Rodut, älykkyys, ynnä muu

Yleisradio jatkaa saman päivän aikana toisella värikkäällä ohjelmalla, A-talkilla, missä Tatu Vanhanen, Teemu Lahtinen ja Alexis Kouros keskustelivat monikultuurisuudesta. Ei tietysti pitäisi kirjoittaa, kun on suutuksissa, mutta kirjaanpa nyt ajatukseni kun ne vielä ovat tuoreessa muistissa.

Eniten koko hommassa suututti toimittaja Susanne Päivärinnan omahyväinen poliittinen korrektius. Ilmeisesti ammattietiikasta ei tarvitse välittää, jos omassa mustavalkoisessa maailmankuvassa haastateltava on "pahojen puolella." Toimittaja oli kaivanut Lahtisen nettikirjoitukset ja irroittanut sieltä pari ikävintä kommenttia asiayhteydestä, esitellen niitä voitonriemuisena ja hymy huulillaan "paljastettuaan" vieraansa "todelliset mielipiteet." Todella törkeätä ja epäammattimaista, eikä liittynyt illan aiheeseen - monikulttuurisuuteen - mitenkään. Trendirelativistit varmasti kuitenkin taputtivat käsiään kotoa sohvalta ihastellessaan toimittajan retostellessa vieraan rasistisilla mielipiteillä.

Seuraavaksi toimittaja päätti lakaista perinteisessä hymistelymielessä sellaiset ikävät asiat kuin biologian maton alle - tietysti haittaamasta omaa ideologista näkökulmaansa. Lahtisen väittäessä tummaihoisilla olevan "kovakoodattuna" tietynlaisia taipumuksia, toimittaja hämmästeli silmät lautasina, "kuinka voit sanoa noin". Miksei niin saisi sanoa? Se on tosiasiaväite. Mikä mahdollinen eettinen syy toimittajalla voi olla sen kieltämiseen?

Okei, ei, on epäuskottavaa, että mitkään biologiset taipumukset olisivat tällaisissa tapauksissa niin kovakoodattuja, ettei kulttuuri kykenisi niitä peittämään sopivassa ympäristössä (lue: järkevä ja toimiva oikeusvaltio). Lahtisen jutuille tosiaankaan ei ole tieteellistä pohjaa, koska kuten aikaisemmin Suomen sisun tyyppien kanssa tässä blogissakin juttelimme, missä vain kulttuurinvälitys ja vaihtaminen tapahtuu täysin kansalaisyhteiskunnan toimin, homma toimii kaikkia hyödyttävällä tavalla, ja etenkin isoimmat ongelmat syntyvät Ruotsin ja Tanskan tapaisissa, ison julkisen vallan maissa, jossa valtakulttuuri on demokraattisen prosessin kautta normitettu ainoaksi mahdolliseksi, eikä poikkeavilla ole kyvyistään huolimatta mahdollista tehdä lain puitteissa töitä tai katsella sellaista tv-kanavaa kuin haluaisivat.

Toimittajan paras lähde Lahtisen ja Vanhasen väitteiden tyrmäämiselle oli Tieteessä tapahtuu -lehti, joka vastaa tiedeyhteisölle suurin piirtein samaa kuin Metro-lehti uutismedioille. Kuten kaikki parhaat trendirelativistit, toimittaja osasi päivitellä vain sitä, kuinka eri mieltä asioista ollaan. Lisäksi tulivat ne perinteiset "älykkyystestit eivät mittaa mitään ja ovat sitäpaitsi kulttuurisidonnaisia" -vitsit. Jos valkoisten tekemät älykkyystestit ovat niin kulttuurisidonnaisia, miksi aasialaiset sitten saavat niissä parempia tuloksia? Onko g-teoria tuttu? Jos ravitsemus selittää erot, minkä takia edes Suomessa flynn-efekti ja muutokset älykkyydessä eivät korreloi millään tapaa ravitsemuksen kanssa? Alexis Kouros, "lääketieteellistä tutkimusta tehnyt" kirjailija, taputti toimittajan tieteenvihalle tahtia vierestä.

Näyttelijä Jani Toivola sentään oli ihan älykäs, ja ymmärsi painottaa individualismia, puhuen aika hyvin erilaisten ihmisyksilöiden kohtaamisesta. Hän tajusi selittää, ettei kenenkään tarvitse erikseen pyrkiä mihinkään monikulttuuriseen Suomeen, kunhan sitä nyt ei erikseen yritetä estääkään. Ei mitään erillistä rotupolitiikkaa.

***

No mikä vika siinä Lahtisen "Suomen kansan itseisarvoistamisessa" sitten oikein on?

"Maailmankuva on metafyysinen, jos se sisältää sellaisia maailmaa koskevia väitteitä, jotka on perusteltu tieteen kokemusperäisen metodin sijasta filosofisten argumenttien avulla“ (Ilkka Niiniluoto: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus, s. 82)."

Koko darwinismin ja mendeliläisen läpimurron suurin kontribuutio biologiseen taksonomiaan oli kategorioiden ja lajien käsitteiden tuhoaminen pelkiksi hatariksi, jälkeenpäin mahdollisesti elämän puussa erillisiksi oksiksi raakattaviksi todennäköisyyksiksi. Ennen tätä oli etsitty jotain platonistista "karhun olemusta", jonka löydyttyä karhu-kategoria voitiin lyödä lukkoon jonkinlaiseksi eksaktiksi määritelmäksi. Ikävä kyllä kehitys osoittautui päinvastaiseksi, etenkin ihmislajin kannalta.

Jos kysymyksessä on siis asian itseisarvoistaminen, joka on irti eksaktista tieteestä eikä ole määriteltävissä kuin mielivaltaisesti (vrt. "jumalan rakkaus", joka on mitä ikinä nykyinen paavi sattuu käskemään), on kyseessä uskonto eikä järkiperäinen mielipide. Jos haluaa, että omalla poliittisella näkemyksellä on jokin yhteys objektiiviseen todellisuuteen, täytyy perustelun lähteä yksittäisistä ihmisistä eikä "kulttuureista".