Charles Dickensin propagandasta

Vapaasana.net:

Kapitalismi poisti lapsityön – kunta orjuutti Oliver Twistin

la, 2012-02-18 13:36 — Liberalismi.net

Ennen kapitalismia lapset usein näkivät nälkää ja joutuivat rankkoihin maatöihin kuten yhä monessa kehitysmaassa. Kapitalismi nosti tuottavuutta ja elintasoa niin, että vähitellen vanhemmilla oli varaa ottaa lapsensa pois töistä ja sosialistisemmasta Manner-Euroopasta syntyi valtava muuttoliike kapitalistisempaan Britanniaan. Toisin kuin ”Oliver Twist” ja muut kunnan orjiksi myymät, joista kauhukertomukset on kirjoitettu, vapaat lapset vaihtoivat usein työnantajaa paremman palkan ja työolojen perässä.

Britannia oli ensimmäisiä kapitalismin ja teollistumisen piiriin siirtyneitä maita. Tämä tarjosi perheille ja lapsille parempia työtilaisuuksia ja –oloja kuin maatyö. Britannian väkiluku lisääntyikin nopeasti vuoden 1800 molemmin puolin, hintataso laski ja elintaso nousi huomattavasti. [3][4]

Tehdastyö paransi lasten oloja

Sekä ennen että jälkeen teollisen vallankumouksen Britannian ja USA:n ne lapset, joille ei ollut tarjolla tehdastyöpaikkoja, olivat paljon huonommissa oloissa kuin ne, joille oli.[5]

Teollisen vallankumouksen mahdollistama, usein kurjakin tehdastyö pelasti lapsia ja perheitä nälänhädältä. Tehtailijoilla ei ollut valtaa pakottaa heitä tehtaisiinsa. [4]

Kauhukertomukset koskevat kuntien sijoittamia "lapsiorjia"

Sen sijaan orvot ja muut lapset, joista heidän vanhempansa eivät pystyneet lainkaan huolehtimaan, otettiin kuntien työtaloihin ja myytiin niistä viranomaisten sijoittamina ”orjiksi” tehtaisiin. [4]

Osana kapitalismin voittoa feodalismista oli se, että vapaa sopiminen työpaikoista korvasi 1800-luvulla vähitellen viranomaisten ylläpitämän orjuuden. [4]

Myös historioitsija Robert Hessen korostaa kuntien köyhäintalojen tai viranomaisten myyneen lapsia pitkiksi ajoiksi "kunnallisiksi oppipojiksi" ("parish apprenticeship") kuin orjiksi. Hänen mukaansa ensimmäinen lasten tehdastyösuojelulakikin (Apprentice Bill, 1802) säädettiin suojelemaan nimenomaan näitä hallinnon "virtuaalisiksi orjiksi" myymiä lapsia, ei vapaiden markkinoiden tehdastyöläisiä. [4]

Nämä kunnanoppipojat olivat siksi suosittua työvoimaa, että vapaat lapset vaihtoivat usein tehtaasta toiseen paremman palkan ja työolojen perässä ja heidän vanhempansa valvoivat heidän olojaan. [6]

Myös Charles Dickensin kuuluisa romaanihahmo Oliver Twist oli "kunnanoppipoika".[7] Muutkin kauhutarinat aiheesta koskevat lähinnä juuri kunnanoppipoikia. [4]

Dickens oli yleisesti ottaen marxilainen, joka levitti kapitalismin vastaista propagandaa.

Dickensin romaaneista saa sellaisen käsityksen, että 1800-luvun Englannissa teollistuminen ja kaupungistuminen olisivat muka kurjistaneet köyhälistön asemaa entisestään. Todellisuudessa teollinen vallankumous tietysti nosti tavallisen kansan elintasoa valtavasti: 1800-luvun teollisuustyöläisillä oli paljon parempi elintaso kuin 1700-luvun maatyöläisillä.

Dickensin kaltaiset idiootit eivät tajunneet tätä, koska vertasivat teollisuustyöläisten elintasoa aatelisten ym. rikkaan herrasväen elintasoon.

Testaan holokaustirevisionismia koskevaa sensuuria

Panu Horsmalahti, Piraattipuolueen aktiivi:

Oikeusministeriö linjasi taannoin, että holokaustin julkinen kieltäminen tai vähättely voidaan nähdä kansanryhmää vastaan kiihottamisena, eli toisin sanoen rikollisena. Kanta yllätti. Peruskoulusta asti on levitelty propagandaa sananvapaudesta Suomessa. Todellisuudessa sananvapautta rajoitetaan laajasti Suomessa, kuten Jussi Halla-ahon ja ja Mikko Ellilän tapaukset osoittavat.

