Heitänpä tänne eilisen nyyssikirjoitukseni, jossa kumoan keynesiläistä mytologiaa. On yleinen harhaluulo, että rahasta on hyötyä vain sen ollessa liikkeellä. Monet hokevat mantrana, että rahan täytyy kiertää tuottaakseen hyvinvointia, "pannaan pyörät pyörimään", "pannaan laiska raha liikkeelle" jne. Tämä meemi on keynesiläistä huuhaata.
Selitän allaolevassa, miksi ns. laiska raha on hyödyksi taloudelle. Deflaatio ei ole mikään peikko, vaan iloinen asia. Ihmiset ostavat mielellään tavaroita alennusmyynneistä, kuten Stockmannin hulluilta päiviltä. Deflaatio merkitsisi eräänlaista jatkuvaa alennusmyyntikampanjaa...
Selitän allaolevassa, miksi ns. laiska raha on hyödyksi taloudelle. Deflaatio ei ole mikään peikko, vaan iloinen asia. Ihmiset ostavat mielellään tavaroita alennusmyynneistä, kuten Stockmannin hulluilta päiviltä. Deflaatio merkitsisi eräänlaista jatkuvaa alennusmyyntikampanjaa...
Rahan piilottaminen patjan sisään tai kassakaappiin vähentää liikkeellä olevaa rahamäärää ja siten alentaa hintatasoa.
Jos keskuspankki ei kasvattaisi liikkeellä olevaa rahamäärää, hintataso laskisi tavaroiden ja palveluiden kokonaistuotannon kasvaessa (ks. kvantiteettiteoria). Tällöin rahan hallussapidolla saisi ostovoiman kasvun suuruisen reaalikoron nollan prosentin nimelliskorolla.
Tässä tilanteessa monet pitäisivät rahaa kotona seteleinä tai vaikka kultaharkkoina. Nimelliskoron nollan ylittävä osa olisi riskipreemio, jonka saisi rahan lainaamisesta muille.
Näissä oloissa monet tyytyisivät rahan hallussapidosta saatavaan nollan prosentin nimelliskorkoon ja ostovoiman kasvun suuruiseen reaalikorkoon. Mitä useampi tekisi näin, sitä vähemmän rahaa olisi varsinaisesti liikkeellä markkinoilla. Tämä auttaisi mukavasti kuluttajia alentamalla hintatasoa.
5 kommenttia:
Voi jeesus.
Deflaatio on aivan takuulla pahaksi taloudelle l. siinä toimiville ihmisille ihan yhtä paljon - ja on ihan yleinen konsensus, että enemmänkin - kuin inflaatio.
Tässä jos missä on psykologialla erittäinkin tärkeä rooli. Varmasti asia olisi juuri niin kuin sanot jos hinnat reagoisivat oikein juuri kvantiteettiteorian mukaan. Kvantiteettiteoriaa sinänsä en kiistä, mutta olet aika epeli, jos pystyt tuosta vaan kumoamaan IS-LM-mallin validiteetin ja aivan erityisesti, jos pystyt osoittamaan sitä vastaan kiistatonta empiiristä todistusaineistoa.
Pointti: Hinnat joustavat liian hitaasti alaspäin kysynnän muuttuessa, erityisesti nimellispalkat joustavat huonosti. Rahamarkkinoiden (se LM-käyrä) mahdollistamat korkotason ja kansantuotteen yhdistelmät eivät välttämättä tuota yhdessä reaalipuolen kanssa sellaista tasapainoa, jossa kaikki pääoma olisi tehokkaassa käytössä. Jos hintamekanismin dynamiikka vaikuttaisi oikeasti niin hyvin - ja erityisesti niin nopeasti - kuin väitetään, ei ongelmaa olisi.
Mutta, koska informaatio on epätäydellistä, kapasiteetin vajaakäytöstä seuraa, että deflaatio johtaa kierteeseen. On aika vankkaa näyttöä siitä, että 1930-luvun suuri lama USA:ssa johtui pääasiassa liian kireästä rahapolitiikasta, joka johti paitsi massiiviseen deflaatioon, myös likviditeettiansaan (ihmiset jemmasivat patjojensa alle niin paljon rahaa kuin vain pystyivät hankkimaan). Kultakanta oli tietysti se tärkein syy, miksi rahapolitiikkaa oli niin vaikea löysätä. TJEU
Mikko vastailikin jo pointteihisi noin makrotasolla, mutta minua mietityttää nyt vähän muut asiat.
Kyllä, IS-LM -malli kuvaa nykyisiä havaintojamme kohtalaisen hyvin. Rational expectationsissa mättää kieltämättä jokin, jos katsotaan vaikka sitä 30-luvun USA:ta.
