Mikki Hiiren vuosi loppui

Vuosi 2004 oli se vuosi, kun Mikki Hiiren tekijänoikeuksien piti laueta. Tänään tuhannet fanisaitit pursaisivat fanien piirtämiä Mikki Hiiri -sarjakuvia, MAD-lehti julkaisisi vihdoin Disney-parodian ja kuka tahansa voisi myydä itsepainamiaan hassuja Mikki t-paitoja.

Ellei Disney vain olisi onnistunut lobbaamaan tekijänoikeuslainsäädäntööä 20 vuotta pidemmäksi äskettäin. Seuraava deadline Disneyn etuoikeuksien laukeamiselle on siis 2024, vaikka toki he onnistuvat varmasti hyvissä ajoin ennen sitäkin taas siirtämään aikarajaa. Tekijänoikeuksien alkuperäinen tarkoitus insentiivinä luoda on ohitettu hyvän verran sitten. Nyt puhutaan jo törkeistä etuoikeuksista.

Reason-lehti kirjoittaa taas loistavasti fanifiktiosta, tekijänoikeuslobbysta ja kulttuurin merkityksestä artikkelissa Copy catfight:

Macbeth Episode 5: MacDuff Strikes Back, an English project by some New Jersey high school students, is a 17-minute featurette reminiscent of the cult video Green Eggs and Hamlet. By any rational standard, it is a bad movie: It fuses Macbeth and the Star Wars films rather haphazardly, it's sometimes impossible to make out what the actors are saying, and the filmmakers didn't bother concealing the fact that they were shooting inside a school.

But it would take a cold-hearted snob indeed not to appreciate this movie, or at least the spirit behind it. There's a message on the directors' Web site, a few sentences that sum up the spirit of the micro-moviemaking movement: "If you have a video camera lying around, and better yet some editing equipment (pretty cheap for computers nowadays), go experiment. Be your own director. Go Hollywood...use a skateboard for dolly shots, or a fishing rod for special effects. It's fun..."

That is, ultimately, the best argument for letting movies like this exist. It's not just that there's a sizable subculture that wants to watch them, and it's not just that sometimes a director like Evan Mather will make something so fun that even nonfans will enjoy the results. These movies are a first rung in the art of filmmaking, a chance for budding actors, writers, and directors to learn the rudiments of their craft. If those young auteurs want to adopt bits of the Star Wars mythos in their films, well, why shouldn't they? Star Wars is a part of our culture; it's a shared experience. And as Jenkins points out, "If something becomes an essential part of our culture, we have a right to draw on it and make stories about it....The core question is whether First Amendment protections include a right to participate in our culture." And not just to participate, but to criticize: A law that prohibits a Star Trek devotee's homages to his favorite show also restricts a Star Trek hater's right to parody the program's militarism, its view of sex roles, or its vision of the future.

Jotenkin on hassua, että tämän lobbauksen Disney vielä rahoittaa lähinnä sillä, että se on eräs USA:n valtion kovimmin rahallisesti tukemia yrityksiä. Senaattorit lahjoittavat liittovaltion rahaa Disneylle, joka jakaa sitä senaattoreiden kampanjarahastoihin. Kaikkien tukiaisten jälkeen ei siis ole ihme, että Disney dominoi kulttuurintuotantoa täälläkin niin kovasti.

Tai toinen hyvä esimerkki eturyhmien laukkaamisesta on, että alkuperäisellä NBC:n Steve Allen -showlla oli eräs innokas fani nimeltä Dorothy Miller, joka tuli yleisön joukkoon lähes joka jaksossa. Tyttö esiintyi TV:ssä niin usein, että hänet pakotettiin liittymään Yhdysvaltain TV-näyttelijöiden liittoon.