Holokaustin kieltämisen kriminalisointi on selvä ajatuksen kieltäminen. Hallitus sanelee virallisen historiallisen tulkinnan, ja vankeustuomion uhalla historioitsijat pakotetaan olemaan samaa mieltä. Sananvapauden idea on puolustaa juuri niitä inhottavimpia ja epäsuosituimpia uskomuksia, koska suositut ajatukset eivät tarvitse erillistä suojaa.

Ei ole oleellista kuinka uskottavia väitteet holokaustin kieltämisestä ovat. Myös hulluille ajatuksille pitää antaa oikeus tulla kuulluksi. Kukaan ei pakota lukemaan holokaustikirjoja, jos aihe ei kiinnosta. Mielipiteiden kieltolait asettavat periaatteellisella tasolla holokaustin historialliset yksityiskohdat kyseenalaisiksi. Minkä takia juuri tämä historiallinen tapahtuma vaatii lain erityissuojan?

Tieteellinen metodi ei Popperin mukaan perustu teorian oikeaksi todistamiseen, vaan falsifiointiin. Jos teoriaa ei voida falsifioida eli todistaa vääräksi, tieteellistä metodia ei voida soveltaa sen tutkimiseen. Holokaustin kieltämisen kriminalisointi estää falsifioinnin mahdollisuuden, jolloin holokaustin tutkiminen ei ole tieteellistä. Jos historioitsija esittää virallisen linjauksen vastaisia todisteita, hänelle voidaan langettaa pitkä vankilatuomio.

Kiellän täten julkisesti holokaustin tapahtuneen. Olen avoimesti ajatusrikollinen, kunnes Suomen rikoslakia muutetaan takaamaan sananvapaus myös epäsuosituille ajatuksille. En perusta kantaani historiallisiin todisteisiin, vaan tarkoitukseni on tuoda esille epäoikeudenmukaisen lain epäkohtia. Tarpeellisia muutoksia rikoslakiin löytyy esimerkiksi Sananvapauden puolesta ry:n nettiadressista, jonka on allekirjoittanut vain yksi puolue. Niin kauan kuin holokaustin kieltäminen on laitonta, ei Suomessa ole aitoa sananvapautta.

Mikko Ellilä:

Missä kohtaa tuossa esityksessä puhutaan holokaustirevisionismin kieltämisestä? En jaksa lukea 116 sivua paskapuhetta löytääkseni sieltä tuon kohdan.

Horsmalahti:

sivut 30-31.

Ellilä:

Tuossa lakiesityksessä sanotaan, että holokaustirevisionismia ei ehdoteta erikseen kriminalisoitavaksi. Esityksen mukaan holokaustirevisionismi ON JO NYKYISEN LAIN MUKAAN RANGAISTAVAA, jos se tulkitaan kiihotukseksi kansanryhmää vastaan. Tässä ei siis esitetä mitään lainmuutosta, vaan tulkitaan voimassaolevaa lakia väittämällä holokaustirevisionismia kiihotukseksi kansanryhmää vastaan.

Horsmalahti:

tottakai.

Testaan nyt holokaustirevisionismia koskevaa sensuuria kokeilemalla, pitävätkö valtionsyyttäjä Mika Illman, valtakunnansyyttäjä Jorma Kalske, vähemmistövaltuutettu Eva Biaudet, sisäministeriön kansliapäällikkö Ritva Viljanen tms. ajatuspoliisit holokaustia historiallisena tapahtumana koskevia KYSYMYKSIÄ kiihotuksena kansanryhmää vastaan.

En viitsi teeskennellä "kiistäväni holokaustia" vain testatakseni sananvapauden rajoja. Jos esimerkiksi horoskoopit olisi Suomessa kielletty, en viitsisi teeskennellä uskovani horoskooppeihin ihan vain vastustaakseni horoskooppeihin kohdistuvaa sensuuria.

Niinpä esitän tässä alla vain sellaisia KYSYMYKSIÄ juutalaisten joukkomurhaamisesta eli "holokaustista", jotka voin itse allekirjoittaa omalla nimelläni muutenkin kuin vitsinä.

• Kuinka paljon juutalaisia kuoli keskitysleireillä ja kuinka paljon ghetoissa ja kuinka paljon juutalaisia ammuttiin viemättä heitä koskaan ghettoihin tai leireille? Miksi näitä lukuja ei eritellä historiankirjoissa?
• Kuinka suuri osa keskitysleireillä kuolleista juutalaisista kuoli nälkään, kylmyyteen, tauteihin ja pakkotyöhön, kuinka moni tapettiin ampumalla tai hirttämällä ja kuinka moni tapettiin kaasukammioissa? Miksi näitä lukuja ei eritellä historiankirjoissa?
• Kuinka monella leirillä oli kaasukammioita ja kuinka monta ihmistä näissä kammioissa voitiin kerralla tappaa ja kuinka kauan ihmisten tappaminen kerralla kesti? Miksi näitä lukuja ei eritellä historiankirjoissa?
• Milloin kaasukammiot rakennettiin millekin leirille ja milloin ne purettiin tai poistettiin käytöstä? Kauanko ne ehtivät olla käytössä kullakin leirillä? Kuinka paljon ihmisiä niissä ehdittiin tappaa? Onko tämä luku yhteensopiva sen kanssa, kuinka monen ihmisen on yleensä väitetty kuolleen kaasukammioissa?
• Ovatko viralliseen totuuteen kuuluvat väitteet kaasukammioiden kapasiteetista uskottavia? Esimerkiksi Auschwitz-museon historiantutkimuslaitoksen johtaja Franciszek Piper, yksi maailman suurimmista auktoriteeteista Auschwitzin uhriluvun suhteen (credited as one of the historians who helped establish a more accurate number of victims of Auschwitz-Birkenau death camps), on arvioinut kaasukammioiden kapasiteettia olettamalla, että yhdelle (1) neliömetrille mahtuu kahdeksan (8) ihmistä:

  Hierbei wird die Stehplatzfläche pro Person mit 0,125 Quadratmetern angegeben (acht Personen pro Quadratmeter). Dies zugrundelegend, ergeben sich für die einzelnen Gaskammern folgende Kapazitäten:

  Bezeichnung	Grundfläche (m2)	Personenzahl
  Bunker I	90 m2	720
  Bunker II	105 m2	840
  Krematorium II + III	2 × 210 m2	2 × 1.680
  Krematorium IV + V	2 × 236 m2	2 × 1.888
  Insgesamt	1.087 m2	8.696

• Miten on teknisesti mahdollista tappaa ihmisiä kaasukammiossa siten, että ihmisten kuoltua heidän ruumiinsa voidaan manuaalisesti raahata kaasukammiosta krematorioon tämän aiheuttamatta kuolemanvaaraa näille krematoriotyöläisille? Virallisen totuuden mukaan kaasukammioissa ja krematorioissa pakkotöissä olleet vangit menivät kaasukammioon sisään heti siellä olleiden vankien kuoltua. Miten kaasu oli sillä välillä ehtinyt haihtua? Kaasukammioissahan ei ole väitetty olleen koneellista ilmastointia, joka olisi imenyt kaasun tarkasti pois. Miten tappava kaasu voitiin muka tuulettaa pelkkien ovien tai katossa olleiden räppänöiden kautta niin hyvin pois, että ruumiita hakemaan tulleet krematoriotyöläiset eivät itse kuolleet kaasuun raahatessaan ruumiita kaasukammiosta krematorioon?
• Jos yleisesti hyväksytty "virallinen totuus" holokaustista on totta, miksi sen epäileminen on monissa maissa kielletty sakon uhalla tai jopa vankeustuomion uhalla? Esimerkiksi Ranskassa Robert Faurisson-niminen tutkija tuomittiin sadantuhannen frangin sakkoihin siitä, että hän ei uskonut kaasukammioiden olemassaoloon. Hänen haastattelunsa julkaisseen aikakauslehden päätoimittaja tuomittin 30 000 frangin sakkoihin ja maksamaan 20 000 frangia "korvauksia" kullekin yhdelletoista entisten keskitysleirivankien järjestölle eli yhteensä 250 000 frangia (n. 40 000 euroa).

  Robert Faurisson est condamné, le 18 avril 1991, à cent mille francs d'amende avec sursis pour « contestation de crime contre l'humanité », par la 17^e chambre correctionnelle de Paris. Dans un entretien au Choc du mois de septembre 1990, il déclarait, notamment, que « le mythe des chambres à gaz est une gredinerie » et qu'il a « d'excellentes raisons de ne pas croire à cette politique d'extermination des Juifs, ou à la magique chambre à gaz, et on ne me promènera pas en camion à gaz. » Patrice Boizeau, directeur de la publication du mensuel, a, lui aussi, été condamné, à trente mille francs d'amende et à verser vingt mille francs de dommages-intérêts à chacune des onze associations d'anciens déportés qui s'étaient constituées partie civile.

• Mihin yleisesti hyväksytyt käsitykset holokaustista perustuvat? Kuinka suuri osuus niistä perustuu esim. Nürnbergin tuomioistuimessa annettuihin "todistajanlausuntoihin"? Kuinka suuri osuus näistä "todistajanlausunnoista" on luotettavia? Esimerkiksi Auschwitzin komendantti Rudolf Höss sanoi Nürnbergissä "todisteena" käytetyissä lausunnoissaan, että Auschwitzissa olisi kuollut 2,5 miljoonaa ihmistä kaasukammioissa ja puoli miljoonaa ihmistä nälkään ja tauteihin, siis yhteensä 3 miljoonaa:

  I commanded Auschwitz until 1 December 1943,
  and estimate that at least 2,500,000 victims were executed and
  exterminated there by gassing and burning, and at least another half
  million succumbed to starvation and disease making a total dead of about
  3,000,000. 

