tiistaina, toukokuuta 24, 2005

Mistä työttömyys johtuu?

Helsingin Sanomien kuukausiliite omisti kokonaisen pitkän, kohtalaisen heikkolaatuisen artikkelin työttömyydelle ja työllisyydelle ja niiden syille. Artikkelissa eri eturyhmien edustajat kertoivat kukin vuorollaan, kuinka heille ei ole annettu riittävästi rahaa, tai kuinka heidän ei ole annettu päättää laeista ja säädöksistä. Nytpä vielä maalainen miettii samaa meemiä.

Eikä mikään ihme. Suomessa on yhä piilotyöttömät, koulutetut ja muut mukaanluettuna viidesosa työhaluisista vailla työpaikkaa, työkyvyn rapautuessa keskiolutkuppiloissa ja elämänlaadun heiketessä roimasti. Onnellisuustutkimusten mukaan työttömien suru ja epäonnellisuus jopa läikkyy muidenkin päälle, ja saa ison osan muistakin ihmisistä surulliseksi.

Työelämän huonontuminen ja työttömyys ei kaikesta huolimatta ole mikään utopistinen arvoitus, jota taloustieteilijät eivät ole onnistuneet ratkomaan, vaikka työministerimme Filatov aikoinaan totesikin, että "ettekö tajua, että jos työttömyydelle jotain voisi tehdä, se olisi tehty jo".

Okei, nyt tarkkana, homma on kohtalaisen yksinkertainen: kun työnantaja palkkaa uuden työntekijän, henkilöllä on sekä tuottavuus että palkka. Jos uusi työntekijä tekee muovikippoja sen verran kuussa, että firman liikevaihto nousee 5000 euroa uuden palkatun henkilön myötä, on työntekijän tuottavuus 5000 euroa. Työnantaja voi tietysti maksaa palkkaa korkeintaan sen 5000 euroa, jottei tee tappiota.

Suomessa on työsopimuslain mukaan 926,40 euron minimipalkka. Sitä alempaa palkkaa työnantaja ei voi maksaa, mutta se on toisaalta se määrä rahaa, minkä työttömän tulee yritykseen tuoda, jotta yritys voi hänet palkata.

Verokiila

Äkkiä ajattelisi, että kyllähän useimmat työttömät nyt tuon verran tuottaisivat missä tahansa tehtaalla tai kaupan kassana - ja oikeassahan olette.

Eli tietenkin työntekijän ja työnantajan välissä on verokiila, eli työnantajamaksut, verot ynnämuut. Se, onko verokiila työnantajan tai työntekijän puolella on aivan sama.

No, meillähän on Suomessa progressiivinen verotus ja niin edespäin, eikö vain? Eli meillähän verot ja muut maksut lankeavat rikkaiden maksettavaksi?

Väärin. Itse asiassa jo pienituloisilla eli noin 1200 euron palkan tienaavilla rajavero nousee jo puoleen. Eli siitä tuottavuudesta itse työntekijä saa enää alle puolet!

Tämä tarkoittaa, että keskivertotyöttömän pitäisi, jos hän työpaikan yrityksestä X haluaa, tuottaa yritykselle X jopa yli 2000 euroa kuukaudessa.

Jälleen mietitte, että kyllähän kortistossa monen luulisi tuonkin tuovan taloon? Jälleen kohtalaisen oikein.

Riskipreemio

Erilaisten suorien maksujen lisäksihän meillä on Suomessa valtavat määrä muuta työpaikkasäännöstelyä. Henkilön työllistämiseen liittyy byrokraattisia kuluja.

Lisäksi Suomessa irtisanottaessa pitää maksaa melkoinen korvaus. YT-neuvottelut, irtisanominen ja vastaavat ovat vieläpä pitkällinen prosessi, joka laskee työntekijöiden tuottavuutta pitkäksi aikaa.

Niinpä työnantajan pitää olla varuillaan. Jos hän palkkaa huonon työntekijän, tai onnistuu myymään hieman vähemmän ensi kuussa, hän ehkä joutuukin potkimaan työntekijän pihalle - mutta tästä aiheutuu hirveä määrä kuluja!

Niinpä työntekijän tuottavuuden ja palkan väliin pitää vielä mahtua kunnolla ilmaa riskin varalta, siltä varalta että tulee tehtyä huono päätös.

Summa mutikassa arvioiden tavallisen työttömän pitäisi siis tuottaa yritykseen yli 3000 euroa! Tämä alkaa olla jo sellainen summa, jonka tuottamiseen tavalliselta, usein kortistossa jo pidempään maanneelta henkilöltä ei löydy työkykyä.

