Kolmosen uutiset kertoivat, että Iso-Britannia on väsäämässä lainsäädäntöä, joka sallii bioase- tai kemiallisen iskun kohdekaupunkien eristämisen tarvittaessa sotilaallisen voiman avulla. Se ken yrittää lähteä eristetystä kaupungista pahimmillaan ammuttaisiin. Osa ajatuksesta lienee tukevaa: vakavien tartuntatautien levittäminen on teko, joka pitäisikin estää, riippumatta taudin syystä.

Lain ongelmallisuus lähtee kahdesta lähteestä. Ensinkin, vain bioaseet aiheuttavat tällaisen riskin. Ne pystytään myös selvästi tunnistamaan, erillisinä kemiallisista. Jos yksilö selviää kemiallisesta iskusta, syytä hänen hallintaansa ei enää ole, eikä tässä tapauksessa ole merkittäviä informaatio-ongelmia, vaikka bioaseiden kanssa onkin toisin. Laki näyttää siis pelaavan ainakin tältä osin väkivaltaisen joukkojenhallinnan pussiin, ilman rationaalisia syitä. Se ei seuraa järkeä, vaan tunnetta. Siihen sisältyy piirteitä, jotka näyttävät olevan enemmän tekosyitä etatismille kuin järkeviä vastatoimia terrorille.

Toisekseen, laki asettaa esimerkin muille sotilaallisen väestönhallinan sovellutuksille. Mikäli sovellusala olisi rajoitettu bioaseisiin, huoli olisi paljon pienempi. Voitaisiin ajatella, että tämä nimenomainen huoli on oikeutettu, ja että laki on varovasti sovitettu yhdeltä nimenomaiselta uhalta suojautumiseen. Tällaisena laki voisi olla oikeutettu. Nyt kuitenkin nähdään, että laki on lähtökohdiltaankin liian laaja. On syytä epäillä, että se saattaa toimia ponnahduslautana sotilaallisen väestönhallinnan laajemmalle oikeutukselle. Tämä olisi kammottavin mahdollinen tulos, onhan sotilaallinen väestönhallinta nimenomaan tärkein merkki diktatuurin tulosta ja tavallisen oikeusjärjestyksen pettämisestä.

Laajempana oppituntina uutisointia kannattaa seurata sanatarkasti. Se, että bio- ja kemialliset aseet mainitaan yleensä yhdessä ei tarkoita, ettäkö ne olisivat kaikissa asioissa ekvivalentteja. Tartuntapotentiaali on selvin esimerkki -- yhdellä sitä on, toisella ei. Ei siis parane antaa uutisten näennäisten rinnastusten häiritä kriittistä ajattelua. Tässäkin tapauksessa kun osoittautuu, että helppo rinnastus on puhtaasti osa julkisuuskonetta, jonka taustalla vaikuttavat hyvin epäilyttävät motiivit.

Objektivistinen anarkokapitalisti Greg Swann heitti tällaista läppää jouluntoivotuksista.

Lähetin hänelle tällaisen kommentin:


From: Mikko Ellilä
To: Greg Swann
Subject: The season's greetings -- Christmas or Yule?
Date: Sat, 21 Dec 2002 14:52:28 -0800





Swann, I just read your funny little story:
http://www.presenceofmind.net/GSW/Greetings.html

Do you think it would be better for atheists to use the old English word Yule instead of Christmas? I've noticed most English-speaking atheists use the term Winter Solstice but I think that's a rather boring meteorological and astronomical term, not a real name for a healthy hedonistic celebration. The only words for Christmas in Nordic languages are still the pre-Christian words "joulu" in Finnish, "jõul" in Estonian, "jul" in Swedish and Norwegian etc., and the old English word Yule is obviously related to these.

Mikko Ellilä
*****************************************

And the day will come, when the mystical generation of Jesus, by the Supreme Being as His Father, in the womb of a virgin, will be classed with the fable of the generation of Minerva, in the brain of Jupiter. -- Thomas Jefferson


Äijä katsoi aiheelliseksi vastata tälläisella blogiartikkelilla: Merry... merriment!

Kommentoin tuota juttua seuraavasti:


From: Mikko Ellilä
To: Greg Swann
Subject: Re: The season's greetings -- Christmas or Yule?
Date: Sun, 22 Dec 2002 10:41:00 -0800





I mostly agree with what you wrote in that blog entry, except that:

1.) I think Christianity is based on such an irrational worldview and such sick values that Christians are about as despicable as Osama Bin Laden;

and

2.) I'm also rather critical of the worship of the ego because I think all forms of religious worship and beliefs are mostly unhealthy.

I do recognise the evolutionary role of religion in maintaining useful taboos such as "thou shalt not steal", but I think the idea of the ego as a god and as an object of worship is self-contradictory just like the "worship of reason" during the French revolution.

That Peikoff article is probably the best thing written by any Randroid for a long time. "It is time to take the Christ out of Christmas" -- indeed this is why I suggest the word Yule instead of Christmas. Like I said, Nothern European languages have no reference to Christ in the names for this celebration of the victory of light over darkness.

Have a very merry Yuletide!

Mikko Ellilä
*****************************************


Siteeraan itseäni vielä tämän verran, kahden vuoden takaa Vapausfoorumilta:


From: Mikko Ellilä
Date: Sat Dec 23, 2000 7:55 pm
Subject: Joulu on vanha hyvä pakanallinen hedonistinen juhla!




Hauskaa joulua kaikille! Muistakaa, että joululla ei ole mitään tekemistä juutalaisuuden, kristinuskon tms. huuhaan kanssa. Joulua on juhlittu talvipäivänseisauksen aikoihin tuhansien vuosien ajan, kauan ennen Kristusta ja varsinkin ennen kristinuskon tuloa Pohjoismaihin. Edes sanalla "joulu" - ruots. "jul", engl. "yule" - ei mitenkään viitata Kristukseen.

Antiikin Roomassa puolestaan vietettiin Saturnus-jumalan juhlaa (saturnalia) talvipäivänseisauksen aikoihin. Jotkut hämärät juutalaiset lahkolaiset keksivät sijoittaa messiaansa syntymän saturnalian paikalle kai vasta joskus 300-luvulla jKr. Joululahjoja lapsille jakanut kreikkalainen kristitty Nikolaos taisi elää joskus 500-luvulla jKr. Monet tämän listan lukijat ovat varmaan käyneet hänen mukaansa nimetyssä Agios Nikolaoksen kaupungissa Kreetassa.

Vaikka olen aina ollut ateisti, olen useina vuosina ihan mielelläni katsonut sivusilmällä jouluyön messua suorana lähetyksenä Pietarinkirkosta. ("Tu es Petrus et super hanc petram edificabo ecclesiam meam et tibi dabo claves regni caelorum.") Visuaalisesti hieno tapahtuma ja malliesimerkki globaalin tv-shown järjestämisestä. Lapsena ajattelin, että isona minusta tulee paavi. Katolinen kirkko on ainoa oikea kirkko, muut ovat kerettiläisiä.

Kunhan nykyiselle paaville saadaan annettua eutanasia, olen periaatteessa käytettävissä tehtävään. Virka-asunto olisi aika tyylikäs. Rooma on muutenkin kiva kaupunki - kävin siellä ensimmäisen kerran 6-vuotiaana ja olen siitä asti pitänyt sitä yhtenä henkisenä kotikaupunkinani. Muita sellaisia ovat esim. New York ja Lontoo.

Henk.koht. mielipiteeni on, että Helsingin pitäisi kehittyä samanlaiseen suuntaan. Helsinkiä pienemmässä Frankfurtissakin on ihan kohtalainen pilvenpiirtäjäkeskusta (enimmäkseen muistaakseni 40-kerroksisia torneja), miksei meillä? Meidän pitäisi päästä eroon maassamme vallitsevasta luterilais-hegeliläis-snellmanilais-kekkoslaisesta ahdasmielisestä, pikkusieluisesta, kollektivistisesta, negatiivisesta, painostavasta, ummehtuneesta ilmapiiristä. Tilalle renessanssihenkeä, individualismia, egoismia, neroutta, sankaruutta, suuruutta, menestystä, kunnianhimoa, rikkautta, loistoa, ylpeyttä!


Kerrottakoon vielä joulupukin käsitteestä tällaista:


From: "Erkki Hartikainen"
Date: Fri, 20 Dec 2002 12:38:56 -0800



Joulupukki (julbock) oli alun perin pukki, jolla muinaisskandinaavien ukkosenjumala Tor (suomalaisten Perkeleen virkaveli) ratsasti. Taivaan jumala Odinilla (suomalaisten Ukon virkaveljellä) oli tapana rangaista ja palkita ihmisiä uudenvuoden aikaan. Sittemmin Odin joutui viralta, koska hän ei vaivautunut kuuntelemaan muinaisgermaanien rukouksia.

Myöhemmillä ruotsalaisilla ja suomalaisilla joulupukki oli pukiksi pukeutunut ihminen. Sillä muinaissuomalaisella maaseudulla, jossa synnyin, tunnettiin vielä tämä välillä muualta kadonnut pukki. Joulupukilla oli tavallisesti lammasnahkaturkki nurin päin käännettynä. Myös olkipukki kuuluu samaan perinteeseen. Punavalkoinen joulupukki on Coca Colan keksintö vuodelta 1931. Amerikansuomalaisten Suomeen tuoma joulupukki asui alun perin pohjoisnavalla, mutta koska porot eivät voineen elää siellä, Yleisradion Markus -setä eli Markus Rautio siirsi tämän joulupukin Korvatunturille jo vuonna 1925. Sittemmin tämä pukki on alkanut vierailla päivittäin napapiirillä.


Että sellaista.

Hauskaa joulua!

Get Your War On


About the book:

On October 9th 2001, David Rees posted 8 comic strips on his website, in which workers talking to (or at) each other: "Oh yeah! Operation: Enduring Freedom is in the house!" "Oh yeah! Operation: Enduring Our Freedom is in the motherfucking house!" "Yes! Operation: Enduring Our Freedom To Bomb The Fuck Out Of You is in the house!"

The response was overwhelming. E-mails proliferated around the country as people, alternately thrilled or disgusted by Get Your War On—as Rees entitled his depiction of the violence of the War on Terrorism begotten of violence of Terrorism itself—forwarded the URL to their friends. Since that night over eight million people have visited the site as Rees continues to add material that responds to the events of the past months including the anthrax scare, the Enron scandal, John Ashcroft's detentions, the establishment of the Office for Homeland Security, the Israeli incursions and the Palestinian suicide bombings...

Although the strip quick became notorious—Rees received a great deal of fan mail and hate mail—Get Your War On is not purely a parody of patriotism, nor is it a simple indictment of U.S. jingoism. Instead, in a voice that combines the indignant, stentorian tones of rapper KRS-1 with the cadences of David Mamet and the boldness of Tom Tomorrow, Rees zeros in on the deep psychic bruise that events in New York, Afghanistan, Israel and elsewhere has inflicted on our hearts.

The nameless characters are at turns skeptical about the War on Terrorism; scared for their own safety in an age of anthrax scares and terror alerts; hungry for revenge against Osama bin Laden; bitter about the exploitation of September 11th's horrors; and enthusiastic about the possibility of deadening their pain with alcohol. During a time when few were willing to share any but the noblest pieties with each other, Rees's characters are reflections of many Americans' true selves.

Thus by working with a deceptively limited palette of color (red), graphics (clip art of cubicle workers), and language (largely foul), Rees succeeds in depicting a country of grieving, angry and confused citizens, feeling hatred for-and feeling the hatred of-the world beyond our shores. In so doing, he has illustrated better than any artist, politician, or pundit the true state of America's soul...its violence, its compassion.

Get Your War On is therefore a deeply personal diary of the year that followed the attacks on the World Trade Center. Much as September 2002 brought an avalanche of saccharine remembrances of the World Trade Center tragedy, Get Your War On provides a different kind of testament to a year of fear, bewilderment, violence and death.

Get Your War On contains the complete comic strips from Rees's site, as well as a wealth of previously unavailable material.

Suosittelen härskin amerikkalaisen mustan huumorin ystäville.

Vinkki oikealle aaltopituudelle virittymiseen: kerätkää 4-5 kaveria tietokoneen ääreen, hypätkää suoraan vaikkapa viimeiselle sivulle eli 26. marraskuuta 2002 julkaistulle sivulle 17 ja lukekaa tekstiä ääneen ikään kuin talk show'n vuorosanoina, idiomaattisella amerikanenglannilla, Jay Lenon tyyliin. Jos ei kolahda, tämä poliittinen satiiri ei sovi sinulle. Jos sen sijaan osaat arvostaa tämäntyylistä mustaa huumoria, repliikkien ääneenlukeminen vahvistaa elämystä valtavasti. Jonkun pitäisi tehdä tästä tv-sketsejä.

Sosialismia tulonsiirroilla mielummin kuin reguloinnilla

Anssi Porttikiven kirjoituksessa mainittiin ohimennen eräs tärkeä pointti liittyen "sosiaalisen tasa-arvon" (sosialidemokraattien kehittämä järjetön käsite) toteuttamiseen.

Lähes kaikki valtion interventiot kansantalouteen (toinen kollektivistinen käsite) perustellaan nimittäin viimekädessä aina "sosiaalisella tasa-arvolla". Esimerkkeinä tästä ovat mm. "ilmaiset" (mikään tuotanto ei ole ilmaista vaikka sille määrättäisiin nollan euron maksimihinta, puhumattakaan palveluista jotka hinnoitellaan verotuksessa) julkiset palvelut.