  Tämä on ristiriidassa mm. edellämainitun Auschwitz-museon historiantutkimuslaitoksen johtaja Franciszek Piperin esittämän arvion kanssa, jonka mukaan Auschwitzissa kuoli kaiken kaikkiaan n. 1,1 miljoonaa ihmistä (nälkään, kylmyyteen, tauteihin, pakkotyöhön ja kaasutukseen yhteensä). Mistä tällaiset ristiriidat johtuvat? Jos Nürnbergin tuomioistuinta pidetään luotettavana lähteenä natsien rikoksista ihmisyyttä vastaan, miksi Auschwitz-museon nykyisen historiantutkijan esittämä arvio Auschwitzissa kuolleiden ihmisten kokonaismäärästä on vain noin kolmasosa Nürnbergissä totena esitetystä määrästä? Jos Nürnbergissä esitettiin nykyisin yleisesti hyväksytyn näkemyksen mukaan vääriä tietoja täytenä totena, miksi nykyisessä historiankirjoituksessa esitetyt luvut olisivat jotain kiveenhakattuja Totuuksia?

Onko tällaisten kysymysten esittäminen Suomessa laitonta? Onko sensuuri jo näin pitkällä?

Israel vajoaa muslimien tasolle, osa 2

David Irving markkinoimassa kirjaansa Hitler's War, poliisien ympäröimänä häneen kohdistuvan väkivaltauhan vuoksi

(Kaikki allaolevien sanomalehtisitaattien lihavoinnit minun.)

David Irving interview in El Mundo provokes Israeli anger

A Spanish newspaper's move to mark the second world war anniversary with an interview with the Holocaust-denying historian David Irving has touched off a furious row with Israel, which has condemned the decision to elevate freedom of expression above ethics.

El Mundo yesterday defended its decision to publish the Irving interview, saying he was one of a series of interviewees picked because of their opinions on polemical questions left behind by the war. It said it also chose Irving, who served 13 months in an Austrian jail for denying that the Nazis murdered 6 million Jews, because he was at the centre of a wider debate about the criminalisation of opinion.

Israel's ambassador to Spain, Raphael Schutz, complained bitterly about El Mundo's decision to include Irving in a run of interviews that include the Hitler biographer Ian Kershaw and the director of the Yad Vashem Holocaust museum in Israel, Avner Shalev.

"The problem is not just the offence or the polemic, but the lack of any moral, historical or ethical judgment on the part of whoever decided to interview Irving alongside recognised experts in the matter," Schutz wrote in a letter published by the newspaper.

"The unfortunate decision to interview Irving cannot be justified in the name of freedom of expression," he said. "It is just a reflection of the lack of ethics of those responsible, of their disdain towards the newspaper's readers, towards the other interviewees and, obviously, towards the newspaper itself."

El Mundo's deputy editor, Juan Carlos Laviana, said the paper's interviewer had been tough with Irving. El Mundo would also run a piece debunking some of the falsehoods the historian had previously peddled about the second world war and the Holocaust, Laviana said.

"He does not deny the Holocaust in the interview," said Laviana. "There is nothing in it that would be a crime in Spain."

"Irving has already paid for his crime," he added, referring to his prison spell in Austria. "That was, of course, a crime of opinion rather than of action."

Laviana said a debate was now open about whether laws in some countries against expressing certain opinions about the second world war were too harsh and should be changed.

The interview is due to be published on Saturday. In it, Irving accuses the allies of paying relatively little attention to the Holocaust until it became a major international issue, years after the war had ended, according to Laviana.

"I think they are giving Irving more importance than he really has," Laviana said of the Israelis. "They are turning him into a piece of news."

Other controversial opinions about the war expressed by El Mundo interviewees had raised no complaints, Laviana said. These included a claim by the German historian Jörg Friedrich that allied air raids on civilians in German cities amounted to murder.

Laviana said El Mundo's staff editorial committee had backed the decision to publish the Irving interview despite Israeli criticism. A letter of complaint about Irving had also been received from Shalev, Laviana said.

This is the second time that Israel has publicly taken issue with a foreign news organisation in recent weeks.

Late last month, an article in the Swedish tabloid Aftonbladet suggested that Israeli troops had harvested the organs of dead Palestinians. Israel urged the Swedish government to issue an official condemnation of the story, but the Swedes refused, citing freedom of expression.

David Irving sparks row over Holocaust 'propaganda'

Eminent historians have condemned a Spanish newspaper's decision to interview the controversial historian David Irving as part of its coverage to mark the 70th anniversary of the Second World War.

The Hitler specialist Sir Ian Kershaw, whose interview last Monday launched El Mundo's commemorative series, said he – and most historians – would have pulled out had they known of Mr Irving's participation.

In the interview published yesterday, Mr Irving once again played down the slaughter of millions of Jews during the Second World War, despite having served time in an Austrian jail for his extremist views.

"The Holocaust is just a slogan, a product like Kleenex or Xerox printers. They've turned it into a commercial phenomenon, and succeeded in making money out of it – producing films about it which have made millions," said the 71-year-old Mr Irving, prompting fury and dismay in Israel.

Israel's ambassador in Madrid, Raphael Schutz, condemned the interview as an insult to readers, to legitimate historians and to the concept of free speech. Mr Schutz said: "Everyone who knows anything about the issue knows that David Irving is nothing but... a con man."

El Mundo justified publication on the grounds of freedom of expression and because Mr Irving was at the centre of a wider debate about the criminalisation of opinion.

But Avner Shalev, the director of Israel's Holocaust Museum, responded in a letter published by El Mundo: "There are subjects about that don't permit a 'for' and 'against'. The paper gives legitimacy to a man who doesn't deserve it... It is inconceivable that a serious newspaper should provide a platform for anti-Semitism."

The notion of the Holocaust was built up decades after the event, Mr Irving argues. "Until the 1970s it was just a speck of dust on the horizon," he tells El Mundo. "The proof is that it doesn't appear in any of the biographies of the great leaders of the Second World War. But from then on it became fashionable. The Jews turned it into a brand, using the same technique as Goebbels. They invented a slogan... and repeated it ad nauseam."

Asked if he continued to believe that the figure of six million Jews exterminated was an exaggeration, Mr Irving replied: "I'm not interested in figures. I don't count bodies. I'm not all that interested in the Holocaust."

How come, the interviewer persisted, you are the only historian to deny that the concentration camp at Auschwitz contributed to the Holocaust? "Because they all copy each other. To jump off the rails would condemn them to jail and poverty, which is what happened to me."

Mr Irving served 11 months in an Austrian jail in 2006 for denying that the Nazis killed six million Jews.

He insisted yesterday that Hitler was not responsible, being merely the dupe of smarter collaborators. "Hitler was a simple man constantly deceived by his subordinates." The allegation that the Nazi leader sought to exterminate the Jews was, he said, "a propaganda lie. In Hitler's speeches there is only one anti-Semitic sentence. Something about 'when the war begins, I want the Jews to suffer'. But that's just a stereotypical expression."

Goebbels and Himmler were more to blame, he said, but Churchill – "a corrupt politician" – was responsible for the war: "He pushed the UK into the war and destroyed the British empire. Churchill was in the hands of the Jews, and if he'd surrendered he'd have gone down in history as a failure. People would have laughed at him."

So should he have made a pact with Hitler? "Of course. We were very close to ending the war in 1940."

II Guerra Mundial: la verdad frente al negacionismo

Nuestro periódico ha publicado estos días una serie de entrevistas con historiadores de la época. Hoy lo hace con David Irving. El embajador de Israel, el director del Museo del Holocausto de Jerusalén y algunos de los expertos entrevistados han manifestado su rechazo a que este periódico haya recogido el testimonio de Irving, conocido apologeta del nazismo pero también autor de libros publicados en España que contienen algunas aportaciones tan interesantes como polémicas sobre el conflicto.

No tendría que hacer falta decir que entrevistar a una persona no supone estar de acuerdo con sus opiniones. Irving relativiza el Holocausto y sostiene un perverso discurso antisemita que nuestro periódico repudia por completo. No compartimos la mayor parte de lo que dice, pero defendemos su derecho a decirlo. Irving ha sido entrevistado este año por el diario británico The Independent y anteriormente por The Observer y The Guardian. Nadie acusó a estos medios de hacer de altavoz de sus tesis, como nadie pensó que EL MUNDO fuera franquista por entrevistar a Utrera Molina.

«El debate sobre los asuntos públicos debe ser desinhibido, robusto y completamente abierto y, por ello, puede muy bien incluir ataques vehementes, cáusticos e hirientes», afirmaba el juez Brennan en su famosa sentencia Sullivan versus The New York Times. La defensa de la libertad de expresión incluye también que Irving pueda opinar sin ser sometido a censura, lo cual no debería escandalizar a nadie.

Moratinos critica a EL MUNDO por dar espacio a un historiador negacionista

El ministro de Exteriores, Miguel Ángel Moratinos, ha criticado la publicación en EL MUNDO de una entrevista al historiador David Irving, un revisionista que ha sugerido que Adolf Hitler desconocía el exterminio judío.

