Seksistä, vaihteeksi

Etsiskelin äsken erästä ohjelmaa Peilin sivuilta, mutta törmäsinkin toiseen, joka käsitteli nuorten sukupuolitautien yleistymistä. Ohjelma yllätti myönteisesti avoimuudellaan ja asiallisuudellaan, mutta toisaalta tavalliset selitykset ja vanhakantaisuudet silloin tällöin puskivat läpi niin nuorten kuin asiantuntijoidenkin puheista. Ehkä eniten häiritsi se, että vaikka paikalla ollut seksologi painotti (poikkeuksellisesti ja erittäin terveesti) nuortenkin seksuaalisuuden positiivisia puolia, heti kun juontaja kehotti puhumaan niistä laajemmin, kuivakka valistusnuotti hiipi takaisin puheeseen. Se että ammattilainen joka kuitenkin selvästi tietää paremmin käyttäytyy helpoimmassa kuviteltavissa olevassa tilanteessa näin kertoo, että keskustelun taustalla edelleen vaikuttaa jokin sääntö tai tottumus joka estää puhumasta asioista niiden oikeilla nimillä. Tämä on traagista paitsi siksi että seksuaalisuus näyttäytyy sääntöjen takia mörkönä -- mitä se ei siis todellakaan ole -- myös siksi että valtaosa seksuaalikäyttäytymiseen liittyvistä ongelmista seuraa täsmälleen sivuvaikutuksina niistä kaikkein parhaista puolista. Jollei seksiä ensin ymmärretä täsmälleen sellaisena kuin se oikeasti on, ei ole mitään toivoa että sen varjopuoliakaan pystyttäisiin hallitsemaan.

Seksi on primitiivinen, kiva juttu. Se ei suorastaan aukaise taivaita, mutta niin kivaa se kyllä on että lähes kaikki muut huvitukset jäävät sille toiseksi. Sen tärkeimpiä hyviä puolia ovat suora fyysinen mielihyvä joka on likimain niin puhdasta kuin terveellisen rajoissa on mahdollista, sen asteinen läheisyys toisen kanssa jota aikuisen on muuten hyvin vaikeaa saavuttaa, niin voimakas irtautuminen arkitodellisuudesta että useimmat ovat valmiita valitsemaan sen kulttuurielämyksen, kännin ja ulkomaanmatkan yli, sekä toistettavuudesta ja miellyttävyydestä seuraava taipumus sitoutua, joka sitten parhaimmillaan luo erittäin tehokkaasti turvallisuutta, simppeliä onnellisuutta ja tyytyväisyyttä. Tilanteesta riippuen hyväksi puoleksi voidaan laskea myös seksin alkuperäinen tarkoitus, lastenhankinta, joka sekin tyydyttää parhaimmillaan vahvoja, primitiivisiä viettejä ja tarpeita. Kaikki tämä -- ehkä lastenkasvatus poislukien -- on myös sinänsä mahdollista saavuttaa erittäin halvalla, tai jopa ilmaiseksi. Ikä ei tietystä, lopulta melko varhaisesta vaiheesta eteenpäin juuri vaikuta asiaan: seksi on hyvä juttu.

Seksin miinuspuolelle voitaneen laskea tautiriski, ei-halutut raskaudet ja epätyydyttävän seksin tuottamat pettymykset, sekundaarisesti voimakkaasta palkitsevuudesta ja liiallisesta sitoutumisesta mahdollisesti seuraavat itseintressin rikkomukset kuten epätyydyttävä sekoilukierre, läheisriippuvuus ja sen mahdollistama hiljainen väkivalta, seksin liiallinen sidonta muihin asioihin kuten mainontaan tai parisuhteeseen, seksin käyttö kiristysvälineenä ja kyvyttömyys/haluttomuus varautua primaarisiin haittapuoliin, sekä edellisistä seuraavat tertiääriset, liian kattavasta varautumisesta johtuvat ongelmat kuten illikvidit parisuhdemarkkinat, sukupuolinen estyneisyys ja häpeä, seksiin liittyvä salailukulttuuri tai vaikkapa potentiaalisesti seksualisoituvien ihmissuhteiden suoranainen karttaminen ja erilaiset kieroumat. Seksologit ja seksin sosiologit varmasti voisivat täydentää listaa, mutta yksi yhteinen tekijä tästäkin listasta jo hahmottuu: periaatteessa kaikkiin miinuspuoliin voidaan vaikuttaa joko suorin teknisin tai epäsuoremmin institutionaalisin ja kulttuurisin keinoin. Ensin vain pitäisi ymmärtää aiheessa vallitsevat täsmälliset syy-seuraus -suhteet ja keskustella niistä avoimesti.

