Viimeisen 100 vuoden aikana lisääntynyt vapaa-aika on antanut ihmisille palkkatyön tekemisen lisäksi aivan valtavasti vapaa-aikaa, jona ilmaista itseään, kirjoittaa ajatuksiaan nykymaailmasta ja kuvitteellisista sellaisista paperille, ja tuoda omaa identiteettiään esille erilaisin muodoin; ts. luoda kulttuuria.
Yhdysvaltain kansallisen taiteenedistämisensäätiön (National Endowment for the Arts, NEA) mukaan vuonna 1985 yhteensä 3% aikuisista oli käynyt oopperassa, 22% museossa ja 56% oi lukenut kirjallisuutta. Vuonna 1997 oopperassa oli käynyt 5%, museoissa 35% ja kirjallisuutta nauttinut 63%. Samaisena vuonna 16% aikuisista oli piirtänyt, 17% valokuvannut taiteellisessa tarkoituksessa, 35% oli ostanut kotiinsa sellaista mitä kutsuivat taiteeksi, ja 12% oli kirjoittanut luovaa fiktiota. Yhdysvalloissa tietysti keskimääräinen työntekijän vuotuinen työtuntien määrä on laskenut vuoden 1970 lukemasta, 1700:sta tunnista vuoteen 2000 mennessä vain 1500:n (Angus Maddison). Kulttuurin luomisen ja kuluttamisen lisääntyminen onkin siellä paljon pienempää kuin vasta teollista vallankumoustaan kokevissa maissa.
Länsimainen kulttuuri lieneekin niin kovin länsimaista lähinnä, koska vapaa markkinatalous on vapauttanut ihmisille niin paljon vapaa-aikaa vasta Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa. Ehkäpä kun Kiinassakin maatalouden sääntely ja tukeminen vapautetaan ja vapaakauppa lisääntyy, sielläkin kansalaiset alkavat saamaan vapaa-aikaa toteuttaakseen itseään ja luodakseen kulttuuriaan, ja tietysti kuluttamaan sitä. (Samaan syssyyn tekisi mieli vielä mainita, että kuunnellessani tässä nyt Beatlesien intialaissekoiluja ihmettelen vähän, kuinka USA-keskeistä tämä meidän "länsimainen kulttuurimme" mukamas on.)
Videonauhuri maksaa 9% siitä mitä 20 vuotta sitten (Cox & Alm), käsivideonauhuri 28% siitä mitä 10 vuotta sitten. Todellisen vakavastiotettavan indie-elokuvan budjetti ei ole yhtä kymmenystä siitä mitä 10 vuotta sitten - saatikka 20. Suomi-rap on tuonut köyhimpienkin itä-Helsingin asukkaiden ulottuville musiikin muodon, jota voi tehdä todella nollabudjetilla. Tärkeimmän kulttuurintuotannon välineen, Internetin myötä kaikenlaiset lehdet ja kirjoitelmasivut ovat antaneet aivan valtavia mahdollisuuksia lahjakkaille kirjoittajille tuoda taidettaan esille. Katsokaapa vaikka aukea.netin kirjallisuusosiota - niin, tai tietysti koko globaalia blogosfääriä, johon syntyy uusi blogi 5.8 sekunnin välein.
2020 harva katsoo enää pääkanavien antia, digikanavien tullessa suoraan Internetistä. Harrastelijanäyttelijöiden tv-sarjoista ja indie-elokuvista voi tilata parhaat IMDB:n suositusten perusteella, ja uutiset luetaan Wikinewsistä. Halusi sitten kuulua kulttuurin mihin tahansa, erilaisiin yhteisöihin liittyminen ja niistä poistuminen on salamannopeaa ja kustannuksetonta.
Marxilaista kulttuurikritiikkiä pitänee miettiä uudelleen, kun kulttuurin tuotantovälineet eivät olekaan enää harvojen käsissä.
tiistaina, marraskuuta 30, 2004
maanantaina, marraskuuta 29, 2004
Loppuillan kevennys
Ja vielä loppuillan kevennykseksi libertaarilehti Reasonin ratkiriemukkaan Peter Baggen pilapiirros:
Ja lisää hänen sarjakuviaan täällä.
Ja lisää hänen sarjakuviaan täällä.
Libertaari älä osta mitään päivä
Mielestäni älä osta mitään päivähän, on mitä mainioin vapaan markkinatalouden tuottama keksintö. Toivon, että päivä onnistuu lyömään itsensä läpi Suomessa niin tehokkaasti, ettei kauppojen kannata pitää itseään auki tuona päivänä. Itse tosin kutsuisin sitä mieluummin Vapaan Markkinatalouden juhlapäiväksi. Olisihan kyseessä varmaankin ensimmäinen markkinoilla spontaanisti syntynyt juhlavapaa ainakin kaupan alalla.
Älä osta mitään -päivä on yksityinen mielipide
Niko Lipsanen kirjoittaa blogissaan libertaarien hajanaisista mielipiteistä ÄOM-päivästä. Kyllä, libertarismi todella on vain poliittinen näkemys, ja vieläpä hyvin hyvin minimaalinen sellainen - yksityiset mielipiteemme vaihtelevat aivan varmasti enemmän kuin millään muulla poliittisella aatteella. Älä osta mitään -päivä on hyvin pitkälle yksityinen asia. Libertaarit tietysti tunnustavat kunkin henkilön oikeuden palvoa mitä tahansa auktoriteetteja haluaa, mutta suuren osan yksityisissä mielipiteissä ÄOM-päivä ei vain palvele mitään järkevää tarkoitusta eikä siinä oikeasti ole mitään ideaa.
Libertaarien hajanaisten mielipiteiden miettiminen tuollaisista asioista on vähän sama, kuin ihmettelisi libertaarien hajanaista musiikkimakua. Kaikki tietenkin tunnistavat ihmisten oikeuden olla kuluttamatta - lähinnä aiheesta nostettu melu ja käytetyt perustelut (niin ekologiset kuin kulutukseen liittyvät) tuntuvat libertaareista hölmöiltä. Ei kukaan meistä kannata mitään itseisarvoista kulutusta. Ja tietysti kaltaisestani kulutushysteerikosta tuntuu pahalta tuollainen kielenkäyttö mitä ÄOM-päivän järjestäjillä on - tosin älkää huolehtiko, ostan suurimman osan levyistäni ja vaatteistani käytettyinä.
Käsittääkseni olemme tässäkin blogissa naureskelleet aivan kiitettävästi konservatiivien nalkutukselle kilpailukyvystä, kun valtion mukamas täytyy tukea suomalaista työllisyyttä ja yrittelijäisyyttä jne. Ei tarvitse - kunhan pitää näppinsä irti! Ja aivan yhtälailla viimeksi Sampo oikein maukkaasti potki vasemmistolais-hegeliläistä valtiomoraalia, huomauttaen ettei mikään kestävä moraalikäsitys voi pitää valtion verotulojen maksimointia ihmisten hyvinvointia tärkeämpänä. Toisin kuin useat tekevät, uhratessaan yksilönvapauksia suuremman "yhteisen hyvän" puolesta. Usein jauhaminen yhteisestä hyvästä lähestyy jopa jonkinlaista utilitarismia - tällöin ei voisi toivoa muuta, kuin että ihmiset tutustuisivat klassiseen utilitarismiin hivenen paremmin, he ehkä saattaisivat jollain tavalla ymmärtää kuinka individualistisesta aatteesta alun perin on kyse. Libertaareille perimmäisiä arvoja ovat ihmisten vapaus ja hyvinvointi - eivät valtion hyvinvointi, yritysten hyvinvointi, kulutus tai mikään sellainen.
Lisäksi sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten hokemat meemit "markkinoiden hyvinvoinnista" tai "markkinataloudesta tavoitteena eikä välineenä" ovat aika hauskoja. Markkinatalous on emergentti ilmiö, joka syntyy ihmisten kanssakäymisestä ja siitä, että he alkavat vaihtaa tavaroita - ei se ole mikään erillinen järjestelmä, eikä milläkään emergentillä hajautuneella järjestyksellä tietenkään itsellään ole minkäänlaista hyvin- tai pahoinvointia. "Markkinatalous itseisarvona" kaipaisi siis vielä vähän avaamista.
Markkinataloutta ei sen kummemin soviteta ihmisten toimintaan, eikä ihmisten toimintaa soviteta markkinatalouteen - markkinatalous on ihmisten toimintaa.
Libertaarien hajanaisten mielipiteiden miettiminen tuollaisista asioista on vähän sama, kuin ihmettelisi libertaarien hajanaista musiikkimakua. Kaikki tietenkin tunnistavat ihmisten oikeuden olla kuluttamatta - lähinnä aiheesta nostettu melu ja käytetyt perustelut (niin ekologiset kuin kulutukseen liittyvät) tuntuvat libertaareista hölmöiltä. Ei kukaan meistä kannata mitään itseisarvoista kulutusta. Ja tietysti kaltaisestani kulutushysteerikosta tuntuu pahalta tuollainen kielenkäyttö mitä ÄOM-päivän järjestäjillä on - tosin älkää huolehtiko, ostan suurimman osan levyistäni ja vaatteistani käytettyinä.
Käsittääkseni olemme tässäkin blogissa naureskelleet aivan kiitettävästi konservatiivien nalkutukselle kilpailukyvystä, kun valtion mukamas täytyy tukea suomalaista työllisyyttä ja yrittelijäisyyttä jne. Ei tarvitse - kunhan pitää näppinsä irti! Ja aivan yhtälailla viimeksi Sampo oikein maukkaasti potki vasemmistolais-hegeliläistä valtiomoraalia, huomauttaen ettei mikään kestävä moraalikäsitys voi pitää valtion verotulojen maksimointia ihmisten hyvinvointia tärkeämpänä. Toisin kuin useat tekevät, uhratessaan yksilönvapauksia suuremman "yhteisen hyvän" puolesta. Usein jauhaminen yhteisestä hyvästä lähestyy jopa jonkinlaista utilitarismia - tällöin ei voisi toivoa muuta, kuin että ihmiset tutustuisivat klassiseen utilitarismiin hivenen paremmin, he ehkä saattaisivat jollain tavalla ymmärtää kuinka individualistisesta aatteesta alun perin on kyse. Libertaareille perimmäisiä arvoja ovat ihmisten vapaus ja hyvinvointi - eivät valtion hyvinvointi, yritysten hyvinvointi, kulutus tai mikään sellainen.
Lisäksi sekä oikeistolaisten että vasemmistolaisten hokemat meemit "markkinoiden hyvinvoinnista" tai "markkinataloudesta tavoitteena eikä välineenä" ovat aika hauskoja. Markkinatalous on emergentti ilmiö, joka syntyy ihmisten kanssakäymisestä ja siitä, että he alkavat vaihtaa tavaroita - ei se ole mikään erillinen järjestelmä, eikä milläkään emergentillä hajautuneella järjestyksellä tietenkään itsellään ole minkäänlaista hyvin- tai pahoinvointia. "Markkinatalous itseisarvona" kaipaisi siis vielä vähän avaamista.
Markkinataloutta ei sen kummemin soviteta ihmisten toimintaan, eikä ihmisten toimintaa soviteta markkinatalouteen - markkinatalous on ihmisten toimintaa.
Lihavat lapset ja valtion etu
Tänään tuli jostain syystä katsottua aamu-tv:tä, ja silmille pomppasi yksi vanhimmista potutuksen aiheistani: terveysintoilu. Tällä kertaa huolenaiheena olivat lihavat lapset. Asiantuntija selitti suureen ääneen, kuinka nuorten lihavuus on terveyspommi joka vain odottaa räjähtämistään. Toimittaja tietysti teki selväksi, että asialle on tehtävä jotain.
Miksi valtio huolehtii kansalaistensa terveydestä? Siksikö, että se välittää? Näin on kiva ajatella, mutta selitys on perin sinisilmäinen. Olisi parempi kysyä, mitä valtio ja sitä edustavat toimijat hyötyvät kansalaisyksiköiden terveydestä, ja minkä takia ne haluavat hallinnoida lasten terveyttä ohi vanhempien.
Valtion intresseissä on tuottaa aikaansaavia työläisiä, jotka maksavat veroissa mahdollisimman paljon valtion palveluista samalla kun kuluttavat niitä mahdollisimman vähän. Yksittäisen byrokraatin tai kansanedustajan kohdalla tämä näkyy oman työpaikan turvallisuuden, vaikutusvallan, palkkatason ja vastaavien suureiden maksimointina. Tästä näkökulmasta hyödyllisin kansalainen on se, joka kouluttautuu korkeasti, valmistuu nopeasti, maksaa veroja korkeimpien tuloveroprosenttien mukaan, pysyy maassa, maksaa omat laskunsa eläkettä myöten ja kuolee pois mahdollisimman siististi, aiheuttamatta matkalla turhia terveydenhuoltokuluja. Kaikki tarjottu perusturva ja palvelut taas ovat kuollutta painoa, jonka tehtävänä on pitää kansa tyytyväisenä, lepytellä tarpeellisia eturyhmiä tai paikata valtion muun sääntelyn aiheuttamia tulonmenetyksiä.