Sosialistinen politiikka aiheuttaisi kuitenkin paljon vähemmän tuhoa yhteiskunnalle, jos sitä toteutettaisiin selkeillä tulonsiirroilla sen sijaan, että valtio ryhtyisi tuottamaan itse palveluita tai aiheuttaisi reguloinnilla vääristymiä tuotantorakenteeseen.

Esimerkiksi terveydenhuoltopalvelut olisi viisaampaa "taata" (ajatus siitä, että reguloinnilla voidaan oikeasti taata yhtään mitään on lapsellinen) köyhille yksinkertaisesti antamalla "tarpeen mukaan" (tarpeen arvioisi sosiaalivirkailija yhdessä avun saajan kanssa) rahaa niille jotka sitä pyytävät. Tällöin voitaisiin vapauttaa terveydenhuoltomarkkinat (ja mitkä tahansa muutkin) täysin yksityisen talouden piiriin ilman, että jouduttaisiin luopumaan monille tärkeästä holhousvaltion periaatteesta.

Periaatteessa uskon, että tämä ajatus on suhteellisen helposti markkinoitavissa suurelle osalle ihmisiä. Tarvitsisi vain keksiä vetävä nimi ("kolmas tie" kun on jo käytetty), kirjoittaa vakuuttava artikkeli (johon voi aina viitata) ja ruveta propagoimaan!

Demokratia, luoja paratkoon

Olin tänään ATTAC:in Demokratian tila -keskusteluillassa. En väittänyt erityisen pahasti vastaan, vaan esitin paremminkin siistityn version siitä, miten demokratian sijan yhteiskunnassa näen. Kerroin, kuinka demokratian ongelmina ovat tapa jolla, ja laajuus jossa, sitä sovelletaan. Tavallisesta tuntuvasti kevennetty visioni lähti lähinnä subsidiariteettiperiaatteesta, jonka valossa demokratian tulisi toimia monella tasolla, ja varsinkin pienimmissä mahdollisissa yksiköissä. Ajatus sopii tietysti täysin yhteen mm. panelissa mainitun Porto Allegren paikallisdemokratian kanssa.

Kommenttini kohtasi kuitenkin ammottavan tyhjyyden, osanottajien jatkaessa muihin aiheisiin. Tämä ei toki hirveämmin yllättänyt -- edustajat ja attacilaiset tuppaavat mieluummin ohittamaan yhtymäkohdat, ja keskittymään odottamaansa. (Naapurin myönteinen kommentti samoista ajatuksista kiinnosti, vaikka en ehtinytkään jutella.) Mutta varsinainen paukku kyllä räjäytti pankin. En todellakaan odottanut sitä.

Adam Smithin "Näkymätön Käsi", politiikan ja markkinoiden dikotomia, kaikki tarpeelliset ainekset olivat jo tulleet esille. Oletin tietysti, että yleisö ymmärtäisi mistä puhutaan. Viittasin ja kysyin. Esitin, että jengi voisi jo totuttuun tapaan nostaa kättä, ja lupa viittauttamiselle myönnettiin. Kysyin likimain: "Kuinka moni täällä katsoo tuntevansa demokratiaa ja markkinoita niin hyvin, että tietää, mitkä päätökset pitäisi asettaa näkymättömän käden ja mitkä demokratian päätettäviksi?"

Tuloksena oli tyly kohahdus ja muutama hyvin epäselvä vastalause. Näin jopa sen jälkeen, kun olin selvästi todennut, että talous on todella poliittinen asia. "Ei tuollaiseen voi vastata." "Jospa ensin katsottaisiin, kuka uskoo Näkymättömään Käteen." Näytti siltä, että näkymätöntä kättä pidettiin jonkinlaisena taikauskoisena höpinänä, ja että jengi piti vastakkainasettelua lähtökohtaisesti järjettömänä.

Yhteiskunnallinen kysymys meni siis yleisöltä täysin ohi. Mikäli käsitämme kaiken poliittiseksi ja markkinat ja demokratian osaksi tätä poliittista järjestelmää, tarvitsemme periaatteita, joilla laajan politiikkamme järjestämme. Emme voi noin vain arvata, mitkä asiat hallitaan keskitetysti ja mitkä ei. Meidän täytyy tietää, koska muuten asiat menevät itämallille tai anarkiaksi. Erityisesti päätöksiin osallistuvien pitäisi aina tietää ja ymmärtää, koska demokratia edellyttää osanottajiltaan ymmärrystä ja halua äänestää oikein. ATTAC:in tilaisuus osoitti, että kumpaakaan ei nähtävästi löydy. Ei, vaikka puolet läsnäolevista on ehdolla edustajiksemme.

Mennäänpä välillä korkeammista sfääreistä alas ruohonjuuritason konkreettisiin kysymyksiin...


Kirjastot sosialismista markkinatalouteen

En usko, että sosialismi toimii kulttuurintuotannossa yleensä tai kirjojen lainaus/vuokrausbisneksessä erikseen sen paremmin kuin missään muuallakaan.

Tasa-arvoa on turha sotkea tähän: taloudellista tasa-arvoa on paras hoitaa tulonsiirroilla eikä vääristämällä markkinatalouden informaatiojärjestelmää tuotantopuolella.

Kijojen lainaustoiminnan "positiivisilla ulkoisvaíkutuksilla" voidaan spekuloida, mutta yleensä alan ihmiset eivät ymmärrä koko tätä kulttuuripalvelujen taloustieteen käsitettä. Ainakaan en ole nähnyt yhtään viitettä pätevään tutkimukseen, jossa olisi mitattu, kuinka paljon kirjojen lainaaminen hyödyttää muitakin kuin itse lainaajaa (missä tapauksessa yhteiskunnan olisi perusteltua tukea sitä.)

Yleisesti: kirjastolaitosta pidetään uskonnonkaltaisesti pyhänä arvona, jolta ei ei vaadita mitattavia tai verifioitavissa olevia tuloksia. Siinä mielessä se muistuttaa enemmän kirkkoa kuin palvelubisnestä.

Jos kirjojen lainaaminen olisi yksityinen bisnesala:

* se toimisi kirjakauppojen ja divarien yhteydessä, mikä tietenkin on jo maalaisjärjellä ajatellen ainoa järkevä tapa
* se markkinoisi itseään paremmin, nythän kukaan ei mainosta kirjastopalveluja, ja siksi ihmiset eivät lue niin paljon kirjoja, kuin he vapaassa kirjojen lainausmarkkinataloudessa lukisivat
* se maksaisi parempaa palkkaa, niinkuin yksityinen sektori yleensä
* se toimisi asiakkaiden ehdoilla, eikä ylhäältä annetun kansanvalistusfilosofian hengessä
* se ei veisi verorahoja
* asiakkaat olisivat tyytyväisempiä, koska maksettuuaan jostain palvelusta ihmiset tutkitusti ovat siihen tyytyväisempiä kuin saatuaan sen ilmaiseksi
* ihmisillä olisi rohkeutta ja kannusteita vaatia kirjastoilta enemmän, nythän vallitseva mentalitetti on, että asiakas ei voi kovin paljon vaaatia ilmaispalvelulta

Anssi Porttikivi
porttikivi@dlc.fi


Kirjastolehti 4/99, päivitetty 15.3.1999

Objektivistinen anarkokapitalisti Greg Swann väittää, että rationaalinen ja individualistinen ajattelu on leimallisesti länsimaalaisen sivilisaation piirre:

Many fine minds can be found in the East, past and present, but the epistemological methodology of Aristotle--search, discovery, categorization, distinction, discrimination, re-categorization, et cetera ad infinitum--is found only in the West.

Implisiittisesti Swann pitää rationaalista filosofiaa individualistisen etiikan perusedellytyksenä. Tässä asiassa Swann on täsmälleen samalla kannalla kuin Rand.

Länsimainen sivilisaatio on Swannin mielestä itsestään selvästi paljon parempi kuin mikään sen vaihtoehto. Tästä syystä Swann väittää, että kulttuurien samanarvoisuuteen uskominen on pelkkä emotionaalinen reaktio sivistymättömän fundamentalistikristillisen nationalismin tuottamaan ksenofobiaan. Samalla tavalla kuin kommunistit hankkivat itselleen sympatiaa liberaalien keskuudessa kristillis-konservatiivisten antikommunistien typeryyden vuoksi, ei-länsimaiset kulttuurit saavat osakseen liikaa ksenofiliaa liberaalisti ajattelevien ihmisten vastalauseena kristillis-konservatiivisten idioottien ksenofobiaan. On kuitenkin väärin väheksyä länsimaisen sivilisaation ylivertaisuutta vain siksi, että kristillis-konservatiiviset nationalistit käyttävät näennäisesti länsimaista retoriikkaa. Juutalaiskristillinen traditio ei edusta länsimaista kulttuuria.

Christianity and Christendom and Judaism are not the West. They are hybrids, transplants, grafts of Western branches onto Eastern roots.

Tätä olen itse aina sanonut.

Juutalaiskristillinen traditio on länsimaiselle sivilisaatiolle vieras elementti.

Renessanssi ja valistus hävittivät uskonnollisen ajattelun kahleet suurimmaksi osaksi ja vapauttivat länsimaisen sivilisaation luontaisen rationalismin ja individualismin. Écrasez l'infâme!

Klassinen liberalismi oli looginen seuraus renessanssista ja valistuksesta.

Antiikin kreikkalais-roomalainen rationalistinen ja individualistinen filosofia tuhoutui juutalaiskristillisen irrationaalisen kollektivismin tunkeutuessa Eurooppaan Rooman valtakunnan rappeutuessa. Keskiaika oli pimeää kristillisen irrationalismin ja orjamoraalin aikaa.

Renessanssi, valistus ja moderni vapauttivat aidon eurooppalaisen ihmisen, rationaalisen individualistin.

Swann mainitsee kertomuksen syntiinlankeemuksesta esimerkkinä juutalaiskristillisen tradition antirationalismista ja anti-individualismista:

The Eastern roots of the Judeo-Christian faiths are exposed plainly enough in Genesis III, the story of Adam and Eve being cast out from a default state of moral perfection for having eaten of the fruit of the tree of the knowledge of good and evil. That is, Adam and Eve were incapable of sin while they were uncomprehending beasts, but they and all of humanity came to be fallen--guilty, malum in se, ab initio, inherently sinful without having committed any sin or crime--at the instant they became human beings, rational animals. This is the bedrock proscription of the East, the one that precedes and makes possible all of the many, many thousands of incomprehensible proscriptions of the East, the fundamental arbitrary limitation upon the mind that makes all those other arbitrary limitations not only possible but endurable to the illimitable human mind:

Thou Shalt Not Think.

Valitettavasti Swann sortuu siihen samaan teesin kuin Samuel P. Huntington, että tulossa olisi jonkinlainen sivilisaatioiden sota. Swann uskoo, että lähitulevaisuudessa USA valloittaa Irakin, Iranin ja Saudi-Arabian. Tosin hän itsekin myöntää, että konkreettinen aseellinen sodankäynti ei ratkaise mitään syvällisempiä asioita:

The problem is, winning shooting wars will accomplish very little. Our war with the East is cultural.

Swannin mielestä länsimaisen sivilisaation suurin ongelma on länsimaalaisten oma kulttuurirelativistinen maailmankuva, kyvyttömyys tai haluttomuus tunnustaa länsimaisen sivilisaation perustavanlaatuista ylivertaisuutta ja univeraalisuutta, yleisinhimillisyyttä:

The West is not simply better than non-Western cultures, it is vastly, fundamentally better. Hellenic culture is the only truly human civilization, the only one for which human reason, not animal stultification, is the ideal. We must defend the West's superiority, completely and immediately, or we will lose it forever.

Joku voisi luulla, että anti-islamilainen Swann olisi samalla puolella Amerikan fundamentalistikristittyjen ja Israelin fundamentalistijuutalaisten kanssa. Tämä käsitys olisi kuitenkin väärä. Swann huomauttaa, että fundamentalistinen islam edustaa samaa antirationaalista, anti-individualistista, altruistista, kollektivistista maailmankuvaa kuin kristinusko, juutalaisuus ja kommunismi:

What can the Christians or the Jews say when Islam demands that we accept--without question--divine, received wisdom? When Islam demands that we submerge the ego? When Islam demands that we defer to the community? When Islam demands that we make charity our first concern? What base premise can they cite to distinguish their core dogma fundamentally from that of Islam? What can the communists and their unwitting minions say? In what way can they challenge the contention that Islam is the culmination of every premise they hold?

Swann haluaa ensin puhdistaa länsimaisen sivilisaation juutalaiskristillisen tradition ja kommunismin saastasta ja sitten levittää länsimaisen sivilisaation kaikkialle maailmaan:

The West will not be cured by imbibing more of the poison that is killing it. Until we can stand up and be what are--rationalists, egoists, individualists, capitalists--we will not survive the cultural onslaughts of the East--nor should we. But ours is an engine crafted by Archimedes: Sound exertions are vastly amplified. So our next chore, assuming we can find the courage to dare to be Westerners, is the cultural conquest of the East.

