Luettavaa ja kannustimet

Patrick kirjoittaa hyvin Herbert Spenceristä ja "sosiaalidarwinismista". Tunnustaudun täten sosiaalidarwinistiksi, jos se todella tarkoittaa Spencerin aatetta. Tietysti sosiaalidarwinismi saattaa olla uusliberalismin kaltainen olkinukkekäsite, jota vastaan hyökkäämällä voi sopivasti ohittaa todelliset vastustajat ja heidän todelliset mielipiteensä.

Muoto-lehden haastattelu Virginia Postrelista (ensimmäinen ja toinen sivu) oli ihan hyvä. Aiheena tyylitalous.

Steven Levitt jatkaa Freakonomicsissa yhteiskuntatieteiden perusteita. Lainsäädäntö on pelkkä taloudellinen kannustin tehdä asioita, ja ihmiset tietysti tilanteen mukaan rikkovat lakia. Lainsäädäntö on vain hirveän huono tapa kannustaa ihmisiä erinäköisiin asioihin, koska se on kovin joustamaton, ei usein hyödynnä paikallista tietoa ynnä muuta vastaavaa. Tuskinpa kukaan väittääkään, että Lappiin eksynyt ja henkitoreissaan mökin löytävä retkeilijä ei saisi murtautua sisään ja tehdä itselleen voileipää jääkaapin antimista?

Levitt esittää yhteiskunnan monimuotoisuudesta esimerkin Israelin lastentarhoista, jossa jatkuvasti lapsensa myöhässä hakevat vanhemmat alkoivat saada 3$ sakkoa per lapsi per päivä. Mitä tapahtui? No lasten myöhästymiset tietysti lisääntyivät rajusti.

Kirjoitan tähän turhan kappaleen, jotta nokkelimmat voivat yrittää keksiä epäintuitiiviseen käytökseen selitystä.

No, sehän on helppo, eli tässä tapauksessa taloudellinen kannustin poisti sosiaalisen kannustimen, eli häpeän, joka tulee kun lapset haetaan myöhässä. Kolmen dollarin maksua vastaanhan on ihan oo koo hakea lapsensa myöhässä, johan siitä kompensoidaan tarhanpitäjille!

Levitt erottelee taloudellisten ja sosiaalisten kannustimien lisäksi vielä moraaliset kannustimet, mutten oikein tajua, mitä ne vielä mahtaisivat olla. Ehkäpä kyseessä on se uhrautumismoraali joka ei suuntaudu muita ihmisiä kohtaan (ihmistenvälisen yhteistyön kattavat täysin ne sosiaaliset kannustimet). Ehkäpä jos en annakaan voileipää naapurille vaan jätän sen "pihatontuille", kyseessä on moraalisen kannustimen aiheuttama uhrautuminen? Joka tapauksessa omassa selitysmallissani en vielä ole tarvinnut mitään erityistä, ihmisten yhteistoiminnasta irrallista moraalia.

Iso osa tästä libertarismin ideasta lähteekin siitä, että historiallisesti sosiaalisilla kannustimilla on hoidettu yksilötasolla mitaten paljon tehokkaammin ja järkevämmin monia nykyisin poliittisen järjestelmän huoleksi otettuja tehtäviä.

Ihan yleisesti minua tosin mietityttää se, että nämä sosiaaliset mekanismit ovat syntyneet sinne aivoihin vähän eri ympäristössä kuin globaalimarkkinataloudessa. Toisaalta olisi aivan hirveää, jos liiallinen yhteisöllisyys sortuisi Kärpästen herra -meininkiin. Toisaalta niiden sosiaalisten mekanismien toteuttaminen edustuksellisen demokratian kautta se vasta atavistista onkin.