Itse epäilen, että mainitsemani radio-ohjelma meni monessa kohdassa pieleen juuri tässä. Keskustelu oli sinänsä avointa ja hyvää mutta kun se ei lähtenyt seksin massiivisista hyvistä puolista jotka kuitenkin ensi sijassa liikuttavat seksiä harrastavaa, seuraavat päättelyt jäivät välttämättä ohuiksi. Kondomien käyttöaste ja puheet seksin emotionaalisesti sirpaloivasta vaikutuksesta ovat vain kaksi esimerkkiä.

Kumien käyttöä ja käyttämättömyyttä yleensä selitetään kulttuurisilla ja moraalisilla tekijöillä, ja toisaalta kumien hinnalla. Käyttämättömyys on huolimattomuutta, piittaamattomuutta tai pihistelyä, ja toimivampi asenneilmasto sekä ilmaiset kumit nuorille esitetään siksi ratkaisuksi ongelmaan. Mutta tuskinpa nämä niitä ensisijaisia ongelmia ovat, jos kerran samaan aikaan esimerkiksi hormonaalinen ehkäisy on laajassa käytössä ja sen yksikköhinta kuitenkin on keskimääräisen yhdyntätiheyden valossa verrannollinen kumeihin tai jopa sitä korkeampi. Mielekkäämpää olisikin kysyä, mitä haittoja kuminkäytöstä on ja kenelle, kun kaikki kuitenkin tietävät sen mittavat hyödyt. Yksinkertaisin selitys lienee, että kumi vähentää selvästi miehen nautintoa, edellyttää tietoista harkintaa kuumentuneessa, usein todellisuuspakoisessa mielentilassa jossa siihen ei ole parhaita mahdollisia edellytyksiä tai halua, ja siinä että kumia käyttää mies jolla on seksissä tunnetusti vähemmän ikäviä seuraamuksia pelissä kuin naisella (ts. raskaus). Tällaisiin tekijöihin voidaan tietysti vaikuttaa vastuullista kuminkäyttöä korostavilla moraalisäännöillä, mutta luultavasti tehokkaampia keinoja olisivat sellaiset jotka puuttuvat ongelman syihin. Sellaisia voisivat olla miellyttävämmät kumit, tehokkaammat, helpommat ja halvemmat tautitestit (entä jos pystyisit näkemään taudin puoli-ilmaisesta sylki- tai hikikokeesta?), seksuaalinen tapakulttuuri jossa kuminkäyttö on luontevampaa, mukavampaa ja ehkä osin jopa tarpeettomampaa (kumia tarvitaan vain yhdyntään, ei seksiin laajasti ottaen), seksitautien juuriminen tehokkaammin epidemiologisin keinoin (esim. puuttuminen erityisen riskialttiiseen käyttäytymiseen, joka sosiaalisissa verkostoissa tuppaa dominoimaan muita tekijöitä) ja ehkä jopa tiukempi mutta samalla laajemmin yksilön valinnan ja vastuun kytkyä korostava raami lisääntymiselle, niin että miehenkin kannattaisi päättää ottaa kumit mukaan lompakkoon silloin kun hän on tyynemmässä mielentilassa. Sen sijaan siihen että hetken huumassa ei välttämättä tule ajatelleeksi kuminkäyttöä tai ylipäänsä välittäneeksi seuraamuksista on hyvin vaikeaa vaikuttaa suoraan: seksi on sen verran alkukantainen juttu, että siinä geenin ja kehittyneessä yhteiskunnassa elävän yksilön etu helposti asettuvat ristiriitaan. Tällöin se paljon parjattu ihmisluonto yleensä voittaa; välitön orgasmintavoittelu ajaa tietoisen harkinnan ja pitkäjänteisen suunnittelun yli miljoonien vuosien painolla, ja toimivaksi vaihtoehdoksi jää lähinnä epäsuorempi varautuminen.

Ohjelmassa oli edustettuna myös näkökulma, jonka mukaan seksi kuuluu vasta avioliittoon. Pääsyy jolla sitä perustellaan on parisuhteen turvallisuus, sekä seksin suhteen että muuten. Rakkaus odottaa -ajatusmaailmassa seksi on emotionaalisesti vaarallista toimintaa, jonka ympärille tarvitaan vakaan parisuhteen luoma seesteinen ympäristö ennen kuin siihen voidaan turvallisesti lähteä. Sinänsä tässä ei olla aivan väärässä, mutta kun päättely tavataan auki, huomataan, että asia ei ole lainkaan niin yksinkertainen. Avioseksin turvallisuus koostuu monista eri osista, kuten monogamian alentamasta tautiriskistä, partnerin sidonnaisuuden luomasta tietynlaisesta seksin saatavuusvakuutuksesta joka vähentää seksin etsimiseen kuluvia resursseja, tasaa seksin laadun variaatiosta seuraavia paineita ja parantaa näin seksin määrää ja ehkä jopa nautittavuutta, sidonnaisuuden mahdollistamasta läheisyydestä ja vuorovaikutuksesta erillisenä seksistä, sekä sidonnaisuuden seksiin liittymättömistä sosiaalisista hyödyistä kuten taloudellisesta turvallisuudesta. Toistan tässä sanaa "sidonnaisuus" koska juuri siihen avioliitto ja vastaavat instituutiot tähtäävät, vastakohtana vapaalle seksuaalikulttuurille jossa yksilöt nyt vain sattuvat asettumaan pitkäaikaisiin monogaamisiin suhteisiin välittömistä hyötysyistä.

