Kuka luo kulttuurimme?

Viimeisen 100 vuoden aikana lisääntynyt vapaa-aika on antanut ihmisille palkkatyön tekemisen lisäksi aivan valtavasti vapaa-aikaa, jona ilmaista itseään, kirjoittaa ajatuksiaan nykymaailmasta ja kuvitteellisista sellaisista paperille, ja tuoda omaa identiteettiään esille erilaisin muodoin; ts. luoda kulttuuria.

Yhdysvaltain kansallisen taiteenedistämisensäätiön (National Endowment for the Arts, NEA) mukaan vuonna 1985 yhteensä 3% aikuisista oli käynyt oopperassa, 22% museossa ja 56% oi lukenut kirjallisuutta. Vuonna 1997 oopperassa oli käynyt 5%, museoissa 35% ja kirjallisuutta nauttinut 63%. Samaisena vuonna 16% aikuisista oli piirtänyt, 17% valokuvannut taiteellisessa tarkoituksessa, 35% oli ostanut kotiinsa sellaista mitä kutsuivat taiteeksi, ja 12% oli kirjoittanut luovaa fiktiota. Yhdysvalloissa tietysti keskimääräinen työntekijän vuotuinen työtuntien määrä on laskenut vuoden 1970 lukemasta, 1700:sta tunnista vuoteen 2000 mennessä vain 1500:n (Angus Maddison). Kulttuurin luomisen ja kuluttamisen lisääntyminen onkin siellä paljon pienempää kuin vasta teollista vallankumoustaan kokevissa maissa.

Länsimainen kulttuuri lieneekin niin kovin länsimaista lähinnä, koska vapaa markkinatalous on vapauttanut ihmisille niin paljon vapaa-aikaa vasta Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Ehkäpä kun Kiinassakin maatalouden sääntely ja tukeminen vapautetaan ja vapaakauppa lisääntyy, sielläkin kansalaiset alkavat saamaan vapaa-aikaa toteuttaakseen itseään ja luodakseen kulttuuriaan, ja tietysti kuluttamaan sitä. (Samaan syssyyn tekisi mieli vielä mainita, että kuunnellessani tässä nyt Beatlesien intialaissekoiluja ihmettelen vähän, kuinka USA-keskeistä tämä meidän "länsimainen kulttuurimme" mukamas on.)

Videonauhuri maksaa 9% siitä mitä 20 vuotta sitten (Cox & Alm), käsivideonauhuri 28% siitä mitä 10 vuotta sitten. Todellisen vakavastiotettavan indie-elokuvan budjetti ei ole yhtä kymmenystä siitä mitä 10 vuotta sitten - saatikka 20. Suomi-rap on tuonut köyhimpienkin itä-Helsingin asukkaiden ulottuville musiikin muodon, jota voi tehdä todella nollabudjetilla. Tärkeimmän kulttuurintuotannon välineen, Internetin myötä kaikenlaiset lehdet ja kirjoitelmasivut ovat antaneet aivan valtavia mahdollisuuksia lahjakkaille kirjoittajille tuoda taidettaan esille. Katsokaapa vaikka aukea.netin kirjallisuusosiota - niin, tai tietysti koko globaalia blogosfääriä, johon syntyy uusi blogi 5.8 sekunnin välein.

2020 harva katsoo enää pääkanavien antia, digikanavien tullessa suoraan Internetistä. Harrastelijanäyttelijöiden tv-sarjoista ja indie-elokuvista voi tilata parhaat IMDB:n suositusten perusteella, ja uutiset luetaan Wikinewsistä. Halusi sitten kuulua kulttuurin mihin tahansa, erilaisiin yhteisöihin liittyminen ja niistä poistuminen on salamannopeaa ja kustannuksetonta.

Marxilaista kulttuurikritiikkiä pitänee miettiä uudelleen, kun kulttuurin tuotantovälineet eivät olekaan enää harvojen käsissä.