Kansalaisten terveys johtaa alhaisempaan sairastuvuuteen, tätä kautta kansalaisten suurempaan tuottavuuteen sekä alhaisempiin terveydenhuoltokuluihin, ja näin isompaan veropottiin. Huoli varsinkin nuorten terveydestä sopii tähän muottiin erittäin hyvin, koska siihen sijoitetut resurssit tuottavat valtiolle erittäin hyvin. Koululiikunta opettaa myös jo varhain, että hyvä ihminen seuraa kyseenalaistamatta pelin sääntöjä, ja että ilman toisten huviksi kärsittyä kipua ei taatusti ole minkään arvoinen. Liikuntaan liittyvä laajamittainen yhteiskunnallinen koneisto taas auttaa sosiaalistamaan nuoret, ja tekemään heistä kuuliaisia yhteisön jäseniä. Pojat juoksutetaan terveeksi tykinruoaksi, tytöt voimistellutetaan terveiksi lisääntyjiksi.
Kun läskiä ei sitten saa helposti piiloon, kansalaisen kehitystä ja kuuliaisuutta on helppo seurata. Pullea on selvästi valtion vihollinen, eikä ratkaisun tiellä ole kuin lapsestaan välittävä vanhempi. Hänet saadaan ruotuun sitomalla lapsen koulumenestys -- toisin sanoen lupa pärjätä elämässä -- osaltaan liikuntanumeroon.
Aikuisen tapauksessa esteenä puolestaan on "rajatusti rationaalinen" yksilö, joka tarvitsee poliitikon ohjausta. Hän tarvitsee tupakkaveron, alkoholiveron ja diskriminatiivisen alvin, eikä läskiverokaan olisi huono ajatus. Tasapainoisia kannustimia hän ei tarvitse, koska ne eivät salli laajaa julkista taloutta. Työuupumuksen, työttömyyden pelon, tarveharkintaisen sosiaaliturvan ja muut sosiaalivaltion kirot hän ansaitsee, koska näin kateuden ja ahdistuksen tapaiset tunteet toimivat valtion eduksi. Kaikkein parasta ehkä on, että sopivasti palveluja, eläkejärjestelmää ja perintöveroa rukkaamalla työkelvottomat vanhukset kuolevat näppärästi tylsyyteen heti eläkkeelle päästyään, samalla kun kannustin kujanjuoksuun säilyy riittävänä sukupolvesta toiseen.
Ylläoleva vuodatus on tietysti vähintäänkin puolitotuus, mutta se opettaa kyllä kaksi asiaa. Ensinkin, yhteiskunnallista sääntelyä ei tarvitse eikä saa tarkastella vain yltiöoptimistisesta näkökulmasta, vaan kunnon pessimismi on silloin tällöin paikallaan. Ja toisekseen, kannattaa suhtautua kriittisesti lähteisiin -- siinä missä minä en pidä liikunnasta, terveysviranomainen ei pidä siitä että hänen virkansa lakkautetaan tarpeettomana.
Miksi valtio huolehtii kansalaistensa terveydestä? Siksikö, että se välittää? Näin on kiva ajatella, mutta selitys on perin sinisilmäinen. Olisi parempi kysyä, mitä valtio ja sitä edustavat toimijat hyötyvät kansalaisyksiköiden terveydestä, ja minkä takia ne haluavat hallinnoida lasten terveyttä ohi vanhempien.
Valtion intresseissä on tuottaa aikaansaavia työläisiä, jotka maksavat veroissa mahdollisimman paljon valtion palveluista samalla kun kuluttavat niitä mahdollisimman vähän. Yksittäisen byrokraatin tai kansanedustajan kohdalla tämä näkyy oman työpaikan turvallisuuden, vaikutusvallan, palkkatason ja vastaavien suureiden maksimointina. Tästä näkökulmasta hyödyllisin kansalainen on se, joka kouluttautuu korkeasti, valmistuu nopeasti, maksaa veroja korkeimpien tuloveroprosenttien mukaan, pysyy maassa, maksaa omat laskunsa eläkettä myöten ja kuolee pois mahdollisimman siististi, aiheuttamatta matkalla turhia terveydenhuoltokuluja. Kaikki tarjottu perusturva ja palvelut taas ovat kuollutta painoa, jonka tehtävänä on pitää kansa tyytyväisenä, lepytellä tarpeellisia eturyhmiä tai paikata valtion muun sääntelyn aiheuttamia tulonmenetyksiä.
Kansalaisten terveys johtaa alhaisempaan sairastuvuuteen, tätä kautta kansalaisten suurempaan tuottavuuteen sekä alhaisempiin terveydenhuoltokuluihin, ja näin isompaan veropottiin. Huoli varsinkin nuorten terveydestä sopii tähän muottiin erittäin hyvin, koska siihen sijoitetut resurssit tuottavat valtiolle erittäin hyvin. Koululiikunta opettaa myös jo varhain, että hyvä ihminen seuraa kyseenalaistamatta pelin sääntöjä, ja että ilman toisten huviksi kärsittyä kipua ei taatusti ole minkään arvoinen. Liikuntaan liittyvä laajamittainen yhteiskunnallinen koneisto taas auttaa sosiaalistamaan nuoret, ja tekemään heistä kuuliaisia yhteisön jäseniä. Pojat juoksutetaan terveeksi tykinruoaksi, tytöt voimistellutetaan terveiksi lisääntyjiksi.
Kun läskiä ei sitten saa helposti piiloon, kansalaisen kehitystä ja kuuliaisuutta on helppo seurata. Pullea on selvästi valtion vihollinen, eikä ratkaisun tiellä ole kuin lapsestaan välittävä vanhempi. Hänet saadaan ruotuun sitomalla lapsen koulumenestys -- toisin sanoen lupa pärjätä elämässä -- osaltaan liikuntanumeroon.
Aikuisen tapauksessa esteenä puolestaan on "rajatusti rationaalinen" yksilö, joka tarvitsee poliitikon ohjausta. Hän tarvitsee tupakkaveron, alkoholiveron ja diskriminatiivisen alvin, eikä läskiverokaan olisi huono ajatus. Tasapainoisia kannustimia hän ei tarvitse, koska ne eivät salli laajaa julkista taloutta. Työuupumuksen, työttömyyden pelon, tarveharkintaisen sosiaaliturvan ja muut sosiaalivaltion kirot hän ansaitsee, koska näin kateuden ja ahdistuksen tapaiset tunteet toimivat valtion eduksi. Kaikkein parasta ehkä on, että sopivasti palveluja, eläkejärjestelmää ja perintöveroa rukkaamalla työkelvottomat vanhukset kuolevat näppärästi tylsyyteen heti eläkkeelle päästyään, samalla kun kannustin kujanjuoksuun säilyy riittävänä sukupolvesta toiseen.
Ylläoleva vuodatus on tietysti vähintäänkin puolitotuus, mutta se opettaa kyllä kaksi asiaa. Ensinkin, yhteiskunnallista sääntelyä ei tarvitse eikä saa tarkastella vain yltiöoptimistisesta näkökulmasta, vaan kunnon pessimismi on silloin tällöin paikallaan. Ja toisekseen, kannattaa suhtautua kriittisesti lähteisiin -- siinä missä minä en pidä liikunnasta, terveysviranomainen ei pidä siitä että hänen virkansa lakkautetaan tarpeettomana.
sunnuntai, marraskuuta 28, 2004
Hörhöjen "Älä osta mitään"-päivä
Johan Norberg:
Patrick Uotinen:
Vapaasana.net vuoden 2001 Älä Osta Mitään-päivästä:
Saturday, 27/11/2004:
23:53 - I DON´T BUY BUY NOTHING DAY: We just experienced the annual Buy Nothing Day. Buy nothing for a day ? a perfectly normal consumer choice on a free market. I didn?t buy anything myself, because I had what I needed for the moment. And in contrast to many other free-marketeers I can see the benefits of challenging yourself and questioning your consumer behaviour. The ironic thing is that you can make such decisions only in a market economy, where there is a constant supply of the things you need. In the socialised economies, the moment there was meat or vegetables for sale, you had to go there and buy it before it was too late. And if you had waited for a car for ten years, you?d better be prepared to buy it the moment the government finally had one for you.
What makes this particular campaign so stupid is that the organisers don´t like free markets. They oppose that rich western countries produce a lot - 80 percent of the world?s production (even though they only mention that we consume 80 percent). If they were to decide, we would no longer afford the luxury of not buying things whenever we felt like it. And since they don?t like that poor people in developing countries get jobs ("large companies use labour in developing countries"), poor countries would never develop to experience that luxury. If the Buy nothing-people implemented their ideas, we´d be having "buy anything"-days all year.
Patrick Uotinen:
2004-11-26
Iloista kulutusjuhlaa!
Tänään on kulutusta vastustavien sosialistien julistama "Älä osta mitään"-päivä, joten nyt kaikki shoppailemaan! Illan kuluessa ehtii vielä vaikka tehdä jouluostoksia ennakkoon. Itse kävin ostamassa Terry Pratchettin uusimman kirjan Going Postal, Chanelin deodoranttia, lasinpaloista ja peileistä tehdyn joulukoristeen sekä kouvolan lakritsia. Ei oikeastaan olisi ollut varaa, mutta olin pihistellyt varta vasten tätä päivää varten, ja kerrankos sitä nyt hyvän asia puolesta. Kaupoissa oli aika ruuhkaista, joten kävin vielä rentoutumassa Cafe Esplanadessa kupillisella kaakaota ja mustikkapiirakalla. Taustalla jammailivat saksofoni ja basso livenä.
Vapaasana.net vuoden 2001 Älä Osta Mitään-päivästä:
Kulutusjuhlaa ja kriittisiä valintoja
Helsingin keskusta oli 23.11. järjestetyn Älä Osta Mitään-päivän loistossaan täynnä iloista markkinahumua. Yksipuoleisen boikotoinnin ja roskisdyykkauksen sijaan kauppa näytti käyvän loistavasti. Kadut, pikkupuodit ja suuret tavaratalot vilisivät hymyileviä, hyvinvoivia ihmisiä ja vaikutti selvästi siltä, että suuri osa oli jo virittäytynyt vuoden tärkeimpään kulutusjuhlaan, jouluun.
Valintojen valtakunta
Tunnelma Helsingin Stockmannilla oli nautinnollinen kaikessa kimalluksessaan. Kauniine säihkyvine joulukoristeineen ilmassa oli tarpeellinen tasapainottava ripaus joulun rauhoittavaa tunnelmaa. Päätimme aloittaa riemukkaan kierroksemme tässä vapaiden valintojen valtakunnassa ostamalla arvokkaampaa ulkomaista marsipaani-ananassuklaata. Suklaata maistellessamme lähdimme kiertelemään kaupungilla ja tutkiskelemaan ÄOM-päivän tunnelmia muiden tavallisten kuluttajien pariin.
One Way-myymälässä esiintynyt Nylon Beat sai meidät välittömästi virittäytymään kaikkien uusien kauniiden vaatteiden keskellä täydelliseen vapaan markkinatalouden euforiaan. Ihmiset hymyilivät riemuissaan ja nauttivat täydellisestä tunnelmasta.
Kulkiessamme kätevästi jalkoja kastelematta siistiä sisätunnelia pitkin tavaratalokompeksin viereisen rakennuksen levymyymälään, emme voineet olla kiinnittämättä huomiota käytävän seinillä olleisiin joulupukki-aiheisiin taululuihin. Tauluja reunusti runsas, kaunis kultainen reunus, taulussa hymyili hyvinvoivan näköinen joulupukki, kehottaen "Make a wish". Koko tauluun keskittyi kulutuksellisen hyvinvoinnin perusta tämänkin päivän teemaa ajatellen.
Pörssikursseja ja kulutusta
Saapuessamme Stockmannin levy- ja elektroniikkaosastolle, Basementiin, kalliit laajakuvatelevisiot välittivät CNN:n suoraa lähetystä New Yorkin pörssistä. Olo oli iloisen hulppea. Uppouduimme Nysen myötä hetkeksi viereiselle osastolle kuuntelemaan levyjä lähes loputtomasta valikoimasta.
Lukuisten levyostosten ja globaalin uutiskanavan pörssiuutisten saattelemana päätimme käydä ostamassa myös eräitä välttämättömyyshyödykkeitä, tällä kertaa parfyymia, hammasharjaa ja tahnaa. Tutkimusryhmämme yllättyi uudistetun kauneus- ja hygieniaosaston valikoimien runsaudesta. Tuoksuksi valittiin monipuolisesta ja edustavasta valikoimasta erästä kallista tuoksua, jota oli tuote-esittelijä tullut erikseen esittelemään.
Ympärillämme olevat ihmiset riemuissaan tutkiskelivat tuoksuja, aistien ja vertaillen ehtymättömien valikoimien hienostuneita eroja. Hammasharjan ja tahnan kohdalla päätimme tehdä valinnan kytkykaupan puolesta. Harjan mukana tuli kaksi kaksi kariestablettia, tahnan mukana pieni purkki hammaslankaa. Tunne valikoivana, kriittisenä kuluttajana vahvistui entisestään.
Joulua ajatellen kävimme myös Stockmannin joulupuodissa, joka pursusi kauniita hopeisia ja kultaisia joulukoristeita. Tästä tarjonnasta valintojen tekeminen oli mahtavaa - päädyimme ostamaan hopeisen, kimaltelevan latvatähden. Kulutettuamme myös energiaa, päätimme hengähtää hetkeksi kuluttamaan yläkerran suosittuun, lähes täynnä olevaan kahvilaan. Tuore, vastapaahdetun täyteläinen kahvi muhkean kinuskikakkupalan kera antoi uutta potkua iltaa varten.
"Make a wish"
Rauhallisessa, lempeän oloisessa kulutustunnelmassa jäimme miettimään ÄOM-päivää ja illan jatkamista. Mietimme, kuinka Saunabar olisi illan Laissez Faire -bileineen etkoina juuri sopivan taksimatkan päässä, siinä missä Uudenmaankadun baaritkin. Vaihtoehtoja oli riittävästi, mitä toivoa saattaa. Näissä tunnelmissa oli ihmeellisen ihanaa tuntea itsensä kuluttajaksi, miltei vapaassa markkinataloudessa.
