Tasa-arvo

Huono kopio, parempi yksilö kirjoittaa tasa-arvosta.

Äskettäin Darwin-listalla käytiin keskustelua samaisesta aiheesta. JP Roos projisoi hyvinvointivaltio-ideologiaansa savanninäyttämölle ihmetellen, kuinka suomalaisilla voi juurikin olla tasa-arvo niin kovasti geeneissä, mutta silti olemme jostain syystä niin kovin väkivaltaisia.

Tasa-arvo ei tietenkään ole altruismia. Altruismia olisi se, että hyvinvoiva ja rikas katsoisi pulassa olevaa köyhää ja auttaisi tätä myötätunnon tunteesta. Tasa-arvohan taas nimenomaan on jo usein hyvinvoivan keskiluokan päivittelyä siitä, kuinka joillakuilla on niin paljon. Ongelmana ei ole joidenkin köyhyys vaan joidenkin rikkaus.

Ja jos tätä halutaan biologisesti selittää, seksuaalivalinnassa miehille on tietysti nimenomaan ollut tärkeää suhteellinen, eikä absoluuttinen köyhyys. Ei sillä niin väliä millainen keihäs, turkis tai maja miehellä sattuu olemaan - jos naapurilla on parempi, hän houkuttelee tyttöjä.

Jos suomalaisilla on siis ollut erityisen paljon öykkärimäistä urosten välistä kilpailua aiheuttavia geenejä, niiden seurauksena suomalaisilla on sekä vahva vaade tasa-arvolle että väkivaltainen käytös. Aika simppeliä.

Eli eihän sekoiteta tätä "lopputuloksellista tasa-arvoa" altruismiin tai köyhien auttamiseen. Lyhyt katsaus SDP:n tai Vasemmistoliiton nettisivuillekin paljastaa, että heidän pääongelmansa kapitalismin kanssa on se, että jotkut rikastuvat liikaa.

Usein vieläpä jännittävällä tavalla nämä samaiset henkilöt yrittävät väittää vastaan ja selittää, ettei heidän syvän tunteenomainen ja luonteeseensa perustavanlaatuisilla tavoilla juurtunut tasa-arvo ole selitettävissä geeneillä. Tässä he sortuvat nimenomaan jääden geeniensä orjiksi, kun eivät ymmärrä omasta käytöksestään, millä on kovat biologiset syyt ja millä ei - he siis sortuvat geneettiseen determinismiin - samaan tautiin, josta he syyttävät vastustajiaan.

Kapitalistista kaupankäyntiä lukuunottamatta se osuus ihmisen altruismista, joka on geeneissä, mahtuu yhä Hamiltonin sääntöön.