Sosiaaliliberalismia: yksinkertainen perustulomalli

1. Lähtökohtana on, että työttömien, eläkeläisten, opiskelijoiden ym. veronmaksajien rahoilla elävien ihmisten sosiaalietuuksia ei missään nimessä kasvateta lainkaan. Näin ollen perustulojärjestelmään siirtyminen aiheuttaa kustannuksia vain niiden kansalaisten osalta, jotka eivät nykyään saa sosiaalietuuksia.
   
   Tämä pudottaa pohjan siltä perustulon vastustajien argumentilta, että rahan antaminen työtätekemättömille ihmisille rapauttaa työmoraalin. Kun työtätekemättömille annetaan yhtä vähän tai vähemmän rahaa kuin nykyisin, perustulo ei mitenkään voi kannustaa joutenoloon enemmän kuin nykyinen sosiaaaliturva.
   
   Perustulojärjestelmän lähtökohtana on nimenomaan se, että työnteko olisi kannattavampaa kuin nykyään.
   
   
   
   
   
   
   
   
2. Eläkeläisille ei anneta perustuloa lainkaan. Eläkkeet jätetään entiselleen. Tarpeen tullen eläkkeitä voidaan leikata julkisen sektorin menojen vähentämiseksi. Eläkkeitä ei kuitenkaan korvata perustulolla.
   
   Työnteon kannattavuuden parantamiseksi eläkeläisten annetaan tehdä töitä ja tienata palkkatuloja menettämättä eläkkeitään. Nykyisin eläkeläiset eivät tee palkkatöitä juuri lainkaan, koska eläkkeitä leikataan eläkeläisten tienatessa palkkatuloja. Eläkkeiden tulorajojen poistaminen ei siis kasvata eläkemenoja käytännössä lainkaan. Työnteon salliminen eläkeläisille siis kasvattaa eläkeläisten käytettävissä olevia tuloja aiheuttamatta mitään ylimääräisiä kustannuksia julkiselle sektorille.
   
   Eläkkeet siis jätetään ennalleen eikä eläkeläisille anneta penniäkään perustuloa. Näin ollen perustulojärjestelmään siirtyminen ei aiheuta veronmaksajille mitään kustannuksia eläkeläisten osalta.
   
   
   
   
   
   
   
3. Työttömyyskorvaukset lakkautetaan. Työttömät saavat nykyisten työttömyyskorvausten sijasta perustuloa. Tällöin työvoimatoimistot voidaan lakkauttaa tarpeettomina.
   
   Työvoimatoimistojen ainoa funktiohan on vahtia työttömien työnhakemista, koska nykyisessä sosiaaliturvajärjestelmässä työttömyyskorvauksen saamisen edellytyksenä on ilmoittautuminen työvoimatoimistoon työttömäksi työnhakijaksi. Työvoimatoimistot eivät kuitenkaan yleensä onnistu järjestämään työttömille töitä. Suurin osa työpaikoista ilmoitetaan työvoimatoimistojen ulkopuolella. Työvoimatoimistot ovat käytännössä vain byrokraattien suojatyöpaikkoja, joista ei ole mitään hyötyä kenellekään.
   
   Työvoimatoimistot järjestävät nykyisin työttömille kaikenlaisia huuhaakursseja ja palkattomia työharjoittelupaikkoja, joista ei ole mitään hyötyä työttömien työllistymisen kannalta. Työvoimatoimistojen lakkauttaminen siis aiheuttaisi tappioita vain a) työvoimatoimistoissa työskenteleville byrokraateille, jotka menettäisivät veronmaksajien kustantamat suojatyöpaikkansa, b) työllistämiskursseja järjestäville huijariyrittäjille ja koulutuslaitoksille, jotka menettäisivät veronmaksajien kustantamat suojatyöpaikkansa, c) palkattomia työharjoittelijoita saaville huijariyrittäjille, jotka menettäisivät veronmaksajien kustantamat ilmaiset työntekijänsä.
   
   Kaikkien näiden veronmaksajien rahoista subventoitujen loiseläjien jättäminen vaille nykyistä rahoitustaan olisi yksinomaan hyvä asia yhteiskunnan kannalta. Veronmaksajat säästäisivät valtavasti rahaa. Myös Kelasta voidaan irtisanoa turhia byrokraatteja, kun työttömyyskorvaushakemuksia ei tarvitse käsitellä. Työttömien ei tarvitse täyttää kerran kuussa typerää "työtön-työtön-työtön"-lomaketta. Säästyy aikaa ja vaivaa ja veronmaksajien rahoja.
   
