Turkki, Islam ja YK

Turkin EU-jäsenyysneuvotteluiden yhteydessä on ollut puhetta siitä, kuinka Turkin ihmisoikeustilanteen pitäisi parantua ennen jäsenyyttä. Turkin uskonnonvapaustilanne on aivan järkyttävä: moskeijat ovat pääsääntöisesti valtion omistuksessa ja julkisesti tuettu, ja niissä työskentelevä uskonnollinen henkilökunta julkisesti koulutettu ja palkattu. Kurdikieltä ei saa opettaa tavallisissa kouluissa. Oikeusvaltion ja laillisuusperiaatteen kunnioittaminen ei ole parantunut kovin korkealle tasolle, sitten parhaillaan pyörivän Keskiyön pikajuna -elokuvan näyttämien kauheuksien.

Törkeintä kuitenkin on, että Turkki on allekirjoittanut Kairon islamilaisen ihmisoikeusjulistuksen. On hämmästyttävää, että tätä ei mainita niin Amnestyn kuin HRW:aan nettisivuillakaan törkeänä tunnustuksena islamilaista fundamentalismia kohtaan. Otetaanpa sopivia näytteitä tästä dokumentista:

• Ihmiskunta muodostaa yhden yhteneväisen perheen Allahin ja Aatamin lapsina.
• Elämä on jumalan lahja, eikä keneltäkään saa riistää sitä... paitsi Sharia-lainsäädännön niin salliessa.
• Kenenkään ruumiillista koskemattomuutta ei saa loukata... paitsi Sharia-lainsäädännön niin salliessa.
• Haudat ja vastaavat ovat erityisen pyhiä ja julkisen vallan tulee eritoten suojella niitä.
• Mies on vastuussa perheen elättämisestä.
• Vanhemmat saavat kasvattaa lapsensa kuten haluavat... kunhan opettavat lapsilleen Sharia-perinteen mukaisen moraalin.
• Ihmisiä ei saa painostaa heidän heikkoina hetkinään vaihtamaan Islamista muihin uskontoihin, saatikka ateismiin.
• Kaiken lainsäädännön ja rangaistusten pitää olla Sharia-säännöstön mukaista.
• Mielipiteensä saa vapaasti lausua julki... kunhan se ei ole ristiriidassa Sharia-lainsäädännön kanssa.

Lopuksi, kun Turkki nyt kuitenkin on sohlannut myös muiden, edes joten kuten pätevien dokumenttien, kuten YK:n ihmisoikeusjulistuksen kanssa, Kairon ihmisoikeusjulistus toteaa, että se on sitten pätevin dokumentti ja ohittaa tärkeysjärjestyksessä muun maallisen lainsäädännön.

Ihmisoikeuksissa on kysymys moraalisesta universalismista, käytännössä aina absoluuttisesti hyödyllisiksi ja tärkeiksi osoittautuneista moraalisäännöistä. Kairon ihmisoikeusjulistus on jälleen oikein hyvä osoitus siitä, miksi uskonto ei ole yhteensopiva järkevän moraalikäsityksen kannalta, vaan jopa täysin antagonaalista sille.

Ja lopuksi paras vitsi on, että YK on liehitellyttämän dokumentin kanssa. Lukekaa tuo juttu kokonaisuudessaan - se aivan varmasti muuttaa mielipiteenne YK:ta kohtaan. Kairon ihmisoikeusjulistus julkaistiin aikaisemmin 1981 UNESCO:n kokouksessa "YK:n islamilaisen ihmisoikeusjulistuksen" nimellä, kunnes 1990 se vakioitiin nykyiselle, Kairon nimelle. Vuonna 1998 UDHR:n vuosijuhlassa Iranin ulkoministeri kehui dokumenttia omassa puheessan (heti Kofi Annanin puheen jälkeen!) ja toivoi YK:n ihmisoikeusjulistuksen päivittämistä ja synteesiä näistä kahdesta asiakirjasta. Saman vuoden marraskuussa OHCHR järjesti Mary Robinsonin innokkaasti kannattaman seminaarin aiheella "Islamilaisia näkemyksiä YK:n ihmisoikeusjulistukseen", jonka pääpuhuja kehui mahdollisuutta vakioida Kairon asiakirja päteväksi yleiseksi dokumentiksi, kun "niitä paikallisia lepsuiluja Sharia-lainsäädännöstä on niin kovasti." Ensimmäistä kertaa YK-seminaarissa ikinä, yhtäkään yleisökysymystä ei sallittu 250 osallistujalta.

Vaikka vastustan luonnollisesti kaikkea vallan keskittämistä ja keskushallintoja, en ole aikaisemmin edes nähnyt YK:ta hirveän pahana ongelmana, vaan usein jopa nettohyödyllisenä - edes niiden Ruokaa öljystä -ohjelman 30 korruptioon hukatun miljardin jälkeen en mitenkään pitänyt YK:ta ongelmallisena. Tämä juttu sai kyllä minut kääntämään kelkkani.