Pese a que el texto, dentro de una serie de entrevistas sobre la Segunda Guerra Mundial, deja claro que el historiador ha sido repudiado por sus colegas y a que este diario publica un editorial crítico con el negacionismo –y no sólo de Irving-, Moratinos quiso expresar su malestar.

"Desde el más absoluto respeto a la libertad de expresión, el ministro de Exteriores lamenta que se dedique un espacio a un historiador que niega una de las mayores tragedias de la Historia contemporánea para la humanidad y quiere hacer llegar su empatía y su comprensión porque este tipo de afirmaciones hieren profundamente la sensibilidad del pueblo hebreo", dijo su portavoz, tras una reunión de ministros de los Veintisiete en Estocolmo.

El editorial de EL MUNDO defiende la libertad de expresión, incluida la de Irving. "No compartimos la mayor parte de lo que dice, pero defendemos su derecho a decirlo", asegura.

Malestar en Israel

También la prensa israelí se ha hecho eco de la publicación de la entrevista. El periódico Yediot Ajaronot dedica al tema una página bajo el título 'A favor y en contra de la Shoah', informa Sal Emergui desde Jerusalén. "El diario español EL MUNDO concede una plataforma al negacionista del Holocausto en una serie por el 70º aniversario del inicio de la II Guerra Mundial", informa en una pieza que recoge el malestar israelí.

Este diario también critica la elección como "gran experto" de Irving, quien "afirmó que el Holocausto es un tema inflado, las cámaras de gas son una invención y los judíos son responsables de la crisis económica".

Asimismo, Haaretz titula sobre el tema: "Israel protestó enérgicamente por la publicación de los argumentos de un negacionista de la Shoah en un diario español". Indica también que Irving estuvo en la cárcel por negar el Holocausto, y recuerda una de sus famosas frases: "Auschwitz fue una atracción turística".

El periódico Maariv, por su parte, cita la protesta del embajador israelí en España, Raphael Schutz: "Este hombre no tiene ni una gota de credibilidad y no puede ser incluido en la misma serie de entrevistas con reconocidos historiadores".

Todos los medios israelíes recogen la indignación del director del Museo del Holocausto en Jerusalén, Avner Shalev, incluido en la serie sin ser informado de la participación de Irving.

"Hay temas en los que no hay a favor y en contra. El diario da legitimidad a un hombre que no se la merece", denuncia Shalev, cuya entrevista realizada por Sal Emergui fue publicada el pasado jueves en EL MUNDO. "Si llego a saberlo, al igual que otros historiadores entrevistados, no hubiera aceptado participar en esta serie de entrevistas", añadió Shalev.

Moratinos no puede dar lecciones de nada

06.09.2009

El ministro de Asuntos Exteriores se sumó ayer a las voces procedentes de Israel que han criticado la publicación en EL MUNDO de una entrevista con el polémico historiador David Irving, con motivo del 70 aniversario del comienzo de la Segunda Guerra Mundial. Moratinos lamentó «que se dedique espacio» a una persona que niega el Holocausto.

¿Desde cuándo un ministro establece lo que puede o no publicar un periódico? Parece claro que Moratinos ha querido agradar a las autoridades israelíes en vísperas de la gira de Zapatero por Oriente Próximo.

Este diario dejó ayer muy claro que no comparte en absoluto las tesis de Irving, aunque ello no obsta para que defienda su derecho a expresarlas. Cosa que, por cierto, ha hecho el historiador no sólo en EL MUNDO, sino en otros grandes diarios europeos, sin que los gobiernos hayan intervenido.

Vääristynyt käsitys historiasta aiheuttaa vääristynyttä politiikkaa

Liberaalien keskuudessa syvällinen perehtyminen historiaan on suhteellisen harvinaista. Näin ei tulisi olla, sillä historian tuntemus helpottaa poliittisten tapahtumien tarkastelua.

Suomessa historiankirjoitus ei ole niin poliittista kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten, mikä on erittäin positiivista. Tämä on toisaalta johtanut siihen, että monet suomalaiset eivät ymmärrä historiankirjoituksen valtavaa poliittista merkitystä. Historiankirjoitus antaa pääasialliset perustelut useimmille tunteisiin vetoaville aatteille, kuten nationalismille ja sosialismille.

