Yksityistetään Suomen suurin sosialistinen trusti!

Ensin Tuula H. (kaverin sisko muuten) esittää yliopisto-opiskeluajan rajoittamista ja sitten oppivelvollisuusiän nostoa. Miksi ei saman tien täsmälleen saman pituista koulutusta kaikille? Olenko havaitsevani jonkinlaisen demarille tyypillisen "tasa-arvon" ihanteen? Tai tasapäisyyden.

Verorahamme kuluvat ennenkaikkea koulutukseen ja sosiaali- ja terveysmenoihin. Näistä julkiset koulutusmenot ovat 7 miljardia euroa vuodessa[1]. Jos taso on pysyvä, ja ihmisten keski-ikä on 70 vuotta, pakottaa valtio keskimäärin ihmisen elämänsä aikana maksamaan (7 miljardia / 5 miljoonaa) * 70 euroa veroja pelkästään koulutukseen, ja antaa nämä keskimäärin ilmaisina koulutuspalveluina takaisin. Laskun tulos on 100 000 euroa! Ja ajatellaan, että koulutus keskittyy ikävuosiin 5-20, voidaan todeta fakta:

Jos koulutuksesta johtuvia veroja ei olisi, suomalainen voisi käyttää ikävuosina 5-20 joka vuosi koulutusmenoihinsa keskimäärin 6700 euroa eli 40 000 mk. Ja tämä ottamatta lainaa.

Tasa-arvo romahtaisi , koska sikarikkaat voisivat kouluttautua paremmin kuin muut. Tosin nytkin he lähtevät helposti yksityisiin yliopistoihin. Todella köyhien saattaisi olla vaikea ostaa sellaista kannattamatonta koulutusta, joka ei näy tulevassa palkassa ja jota ei siis viitsi lainalla ostaa (Mutta miksi kannattamatonta koulutusta pitäisi ostaa?). Toisaalta laskelma ei paljoakaan heilahda, vaikka kymmenelle prosentille köyhimpiä itse asiassa annettaisiin löyhä julkinen opintolainalainatakuu ja opintorahaa sosiaalitukena esim. 4000 euroa per vuosi ikävuosina 5-20. Sillä luulisi kouluttautuvan yhtä hyvin kuin nykyäänkin maksuttomissa kouluissa.

Esimerkit ulkomailta myös kertovat, että koulut kilpailevat lahjakkuuksista maksamalla heille stipendejä. Lahjakkuudet nimittäin nostavat koulun arvostusta ja sen markkina-arvoa. Olisiko hyväksyttävissä, että tyhmät ja laiskat keskiluokkaiset oppilaat maksavat itse kannattamattomat opintonsa?

Aika monta ikuisuuskysymystä ratkeaisi:

Koulutussatsauksien kannattavuus ei enää olisi veronmaksajien eikä äänestäjien päänsärky, vaan jokaisen koulun ja oppilaan oma asia.

Eri alojen painotuksia ja muuta "koulutuspolitiikkaa" ei enää tarvitsisi miettiä.

Opetusministeriön ei tarvitsi enää huolehtia opiskelujen venymisestä.

Koulutusjärjestelmä lakkaisi olemasta tulonsiirto keskiluokalta ylemmän keskiluokan akateemisten perheiden lapsille, mitä se nyt on.

Humanistien ei enää tarvitsisi kärvistellä sitä, miten valtio verorahoilla kouluttaa kalliita insinöörejä ilmaiseksi Nokialle. Toisaalta Nokia ja muut voisivat myös lakata politikoimasta koulutuksen ympärillä ja kertoa rekrytointiviestinnässään ja palkoissaan, millaista koulutusta yksityisten koulujen tulee tekniikkaduunareilla antaa.

Kiista kodin ja koulun roolista ja vastuusta ratkeaisi: kodilla olisi vastuu, mutta yksityinen koulu voisi hyvinkin tarjouta kantamaan sitä, mitä tulee esim. tapakasvatukseen tai yleiseen persoonallisuuden kehittämiseen.

Pedagogit muuttuisivat poliitikoista tutkijoiksi, ja paras pedagogia voittaisi markkinoilla. Oppilaiden ikuinen valitus koulujen, kouluruoan ja opettajien surkeudesta loppuisi: joko olet tyytyväinen kouluusi, vaihdat sitä tai sitten syytät maksajia eli vanhempiasi.

Ehdotuksessani on yksi suuri kompastuskivi:

Vallansiirto poliitikoilta ja toisten rahoilla operoivilta koultusidealisteilta tavalliselle kansalle olisi melkoinen. Joten älä odota idealistien kannattavan tätä järjestelmää. He yhdessä aivopesevät ja pelottelevat kansaa niin, että vapaata markkinataloutta ja koulutusta ei voi mainita samassa lausessa tulematta syytetyksi anarkistiseksi oikeistoradikaaliksi.

t. Anssi Porttikivi

P.S. Jääväys: itse olen töissä ilman julkista rahaa tai muuta sponsorointia toimivassa firmassa, joka jatkokouluttaa tietoliikenneammattilaisia.

[1] Kuntatalous ja julkinen talous -esitys, dia 5 "Julkiset kulutusmenot tehtävittäin v. 2002" http://www.kunnat.net/k_peruslistasivu.asp?path=1;29;347;11320;30820;31183