Yksityinen omistusoikeus on se kirosana, jonka vastustaminen muodostaa johdonmukaisen osan kenen tahansa vasemmistolaisen perusarvoista. Kun joidenkin rikkaus koetaan jonkinlaiseksi ongelmaksi, verotuksen ja järkevän omaisuuden siirron sijaan kannatetaan yksinkertaisesti juridisen omistusoikeusinstituution heikentämistä. Se, mitä apua tästä on, jää vähän avoimeksi - järkevällä omaisuuden siirrolla köyhillä voitaisiin auttaa heitä, mutta omistusoikeuden heikentäminen vain antaa julkiselle vallalle mahdollisuuden mielivaltaan. Ja nimenomaan suuryrityksillä tai hyvätuloisilla on lobbausvoimaa puolustaa omaa omaisuuttaan poliittisen mielivallankin edessä.
Susette Kelon tapausta onkin pyöritelty jo lehdissä hyvän verran. Hänen kotinsa sekä pari korttelia siitä ympäriltä kaavoitetaan poliittisen vallan toimesta erään lääkeyhtiön työsuhdeasunnoiksi sekä hotelliksi, kodit jyrätään maan tasalle ja Susette naapureineen saa etsiä uuden asuinpaikan itselleen. Bushin hallinto puolestaan katsoo vierestä - ja näitä tyyppejäkö te pidätte kapitalisteina, jotka eivät edes törkeimmissä yksityisen omistusoikeuden loukkauksissa tee muuta kuin katsovat vieressä? Pikemminkin Bushin hallinto toimii samalla periaatteella kuin suomalainenkin hallinto toimii, perustellessaan esimerkiksi tupakka- tai autoveroja: Yhdysvaltalaisten poliitikkojen mukaan homma on perusteltua, koska lääkeyhtiö tuo kunnalle enemmän verorahoja!
Järkevä ja toimiva poliittinen järjestelmä lähtee nimenomaan vahvasta oikeusvaltioperiaatteesta ja jokaisen yksittäisen ihmisen loukkaamattomasta omistusoikeudesta omiin aineellisiin omistuksiin. Tämän instituution heikentäminen ja hötöiseen harkinnanvaraiseen lainsäädäntöön siirtyminen ei auta yhtään ketään.
perjantaina, tammikuuta 21, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti