Kun julkinen valta sääntelee ja verottaa, virallisen markkinatalouden kautta toimiminen alkaa näyttää vähemmän houkuttelevalle. Jos autooni tarvitsisi vaihtaa kesärenkaat ja sinä tarvitsisit jonkun ajamaan nurmikkosi, vapaassa markkinataloudessa voimme palkata tehtävään parhaiten sopivat - ne kenellä on taidot ja kyvyt tehtävään, mutta jossa he kuitenkin ovat suhteellisesti edullisimpia kannaltamme.
Jos haluamme tehdä tämän virallisesti ja turvallisesti, väliimme kuitenkin lyödään hirmuinen verokiila. Joudunkin vaihtamaan kahden auton renkaat ennen kuin saan jonkun ajamaan nurmikkoni.
Kaikki kärsivät, kun kaikkien osapuolten mielestä hyödyllisiä vaihtokauppoja jää tekemättä. On sitäpaitsi yhteiskunnallisten resurssien hukkaan heittämistä, jos aivokirurgi jättää potilaita odottamaan jonoon ja mieluummin kuokkii puutarhaansa.
Uusimmassa Nyt-liitteessä on sivulla 45 hauska juttu "vaihtopiireistä", jonka suosittelen lukemaan. Meno on kuin Venäjällä: kaiken byrokratian ja välistävetämisen takia pienempiä hommia tehdään vastavuoroisesti suoraan henkilöiden välillä. Verot ja sääntely vältetään, mutta vain, koska hommassa ei käytetä suoraan rahaa. Sen sijaan ongelmana on, että vaihtokaupan tekijöiden on etsittävä toisensa. Jos minä kaipaan ruohonleikkuuta ja sinä renkaidenvaihtoa, sinun pitäisi tehdä mieluummin rouhonleikkuuta kuin renkaidenvaihtoa ja minun päinvastoin. Markkinataloudessa rahan tehtävä on nimenomaan helpottaa vaihdantaa.
Yhä, globaalissa markkinataloudessa vaihdantojen verkosto ja taloudellinen tuotanto on tuhansin tavoin monimutkaisempaa. Suosittelen tutustumaan vallattoman hauskaan I, Pencil -novelliin, jossa kuvitteellinen lyijykynä kertoo valmistuksensa vaiheista. Itseasiassa kukaan yksittäinen henkilö maailmassa ei edes oikeasti osaa tai kykene valmistamaan lyijykyniä. Vasta miljoonien yksittäisten ihmisten työn tuloksena syntyy niinkin yksinkertainen ja jokapäiväinen kapistus kuin lyijykynä!
The Economist puolestaan kirjoittaa lentobonuksista. Lentoyhtiöiden käyttämät frequent flyer miles eli lennoista syntyvät bonukset ovat vaihdantakelpoisia, ja äskettäin niiden käyttö ylitti jo dollarin käytön maailmassa. Lentobonukset ovat siis nykyisin maailman käytetyin valuutta, ja niiden avulla voi hommata mitä tahansa hotellihuoneista kahvipannuihin!
Nämä kaikki ovat esimerkkejä epävirallisesta taloudesta. Kirjoitin artikkelin Wikipediaankin aiheesta aikoinaan, jonka suosittelen lukemaan.
Tässä käydyt esimerkit tosin koskevat vain epävirallisella rahalla suoritettua taloudellista tuotantoa markkinatalouden varjossa. Myös Friedrich von Hayekin kirja Denationalisation of money kertoo kilpailevista valuutoista.
Useimmiten epävirallinen talous kuitenkin viittaa julkisen oikeusjärjestelmän ulkopuolisten ratkaisujen käyttöön kaupankäynnin pohjana ja sopimusten vahvistamisessa. Eli kun valtioon ei voida luottaa tai se on liian kallis, kysytään kummisedältä, josko hän haluaisi valvoa, että sopimusta noudatetaan.
Tai amisheilla on tietty oma oikeusjärjestelmänsä, kuten myös maoreilla, mormoneilla ja tiibetiläisillä.
maanantaina, toukokuuta 30, 2005
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
"kahden auton renkaat ennen kuin saan jonkun ajamaan nurmikkoni."
Höpöhöpö. Rajaverokiila on Suomessa keskimäärin yli kolme, eli sinun pitää vaihtaa yli kolmen auton renkaat. Jokaisen heitä taas pitää ajaa yli kolme nurmikkoa, jotta he kolme yhteensä saisivat maksettua sinulle sen nurmikonajon, he siis ajavat kukin kolmanneksen nurmikostasi ja noin kolme valtion nurmikkoa.
Vaihtopiirit ja paikallisrahat ovat paikallislibertarismia:
1. ei veroja,
2. sotu ei alene tulojen myötä (tämäkin on eräänlaista verotusta),
3. ei sääntelyä, palkat ja työehdot saa sopia melko vapaasti.
Jos koko talous olisi tuollaista, työttömyyttä ei olisi lukuunottamatta sitä, että joku ei viitsi tehdä töitä oman alan hommien välillä kun pärjää muutenkin niin hyvin.
Lähetä kommentti