ÄOM-bileet, liput 20mk
Älä Osta Mitään -päivästä jäi kaikkiaan myönteinen tunnelma. Parfyymiosastolta ostettu tuoksu oli jälkeenpäin arvioiden sopivaa ja illan tapahtumarikas ohjelma onnistunutta. Kauppa oli tuona protestipäivänä varmasti kannattavaa kaikille osapuolille - myös niille onnekkaille, jotka pääsivät osallistumaan kulutukseen ostamalla 20 markan lipun Älä Osta Mitään-järjestäjien bileisiin Tampereen yo-talolla samana iltana. Päivä kaikkiaan muistutti, miten kannattaa olla avoimesti kulutuskriittinen jokaisena hetkenä, eikä vain muodikkaasti ahdasmielinen yhtenä päivänä.
lauantaina, marraskuuta 27, 2004
Kulutusjuhlaa
Yhdysvalloissa yleistyvät shoppailulehdet, joissa lähinnä esitellään erilaisia ostettavia tuotteita, ilman turhia löpinöitä. Lemppari yhteiskuntafilosofini Virginia Postrel kirjoittaa:
Miksi porukka stressaa kuluttamisesta? Jokainen maapallon ihminen keskimäärin tuottaa enemmän kuin kuluttaa. Luonnonvaratkaan eivät näytä ehtymisen merkkejä seuraaviin tuhanteen vuoteen. Uuteen DVD:hen ei tarvita sitä öljyäkään montaa tippaa. Korkea elintaso ja hirveä määrä roinaa on iloinen asia!Shopping magazines don't dilute their celebration of shoes, gadgets, sweaters, handbags and makeup with articles on politics, celebrities or art. That makes it easy to sneer at them. Critics call these publications "magalogs," charging that they're little more than catalogs. Lucky doesn't even have real articles, grouse prestige journalists, just glorified captions. Even Kim France, Lucky's editor in chief, acknowledges that the magazine's photography is "very literal," with none of the artistic ambition of Fashion photography with a capital F.
For all their blatant materialism, however, Lucky and its kin actually represent cultural progress. Their unabashed presentation of goods as material pleasures keeps materialism in its place. They don't encourage readers to equate fashion with virtue or style with superiority. They're sharing fun, not rationing status.
Dollarin tulevaisuus
Institutional economics -blogissa kirjoitetaan osuvasti, ettei Yhdysvallat ole syypää siihen, että muiden maiden keskuspankit ovat haalineet holvit täyteen dollareita (merkantilistisista syistä). Euroopan Keskuspankkikin äsken mietti, josko sen pitäisi ostaa vähän dollareita - ikään kuin olisi EKP:n ongelma, ettei Yhdysvaltojen talous ole lähtenyt kunnolla käyntiin.
Somalian kukoistava anarkia
Suomessakin äskettäin käynyt Johan Norberg referoi blogissaan maailmanpankin tutkimusta Somaliasta.
Pitäisiköhän kehitysmaidenkin kokeilla pikemminkin poliittisen vallan vähentämistä kuin lisäämistä? Keskustelu jatkuu osoitteessa anti-state.com
Only when it comes to public goods or to private goods with strong spillover effects?roads, monetary stability, a legal system, primary education, a cross-border financial system?does the state seem to be sorely missed. But even here the private sector has developed creative approaches that partially substitute for effective government. As a result, Somalia boasts lower rates of extreme poverty and, in some cases, better infrastructure than richer countries in Africa.Somaliassa on myös pienemmät tuloerot (ginikerroin) kuin lähes missään muissa Länsi-Afrikan maassa, sekä korkein kännyköiden käyttöaste mistään Afrikan maasta. Kun kerran rikkailla ja vaikutusvaltaisilla ei ole poliittisia mahdollisuuksia suojella omaisuuttaan, vaan he ovat pelkästään kuluttajien (kansalaisten) pompotettavana, eivät ne tuloerotkaan ole ongelma.
Pitäisiköhän kehitysmaidenkin kokeilla pikemminkin poliittisen vallan vähentämistä kuin lisäämistä? Keskustelu jatkuu osoitteessa anti-state.com
perjantaina, marraskuuta 26, 2004
Ammattiarmeija osana kansalaisyhteiskuntaa
Pyörin tosiaankin Tampereella alkuviikon ja minulla oli ilo tutustua paikallisiin aktiiveihin useammallakin saralla. Keskiviikkoillan vietimme paikallisten amnestylaisten kanssa, ja keskustelimme hyvän verran asevelvollisuuden lakkauttamisesta (josta Ilkka Kokkarinenkin mainitsi blogissaan).
Kaikki olivat tietysti sitä mieltä, että nykyinen asevelvollisuus tulee aivan järjettömän kalliiksi eettisen kestämättömyytensä lisäksi. Tämä tietysti on vain yksi erityistapaus yleisestä hintainformaation puutteesta: tästähän esim. David Friedman puhuu, tarkoittaen "liian halpaa väkivaltaa". Kun kerran tietynlaisella taloudellisella toimijalla on oikeus käyttää väkivaltaa (valtio) kohteen (yksityishenkilö) mielipiteistä välittämättä ja tuo väkivallankäyttö on vielä kohtalaisen halpaa (pari nuijankopautusta) verrattuna henkilön mahdollisuuksiin suojautua tai vastata väkivaltaan (kansalaistottelemattomuus? "demokraattinen vaikuttaminen?"), syntyy markkinahäiriö. Hintoihin ei saada internalisoitua yksilötasolla kaikkien preferenssejä.
Eräs paikallinen kuitenkin herätti aika mielenkiintoisen pointin siitä, kuinka nykyisten palkollisten työnkuvaan kuuluvat keskeisimpinä asioina lähinnä valtavan varusmiesjoukon koulutus ja siihen liittyvät asiat, eikä niinkään itse armeijan ydintoimintaan keskittyminen. Toisinsanoen ammattiarmeijan tehtävänä olisi maanpuolustus eikä kansalaiskasvatus, ja tämä tietysti vaikuttaisi niihin julkisen keskustelun puheenvuoroihin, joita armeijan edustajat antavat.
Nythän armeijan edustajat jaksavat lähinnä lobata asevelvollisuudessa pysymistä, armeijan tärkeyttä "nuorten kasvattamisessa" jne. Kun julkinen vaikuttaminen ei kuitenkaan kulje "yksi ääni per kansalainen" -periaatteella vaan on pikemminkin eturyhmävetoista, ammattiarmeijan tehtävien suuntautuminen niihin "oikeisiin asioihin" ikävä kyllä varmasti lisäisi julkisessa keskustelussa ja politiikassakin... "militanttiutta".
Pointti on itseasiassa hyvin lähellä sitä analyysia, mitä nobel-palkittu Gary Becker esittää kuuluisissa jutuissaan kirkon ja valtion erosta. Jos asepalvelus ei olisi niin laimeaa, koska sitä ei tarvitsisi sovittaa suurimman yhteisen nimittäjän mukaan jokaikiselle suomalaismiehelle ja jollekin naisille, vaan tarjolla olisi heterogeenisempiä tuotteita vain "innokkaamille ostajille", olisi armeija yleisesti ottaen varmasti täysin eri tasolla koulutukseltaan kuin se nyt on. Ja jos joskus näkeekin lukuja siitä, kuinka moni vapaaehtoisesti menisi armeijaan, tuo lukuhan ei tietysti merkkaa oikein mitään - armeija olisi varmasti näitä henkilöitä laajemman piirin mielestä mielenkiintoinen sisällöltään, jos se olisi ammattimainen. Tämä on puolestaan tietysti hyvä asia.
Olenpa tavannut jonkun Vapaa-ajattelijankin, joka militanttina ateistina silti näki nykyisen valtionkirkon pikemminkin pragmaattisesti: uskontotuotteen tuotannon monopolisointi valtion käsiin tekee siitä niin puuroa, ettei se kellekään kelpaa. Suomalaisethan ovatkin aika sekulaaria kansaa. Lähinnä ongelmana on yhteisövero, jolla kirkko rahoittaa (törkeällä tavalla sananvapauden vastaisesti!) julkisia mielipiteitään. Tämä ei liene pienimpiä syitä, miksi esimerkiksi aborttilainsäädäntö on Suomessa Euroopan jälkeenjääneimpiä. Valtionkirkossa itsessään ei kuitenkaan henkilön mielestä ollut sinällään mitään pahaa.
Jos ammattiarmeijaan siirtymisen myötä myös armeijan lieveillä organisoitava puolisotilaallinen toiminta vapautettaisiin (esim. saisi vapaasti perustaa maanpuolustusjärjestöjä armeijasta riippumatta), tarkoittaisi tämä myös selkeämpää juridista asemaa kaikenlaisille kansalaisyhteiskunnan osille, jotka varmasti täysin luonnollisen prosessin kautta eturyhmääntyisivät ja alkaisivat lobbaamaan näkemyksiään. Jos kristillisdemokraattien homojen tuomitsemista on ällöttävää kuulla, miltähän tuntuisi jos omia meemejään alkaisivat aktiivisemmin levittää kaikki valtion virallisen armeijan ulkopuolellakin pyörivät hörhöt?
Ps. kotisivuillani on myös pamfletti asevelvollisuudesta luopumisesta, jota saa levittää (ikäli kuin kukaan viitsisi)
Kaikki olivat tietysti sitä mieltä, että nykyinen asevelvollisuus tulee aivan järjettömän kalliiksi eettisen kestämättömyytensä lisäksi. Tämä tietysti on vain yksi erityistapaus yleisestä hintainformaation puutteesta: tästähän esim. David Friedman puhuu, tarkoittaen "liian halpaa väkivaltaa". Kun kerran tietynlaisella taloudellisella toimijalla on oikeus käyttää väkivaltaa (valtio) kohteen (yksityishenkilö) mielipiteistä välittämättä ja tuo väkivallankäyttö on vielä kohtalaisen halpaa (pari nuijankopautusta) verrattuna henkilön mahdollisuuksiin suojautua tai vastata väkivaltaan (kansalaistottelemattomuus? "demokraattinen vaikuttaminen?"), syntyy markkinahäiriö. Hintoihin ei saada internalisoitua yksilötasolla kaikkien preferenssejä.
Eräs paikallinen kuitenkin herätti aika mielenkiintoisen pointin siitä, kuinka nykyisten palkollisten työnkuvaan kuuluvat keskeisimpinä asioina lähinnä valtavan varusmiesjoukon koulutus ja siihen liittyvät asiat, eikä niinkään itse armeijan ydintoimintaan keskittyminen. Toisinsanoen ammattiarmeijan tehtävänä olisi maanpuolustus eikä kansalaiskasvatus, ja tämä tietysti vaikuttaisi niihin julkisen keskustelun puheenvuoroihin, joita armeijan edustajat antavat.
Nythän armeijan edustajat jaksavat lähinnä lobata asevelvollisuudessa pysymistä, armeijan tärkeyttä "nuorten kasvattamisessa" jne. Kun julkinen vaikuttaminen ei kuitenkaan kulje "yksi ääni per kansalainen" -periaatteella vaan on pikemminkin eturyhmävetoista, ammattiarmeijan tehtävien suuntautuminen niihin "oikeisiin asioihin" ikävä kyllä varmasti lisäisi julkisessa keskustelussa ja politiikassakin... "militanttiutta".
Pointti on itseasiassa hyvin lähellä sitä analyysia, mitä nobel-palkittu Gary Becker esittää kuuluisissa jutuissaan kirkon ja valtion erosta. Jos asepalvelus ei olisi niin laimeaa, koska sitä ei tarvitsisi sovittaa suurimman yhteisen nimittäjän mukaan jokaikiselle suomalaismiehelle ja jollekin naisille, vaan tarjolla olisi heterogeenisempiä tuotteita vain "innokkaamille ostajille", olisi armeija yleisesti ottaen varmasti täysin eri tasolla koulutukseltaan kuin se nyt on. Ja jos joskus näkeekin lukuja siitä, kuinka moni vapaaehtoisesti menisi armeijaan, tuo lukuhan ei tietysti merkkaa oikein mitään - armeija olisi varmasti näitä henkilöitä laajemman piirin mielestä mielenkiintoinen sisällöltään, jos se olisi ammattimainen. Tämä on puolestaan tietysti hyvä asia.
Olenpa tavannut jonkun Vapaa-ajattelijankin, joka militanttina ateistina silti näki nykyisen valtionkirkon pikemminkin pragmaattisesti: uskontotuotteen tuotannon monopolisointi valtion käsiin tekee siitä niin puuroa, ettei se kellekään kelpaa. Suomalaisethan ovatkin aika sekulaaria kansaa. Lähinnä ongelmana on yhteisövero, jolla kirkko rahoittaa (törkeällä tavalla sananvapauden vastaisesti!) julkisia mielipiteitään. Tämä ei liene pienimpiä syitä, miksi esimerkiksi aborttilainsäädäntö on Suomessa Euroopan jälkeenjääneimpiä. Valtionkirkossa itsessään ei kuitenkaan henkilön mielestä ollut sinällään mitään pahaa.