Tästä syystä suurimmassa osassa maailmaa historiantutkimus ei todellakaan ole arvovapaata tiedettä, vaan ensi sijaisesti politiikan teon väline. Suomessa ongelmana on, että hämmästyttävän monet ihmiset eivät pysty erottamaan historiankirjoitusta ja historiaa toisistaan. Tällaiset ihmiset haluavat usein vedota historian tapahtumien suhteen mielipiteiden suhteellisuuteen, "tuo nyt on vain sinun mielipiteesi". Oikeasti asiat ovat tapahtuneet vain ja ainoastaan yhdellä tavalla, ei ole olemassa useampaa menneisyyttä. Vaikka onkin olemassa useampia käsityksiä menneisyyden tapahtumista, niin niistä korkeintaan yksi voi olla oikea.

Erityisesti venäläisten näkemykset historiasta ovat pahoin vääristyneitä. Vaikka Venäjällä myönnetään nykyään kommunismin toimimattomuus, ei kritiikki ole juuri kohdistunut Neuvostoliiton ja sitä edeltäneen keisarillisen Venäjän ulkopolitiikkaan.

Useimmilla venäläisillä on kohtuuttoman myönteinen kuva Neuvostoliiton toiminnasta, he monesti esim. uskovat Leninin antaneen Suomelle itsenäisyyden. Tätähän kantaa Suomessakin esiteltiin suomettumisen ollessa pahimmillaan.

Venäläisten mielestä venäläinen sotilas ei ole koskaan mennyt valloittajana minnekään, vaan aina tervetulleena vapauttajana. Tämä on Venäjän valtion virallinen linja, joka näkyy myös peruskoulujen oppikirjoissa.

Ehkä tärkein venäläisille tyypillinen väärinkäsitys on, että venäläiset pelastivat Euroopan mongoleilta/tataareilta, ja myöhemmin ottomaaneilta/turkkilaisilta, sekä Neuvostoliitto pelasti Euroopan fasismilta. Tästä syystä Eurooppa on muka velkaa paljon kärsineille venäläisille, minkä takia länsimailla ei ole oikeutta arvostella, kun Venäjä hoitaa omia asioitaan. Vaikka länsimaisesta näkökulmasta on vähintäänkin omituista puolustaa omaa nykyistä toimintaansa esi-isiensä muinaisilla teoilla, tämä historiakäsitys on muutenkin jo itsessään virheellinen.

Mongolit eli tataarit valloittivat suurimman osan Venäjää eivätkä osoittaneet yhtä Puolaa ja Unkaria vastaan suuntautunutta sotaretkeä lukuun ottamatta halua vallata Eurooppaa. Ottomaanien laajentumisvaihe taas oli jo ohi, kun venäläiset rupesivat käymään sotiaan heitä vastaan. Lisäksi venäläisten ottomaaneilta "vapauttamien" maiden kansalaiset eivät suinkaan mielellään antaneet maitaan venäläisten ikeen alle.

Venäläisten näkemys siitä, että he vapauttivat Euroopan fasismista ei myöskään kestä tarkempaa tarkastelua. Ensinnäkin Neuvostoliitossa ja Venäjällä fasismi-sanaa käytettiin ja käytetään edelleen äärimmäisen leväperäisesti; käytännössä sitä käytetään kaikista niistä, joita vastaan "edistykselliset voimat" halusivat hyökätä. Sanaa käytettiin ensi sijassa natseista, mutta fasisteiksi sanottin myös esimerkiksi Rytiä ja Mannerheimia. Vaikka neuvostojoukot toki löivät natsit, ei heitä monesti toivotettu jäämään. Venäläiset eivät ymmärrä, että kaikki neuvostomiehitystä vastustaneet eivät suinkaan kannattaneet ”fasisteja” (natseista puhumattakaan). Neuvostomiehityksen symbolin poistaminen ei ole mitenkään fasismin puolustamista.

Venäläiset ovat eurooppalaisia, silloin kuin se heille sopii. Länsi-Euroopan tulisi tukea heitä taistelussa "turkkilaisia" (joihin he lukevat kaikki turkinsukuiset kansat, kuten tshetsheenit) vastaan, mutta samaan aikaan heidän mielestään heiltä ei voi vaatia samoja kulttuurisia ja poliittisia kriteereitä kuin Euroopan mailta. Todellisuudessa Venäjän vähemmistökansat eivät mitenkään uhkaa Eurooppaa, eikä ääri-islamilaisuuden leviämisestä Venäjällä ole puolueettomia todisteita, vaikka ei se mahdotonta ole. Sen sijaan monet vähemmistökansallisuudet tuntevat itsensä syystäkin uhatuksi Venäjällä, ja tämä voi jossain vaiheessa aiheuttaa Venäjällä merkittäviäkin levottomuuksia.

Länsi-Euroopan ei kuitenkaan kannata tukea Venäjän valtiota toteamalla Venäjän sisäisten asioiden olevan Venäjän sisäisiä asioita, vaan vaatia siltä sitoutumista "eurooppalaisiin" (eli läntisiin) arvoihin. Miksei Venäjältä voisi vaatia samaa kuin Turkilta? Venäjällä ihmisoikeuksien kunnioitus sekä sananvapaus on seitsemässä vuodessa Putinin valtaannousun jälkeen taantunut järkyttävällä tavalla, mutta siitä ei saisi Suomessa puhua.

