Paul Lillrank ja liberalismi

Paul Lillrank iskee kovilla Lassen kotisivuilla lainatussa artikkelissa:

Mutta media ei halua esittää eikä saamapuolen kansalainen halua nähdä laskutaitoisen lukuja. Ollaan kuin ei oltaisikaan rahataloudessa. Kaikki ikään kuin johtuu vain hyvästä tai pahasta tahdosta, ihmisyydestä tai sen puutteesta. Samalla hyväntahtoiset humanistit snobbailevat rahataloudesta lainatuilla korulauseilla. Että muka lasten päivähoito olisi hyvä investointi. Lapsetko sitten vartuttuaan maksaisivat sen takaisin korkoineen? Jos näin todella olisi, päiväkotihan voisi hankkia rahaa pääomamarkkinoilta, pyörittää toimintaansa ja tarjota sijoittajille säällisen tuoton.

Katteettomat lupaukset kapsahtavat katajaan, ja ihmiset lakkaavat ottamasta politiikkaa vakavasti. Siitä tulee samanlainen terapeuttinen instituutio kuin kirkosta. Jonkun on tarjottava lohdutusta ja luettava loitsut, vakuutettava, että kaikesta huolimatta hyvinvointivaltio ei hylkää. Todellinen päätöksenteko siirtyy laskutaitoisille teknokraateille.

Kävin äsken katsomassa Lillrankia eräässä väittelytilaisuudessa. Liberaali kapitalistiproffa piti oman yhteiskuntaihanteensa perusperiaatteena vanhaa kantilaista maailmankatsomusta, jonka mukaan "kukaan ei voi pakottaa minua olemaan onnellinen hänen tavallaan, vaan jokainen etsiköön oman tiensä onneen, kunhan ei loukkaa toisten vapautta".