Jos ammattiarmeijaan siirtymisen myötä myös armeijan lieveillä organisoitava puolisotilaallinen toiminta vapautettaisiin (esim. saisi vapaasti perustaa maanpuolustusjärjestöjä armeijasta riippumatta), tarkoittaisi tämä myös selkeämpää juridista asemaa kaikenlaisille kansalaisyhteiskunnan osille, jotka varmasti täysin luonnollisen prosessin kautta eturyhmääntyisivät ja alkaisivat lobbaamaan näkemyksiään. Jos kristillisdemokraattien homojen tuomitsemista on ällöttävää kuulla, miltähän tuntuisi jos omia meemejään alkaisivat aktiivisemmin levittää kaikki valtion virallisen armeijan ulkopuolellakin pyörivät hörhöt?
Ps. kotisivuillani on myös pamfletti asevelvollisuudesta luopumisesta, jota saa levittää (ikäli kuin kukaan viitsisi)
Julkishyödykkeet ja vapaamatkustajan ongelma
Terveisiä upeankauniilta Tampereelta!
Keskustorille on pystytetty hulppean iso valaistu joulukuusi, joka tuntuukin piristävän kovasti tunnelmaa ja muistuttavan joulumielestä alati pimenevien päivien kesken.
Tietysti kuusi pystytyksineen on varmasti maksanut melkoisesti, ja eittämättä laskun on kuitannut kunta. Syntyisikö libertaarissa yhteiskunnassa tällaisia julkishyödykkeitä? Jokainen taloustieteen oppikirja jaksaa kertoa nk. vapaamatkustajan ongelmasta: jospa joskus kerättäisiin kolehtia vaikkapa tällaista joulukuusta varten, jokaisen henkilön kannattaisi vähätellä tällaisen joulukuusen merkitystä ja olla antamatta kolehtiin penniäkään; maksaisivathan muut toki kuusesta, mutta lintsaajakin pääsisi nauttimaan siitä.
Tosiasiassa kaikki kokeelliset tutkimukset aiheesta kuitenkin selkeästi osoittavat, että kertarahoitteisissa julkishyödykkeissä vapaamatkustajan ongelma on täysin mitätön. Vaikka kyseessä onkin peliteoreettisesti vangin ongelma, rationaalisten ihmisten ensisijainen ratkaisu tällaisissa peleissä on kuin onkin ns. tehdä yhteistyötä eikä loikata; loikkaamisesta tulee pelin tasapainostrategia usein vasta, kun toinenkin on loikannut.
Kyseltäessä ihmisiltä julkishyödykkeiden rahoitusta (kuitenkaan vaatimatta takeita maksamisesta) ihmisillä ei ole tapana valehdella kovin paljoa. Myöskin rahoitustilanteessa ihmiset eivät stressaa ja taktikoi kovin paljoa, varsinkin koska he tajuavat ettei julkishyödykettä synny, jos he eivät anna tarpeeksi rahaa. Järkevillä hallinnollisilla ratkaisulla saadaankin sitten aika pitkälle varmistettua julkishyödykkeiden rahoitus, jos niille vain on kysyntää.
Kirjoitin myös erillisen artikkelin, jossa referoin aiheesta julkaistuja tutkimuksia.
Keskustorille on pystytetty hulppean iso valaistu joulukuusi, joka tuntuukin piristävän kovasti tunnelmaa ja muistuttavan joulumielestä alati pimenevien päivien kesken.
Tietysti kuusi pystytyksineen on varmasti maksanut melkoisesti, ja eittämättä laskun on kuitannut kunta. Syntyisikö libertaarissa yhteiskunnassa tällaisia julkishyödykkeitä? Jokainen taloustieteen oppikirja jaksaa kertoa nk. vapaamatkustajan ongelmasta: jospa joskus kerättäisiin kolehtia vaikkapa tällaista joulukuusta varten, jokaisen henkilön kannattaisi vähätellä tällaisen joulukuusen merkitystä ja olla antamatta kolehtiin penniäkään; maksaisivathan muut toki kuusesta, mutta lintsaajakin pääsisi nauttimaan siitä.
Tosiasiassa kaikki kokeelliset tutkimukset aiheesta kuitenkin selkeästi osoittavat, että kertarahoitteisissa julkishyödykkeissä vapaamatkustajan ongelma on täysin mitätön. Vaikka kyseessä onkin peliteoreettisesti vangin ongelma, rationaalisten ihmisten ensisijainen ratkaisu tällaisissa peleissä on kuin onkin ns. tehdä yhteistyötä eikä loikata; loikkaamisesta tulee pelin tasapainostrategia usein vasta, kun toinenkin on loikannut.
Kyseltäessä ihmisiltä julkishyödykkeiden rahoitusta (kuitenkaan vaatimatta takeita maksamisesta) ihmisillä ei ole tapana valehdella kovin paljoa. Myöskin rahoitustilanteessa ihmiset eivät stressaa ja taktikoi kovin paljoa, varsinkin koska he tajuavat ettei julkishyödykettä synny, jos he eivät anna tarpeeksi rahaa. Järkevillä hallinnollisilla ratkaisulla saadaankin sitten aika pitkälle varmistettua julkishyödykkeiden rahoitus, jos niille vain on kysyntää.
Kirjoitin myös erillisen artikkelin, jossa referoin aiheesta julkaistuja tutkimuksia.
sunnuntai, marraskuuta 21, 2004
Bussilakosta, osa 3
Bussikuskien keskusteluja:
Fiksua kyllä, Heidi Hautala vaatii samaan aikaan, että työvoiman liikkuvuuslaki perutaan. Hautalalla ei ehkä ole samanlaisia no border -näkemyksiä kuin libertaareilla, mutta hän nyt joka tapauksessa ymmärtää tosiasiat: tällainen laki luo vain epävirallista taloutta, ja itse asiassa porsaanreiän takia vuokratyövoimaa saa kuitenkin välittää vakituisten työpaikkojen sijaan.
Lisäksi voisi tietenkin paasata siitä, että kun virolaiset kerran suostuvat halvempiin palkkoihin kuin suomalaiset, heillä varmasti on köyhemmät olot ja he sitä työpaikkaa enemmän tarvitsevat. En ymmärrä millä eettisesti kestävällä periaatteella voidaan "suojella" joitain työpaikkoja "ahneilta" (=köyhiltä) halpatyöläisiltä. Etenkin, kun näiden ihmisten lisääntynyt kulutus luo niille samaisille suomalaisillekin uusia, parempia työpaikkoja.
Niinpä. Työnantajapuolihan lopulta suostui neuvotteluihin, ja heitti "myönnytyksenä" AKT:lle, että voisi täyspäiväistää kaikki osa-aikaiset. Fiksu temppu, molemmat tietysti tietävät, ettei yksikään 60:sta osa-aikaisesta tunne oloaan "riistetyksi", vaan kyseessä on joukko opiskelijoita ja enemmän kotona aikaa viettäviä isejä.
Itse olin sitten jo tänään töissä ajamassa työpäivän, ja olihan ihmeellistä
huomata minkälainen valta tällä Connexin lakkokeisari Jori Kopralla on;
kaverilla on älyä ja vastuuntuntoa vähemmän kuin tyhmällä pikkukakaralla;
äijä kyyhöttelee pusikoissa ja mätkii kananmunia autojen tuulilaseihin ja
yrittää heittää munia ikkunasta sisään
Sen verran kova tuo kaveri tuntui olevan, että raahasi mukanaan usean
adoniksen haaremia pitkin pääkaupunkiseutua, eikö raukka lie uskalla yksin
kulkea
Ja sitten tuommoisen idiootin (epä)luottamusmiehen olemme valinneet
johtamaan tuota lakkoporukkaa
Juu, ja tietysti, erosin välittömästi tapahtuneen jälkeen AKT:stä, enkä
koskaan enää liity takaisin, tuommoinen kakara ja vastuuton munia viskelevä
lakkokeisari ei ainakaan enää hoida minun asioitani, toivottavasti myös
kaikki muutkin työhön palanneet työkaverini tekivät tai tekevät samoin
Kuten jo aiemmin totesin AKT ja sen pahimmat ay-terroristit eivät ole
kiinnostuneita alan surkean kannattavuuden parantumisesta saati
joukkoliikenteen markkinoista vaan härskisti oman, useilla ikä-, ylityö- ja
sunnuntailisäkorvauksilla höystetyn palkkansa korottamisesta.
Kyllä joidenkin ahneus on käsittämättömän suuri.
Fiksua kyllä, Heidi Hautala vaatii samaan aikaan, että työvoiman liikkuvuuslaki perutaan. Hautalalla ei ehkä ole samanlaisia no border -näkemyksiä kuin libertaareilla, mutta hän nyt joka tapauksessa ymmärtää tosiasiat: tällainen laki luo vain epävirallista taloutta, ja itse asiassa porsaanreiän takia vuokratyövoimaa saa kuitenkin välittää vakituisten työpaikkojen sijaan.
Lisäksi voisi tietenkin paasata siitä, että kun virolaiset kerran suostuvat halvempiin palkkoihin kuin suomalaiset, heillä varmasti on köyhemmät olot ja he sitä työpaikkaa enemmän tarvitsevat. En ymmärrä millä eettisesti kestävällä periaatteella voidaan "suojella" joitain työpaikkoja "ahneilta" (=köyhiltä) halpatyöläisiltä. Etenkin, kun näiden ihmisten lisääntynyt kulutus luo niille samaisille suomalaisillekin uusia, parempia työpaikkoja.
lauantaina, marraskuuta 20, 2004
Tupakointikielto
Uudenmaan aluetyöterveyslaitoksen professori Kari Reijula julkaisi lokakuun alussa raportin tupakkalain toimimattomuudesta. Aivan kuten Kiinassa esivallalla on vaikeuksia kontrolloida sananvapautta, Suomessa esivalta huomaa, että kun baarin työntekijöitä ei kiinnosta määräysten noudattaminen sen enempää kuin asiakkaitakaan, määräyksiä ei noudateta. Tällaisia säännelmiä voidaan oikeasti toteuttaa vain todella totalitaarisin keinoin, joita tuskin terveysfasistitkaan hyväksyvät.
Ehkäpä itseisarvona on ihmisten onnellisuus ja vapaus, eikä tupakoinnin vähentäminen?
Ehkä vapaassa yhteiskunnassa kun jokapaikkaa ei olisi alistettu terveysfasismin ikeeseen, myös tupakoimattomille syntyisi (enemmän) baareja?
"Ravintola-alan työntekijä ei voi valita työpaikkaansa, toisin kuin asiakas", jatkaa Reijola. En tiedä tarkoittaako hän jotain metafyysistä kysymystä vapaasta tahdosta, mutta käsittääkseni sosialismia ei kuitenkaan Suomessa vielä ole viety niin pitkälle, etteivätkö ihmiset saisi vapaasti valita työpaikkaansa. Kieltämättä työmarkkinasääntelyllä on kyllä karsittu työnhakijoiden vaihtoehdot minimiin, toisin kuin esim. Tanskassa tai Iso-Britanniassa, missä oikeasti löytää milloin tahansa työpaikan kävelemällä pitkin katuja ja etsimällä työtä tarjolla -kylttejä kauppojen ikkunoista (joita muuten löytyy surkeimpinakin aikoina).
Ehkäpä vapaassa yhteiskunnassa niille työntekijöille, joille tupakointi todella on ongelma, löytyisi muita työpaikkoja?
Vielä kun ensisijaisesti "työntekijöiden oikeuksia" ajaa esim PAM, johon ei kuulu yhtä kolmasosaa jossain keskustan baareissa työtätekevistä ihmisistä. Se, josko "PAMin jäsenistö" hyväksyy tällaisen politiikan on vähän yhdentekevää, PAMin jäsenistö kun ei tosiaankaan tarkoita "kaikkia ravintolassa työskenteleviä, muttei ketään muita".
Ehkäpä itseisarvona on ihmisten onnellisuus ja vapaus, eikä tupakoinnin vähentäminen?
Ehkä vapaassa yhteiskunnassa kun jokapaikkaa ei olisi alistettu terveysfasismin ikeeseen, myös tupakoimattomille syntyisi (enemmän) baareja?
"Ravintola-alan työntekijä ei voi valita työpaikkaansa, toisin kuin asiakas", jatkaa Reijola. En tiedä tarkoittaako hän jotain metafyysistä kysymystä vapaasta tahdosta, mutta käsittääkseni sosialismia ei kuitenkaan Suomessa vielä ole viety niin pitkälle, etteivätkö ihmiset saisi vapaasti valita työpaikkaansa. Kieltämättä työmarkkinasääntelyllä on kyllä karsittu työnhakijoiden vaihtoehdot minimiin, toisin kuin esim. Tanskassa tai Iso-Britanniassa, missä oikeasti löytää milloin tahansa työpaikan kävelemällä pitkin katuja ja etsimällä työtä tarjolla -kylttejä kauppojen ikkunoista (joita muuten löytyy surkeimpinakin aikoina).
Ehkäpä vapaassa yhteiskunnassa niille työntekijöille, joille tupakointi todella on ongelma, löytyisi muita työpaikkoja?
Vielä kun ensisijaisesti "työntekijöiden oikeuksia" ajaa esim PAM, johon ei kuulu yhtä kolmasosaa jossain keskustan baareissa työtätekevistä ihmisistä. Se, josko "PAMin jäsenistö" hyväksyy tällaisen politiikan on vähän yhdentekevää, PAMin jäsenistö kun ei tosiaankaan tarkoita "kaikkia ravintolassa työskenteleviä, muttei ketään muita".
