Malmö ja maahanmuuttajat

Ruotsin Malmössä maahanmuuttajien integroituminen muuhun yhteiskuntaan on epäonnistunut täysin. 98% heistä on työttömänä, ja maahanmuuttajien asujaimisto on keskittynyt tietyille alueille, joille edes poliisilla ei juuri ole asiaa. (Kiitti linkistä Henrylle.)

Koska luonnollisesti vastustan maahanmuuttopolitiikkaa, minun pitäisi nyt rehellisyyden nimissä selittää Malmön ongelmat. Työttömyys ja eristäytyminen omiin kortteleihinsa lienevät ne määräävät epäkohdat, jotka ovat maahanmuuttajien keskuudessa vähiten toivottuja.

Malmössä työllisyysaste on kaiken kaikkiaan n. 62-65%, eli todella matala. Ensinnäkin, Ruotsissa, kuten Suomessakin, on todella korkeat minimipalkat, ja suurin osa matalapalkkaisista töistä on täten kielletty. Tämä satuttaa tietysti eritoten maahanmuuttajia, joilla ei välttämättä ole koulutusta ja työkokemusta. Yhdysvalloissahan mitään tällaisia ongelmia ei ole, koska Kuubasta soutavat vanhemmat paiskivat halvempia töitä puskien valkoihoisia ylempiin hommiin pikkujohtajiksi ja vastaaviksi. Vasta lyhyen työskentelyn jälkeen työt yleensä paranevat, mutta lopulta useimmiten vasta maahanmuuttajien lapset pääsevät kunnon leivän makuun.

(Hauska esimerkki myös työttömyyden vähentämiskampanjasta, jota niin Ruotsissa kuin Suomessakin harrastetaan, näkyy tuosta dokumentista. Työllisyysaste on tippunut 80% aina alle 65%, mutta silti työttömyys on onnistuttu lähes puolittamaan - tietenkin vain luvuissa. Pohjoismaiden demarihallitukset ovat maailman parhaita laskemaan työttömyyttä. Pun intended.)

Työttömyys aiheuttaa myös negatiivista takaisinkytkentää maahanmuuttajien eristäytyessä yhteiskunnasta yhä enemmän, tavallisen työnsaannin yhä vaikeutuessa.

Myös eräs syy, miksi maahanmuuttajilla on vaikeuksia integroitua pohjoismaisiin kulttuureihin, on laajalti hyvinvointivaltioiden tarjoama ylikoulutus. Nykyinen Suomenkin koulutuspoliittinen tavoite taisi olla, että yli kaksi kolmasosaa käy vähintään ammattikorkeakoulututkinnon. Samalla muodollista koulutusta vailla olevat jäävät täysin työssäkäynnin ulkopuolelle. Tämä on siis se syy, miksi niin monet maahanmuuttajat Suomessakin ovat ryhtyneet pizzakebabyrittäjiksi.

Huomattavasti teennäisempää onkin hakea syytä pelkästään "kulttuurillisista eroista", mitä ikinä ne tarkoittavatkaan. Sen sijaan sosialistit ovat Ruotsissa päättäneet, että paras tapa integroida maahanmuuttajat ei suinkaan ole antaa heidän työllistyä matalapalkka-aloilla vaan mm. tarjota sosiaaliturvaa heidän omalla kielellään. 18% kaupungin työntekijöistä onkin jo ulkomaalaissyntyisiä. Ei näytä toimivan?

Lisäksi tietysti demarien perusvitsi on, että minimipalkat voidaan vain nähdä heikkokykyisemmille eräänlaisena rimana, jonka yli heidän pitää päästä saadakseen töitä. Sitten erilaisella koulutuksella voidaan piiskata työttömän kujanjuoksua kohti parempaa tuottavuutta - tunnelin päässä sitten mahdollisesti odottaa se työpaikka. He ovatkin perustaneet erityisen maahanmuuttajien ongelmia pohtivan työllistämisviraston, jonka budjetti on 316 miljoonaa kruunua. Noista rahoista sitten toki turhan koulutuksen lisäksi myös tukityöllistetään (eli valtio maksaa työn tuottavuuden ja minimipalkan väliin jäävän osuuden).

Eriytyminen omille alueilleen, saatikka slummiutuminen, ei myöskään perinteisesti ole vapailla markkinoilla syntyvä ilmiö. Sekä Harlemit että Bronzevillethan aikoinaan luotiin joko orjajärjestelmästä kummunneiksi luonnollisiksi seurauksiksi, tai sitten ne rakennettiin yhteiskuntasuunnittelulla ihan suoraan rotuerottelumielessä.

Suomessa sama ilmiö näkyy tietysti esimerkiksi Malmilla, jossa pakolaiskeskus on ja jonka yhteydestä pakolaisillekin myönnetään useimmiten kaupungin vuokra-asuntoja. En tosin oikein ymmärrä, miksei pakolaisten voida antaa hakeutua asumaan itse parhaana pitämäänsä asuntoon ilman ohjausta.

Eriarvoistumista ovat yhä pahentaanet vuokrasääntely sekä eturyhmävetoinen kaavoituspolitiikka. Edellinen on tuhonnut kannustimen asuntojen omistajille pitää asunnoista huolta ja rakentajille saneerata ja rakentaa uusia asuntoja. Jälkimmäinen on puolestaan jättänyt kaupunkirakenteen hunningolle ja sijoittanut vähemmän halutut virastot, lastenkodit ynnämuut kyseiselle alueelle.

Molemmat näistähän ovat myös käytössä Ruotsissa.

Näiden pointtien jälkeen lienee helppo todeta, että Malmön ongelmat ovat Ruotsissa pikemminkin sekä taloudellisen sääntelyn että yhteiskuntasuunnittelun, kuin liberaalin maahanmuuttopolitiikan tuloksia.