sunnuntaina, tammikuuta 30, 2005

Argumentaatioanalyysi, osa 2

Mikko E kirjoitti tässä blogissa joskus 2002 argumentaatiotanalyysistä. Mielestäni etenkin nyyssejä luettaessa tuo kyseinen dokumentti on aiheuttanut enemmän pahaa kuin hyvää, mutta aivan kuten Marxia ei voida syyttää hänen yhteiskuntafilosofiansa varassa tehdyistä hirmutöistä, ei Mikkoakaan voida syyttää hänen suorasukaisen argumentointivirhelistansa väärinkäytöstä.

Yritän nyt kuitenkin jatkaa hieman tuota listaa äskettäin lukemieni kirjojen ja artikkelin pohjalta, hieman maanläheisemmällä tekstillä. (Mikko tai joku muu saa vapaasti yrittää keksiä näille argumentointivirheille latinankielisiä nimiä.)

Karkeistuksen hylkääminen vastaesimerkin perusteella
"Kerran tunsin yhden Peran, joka bensan hinnan noustua osti lisää bensaa. Kysynnän ja tarjonnan laki on siis falsifioitu - se ei ole universaalinen laki."
"Kun ottaa huomioon ihmisluonnon irrationaalisuuden, joku rational choice -teoriahan on ihan täyttä puppua."

Kaikki tieteelliset teoriat ja ihmisen tieto maailman toisiaan seuraavista tapahtumista (hiukkasfysiikkaa lukuunottamatta) on karkeistuksia ja yleistyksiä. Teoria on sitä parempi, mitä yksinkertaisemmin ja tarkemmin se selittää tietynlaista ilmiötä - karkeistusta ei suinkaan falsifioida yksittäisellä vastaesimerkillä. Vasta kun vastaesimerkkejä on huomattavasti - siten jotta teorian selitysteho heikkenee liikaa eikä sitä enää kannata käyttää - voidaan teoriaa pitää falsifioituna.

Esimerkiksi taloustieteiden rationalismioletus on kuitenkin täysin empiirisellä pohjalla. On hauskaa, kuinka sitkeän meemin mukaan uusklassista taloustiedettä opetetaan maamme yliopistoilla laajasti siitä huolimatta, ettei sillä ole mitään yhteyttä ihmisten käyttäytymiseen. Jostain syystä vastapuoli on kuitenkin kykenemätön esittämään tätä mittavaa havaintoaineistoa ihmisten irrationaalisuudesta, joka oletetusti on jossain olemassa. Myöskään kokeellisen ja psykologisen taloustieteen antama empiirinen tuki ja uudelleenmäärittämä paradigma on useimmille uusklassisen taloustieteen kriitikoille täysin vierasta.

Useimmiten uusklassisen taloustieteen rationalismioletuksen kritiikki perustuukin moraaliseen virhepäätelmään - esimerkiksi eräs syvästi uskonnollinen henkilö kertoi hyljeksivänsä omaa etuaan tavoittelevien henkilöiden oletusta moraalisista syistä. Ikävä kyllä sillä, miten jonkun mielestä asioiden pitäisi olla, ei falsifioida niitä empiirisia havaintoja, jotka osoittavat miten asiat ovat.

Käsitteen määritelmään vetoaminen
"Atomi on määritelmällisesti 'jakamaton,' joten atomin osista puhuminen on turhaa."
"Fenomenologinen tietoisuus on määritelmällisesti sellaista, jota ei voida redusoida aivotoimintaan."
"Tietoisuuden kvalitatiiviset ominaisuudet eli kvaliat ovat määritelmällisesti sellaisia asioita, joita neurologit eivät kykene selittämään."
"Kaksi yhdensuuntaista suoraa eivät määritelmällisesti kohtaa ikinä, joten suhteellisuusteoria ei ole totta."

Quinen tärkein analyyttisen filosofian kritiikki oli, että mitään ehdottomia analyyttisia faktoja ei ole olemassa, ja jonkun sanan merkitys tai määritelmä ei kerro ulkomaailmasta yhtään mitään. Ja kuten Paul Feyerabend osuvasti analysoi, asian X "todellisen merkityksen analyysi" kertoo vain, mitä tietyt ihmiset uskovat asiasta X - se ei kerro itse asiasta yhtään mitään. Käsitteet ovat tieteellisessä tutkimustyössä ja paradigmoissa vielä ikävällä tavalla usein syntyneet tieteenkehityksen alkuvaiheissa (katso esitiede), eivätkä siksi yleensä edes heijasta tieteenalan nykyisen tutkimuksen tietoa. Analyyttinen päätelmä ei ikävä kyllä vaikuta empiiristen havaintojen todenmukaisuuteen millään tapaa - oli kieli mitä hyvänsä, ikkunan ulkopuolella pyörivään maailmaan valitsemillamme käsitteillä ei ole mitään väliä.