Tarkoituksena ei ole tietenkään minkään yksittäisen länsimaisen doktriinin vieminen itään, vaan länsimaisen rationaalisen ja individualistisen ajattelutavan herättäminen myös länsimaiden ulkopuolella. Allaolevassa kannattaa erityisesti panna merkille eksplisiittinen vastakkainasettelu Protagoraan "ihminen on kaiken mitta"-ajatuksen ja juutalaiskristillisen sokean tottelevaisuuden välillä. Länsimainen sivilisaatio on ainoa inhimillinen, ihmisarvoa kunnioittava sivilisaatio. Länsimaisen rationaalisen ja kriittisen ajattelun herättäminen länsimaisen kulttuurin ulkopuolisissa maissa ei ole muissa kulttuureissa elävien ihmisten alistamista tai riistoa, vaan vapauttamista. Länsimainen sivilisaatio on yleisinhimillinen rationaalinen ja individualistinen traditio, joka kuuluu kaikille ihmisille.

This is the gift we must bear to the East, to the people who hate us and fear us, who at the most basic level do not understand how we can even exist. If we are to survive, if the last, best hope for human life is to survive on Earth, we must conquer and convert them. Not to our doctrine, but to our habit-of-mind; not to yet another arbitrary dogma, received and unquestionable, but to reason, to persuasion, to rational conviction. To the eternally incurious East we must bring not Ayn Rand's dollar sign but rather the unrelenting question mark of Socrates. For the frontier of the West, the only human civilization on Earth, is demarcated by a single word:

Why?

Why must I accept this received doctrine when its only claim to worth is that it did not originate in my own mind and is not comprehensible to my reason? Why must I must honor everyone and anyone so long as it is not myself? Why must I affect to believe that everyone's rights matter except my own? Why must I reap only what I have not produced and keep nothing that I have earned?

Why must I defile the incomparable gift of the human mind with dogma that can never be comprehended, can never be defended in reason, but can only be memorized, unquestioningly and inalterably?

Why am I doomed from birth to an unexamined life--to an unexaminable life? Why am I--a human being, the measure of all things--condemned to endure the entire span of my irreplaceable life as a pitiable and contemptible and risible pantomime of an uncomprehending beast?

Why?

That one word is the seed of the West, the sine qua non from which the vast tree that is Hellenic culture was grown, the fundamental concept that is missing from every non-Western culture. Our brothers and sisters of the East want desperately to be good--where 'the good' has a particular and absolute meaning in Western philosophy. But they were robbed of their curiosity, robbed from birth of the means of discovering the good. We must return to them their rightful legacy, the rational human mind. Not for their sake but for our own.

As we are wise, as we wish to survive, as we deserve to thrive, we must sow the seed of the West.

Objektivismi, ateismi ja anarkokapitalismi

Ayn Rand (1905-82) on vaikuttanut suuresti libertarismiin sekä kaunokirjallisella tuotannollaan että políittisen filosofian esseillään, koska hänen tuotantonsa ilmentää individualismia hyvin voimakkaasti tunteisiin vetoavalla tavalla. Randin ympärille kehittyi kuitenkin jo hänen elinaikanaan epätervettä henkilönpalvontaa, jonka ilmeistä ristiriitaa Randin individualistisen filosofian kanssa ei yleisesti ymmärretty. Tästä syystä kritiikki Randin ajattelua kohtaan kohdistuu usein virheellisesti nimenomaan Randin kultin dogmaattisuuteen eikä itse Randin filosofiaan.

Ristiriitaa Randin filosofian ja sen epä-älyllisten kannattajien välillä ei yleensä oteta huomioon riittävän selvästi, vaan luullaan Randin kultin epä-älyllisyyden jotenkin todistavan Randin filosofian virheellisyyden. Tätä Randin filosofian huonoa mainetta aiheuttaa esim. Ayn Rand Institute kannattamalla kritiikittömästi USA:n "sotaa terrorismia vastaan" ja Israelin "puolustusta". Rand-kultin uskovaisten käyttäytymisen ja Randin oman filosofian ristiriitaa on käsitelty viime aikoina esim. ASC:n keskustelussa, jossa jotkut Randin filosofian kannattajat ovat kovasti ihmetelleet useimpien libertaristien hyvin kielteistä suhtautumista Randiin. Omasta mielestäni Randin filosofia oli pääosin rationaalista ja tervettä, mutta Rand itse oli ihmisenä idiootti. Sekä Randin vastustajat että hänen kannattajansa tekevät usein sen virheen, että eivät osaa erottaa Randin filosofiaa Randin henkilöstä: Randin vastustajat hylkäävät koko filosofian Randin henkilökohtaisen typeryyden ja vastenmielisyyden vuoksi, Randin kannattajat pitävät kaikkea Randin henkilöön kohdistuvaa kritiikkiä hyökkäyksenä Randin filosofiaa vastaan. Olen itse Randin filosofiaa kuvatessani aina yrittänyt dehomogenisoida Randin filosofiaa ja Randin henkilöä, mutta tuossakaan ASC:n keskusteluviestiketjussa tämä lähestymistapa tuntui olevan monille aika vieras.

Karri Hannukkala esitteli Randin filosofiaa lyhyesti Vapaasana.net-lehdessä julkaistussa kolumnissaan, jota kommentoin lehden keskustelupalstalla. Sittemmin Hannukkala on kuvannut Randin filosofiaa myös kotisivuillaan, joista valitettavasti välittyy hieman lahkolaismainen tms. uskonnollinen dogmaattinen vaikutelma. Tällä hetkellä Randin filosofiaa ei kuitenkaan ole käsitelty laajalti suomeksi tietääkseni missään, joten suomenkielinen keskustelu Randin filosofiasta on lähinnä Vapausfoorumin ja yksityishenkilöiden kotisivujen varassa. Tähän tilanteeseen lienee keskeisenä syynä se, että Randin kaunokirjallista tuotantoa ei ole lainkaan käännetty suomeksi lukuunottamatta jotain 70-luvulla ilmestynyttä kielellisesti huonoa suomennosta eräästä Randin dystopiascifinovellista.

Jostain syystä esim. Vapaa-ajattelijain liitto ei ole ollut kiinnostunut Randin filosofiasta, vaikka liiton suurin, yli 400 hengen paikallisyhdistys Helsingin Vapaa-ajattelijat ry on esim. järjestänyt keskustelutilaisuuden aiheesta "Ateismin puolustus" nimenomaan Randin filosofiaan vahvasti perustuvan teoksen "Atheism, The Case against God" pohjalta. Mielestäni nimenomaan vapaa-ajattelijain kaltaisten ateistiaktivistien ja muiden filosofiasta kiinnostuneiden pitäisi ottaa huomioon Randin objektivismi yhtenä keskeisenä ateistisena ja kapitalistisena filosofiana. Objektivismi on periaatteessa yleisesti käytetty filofinen käsite, relativismin vastakohta. Erillisenä filosofiana objektivismi kuitenkin viittaa nimenomaan Randin esittämään ajatusmalliin, jonka mukaan objektiivisen todellisuuden olemassaolon hyväksyminen (=tosiasiat eivät ole mielipiteitä) johtaa rationalistiseen epistemologiaan (=tosiasioita ei voi saada tietoa auktoriteetteja sokeasti uskomalla) ja siksi väistämättä esim. ateismiin (on irrationaalista uskoa Jumalaan, josta ei ole mitään muita todisteita kuin auktoriteetiksi perusteettomasti väitetty Raamattu).

Ayn Randin mukaan objektivismi ja rationalismi johtavat väistämättä egoistiseen etiikkaan, koska altruismi eli toisten puolesta uhrautuminen on yksilön hyvinvoinnin vastaista. Yksilöllä ei ole mitään syytä toimia omien etujensa vastaisesti, joten altruismi (esim. Jeesuksen kuoleminen ristillä ihmisten syntien vuoksi) on perusteetonta ja siksi irrationaalista.

Egoismin hyväksyminen johtaa kapitalismiin, koska kapitalismi on lähes jokaisen ihmisen omien etujen mukaista. Egoismi ei tarkoita, että yksilöllä olisi oikeus esim. tappaa tai raiskata muita omaksi huvikseen. Egoistinen etiikka tarkoittaa sitä, että jokainen toimii oman etunsa mukaisesti. On yksilön oman edun mukaista olla tappamatta, raiskaamatta tai varastamatta, koska näihin rikoksiin syyllistyvä joutuisi toisten ihmisten itsepuolustus- tai kostotoimenpiteiden kohteeksi. Jokaisen ihmisen siis kannattaa kunnioittaa toisten ihmisten henkeä, henkilökohtaista vapautta ja omaisuutta.

Ayn Rand katsoi, että em. syystä valtion täytyy puolustaa ihmisten henkeä, henkilökohtaista vapautta ja omaisuutta rikollisilta. Rand siis kannatti ns. yövartijavaltiota, joka vain ylläpitää lakia ja järjestystä. Olen itse muissa em. asioissa samalla kannalla kuin Rand, mutta en usko klassisen liberalismin mukaisen yövartijavaltion tarpeellisuuteen. Katson, että ihmisoikeuksia voidaan puolustaa paljon paremmin yksityisillä järjestelyillä (=yksityiset vartiointiliikkeet poliisin sijasta, yksityiset suojeluskunnat valtion armeijan sijasta jne.). Tästä tunnetusti käytetään nimitystä anarkokapitalismi eli markkina-anarkia, ks. Market Anarchy FAQ.

Objektivismi, ateismi ja anarkokapitalismi sopisivat mielestäni erittäin hyvin esim. vapaa-ajattelijain esitelmä- ja keskustelutilaisuuksien aiheeksi.

Lisää infoa: Ayn Rand FAQ

Ks. erityisesti: Is Objectivism atheistic? What is the Objectivist attitude toward religion?

Tämän tekstin voi vapaasti postittaa vapaa-ajattelijain liiton ym. Randin filosofiasta potentiaalisesti kiinnostuneiden yhdistysten keskustelulistoille tms. relevanteille tahoille.

Kävin Mikko Särelän kanssa Helsingin yliopiston Vihreiden järjestämässä prostituutiopanelissa. Keskustelu liikkui arvattavilla linjoilla. Suurin osa panelisteista näytti kannattavan lisäsäätelyä, erinäisin perustein.

Panelin tulos, mikäli sellaiseen nyt päädyttiin, oli perin hassu. Täysin naispuolisen puhujajoukon järkevimmiksi kommentoijiksi eivät yllättäen osoittautuneet akateemiset feministit, vaan joukon ainoa prostituoitu sekä pro-tukipisteen edustaja. Eivät vain omakohtaisella kokemuksellaan, vaan myös kyvyllään ymmärtää prostituution laajempi yhteiskunnallinen viitekehys sekä ne valinnat jotka huoraamiseen liittyvät. Osoittautui, että kokemus prostituutiosta ja prostituoiduista ihmisinä oli lopulta tekijä, joka helposti ylitti akateemisen mutu-tuntuman niin rationaalisuudessa kuin konventionaalisessa viisaudessakin. Ei olekaan ihme, että panelisti Lady Johanna hermostui pahemman kerran tilaisuudessa rajusti ilmentyneestä holhousmentaliteetista -- pahimmillaan panelin puheenjohtaja syytti yleisökysyjää kyvyttömyydestä ymmärtää prostituoidun mielialoja, vaikka itse ei, professorina, ole oletettavasti koskaan kokenut moista, ja vaikka vieressä olisi ollut rehellinen seksiyrittäjä jonka mielestä valinta voi olla yksilön omakin.

Paneli kertoo paljon prostituutiokeskustelun luonteesta. Se on moralisoivaa, unohtaa helposti alalla toimivan näkökulman, sekä muutenkin luottaa ennemmin konservatiiviseen mihinlie kuin käytäntöön tai terveeseen moniarvoisuuteen. Se luottaa mieluummin epämääräiseen "yhteisön etuun" kuin tosiasioihin, eikä suostu vastaamaan moiselle perusteettomalle kollektivismille asetettuun haasteeseen -- aiheen käsittelyssä minun ja monien muiden yleisössä järkeään käyttäneiden kommentit mieluummin kierrettiin kuin käsiteltiin vakavina vastalauseina. Näin varsinkin panelin poliitikkojäsenen taholta. Mikolle ei edes annettu kommenttivuoroa. Ajatus siitä, että prostituoitu voisi olla elämästään päättävä, rehellinen ja tasa-arvoinen kansalainen jäi näin täysin huomiotta. Jopa tätä nimenomaista näkökulmaa edustavan, poliittisesti aktiivisen prostituoidun läsnäollessa.

Näin panelista jäi käteen lähinnä ajatus, jonka mukaan "80% ruotsalaisista ovat tyytyväisiä seksipalveluiden oston kieltoon", ja jonka mukaan kielto on näin oikeutettu. Panelistit jopa myönsivät, että näin voidaan päätyä loukkaamaan prostituoidun asemaa muiden hyvän mielen takaamiseksi, eivätkä nähneet ajatusta ongelmaksi. Ei voi kuin todeta, että tässä esiintyy pahemmanlaatuista tunnelikatsetta ja itsepetosta. Mikäli keskusteluun osallistuvat auktoriteetit eivät kykene erottelemaan prostituution ongelmallisia muotoja vähemmän ongelmallisista, ja sekoittavat yksilölle hyödyllisen prostituution pakotettuun ja näin haitalliseen, ei voi kuin todeta, että joku on kadottanut todellisuudentajunsa.

Liberaali kannattaa yhtäläisiä oikeuksia ja on näin hyvinkin pitkälti myös feministi. Itse ainakin olen. Onkin varsin hämmästyttävää, että sataprosenttisesti naisista koostuva paneli kykenee alittamaan ne feministiset standardit joita itse miehenä kannatan. Paneli kun onnistui hyvin todellisessa mielessä kannattamaan sitä, että naiset eivät kykene päättämään asioistaan itse. Yksilöllisen valinnan käsite unohtui, ja tuloksena oli jonkinlaista naisellista paternalismia. Lisäksi ajatus kohdistui vain naisiin -- miehistä ei puhuttu mitään. Tämä ei ole feminismiä, vaan moralistista kontrollin- ja vallanhalua.