"Don't Tread On Me"
|
You Are a "Don't Tread On Me" Libertarian |
 You distrust the government, are fiercely independent, and don't belong in either party. Religion and politics should never mix, in your opinion... and you feel opressed by both. You don't want the government to cramp your self made style. Or anyone else's for that matter. You're proud to say that you're pro-choice on absolutely everything! |
torstaina, marraskuuta 18, 2004
Roskaruoan mainostuskielto
Roskaruoan mainostuskieltoa käsiteltiin iltauutisissa. Oikea jako Suomessakaan ei poliittisesti ole oikeisto-vasemmisto, vaan pikemminkin vapauden kannattajat - kontrollihysteerikot. Vasemmistolaiset ja oikeistolaiset autoritaristit vain usein haluavat kontrolloida vähän eri asioita.
"Suomen kansaa on aikaisemminkin valistettu vääränlaisista ruokailutottumuksista", totesi uutistenlukija. Se, että kansallisessa uutislähetyksessä käyetään tällaista sananpartta eikä se häiritse mitään, kertoo mielestäni jo jotain pelottavaa yhteiskunnastamme. "Asiantuntijat ovat nyt kokoontuneet miettimään, mikä olisi paras ratkaisu" jatkoi uutistenlukija.
Lukekaas vaikka tämä artikkeli, itkupillit. Mikään ei tietysti ole kivempaa kuin "viattomien lasten suojelu", viis siitä tarvitsevatko he suojelua vai eivät. Samoilla perusteilla usein vanhuksilta riistetään heidän itsemääräämisoikeutensa, "koska heillä ei itse ole ymmärrystä ja voimaa". Jokainen, jonka isoäiti on teljetty laitokseen tietää kuinka hyväksi itse holhottaville lääke todella on.
"Suomen kansaa on aikaisemminkin valistettu vääränlaisista ruokailutottumuksista", totesi uutistenlukija. Se, että kansallisessa uutislähetyksessä käyetään tällaista sananpartta eikä se häiritse mitään, kertoo mielestäni jo jotain pelottavaa yhteiskunnastamme. "Asiantuntijat ovat nyt kokoontuneet miettimään, mikä olisi paras ratkaisu" jatkoi uutistenlukija.
Lukekaas vaikka tämä artikkeli, itkupillit. Mikään ei tietysti ole kivempaa kuin "viattomien lasten suojelu", viis siitä tarvitsevatko he suojelua vai eivät. Samoilla perusteilla usein vanhuksilta riistetään heidän itsemääräämisoikeutensa, "koska heillä ei itse ole ymmärrystä ja voimaa". Jokainen, jonka isoäiti on teljetty laitokseen tietää kuinka hyväksi itse holhottaville lääke todella on.
Rikkaat rikastuu ja köyhät... rikastuu!
Maailmanpankin vuosikatsaus ilmestyi. Rikkaat maat rikastuvat ja kehitysmaat...? No, katsokaa itse:
Kehitysmaiden taloudellinen kasvu tullee vaihtelemaan 6-5 prosentin vuositasolla seuraavat kolme vuotta. Keskivertokansalaisen elintaso tulee siis tuplaantumaan seuraavan 20 vuoden kuluessa.
Samalla, kun köyhyys ja nälkä katoavat, nuorten kehitysmaalaisten mahdollisuus parempaan elämään kaikilla saroilla paranee. Nuoret tienaavat Niken ja muiden länsimaisten yritysten perustamissa "hikipajoissa" enemmän kuin vanhempansa yhteensä, jolloin isien ja äitien on vähän turha yrittää pakkonaittaa lapsiaan, heillä kun on täysi mahdollisuus muuttaa kauas pois kotoakin ja itsenäistyä. Naisten perinteisesti hoitamien töiden (ruoanlaiton, lastenhoidon, vaatteiden tekemisen ja korjaamisen) muuttuessa myyntipalveluiksi, naisilla on mahdollisuus käydä töissä ja itsenäistyä aviomiehistään.
Ja ei, voi hyvä luoja ei, nämä työpaikat eivät ole meiltä pois. Työpaikkojen määrä määräytyy työn kysynnän perusteella, ja jos kysyntä olisi vakio, maapallon 6 miljardia asukasta tosiaankin taistelisivat samoista työpaikoista. Jokainen työllistynyt ja köyhyydestä noussut kehitysmaan kansalainen kuitenkin tietysti myös kuluttaa työnteon lisäksi, ja tämä nostaa sitä työn kysyntää. Siinä missä maanviljelyn työpaikkoja katoaa kehitysmaihin ja heidän kansalaisilleen, ensimmäisiä asioita mitä he rahoillaan ostavat, ovat Nokian kännyköitä.
Kaikki hyötyvät tästä kehityksestä, eikä kenenkään tilanne ainakaan heikkene. Ja myönteinen kehitys vain kiihtyy!
Kehitysmaiden taloudellinen kasvu tullee vaihtelemaan 6-5 prosentin vuositasolla seuraavat kolme vuotta. Keskivertokansalaisen elintaso tulee siis tuplaantumaan seuraavan 20 vuoden kuluessa.
Samalla, kun köyhyys ja nälkä katoavat, nuorten kehitysmaalaisten mahdollisuus parempaan elämään kaikilla saroilla paranee. Nuoret tienaavat Niken ja muiden länsimaisten yritysten perustamissa "hikipajoissa" enemmän kuin vanhempansa yhteensä, jolloin isien ja äitien on vähän turha yrittää pakkonaittaa lapsiaan, heillä kun on täysi mahdollisuus muuttaa kauas pois kotoakin ja itsenäistyä. Naisten perinteisesti hoitamien töiden (ruoanlaiton, lastenhoidon, vaatteiden tekemisen ja korjaamisen) muuttuessa myyntipalveluiksi, naisilla on mahdollisuus käydä töissä ja itsenäistyä aviomiehistään.
Ja ei, voi hyvä luoja ei, nämä työpaikat eivät ole meiltä pois. Työpaikkojen määrä määräytyy työn kysynnän perusteella, ja jos kysyntä olisi vakio, maapallon 6 miljardia asukasta tosiaankin taistelisivat samoista työpaikoista. Jokainen työllistynyt ja köyhyydestä noussut kehitysmaan kansalainen kuitenkin tietysti myös kuluttaa työnteon lisäksi, ja tämä nostaa sitä työn kysyntää. Siinä missä maanviljelyn työpaikkoja katoaa kehitysmaihin ja heidän kansalaisilleen, ensimmäisiä asioita mitä he rahoillaan ostavat, ovat Nokian kännyköitä.
Kaikki hyötyvät tästä kehityksestä, eikä kenenkään tilanne ainakaan heikkene. Ja myönteinen kehitys vain kiihtyy!
tiistaina, marraskuuta 16, 2004
Yhä lakkoilusta
"Töihin tulleiden kuljettajien autoista on puhkottu renkaita, meitä on nimitelty ja uhkailtu. Minulle esimerkiksi huudettiin, että minut pitäisi tappaa valittomasti."
Mitä jos työnantajat tekisivät näin? Vaikka työnantajat olisivat täysin vapaaehtoisesti suostuneet työsopimukseen, osa heistä jättäisi palkat maksamatta, koska ne olisivat liian kalliita. Tai kenties työnantaja Kiva oy houkuttelisi työntekijöitä firmoista A ja B tarjoamalla ilmaista työterveydenhuoltoa - tähän A ja B vastaisivat lakkauttamalla palkanmaksun kunnes Kiva oy luopuisi luontaiseduista. Ja jos rikkuria ei muuten saataisi remmiin, muut kapitalistit kävisivät uhittelemassa Kiva oy:n toimitusjohtajaa ja lähettelisivät hänelle tappouhkauksia.
Vielä kun nykyisellään noita osa-aikaisia kuskeja on 60 kaiken kaikkiaan 10 000:n kuskin joukossa, en oikein näkisi AKT:n vaatimuksilla mitään perää. Eikä ole nähnyt suuri osa bussikuskeistakaan, kun heistä lakkoili vain neljännes tänäänkin. Hekin tajuavat, ettei heidän liittonsa ole oikeasti ajanut heidän todellista etuaan pitkään aikaan, vaan ruorissa ovat vallanhimoiset ja etuoikeuksista nauttivat öykkärit.
Kohtalaisen absurdia, että kukaan ei näe esim. nykylakossa mitään eettisesti ongelmallista!
Mitä jos työnantajat tekisivät näin? Vaikka työnantajat olisivat täysin vapaaehtoisesti suostuneet työsopimukseen, osa heistä jättäisi palkat maksamatta, koska ne olisivat liian kalliita. Tai kenties työnantaja Kiva oy houkuttelisi työntekijöitä firmoista A ja B tarjoamalla ilmaista työterveydenhuoltoa - tähän A ja B vastaisivat lakkauttamalla palkanmaksun kunnes Kiva oy luopuisi luontaiseduista. Ja jos rikkuria ei muuten saataisi remmiin, muut kapitalistit kävisivät uhittelemassa Kiva oy:n toimitusjohtajaa ja lähettelisivät hänelle tappouhkauksia.
Vielä kun nykyisellään noita osa-aikaisia kuskeja on 60 kaiken kaikkiaan 10 000:n kuskin joukossa, en oikein näkisi AKT:n vaatimuksilla mitään perää. Eikä ole nähnyt suuri osa bussikuskeistakaan, kun heistä lakkoili vain neljännes tänäänkin. Hekin tajuavat, ettei heidän liittonsa ole oikeasti ajanut heidän todellista etuaan pitkään aikaan, vaan ruorissa ovat vallanhimoiset ja etuoikeuksista nauttivat öykkärit.
Kohtalaisen absurdia, että kukaan ei näe esim. nykylakossa mitään eettisesti ongelmallista!
Lakkoilua Suomen maassa
Tämän syksyn TUPO-ratkaisut lähestyvät, vai lähestyvätkö sittenkään?
Pieni joukko tyytymättömiä pääkaupunkilaisia bussikuskeja on päättänyt laittaa koko maan sekaisin uhittelullaan. Kuskit lähtivät lakkoon syyttäen työnantajaa osa-aikaisten työntekijöiden palkkaamisesta. Ehkäpä lakkolaisten yllätykseksi, työnantajapuoli vei asian oikeuteen eikä suostunut neuvotteluihin ennen tuomioistuimen kantaa. Kanta oli selkeä, lakko on laiton ja kuskien tulee palata takaisin töihin. AKT, mm. bussikuskien ammattiliitto ei tästä välitä, vaan on päättänyt laittaa lakkohumuun pökköä pesään.
Lakkojoukkoon ovat jo liittyneet usean muun kaupungin kuljettajat ja ilmeisesti myös huomenna Helsingin satama. Kyllä, Helsingin satama laitetaan kiinni siksi, että pääkaupungin bussikuskit eivät halua joukkoonsa osa-aikaisia työntekijöitä. HKL:nkin kuskit suunnittelevat mukaan lakkoon lähtemistä. Suomalaisella oikeusjärjestelmällä nämä kaverit pyyhkivät korkeintaan persettään.
En tiedä, olisiko minun pitänyt olla huvittunut, vai typertynyt, vai kauhistunut kun luin tämän päivän iltalehteä (vaatii rekisteröimisen). AKT:n puheenjohtaja haluaisi estää kokonaan osa-aikaisten työskentelyn busseissa, hänen mukaansa osa-aikaiset ovat ammattitaidottomia ja vievät työpaikat kokopäiväisiltä.
Valitettavasti hallituksessakaan ei liiemmin riitä potkua ongelman korjaamiseen. Suomessa on turha toivoa, että poliitikot tulisivat järkiinsä ja laillistaisivat lakkoilevien työntekijöiden pihalle potkimisen - edes siinä tapauksessa, kun oikeus on todennut lakon laittomaksi. Valitettavasti pontta ei taida löytyä edes siihen, että laittomaksi tuomitun lakon järjestäneet joutuisivat maksamaan täysmääräiset korvaukset aiheuttamistaan haitoista.
Pieni joukko tyytymättömiä pääkaupunkilaisia bussikuskeja on päättänyt laittaa koko maan sekaisin uhittelullaan. Kuskit lähtivät lakkoon syyttäen työnantajaa osa-aikaisten työntekijöiden palkkaamisesta. Ehkäpä lakkolaisten yllätykseksi, työnantajapuoli vei asian oikeuteen eikä suostunut neuvotteluihin ennen tuomioistuimen kantaa. Kanta oli selkeä, lakko on laiton ja kuskien tulee palata takaisin töihin. AKT, mm. bussikuskien ammattiliitto ei tästä välitä, vaan on päättänyt laittaa lakkohumuun pökköä pesään.
Lakkojoukkoon ovat jo liittyneet usean muun kaupungin kuljettajat ja ilmeisesti myös huomenna Helsingin satama. Kyllä, Helsingin satama laitetaan kiinni siksi, että pääkaupungin bussikuskit eivät halua joukkoonsa osa-aikaisia työntekijöitä. HKL:nkin kuskit suunnittelevat mukaan lakkoon lähtemistä. Suomalaisella oikeusjärjestelmällä nämä kaverit pyyhkivät korkeintaan persettään.
En tiedä, olisiko minun pitänyt olla huvittunut, vai typertynyt, vai kauhistunut kun luin tämän päivän iltalehteä (vaatii rekisteröimisen). AKT:n puheenjohtaja haluaisi estää kokonaan osa-aikaisten työskentelyn busseissa, hänen mukaansa osa-aikaiset ovat ammattitaidottomia ja vievät työpaikat kokopäiväisiltä.