Kun fenomenologisen tietoisuuden aivoissa synnyttävä mekanismi vihdoin löydetään, toivottavasti psykoanalyytikoilla on pokkaa vihdoin todeta "kappas, panpsykismi oli hevonkukkua, se redusoitui sittenkin" - toivottavasti käsiteanalyysi voidaan edes siinä vaiheessa lopettaa.

Empiirisen mahdollisuuden johtaminen loogisesta mahdollisuudesta
"Kuvittele soluista rakennettu zombi, joka on biologisesti ohjelmoitu tuntemaan nälkää, näkemään värejä, suremaan kuolemaa, mutta jolta puuttuu itse havainnon kokemus ja sen kvalitatiiviset piirteet. Tietoisuuden selitys ei siis voi johtua yksinomaan aivoista."
"Vahvaa tekoäly ei ole mahdollista rakentaa, koska voit varmasti kuvitella huoneen, jossa käännät kiinankielistä tekstiä..."

Tämä on houkutteleva jatkumo puhtaan käsitteelliselle analyysille (jota usein tapahtuvan puhtaasta empiriasta irtileikkaamisen takia kutsutaan usein metafysiikaksi), jossa jonkun mahdollisuuden kuvittelu mukamas tekee sen mahdolliseksi. Kuitenkaan tieto esimerkiksi siitä, ovatko tietoisuuden kokemusten kvalitatiiviset osuudet olemassa vai eivät saadaan selville vain empiiristen havaintojen perusteella, ei kuvittelemalla jotain tiettyjä ajatuskokeita.

Searlen kiinalaisen huoneen ajatuskoe lähestyy jo järkevää päättelyä, mutta senkin tiukka erottelu syntaksiin ja semantiikkaan on ainakin lähellä metafysiikkaa.

Käytännössä tämä on tietysti käänteinen versio ad ignoratiam -argumentista, jonka mukaan henkilö ei esimerkiksi pysty kuvittelemaan miten tekoäly voisi toimia - tässä tapauksessa jonkinlainen empiirinen tieto perustellaan sillä, mitä henkilö kykenee kuvittelemaan. Tämä on psykologinen fakta väitteen esittäjästä, eikä kerro ulkomaailmasta yhtään mitään.

Eklektisen selitysmallin ymmärtämättömyys
A: "Nykyisin 2/3 lukio-opiskelijoista on tyttöjä, koska biologisten syiden takia pojilla on murrosikä jatko-opintoja valitessa." B: "50 vuotta sitten tilanne oli päinvastoin, ja pojat olivat valtaosassa lukioissa. Oliko siinäkin sitten mukamas kyse biologiasta??"
"Mielestäni ihmisten toiminnan selittäminen kulttuurilla on paljon järkevämpää kuin geeneillä."

Vaihtoehtoiset teoriat selittävät eri asioita. Jos makeasta pitämistä selitetään geeneillä, Aku Ankasta pitämistä voidaan selittää kulttuurilla. Usein "yhteiskunnallisuudella" selittäjät tuntuvat olevan niin syvälle kaivautuneita poteroihinsa, etteivät ymmärrä biologian selittävän ihmisen myötäsyntyisiä ominaisuuksia, joiden päälle se kulttuurikin kokonaan rakentuu. Sosiobiologien ei ole tarkoitus tuhota sosiologiaa ja siirtää yhteiskunnallisia selityksiä syrjään, vaan hieman valaista, että isolle osalle ihmisen käyttäytymistä on täysin tieteellisesti verifioitaviakin syitä - mutta vain osalle, ja tietyillä tavoilla. Evoluutiopsykologiset teoriat selittävät paremmin vain oman osansa, ja jos jollekin ilmiölle tai käyttäytymismallille löytyy tällainen kokeellisestikin todettava syy, lienee sen selitysarvo ja todennäköisyys huomattavasti suurempi kuin yhteiskuntatieteiden standardimallin kulttuurirelativismi, jossa kaikki riippuu kaikesta eikä millekään ilmiölle voida yksilöidä jotain tiettyä selkeää syytä.

Vaikkapa feminismistä kiinnostuneidenkin luulisi ymmärtävän juurikin, että kannattaisi yrittää ymmärtää ilmiöiden oikeat syyt, ja se osuus mikä syistä on myötäsyntyisiä. Muuten feministinen utopia kaatuu toteutukseltaan samoihin ongelmiin kuin sosialismi - ylläpitääkseen itseään ja tukahduuttaakseen ihmisten myötäsyntyisiä ja vahvoja käyttäytymismalleja sen täytyy sortua lopulta totalitarismiin. Kuten Edward Wilson totesi marxismista: "hieno teoria, väärä laji."

