ja makrotason ajattelumallit

Jatkan hieman samoilla linjoilla Sampon aika hauskan äskettäisen "ympäröivästä yhteiskunnasta yksilöön indusoituvan rationaalisuuden" -kirjoituksen linjoilla (josta olin pitkälle samaa mieltä).

Huomionarvoinen pointti on, että tällaisen yhteiskunnallisen teorianipun pitäisi onnistua selittämään ei ainoastaan se, mikä on toivottavaa ja hyväksi, vaan myös ne syyt, miksi ihmiset yleisesti ottaen sitten pitävät joitakin (mahdollisesti erilaisia) asioita toivottavina ja hyvinä.

***

Selitysvoimaisimpiin sosiologisiin teorioihin, jotka pyrkivät kartoittamaan taloudellisen tasa-arvon ja egalitarismin muiden muotojen suosiota, sosialismin, nationalismin ja rasismin houkuttelevuutta ja pysyvyyden, muuttumattomuuden sekä muiden atavististen intuitioiden vetävyyttä, kuuluu Friedrich Hayekin kirja kohtalokas ylimieli. Se erottelee kätevästi ison osan näistä poliittisesti suosituista tavoitteista ihmisen alkukantaisempiin vietteihin ja intuitioihin.

Ikävä kyllä nykyisin emme elä enää pienissä heimoissa, missä laumahenkisyys, ydinperhemalli ja kateus olisivat laskettavissa hyveiksi. Nykyisin elämme abstraktissa yhteiskunnassa, jossa globaali työnjako ja taloudelliset tuotantosuhteet ovat täysin yksittäisten ihmisten käsittämättömissä ja laskemattomissa. Ennen se tavallinen, näkyvä lähiympäristö, "meidän reviiri" ja se pieni pala savannia ("mikroympäristö") oli kaikki, mitä luolamiehen täytyi tuntea, ja koko se ympäristö johon piti osata suhteutua oikein ja jota varten tarvitsi kehittää sääntöjä. 1800-luvulta lähtien globalisaatio on kuitenkin luonut täysin käsittämättömissä ja hallitsemattomissa olevan sosiaalisen verkoston ("makroympäristö"), johon ihmisellä ei ainakaan biologiselta pohjalta ole juuri mitään myötäsyntyisiä valmiuksia.

***

Eritoten nykyisen abstraktin yhteiskunnan eräs tunnusmerkki on, että sitä "hyvää" riittää jaettavaksi kaikille ja kaikenlaisesta kanssakäymisestä kuten kaupankäynnistä seuraa hyvää yhä enenevissä määrin kanssakäyjille; emme elä enää nollasummaympäristössä, jossa heimojen pitää taistella rajallisista resursseista, vaan teollistuneessa, abstrakstissa yhteiskunnassa, jossa asioiden jättäminen vapaaehtoisen yhteistyön ja yrittämisen kontolle (a la libertarismi) tuottaa ei-nollasummapelejä, joista kaikki hyötyvät (kuten Robert Wright osuvasti kirjassaa Nonzero kirjoittaa, tai kuten Matt Ridley pitkälti selittää kirjassaan Origin of virtue).

***

Tämä teoria tarjoaa selitysvoimansa joka päivä hesaria lukiessa. Milloin toimittajat sekoilevat antropomorfismin kanssa selittäessään mielen teorialla talouselämän ilmiöitä ("EU ei halua halpoja kiinalaisia vaatteita", ikään kuin "EU" olisi jokin itsenäinen moraalinen toimija), milloin kolumnistit itkevät kulttuuritukien perään, koska kapitalismin luova tuho ei tarjoa "pysyvyyttä".

Tämänpäiväistä lehteäkin lukiessa oikein suututti kuunnella uuden valtiovarainministerin, Heinäluoman selityksiä pitkien tupojen ja kolmikannan hienoudesta, koska ne ovat onnistuneet Heinäluoman määrittämissä tavoitteissa loistavasti: ne ovat tuoneet Suomen työmarkkinoille vakautta ja ennustettavuutta.

Mutta sillä ei ole niin väliä, että Suomessa on EU:n matalimmat palkat, korkeimmat hinnat ja korkein työttömyys? Vakaus ja ennustettavuus! Poliitikot johtavat tämänkin maan (makrotason) politiikkaa kuin omaa perhettään (mikrotasoa). Luonnollisesti Heinäluoma ei häpeillyt myöntää, ettei hänellä valtiovarainministeriyydestään huolimatta ole minkäänlaista käsitystä taloustieteestä. Politiikkahan on vain tahtoa ja tunteiden ilmauksia, eikö niin? Valtion hoitaminen on kuin lapsia hoitaisi.

Paras vitsi tietenkin on, että jos sosiaalidemokraatin eteen levittää karut faktat Suomen tilanteesta ja suomalaisten järkyttävästä köyhyydestä, ankara kognitiivinen dissonanssi pakottaa kuulijaa lakaisemaan tosiasiat maton alle. On erittäin huolestuttavaa, kun Työministeri Tarja Filatov toteaa työttömyyden olevan yksinkertaisesti hallituksen kontrollin ulkopuolella oleva asia, "jolle viisaat päättäjät varmasti olisivat tehneet jo jotain, jos sille jotain voitaisiin tehdä". Työttömyys on siis Suomessa yhtä varmaa kuin veden sinisyys?

***

Lähellä tätä mikrotason moraalin ja emootioiden sotkemista makrotason päätöksentekoon liikkuu myös yleisempi yhteiskunnallisten suhteiden ja mekanismien monimutkaisuuden ymmärtämättömyys.

Perinteinen vitsi ovat vaikka irtisanomiset, joilla ei tietenkään ole mitään vaikutusta työllisyyteen. Kenelle tahansa yhteiskuntatieteiden perusteisiin tutustuneelle tämän ymmärtäminen ei tietenkään vaadi paljoakaan prosessointia, mutta yritäpä selitää tavalliselle sosiaalidemokraatille (jopa työministerille!) tällaista lainalaisuutta, ja saat korkeintaan röhönaurun.

Järkevä politiikka huomioisi välttämättä nekin vaikutukset, jotka eivät näy suoraan päätöksenteossa. Järkevä politiikka myös ymmärtäisi yhteiskunnan kompleksisuuden ja ei-toivottujen seurausten lain.

***

Tästä kaikesta siis seuraa aika selkeästi, että jos I) ymmärtää ihan oikeasti millaisia moraalifilosofisia teorioita kenelläkin on milloin ollut ja mistä syystä, ja II) ymmärtää miten yhteiskunta toimii, lähestyy aika pakostikin liberaaleja perusperiaatteita.

Jos puolestaan on - noh, ikävästi sanottuna - alkukantaisia viettejä kuten kateutta ja kostonhimoa seuraava, ei kovin pitkälle asioita ymmärtävä tyyppi, sosiaalidemokratia vaikuttaa oikein järkeenkäypälle ja soveliaalle aattelle.