Valitettavasti hallituksessakaan ei liiemmin riitä potkua ongelman korjaamiseen. Suomessa on turha toivoa, että poliitikot tulisivat järkiinsä ja laillistaisivat lakkoilevien työntekijöiden pihalle potkimisen - edes siinä tapauksessa, kun oikeus on todennut lakon laittomaksi. Valitettavasti pontta ei taida löytyä edes siihen, että laittomaksi tuomitun lakon järjestäneet joutuisivat maksamaan täysmääräiset korvaukset aiheuttamistaan haitoista.
maanantaina, marraskuuta 15, 2004
Korkeat verot synnyttävät epävirallista taloutta
Norjassa on täysin yleistä, että asuntojen vuokraa ei peritä rahana vaan seksinä. Aivan kuten kommunistimaissakin syntyy täysin individualistinen vaihtotalous vaikkakin valtion pystyttämien rakenteiden taakse, korkeat verot synnyttävät täälläkin päin virallisen talouden ulkopuolelle epävirallisen sektorin.
Taloudellisessa toiminnassaan ihmiset järjestävät vaihtokaupat aina siten, että ne ovat heille eniten kannattavia: vaihtokaupan lisäksi he arvioivat verokiilan kustannuksen ja vertaavat sitä epävirallisuuden aiheuttamiin ongelmiin (sopimusrikkoja yms. ei voi viedä oikeuteen, prostitutoidut eivät voi ilmoittaa pahoinpiteleviä sutenöörejä poliisille, sekä tietysti epävirallisuuden aiheuttamat transaktiokustannukset).
Tätä ihmisten rationaalisuutta ei yksinkertaisesti voi tukahduttaa, ja paras tapa harmaan talouden kitkemiseen on kaikki asiat huomioiden tehokkain ratkaisu vain ja ainoastaan verojen alentaminen, kunnes huijaaminen ei kannata enää. "Moraalisten syiden" takia monet kuitenkin kannattavat yhä vain lisäsäätelyjä ja rangaistusten koventamista, mutta tällainen reaktio taitaa olla pikemminkin vähän tunneperäinen kuin järkevän utilitaarinen.
Katsokaa myös Wikipedia-artikkeli epävirallisesta taloudesta.
Taloudellisessa toiminnassaan ihmiset järjestävät vaihtokaupat aina siten, että ne ovat heille eniten kannattavia: vaihtokaupan lisäksi he arvioivat verokiilan kustannuksen ja vertaavat sitä epävirallisuuden aiheuttamiin ongelmiin (sopimusrikkoja yms. ei voi viedä oikeuteen, prostitutoidut eivät voi ilmoittaa pahoinpiteleviä sutenöörejä poliisille, sekä tietysti epävirallisuuden aiheuttamat transaktiokustannukset).
Tätä ihmisten rationaalisuutta ei yksinkertaisesti voi tukahduttaa, ja paras tapa harmaan talouden kitkemiseen on kaikki asiat huomioiden tehokkain ratkaisu vain ja ainoastaan verojen alentaminen, kunnes huijaaminen ei kannata enää. "Moraalisten syiden" takia monet kuitenkin kannattavat yhä vain lisäsäätelyjä ja rangaistusten koventamista, mutta tällainen reaktio taitaa olla pikemminkin vähän tunneperäinen kuin järkevän utilitaarinen.
Katsokaa myös Wikipedia-artikkeli epävirallisesta taloudesta.
Britannian armeijan yksityistämiset
National Center fo Policy Analysis kirjoittaa Britannian armeijasta, joka ulkoistaa toimintojaan. Yksityiset tekevät halvemmalla parempaa jälkeä kaikilla osa-alueilla, eikä ole mitään kovin hyviä syitä karttaa niitä poliisin tai armeijankaan tapauksessa.
Iso-Britannian armeija pyörii esim. Ranskaa pienemmällä, ja vähän Saksaa isommalla budjetilla, mutta se on silti ainoa NATO-maa, jolla on resursseja leikkiä maailmanpoliisia USA:n rinnalla kaukaisissakin maailmankolkissa. Yksityisiltä ostetut palvelut ovat olleet armeijalle keskimäärin 33% halvempia.
Ja sitten vielä puhutaan ideologisesta yksityistämisestä. Ikään kuin kaikki yksityistäminen ei tuottaisi parempaa lopputulosta.
Iso-Britannian armeija pyörii esim. Ranskaa pienemmällä, ja vähän Saksaa isommalla budjetilla, mutta se on silti ainoa NATO-maa, jolla on resursseja leikkiä maailmanpoliisia USA:n rinnalla kaukaisissakin maailmankolkissa. Yksityisiltä ostetut palvelut ovat olleet armeijalle keskimäärin 33% halvempia.
Ja sitten vielä puhutaan ideologisesta yksityistämisestä. Ikään kuin kaikki yksityistäminen ei tuottaisi parempaa lopputulosta.
perjantaina, marraskuuta 12, 2004
Ruotsin sosialismin ihme
Johan Norberg kirjoittaa Suomen Kuvalehdessä 45/2004 Ruotsin surkeista kokemuksista suuren julkisen sektorin kanssa. Sama teksti löytyy myös Norbergin artikkelisivuilta. Maailmalla Ruotsia pidetään vieläkin malliesimerkistä maana, joka on kyennyt yhdistämään suuren sosiaaliturvan ja valtion osallistumisen asioihin ja talouskasvun. Tämä kuvitelma ei yksinkertaisesti pidä paikkansa.
Ruotsin taival vasemmistolaisena mallimaana alkaa 60/70 -lukujen taitteessa. Tällöin Ruotsi oli 4. rikkain OECD maa, kun nykyään se pääsee vasta 17. sijalle. Vanhastaan niin rikkaana tunnettu Ruotsi on köyhempi kuin yksikään USAn osavaltio.
Toki ruotsalaisetkin ovat päässeet nauttimaan näinä runsaana kolmenakymmenenä vuotena talouskasvusta. Heidän talouskasvunsa on vain ollut huomattavasti hitaampaa kuin muissa kehittyneissä länsimaissa. Näin tavalliset ruotsalaiset ovat jääneet tulokehityksessä jatkuvasti jälkeen vertaisistaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Erityisen pahasti tämä kehitys on satuttanut köyhimpiä ruotsalaisia, joiden nettotulot kasvoivat 80 ja 90 -lukujen aikana vain 6 prosenttia. Siis yhteensä 6 prosenttia noina 20 vuotena, eli keskimäärin noin 0,3% vuodessa. Näin siis hyvinvointivaltion mallimaassa.
Ruotsin taival vasemmistolaisena mallimaana alkaa 60/70 -lukujen taitteessa. Tällöin Ruotsi oli 4. rikkain OECD maa, kun nykyään se pääsee vasta 17. sijalle. Vanhastaan niin rikkaana tunnettu Ruotsi on köyhempi kuin yksikään USAn osavaltio.
Toki ruotsalaisetkin ovat päässeet nauttimaan näinä runsaana kolmenakymmenenä vuotena talouskasvusta. Heidän talouskasvunsa on vain ollut huomattavasti hitaampaa kuin muissa kehittyneissä länsimaissa. Näin tavalliset ruotsalaiset ovat jääneet tulokehityksessä jatkuvasti jälkeen vertaisistaan Euroopassa ja Pohjois-Amerikassa. Erityisen pahasti tämä kehitys on satuttanut köyhimpiä ruotsalaisia, joiden nettotulot kasvoivat 80 ja 90 -lukujen aikana vain 6 prosenttia. Siis yhteensä 6 prosenttia noina 20 vuotena, eli keskimäärin noin 0,3% vuodessa. Näin siis hyvinvointivaltion mallimaassa.
keskiviikkona, marraskuuta 10, 2004
Globalisaatioraportista vielä
Lueskelen par'aikaa tuota paljon puhuttua globalisaatioraporttia. Silmääni iski seuraava kappale tekstissä:
"Vaikka tulonsiirtojen ja palvelumaksujen vaikutus sivuutettaisiin, pelkkä verojärjestelmä johtaa tilanteeseen, jossa merkittävä osa osaamisen nousuun liittyvästä tulojen kasvusta ohjautuu julkiselle sektorille. Hyvin matalilla tulotasoilla, puolet keskipalkasta, työvoimakustannusten rajaveroaste ylittää 50 prosenttia eli julkinen sektori hyötyy osaamisen ja tuottavuuden kasvusta yritystä ja sen työntekijöitä enemmän. Suuremmilla palkkatasoilla julkisen sektorin osuus nousee 70 prosenttiin."
Kuinka kukaan voi tällaisessa tilanteessa vastustaa verotuksen alentamista? Verotus syö jo pienituloisimmilta yli puolet jokaisesta tienatusta lisäeurosta. Ja vasemmistolaiset kehtaavat valittaa siitä, kuinka Suomessa kaikki yhtyvät kuoroon verojen alentamisen välttämättömyydestä. Valtion ahneus pitää saattaa kuriin!
"Vaikka tulonsiirtojen ja palvelumaksujen vaikutus sivuutettaisiin, pelkkä verojärjestelmä johtaa tilanteeseen, jossa merkittävä osa osaamisen nousuun liittyvästä tulojen kasvusta ohjautuu julkiselle sektorille. Hyvin matalilla tulotasoilla, puolet keskipalkasta, työvoimakustannusten rajaveroaste ylittää 50 prosenttia eli julkinen sektori hyötyy osaamisen ja tuottavuuden kasvusta yritystä ja sen työntekijöitä enemmän. Suuremmilla palkkatasoilla julkisen sektorin osuus nousee 70 prosenttiin."
Kuinka kukaan voi tällaisessa tilanteessa vastustaa verotuksen alentamista? Verotus syö jo pienituloisimmilta yli puolet jokaisesta tienatusta lisäeurosta. Ja vasemmistolaiset kehtaavat valittaa siitä, kuinka Suomessa kaikki yhtyvät kuoroon verojen alentamisen välttämättömyydestä. Valtion ahneus pitää saattaa kuriin!
tiistaina, marraskuuta 09, 2004
Suomen kilpailukyky
Se kohuttu globalisaatioraportti on vihdoin julkaistu. Raportti suosittaa yllättäen... 1) verojen laskemista ja 2) ay-liikkeen privilegioista luopumista. Ei mitään uutta siis.
maanantaina, marraskuuta 08, 2004
Nationalistinen Elisa
Mainontablogikin huomasi Elisan uuden nationalistimainoksen piiloviestit. Mainoksen kaksi jo ihan hellyyttävältä ja miellyttävältä vaikuttanutta päähenkilöä tällä kertaa ruikkivat sinappia makkaralleen ja syövät jäätelöä, kehottaen "suosimaan suomalaista, kun se on kaikki kotiinpäin".
Kuinka ihmeessä suomalaiset eivät pidä isänmaallisuuden hehkuttamista kuvottavana - vaan jopa oikeasti tavoiteltavana asiana? Mitäpä jos joku yritys mainostaisi "suosi valkoihoisia, tuet omaa rotuasi"? Tai "osta meidän miesmyyjiltä, vältä ämmäliikkeitä"?
Kuinka ihmeessä suomalaiset eivät pidä isänmaallisuuden hehkuttamista kuvottavana - vaan jopa oikeasti tavoiteltavana asiana? Mitäpä jos joku yritys mainostaisi "suosi valkoihoisia, tuet omaa rotuasi"? Tai "osta meidän miesmyyjiltä, vältä ämmäliikkeitä"?
sunnuntai, marraskuuta 07, 2004
Kokoomus matkalla yövartijavaltioon??
Ylioppilaslehti kirjoittaa pääkirjoituksessaan Kokoomusnuorten olevan matkalla yövartijavaltioon! Heh!
Artikkelissa yritetään selittää julkisen palvelutuotannon tehokkuudesta ja Yhdysvaltain tehottomasta terveydenhuollosta - nämä yksinään olisivat olleet mielipidekirjoituksen arvoisia. Kommenttien sävy oli sen verran tiukka, että vastaan väittäminen lienee kuitenkin turhaa, järkiargumentteja kirjoittaja tuskin ainakaan hakee.
Mutta Kokoomusnuorten kohtis-hauskassa www.punikkila.fi -parodiassa ei kyllä olla kovin lähellä libertaaria yövarijavaltiota. Veroäyri on 15, mikä on tietysti n. 20 liikaa yövartijakuntaan: libertaari kunta tietysti palauttaisi asukkailleen valtionosuudenkin. Yövartijavaltio pyörisi ilman tulo- tai yritysveroa tai ALVia, pelkillä haittaveroilla ja sakoilla.
"Eihän näillä ole hajuakaan yövartijavaltiosta, kun eläkeläiset ajetaan kaduille" totesi Sampo. "Ei eläkeläisiä otettaisi kaduille, koska ne olisivat yksityisomistuksessa" jatkoi Matti. Mitäpä tuohon muuta sanoa.
Artikkelissa yritetään selittää julkisen palvelutuotannon tehokkuudesta ja Yhdysvaltain tehottomasta terveydenhuollosta - nämä yksinään olisivat olleet mielipidekirjoituksen arvoisia. Kommenttien sävy oli sen verran tiukka, että vastaan väittäminen lienee kuitenkin turhaa, järkiargumentteja kirjoittaja tuskin ainakaan hakee.
Mutta Kokoomusnuorten kohtis-hauskassa www.punikkila.fi -parodiassa ei kyllä olla kovin lähellä libertaaria yövarijavaltiota. Veroäyri on 15, mikä on tietysti n. 20 liikaa yövartijakuntaan: libertaari kunta tietysti palauttaisi asukkailleen valtionosuudenkin. Yövartijavaltio pyörisi ilman tulo- tai yritysveroa tai ALVia, pelkillä haittaveroilla ja sakoilla.
"Eihän näillä ole hajuakaan yövartijavaltiosta, kun eläkeläiset ajetaan kaduille" totesi Sampo. "Ei eläkeläisiä otettaisi kaduille, koska ne olisivat yksityisomistuksessa" jatkoi Matti. Mitäpä tuohon muuta sanoa.
