Erityisen hieno oli erään paikalle muuttaneen suomalaisen koti:
Vähän päälle sata tuhatta euroa maksaneeseen parikerroksiseen asuntoon sisältyi uima-altaan ja puutarhan lisäksi viisi aseistettua vartijaa. Paikalla oli kohtalaisesti rikollisuutta, mutta mitä ilmeisimmin tämä asunto säästyi murroilta.
Onkos tämä sitten oikein? Jos ihmisoikeudet ovat yleiset ja yhtäläiset, miten joidenkin ihmisten ihmisoikeudet voivat toteutua käytännössä enemmän kuin joidenkin muiden?
Viittaan edelliseen postiini sopusoinnussa elämisestä, jossa puhuin Coasen teoreemasta. Jatkan nyt hieman samoista aiheista.
Coasen teoreeman mukaanhan kuka tahansa voi ostaa itselleen oikeuksia aina siten kuin haluaa. Jos mielestäni minulla on oikeus nukkua aamukymmeneen eikä kukaan saa meluta ennen aamukymmentä, sen kun lahjon naapurini tukulla käteistä olemaan hiljaa aamukymmeneen asti joka aamu.
Entäpä, jos Suomen lain mukaan todella kaikkien pitäisikin olla hiljaa aamukymmeneen, mutta naapurini haluavat meluta? No, sitten käteisvirta on tietysti päinvastainen!
Ja ihmiset sitten vain valitsevat ihan yhtälailla suklaa- ja mansikkajäätelön, tai pidempien aamu-unien välillä, ostaen itselleen mitä nyt ikinä haluavatkin ostaa.
Kuten tästä kuitenkin huomataan, etukäteen määrätty lainsäädäntö ei itseasiassa vaikuta tilanteen taloudelliseen tehokkuuteen millään tapaa, vaan se on pelkkä tulonsiirto. Jos siis määrätään laki, jonka mukaan mölyäminen ennen aamukymmentä on kielletty, valtio käytännössä antaa suoraa rahaa tai vastaavasti hyvinvointia aamu-unisille aamuvirkuilta.
Tilanne ei eroa mitenkään siitä, että valtio antaisi tukiaisia suklaajäätelön ja ylimääräisiä veroja mansikkajäätelön myyjille.
Coasen teoreemaa vastaan feelgood-pohjalta kapinoivat usein viittaavatkin siihen, että teoreeman nojallahan kaikkiin mahdollisteen oikeuksien allokaatioihin liittyy varallisuusvaikutus. Rikkaat vetävät pitkiä aamu-unia, mutta köyhät ovat joutuneet kuuntelemaan mekkalointia yömyöhään asti, kun taloyhtiön sopimuksen mukaan hiljainen aika on kello 02-10.
Tässä nyt unohdetaan, että köyhillä on tukko rahaa taskussa lämmittämässä mieltä - ja hehän ovat vielä tuota rahasummaa vasten vapaaehtoisesti suostuneet tähän järjestelyyn! Joten he hyötyvät tästä järjestelystä loppupeleissä.
Kauppaahan ei tapahdu, jos kummatkin eivät tunne hyötyvänsä.
***
Hyvänä esimerkkinä samanlaisesta primitiivireaktiosta on kaverini huomautus Vihreiden ehdotuksesta asevelvollisuuden muuttamiseen: vähennetään kutsuttavien määrää ja arvotaan asevelvollisuuteen joutuvat.
Sinällään tämä ei olisi huono idea, jos nakin osuessa kohdalle jonkun muun voisi ostaa/lahjoa menemään omasta puolesta. "Mutta sehän olisi epäreilua! Rikkaiden ei tarttisi mennä!"
Vaikutus olisi kuitenkin epäreilu ainoastaan niitä rikkaita kohtaan. Vaikutus olisi siis käytännössä sama, kuin satunnainen lisävero (mätkyt), joka vastaisi puolen vuoden palkkaa. Tehokkuuden kannalta sillä ei olisi väliä.
