Tupakointikielto

Uudenmaan aluetyöterveyslaitoksen professori Kari Reijula julkaisi lokakuun alussa raportin tupakkalain toimimattomuudesta. Aivan kuten Kiinassa esivallalla on vaikeuksia kontrolloida sananvapautta, Suomessa esivalta huomaa, että kun baarin työntekijöitä ei kiinnosta määräysten noudattaminen sen enempää kuin asiakkaitakaan, määräyksiä ei noudateta. Tällaisia säännelmiä voidaan oikeasti toteuttaa vain todella totalitaarisin keinoin, joita tuskin terveysfasistitkaan hyväksyvät.

Ehkäpä itseisarvona on ihmisten onnellisuus ja vapaus, eikä tupakoinnin vähentäminen?

Ehkä vapaassa yhteiskunnassa kun jokapaikkaa ei olisi alistettu terveysfasismin ikeeseen, myös tupakoimattomille syntyisi (enemmän) baareja?

"Ravintola-alan työntekijä ei voi valita työpaikkaansa, toisin kuin asiakas", jatkaa Reijola. En tiedä tarkoittaako hän jotain metafyysistä kysymystä vapaasta tahdosta, mutta käsittääkseni sosialismia ei kuitenkaan Suomessa vielä ole viety niin pitkälle, etteivätkö ihmiset saisi vapaasti valita työpaikkaansa. Kieltämättä työmarkkinasääntelyllä on kyllä karsittu työnhakijoiden vaihtoehdot minimiin, toisin kuin esim. Tanskassa tai Iso-Britanniassa, missä oikeasti löytää milloin tahansa työpaikan kävelemällä pitkin katuja ja etsimällä työtä tarjolla -kylttejä kauppojen ikkunoista (joita muuten löytyy surkeimpinakin aikoina).

Ehkäpä vapaassa yhteiskunnassa niille työntekijöille, joille tupakointi todella on ongelma, löytyisi muita työpaikkoja?

Vielä kun ensisijaisesti "työntekijöiden oikeuksia" ajaa esim PAM, johon ei kuulu yhtä kolmasosaa jossain keskustan baareissa työtätekevistä ihmisistä. Se, josko "PAMin jäsenistö" hyväksyy tällaisen politiikan on vähän yhdentekevää, PAMin jäsenistö kun ei tosiaankaan tarkoita "kaikkia ravintolassa työskenteleviä, muttei ketään muita".