Työvoimapula

Sinällään on vähän hölmöä puhua "työvoimapulasta". Jos meillä ei ole riittävästi riittävän korkeapalkkaisia työntekijöitä hyvinvointivaltion pyörittämiseen, silloin lasku vain on liian iso maksettavaksi. Olisi tietenkin mahdollista saada lisää huippuosaajia Suomeen elättämään niitä vähemmänkin tuottavia, mutta aika epätodennäköiseltä tuntuisi, että kukaan tänne meidän laskuja maksamaan haluaisi tulla.

Yksi kaiken kaikkiaan yhteiskuntaa hyödyttävä vaihtoehto olisi tietenkin päästää heikomminkin tuottavat töihin, mutta siihenhän meiltä ei löydy halua.

Sitäpaitsi, kun niillä köyhilläkin se rajavero tosiaan kipuaa jo puoleen, on aika selvää, että hyvinvointivaltio ei suinkaan ota rikkailta ja anna köyhille. Esimerkiksi ilmainen yliopisto-opetus on tulonsiirto köyhiltä rikkaille kaikkien näkemieni tutkimusten mukaan.

On eri asia, onko se silti toivottava, mutta joka tapauksessa köyhemmät ja alempi keskiluokka sitä maksavat, samalla kun sinne lähinnä menee ylemmän keskiluokan ja yläluokan lapsia.

Myös rahalliset tulonsiirrot lankeavat loppujen lopuksi aika tasaisesti eri tuloryhmille. Kyllä ne rikkaat ihan yhtälailla hyötyvät hyvinvointivaltiosta. Yritänpä panna tästä ihan taulukoitakinpiakkoin.

Aktiivinen työllistäminen

Maalainenkin ehdottaa, että miksei sitten voitaisi harjoittaa aktiivista työllistämispolitiikkaa. Eli palkataan työttömiä vaikka kaivamaan ojia, tai kenties rakennetaan vaikka maantietä.

No, kuten nokkelimmat arvaavat, julkinen kulutus ei ole ilmaista, vaan tulee sieltä verokiilasta. Jokainen valtion käyttämä euro on pois sieltä yksityisten ihmisten omasta kulutuksesta.

Jos viime viikolla ostin suklaapatukan, tällä viikolla kohonneiden verojen takia minulla ei ollutkaan enää varaa. Alentuneen kysynnän takia suklaapatukkatehdas joutui irtisanomaan yhden tyypin.

Aktiivinen työllistäminen on siis aina nollasummapeliä - tai jopa pahempaa, koska se verokiilan voi jopa tuhota toimivampaa taloudellista tuotantoa. Lisäksi ihmisten itse päättäessä kaupasta mitä ostetaan, ne ostokset yleensä miellyttävät ihmisiä enemmän. Maanteiden keinotekoinen rakentaminen korpeen on sen sijaan inhimillisten voimavarojen hukkaamista.

Sama tietysti koskee yrittäjien apurahoja ja muuta hömppää.

Työttömien kouluttaminen

Nykyinen hallitus on aktiivisen työvoimapolitiikan lajeista erityisen innostunut työttömien koulutuksesta. Jos työtön oppii uusia taitoja, hänen tuottavuutensahan paranee, ja hän voikin yltää siihen maagiseen kolmeen tuhanteen euroon!

Koulutuksen tuloksista ollaan kuitenkin OECD:tä myöten aika samaa mieltä: siitä ei juurikaan ole apua. Yleiset työttömille järjestetyt tietokoneenkäyttökurssit ja vastaavat eivät juurikan yksittäisiä työnantajia loppupeleissä hyödytä.

Kyynisempi voisi huomauttaa, että Suomessakin aktiivisessa koulutuksessa ja vastaavissa olevia ei lasketa useinkaan työttömyystilastoihin. Ei kai julkisen vallan motiivina koulutusbuumissa vain ole saada työttömyysluvut näyttämään nätimmiltä, kuin ne ovatkaan?

Tietysti joku voisi myös pitää hieman epäinhimillisenä järjestelmää, jossa ensin asetetaan rima tavattoman korkealle, ja sitten piiskataan työtöntä, kunnes hän pääsee hyppäämään sen yli.

Toimiva aktiivinen työllistämispolitiikka

Tässä vaiheessa lukijaa saattaa häiritä, koska hän on kuitenkin lukenut toimivistakin työllistämispolitiikan muodoista. Esimerkiksi työnantajamaksujen alentamiset, tukityöllistämiset ja vastaavat ovat onnistuneet saamaan ihmisiä töihin.