Samanlainen suhtautuminen on tyypillistä myös amerikkalaisille. Monien amerikkalaisten mielestä esimerkiksi satojen tuhansien siviilien murhaaminen toisessa maailmansodassa Japanissa ja Saksassa oli hyväksyttävää, koska amerikkalaiset kuitenkin vapauttivat nämä maat. Vaikka amerikkalaiset, toisin kuin neuvostojoukot, antoivatkin vallan maissa siirtymäajan jälkeen japanilaisille ja saksalaisille, niin se ei mitenkään poista heidän vastuutaan siviilien joukkomurhista. Myöskään heidän arvostelemisensa näistä hirmuteoista ei ole mitenkään Japanin ja Saksan tuolloisten hallitusten puolustelemista, varsinkin kun siviilikohteiden pommittamisella ei välttämättä lyhennetty sotaa yhtään.

Amerikkalaisten ja venäläisten ajattelu perustuu dualistiseen maailmankuvaan, joka on perusteiltaan lähtöisin kristinuskosta ja katsoo ihmisten olevan joko hyviä tai pahoja.

Tätä dualistista maailmankuvaa osoittaa amerikkalaisten toiminta Irakissa ja Afganistanissa. Amerikkalaiset irrationaalisesti odottivat, että kaikki ne voimat, jotka vastustivat kommunisteja Afganistanissa ja Saddamia Irakissa olisivat amerikkalaismyönteisiä.

Tämä kanta ei kestä rationaalista tarkastelua. Varsinkin islamisteille oli täysin rationaalista vastustaa sekä Saddamin kaltaisia ateistisia sosialisteja että kapitalisen Amerikan vaikutusta.

Islamistit kannattivat kyllä Saddamin syrjäyttämistä, mutta heillä ei ollut missään vaiheessa pienintäkään halua luoda maallista Irakia.

Eurostoliiton virallinen historiankirjoitus

Saksa puuhaa EU:lle yhteistä historiankirjaa

EU:n puheenjohtajamaa Saksa aikoo selvittää, olisiko unionille mahdollista kirjoittaa yhteinen historia. Tätä kirjaa voitaisiin käyttää tukena esimerkiksi oppikirjojen laatimisessa.

Saksan on määrä esitellä ideansa koulutusministereiden kokouksessa loppuviikosta.

Nettilehti EUobserverin mukaan tarkoitus ei ole kirjoittaa historiaa uudelleen. Mitään jäsenmaiden kannalta epämiellyttävää tai vaikeaa ei jätettäisi pois. Kirjan laatiminen ei tule olemaan aivan helppo tehtävä, koska jäsenmaiden historiantulkinnat eivät käy yksiin.

Esimerkiksi siirtomaa-asioista ja Yhdysvaltojen roolista eri historian käänteissä on jäsenmaiden ja historioitsijoiden kesken erimielisyyttä.

Tämä kuulostaa sellaiselta, mitä Neuvostoliitto olisi voinut keksiä kylmän sodan aikana.

Neuvostoliitto käytti propagandistisissa historiankirjoissaan länsimaiden imperialismia ja kolonialismia 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa perusteluna sille, että kehitysmaiden pitäisi 1900-luvun loppupuolella liittyä Neuvostoliiton johtamaan kapitalistisen imperialismin vastaiseen rintamaan.

Eurostoliitto aikoo varmaan käyttää Virallisessa Historiankirjoituksessaan kolonialismia perusteluna Afrikan diktatuureille annettavalle kehitysavulle ja kymmenien miljoonien tai satojen miljoonien muslimien tuomiselle Eurooppaan ja näiden muslimien kohtelemiselle uutena herrakansana.

Muslimeissa itsessäänhän ei voi koskaan olla mitään vikaa, joten afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten muslimien köyhyys johtuu vain kapitalistisesta imperialismista.

Me olemme siis ikään kuin velkaa kehitysmaalaisille kolonialismin ja globalisaation aiheuttamasta riistosta ja köyhyydestä, koska meidän hyvinvointimme on rakennettu riistämällä kehitysmaita. Meidän pitää maksaa velkaamme antamalla kehitysapua Mugabelle ym. viattomille afrikkalaisille länsimaiden imperialismin uhreille (länsimaiden kumulatiivinen kehitysapu viimeisen 50 vuoden ajalta on n. 2300 mrd dollaria) ja elättämällä Eurooppaan tulleita lukutaidottomia, kouluttamattomia ja kielitaidottomia maahanmuuttajia verovaroillamme.