Mutta - käytät nimimerkkiä "Tiedemies", jonka olettaisin kuvaavan suhtautumistasi maailmaan, yhteiskuntaan, ja sen ymmärtämiseen. Kuitenkin tässä kommentissa kuvaat ilmiötä varsin kiitettävästi, mutta se selittäminen jää aika puolitiehen. En mielestäni edes edusta mitään kovin fanaattista tiedekulttia, vaan olen käsittääkseni omaksunut varsin valtavirtatieteeseen pohjautuvan tieteenfilosofisen maailmankuvan, mutta käsittääkseni tieteen koko nimenomainen idea on selittää nämä asiat. Ne yksilötason mekanismit, joilla ilmiö selittyisi, jäävät aika raapaisulle.
Eli toisin sanoen, mitkä ne instituutiot ovat, jotka aiheuttavat sen, ettei rational expectations vastaa niitä makrotason ilmiöitä, joita näemme? Onko kyse informaation epätäydellisyydestä, vai muodollisista/juridisista instituutioista, joita julkinen valta on asettanut?
Jatketaan pointtiasi ja todetaan, että kyse on tiedonkulun ongelmista - no mistä ihmeestä ne johtuvat? Mitä ovat ne mekanismit, jotka tietoa välittävät ja jakavat kansantaloudessa, ja mikseivät ne toimi?
Ja älä sano, että kyse on ihmisten kognitiivisista vajavaisuuksista tai ihmisluonnon erehtyväisyydestä, koska nykyisin ihan peruspsykologisella/-biologisella tasolla tiedetään, että kyse on pikemminkin yhteiskunnan mittakaavan ongelmista. Ihmisaivot kykenevät varsin hyvin toimimaan rational expectationsin vaatimalla tavalla, jos yhteiskunnanlaajuinen juridisten ja sosiaalisten kannustinten sekä tiedonkulullisten mekanismien annetaan toimia oikein.
Pahoitteluni, mutta minulla ei yksinkertaisesti ole aikaa tehdä kovin mittavia ja kattavia analyysejä ja selityksiä blogien kommenttipalstoille. Kyllähän näin hätäisesti kirjoitettuihin kommentteihin pääsee välillä asiavirheitäkin, mutta on jotensakin epäreilua vaatia, että pitäisi selittää koko ilmiö, että olisi oikeus esittää mitään kommentteja asiasta.
Tulinpa tähän blogiin ihan sattumalta, kun lueskelin aiheesta inflaatio. Tuosta kirjoituksestasi tuli mieleen, että missä tämän päivän eurooppalaisen sukanvarsi on? Onko se Sveitsin pankeissa? Yhdysvallatkin lopetti tuon kultakantaan sidotun valuuttasysteeminsä, koska arveltiin valuuttaa olevan liikkeessä jo niin paljon, että kulta ei sitä kata...
Kiitos kiinnostuksesta kirjoitustani kohtaan. Tämä on kuitenkin kaksi vuotta vanha postaus, joten keskustelu ei enää ole aktiivista. Minulle kuitenkin tulee sähköpostitse automaattinen ilmoitus kaikista vastauksista vanhoihinkin postauksiini.
browneyedgirl sanoi...
"Yhdysvallatkin lopetti tuon kultakantaan sidotun valuuttasysteeminsä, koska arveltiin valuuttaa olevan liikkeessä jo niin paljon, että kulta ei sitä kata..."
Kultakanta tarkoittaa sitä, että rahana on kulta. Tällöin ei ole mahdollista laskea liikkeelle sellaista rahaa, jota kulta ei kata. Kaikki puheet kultakannan romahtamisesta rahan katteettomuuteen perustuvat siihen, että ko. valuutta ei ole todellisuudessa ollut kultakannassa.
Kultakanta on sitä, että setelit ja pankkitilien saldot ovat kuitteja tietystä kultamäärästä.
Jos pankki antaa minulle kuitissa luvattua määrää vähemmän kultaa, pankki on varastanut erotuksen. Tämä on määritelmällisesti kultakannan vastainen sopimusrikkomus. Rahayksikön suhde kullan painoyksikköön on sopimus rahan liikkeellelaskijan ja käyttäjän välillä: sopimus siitä, että tietty paperi lunastetaan tiettyä kultamäärää vastaan.
Kultakannassa valuutan romahtaminen katteettomuuteensa on määritelmän mukaan mahdotonta, koska kultakannassa rahayksikkö on kullan painoyksikkö.
Kultakantajärjestelmän katteena oleva kulta ei voi hävitä niin kauan kuin kyseessä todella on aito kultakanta. Maailmassa ei ole ollut todellista kultakantaa ensimmäisen maailmansodan jälkeen.
Kultakanta ei siis "kaatunut" 1970-luvulla, vaan kultakannasta luovuttiin poliittisella päätöksellä jo ensimmäisen maailmansodan aikana painamalla katteetonta setelirahaa.
Lähetä kommentti