Autolla-ajo ei sovi ihmiskeholle

Todistin äsken töistä palatessa pahan ketjukolarin siinä Nordenskiöldinkadun ja Manskun risteyksessä, just siinä isossa. Peräänajaja tietysti nousi naama punaisena autosta ja rupesi huutamaan aika ikäviä juttuja joita en viittis tähän kirjottaa. Uhri puolestaan nousi autostaan ja kysyi rauhallisesti, jotta "mikäs vitun idiootti minä nyt olen, sinähän se perään ajoit". Käsittääkseni yleisimmin peräänajoissa nimenomaan käy näin. Päälleajanut inttää raivoissaan, että "miksi pysähdyit keltaisella valolla" tai "miksi jarrutit ennen suojatietä, vaikkei sieltä tullut ketään, näkihän sen tuon viereiselle kaistalle pysähtyneen auton takaakin."

Mikseivät ihmiset kykene järkevään harkintaan autolla ajaessaan? Miksei ihmisillä ole tämän suhteen moraalia? Blogin aihepiirin ja sen aiheuttamien ryhmäpaineiden takia minun tulee tietenkin muotoilla hypoteesini siten, että julkinen valta on jollain tavalla syypää ongelmiin. Kokeillaanpa.

Perinteinen tunteiden ja rationaalisen harkinnan välille tehty erohan on tyrmätty kognitiivisissa neurotieteissä jo pitkän aikaa sitten. Mielenkiintoinen tarina kertoo potilaasta nimeltä E.V.R., jonka aivorungosta oli tuhoutunut isoja osa-alueita siten, että häneltä oli kadonnut "tunteet." Kun hänelle näytettiin inhottavia ja eroottisia kuvia, ei näkynyt mitään vasteita - iho ei kostunut, pupillit eivät reagoineet ja sydän hakkasi kuten ennenkin. Hänellä oli kuitenkin "järki" tallella, eli hän kykeni kylmästi analysoimaan ja toteamaan, jotta "tuossahan nyt viilletään jonkun mahaa auki."

Arkitilanteissa hän kykeni helposti arvioimaan puhtaan johdonmukaisesti, millainen toiminta olisi hänen oman etunsa mukaista. Jostain syystä hän ei kuitenkaan kyennyt soveltamaan näitä sääntöjä tosielämässä, ja hän toimi jatkuvasti niiden vastaisesti. Ihmiset kun eivät toimi puhtaan matemaattiselta hyötyanalyysipohjalta, vaan pelko, inho, suru ja vastaavat mekanismit toimivat kehon palkitsemisjärjestelmänä hyvin kehoa ohjaavalle mielelle. Sosiaalisessa ympäristössä elämisen myötä myös opitaan tuntemaan yhteisen moraalin mukaan häpeää, kun toimitaan vähän kompleksisemmissa tilanteissa, joissa ne synnynnäiset mekanismit eivät ikinä ole kerenneet kehittymään palkitsemaan tai rankaisemaan tietynlaisesta käytöksestä. Tunteiden ja fiilisten tarkoitus on jatkuvasti palauttaa mieleen, kuinka tärkeää nyt korkealla trapetsilla on keskittyä - nostetaan vähän pulssia, lisää adrenaliinia vereen, puistatuksen tunteita jne.

E.V.R.:n lisäksi on ollut myös pikkulapsia, joilla on ollut syntymästään asti samanlaisia ongelmia. Siinä missä E.V.R. osasi pieniä arkisia tilanteita lukuunottamatta tavallisimpia moraalisääntöjä, kyseisillä lapsilla moraalin opettelu on ollut erityisen vaikeaa. Tavallinen vertaisten ja vanhempien sopusointuinen kasvatus ei ole riittänyt, kun ei lapsi tunne häpeää, pelkoa, tai tietenkin positiivisia tunteita kuten iloa, ylpeyttä ja hyvästä käytöksestä palkitsemisen myötä tapahtuvaa mielihyvää. Tämä vahvistaa moraalin opettelun ja toimimisen kannalta tärkeätä emotionaalista kannustinvaikutusta, ja vähentään "puhtaan rationaalisen harkinnan" kantilaisen moraalin uskottavuutta.

Arvatenkaan siinä missä luonto on karsinut korkeuksia pelkäämättömät huimapäät ja jättänyt meille muille melkoisen korkean paikan kammon, autoilussa tällaisia vahvoja ihmisluontoon perustuvia mekanismeja ei ikinä kerennyt kehittyä. Henry Ford teki 1900-luvun alussa ensimmäiset autot, vaikka suurin osa ihmisen sopeutumista ympäristöön on tapahtunut yli 10 000 vuotta sitten. Ainoiksi järkeviksi toimintaa ohjaaviksi mekanismeiksi jäisikin täten kulttuurillisesti opittu pelko, ja se yhteinen moraali.

Liberaali yhteiskuntateoria tietysti painottaa, kuinka poliittinen sotkeutuminen kulttuurin usein onnistuu tuhoamaan kaiken sen hajautetun prosessin, jonka pohjalta kulttuuri terveesti rakentuu: valtionkirkon sekularisoimat suomalaiset juovat alkoholimonopolin ikeessä itsensä kuoliaaksi. Suomalaisten räikeän huono liikennemoraali voisi siis olla otollinen selityskohde taas poliittiselle kulttuurinsotkemiselle, jonka vaikutukset ovat päinvastaisia kuin toivotaan.

Kaikkihan tietävät nämä perinteiset luvut siitä, kuinka turvavöiden käyttöpakko on lisännyt ongelmia, kun ihmisiltä on kadonnut se vähäinenkin luonnollinen pelko autoilua kohtaan. Valheellinen turvallisuudentunne on saanut ihmiset ajamaan entistä holtittomammin, ja turvavöiden käyttölaki on itseasiassa lisännyt liikenneturmia. Monet libertaarithan eivät esimerkiksi kannata nopeusrajoituksia juuri tästä syystä: parempi antaa ihmisten itse ajatella ja jättää vastuu heille, ja rangaista vasta törttöilijöitä. Näin pakotetaan ihmiset oppimaan moraalia. Ehkäpä siihen saisi sitä emotiivistakin aspektia, kun ei voisi vain ajella rajoitusten mukaan, jolloin mahdolliset turmien uhrit eivät sinällään olekaan uhreja: "minähän ajoin rajoitusten mukaan enkä ole kännissä tai mitään, ei syy ollut minun." Kaikista ongelmista ja rikkeistä pitäisi täysimääräisesti kantaa itse vastuu, eikä julkinen moraali sanelisi sitä, missä ihmisen vastuu menee.

Ikävä kyllä mitään järkevää komparatiivista analyysia vaikka Suomen ja Hollannin liikenneturmien määristä en nyt kykene kaivamaan, pitäisi nimittäin siivota ja sellaista. Hypoteesia tukevien todisteiden kaivaminen jäänee siis jonkun muun harteille.

Ja joo... lienee täysin uskottavaa myös selittää suomalaisten järkyttävän tökeröä liikennenkäyttäytymistä ihan puhtaasti sosiobiologisin syinkin. Ihmiskeho nyt ei vain sovi autoiluun.