USAn presidentinvaalit
Vietin sitten kuluneen viikon Kaliforniassa työmatkalla. Yllättäen seurasin vaalihuumaa niin ennen kuin jälkeen vaalienkin. Aika uskomatonta touhua vaalit ovat USAssa nykyisin. Floridassa yli 70% ihmisistä oli saanut henkilökohtaisen yhteydenoton joko Bushin, tai Kerryn vaalikampanjoilta - siis joko henkilökohtaisen tapaamisen, tai puhelinsoiton ja näistä suuri osa (>20%) oli saanut yhteydenoton molemmilta puolueilta.
Takaisin Suomeen palattuani, olen yrittänyt katsella, mitä vaaleista on suomalaisessa mediassa sanottu. Hämmentävää, kuinka täkäläisellä kirjoittelulla ei tunnu olevan kovinkaan paljon yhteistä sen kanssa, mitä Yhdysvalloissa puhuttiin, tai tapahtui.
Itse en ole pitänyt Bushin edellisestä presidentin kaudesta. Hänen kaudellaan liittovaltio on kasvattanut menojaan ennätystahtiin, on tehty typeriä ulkopoliittisia päätöksiä ja sisäpolitiikassa luotu 'hienoja' uusia juttuja kuten Patriot Act ja Department of Homeland Security. Kerrystä en myöskään pitänyt, vaikka ehkä hiuksenhienosti itse olisin mieluummin nähnyt hänet presidenttinä seuraavat neljä vuotta.
Mutta palataanpa tuohon vaaliteema-asiaan. Valituksi tultuaan Bush piti oman linjapuheensa ja vastaili toimittajien kysymyksiin varsin vapautuneesti. Sisäpolitiikassa hän nosti esille kolme tärkeää saavutettavaa asiaa tulevalla presidentin kaudella, nimittäin eläkejärjestelmä-, terveydenhuollon korvausjärjestelmä- ja tuloverotusremontin. Ensimmäisen tarkoitus on siirtää Yhdysvallat henkilökohtaisten eläketilien järjestelmään, toisen tarkoitus saada kuriin typerät miljoonakorvausoikeudenkäynnit, jotka tekevät terveydenhuollosta järjettömän kallista ja kolmannen tarkoitus yksinkertaistaan verotusta - parhaimmillaan Bush on esittänyt, että liittovaltion tuloverotus lakkautettaisiin ja korvattaisiin myyntiverolla.
Nämä kaikki ovat aika radikaaleja sisäpoliittisia tavoitteita. Suunta on kaikissa tapauksissa miellyttävä näin libertaarin kannalta. Hämmentävää on se, että suomalainen toimittajakunta ei ilmeisesti ole riittävän kiinnostunut asioista raportoimaan tällaisia. Poikkeuksia varmaankin (toivottavasti!) löytyy, ja mielelläni otan vastaan ilmiantoja lehdistä, joissa näistä on puhuttu. Erityisen mielenkiintoinen oli Bushin perustelu eläkejärjestelmän uudistamiselle: Maamme eläkejärjestelmä ei nykymuodossaan voi selvitä siihen asti, kun nykynuoret jäävät eläkkeelle. Mitä pidempään odotamme muutosta, sitä pahemmaksi tilanne muodostuu. Siispä järjestelmä pitää remontoida nyt.
Hämmentävää kyllä, tämän Yhdysvalloissa vietetyn viikon jälkeen odotan seuraavaa kahta vuotta mielenkiinnolla. Olisiko Bushista sittenkin järkeväksi (sisäpoliittiseksi) valtiomieheksi? Ainoastaan aika tuo vastauksen tuohon kysymykseen.
Takaisin Suomeen palattuani, olen yrittänyt katsella, mitä vaaleista on suomalaisessa mediassa sanottu. Hämmentävää, kuinka täkäläisellä kirjoittelulla ei tunnu olevan kovinkaan paljon yhteistä sen kanssa, mitä Yhdysvalloissa puhuttiin, tai tapahtui.
Itse en ole pitänyt Bushin edellisestä presidentin kaudesta. Hänen kaudellaan liittovaltio on kasvattanut menojaan ennätystahtiin, on tehty typeriä ulkopoliittisia päätöksiä ja sisäpolitiikassa luotu 'hienoja' uusia juttuja kuten Patriot Act ja Department of Homeland Security. Kerrystä en myöskään pitänyt, vaikka ehkä hiuksenhienosti itse olisin mieluummin nähnyt hänet presidenttinä seuraavat neljä vuotta.
Mutta palataanpa tuohon vaaliteema-asiaan. Valituksi tultuaan Bush piti oman linjapuheensa ja vastaili toimittajien kysymyksiin varsin vapautuneesti. Sisäpolitiikassa hän nosti esille kolme tärkeää saavutettavaa asiaa tulevalla presidentin kaudella, nimittäin eläkejärjestelmä-, terveydenhuollon korvausjärjestelmä- ja tuloverotusremontin. Ensimmäisen tarkoitus on siirtää Yhdysvallat henkilökohtaisten eläketilien järjestelmään, toisen tarkoitus saada kuriin typerät miljoonakorvausoikeudenkäynnit, jotka tekevät terveydenhuollosta järjettömän kallista ja kolmannen tarkoitus yksinkertaistaan verotusta - parhaimmillaan Bush on esittänyt, että liittovaltion tuloverotus lakkautettaisiin ja korvattaisiin myyntiverolla.
Nämä kaikki ovat aika radikaaleja sisäpoliittisia tavoitteita. Suunta on kaikissa tapauksissa miellyttävä näin libertaarin kannalta. Hämmentävää on se, että suomalainen toimittajakunta ei ilmeisesti ole riittävän kiinnostunut asioista raportoimaan tällaisia. Poikkeuksia varmaankin (toivottavasti!) löytyy, ja mielelläni otan vastaan ilmiantoja lehdistä, joissa näistä on puhuttu. Erityisen mielenkiintoinen oli Bushin perustelu eläkejärjestelmän uudistamiselle: Maamme eläkejärjestelmä ei nykymuodossaan voi selvitä siihen asti, kun nykynuoret jäävät eläkkeelle. Mitä pidempään odotamme muutosta, sitä pahemmaksi tilanne muodostuu. Siispä järjestelmä pitää remontoida nyt.
Hämmentävää kyllä, tämän Yhdysvalloissa vietetyn viikon jälkeen odotan seuraavaa kahta vuotta mielenkiinnolla. Olisiko Bushista sittenkin järkeväksi (sisäpoliittiseksi) valtiomieheksi? Ainoastaan aika tuo vastauksen tuohon kysymykseen.
Kilpailukyky ja Suomen tila
IMF liittyy uusimpana kuoroon, ja arvioi ison valtion rahoittamiseen tarvittavan rahoitusylijäämän kasvattamista neljään prosenttiin BKT:sta. Suomi pysyy kuitenkin jääräpäisesti työmarkkinasääntelyssä perustulon sijaan. Korkea veroprosenttikaan ei ole perusteltu ainakaan millään hyvinvointivaltio-potaskalla, koska valtion budjetista ei mene edes puolia sosiaaliturvaan. Jos sekin osuus mikä käytetään edes jotenkin sosiaaliturvaan viittaaviin asioihin jaettaisiin suorana rahana ja annettaisiin ihmisten ostaa palvelunsa yksityisiltä, riittäisi puolet nykyisestä.
Helsingin Sanomat päivitteli pääkirjoituksessaan puolestaan aikaisempaa WEF:n kilpailukykytutkimusta, jossa Suomi puolestaan pääsi kärkisijalle. Kirjoittajan mukaan ihmisiä on vaikea vakuuttaa ongelmista tällaisten ristiriitojen vallitessa julkisessa keskustelussa.
Mitään ristiriitaa ei kuitenkaan ole. Kuten kuka tahansa WEF:n raporttia lukeva tajuaa, Suomi sai ensimmäisen sijan subjektiivisilla mittareilla. Se, pitävätkö suomalaiset yritysjohtajat Suomea hyvänä maana ei juurikaan liity Suomen talouden todelliseen tilaan. Myös WEF:n raportissa suomalaiset jäivät työmarkkinoiden toimivuudessa kolmanneksiviimeiselle sijalle sadan maan joukosta.
Kaikki nähdyt tutkimukset ovat kuin ovatkin täysin yksimielisiä: tuposta pitäisi luopua ja veroja pitäisi alentaa ankarasti.
Helsingin Sanomat päivitteli pääkirjoituksessaan puolestaan aikaisempaa WEF:n kilpailukykytutkimusta, jossa Suomi puolestaan pääsi kärkisijalle. Kirjoittajan mukaan ihmisiä on vaikea vakuuttaa ongelmista tällaisten ristiriitojen vallitessa julkisessa keskustelussa.
Mitään ristiriitaa ei kuitenkaan ole. Kuten kuka tahansa WEF:n raporttia lukeva tajuaa, Suomi sai ensimmäisen sijan subjektiivisilla mittareilla. Se, pitävätkö suomalaiset yritysjohtajat Suomea hyvänä maana ei juurikaan liity Suomen talouden todelliseen tilaan. Myös WEF:n raportissa suomalaiset jäivät työmarkkinoiden toimivuudessa kolmanneksiviimeiselle sijalle sadan maan joukosta.
Kaikki nähdyt tutkimukset ovat kuin ovatkin täysin yksimielisiä: tuposta pitäisi luopua ja veroja pitäisi alentaa ankarasti.
lauantaina, marraskuuta 06, 2004
Tuomioja sekoilee
Ulkoministeri Erkki Tuomioja kirjoittaa kotisivullaan EVA:n tuoreesta raportista. Sosialisteja vastaan on niin helppo väittää, koska toisin kuin konservatiivien kanssa kinastellessa, sosialisteilla ovat arvot usein suurimmaksi osaksi kohdallaan - he ovat vain väärässä tosiasioista!
Humen giljotiini tietysti erottaa ihmisten toivoman tavoitetilan (arvot) ja mahdolliset poliittiset toimet, jotka vievät yhteiskuntaa siihen suuntaan (tosiasiat). Tässä Tuomioja ei selitä mitään arvoista vaan väittää, että EVA:n raportin ehdottamat toimet hyödyttäisivät vain mm. sitä porukkaa joka raportin kirjoitti, eivätkä työntekijöitä - eli että EVA:laiset olisivat väärässä tosiasioista. Jännä juttu!
Nykyisellään esim. Tuomiojan rakastama tupo ja muu työmarkkinasääntely on nostanut työvoiman hintaa - jos tupot ym. purettaisiin, tietysti työntekijöillä olisi useampia työpaikkoja, joita valita, ja kilpailuttaa. Vaikka irtisanomissuojaa kevennettäisiin (tai jopa Tanskan mallin mukaan poistettaisiin), olisi työnantajille työntekijöiden palkkaus niin paljon halvempaa, että työntekijöiden olisi yhä helpompaa aina vaihtaa työpaikkaa uuteen. Tanskassa ei ole irtisanomissuojaa, mutta työntekijöiden keskimäärin kokema työturvallisuuden tunne on parempi kuin Suomessa. Jos ay-liike ei myöskään vaatisi samoja korotuksia jokaikiseen yritykseen riippumatta yrityksen kannattavuudesta ("solidaariset palkankorotukset"), vaihtaisivat työntekijät työpaikkaa aina niihin yrityksiin, joilla olisi varaa tarjota eniten - ja jättäisivät uppoavat laivat. Esim. Virossa tehdään kutakuinkin näin, ja sielläkin keskimääräinen palkkakehitys on parempaa kuin Suomessa.
Tietenkin jos paremmat palkat ja parempi työturvallisuus eivät Tuomiojan mielestä hyödytä tavallisia kansalaisia, on hänellä täysi oikeus omiin arvoihinsa. Uskoisinpa itse kansalaisten olevan kuitenkin hieman eri mieltä, sanoi vanha vasemmistolainen risuparta sosialistisesta norsunluutornistaan mitä ikinä.
... Nykyiseltä asemaltaan he kaikki kuuluvat - kuten minäkin ministerinä ja kansanedustajana - väestömme parhaiten toimeentulevaan kymmenekseen. Vaikea uskoa, että kukaan heistä olisi menettämässä yhtään mitään, jos heidän ohjelmaansa ryhdytään toteuttamaan. Suomalaisten enemmistön osalta voi tilanne jo olla toinen.
Humen giljotiini tietysti erottaa ihmisten toivoman tavoitetilan (arvot) ja mahdolliset poliittiset toimet, jotka vievät yhteiskuntaa siihen suuntaan (tosiasiat). Tässä Tuomioja ei selitä mitään arvoista vaan väittää, että EVA:n raportin ehdottamat toimet hyödyttäisivät vain mm. sitä porukkaa joka raportin kirjoitti, eivätkä työntekijöitä - eli että EVA:laiset olisivat väärässä tosiasioista. Jännä juttu!
Nykyisellään esim. Tuomiojan rakastama tupo ja muu työmarkkinasääntely on nostanut työvoiman hintaa - jos tupot ym. purettaisiin, tietysti työntekijöillä olisi useampia työpaikkoja, joita valita, ja kilpailuttaa. Vaikka irtisanomissuojaa kevennettäisiin (tai jopa Tanskan mallin mukaan poistettaisiin), olisi työnantajille työntekijöiden palkkaus niin paljon halvempaa, että työntekijöiden olisi yhä helpompaa aina vaihtaa työpaikkaa uuteen. Tanskassa ei ole irtisanomissuojaa, mutta työntekijöiden keskimäärin kokema työturvallisuuden tunne on parempi kuin Suomessa. Jos ay-liike ei myöskään vaatisi samoja korotuksia jokaikiseen yritykseen riippumatta yrityksen kannattavuudesta ("solidaariset palkankorotukset"), vaihtaisivat työntekijät työpaikkaa aina niihin yrityksiin, joilla olisi varaa tarjota eniten - ja jättäisivät uppoavat laivat. Esim. Virossa tehdään kutakuinkin näin, ja sielläkin keskimääräinen palkkakehitys on parempaa kuin Suomessa.