Niin hassua kuin sen onkin, nähtävästi libertaarisikamiehestä on nykyään enemmän naisasian ajajaksi kuin perinteisestä feminististä. Ajatus on pirun epämukava, kun muistetaan, että libertaarilla on toki muutakin harteillaan kuin feministin taakka. Tarkoitan, kantaisivat nyt sentään osansa...

Hah, hah, hah, hah

Seppo Lehto joutuu vankilaan maksamattomien sakkojen vuoksi, katsoo olevansa mielipidevanki ja hakee poliittista turvapaikkaa Virosta.

Lehto on tunnettu hullu, joka on vuosien ajan postittanut joka päivä sadoille ihmisille mielipiteitään ryssästä ja Karjalan palauttamisesta. Vastoin Lehdon harhaluuloa hän ei ole saanut sakkoja mielipiteidensä vuoksi, vaan sähköpostihäirinnän (spam) vuoksi ja väärien nimien ja osoitteiden käyttämisen vuoksi. Lehto on lähetellyt viestejään esim. Tarja Halosen, Seppo Kääriäisen ja Matti Wuoren nimillä. Kukaan ei tosin ole voinut erehtyä luulemaan Lehdon viestejä ko. henkilöiden kirjoittamiksi, koska Lehdon diskurssi on niin idiosynkraattinen ja helposti tunnistettava. Jotkut idiootit Itä-Karjalassa kuitenkin luulivat Lehdon edustavan jotain laajoja suomalaisia revanssihenkisiä piirejä, kun Lehto lähetteli Suur-Suomi ry:n nimissä viestejään sikäläiselle lehdistölle.

Lehdolle voinee yhä lähettää postia osoitteeseen:


Seppo Lehto
Suur-Suomi ry
Penttilänkatu 12D15
33820 Tampere


Jos Lehto joutuu vankilaan, ko. osoitteesta posti varmaan ohjataan sinne.

Lehdon sähköpostiosoitteita ovat esim.

ryssanvihaaja@yahoo.com
vapaussoturi@yahoo.com
halosen_vittu@yahoo.com
ryssavittu@yahoo.com

Lehdolla on kuitenkin tapana perustaa kymmeniä sähköpostiosoitteita vähän väliä, joten nämä osoitteet eivät välttämättä toimi pitkään. Lehdon sähköpostiosoitteiden joukossa on ollut myös sellaisia, joissa lähettäjän nimenä on Mannerheim tai Kekkonen.

Olen muuten itsekin saanut tappouhkauksia Lehdolta sen jälkeen, kun hän kuuli minun vastustavan Karjalan palauttamista veronmaksajien rahojen säästämiseksi. Sitä ennen Lehto yritti tyrkyttää minulle huvilatonttia Laatokan rannalta palautetusta Karjalasta palkkioksi siitä, että liittyisin kansalliseen rintamaan alueitamme Karjalassa miehittävää ryssää vastaan...

Lehdon vankeustuomiossa ainoa ongelma on se, että vankilakin pyörii veronmaksajien rahoilla. Liberaalissa yhteiskunnassa jonkin yksityisen hyväntekeväisyysjärjestön pitäisi ylläpitää vankimielisairaalaa Lehdon kaltaisille tapauksille.

Kolmosen iltauutisten mukaan ministeriöihin halutaan nyt "poliittiset valtiosihteerit". On tosi hienoa, että valtahierarkiaan saadaan lisää joustavuutta ja toimintakykyä. Paitsi että... "Poliittinen valtiosihteeri" on suomennos/eufemismi perinteisemmälle "politrukille". Ts. poliittisesti korrekti termi poliittisen oikeaoppisuuden valvojaksi asetetulle pikkuvirkamiehelle, joka pitää hallinnontason muiden toimijoiden omatunnon ja -aloitteisuuden kurissa, ja joka nostaa veitsen edes jollakin tavalla rehellisen ja yrittävän virkamiehen kurkulle. Moisen hahmon läsnäolo lienee selvä merkki siitä, että tavallinen byrokratia ei tahdo enää toimia, sekä siitä, että autokraattinen politiikka on helppo "ratkaisu" perinteisemmän, rehellisen julkisen päättämisen ongelmiin. Tällaisen aseman perustaminen on merkki liukumasta pahempaan, ei muuta. Todelliset ratkaisut löytynevät jostakin muualta, kuten ministeriöiden vallan selvästä rajaamisesta, mikä johtaisi sulavampaan vallankäyttöön ilman tarvetta ylimääräisille byrokraateille, tai vallan keskittämiselle ministeriöiden sisällä.

Samalla uutiset kertovat myös karua kieltä asioiden järjettömästä sidonnasta toisiinsa julkisessa sanassa. Huumeidenkäyttäjät kytketään siinä prostituutio-ongelmaan ja päin vastoin, luultavasti pahiksen imagon painamiseksi molempien marginaalien ylle. Aivan erityisen omituista on puhe siitä, kuinka EU:ssa kannabis ja ekstaasi ovat korvanneet piikkihuumeet, kuinka hakijamaissa tilanne on pahempi, ja kuinka tämä tekee liittymisestä riskin suomalaisten huumetilanteelle. Tämähän paremminkin kertoo eurooppalainen hallintokulttuurin ja siihen liittyvän laillisuusperiaatteen noudattamisen, kaikessa vajavaisuudessaankin, tuntuvan rehabilitoivan huumeidenkäyttöä... Se kertoo siitä, ettei todellista pitkän aikavälin riskiä maallemme itse asiassa ole, vaan että hakijamaiden liittyminen EU:hun paremminkin voisi johtaa näidenkin maiden huumekulttuurin tervehtymiseen, ilman riskejä meille.

Kuten yleensä, suomalaiset televisiokanavat kykenevät hyvin omituisiin temppuihin. Jopa kaupalliset kanavat ovat niin pahasti yksiselitteisen, demonisoivan, valtiojohtoisen ajatusmaailman lieassa, että ne eivät tunnu kykenevän riippumattomaan journalismiin. Kaupalliset kanavat toki kärsivät myös populismista, mutta tässä ei selvästikään ole kysymys pelkästään tästä. Paremminkin kysymys on täydestä älyttömyydestä, joka nojaa odotukseen valtiovallan interventiosta, lammasmaisen kansan kannatuksesta tällaiselle interventiolle, ja viimeisen tuottamalle populistiselle journalismille. Yksikään näistä ei olisi huolenaihe jos tiedettäisiin, että valtiovalta ei voi toteuttaa interventiota. Älyttömyys tipahtaisi nopeasti nollaan.

Maamme poliittinen diskurssi kärsii monista asioista. Niistä suurin lienee se, että meillä on maa, perinteisessä mielessä. Moka pitäisi korjata, pikimiten.

Capitan perustuslaki

Valtiomuoto
1§ Capita on kuningaskunta, jossa kaikki yksilöt ovat suvereeneja päättämään ruumiistaan ja omaisuudestaan.

Perustuslaki ja lait
2§ Tätä perustuslakia saa muuttaa kuningas, mutta ei poistaa oikeutta suvereenisti määrätä kehostaan ja omaisuudestaan ja luopua Capitan kansalaisuudesta ja erottaa omaisuutensa Capitasta eikä kieltoa poistaa yllä mainittuja oikeuksia. Tämän perustuslain kanssa ristiriitaiset lait eivät ole voimassa. Lakeja kuningas saa säätää vain, kun ne eivät ole ristiriidassa perustuslain kanssa. Perustuslait ja tavalliset lait ja niiden muutokset tulevat voimaan yksilön kehossa ja omaisuudessa, jos yksilö hyväksyy ne.

Ruumiinsa ja omaisuutensa päätösvalta
3§ Jokaisella on suvereeni valta päättää kehostaan ja omaisuudestaan ja valita niitä koskevat lait. Omaisuudella tarkoitetaan tässä perustuslaissa fyysistä omaisuutta; immateriaalioikeus perustuu omistajien fyysistä omaisuuttaan koskeviin sopimuksiin. Jos kuninkaan säätämä laki on ristiriidassa yksilön säätämän lain kanssa, yksilön laki on voimassa hänen kehossaan ja omaisuudessaan.
Vastentahtoista orjuutta, pakkotyötä, asevelvollisuutta, verotusta, muita pakollisia valtiolle tai muulle julkisyhteisölle maksettavia maksuja, tullia ei tule olla. Toiselta anastettu omaisuus tai kehon hallinta anastajan tulee palauttaa.
Jokaisella on oikeus vallata omaisuudekseen omistamaton fyysinen materia tai tila, jota valtaaja muokkaa.

Tuomioistuimet
4§ Sen, joka kehoon tai omaisuuteen omistajan luvatta ja vastoin omistajan tahtoa kajoaa, tulee maksaa omistajalle tuomioistuimen määräämä vahingonkorvaus. Jos omistaja tai hänen määräämänsä voi nostaa syytteen tuomioistuimessa, vain heillä on oikeus nostaa syyte; muuten kenellä tahansa on oikeus nostaa syyte. Tuomioistuimen voi perustaa kuka tahansa halukas. Vahingonkorvausta ei tule tuomita kehoon tai omaisuuteen kajoamisen estämisestä eikä vahingonkorvauksen perinnästä.

Luovutus- ja sopimusvapaus
5§ Jokaisella on suvereeni oikeus luovuttaa omaisuuttaan toiselle, ottaa vastaan omistajan luovutus ja tehdä omaisuuttaan tai kehoaan koskevia sopimuksia.
Sopimusvapaus on täydellinen, mutta sopimus ei voi antaa oikeutta toisen osapuolen kehoon. Sopimusvapaus koskee myös vapautta tehdä työsopimuksia, avioliittosopimuksia ja yhdistyksiä, yhtiöitä ja säätiöitä muodostavia sopimuksia ja testamentteja.

Ilmaisun vapaus
6§ Jokaisella on oikeus käyttää kehoaan ja omaisuuttaan haluamaansa ilmaisuun. Ilmaisun vapaus koskee myös taiteellista, aatteellista tai uskonnollista ilmaisua. Ilmaisun vapaus ei kuitenkaan anna oikeutta fyysisesti vahingoittaa toisten kehoa tai omaisuutta.

Elinkeinovapaus
7§ Jokaisella on oikeus harjoittaa valitsemaansa elinkeinoa omalla ja halukkaiden ruumiilla ja keholla. Mitään elinkeinolupia ei tarvitse anoa valtiolta eikä ilmoittaa elinkeinotietoja valtiolle eikä muutakaan tehdä elinkeinon ehtona.

Aseenkantovapaus
8§ Jokaisella on suvereeni oikeus toisten kehoa ja omaisuutta loukkaamatta hankkia, pitää hallussaan, käyttää ja luovuttaa toisille aseita. Mitään aselupaa ei tarvitse anoa valtiolta eikä ilmoittaa asetietoja valtiolle eikä muutakaan tehdä aseenkannon ehtona.

Capitan alue ja asukkaat
9§ Jokaisella on oikeus liittää haluamaansa omaisuutta Capitan lain piiriin tai erottaa omaisuutensa tai sen osa piiristä. Capitan alue muodostuu alueista, jotka niiden omistajat ovat siirtäneet Capitan perustuslain piiriin. Capitan alueen asukkaita ovat ne, jotka oleskelevat Capitan alueella. Capitan alueelle saavat saapua ja alueella liikkua kaikki, joiden kiinteistön omistaja on sallinut saapua ja liikkua. Jokaisella on oikeus poistua Capitan alueelta tarvitsematta anoa lupaa, kuningaskunnalle maksaa, ilmoittaa tietoja tai muuta tehdä. Kiinteistön omistajilla on kuitenkin oikeus vaatia maksu kiinteistönsä käyttämisestä.

Kansalaisuus
10§ Capitan kansalaisia ovat ne, jotka haluavat olla kansalaisia ja jotka kuningas tai hänen määräämänsä on hyväksynyt kansalaisiksi. Capitan kansalaisuudesta voi milloin tahansa luopua tarvitsematta lupaa, ilmoitusta tai maksua. Capitan kansalaiset ja muut asukkaat voivat tilata itselleen passeja haluamaltaan toimittajalta.

Kuningas
11§ Capitan kuninkaaksi voi ryhtyä kuka tahansa halukas, jos kuninkaana ei toimi kukaan eikä edellinen kuningas nimennyt seuraajaa. Kuningas saa milloin tahansa erota ja nimetä seuraajansa. Jos kuningas kuolee ja nimesi seuraajansa, nimetystä tulee kuningas.

Valtiosopimukset
12§ Capita voi tehdä muiden valtioiden kanssa sopimuksia ja purkaa niitä kuninkaan päätöksellä. Sopimus ei saa olla ristiriidassa tämän perustuslain kanssa. Jos sopimus on ristiriidassa edeltävien, voimassa olevien sopimusten kanssa, edeltävät sopimukset ristiriitaisilta osin purkautuvat. Jokaisella Capitan kansalaisella, asukkaalla ja omistajalla on oikeus todeta ristiriita, jolloin sopimus raukeaa hänen kehonsa ja omaisuutensa osalta. Valtiosopimus tulee voimaan yksilön kehossa ja omaisuudessa, jos yksilö hyväksyy sen.

