IMF liittyy uusimpana kuoroon, ja arvioi ison valtion rahoittamiseen tarvittavan rahoitusylijäämän kasvattamista neljään prosenttiin BKT:sta. Suomi pysyy kuitenkin jääräpäisesti työmarkkinasääntelyssä perustulon sijaan. Korkea veroprosenttikaan ei ole perusteltu ainakaan millään hyvinvointivaltio-potaskalla, koska valtion budjetista ei mene edes puolia sosiaaliturvaan. Jos sekin osuus mikä käytetään edes jotenkin sosiaaliturvaan viittaaviin asioihin jaettaisiin suorana rahana ja annettaisiin ihmisten ostaa palvelunsa yksityisiltä, riittäisi puolet nykyisestä.
Helsingin Sanomat päivitteli pääkirjoituksessaan puolestaan aikaisempaa WEF:n kilpailukykytutkimusta, jossa Suomi puolestaan pääsi kärkisijalle. Kirjoittajan mukaan ihmisiä on vaikea vakuuttaa ongelmista tällaisten ristiriitojen vallitessa julkisessa keskustelussa.
Mitään ristiriitaa ei kuitenkaan ole. Kuten kuka tahansa WEF:n raporttia lukeva tajuaa, Suomi sai ensimmäisen sijan subjektiivisilla mittareilla. Se, pitävätkö suomalaiset yritysjohtajat Suomea hyvänä maana ei juurikaan liity Suomen talouden todelliseen tilaan. Myös WEF:n raportissa suomalaiset jäivät työmarkkinoiden toimivuudessa kolmanneksiviimeiselle sijalle sadan maan joukosta.
Kaikki nähdyt tutkimukset ovat kuin ovatkin täysin yksimielisiä: tuposta pitäisi luopua ja veroja pitäisi alentaa ankarasti.
sunnuntaina, marraskuuta 07, 2004
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti