Liikenteestä ja moraalista

Sampo kyseli eilen vielä, mitä mieltä olen tästä koko liikennemoraalin keskustelusta.

Yhteiskuntatieteiden suurin harhakäsitys on niinkutsuttu konstruktivistinen rationalismi. Tämän käsitteen virheellisyyttä ei voi korostaa tarpeeksi. Sen mukaan, koska Humen giljotiinista voidaan johtaa mikä tahansa eettinen arvostelma, täten mikä tahansa yhteiskuntajärjestelmä on yhtä pätevä. Ihmiset ovat ikään kuin muovailuvahaa ja puhtaan kulttuurin tuotteita, ja jos kerran ihmiskunta on kehittynyt tietynlaisen järjestelmän myötä, ihmiskunta voi myös rationaalisesti suunnitella paremmankin järjestelmän. Tämä on tietysti tieteellisen todellisuuskäsityksen irvikuva.

Ihmisillä on kulttuurin lisäksi valtavan vahvoja myötäsyntyisiä ominaisuuksia, ihmisluonto on oikeasti olemassa. Ihmisten oma tahto, ikävä kyllä, asettaa kansan "parannuskohteena" näkeville poliitikoille vakavia vaikeuksia. Olivat huumeiden kieltolait sitten kuinka kovia tahansa, huumeidenkäyttäjien määrään tämä ei juurikaan vaikuta. Poliitikkojen olisi hyvä ymmärtää, etteivät he lainsäädäntöä suunitellessaan valitse sellaista yhteiskuntaa kuin haluavat, vaan laeilla on ainoastaan jonkinlaisia vaikutuksia ihmisten kannustimiin.

Ongelma moninkertaistuu, kun kysymys on erittäin monimutkaisista, järjestäytyneistä ilmiöistä, kuten liikennekäyttäytymisestä. F. A. Hayek kuvasi sekä klassisessa artikkelissaan Theory of complex phenomena että Nobel-luennossaan sen tieteenalan ongelmia, jonka on tarkoitus tutkia erittäin monimutkaista ja järjestäytynyttä ilmiötä, kuten kansantalouksia:

Organized complexity here means that the character of the structures showing it depends not only on the properties of the individual elements of which they are composed, and the relative frequency with which they occur, but also on the manner in which the individual elements are connected with each other. In the explanation of the working of such structures we can for this reason not replace the information about the individual elements by statistical information, but require full information about each element if from our theory we are to derive specific predictions about individual events.

Jos et saa selvää tuosta, ei se mitään, minulla on itsellänikin vaikeuksia sisäistää joka sanaa. Kun ymmärretään, etteivät ihmiset juuri tottele edes selkeitä, kirjalliseen muotoon puettuja lakejakaan orjallisesti, julkinen valta kuvittelee nyt, että se kykenisi ylhäältä käsin kirjoittamaan tällaisen spontaanin, hajautuneen järjestyksen pohjalta rakentuneen moraalikoodin uusiksi. Tehtävä eroaa aika hirvittävästi edes sen simppelin lainsäädännön kirjoittamisesta:

• Tämä tieto on hiljaista, eikä suurin osa ihmisistä edes tiedosta kaikkia niitä käyttäytymissääntöjä, joiden pohjalta he liikenteessä toimivat. Ei tällaisia sääntöjä voi antaa ihmisille ulkopuolelta, vaan ne täytyy itse oppia tekemällä.
• Säännöstö on mahdottoman joustava, likainen ja epäjohdonmukainen, ja perustuu heuristiikkaan. Kuten kaikki ihmisen käytös. Julkinen valta yrittää luoda ei ainoastaan riskien välttelyyn tähtäävää säännöstä, vaan jonkinlaisen selkeän käsikirjoituksen, jonka mukaan pitäisi aina ajaa. Selkeiden, tarkkarajaisten säännösten mukaan ajaminen on nimenomaan vastakohta tilannekohtaisen harkinnan ja järkevän moraalin mukaan ajamiselle.
  
• Tämä käsikirjoitus on ikävän yksiulotteinen. Jos tiellä on satasen nopeusrajoitus, siinä ei ainakaan hiljempää voi ajaa kuulematta torven tööttäystä. Satasta myöskin saa ajaa, vaikka kuski olisi hieman humalassa, todella väsynyt, ja ajaisi pimeässä rankkasateessa iltasella, kuin jos kuski on pirteä ja selvä ja ajaa auringonvalossa aamunkoitteessa ennenkuin kukaan on liikkeellä.

Tehtävä kuulostaa vaikealle, eikä siksi tarvitse ihmetellä, miksi edes perustavanlaatuisin liikennekasvatus ei välttämättä paranna liikenneturvallisuutta kovinkaan paljoa. Julkisen vallan pitäisi ainoastaan asettaa mahdollisimman minimaalinen lainsäädäntö, joka rankaisee riittävästi, kun vahinko sattuu. Koska jos oikeasti halutaan, että ihmiset oppivat käyttäytymään liikenteessä, valtion tulee ottaa askel taaksepäin, eikä pelleillä järjestelmän kanssa, jota se ei mitenkään voi kyetä ymmärtämään. Liikennemoraali voi syntyä vain itsekseen ihmisten toiminnan, eikä minkäänlaisen suunnittelun kautta.