Liberaali tavoiteohjelma

Kauppa
* Kauppojen ja muiden liikkeiden aukioloaikojen ja muu erityissääntely tulee lakkauttaa.
* Lakisääteiset monopolit, kuten Alkon ja Raha-automaattiyhdistyksen, tulee poistaa.

Liikenne
* Liikenne tulee vapauttaa lupapakoista, yksityisteiden valtiollisesta ja kunnallisesta sääntelystä ja muusta vapaata kilpailua loukkaavasta sääntelystä.
* Liikenteen tukiaiset on lakkautettava.

Maa- ja metsätalous
* Maa- ja metsätalouden tukiaiset, pakolliset metsänhoitomaksut ja muu erityissääntely tulee lakkauttaa.

Oikeus
* Huumeet tulee laillistaa ja muutkin uhrittomat rikokset poistaa rikoslaista.
* Eduskunnan, valtion tuomioistuinten ja juristien monopolit tulee lakkauttaa.
* Perustuslain tulee taata suvereeni yksityisomistus ja kehollinen itsemääräämisoikeus.
* Valtion tulee sallia kaikkien adoptoida.

Opetus
* Maksulliset korkeakoulut on sallittava.
* Opetuksen valtiollinen, maakunnallinen ja kunnallinen erityissääntely, kuten lupapakot ja opetussuunnitelmat, tulee lopettaa.
* Valtion, maakuntien ja kuntien tulee luopua oppivelvollisuuden sisällöstä päättämisestä ja siirtää se huoltajalle.

Puolustus
* Asevelvollisuus tulee lakkauttaa.
* Vapaaehtoinen maanpuolustus tulee vapauttaa erityissääntelystä ja yksityisarmeijat sallia.

Sisäpolitiikka
* Poliisin monopolit on lakkautettava ja sallittava vapaa kilpailu.
* Passipakosta, ulkomaalaisten viisumi-, oleskelulupa- ja työlupapakoista ja rajatarkastuksista ja tulleista tulee luopua.
* Valtion ei tule rahoittaa kuntia eikä maakuntia.

Sosiaalipolitiikka
* Eläkkeiden erityissääntely tulee poistaa, sallia eläkeyritysten vapaa kilpailu ja nykyisin pakolliset eläke- ja sosiaaliturvamaksut poistaa.

Talous
* Verotus on lakkautettava.
* Valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöjen omaisuus on huutokaupattava eniten tarjoaville ja myyntituloilla maksettava veroja ja velkaa takaisin.
* Yksityisomaisuutta ja kehollista itsemääräämisoikeutta loukkaava sääntely on lakkautettava.
* Eurovaluutan ja Euroopan keskuspankin monopolit on lakkautettava ja sallittava valuuttojen ja pankkien vapaa kilpailu.

Teollisuus
* Teollisuuden erityissääntely, kuten fyysistä yksityisomistusta loukkaavat patentit ja tavaramerkit ja lupapakot, tulee lopettaa.

Terveys
* Lääkkeitä tulee voida ostaa ilman reseptiä ja myydä ilman valtion lupaa.
* Terveysammattien, kuten lääkärin, psykoterapeutin, hoitajan ja apteekkarin, luvanvaraisuus tulee poistaa.
* Pakollinen sairausvakuutusmaksu tulee poistaa.
* Valtion, maakuntien ja kuntien ja Suomen Punaisen Ristin terveysmonopolit tulee poistaa.

Työ
* Työn erityissääntely työsopimus- ja työehtosopimuslailla tulee lakkauttaa ja sallia työntekijän ja työnantajan sopimusvapaus.
* Pakolliset työnantaja- ja työntekijämaksut tulee lakkauttaa.

Ulkopolitiikka
* Ulkopolitiikan tulee keskittyä ihmisten vapauttamiseen tulleista, rajakontrolleista, viisumi-, oleskelulupa-, työlupa- ja passipakoista.
* Valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöjen on erottava niistä kansainvälisistä järjestöistä ja valtiosopimuksista, joiden jäsenmaksua ei voi rahoittaa vapaaehtoisesti tai joiden jäsenyys edellyttää suvereenin yksityisomistuksen tai kehollisen itsemääräämisoikeuden loukkaamista.

Ympäristö
* Valtion tulee lopettaa yksityisomistusta loukkaava ympäristön- ja luonnonsuojelu.
* Ympäristöluvista, erityissäntelystä ja valtion pakottamista ympäristömaksuista tulee luopua.
* Kuntien kaavoitusmonopoli on lakkautettava.

Demokratiaa värikuvin

Yksi sarjakuva kertoo enemmän kuin tuhat koulukirjaa.

Tajuamisen kustannukset

On jo pitkään ollut tunnettua, että vaihtoehtokustannusten käsite on yksi vaikeimmista tajuttavista taloudessa. Useimmat ihmiset eivät nyt vain yksinkertaisesti suostu sulattamaan sitä, eivätkä näin kykene näkemään Bastiat'n ikkunaa, pakkopalveluksen saumapuolta, prostituution aivan todellisia yhteiskunnallisia hyötyjä tai monta muutakaan olennaista taloudellista ongelmaa. Krugmanin artikkeli Ricardon komparatiivisen kustannushyödyn julkisuuskuvasta, josta olemme viime aikoina jonkin verran puhelleet, valottaa ongelmaa erinomaisesti. Niin hassua kuin se onkin, kustannusten käsite, jonka luulisi markkinatalousmaassa elävälle tulevan luonnostaan, kuuluu nähtävästi peruuttamattomasti samaan kastiin suhteellisen edun kanssa. Näin keskustelu ei koskaan pääse niihin olennaisiin, abstraktimpiin hyötyihin asti, joita tiedämme markkinoista olevan.

Samalla näyttäisi, että rationaalisen ignoranssin käsite sopii soppaan erinomaisesti. Ts. se, että kaiken tietäminen ja tajuaminen ei läheskään aina parhaan saatavilla olevan tiedon mukaan ole kannattavaa. Näyttäisi siltä, että nimenomaan poliittisissa ja yhteiskuntatieteellisissä asioissa itse ongelman luonne sanelee ignoranssin harmillisen kannattavuuden—Mikko Särelä mainitsi juuri yhteislaitumen ongelman, ja juuri siitähän poliittisessa ja yhteiskunnallisessa päätöksenteossa on järjestään kysymys. Oikeellinen näkökulma kun on tässä lähes aina sellainen, että sen hyödyt jakautuvat tavattoman laajasti—puhumme kuitenkin kokonaisista yhteiskunnista, jolloin kaikki päätösten ja teorioiden hyödyt ja haitat pitäisi ottaa huomioon. Niinpä vain fanaattisin rationalisti saa puolueettomasta analyysistä riittävästi omakohtaisia väristyksiä viitsiäkseen edes yrittää ymmärtää mistä puhuu.

Tuloksena on, että ihmiset eivät ymmärrä marginalismia (naiivi hintateoria, jopa työnarvoteoria, toimii hyvänä lokaalina arviona, eikä oikeaa vastausta jakseta hakea), laajalti hajautuneet ja epätriviaalit vaihtoehtokustannukset unohdetaan täysin, yhteislaidun (tai käänteinen yhteislaidun, joka mm. tuottaa kollektiivisen päätöksenteon pahimmat transaktiokustannukset) on täysin tuntematon juttu, omaisuuden institutionaalinen luonne unohtuu ja se leimataan riistoksi, suhteellinen hyöty ei puhu mitään edes rajuin esimerkein maustettuna, eikä laillisten instituutioiden luonne hahmotu. Suurin osa ihmisistä jää talousasioissa täysin pimeään.

Krugmanin tapaan kannatan tässä lämpimästi epäreilua peliä. Laiha lohtu, joo, mutta jos tuloksena on, että tajuaminen tulee halvemmaksi edes jollekulle, sekin on sentään jotakin.

Tänään Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa puhuttiin Euroopan kalastusongelmista. Kalakannat ovat häviämässä ryöstökalastuksen takia monin paikoin Euroopassa. Valitettavasti kirjoituksessa ei edes mainita ongelman syitä, saati sitten esitetä vaihtoehtoja nykyiselle politiikalle. Kirjoitus on tyypiltään 'jotain pitäis tehrä' muttei oikein tiedetä mitä. Karille ollaan menossa, mutta tarpeellisesta kurssimuutoksesta ei puhuta.

Ryöstökalastuksen ongelma on erinomainen esimerkki taloustieteessä hyvin tunnetusta yhteislaitumen ongelmasta. Lyhyesti kysymys on siitä, että jos monta henkilöä saa käyttää yhteistä laidunta, heidän kaikkien kannattaa lisätä laitumella olevien lampaiden määrää vielä senkin jälkeen, kun laitumen optimaalinen lammasmäärä ylitetään. Jos laidun on yksityisomistuksessa, ei laiduntaminen kannata yli optimaalisen lampaiden määrän, joka taasen on alle laitumen ekologisen kantokyvyn. Vastaavasti kalastuksen suuri ongelma on se, että kalastajat toimivat yhteislaitumella. Jokaisella kalastajalla on intressissä kalastaa kalaa vielä silloinkin, kun kalakantaa harvennetaan jo liikaa; ajatus kulkee suurinpiirtein niin, että jos en minä sitä kalaa kalasta, sen kuitenkin kalastaa joku muu.

Ratkaisu on siirtyä kalastusalueiden yksityisomistukseen. Tällöin kalastaja, tai kalastajien muodostama yhteisö/yritys/osuuskunta omistaa kalastusoikeudet tietylle suurelle alueelle. Näin omistavan tahon kannattaa varmistaa myös tulevien kalasaaliiden koko ja olla ryöstökalastamatta tänään. Tämänaltaista järjestelmää on käytetty Islannissa menestyksekkäästi kalastuksen suhteen - eikö olisi EU:nkin aika siirtyä uudelle vuosisadalle modernien ja toimivien toimintatapojen käyttöön vanhojen intressipiirien ja eturistiriitojen sijaan.

Maidot viinakauppoihin!

(lyhyestä virsi kaunis)

Individualismi, kollektivismi ja libertaristinen yhteisöllisyys

John T. Kennedy määrittelee individualismia ja kollektivismia:

Individualism holds that individuals are sovereign, that their rights are primary, and that individuals do not by their nature have any obligations or responsibilities to others that they have not freely chosen.

Collectivism holds that society or the group is sovereign, and may exercise legitimate authority over the individual.

Of course people may disagree about what is best for society. More fundamentally they can disagree whether "social goods" entail any moral obligation on individuals at all. What should be done when such disagreements arise? Individualism holds that all individuals must be free to pursue the ends they choose. The free market is the proper mechanism by which they may cooperate while pursuing individual ends. Collectivism holds that the collective is entitled to pursue collective goals by the application of collective force against dissenting individuals.

Tässä tietysti herää kysymys, ovatko individualismi ja libertarismi sama asia. Jokuhan voisi katsoa olevansa individualisti, vaikka ei kunnioittaisi toisten yksilöiden oikeuksia. Yleensä kuitenkin individualismi eli yksilökeskeinen ajattelu johtaa libertarismiin eli jokaisen yksilön vapauden kunnioitukseen, koska konfliktien, rangaistusten ja huonon maineen välttämiseksi on yksilön oman edun mukaista olla tekemättä rikoksia.

Kollektivismia ei pidä tässä yhteydessä sekoittaa yhteisöllisyyteen. Libertarismi eli vapauden ehdottomaan kunnioittamiseen perustuva etiikka ei ole mitenkään ristiriidassa yhteisöllisyyden kanssa. Aitoa yhteisöllisyyttä ei edes voi syntyä muuten kuin vapauden pohjalta, yksilöiden keskinäisen vapaan vuorovaikutuksen spontaanien prosessien tuloksena. Oskari Juurikkala viittaa juuri tällaiseen libertaristiseen yhteisöllisyyteen kolumnissaan Sosiaalivaltion moraalinen konkurssi, jossa ei-libertaristiset, valtiovallan luomat instituutiot esitetään nimenomaan aidon yhteisöllisyyden vastakohtana.

Juurikkalan kolumnissa esitetty dikotomia luonnolliset instituutiot/luonnottomat instituutiot perustuu Hans-Hermann Hoppen artikkeliin Natural Elites, Intellectuals, and the State, artikkeliin The Political Economy of Monarchy and Democracy, and the Idea of a Natural Order ja kirjaan Democracy: The God That Failed.

Kennedy tarkoittaa kollektivismilla libertarismin vastaista pakkovaltaista päätöksentekomenettelyä, ei yksilöiden vapaaehtoiseen yhteistoimintaan perustuvaa aitoa yhteisöllisyyttä. Pohjimmiltaan tässä on kyse ihmiskäsityksen eroista: pakkovaltaisten yhteiskunnallisten rakenteiden legitimiteettiin uskominen perustuu väärään ihmiskäsitykseen, jossa unohdetaan ihmisen luonne moraalisia valintoja tekevänä yksilönä. Tämä pointti on esitetty myös paavi Johannes Paavali II:n kiertokirjeestä Centesimus Annus vapaasti suomentamassani pätkässä, jota olen usein käyttänyt sitaattina sähköpostiallekirjoitukseni yhteydessä:

Sosialismin perustavanlaatuinen virhe on sen ihmiskäsityksessä. Sosialismin mukaan yksilö on vain yhteiskunnan osa; sosialismissa yksilön hyvinvointi on jätetty täysin yhteiskuntakoneiston toiminnan varaan. Sosialismiin kuuluu uskomus, että yksilön hyvä voidaan saavuttaa ilman yksilön vapaata tahtoa, ilman yksilön vastuuta omista valinnoistaan hyvän ja pahan välillä. Sosialismi alentaa ihmisen pelkäksi yhteiskunnallisten suhteiden objektiksi. Sosialismissa katoaa käsitys moraalisia valintoja tekevistä autonomisista yksilöistä, joiden ratkaisuista sosiaalinen vuorovaikutus rakentuu. Tästä virheellisestä ihmiskäsityksestä seuraa sekä yksityisomistuksen vastustaminen että yksilönvapauden tilan määrittävän lainsäädännön vääristyminen. Jos ihmisellä ei ole omaisuutta eikä mahdollisuutta ansaita elantoaan omatoimisesti, hän tulee riippuvaiseksi yhteiskuntakoneistosta ja sitä hallitsevista poliitikoista ja byrokraateista. Tällöin ihminen ei pysty tuntemaan itseään arvokkaaksi yksilöksi. Tällaisissa oloissa aitoa inhimillistä yhteisöllisyyttä ei voi kehittyä.

