En osaa enkä halua epäillä hänen saamansa hoidon lääketieteellistä laatua, mutta jonkin voi alkaa olettaa olevan pielessä, kun kaksi pientä lasta ja kaksi aikuista laitetaan ensimmäiseksi yöksi (stressin ja epätietoisuuden ollessa pahimmillaan) huoneeseen, jossa on yksi lastensänky: toinen lapsi ja kaksi aikuista nukkuvat lattialla patjoilla.
Jos menen kauppaan tai pankkiin tai hotelliin tai ravintolaan tai yksityiseen koulutusfirmaan (jossa olen töissä) tai MIHIN TAHANSA yksityisen sektorin palveluympäristöön, oletan siisteyttä, palveluhalukkuutta, kohteilaisuutta ja nöyrää asiakkaan palvelua, asiakkaan ehdoilla. Aina sitä ei saa, mutta tämä on oletusarvo.
Sen sijaan jos menen sairaalaan, kirjastoon, virastoon tai mihin tahansa julkiseen laitokseen, edessä on todennäköisesti epäsiisti, remontin tarpeessa oleva kiinteistö, jossa henkilökunta suorittaa ensi sijassa omia velvollisuuksiaan ja asiakkaat ovat välttämätön paha. Kun asiakasta palvellaan, se tehdään systeemin kaavan mukaan ja muun vaatiminen on ennenkuulumatonta. Esimerkiksi lääkärit tekevät parhsaansa mutta ovat poissaolevia ja etäisiä ja hoitajat tekevät parhaansa mutta eivät varmista asiakastyytyväisyyttä vaan varmistavat rutiiniensa läpikäymisen. Sairaalakahvilat ovat jostain syystä kaikkein pahinta: kallista, huonoa, huono palvelu ja kun paikka menee (aina liian aikaisin) kiinni, henkilökunta alkaa seisoskella kärsimättömänä jo 10 min. etukäteen. Entä jos kaupastakin ajettaisiin asiakkaat ulos sillä kellonlyömällä kuin sulkemisaika on? Taas poikkeuksia on, lääkärikin voi olla jopa asiakkaan tunteet hienotunteisesti oivaltava ja kliinisesti pätevä yhtä aikaa, mutta todella harvoin.
Tarinan opetus on: sosialismi ei toimi, kapitalismi toimii. Seuraavassa jaksossa: miksi näin on ja miksi sitä ei yhteiskunnan eliitti vieläkään hyväksy vaikka Antti Chydenius ja Adam Smith selittivät sen jo 1700-luvulla?
torstaina, marraskuuta 04, 2004
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti