"Kaikille yhteiset ruotsin kurssit" tarkoittaa kaikille
PAKOLLISIA ruotsin kursseja. Kokoomukselle ei siis riitä edes nykyinen pakkoruotsi, vaan pakkoruotsia pitää olla nykyistäkin enemmän.
Kokoomuksen puheenjohtaja
Jyrki Katainen sanoi taannoin kannattavansa pakkoruotsia huolimatta siitä, että Kokoomuksen puoluekokouksen mukaan Kokoomus vastustaa pakkoruotsia. Katainen siis vastustaa työnantajansa eli puolueensa kantaa. Yleensä, jos työntekijä kieltäytyy tottelemasta työnantajansa määräyksiä, työntekijä irtisanotaan. Miksi Katainen ei ole saanut kenkää Kokoomuksesta, vaikka Katainen kieltäytyy Kokoomuksen puheenjohtajana noudattamasta puoluekokouksessa päätettyä puolueen kantaa?
Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) kannattaa ruotsin opetuksen aikaistamista peruskoulussa. Keskisuomalaisen mukaan Virkkunen suhtautuu myönteisesti Suomen ruotsinopettajat ry:n esitykseen, että ruotsin opinnot aloitettaisiin jo peruskoulun viidennellä luokalla.
Nykyisin suurin osa koululaisista aloittaa kielen vasta seitsemännellä luokalla.
Virkkunen perustelee kantaansa sillä, että mitä nuorempana uuden kielen opiskelun aloittaa, sitä helpompaa se on. Nykyinen kolmentoista vuoden ikä ei ehkä ole kaikkein otollisin aika aloittaa ruotsin pänttäämistä, Virkkunen toteaa.
Kokoomuslainen opetusministeri siis haluaa lisätä pakollisia ruotsintunteja sekä peruskoulussa että lukiossa.
Tämä olisi historian pyörän kääntämistä taaksepäin. Tätä voisi verrata siihen, että Suomen koulujärjestelmään palautettaisiin tsaarinaikainen pakkovenäjä.
Ruotsi on yhtä turha kieli kuin tanska tai norja. Pakkoruotsi on historiallinen muinaisjäänne siltä ajalta, kun ruotsi oli Suomen ainoa virallinen kieli.
Ruotsi on Suomessa nykyään marginaalinen vähemmistökieli. Se, että ruotsi on pakollinen oppiaine Suomen väestön suomenkieliselle valtaenemmistölle, on sama asia kuin se, että bretoni olisi pakollinen kieli Ranskassa tai kymri (wales) Iso-Britanniassa.
Kokoomuksen lisäksi pakkoruotsia on äskettäin puolustellut
SDP:n kansanedustaja Jacob Söderman:
Näringslivets ointresse för svenskan, förvaltningsreformer som utförs utan språkkonsekvensbedömning, att Nordiska rådet blivit så byråkratiserat och tråkiga lektioner i svenska. Det är några centrala orsaker till att svenskan för närvarande utsätts för en exceptionellt hård press, anser Jacob Söderman.
– Går du på restaurang här i Helsingfors får du betjäning på finska och engelska, men inte på svenska. Det är näringslivet som har beslutat det utan att det ens är ekonomiskt motiverat. Och att Finlands Näringsliv EK gick och krävde att svenskan ska bli valbar i skolor var pricken över i, en verklig bottennotering.
Söderman siis pitää "pohjanoteerauksena" sitä, että EK kannattaa ruotsin vapaaehtoisuutta. Onpas röyhkeä asenne. Söderman ei ainoastaan kannata pakkoruotsia, vaan yrittää kieltää Elinkeinoelämän keskusliittoa esittämästä omaa kantaansa ruotsinopetuksen tarpeellisuudesta. EK:n intressissä tietysti on ottaa kantaa koulujärjestelmään, koska tämän päivän koululaiset ovat huomispäivän työntekijöitä; jos koulujärjestelmä haaskaa oppilaiden aikaa tarpeettomiin kieliin, tämä vähentää oppilaiden aikaa opiskella hyödyllisempiä kieliä tai muita hyödyllisiä aineita.
Pakkoruotsi vähentää esim. saksan, ranskan tai venäjän opiskeluun käytettävissä olevaa aikaa. Elinkeinoelämän intressissä olisi, että Suomessa olisi enemmän esim. saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa ja kiinaa osaavia ihmisiä. Näin ollen on erittäin järkeenkäypää, että Elinkeinoelämän keskusliitto vastustaa nuorten koululaisten ja opiskelijoiden ajan haaskaamista ruotsin kaltaiseen tarpeettomaan kieleen.
Söderman väittää "elinkeinoelämän" päättäneen, että Helsingin ravintoloissa ei saa palvelua ruotsiksi. Söderman ei siis ymmärrä markkinataloudesta mitään. Jokainen ravintola päättää itse, millä kielellä haluaa asiakkaita palvella. "Elinkeinoelämä" ei päätä sitä kollektiivisesti.
Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) voi esittää kannanottoja koko "elinkeinoelämän" eli yrityssektorin puolesta, koska EK nimenomaan on koko yrityssektoria edustava edunvalvontajärjestö. EK voi esittää "elinkeinoelämän" kantana mm., että koululaisten eli tulevaisuuden työntekijöiden aikaa ei pitäisi haaskata ruotsin kaltaiseen turhaan kieleen. Sen sijaan EK ei päätä minkään ravintolan puolesta, puhuuko ravintolan henkilökunta asiakkaiden kanssa ruotsia.
Söderman kuitenkin luulee juuri näin:
Det är näringslivet som har beslutat det utan att det ens är ekonomiskt motiverat. Millä ihmeen perustella Söderman väittää, että ruotsinkielisen palvelun puuttuminen
ei ole taloudellisesti perusteltua? Luuleeko Söderman voivansa yksin arvioida, mikä on kannattavaa Suomen tuhansille ravintoloille ja mikä ei?
Söderman on seinähullu. Söderman ei ymmärrä talouden toiminnasta yhtään mitään. Söderman ei ymmärrä, että Suomessa toimivien noin
neljännesmiljoonan yrityksen kannattavuutta ei voi kukaan yksittäinen ihminen arvioida täysin ulkopuolisena, mutu-mielipiteitä noin vain lonkalta heittäen. Söderman ei ole ilmeisesti koskaan ollut töissä missään yrityksessä, vaan on ollut koko aikuiselämänsä ajan poliitikko ja virkamies. Tuollainen ihminen, joka ei ymmärrä yritysten toiminnasta yhtään mitään, on eduskunnassa päättämässä koko yhteiskuntaa koskevista asioista, siis viiden miljoonan suomalaisen asioista. Söderman on malliesimerkki poliitikkojen sanoinkuvaamattomasta tyhmyydestä ja tietämättömyydestä.
kansanedustaja Jacob Söderman, SDP
Jacob-Magnus Söderman (s. 1938) oli kansanedustaja 1972–83 ja uudelleen 2007 alkaen, oikeusministeri (1971), sosiaali- ja terveysministeri (1982), Uudenmaan läänin maaherra (1982–89), eduskunnan oikeusasiamies (1989–95) ja ensimmäinen Euroopan oikeusasiamies (1995–2003). Söderman nousi eduskuntaan varasijalta kesällä 2007 Tuula Haataisen tultua nimitetyksi Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ja luovuttua edustajanpaikasta 11.9.2007.
Enligt Söderman behövs det tvång i skolorna för att barn och ungdomar ska lära sig något.
Se, että pakollisia aineita on olemassa, ei ole perustelu sille, että nimenomaan
RUOTSIN pitäisi olla pakollinen aine.
Södermanin logiikalla voitaisiin perustella vaikka pakkokymriä tai pakkohepreaa.
– Avskaffas den så kallade tvångssvenskan så betyder det att finländarna kan ännu färre språk.
Täsmälleen päinvastoin!!
Pakkoruotsin lakkauttaminen antaa koululaisille ja opiskelijoille enemmän aikaa esim. saksan, ranskan, espanjan tai venäjän opiskeluun.
Till exempel pojkar i en viss ålder trimmar helst mopeder om de själva får välja.
Puhu vain omasta puolestasi, idiootti.
Vaikka nuorille ei annettaisi täydellistä vapautta päättää omasta ajankäytöstään kokonaan itse,
TÄMÄ EI OLE MIKÄÄN PERUSTELU PAKKORUOTSILLE. Jos ja kun nuoret halutaan pakottaa johonkin opiskeluun, tämä ei edellytä nimenomaan
RUOTSIN pakollisuutta.
Söderman puhuu siitä, että nuoret pitää pakottaa
johonkin opiskeluun. Tämähän on vain kannanotto
oppivelvollisuuden puolesta, ei
pakkoruotsin puolesta!!
Söderman ei tajua, että
oppivelvollisuus EI OLE
pakkoruotsin synonyymi.
Söderman luulee, että pakkoruotsin vastustajat ovat oppivelvollisuuden vastustajia. Söderman siis taistelee olkinukkeja vastaan. Oppivelvollisuuden vastustajia ei ole Suomen poliittisella kartalla. Sen sijaan pakkoruotsin vastustajia on
enemmistö Suomen äänioikeutetusta väestöstä. Söderman kuitenkin puhuu ikään kuin pakkoruotsin vastustajat vastustaisivat samalla kaikkea oppivelvollisuutta!!
Söderman ei siis ollenkaan tiedä, mistä puhuu. Söderman on seniili huru-ukko. Söderman on täysin pihalla asioista. Söderman ei ollenkaan tajua, mistä on kyse.
Söderman påpekar att språklagen inte gäller näringslivet, utan enbart den offentliga sektorn som hela tiden privatiseras.
Kielilaki koskee julkisten palveluiden saatavuutta suomeksi ja ruotsiksi eikä siis liity pakkoruotsikysymykseen ollenkaan:
Kielilaki on laki, joka kertoo miten Suomen perustuslain mukaisia kansalliskieliä äidinkielenään puhuvan kansalaisen kielelliset oikeudet käytännössä toteutuvat. Lain tarkoituksena on taata suomen- ja ruotsinkieliseen väestöön kuuluville mahdollisuus elää täysipainoista elämää omalla kielellään. Lisäksi on oikeus tulkkaukseen ja asiakirjan käännökseen.
Vuonna 2004 voimaan tullut uusi kielilaki korvasi vanhan, vuodelta 1922 olleen kielilain. Laki ei anna kenellekään uusia oikeuksia, vaan tavoitteena on, että perustuslain mukaiset kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Uutta on, että viranomaisen tulee huolehtia yksilön kielellisten oikeuksien toteutumisesta ilman, että yksilön tarvitsee erikseen vedota niihin. Kielilaki sisältää täsmälliset säännökset oikeudesta käyttää suomea ja ruotsia viranomaisten kanssa asioidessa. Kielilaki määrittää vähimmäistason. Yksittäisten virkamiesten kielitaidosta määrää kielitaitolaki.
Yleinen väärinkäsitys on, että kielilaki tai kielitaitolaki edellyttäisi kaikilta suomen ja ruotsin taitoa. Todellisuudessa riittää että viranomaisissa on riittävästi molempia kieliä osaavia niissä tehtävissä, joissa kielitaitoa tarvitaan. Valtion viranomaisten kielitaitovaatimukset koskevat yleensä virkoja, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto tai joihin liittyy julkisen vallan itsenäistä käyttöä. Kuntien henkilöstön kielitaitovaatimukset kunnat asettavat itse, mutta niiden on turvattava kielilain vaatimusten täyttyminen: kaksikielisessä kunnassa on jokaisella oikeus saada palvelua valitsemallaan kansalliskielellä. Yksikielisessä kunnassa tämä on tarpeen vain tiettyjen viranomaisen aloitteesta vireille tulevien asioiden hoitamisessa.
Söderman:
– Trenden har varit den att när verksamheten övergår från kommunens förvaltning till någon annan sektor så börjar man fuska med språkfrågorna. Det är farligt.
Södermania siis pelottaa se, että yksityisellä sektorilla ei saa ruotsinkielistä palvelua niin helposti kuin julkisella sektorilla. Tämähän nimenomaan osoittaa ruotsin tarpeettomuuden!! Yksityinen sektori noudattaa markkinalogiikkaa: asiakkaille tarjotaan sitä, mistä asiakas on valmis maksamaan. Ruotsinkieliset asiakkaat suomenkielisenemmistöisillä seuduilla (esim. Helsingissä ja Turussa) eivät yleensä pidä ruotsinkielistä palvelua esim. kaupoissa tai ravintoloissa niin tärkeänä, että kävisivät vain ruotsinkielistä palvelua tarjoavissa kaupoissa tai ravintoloissa. Ruotsin kielelle ei siis ole kysyntää vapailla markkinoilla. Tämä nimenomaan osoittaa ruotsin kielen tarpeettomuuden.
Söderman önskar att starka finlandssvenskar i näringslivet skulle hålla på svenskan.
–Det skulle de tamejfan kunna göra.
Söderman siis kuvittelee, että Suomen talouselämä on täynnä ruotsinkielisiä suuryritysten johtajia. Söderman elää menneessä maailmassa. Söderman luulee, että ruotsinkieliset yritysjohtajat voisivat "pitää kiinni ruotsista" vaatimalla alaisiaan tai liikekumppaneitaan puhumaan heidän kanssaan ruotsia. Söderman ei tajua, että tuolla tavalla käyttäytyvä yritysjohtaja olisi kohta entinen yritysjohtaja.
En annan orsak som gjort att svenskan blivit ointressantare är enligt Söderman att Nordiska rådet blivit ineffektivt.
– Förut var det ett viktigt samarbetsforum där det var bra att kunna svenska. Sedan vi inträdde i EU har toppolitikerna tappat sitt intresse för rådet.
Söderman elää aivan omassa omituisessa harhamaailmassaan. Pohjoismaiden neuvostolla ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Söderman kuitenkin luulee, että PN on aiemmin ollut suomenkielisille tärkeä syy osata ruotsia. Söderman ei tajua, että PN ei kiinnosta Suomessa kuin muutamia kymmeniä poliitikkoja ja virkamiehiä. Söderman on ilmeisesti pyörinyt koko aikuiselämänsä vain poliitikkojen ja virkamiesten keskuudessa ja siksi virheellisesti luulee muutamien poliitikkojen ja virkamiesten harrastamien hallinnollisten komiteoiden olevan
viidelle miljoonalle suomalaiselle jotenkin merkittävä syy opetella ruotsia.
Söderman siis sanoo Suomen peruskoululaisille ja lukiolaisille:
opetelkaa ruotsia, jotta voitte isona puhua sitä Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa.Söderman on seinähullu. Söderman luulee kaikkien lasten ja nuorten haluavan olla isona poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka muka tarvitsevat ruotsia PN:n kokouksissa.
Kaiken kukkuraksi Söderman suree sitä, että Suomen EU-jäsenyyden myötä PN on menettänyt merkitystään "yhteistyöfoorumina". Kukaan täysjärkinen ihminen ei vertaisi PN:n aiempaa merkitystä EU-jäsenyyden vaikutukseen. PN ei ole koskaan ollut mikään tärkeä instituutio. Vastustan Suomen EU-jäsenyyttä (ja EU:n olemassaoloa), mutta pidän EU:n vaikutusta Suomeen noin miljoona kertaa suurempana kuin PN:n vaikutusta.
Södermanin suru ruotsin kielen tarpeettomuudesta PN:n merkityksen vähennyttyä EU-jäsenyyden myötä on verrattavissa siihen, että joku surisi unkarin kielen opiskelun vähentymistä Suomessa jonkun suomalais-ugrilaisten kansojen perinneyhdistyksen toiminnan hiipumisen vuoksi.
Söderman elää täysin irrallaan reaalimaailmasta. Söderman ei tajua normaalien ihmisten elämästä yhtään mitään. Söderman on tynnyrissä kasvanut pelle, huru-ukko, hörhö, sekopää, kylähullu.
Tuollaiset pölvästit istuvat Arkadianmäellä Mordorin linnassa päättämässä meidän asioistamme.