Katolinen kirkko ja yleensäkin kristinusko ja muutkin uskonnot edustavat enimmäkseen individualismin ja libertarismin vastaista kollektivistista ajattelua, mutta joskus sokea kanakin löytää jyvän.

Sosialistinen utopistinen ja apokalyptinen huuhaa pähkinänkuoressa:

Ensin utopiaa haettiin proletariaatin puhtaasta tietoisuudesta, mutta kommunistivaltiot pärjäsivät huonosti ja vaurastuminen paljasti työläisetkin keskiluokkaisiksi vallankumoushaluttomiksi nahjuksiksi, jotka olivat kiinnostuneempia kesämökkien ostamisesta kuin maailmanvallankumouksesta. Seuraavaksi hyvän ihmisen utopia siirrettiin kehitysmaihin, mutta siellä kävi yhtä köpelösti. Toteutettiin siellä mitä tahansa projekteja ja aatteita, maat jäivät samanlaisiksi sekasortoisiksi takapajuloiksi kuin ne olivat olleet ensimmäisten tutkimusmatkailijoiden aikaan. Kun samaan aikaan porvarillinen länsimaailma vain rikastui ja rauhoittui entisestään, keksittiin että tämä koko hyvinvointi onkin huiputusta ja aivan pian kaikki hajoaa, luonto kuolee, ufot hyökkäävät tai muuten tämä paha länsimaisuus romahtaa, kun on kerran päätetty että se ei voi olla hyvä niin ei jumalauta ole, odottakaapas vain.

Juuri tällaisen punavihreän huuhaan järkyttävä yleisyys on keskeinen syy siihen, että Antihörhöfoorumia ja Vapausfoorumia tarvitaan.

Holhousrintamalla ei mitään uutta

Aina vähän väliä joku keksii, että vääryys voidaan poistaa maailmasta lakisääteisesti. Erityisesti suomalaisten ensimmäinen reaktio jonkin ikävän kokemuksen/havainnon yhteydessä tuntuu olevan "toi pitäisi kieltää [lailla]". Tällä kertaa kysymyksessä on seksipalvelujen ostaminen, tarkemmin sanoen ostamisen kriminalisointi. Ilta-Sanomien saitilla on tänään kysytty kannattavatko lukijat kieltoa. Vastaukset ovat tyypillisen tunnepitoisia. Ne jotka haluavat kontrolloida yhteiskuntaa lakisääteisesti perustelevat kantansa yksinkertaisesti sillä, että eivät itse pidä ko. asiasta mitä milloinkin ollaan kieltämässä. Jos kysyttäisiin pitäisikö jääkiekon pelaaminen kieltää lailla, niin vastaisivatko kaikki jääkiekkoa syystä tai toisesta "turhana" pitävät ihmiset myöntävästi? Voin kuvitella kommentit: "Kyllä! Futis on kivempaa!", "Ehdottomasti! Ihmisiähän loukkaantuu peleissä!", tai "Pitäisi kieltää, että köyhät ei tuhlaisi vähiä rahojaan pääsylippuihin - ajatelkaa köyhiä!"

Alla muutama kyllä-puolen (seksipalvelujen ostamisen kieltoa kannattavat) kommentti Ilta-Sanomien gallupista:

seksi=sex=sukupuoli. Pidän omastani. Toisaalta, ei se ole 'seksiä' jos siitä joutuu maksamaan. Siis jyrkkä 'kyllä' joka tapauksessa!
Jokivene (6.11.2002 21:39)

Kyllä maailmassa pitäisi olla jotain muutakin kuin seksi ja porno. Pornokaupat saisi polttaa maan tasalle, ei niitä kukaan järkevä kaipaa.
Tytzky (6.11.2002 21:14)

USKOMATONTA! Ei voi olla totta, että 60% lukijoista kannattaa ihmiskauppaa???
AnnaMunKaikkiKestää (6.11.2002 20:46)

Haluan vain sanoa kaikille jotka vastaavat Ei: Ilmottakaa vaan sit heti työttömät siskonne ja tyttärenne ilotaloon työnhakijoiksi! Kyllä siitä moni ilostuu!!!
Tottakai! (6.11.2002 18:48)

Voi hellan lettas sentään. Tulee ihan mieleen, että miksei kukaan ole vielä keksinyt rikollisuuden kieltämistä lailla...

Asevelvollisuus, palkka-armeija ja suojeluskunnat

Konservatiivisosialistien valistaminen jatkuu. Heitin kokoomuslaisille pelleille tällä kertaa tällaisen kysymyksen:

Onko teillä konservatiiveilla ja muilla sosialisteilla mitään argumentteja asevelvollisuuden puolesta ja palkka-armeijaa tai yksityisiä suojeluskuntia vastaan?

Seurasi hirveä fleimailu, jonka kuluessa konservatiivit heittivät kymmeniä säälittäviä argumentum ad hominem-repliikkejä. Erityisen järkyttävää konservatiiveille näytti olevan se, että kuittasin kaikki nuo argumenttivirheet hyvin lakonisesti muutamilla argumentaatioanalyyttisilla kommenteilla. Eivät olleet raukat tottuneet keskustelemaan rationaalisen argumentaation sääntöjen mukaan.

Muutama asiallinen argumentti asevelvollisuutta vastaan kuitenkin tuli esille tuossa 147 viestin (sic) kokoisessa viestiketjussa. Lähemmässä tarkastelussa nämäkin argumentit osoittautuivat paikkansapitämättömiksi, mutta ko. argumenttien esittäjät olivat sinänsä asiallisia ja kunnioitettavia keskustelijoita. Alla muutamia otteita.

Olettaisin, että Suomen pieneen väestöpohjaan ja suureen pinta-alaan nähden palkka-armeija olisi liian kallis ratkaisu. Lähettäjä: nimim. Wulf

Tämä hyvin yleinen näkemys perustuu siihen, että varusmiesten työvoimaa ei ymmärretä kansantaloudelliseksi kustannukseksi. Kansantaloudelle työvoima ei kuitenkaan ole yhtään sen halvempaa, vaikka siitä ei makseta palkkaa. Kansantalouden kannalta on paljon parempi, tehokkaampi ratkaisu kerätä sotilaiden ja muiden valtion työntekijöiden palkat veroina kuin ottaa valtiolle töihin palkatonta pakkotyövoimaa.

Minä kun luulin, ettei sinun kansantaloudessasi kerätä veroja ollenkaan. Lähettäjä: nimim. Finn

Verotus ei tietenkään ole mielestäni hyväksyttävää. Esitin palkka-armeijan mallin vain tehdäkseni selväksi, että asevelvollisuus ei ole ainoa vaihtoehto anarkokapitalismille eli armeijan yksityistämiselle.

Miten maanpuolustusta sitten voitaisiin rahoittaa yksityisesti? Yksi vastaus tähän löytyy Hans-Hermann Hoppen artikkelista The Private Production of Defense.

Asevelvollisuusarmeija, sekä kriisin sattuessa tarvittaessa nopeasti mobilisoitava, ainakin edes periaatteessa jotenkin koulutettu reservi palvelevat Suomen puolustuskykyä paremmin kuin väkisinkin liian pieneksi jäävä palkka-armeija. Lähettäjä: nimim. Wulf

Reserviä voidaan ylläpitää vapaaehtoisella palkallisella varusmieskoulutuksella, joten asevelvollisuutta ei tarvita reservin ylläpitämiseen.

Saataisiinko vapaaehtoisia tarpeeksi? Lähettäjä: nimim. Wulf

Riippuu motivaatiosta ja palkasta. Alle puoletkin miesikäluokasta riittäisi PV:n nykyisen sodanajan vahvuuden ylläpitämiseen.

Yleinen asevelvollisuus on mielestäni kannatettava järjestelmä, koska se sitoo kansaa paremmin isänmaan puolustamiseen kuin palkka-armeija. Rahasta taisteleva armeija ei ole välttämättä lojaali, vaan voi vaikkapa vaihtaa puolta. Lähettäjä: Jukka T. Helin

Asevelvollisuusarmeijakin voi vaihtaa puolta, kuten esim. Venäjän sisällissodassa nähtiin.

Asevelvollisuusarmeijalla on sitäpaitsi paljon huonompi motivaatio kuin palkka-armeijalla. Palkkasotilaiden motivaatiota on helppo edistää maksamalla parempaa palkkaa ja tarjoamalla paremmat olosuhteet kuin kilpaileva armeija. Asevelvollisten motivaatiosta ei ole mitään tietoa, vaan mukana saattaa olla hyvin paljon lusmuja. Palkka-armeijasta kaikkein huonoimmin motivoituneet tyypit ovat karsiutuneet pois jo rekrytointivaiheessa.

Lisäksi kokemus kaikki yhteiskuntapiirit yhdistävästä asevelvollisuudesta yhdistää kansan eri osia yhtenäiseksi. Lähettäjä: Jukka T. Helin

Pakkotasapäistämistä, egalitaarista sosialismia. Ei relevanttia maanpuolustuksen kannalta.

Samalla opitaan arvostamaan myös maan vapautta ja isänmaata yleensäkin. Lähettäjä: Jukka T. Helin

Päinvastoin viha systeemiä vastaan kasvaa asevelvollisuuden muodossa ilmenevän pakkovallan takia. Esim. punavihreiden kannatus johtuu koetuista vääryyksistä. Jos Suomen valtio olisi libertaristinen, punavihreiden kannatus olisi paljon pienempi. Punavihreäthän kokevat vihaa Suomen valtiota kohtaan osittain nimenomaan asevelvollisuuden ja esim. päihdelainsäädännön ja valtionkirkkojärjestelmän vuoksi. Libertaristisessa Suomessa punavihreiden kannatuspohja olisi olematon, koska asevelvollisuutta, päihdelainsäädäntöä ja valtionkirkkojärjestelmää ei olisi.

Sitten siirrymme varsinaiselle huumoriosastolle:

Asevelvollisuus on miestenkoulu. Niin saa olla vastedeskin. Miestenkoulussa miehet oppivat vähän enemmän aikuisiksi. Siksi tarvitsemme asevelvollisuutta, koska muutoin miestenkoulua tarvitsevat tuskin sinne hakeutuisivat. Lähettäjä: nimim. Sini Tiainen

Armeijahan on äärimmäisen lapsellinen paikka. Siellä opetetaan n. 20-vuotiaita miehiä käyttäytymään alle 10-vuotiaiden poikien tavoin. Jos joku pitää armeijaa positiivisessa mielessä kasvattavana, kovin on ankea tausta ihmispololla ollut.

Sinänsä kysymys armeijan olosuhteiden mielekkyydestä varusmiehen kannalta ei ole relevanttia asevelvollisuuden legitimiteetin kannalta. Minustakin armeijassa oli ajoittain ihan kivaa, mutta tämä ei kuitenkaan ole mikään asevelvollisuuden perustelu. Yhtä naurettavaa olisi, jos joku voisi esittäisi positiivisia rippikoululeirikokemuksiaan jonain argumenttina valtionkirkkojärjestelmän puolesta.

Kävin heittämässä konservatiivista sosialismia edustavan Kokoomuksen keskustelualueelle lyhyen ja ytimekkään kysymyksen:

Miksi vastustatte kirkon erottamista valtiosta?

Vastauksia tuli vajaassa neljässä tunnissa yli neljäkymmentä. Alla muutamia mielenkiintoisimpia:

En vastusta. Kirkkodemareilta pitää ottaa valta pois; Paarmakin saarnaa vain syrjäytyneistä. Mitäköhän mitalia arkkipiispa kärkkyy Haloselta?
Lähettäjä: Pertti Ström

Eikö kirkon tehtävänä ole juuri huolehtia syrjäytyneistä? Lähettäjä: Jukka T. Helin

Jos kirkko on vain yksi lisää sosiaalitanttaorganisaatioita tähän sosiaalitanttalaan, niin kirkko on kyllä täysin tarpeeton. Lähettäjä: nimim. Lumikki

(Sinänsä kirkon rooli jonain sosiaaliapua antavana järjestönä ei liity mitenkään kysymykseen siitä, pitäisikö kirkko erottaa valtiosta.)