Tietenkin jos paremmat palkat ja parempi työturvallisuus eivät Tuomiojan mielestä hyödytä tavallisia kansalaisia, on hänellä täysi oikeus omiin arvoihinsa. Uskoisinpa itse kansalaisten olevan kuitenkin hieman eri mieltä, sanoi vanha vasemmistolainen risuparta sosialistisesta norsunluutornistaan mitä ikinä.
torstaina, marraskuuta 04, 2004
Poikani on sairaalassa
En osaa enkä halua epäillä hänen saamansa hoidon lääketieteellistä laatua, mutta jonkin voi alkaa olettaa olevan pielessä, kun kaksi pientä lasta ja kaksi aikuista laitetaan ensimmäiseksi yöksi (stressin ja epätietoisuuden ollessa pahimmillaan) huoneeseen, jossa on yksi lastensänky: toinen lapsi ja kaksi aikuista nukkuvat lattialla patjoilla.
Jos menen kauppaan tai pankkiin tai hotelliin tai ravintolaan tai yksityiseen koulutusfirmaan (jossa olen töissä) tai MIHIN TAHANSA yksityisen sektorin palveluympäristöön, oletan siisteyttä, palveluhalukkuutta, kohteilaisuutta ja nöyrää asiakkaan palvelua, asiakkaan ehdoilla. Aina sitä ei saa, mutta tämä on oletusarvo.
Sen sijaan jos menen sairaalaan, kirjastoon, virastoon tai mihin tahansa julkiseen laitokseen, edessä on todennäköisesti epäsiisti, remontin tarpeessa oleva kiinteistö, jossa henkilökunta suorittaa ensi sijassa omia velvollisuuksiaan ja asiakkaat ovat välttämätön paha. Kun asiakasta palvellaan, se tehdään systeemin kaavan mukaan ja muun vaatiminen on ennenkuulumatonta. Esimerkiksi lääkärit tekevät parhsaansa mutta ovat poissaolevia ja etäisiä ja hoitajat tekevät parhaansa mutta eivät varmista asiakastyytyväisyyttä vaan varmistavat rutiiniensa läpikäymisen. Sairaalakahvilat ovat jostain syystä kaikkein pahinta: kallista, huonoa, huono palvelu ja kun paikka menee (aina liian aikaisin) kiinni, henkilökunta alkaa seisoskella kärsimättömänä jo 10 min. etukäteen. Entä jos kaupastakin ajettaisiin asiakkaat ulos sillä kellonlyömällä kuin sulkemisaika on? Taas poikkeuksia on, lääkärikin voi olla jopa asiakkaan tunteet hienotunteisesti oivaltava ja kliinisesti pätevä yhtä aikaa, mutta todella harvoin.
Tarinan opetus on: sosialismi ei toimi, kapitalismi toimii. Seuraavassa jaksossa: miksi näin on ja miksi sitä ei yhteiskunnan eliitti vieläkään hyväksy vaikka Antti Chydenius ja Adam Smith selittivät sen jo 1700-luvulla?
Jos menen kauppaan tai pankkiin tai hotelliin tai ravintolaan tai yksityiseen koulutusfirmaan (jossa olen töissä) tai MIHIN TAHANSA yksityisen sektorin palveluympäristöön, oletan siisteyttä, palveluhalukkuutta, kohteilaisuutta ja nöyrää asiakkaan palvelua, asiakkaan ehdoilla. Aina sitä ei saa, mutta tämä on oletusarvo.
Sen sijaan jos menen sairaalaan, kirjastoon, virastoon tai mihin tahansa julkiseen laitokseen, edessä on todennäköisesti epäsiisti, remontin tarpeessa oleva kiinteistö, jossa henkilökunta suorittaa ensi sijassa omia velvollisuuksiaan ja asiakkaat ovat välttämätön paha. Kun asiakasta palvellaan, se tehdään systeemin kaavan mukaan ja muun vaatiminen on ennenkuulumatonta. Esimerkiksi lääkärit tekevät parhsaansa mutta ovat poissaolevia ja etäisiä ja hoitajat tekevät parhaansa mutta eivät varmista asiakastyytyväisyyttä vaan varmistavat rutiiniensa läpikäymisen. Sairaalakahvilat ovat jostain syystä kaikkein pahinta: kallista, huonoa, huono palvelu ja kun paikka menee (aina liian aikaisin) kiinni, henkilökunta alkaa seisoskella kärsimättömänä jo 10 min. etukäteen. Entä jos kaupastakin ajettaisiin asiakkaat ulos sillä kellonlyömällä kuin sulkemisaika on? Taas poikkeuksia on, lääkärikin voi olla jopa asiakkaan tunteet hienotunteisesti oivaltava ja kliinisesti pätevä yhtä aikaa, mutta todella harvoin.
Tarinan opetus on: sosialismi ei toimi, kapitalismi toimii. Seuraavassa jaksossa: miksi näin on ja miksi sitä ei yhteiskunnan eliitti vieläkään hyväksy vaikka Antti Chydenius ja Adam Smith selittivät sen jo 1700-luvulla?
keskiviikkona, marraskuuta 03, 2004
Lääkevaihto ja markkinatalous
Noin puolitoista vuotta apteekki on voinut vaihtaa lääkärin määräämän lääkkeen halvempaan samanlaiseen, mikäli sellaista on ollut tarjolla eikä lääkäri eikä ostaja ole kieltänyt vaihtamista. Luonnollisesti tämä on lisännyt kilpailua lääkkeiden valmistajien välillä. Sosialidemokraattisessa Suomessa kilpailua on kuitenkin perinteisesti pidetty hyvin pahana asiana, josta ei seuraa yhtään mitään hyvää. Todellisuudessa yleensä vähääkään taloustieteeseen perehtyneet ihmiset ovat selvillä sen eduista. Yksi näistä on se, että kilpailu laskee hintoja.
Lääkevaihto on osoittautunut varsin toimivaksi. Se on alentanut hintoja sitä enemmän, mitä enemmän lääkkeellä on ollut kilpailijoita. Taloustieteeseen perehtyneelle ihmiselle tämä ei tietenkään ole mikään yllätys.
Entäpä sitten ne, jotka eivät ole ihan perillä aiheesta?
HS - Lääkevaihto jopa puolittanut hintoja Suomessa:
"Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuspäällikön Ville Aalto-Setälän mukaan joissakin lääkeryhmissä hinnat ovat laskeneet yli 50 prosenttia."
"Aalto-Setälän mielestä on ollut yllättävää, että kilpailun vaikutus hintoihin on ollut sitä suurempaa, mitä enemmän kilpailijoita tuotteella on ollut."
Mikä ihme saa ihmisen yllättymään näin triviaalista asiasta? Peruskoulussa pitäisi varmaan aloittaa taloustieteen opettaminen...
Lääkevaihto on osoittautunut varsin toimivaksi. Se on alentanut hintoja sitä enemmän, mitä enemmän lääkkeellä on ollut kilpailijoita. Taloustieteeseen perehtyneelle ihmiselle tämä ei tietenkään ole mikään yllätys.
Entäpä sitten ne, jotka eivät ole ihan perillä aiheesta?
HS - Lääkevaihto jopa puolittanut hintoja Suomessa:
"Kuluttajatutkimuskeskuksen tutkimuspäällikön Ville Aalto-Setälän mukaan joissakin lääkeryhmissä hinnat ovat laskeneet yli 50 prosenttia."
"Aalto-Setälän mielestä on ollut yllättävää, että kilpailun vaikutus hintoihin on ollut sitä suurempaa, mitä enemmän kilpailijoita tuotteella on ollut."
Mikä ihme saa ihmisen yllättymään näin triviaalista asiasta? Peruskoulussa pitäisi varmaan aloittaa taloustieteen opettaminen...
tiistaina, marraskuuta 02, 2004
Yhdysvaltain presidentinvaalit
Vielä tämänpäiväisistä presidentinvaaleista. Kaikki suomalaiset haluavat äänestää Kerryä, koska Bush on niin huono. Yleensä kysyttäessä syitä osataan kyllä luetella Bushin ansiot: Irakin sota, terästullit.. mutta kukaan ei ilmeisesti ole huomannut, että Kerry äänesti Irakin sodan puolesta, ja moitti Bushia, kun hän lopulta lakkautti terästullit. Kerryn agendalla on huomattavasti enemmän protektionismia kuin Bushin, sekä esim. minimipalkkojen nostamista ja pakollisia "kansalaispalvelusohjelmia" nuorille, ts. sivarihommia lukiolaisille.
Liberty unboundin R. W. Bradford on myös tutkinut presidenttien talouspolitiikkaa. Monet perustelevat myös Kerryn äänestämistä, koska hän olisi leväperäisempi budjetin suhteen - tässä he kuitenkin osuvat harhaan, koska historiallisesti jokaisen republikaanipresidentin aikana valtion kulutus on kasvanut nopeammin kuin demokraattipresidenttien aikana. Myös GWB on kuluttanut enemmän rahaa sekä sotilas että siviilimenoihin, kuin Clinton. (Bradford ei tosin huomauta, että kongressilla on enemmän valtaa budjetin suhteen, ja perinteisesti demaripresidenttien aikana on ollut republikaanivoittoinen kongressi, ja päinvastoin. Tämä voisi olla yksi hyvä selitys.)
Lisäksi George W. Bushin valtakauden pitäisi olla linkolalaisille ym. viimeinen todistus siitä, että maailmanloppu todella on mahdoton. Maailman eittämättä suurimman ydinasearsenaalin komentajana on ollut militantti teokraatti viimeiset neljä vuotta, eikä ydinsota vieläkään ole alkanut.
Liberty unboundin R. W. Bradford on myös tutkinut presidenttien talouspolitiikkaa. Monet perustelevat myös Kerryn äänestämistä, koska hän olisi leväperäisempi budjetin suhteen - tässä he kuitenkin osuvat harhaan, koska historiallisesti jokaisen republikaanipresidentin aikana valtion kulutus on kasvanut nopeammin kuin demokraattipresidenttien aikana. Myös GWB on kuluttanut enemmän rahaa sekä sotilas että siviilimenoihin, kuin Clinton. (Bradford ei tosin huomauta, että kongressilla on enemmän valtaa budjetin suhteen, ja perinteisesti demaripresidenttien aikana on ollut republikaanivoittoinen kongressi, ja päinvastoin. Tämä voisi olla yksi hyvä selitys.)
Lisäksi George W. Bushin valtakauden pitäisi olla linkolalaisille ym. viimeinen todistus siitä, että maailmanloppu todella on mahdoton. Maailman eittämättä suurimman ydinasearsenaalin komentajana on ollut militantti teokraatti viimeiset neljä vuotta, eikä ydinsota vieläkään ole alkanut.
fi-lib comeback
Julistan täten fi-lib -blogin uudelleenavatuksi, entistä isommalla kirjoittajaremmillä.
Cafe Hayek referoi AP:n uutista:
Niinpä. Mikään yksittäinen henkilö tai virasto ei myöskään pidä huolta, että Suomessa löytyy leipää ruokakaupoista, mutta valtion kontrollista huolimatta hyllyt notkuvat. Itse asiassa joku voisi huomauttaa, että yksikään maa, jossa markkinavoimien on annettu pitää huolta ruoasta, ei ole kärsinyt suurnälänhädästä sitten vuoden 1918.
Toisaalta pitäähän estää, ettei kukaan hyödy muiden sairauksista, tee rahaa lääkkeillä ja inhimillisellä hädällä.. ja pitäähän valtion valvoa, mitä apteekit myyvät, ja päättää mitkä lääkkeet ovat kelvollisia. Vai pitääkö? Voisiko olla, että markkinat huolehtivat näistäkin tehtävistä paremmin?
Ps. tulkaa huomenna ke Vapaa-ajattelijoiden toimistolle Neljäs linja 1:een klo 18 kuuntelemaan Sampon esitelmää aiheesta Uskonto ja valtio.
Cafe Hayek referoi AP:n uutista:
The heart of the problem, experts say, may be that no one person or agency is truly in charge of making sure that the United States has an adequate vaccine supply.
Niinpä. Mikään yksittäinen henkilö tai virasto ei myöskään pidä huolta, että Suomessa löytyy leipää ruokakaupoista, mutta valtion kontrollista huolimatta hyllyt notkuvat. Itse asiassa joku voisi huomauttaa, että yksikään maa, jossa markkinavoimien on annettu pitää huolta ruoasta, ei ole kärsinyt suurnälänhädästä sitten vuoden 1918.
Toisaalta pitäähän estää, ettei kukaan hyödy muiden sairauksista, tee rahaa lääkkeillä ja inhimillisellä hädällä.. ja pitäähän valtion valvoa, mitä apteekit myyvät, ja päättää mitkä lääkkeet ovat kelvollisia. Vai pitääkö? Voisiko olla, että markkinat huolehtivat näistäkin tehtävistä paremmin?
Ps. tulkaa huomenna ke Vapaa-ajattelijoiden toimistolle Neljäs linja 1:een klo 18 kuuntelemaan Sampon esitelmää aiheesta Uskonto ja valtio.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
