tiistaina, joulukuuta 07, 2004

Arvoja vai tosiasioita?

Seuraavaksi kaikkien libertaaripiirien kaikkien aikojen käytetyin sitaatti, Friedrich Hayekin haastattelusta vuodelta 1979:
I have arrived at the conviction that the neglect by economists to discuss seriously what is really the crucial problem of our time is due to a certain timidity about soiling their hands by going from purely scientific questions into value questions. This is a belief deliberately maintained by the other side because if they admitted that the issue is not a scientific question, they would have to admit that their science is antiquated and that, in academic circles, it occupies the position of astrology and not one that has any justification for serious consideration in scientific discussion. It seems to me that socialists today can preserve their position in academic economics merely by the pretense that the differences are entirely moral questions about which science cannot decide.
Hayek siis esittää, että sosialistit ovat väärässä tosiasioista - sosialistinen politiikka ei tuota sellaisia lopputuloksia, kuin sosialistit esittävät ja taitettaessa peistä tosiasioista, sosialisteilla on tapana väittää kyseessä olevan arvokysymyksen, johon tiede ei osaa vastata.

No, ei kai sentään! Kyllähän he varmasti 50 vuoden aikana ovat argumentaatiossaan päässeet eteenpäin, ja kritiikittömästi miettineet mitä vikaa heidän suunnitelmissaan ja järjestelmissään on, ja miten heidän tavoitteisiinsa paremmin päästäisiin - eikö niin? Katsotaanpa.

Mistähän löytyisi sosialisteja... ahh, www.tuomioja.org! Erkin hyvinvointivaltio on saanut paljon asiallista kritiikkiä, niin Brunilalta, EVA:lta kuin Soininvaaraltakin. Mitä Tuomioja vastaa?
Nykyisin kohtaa yhä useammin tilanteita, jossa vastakkain asetetaan rohkeiden virkamiesten ja pääkirjoittajien osoittama ja elinkeinoelämän ja muun eliitin kannattaman politiikan välttämättömyys ja tätä ainoata oikeata politiikkaa epäilevän kansan vastustus.

Tässä asetelmassa sosialidemokraattien ei tarvitse empiä. Oikea paikka löytyy helposti, jos vastakkainasettelu kuvattaisiin todellisuutta paremmin vastaavasti siten, että vastakkain ovat hyvinvoivan ja rikkaan eliitin ja pieni- ja keskituloisten intressit.
Huh! Eipä Tuomioja kovasti tyydy vastaamaan esitettyihin väitteisiin, vaan selittää kysymyksessä olevan eliitin ja köyhien vastakkainasettelu.

No, sitaattejani selaillessa silmiini eksyy Tarja Filatov, joka kuvailee työministeriyttään (tosin tämä on varmaan tuherrettu jälkikäteen jostain tv-ohjelmasta, en ole 100% varma):
Ihmiset eivät ymmärrä, kuinka vaikeaa puuhaa tämä on. Jos työttömyydelle voisi tehdä jotain, kyllähän sille olisi jo tehty!
Heh! No, kyllähän näkyvät tuon ratkaisseen muualla päin maailmaa varsin hyvin. Kaverini kävi Lontoossa ja etsi töitä - ensimmäisenä päivänä löytyi 8 satunnaista hommaa, joista vapaasti valita. Siinä ei irtisanominenkaan tai ikävä työympäristö paljoa tunnu, kun uusia töitä löytyy aina.

Ei mutta - entäs Tarja?
Halonen toteaa Hufvudstadsbladetissa, että esim. valuutansiirroista perittävä nk. Tobinin vero on asiantuntijoiden mukaan mahdollista toteuttaa.
Oh. Tarja unohtaa kertoa, että asiantuntijoiden mukaan Tobinin vero ei kuitenkaan toteuta toivottuja tavoitteita. Ja tämähän se Tobinin veron yleisin perustelu on, että ei kysymys ole siitä, toteuttako se jotain tavoitteita, vaan siitä, että vero itsessään on osoitus solidaarisuudesta. Viis toimivuudesta ja vaikutuksista ihmisten elämään.

Vähän kuivakaksi jää sosialistien argumentaatio. Politiikka sinällään tuntuu olevan itseisarvo - ei instrumentti parempaan maailmaan. Tämä on tietysti melkoinen virhepäätelmä - ei lakeja noudateta niiden itsensä takia, vaan koska niiden noudattamisesta seuraa jotain hyödyllistä.

Lohtua tuovat puolestaan Virginia Postrelin vuonna 1999 Mont Pelerin societyssa pitämän puheen tiivistelmä hiipivän sosialismin vaaroista:
Having spent some time recently in Sweden, I find it hard to imagine that Swedish socialism is creeping anywhere, except possibly under a rock to hide.

Ei kommentteja: