Puoluetuki ja poliitikkojen rahoitus

Levitt käsittelee Freakonomics-kirjassaan muuten mielenkiintoista asiaa, nimittäin puoluetukia
ym. tukia poliitikoille. Nykyistä puoluetukijärjestelmää perustellaan pitkälle sillä idealla, että muutoin rikkaat vyöryttäisivät itsensä läpi kunnon markkinoinnilla.

Levitt on puolestaan sitä mieltä, ettei budjeteilla juurikaan ole väliä. Hänen argumenttinsa kelpaa varmasti perusteluksi sille, miksi vallassaolevien tukeminen yhteisistä varoista pitäisi lopettaa. Jotta nykyjärjestelmälle vaihtoehtoja ehdottavillakin olisi mahdollisuus saada äänensä kuuluviin.

Hän keskittyy pitkälle Yhdysvaltain tilanteeseen, jossa typerän vaalijärjestelmän takia ehdokkaita on yleensä vain lähelle kaksi. Tämä on kuitenkin hyvä tilanne vertailun takia, koska samat kaksi ehdokasta usein kilpailevat toisiaan vastaan useammissakin peräkkäisissä vaaleissa, usein eroavilla budjeteilla.

On tietysti kolme tilannetta, joissa ehdokas voi olla. Jos hän on varma häviäjä, kukaan ei halua antaa hänelle rahaa. Jos tilanne on lähelle 50-50, monet varmasti haluavat lahjoittaa hänelle rahaa, koska uskovat voivansa vaikuttaa lopputulokseen. Jos hän on puolestaan varma voittaja, monet tahot ovat jälleen kiinnostuneita antamaan rahaa myöhempiä palveluksia vastaan.

Huomatkaa, että varmat voittajatkaan eivät usein satsaa isoa osaa rahoistaan kampanjointiin - he toki tajuavat voittavansa hyvällä todennäköisyydellä ja säästävät rahojaan tulevaa varten.

Peräkkäisistä, samojen ehdokkaiden käymistä vaaleista käy Levittin tilastojen mukaan - joita muuten on ihan riittävästi, n. tuhat samanlaista tilannetta Yhdysvalloista vuoden 1972 jälkeen - että poliitikot eivät suinkaan voita, koska heillä on kunnon kampanjarahoitus, vaan poliitikot sekä voittavat että saavat kampanjarahoitusta, koska ovat hyviä tyyppejä, oikean puolueen
edustajia ja siten aika varmoja voittajia.

Levittin mukaan voittava kandidaatti voi *puolittaa* budjettinsa, eikä
hänen kannatuksensa silti putoa edes *yhtä prosenttia*. Yhtälailla
häviävä kandidaatti voi *tuplata* budjettinsa, eikä hänen
kannatuksensa silti nouse edes samaa prosenttia.

Ja kuten Levitt jatkaa, Dean, Forbes, Huffington ja Golisano
tietävätkin tämän jo. Yhdysvaltain historian suurimpiin kuuluvista
budjeteista huolimatta tyyppien kannatusluvut jäivät yksinumeroiseksi.

Ps. en muuten tajua, miksi Levittiä kutsutaan "taloustieteilijäksi".
Siis, jos tutkii erityisesti yhteiskunnassa vaikuttavia syy-yhteyksiä
eikä pelkää kvantitatiivista analyysia, onko heti "taloustieteilijä"
eikä "sosiologi"? Mikä tässä on "taloustiedettä"?