(Ensimmäinen sitaatti on nimenomaan naistutkimuksen kiihkeältä opiskelijalta kuulemani.)

Aivan yhtälailla uusklassinen optimointikehikko on loistava työkalu 95% taloudellisista ilmiöistä selittämiseen, mutta esimerkiksi julkishyödykkeiden tapauksessa on huomattavasti tarkempia, institutionaalisia hypoteeseja. Niiden selitysvoima on suurempi ja niiden yhtenevyys empiirisen aineiston kanssa on parempi, joten juuri tässä nimenomaisessa tapauksessa on järkevämpää käyttää institutionaalista teoriaa.

Teorian falsifiointi sen rinnakkaisteorian falsifioinnilla
Tieteenalan falsifiointi sen osateorian falsifionnilla
"Indifferenssikäyristä ei voida muodostaa kokonaiskysyntää järkevällä tavalla, joka sopisi yhteen talouden dynaamisuuden ja eritoten tuloefektin kanssa. Uusklassinen taloustiede on siis kokonaisuutena falsifioitu."

Vaikkapa sosiobiologian hypoteesi, jonka mukaan ihmiset preferoivat symmetrisen näköisiä kumppaneita seksuaalivalinnassa, on falsifioitavissa sinällään täysin sitä tukeviin todisteisiin vedoten, eikä toisaalta sen kaataminen tai senvastaisten todisteiden löytäminen vaikuta yhtään millään tapaa esimerkiksi sosiobiologian teoriaan, jonka mukaan ihmiset ovat muukalaisvihaisia sen aiheuttaman geneettisen fitnessin takia. Tämä on non sequitur -virhe.

Tieteenalan falsifiointi sillä perusteella, ettei se kykene selittämään tiettyjä yksittäisiä ilmiöitä
"Evoluutiobiologia ei vieläkään ole osannut toistaa laboratorio-olosuhteissa abiogeneesiä, elämän syntyä maapallolla."

Se, ettei joku tietty tiede ole edennyt tietyn ilmiön selittämisen alueelle, ei kerro mitään kyseisen tieteenalan muiden teorioiden ja hypoteesien luotettavuudesta. Abiogeneesin selittämiseen kykenemättömyys ei liity millään tapaa vaikka luonnovalinnan teorian totuudenmukaisuuteen.

(Esimerkki oli huono, koska evoluutiobiologia on osannut toistaa abiogeneesin laboratorio-olosuhteissa. En löytänyt nopeasti yhtään pätevää ID-tyyppien argumenttia. Go figure.)

Selittämättömien ilmiöiden selitys negatiivisella teorialla
"Koska evoluutiobiologia ei osaa selittää asioita X, Y ja Z, on älykäs suunnittelu totta."
"Koska kognitiotieteilijät eivät osaa selittää tietoisuuden kvalitatiivisia ominaisuuksia, sielu on olemassa."

Teorialla täytyy olla todisteita, jotta sitä voidaan pitää totena. Se, että evoluutiobiologia ei kykene vielä selittämään jotain asiaa, ei tee yliluonnollista selitystä yhtään todennäköisemmäksi vaihtoehdoksi. Vaikkei evoluutiobiologia ikinä kykenisi selittämään tiettyä asiaa, ei se silti kieli tämän asian yliluonnollisuudesta sitten millään tapaa.

Useimmiten asiaan kuuluu, kuten sielun tapauksessa, kehäpäätelmäinen, puhtaan negatiivinen määritelmä. Substanssidualismin teoriaa kannatetaan vain, koska "se selittää asioita joita neurologia ei osaa selittää". Kuitenkaan mitään todisteita itse substanssidualismin puolesta ei ole. Täten substanssidualismi ei ole falsifioitavissa - tämän faktan seurauksista kukin voi vetää tietysti omat johtopäätöksensä.

Hypoteesin selityskohteen väärinymmärrys
"Uusklassisen taloustieteen ilmiöitä ei ole tutkittu psykologien toimesta."

Taloustieteen tarkoitus on selittää niukkojen resurssien allokointia erilaisten reunaehtojen vallitessa, sekä erilaisten mekanismien toimintaa kansantaloudessa - sen tarkoitus ei ole selittää ihmisen mieltä tai aivotoimintaa. Jos bensan hinta nousee, ihmiset ostavat vähemmän bensaa. Tämä on empiriaa, eikä sen tietämisen tai bensan hinnanlaskusta koituvien seurausten ennustamisen kannalta ole yhtään mitään väliä, mitkä mentaaliset prosessit tämän ilmiön aiheuttavat. Esimerkiksi taloustiede falsifioidaan vain ja ainoastaan sen omien hypoteesien kanssa ristiriidassa olevan empiirisen todistusaineiston kautta. Josko ihmisillä onkin psykologisia syitä, miksi he esimerkiksi eivät pidä käärmeistä eivätkä siksi osta vaikkapa käärmeennahkakenkiä, tällainen toiminta mahtuu täysin kysynnän ja tarjonnan lain piiriin.