Kun asia sitten formuloidaan näin, on helppo myös nähdä mitä kaikkia ongelmia avioliittoinstituutioon ja seksin sitomiseen siihen helposti liittyy. Turvallisuus sanana tarkoittaa sitä että yksilön kohtaama arvaamattomuus -- ja ylipäänsä epämieluisat tapahtumat -- vähenevät, joten kun se seksissä ja parisuhteissa kytkeytyy nimenomaan toisen osapuolen valintojen seuraamuksiin, se itse asiassa tarkoittaa hänen valintojensa ja vapautensa rajoittamista. Juuri tästä seuraa se että perheväkivalta on erillinen väkivallan kategoriansa, jolle ei panna samalla tavalla hanttiin kuin anonyymeille pahoinpitelyille, joka siksi on hiljaista ja jota siksi on myös niin vaikeaa ehkäistä tai hallita. Avioliiton ja vakaan parisuhteen hintana on sidonnaisuus, joka estää panemasta toiselle hanttiin silloinkin kun se olisi aiheellista. Samasta syystä seuraa myös avioseksin huono maine: miksi pitää itseään viehättävässä kunnossa tai toista tyytyväisenä, kun avointen parisuhdemarkkinoiden luoma kilpailupaine ei enää ole läsnä? Moni riita ja epäoikeudenmukaisuuskin jakaa juurensa tällaisten tekijöiden kanssa, kun monogaaminen parisuhde tekee seksistä bilateraalisen monopolin, potentin kauppatavaran ja toimivan kiristysvälineen; puhe transaktiokustannuksista ja vuokranetsinnästä (rent-seeking) saa tässä yhteydessä aivan uuden merkityksen. Ja viimein, kun seksiä nyt kuitenkin kovasti halutaan, se voi myös toimia keinona kiristää ihminen avioliittosidokseen vastoin omia intressejään. Juuri tämän takia perinnäismoraali painottaa seksin ja avioliiton liitännäisyyttä ja esiaviollisen seksin pahuutta. Niin kauan kuin seksi ja lisääntyminen ovat liittyneet yhteen, perheinstituution sosiaaliset hyödyt lastenkasvatukselle ovat olleet paljon merkittävämpi tekijä kuin ihmisten seksiin liittyvät suorat mielihalut, ja ovat siksi oikeuttaneet kattavan monogaamisen parisuhdeihanteen kaikkine haittoineenkin. Mutta kun seksi nykyään on irrallista lisääntymisestä, kytkyn hyödyt pitkälti häviävät samalla kun yllämainitut haitat ja monet muut jäävät. Ei ole ensinkään selvää, että avioliittoon tulisi automaattisesti mennä tai kannustaa, ainakaan miettimättä erikseen ja realistisesti myös sen hyvin todellisia riskejä.

Nyt tietysti joku kysyy miksi tällaisista asioista pitäisi puhua libertaariblogissa. No, ilmeisin syy on se että tänne on helppo kirjoittaa, myös aiheen vierestä. Mutta todellisiakin syitä on. Seksuaalisuuden ongelmat -- siinä määrin kuin niitä todella on -- lähtevät järjestään julkishyödykeongelmien ja intertemporaalisen myopian tapaisista yksilön ja yhteiskunnan ominaisuuksista, joilla on suoria vaikutuksia oikeellisen lainsäädännön rakenteeseen, moraalin ja lain käypään työnjakoon ja tietysti yhteiskuntasuunnittelun lyhyen tähtäimen päämääriin joita libertaarikaan ei meikäläisessä sosiaalivaltiossa voi helposti ohittaa. Ja toisaalta, seksi aiheena toimii myös hyvänä esimerkkinä siitä, kuinka kylmä järkiperäinen analyysi myös vahvasti tunnelatautuneissa aiheissa on tarpeellista ja voi tuottaa tuloksia joita ei muilla keinoilla voida helposti saavuttaa. Seksi on relevantti poliittinen puheenaihe siinä missä muutkin, kunhan ei vain kuvitella että sitä voitaisiin oikeutetusti hallita lailla. Itse asiassa järkiperustein on juuri päin vastoin, ja tämäkin näköjään pitäisi nykyään erikseen perustella ennen kuin ihmiset sen täysin tajuavat.