Kuitenkin, kuten edelläolevasta huomataan, temppu on aika keinotekoinen. Jos ensin julkinen valta sanoo, että palkan pitää olla 1000 euroa, sitten työnantaja sanoo, että ei meillä ole maksaa niin paljoa, ja lopulta julkinen valta maksaakin itse osan palkasta, niin siinähän julkinen valta vain pyörtää sanansa. Ensin asetetaan rima korkealle, sitten tunnustetaan, että ethän sä tuonne asti jaksa hypätä, ja annetaan jakkara!

Työllisyysturva

Jos meillä ei sitten irtisanomislainsäädäntöä olisi, eikö työturvallisuudentunne laskisi?

No, ainakin Tanskassa, missä irtisanomissuojaa ei käytännössä ole, jopa ay-liikkeiden omien tutkimusten mukaan työntekijät kelluvat mukavassa turvallisuudentunteessa. Miten voi olla?

Työpaikka voi tietysti mennä alta milloin vain, mutta uusia hakiessa niitä yhtäkkiä löytyykin kuin sieniä sateella.

Työpaikkojen korkea saatavuus luo ihan oikeaa turvallisuuden tunnetta. Sen sijaan tieto siitä, että oma firma on rapakunnossa ja oma työpaikka tappiollinen, mutta saa silti roikkua kiinni yrityksen reunassa, ei varmaankaan takaa kenellekään kunnon yöunia.

Työssäkäyvät köyhät

Eikö meille sitten syntyisi työssäkäyvien köyhien ryhmä? Ehkäpä jopa R-kioskin työntekijän palkka, joka nyt kiikkui siinä 950 euron hujakoilla minimipalkoissa hieman laskisi?

No, noin varmasti kävisi. Meille voisi hyvin syntyä "työssäkäyvien köyhien" ryhmä, mutta vain nykyisten "työttömien köyhien" tilalle.

Ja jos se matala palkka on ongelma, eikö valtio voi sitten antaa siihen ohelle rahaa sosiaaliturvan muodossa, lyödä ihan tukun seteleitä käteen? Tätähän kutsutaan perustuloksi, esimerkiksi negatiiviseksi tuloveroksi. Työmarkkinoiden sääntelyn

Kokonaistulos olisi tietenkin huiman positiivinen, kasvaisihan tuottavaa työtä tekevien määrä suomessa neljänneksellä! Voitte kuvitella kuinka paljon suklaapatukoita ja villapaitoja enemmän Suomessa olisi meillä kaikilla.

Saatikka mikä vaikutus sillä olisi ihmisten onnellisuuteen, kun viidesosaa työkykyisistä ei enää sysättäisi yhteiskunnan reunamille "aktiivisen työllistämispolitiikan" kujanjuoksuun.

Yhteenveto

Työttömyyden kaltainen ilmiö voi tuntua kovinkin monimutkaiselta kaiken ay-liikkeen ja poliitikkojen levittämän sumuverhon takana, mutta kuten huomaatte, taustalla vaikuttavat ilmiöt ovat hyvin yksinkertaiset.

Lähinnä poliitikot suitsuttavat osaamispääoman ja tuottavuuden kasvun puolesta, mutta se on vain keinotekoinen tapa piiskata työttömiä tuottamaan enemmän, jotta he yltäisivät minimipalkkoihin. Hyvänä esimerkkinä on Suomen virallinen koulutuspoliittinen tavoite, jonka mukaan yli puolet ihmisistä pitäisi saada ammattikorkeakouluista läpi. Kun sitä tuottavuutta ei vuosikausien koulutusrumballa ja placebomaisilla sääntelykikoilla saada nousemaan, omasta mielestäni fiksuinta olisi vain luopua työehtosopimusten yleissitovuuksista ja minimipalkoista ja siirtyä siihen perustuloon.

2 kommenttia:

Mikko Ellilä kirjoitti...

Postauksessasi verokiila on laskettu väärin. Mainitsemasi tuhannen euron minimipalkka on tietysti bruttopalkka. Verokiilassa on tietysti mukana bruttopalkasta perittävä tulovero, kunnallisvero ja eläke-, työttömyysvakuutus- ja sairausvakuutusmaksut. Et siis voi kertoa bruttopalkkaa kahdella, jos verokiila on 50 %. Voisit tehdä näin vain, jos bruttopalkan saisi käteen kokonaan (eli jos bruttopalkka olisi samalla nettopalkka ja kaikki verot olisivat palkan lisäksi maksettavia sivukuluja).

Toni kirjoitti...

Joo-o, iso osa verokiilasta on tietysti myös työntekijän puolella, olet oikeassa, pari tuhatta euroa oli summittainen luku. Sen voinee pienentään johonkin 1600 euroon, mutta lopullinen tuottavuusvaatimus nousee helposti yli 3000 euron.