(Lisäksi taloustiedettä on kuin onkin tutkittu psykologisesta ja kokeellisesta perspektiivistä, aivan valtavasti. Väitteen esittäjiä suositellaan tutustumaan instituutionaalisen taloustieteen perusteisiin. Tämä ei kuitenkaan mitenkään korvaa nykyistä uusklassista kehikkoa, vaan laajentaa sen selityskohteita mikrotasolla useampiin ilmiöihin.)

Hypoteesin kannattaminen sen paradigmaansopivuuden perusteella
"Evoluutiopsykologia johtaa subjektiivisen minän reduktioon, jolloin suuri osa 80/90-lukujen sosiologisesta tutkimuksesta joutuu huonoon valoon."
"Instituutiotaloustiede ei voi olla hyödyllinen instrumentti yhteiskunnan selittämisessä, koska uusklassisen paradigman mukaan ihmisten kaikki käyttäytyminen on optimoimiskäyttäytymistä."

Tämä on käytännössä looginen seuraus eklektisten tieteenkäsityksen ymmärtämättömyydestä. Jos empiirisesti havaitaan vaikka tietynlaista käytöstä ihmisillä, jos tätä mallia selitetään vähän ad hoc -ahtavillakin selityksillä, jotka kuitenkin osuvat havaintoaineiston kanssa hyvin yhteen ja tuottavat tarkempia selityksiä ja ennusteita, ei jonkin rinnakkaisen tieteenalan paradigmalla ole tällöin mitään väliä. Etenkin jos kyseinen paradigma on holistisempi, silloin se on huomattavasti huonompi instrumentti - parhaissa tapauksissa heikkous menee karkeuden piikkiin, mutta monesti holististen mallien kanssa on myös oltu täysin metsässä.

Kausaliteetin ja ennustamismahdollisuuden sekoittaminen
"Koska kognitiotieteilijät eivät osaa ennustaa edes primitiivisimmillä tasoilla ihmisten valintoja, ne eivät perustu kausaliteettiin vaan ihmisellä on vapaa tahto."

Kausaalisen toiminnan selittämiseen liittyy aina ennustamismahdollisuus, kun kaikki ennustamisen kannalta tärkeä tieto on kerätty. Yhtälailla voisi väittää newtonilaisen mekaniikan falsifioituvan sillä perusteella, etteivät fyysikot osaa ennustaa säätä.

Fyysikot tietysti osaisivat ennustaa säätä, jos heillä olisi kaikki objektiivinen tieto käsissään. Se, että yhteiskuntatieteet tutkivat kompleksisia, järjestäytyneitä ilmiöitä tekee tämän tiedon keräämisen mahdottomaksi. Se ei kuitenkaan kerro yhtään mitään näiden laskutoimitusten ja yhtälöiden pätevyydestä tai paikkansapitävyydestä.

Kaikki uusklassisen taloustieteenkin tärkeimmät kehittäjät Pigousta Paretoon toteavat kirjojensa alussa, että lukuja joita yhtälöihin sijoitetaan, ei oikeasti ole olemassa missään objektiivisesti

Emergenssin ymmärtämättömyys
"Kun näytän sinulle runon, sillä runolla on sinulle erityinen merkitys, joka ei näy meissä, jos olemme erikseen. Merkitystä ei voi siis redusoida ihmiskehoihin."

Ei kukaan väitä, että auton osilla voi ajaa minnekään. Silti katsomalla auton osia ja kokoamisohjeita, voidaan päätellä mitä ominaisuuksia rakennetulla järjestelmällä on ja mitä sillä voidaan tehdä. Ei kukaan myöskään väitä, että toisistaan eristetyillä ihmisillä on kaikki samat emergentit ominaisuudet kuin yhdessä elävillä, muttei tällä silti ole mitään metafyysisiä seurauksia. Ei se runon merkitys silti ole muuta kuin sähköä ja kemiaa ihmisten päissä.

1 kommentti:

Mikko Ellilä kirjoitti...

Kirjoittamani argumenttivirheiden luettelo löytyy myös näistä osoitteista:
http://www.simoh.net/argumentaatio/argumentaatioanalyysi.html
http://www.dlc.fi/~etkirja/et11.htm#_Toc67551860