***
Valinnanvapauden ja tehokkaiden valintojen kannalta lienisi parasta, että julkinen valta ei sen kummemmin tukisi mansikka- kuin suklaajäätelöäkään. Muutoin jompaa kumpaa kulutetaan enemmän kuin tuotannon niukkuus antaisi ymmärtää.
Aivan yhtälailla olisi parasta, ettei julkinen valta aktiivisesti syrjisi yökukkujia. Se on preferenssi siinä missä muutkin. Taloyhtiöt sopikoot keskenään, milloin pitää olla kuinkakin hiljaa.
***
Tähän liittyy vielä tärkeä, usein Coasen teoreemaan liitetty kritiikki.
Kuka tahansa oikeus- tai taloustieteen perusoppitunnilla istunut muistaa, kun opettaja alkoi kertoa ulkoishaitoista. "Kuvitelkaa joen yläjuoksulle tehdas, joka kaataa mutaliejua veteen. Sitten kuvitelkaa alajuoksulle mummo mökkinsä kanssa." Sitten käydään ahkerasti läpi, miten tehdas voisi ottaa mummon huomioon.
Itsepä kysyisin ihan ensimmäisenä, kuka typerys rakentaa mökkinsä mutaliejujoen alajuoksulle? Eikö mummo tajunnut, että yläjuoksussa on saastuttava tehdas mökkiä rakentaessaan?
Lainsäädännössä erotetaan useimmiten tällainen hölmö ex post -analyysi, eli saastuttamispäätöksen jälkeinen ongelmien analysointi ja vatvominen, sekä ex ante -analyysi, joka keskittyy tapahtumiin ennen päätöksentekoa.
Niinpä, kun meidän taloyhtiössä sovittaisiin, että kello 02-10 ei saa mölytä, meidän taloyhtiöön myös valikoituisi henkilöitä, jotka mieluiten nukkuvat aamuisin pitkään. Erinäköiset yhteisöt erilaisilla säännöillä sitten eriytyisivät toisistaan, ja syntyisi oikeasti toistensa kanssa yhteensopivien asukkaiden taloyhtiöitä.
Syvemmin ajatellen sääntöjä saattaisi syntyä kaikenlaisia, ehkäpä pidempääkin tai lyhyempää hiljaista aikaa toivovia. Tai ehkä syntyisi vaikka taloyhtiön yhteinen kalenteri, mihin kukin voisi merkitä, milloin joutuu heräämään erityisen aikaisin tai haluaa pitää illalla bileet.
Tällaista spenceriläistä parhaiden ratkaisujen selviytymistä voisi sitten kutsua vaikka sosiaalidarwinismiksi. Olen siis sosiaalidarwinisti.
2 kommenttia:
Maakauppoja seuratessa ei ole mitenkään harvinaista, että muutetaan halvan tonttimaan perässä asumaan alueelle joka kärsii jostakin yleisessä tiedossa olevasta ulkoishaitasta. Sitten aletaan itkemään julkiselle taholle, että haitta pitää poistaa pakkokeinoin.
Mieleen tulee eräs tapaus, jossa perhe rakensi yli sataviisikymmentä vuotta toimineen hevostallin viereen omakotitalon. Talon valmistuttua alkoi välitön valittaminen lannan hajusta.
Jos haitan saa jotenkin poistettua jälkeenpäin, tehdyn sijoituksen (jälleenmyynti)arvo nousee joten toiminta on aivan järkevää. Jos taas haitta jää jäljelle ja aiheuttaa asukkaalle enemmän kärsimystä kuin mitä tontin halvempi hinta pystyy kompensoimaan, kyse on vain tyhmyydestä.
"Itsepä kysyisin ihan ensimmäisenä, kuka typerys rakentaa mökkinsä mutaliejujoen alajuoksulle? Eikö mummo tajunnut, että yläjuoksussa on saastuttava tehdas mökkiä rakentaessaan?"
Eikö mieleesi juolahtanut että ehkäpä mummo ehken asui siinä alajuoksulla paljon ennen tehtaan perustajan syntymää?
Lähetä kommentti