Katsoinpa juuri televisiosta dokumentin "Hyvinvointivaltion loppu", ja kylläpä pulssi laukkaa. Dokumentin sarjatulella ampumien väitteiden taso ja julistus olivat sellaisia, että oma kirjoitustaitoni ei kyllä riitä kirjoittamaan mitään nasevaa, nyt on ihan takki tyhjä. Dokumentti oli niin rankka. Yritän nyt tehdä vaikka vähän jotain analyyttista vastinetta, vaikka korvissa soi vieläkin.
Analyyttisessä dokumentissa ammuttiin hajanaisia havaintoja erilaisista yhteiskunnallisista oloista sellaiseen tahtiin, että päätä huimasi. Ilmeisesti dokkarin tekijöiden mukaan kaikki vähennykset veroasteessa ja julkisessa kulutuksessa ovat pahan eliitin itsekkyyttä.
Jos oikeasti libertaareja (ei siis "uusliberaleeja") halutaan karikatyrisoida, omasta mielestäni Yhdysvaltalaisen konservatiivilehden kuvaus osuu lähemmäs oikeaa: "free spirits, the ambitious, ex-socialists, drug users, and sexual eccentrics often find an attractive political philosophy in libertarianism."
Ihan oikeasti, olisi tosi noloa, jos me oltaisiin Suomen eliitti!! Käykää vaikka katsomassa kuvia meistä.
Joka tapauksessa pointti, joka Artolta ilmeisesti jäisi huomaamatta, on että se "hyvinvointivaltio" pyörii kyllä vaikka viidesosalla nykyisestä veroprosentista. Kuten Arto esittelikin, äärivapaassa Hong Kongin markkinataloudessakin on varaa tarjota terveydenhuolto, koulutus ja sosiaaliturva kansalaisille, kun ne toteutetaan enemmän yksityisesti kuin julkisesti, ja se kaikki hirveä määrä muita valtion tehtäviä karsitaan pois. Dokumentin tekijä ihmetteli myös, kuinka Aasian enitenkasvaneissa talouksissa tuloerot ovat tosi pieniä.
Ilmeisesti Hong Kongin ja Singaporen tarjoamien palveluiden määrän ja Aasian tiikereiden tasa-arvon piti dokumentin tekijän puolesta olla jonkinlainen todiste tätä pahaa markkinaliberalismia vastaan, mutten oikein tajunnut miten - sehän nimenomaan osoittaa markkinatalouden paremmuuden näissä hommissa. Kun valtio yksityistää ja järkeistää on mahdollista päästä peruspalveluihin hyvin pienellä satsauksella. Tuloeropointtikin on aika helppo ymmärtää, kun katsoo kuinka paljon se suomalainen eliitti repii tulonsiirtoina ja ilmaisena akateemisena koulutuksena - ei se hyvinvointivaltio suinkaan "ota rikkailta ja anna köyhille", kyllä siitä yhteisestä karkkikiposta kaikki kahmivat minkä kerkeävät.
Tietysti dokumentin piti käsitellä myös Yhdysvaltoja. Köyhyys on siellä aivan hirveä ongelma - jos tietysti unohdetaan, että yli puolet ruotsalaisista luokiteltaisiin siellä Yhdysvalloissa köyhiksi elintasonsa puolesta. Rikkauseroa ei myöskään selitetä pidemmillä työpäivillä, kuten esim. Rasmus Ahvenniemi selittää. Ja tietysti taas selitettiin kuinka valtava määrä ihmisiä vankilassa selittyy köyhyydellä. Itse leikkaisin Occamin partaveitsellä tuollaisen toissijaisen selityksen pois ja tyytyisin selitykseen, jonka mukaan USA:n valtio yksinkertaisesti tuomitsee paljon porukkaa vankilaan! Kolmesta pikkurikoksesta (esim. marijuanan polttelu) joutuukin jo yli 25 vuodeksi linnaan.
Dokumentti ei kiinnitä millään tapaa julkisten ratkaisujen ongelmiin huomiota, vaan demonisoi kaikki nykyistä järjestelmää pienimmässäkin määrin karsimaan tai muuttamaan pyrkivät itsekkäiksi eliiteiksi. EVA:n raportti leimattiin uusliberalismin uskontunnistukseksi, ja jopa kannustinloukun kaltainen, todellinen ja ratkaistava ongelma karikatyrisoitiin piiloyritykseksi ajaa sosiaaliturvaa alas.
Joopajoo. Kuunteleeko kukaan edes? Kiinnostaako ketään edes totuuteen pyrkiminen?
Toivon kuitenkin, että kaikesta huolimatta lopulta edes itselläni on voimaa taipua mielipiteissäni, kun ne osoitetaan vääriksi.
sunnuntai, huhtikuuta 10, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
No, ainakin Singapore on hiton kaukana mistään "libertaarista utopiasta". Paljon kauampana kuin Suomi. Tai jos ei ole, niin ideologiassa on jotain vikaa.
Vai kai teidnänkin mielestänne sentään omassa kodissa alasti kekkuloimisen oikeus tai oikeus syödä purukumia on jotenkin mitattavissa veroprosentissakin?
Lähetä kommentti