Sampo heitti minulle uusimman ylioppilaslehden, jossa oli todella hyvä artikkeli nuorista älyköistä. Listalle ovat päässeet tässäkin blogissa aikaisemmin hehkutetut Steven Levitt (aborttihypoteesi, ja matemaattiset menetelmät huijaavien opettajien ja oppilaiden kiinnisaamiseksi) Malcolm Gladwell (Tipping point, josta selitin monikulttuurisuudenkin yhteydessä), sekä tietysti itse henkilökohtaisesti lempikirjoittajanani pitämä Virginia Postrel, jonka päätymistä vasemmistolaisen ylioppilaslehden sivuille ihmettelen kovasti - ja vielä kovemmin lehden kaunissanaisia kehuja. Ylioppilaslehti hehkutti tietysti myös Reason-lehteä.
Ikävä kyllä Postrelista kirjoitettiin lähinnä hänen tyylitalousjutuistaan ja uudemman Substance of style -kirjan aiheista. Postrel on kuitenkin pikemminkin Levittin kaltainen fiksu yhteiskuntatieteilijä - siitähän Substance of stylessäkin loppujen lopuksi on kyse: se ei ole mikään opas uuden vuosituhannen liikejohtajille, vaan se on ihan terävää, liberaalille iloiselle ja avoimelle hedonismille ominaista kulutuksesta ja tyylistä nauttimisen analyysia. Tässä yhteydessä kirja asettuu vastakkaiseksi vanhojen institutionalistijäärien kuten Thorsten Veblenin "hömppäkulutuskritiikille" .
Kuitenkin Postrelin tärkeämpi teos lienee aikaisempi The future and its enemies, joka on hyvin yleistajunen ja hauskasti kirjoitettu yhteiskuntafilosofinen pamfletti Friedrich Hayekin ja Karl Popperin hengessä.
Kirjan netissä sijaitsevien näytteiden joukosta poimisinkin The bonds of life -luvun, jota pidän yksiselitteisesti parhaana esittelytekstinä liberalismiin aatteena.
keskiviikkona, huhtikuuta 13, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti