Monikulttuuriseen työntekoon

Nykyistä työssäkäyntikulttuuria vaivaa liiallinen julkisuus, poliittisuus. Demokraattisesti sovitut työnormit eivät sovi juuri kellekään yksittäiselle henkilölle. Yleisesti mallitetun standardityön ulkopuolelle jäävät eivät tunne tekevänsä oikeita töitä, vaan kyseessä on "osa-aikainen" eikä "täysipäiväinen" työ, vakituisten työsuhteiden ulkopuolelle jäämisestä puhumattakaan. Sitten syntyy tällaisia prekariaatin kaltaisia ihmisryhmiä, jotka eivät kykene tai halua pääsemään jatkuvan 9-17 työn makuun.

Helsingin sanomien verkkoliitteen mukaan yli puolet palkansaajista haluaisi keventää tai vähentää työtahtiaan.

Vapaassa markkinataloudessa on se hieno juttu, että kukin voi yksityisesti ottaa juuri sellaisen työpaikan kuin haluaa. Halusi tehdä yötöitä, 7 tunnin päiviä, 6 tunnin päiviä tai mitä vain hommia, saa ihan vapaasti sopia juuri sellaisen työsuhteen kuin haluaa. Eikä ole mitään "vakiotyösuhdetta", "vakiotyöaikoja" tai muutakaan monokultturisoitua mallia johon joko istut tai et istu.

Nähdäkseni työelämän politisointi ja valtiovallan puuttuminen siihenkin tuottavat kulttuurillisesti juuri tällaisia lopputuloksia - olen mm. jauhanut valtionkirkko- ja asevelvollisuusmeemejä tässäkin blogissa antaen samanlaisia perusteluja. Lisäpuhtia hypoteesilleni antaa sekin, että nimenomaan julkisen sektorin työpaikoissa halu monimuotoistaa ja keventää työtä on paljon kovempi kuin yksityisellä sektorilla.

Kun työntekijöiden palkka määräytyy heidän rajatuottavuutensa perusteella, kulkee kausaliteetti myös toisinpäin - palkkoja korottamalla myös työn tuottavuuden pitää parantua. Nähdäkseni se ahne joukko, joka jatkuvasti tiristää enemmän ja enemmän tuottavuutta työntekijöiltä ei ole pelkästään työnantajapuoli, vaan aivan selkeästi myös ay-liike. Heillä on myös "työntekijöiden suojelemiseksi" ja "olojen parantamiseksi" jatkuva lisääntyvän poliittisen työsuhteiden pakkosääntelyn toive, joka on tietysti se paras tapa tukahduttaa kaikki monikulttuurisuus - kehityksestä puhumattakaan.

OECD:n ison työmarkkinatutkimuksen mukaan työaikojen vapauttamisesta ovat hyötyneet eniten esimerkiksi pieniä lapsia hoitavien vanhemmat, jotka ovat voineet valita itselleen paremmin sopivat työajat. Hävinnyt ei ole juuri kukaan. Ymmärrän kyllä, että poliittisilla päätöksillä aina heikennetään jonkun ja parannetaan jonkun asemaa - mutta jos tässä tapauksessa eturyhmä, jonka asemaa heikennetään, onkin vain ryhmä ay-pamppuja joka menettää valtaansa, on minun vähän vaikea nähdä edes eturyhmällisesti mitään perusteluja työsuhdesääntelylle.

Työnteon pitäisi olla yksityinen asia.