Mikä sitten on kirkon tehtävä yhteiskunnassa? Kyllä itse katson, että kirkon on puututtava yhteiskunnallisin epäkohtiin. Tällaisena omanatuntona toimiminen kuuluu erinomaisen hyvin kirkon tehtäviin ja kristinuskoon. Tällainen toiminta vahvistaa yhteiskuntaa. Kirkko on menettänyt suuren osan sielustaan ja uskostaan, jos se vaikenee näkemiensä epäkohtien edessä. Lähettäjä: Jukka T. Helin

Mikä siis erottaa kirkon poliittisista puolueista? Lähettäjä: nimim. Lumikki

Mikä erottaa SAK:n SDP:stä? Lähinnä nimi ja näennäisesti eri toimiala. Kirkko on nykyään saman listan jatke. Lähettäjä: Pertti Ström

Täsmälleen. Esim. viime perjantain Nyt-lehdessä taas yksi luterilainen piispa otti taas kerran kantaa tuloerojen kaventamisen puolesta. Suomen valtionkirkot pyörittävät täsmälleen samaa vanhaa sosialistista propagandalevyä kuin SAK.

Luterilaiseen perinteeseen kuuluu kirkon ja valtion suhteen määrittely siten, että kirkko huolehtii hengellisestä kasvatustyöstä ja tekee myös sen rinnalla merkittävää diakoniatyötä. Ja valtio hallinnoi maallista valtaa. Kirkko antaa valtiolle hengellisen siunauksen ja toisaalta valtio suojelee kirkon olemassaoloa. Tilannetta voisi kuvata biologian termillä symbioosi. Muodostuu kokonaisuus, joka on enemmän kuin kumpikaan erikseen ja jonka olemassaolo on riippuvaista molemmista osapuolista. Kirkon ja valtion erottaminen tuhoaisi molemmat osapuolet sellaísena kuin me olemme tottuneet ne käsittämään. Lähettäjä: nimim. Piikki

Aivan. Tämä oli erittäin hyvä argumentti kirkon ja valtion erottamisen puolesta, vaikka kirjoittaja ilmeisesti tarkoitti sen päinvastaisena argumenttina.

Viime vuosina Suomessakin on ollut nähtävissä kehityssuunta, jossa tavallaan hävetään kristillisen uskonnon osuutta yhteiskunnassamme. Tämä on vaikutusta monikulttuurin tulemisesta maahamme. On muistutettava, että Suomella ja suomalaisilla on oikeus omaan uskoonsa ja traditioonsa. Ei täällä pidä alkaa elää muiden ehdoilla. Lähettäjä: Jukka T. Helin

Entäs ne valtionkirkkoihin kuulumattomat suomalaiset, jotka eivät halua elää valtionkirkkoihin kuuluvien ehdoilla?! Missä tynnyrissä tuo äijä oikein elää, täysin vailla kosketusta reaalimaailmaan? Ei ole olemassa mitään Suomen kansan yhteistä uskontoa, jonka valta-asemaa pönkittävien privilegioiden poistaminen loukkaisi jotain suomalaisia traditioita.

Sitäpaitsi luterilainen kirkko tuli Suomeen, kun Ruotsin kuningas Kustaa Vaasa pakotti suomalaiset ja muut ruotsalaiset kääntymään katolisuudesta luterilaisuuteen. Muiden uskontojen harjoittaminen oli Ruotsi-Suomessa kielletty valtion väkivaltakoneiston voimin. Kun Suomi joutui tsaarin Venäjän miehitykseen Suomen sodan jälkeen, tsaarin propaganda- ja kulttuurisotakoneistona toimiva kreikkalaiskatolinen kirkko tuli toiseksi valtionkirkoksi. Molemmat nykyiset valtionkirkot ovat siis nimenomaan vieraan vallan ehdoilla elämisen perua.

Ratkaisevaa kuitenkin on se, että valtionuskontojärjestelmän olemassaolo loukkaa yksilönvapautta.

Valtionuskontojärjestelmä on atavistinen jäänne primitiiviseltä heimoyhteiskunnan ajalta.

Irakin sodasta ja itsenäisen ajattelun tarpeellisuudesta...

Seuraava uutinen oli CNN Europen teksti-tv:ssä hetken aikaa esillä, kunnes uusimmat raportit Italian maanjäristyksen uhrien omaisten surun muuttumisesta suuttumukseksi syrjäytti sen tärkeydellään. TV:ssä asiasta ei mainittu sanallakaan. Onnistuin kuitenkin löytämään sen netistä, joten tässä:

Ritter: U.S. wants imperialist war

BERLIN, Germany (Reuters) -- Former U.N. weapons inspector Scott Ritter said on Friday the United States would try to trigger a war with Iraq by interfering in new arms inspections in what he said would be proof of American "imperial" ambitions.

"The U.S. will be doing whatever it can to provoke a confrontation," the American told journalists at the start of a two-day peace conference in Berlin. "There is a big group of people in the United States that want war."

En ole mikään Husseinin innokas kannattaja, mutta en jaksa myöskään vauhkoontua asiasta, josta minulla on lähes mahdotonta saada objektiivista tietoa. Valtamedian uutisointi Irakin tilanteesta on pitkästyttävän yksioikoista, aina samojen Bushin hallinnon julkilausumien jatkuvaa hokemista. Sanottiinpa Husseinista mitä tahansa, en usko että sodalla voidaan saavuttaa yhtään mitään. Jos hallinto saataisiinkin vaihdettua, niin tilalle tulisi joko vain entistä fanaattisempia islamisteja tai sitten länsimyönteinen nukkehallitus jota koko kansa ja arabimaailma vihaa - molemmissa tapauksissa päädytään ojasta allikkoon.

Vaikka vastustankin ajatusta, että Yhdysvallat jälleen kerran menee työntämään nenänsä lähi-idän asioihin (ks. tiivistelmä USA:n ulkopoliittisista harharetkistä viimeisen 50 vuoden ajalta. Adam Young: A History of Folly), niin sodanlietsojiakin vähemmän arvostan niitä länsimaalaisia "aktivisteja", jotka tarrautuvat jokaiseen tilaisuuteen vastustaa Yhdysvaltoja ja automaattisesti omaksuvat Yhdysvaltojen vastaisen kannan missä tahansa asiassa. Toissapäivänä törmäsin USA:n lähetystön edustalla mielenosoittajiin, jotka vastustivat Irakin sotaa. Sinänsä on ymmärrettävää, että Israelilaiset ja Palestiinalaiset vastustavat sotaa, mutta mitä ihmeen tekemistä niillä punalipuilla ja muilla sosialistien banderolleilla oli tekemistä ko. asian kanssa!?

Reilu kuukausi sitten juttelin erään tuttavani kanssa, joka aikoi mennä Helsingissä järjestettävään sodan vastaiseen mielenosoitukseen. Ilmeni, ettei ko. henkilöllä ollut mitään tietoa lähi-idän historiasta, konfliktin taustoista, juuri mistään asiaan liittyvästä jutusta. Hän nyt vain ajatteli että kyseessä ilmeisesti hyvä asia ja päätti mennä mukaan. Henkilökohtaisesti en seisoisi aivottomien massan mukana kulkijoiden riveissä kaikenmaailman kommunistilippujen alla vaikka kuinka fanaattisesti vastustaisin sotaa. Ihmisillä ei pitäisi olla päätäntävaltaa asioista mistä eivät ole viitsineet edes ottaa selvää.

Bertrand Russell sanoi sen hyvin:

"The trouble with the world is that the stupid are cocksure and the intelligent are full of doubt."

Jukka Michelssonin eilisestä kirjoituksesta tulleita kommentteja:

Olet tehnyt oikeansuuntaisia havaintoja. Se miksi Itävallassa näkyy vähemmän kännisiä lapsia kaduilla, johtuu varmaan siitä, että Itävallassa yleensä vain mies käy töissä ja vaimo on kotona. En todellakaan kannata mitään saksalaista Hausfrau-kulttuuria, mutta Suomessa on siirretty vastuuta lasten kasvatuksesta liikaa yhteiskunnalle ja tulokset näkyvät kadulla.
(lähettäjä nimim. Tammar)

Mielenkiintoinen kirjoitus. Aloin pohtia, mistä suomalainen holhousmentaliteetti johtuu. Siitäkö, että olemme miltei koko historiamme ajan olleet todellakin holhottavana: ensin Ruotsin kuninkaan ja sittemmin Venäjän tsaarin, mistä seurasi itsenäisyyden ajan pitkä yya-holhous ja vasta nyt jonkinasteinen markkinatalous ja EU-maiden yhteisön jäsenenä.

Kauppojen ja ravintoloiden aukioloajat ja nautintoaineiden myynti voitaisiin vallan hyvin vapauttaa ja lähteä siitä, että muutkin kansalaiset ovat fiksuja (emme vain me itse) ja että vanhemmatkin voisivat pikku hiljaa kasvaa vanhemmiksi ja ottaa oma-aloitteista vastuuta lapsistaan.

Aivan ylivoimainen enemmistö vanhemmista toki niin tekeekin, mutta se muutama prosentti, joka ei välitä, saa aikaan ikävästi kadulla näkyvän ilmiön.
(lähettäjä nimim. Jäbä)

Sosiaalidemokratia on Suomessa onnistunut pilaamaan kaiken juuri tuolla lakisääteisyydellään.

Nyt se vuosikymmenien myyräntyö alkaa vasta näkymään nimenomaan kaupungeissa.

Tosin kyllä ilmeisesti sama trendi näkyy muuallakin Euroopassa yhteisen vapaan huolettoman porvarillisen maailman ja olohuoneen häviämisenä kaupungeista.

Suomeen rinnastettuna Wieninkin voi tuntua vielä jotenkin normaalilta, mutta kyllä sielläkin on täytynyt sosialistien tuhota aika paljon kaikkea normaalin maailman perusteita ja selviöitä ja kirjoittamattomia lakeja tyrkyttämällä niitä oman maailmansa lakeja ja rajoja sinne, missä niitä ei ole ikinä tarvittu eikä tarvitakaan.

Mutta sitähän juuri se sosialismi on. (lähettäjä nimim. Eeekoo)

Kaikki lait eivät ole itsestäänselvyyksiä. Parhaiten sen huomaa ulkomailla käydessä. Oltuani muutaman viikon Wienissä olen havainnut, että täältä puuttuu useita yleistä järjestystä ja sivistystä ylläpitäviä tärkeitä lakeja ja säännöksiä, mutta silti yhteiskuntarauha vallitsee ja kaduilla on turvallista kävellä.

Muutamia esimerkkejä:

* Ravintoloiden aukioloajat ovat vapaat. Sulkemisajasta päättäminen on jätetty yrittäjän harteille. Jotkut paikat ovat auki pitkälle aamupäivään asti, jotkut sulkevat aikaisemmin. Asia ei tunnu tuottavan ongelmia kenellekään.

* Tupakkalaista ei ole tietoakaan. Ravintolan pitäjä voi kieltää tupakoinnin koko ravintolassa tai joissakin pöydissä, jos tahtoo. Jotkut paikat ovat kokonaan savuttomia, jotkut eivät. Työntekijät eivät konttaa verta yskien lattialla, yrittäen kasvot vihreinä käsivoimin raahata itseään kohti sikaria päin naamaa tupruttelevaa asiakasta.

* Katujen varsilla on tupakka-automaatteja. Kuka tahansa, jolla on taskussa muutama kolikko, voi ostaa tupakkaa. Lasten kasvatus on jätetty vanhempien harteille ja ihme kyllä se näyttää toimivan paremmin kuin virkamiesvetoinen holhous.

* Ravintoloista voi ostaa alkoholia mukaan vietäväksi. Nyt en oikeastaan edes tiedä mitä uhkakuvaa tämän kieltämisellä on Suomessa pyritty torjumaan, joten en osaa kommentoida sen enempää. Paikalliset hämmästelevät, kun kerron sen olevan laitonta Suomessa.

* Paikallisesta lähikaupasta saa viiniä (ja viinaa), tarjouksessa 4 eur / 2 pulloa punaviiniä. Kaupan ovella ei törmää oksenteleviin nuoriin. Eikä törmää missään muuallakaan.

* Kevyempi alkoholiverotus lienee osaltaan syy siihen miksi keskustassa saa tuopin olutta alle kolmella eurolla (Helsingissä yleensä 4 eur kieppeillä). En silti koe pakottavaa tarvetta juoda yhtään enempää kuin kotonakaan.

Ylipäänsä alkoholikulttuuri näyttää olevan täysin vastuullista täällä päin, huolimatta siitä, tai ehkä juuri siitä johtuen, että ketään ei holhota ja valtio ei väitä kantavansa vastuuta kenenkään alkoholinkäytöstä.

Kaikesta tästä huolimatta tämän lähes kahden miljoonan asukkaan kaupungin keskusta on kokemukseni mukaan Helsinkiä rauhallisempi, varsinkin viikonloppuisin yöllä. En muista kertaakaan nähneeni kadulla humalaista ihmistä tai riehuvaa teiniä (humalaista tai muutenvain).

On syytä pohtia voidaanko valtiovetoisella holhouksella kasvattaa ihmisistä vastuullisia kansalaisia, vai johtaako sääntelypolitiikka vain siihen, että vastuu henkilökohtaisista valinnoista sysätään valtiolle. Kun kukaan ei sano mitä saa juoda, millä hinnalla, mistä sitä saa ostaa ja mihin aikaan, niin jokainen joutuu päättämään tekemisistään itsenäisesti. Holhoustätien lienee kuitenkin mahdotonta koskaan ymmärtää, että vastuullisia päätöksiä tekevät vain vastuulliset ihmiset ja vastuullisuus tarkoittaa oikeutta (ja velvollisuutta) tehdä itse omat päätöksensä kaikkine seurauksineen.

Tämän kaltaisia juttuja on hauska havainnoida ulkomailla käydessä. Kun väittelee holhoustätien kanssa vaikkapa aukioloajoista, on hyvä jos voi kertoa muiden maiden kokemuksista ko. asiaan liittyen.

Tässä valossa olisikin muuten kiva tietää sulkevatko melkein kaikki ruokakaupat täällä ovensa niin aikaisin (klo 18 ja 19 välillä) lainsäädännön vai kulttuuriin liittyvien syiden takia. En nimittäin yllättyisi, jos vapaat aukioloajat johtaisivat joissain tapauksissa jopa lyhyempiin aukioloaikoihin. Lisäksi tähän viittaa se, että kaikenlaiset kakkupuodit (joita jokin liikeaikalaki todennäköisesti koskisi samalla tavalla kuin ruokakauppojakin) ovat auki hyvinkin myöhään illalla.

Parhaiten näistä asioista saisi selvää joltakin politiikkaa tuntevalta paikalliselta asukkaalta (kaikki tietävät, että kaupat suljetaan aikaisin, mutta kukaan jolta olen kysynyt ei ole tiennyt johtuuko se lainsäädännöstä). Sen takia olen perustanut Yahoo Groups keskustelufoorumin eu-lib (European Libertarian Society), jonka tarkoituksena on edistää keskustelua vapauden tilasta Euroopassa, sekä helpottaa kontaktien luomista libertaareihin eri maissa.

eu-libille voi liittyä osoitteessa http://groups.yahoo.com/group/eu-lib/join

Varoitus: Seuraava artikkeli on julkaistu ilman viranomaisten hyväksyntää!
...koska toistaiseksi se on vielä mahdollista.

Tunnustan: Rakastan nettiä. Kenen tahansa vapauden ystävän pitäisi rakastaa nettiä. Netti on anarkokapitalismin ruumiillistuma. Se on kehittynyt nykyisen kaltaiseksi koko maailman tuntemaksi ja käyttämäksi huipputehokkaaksi ja vapaaksi tiedonvälityskanavaksi, mihin kuka tahansa pääsee sisään lukemaan ja levittämään informaatiota varallisuudesta ja sosiaalisesta asemasta riippumatta, täysin markkinaehtoisesti ja suhteellisen lyhyessä ajassa. Uusia webbisaitteja syntyy joka päivä lukemattomia määriä joka puolella maailmaa, (melkein?) millä tahansa kielellä, mistä tahansa kuviteltavissa olevasta aiheesta. Netti on valtava kaaos - silti sieltä löytää kattavan määrän tietoa mihin tahansa asiaan liittyen parissa sekunnissa ilman mitään erikoisosaamista ja ilman mitään keskushallintoa. Netti - se, että se suuruudestaan huolimatta toimii nopeasti ja edullisesti - on suurempi ihme kuin pyramidit tai Kiinan muuri.

Yksi tärkeimmistä netin ominaisuuksista on hakukoneet ja nykyaikana erityisesti Google. Parin hakusanan avulla Google hakee miljardien webbisaittien seasta juuri sen mitä etsit - ja jos joudut odottamaan yli sekunnin koet oikeutettua ärtymystä.

Valitettavasti ei tarvitse olla libertaari voidakseen ymmärtää Googlen tärkeys, mutta vain libertaari voi ymmärtää, että Googlen kaltainen ilmiö on mahdollinen vain netin kaltaisessa anarkistisessa ympäristössä. Jos netti rakennettaisiin uudestaan yhteiskuntasuunnittelijoiden periaatteiden mukaan... no, sitä ei oltaisi rakennettu, mutta jos oltaisiinkin, niin se olisi kallis, hidas ja suppea. Toistaiseksi en ole sanonut mitään uutta. Sen sijaan moni voi yllättyä kuullessaan, että Googlea sensuroidaan. Ainakin allekirjoittanut yllättyi.

Bill Thompson kirjoittaa blogissaan, että tutkijat Berkman Center for Internet and Society ja Harvard Universitystä ovat havainneet Googlen kaikessa hiljaisuudessa aktiivisesti sensuroivan webbisaitteja hakemistostaan.

Tutkijat Jonathan Zittrain ja Benjamin Edelman löysivät yli sata webbisaittia, jotka löytyvät Googlen englanninkielisellä hakukoneella, mutta ei ranskan tai saksankielisillä. Googlen edustajan mukaan yhtiö poistaa hallitusten pyynnöstä webbisaitteja kalliiden oikeudenkäyntien välttämiseksi. Se, että tällaista tapahtuu ei vielä itsessään ole katastrofi. Hallitusten halu sensuroida kaikkea mahdollista ei ole uutta auringon alla ja harva ihminen jää kaipaamaan sekopäiden uusnatsien propagandasivuja. Katastrofaalista sen sijaan on Bill Thompsonin kaltaisten ihmisten reaktiot:

The problem is not that content is being censored - that is inevitable and in many cases desirable. [...] The problem is that Google itself is deciding what should be censored and that its motives are entirely commercial, making it possible for government agencies to influence it without having to go through due process or defend their requests in public.

I believe we need to move towards an internet that is properly regulated, where decisions like this can only be made through the courts.

I would rather have a net where Google and other search engine providers had a legal obligation to provide full and comprehensive results to the best of their technical ability and to inform searchers of any areas where content had been removed from their index on legal grounds, even if that also gives governments the ability to block certain sites from the index.

Lyhyesti: BBC:n toimittaja kannattaa hakupalveluiden sosialisoimista. Jokainen voi kuvitella vapaan tiedonvälityksen tulevaisuuden, kun palvelun laadun takaa valtio. Kyseessä on yhtä mielekäs ehdotus, kuin jos joku vaatisi uutistenvälityksen sosialisoimista uutisten "objektiivisuuden varmistamiseksi".

Mieleen tulee kotimainen lakiehdotus, joka vaatii kaikkia aikakausi-tyyppisiä julkaisuja (mukaanlukien tämän kaltaiset blogit) arkistoimaan vanhat numerot ja nimeämään vastuullisen päätoimittajan.

Onko todellakin vain ajan kysymys, milloin netti ja tiedonvälitys muuttuu kokonaan "valtion takaamaksi perusoikeudeksi"?

Harri Soinila kirjoittaa asevelvollisuudesta Strike The Root-saitilla:

Finland, like many other countries, has a compulsory service system to maintain the army. The most common length for the armed service is 180 days. A democratic country such as Finland has a right to have one, I suppose.

Miksi ihmeessä demokratia jotenkin vaikuttaisi asevelvollisuuden legitimiteettiin?

The problem is that the possibility of civil service in Finland doesn't really live up to the principles of freedom of thought or of religion. The civil service in Finland is nowhere near an equal option to armed service. The length of the civil service is 395 days, next to the 180 days of armed service.

Tämä on lähes kaikkien suomalaisten aseistakieltäytyjien käyttämä argumentti. Minä en ole milloinkaan ollut tällä linjalla, vaikka olen aina vastustanut asevelvollisuutta. Ongelmana ei mielestäni ole siviilipalveluksen suurempi pituus asepalvelukseen verrattuna, vaan asevelvollisuus sinänsä. Jos ongelmana olisi vain palvelusaikojen ero, sehän voitaisiin ratkaista pidentämällä asepalvelusaika siviilipalvelusajan tasolle! Libertaristiselta kannalta tämä olisi tietenkin väärin. Ongelmana on pakkotyö sinänsä, ei pakkotyön eri muotojen välinen ero pakkotyöajan pituudessa.

As much as I respect the efforts and sacrifices of our war heroes, thanks to whom Finland never was a Soviet state, I think a decision not to carry arms should be equally respected. Especially in a society with these kinds of values, it's a bold decision. It really doesn't make sense to treat pacifists as criminals, next to the likes of murderers and rapists. A conscientious objector's whole point, after all, is not to harm anyone. It seems ethically grotesque that a person refusing to kill people is doing a greater crime than a soldier who does kill, even for a "good" reason.

Typerä argumentti, koska tämä koskee vain pasifisteja. Asevelvollisuuden vastustaminen ja sotilaallisen maanpuolustuksen vastustaminen ovat kaksi eri asiaa. Minä en ole milloinkaan ollut pasifisti, vaikka en ole milloinkaan kannattanut asevelvollisuutta. Kannatan vahvaa palkka-armeijaa ja/tai suojeluskuntia tms. asevelvollisuuteen perustumatonta sotilaallista maanpuolustusta.

Sometimes a nation just doesn't have a choice when another country orders their people to kill them. Then it's nice to have an army, but why should the attacking country have an army in the first place, either?

Utopiaa. Samaa logiikkaa noudattaen voisi sanoa, että poliisi tai vartiointiliikkeet ovat tarpeettomia: jos ihmiset eivät tekisi rikoksia, kenenkään ei tarvitsisi varautua niihin esim. ostamalla vartiointiliikkeiden palveluita.

Sinänsä asevelvollisuuden vastustaminen on tietysti hyvä tavoite, mutta Soinilan argumentit olivat mielestäni huonoja.

Soinilan kolumnista käydään keskustelua STR:n ja ASC:n foorumeilla.

Tupakkalaista:

If an employee is concerned about the ill effects from second-hand smoke but he still chooses to work at a smoking-allowed establishment, he is free to either accept the health risks involved there or look for work elsewhere. Any ill effects an employee may incur from willingly working in a known smoky establishment are his responsibility, not the employer's.

The Anti-Smoking Crusade's Asphyxiation of Freedom,
by Joseph Kellard (October 18, 2002)

Tämän pitäisi mielestäni olla itsestäänselvää, mutta jostain syystä Suomessakin poliitikot ovat pakottaneet ravintolat kieltämään tupakoinnin baaritiskeillä nimenomaan ravintolatyöntekijöiden passiivisen tupakoinnin estämiseksi. Tällainen holhous perustuu sellaiseen ihmiskuvaan, jossa poliitikot ovat samassa suhteessa kansalaisiin kuin lastentarhan tädit suhteessa lapsiin. Samaan ajatusharhaan perustuu myös tupakkamainonnan kielto: kansalaisten luullaan olevan niin lapsellisia, että mainonta voisi johdatella kansalaiset epäterveellisiin elämäntapoihin. Poliitikot luulevat olevansa kansalaisia viisaampia setiä ja tätejä, joiden tehtävänä on varjella lapsellisia kansalaisia vaarallisilta houkutuksilta. Tämä näkemys ei tietenkään sovi yhteen demokratian kanssa: jos kansalaiset eivät pysty päättämään edes omasta tupakanpoltostaan, miten he voisivat päättää paljon tärkeämmistä poliittisista asioista? Jos aikuinen ihminen ei itse osaa arvioida edes oman tupakointinsa hyötyjä ja haittoja, miten hän voisi arvioida vaikkapa verotuksen tai julkisten palveluiden tarpeellisuutta tai maamme ulkomaansuhteita, EU-jäsenyyttä, maanpuolustusta tai muita isoja asioita? Aikuisia ihmisiä koskevien lakisääteisten tupakointi- ym. päihderajoitusten kannattajien täytyisi kannattaa valistunutta diktatuuria, jos he olisivat johdonmukaisia.

En itse tietenkään ole sitä mieltä, että kansa on aina oikeassa. Mielestäni jokaisen aikuisen ihmisen pitäisi vain voida päättää omista asioistaan itse. Kenelläkään ei ole oikeutta määräillä toisia aikuisia ihmisiä. Ainoastaan lapsia on voitava holhota. Luontevimmat huoltajat lähes kaikille lapsille ovat heidän omat vanhempansa. Mikäli vanhemmat ovat huoltajaksi kykenemättömiä, adoptio- tai kasvatusvanhemmat tulevat kyseeseen lasten huoltajina. Aikuisiin ihmisiin holhousta ei kuitenkaan pidä ulottaa.

Usein sanotaan, että aikuisia ihmisiä holhoavan byrokratian kannattajat ovat eräänlaisia elitistejä: he luulevat tietävänsä kansan parhaan paremmin kuin kansa itse. Aitoa elitismiä ei kuitenkaan ole kollektivistinen holhous, joka rajoittaa yksilönvapautta. Elitismi on selkeästi myönteinen ilmiö silloin, kun se tarkoittaa sivistyksen kunnioittamista ja tasapäistämisen vastustamista. Aikuisten ihmisten holhoaminen ei ole aitoa elitismiä, vaan sivistymätöntä toisten ihmisten asioihin sekaantumista. Aito elitismi on individualismia. Tupakkamainonnan kielto, ravintoloiden tupakointirajoitukset yms. holhouslait ovat kollektivistista tasapäistämistä, sivistymätöntä massa-ajattelua, totaalista anti-individualismia. Aito elitisti asettuu moisen yläpuolelle ja halveksuu orjamoralistien säätämiä holhouslakeja. Elitisti-individualistin näkökulmasta kollektivistit ovat samanlaista halveksuttavaa roskaväkeä kuin kadulle kusevat spurgut.

Libertaari ulkopolitiikka

Onko mahdollinen? Pitäisikö Suomen valtion pysyä EU:n ja muiden kansainvälisen järjestöjen jäsenenä? Jos sallittaisiin separatismi ja yksityistettäisiin kaikki valtion ja kuntien tms. omaisuus, valtio ei loukkaisi kenenkään vapautta, mutta tuottaisi monien haluamia jäsenyyspalveluja, joita mikään muu Suomessa ei helposti voi tuottaa. Vaikuttaisi siis, että valtion ei kannata erota kaikista kansainvälisistä järjestöistä. Yksi vasta-argumentti olisi valtion vaaralisuus, mutta se olisi pelkkää spekulaatiota ja siten heikko.