   
   
   
   
   
   
   
4. Asumistuki lakkautetaan. Jokainen maksakoon asumisensa itse. On järjetöntä antaa ihmisille sosiaalitukea sen perusteella, miten suuret asumismenot heillä on. Tämähän kannustaa ihmisiä asumaan isommissa ja kalliimmissa asunnoissa kuin missä he muuten asuisivat. Lisäksi nykyisessä asumistukijärjestelmässä asumistuen suuruuteen vaikuttaa asunnon rakentamisvuosi, peruskorjausvuosi ja sijainti. Tämähän tietysti kannustaa ihmisiä muuttamaan uudempiin tai äskettäin remontoituihin ja kalliimmilla alueilla (pääkaupunkiseudulla tai muissa suurissa kaupungeissa) sijaitseviin asuntoihin. Tämä on tietysti järjetöntä veronmaksajien kannalta ja asuntomarkkinoiden kannalta.
   
   Jos asumistuen lakkauttamisen katsotaan alentavan työttömien ym. pienituloisten käytettävissä olevia tuloja liikaa, asumistukea vastaava summa voidaan käyttää perustulon korottamiseen. Tämä on yhteiskunnan kannalta paljon järkevämpää kuin rahan antaminen erikseen työttömyyskorvauksena ja erikseen asumistukena, koska erillinen asumistuki vääristää asuntomarkkinoita edellä selittämälläni tavalla.
   
   
   
   
   
   
   
   
5. Opintotuki lakkautetaan. Koskee kaikkia opintotuen muotoja eli opintorahaa, opintotuen asumislisää ja opintolainojen valtiontakausta. Opiskelijat saavat nykyisen opintotuen sijasta perustuloa.
   
   Opiskelijoiden työssäkäynnin kannustavuus parantuu huimasti, koska perustulossa ei ole tulorajoja. Nykyisinhän opintotuen tulorajat rajoittavat opiskelijoiden työssäkäyntiä rankaisemalla palkkatulojen tienaamisesta.
   
   Opintotuen asumislisän lakkauttaminen vähentää opiskelijoiden aiheuttamaa ylimääräistä kysyntää asuntomarkkinoilla, koska perustulo ei kohdistu erityisesti juuri asumismenoihin. Perustulolla eläessään opiskelijat joutuvat asumaan nykyistä halvemmissa asunnoissa, esim. lähiöasunnoissa, soluasunnoissa tai vanhempiensa luona tai yhdessä tyttöystäviensä/poikaystäviensä kanssa. Nykyinen opintotukijärjestelmä rankaisee opiskelijoita siitä, että he muuttavat yhteen tyttöystäviensä/poikaystäviensä kanssa. Tämä on jälleen yksi esimerkki siitä, että nykyinen monimutkainen, hajanainen, sekava ja sisäisesti ristiriitainen sosiaaliturvajärjestelmä on paljon huonompi kuin perustulojärjestelmä.
   
   
   
   
   
   
6. Toimeentulotuki lakkautetaan.
   
   Nykyisin toimeentulotukea annetaan niille työttömille, joiden työttömyyskorvaus ja asumistuki jäävät yhteenlaskettuina alle tietyn yleisiä elinkustannuksia ja asumismenoja vastaavan summan. Käytännössä kukaan työssäkäyvä ei nykyään saa toimeentulotukea, koska kenenkään työssäkäyvän tulot eivät jää ko. rajan alle. Myöskään kukaan opiskelija ei nykyisin saa toimeentulotukea, koska kaikki opiskelijoiden tuloksi laskettavat opintotuen muodot yhteenlaskettuina, eli opintoraha, opintotuen asumislisä ja opintolaina yhteensä, ylittävät toimeentulotuen saajien maksimitulorajan. Eläkeläisetkään eivät nykyisin saa toimeentulotukea, koska kenenkään eläke ja mahdollinen eläkkeensaajan asumistuki eivät yhteenlaskettuina voi jäädä ko. rajan alle. Näin ollen kaikki nykyiset toimeentulotuen saajat ovat työttömiä. Kun työttömille annetaan työttömyyskorvauksen, asumistuen ja toimeentulotuen sijasta perustuloa, turhaa byrokratiaa voidaan karsia valtavasti.
   
   On järjetöntä antaa samoille ihmisille veronmaksajien rahoja kolmelta eri luukulta kolmella eri etuusnimikkeellä. Kun useat eri tukimuodot korvataan yhdellä sosiaaliturvan muodolla eli perustulolla, sosiaaliturvajärjestelmään tarvitaan paljon vähemmän byrokratiaa kuin nykyään. Kuntien sosiaalivirastot voidaan lakkauttaa tarpeettomina. Sosiaalityöntekijöiden, sosiaalijohtajien yms. virkojen lakkauttaminen säästää veronmaksajien rahoja.
   
   
   
   
   
   
7. Äitiyspäiväraha lakkautetaan. Äitiyslomalla oleville naisille maksetaan perustuloa.
   
   Nykyisin äitiyspäiväraha on tulosidonnainen. Mielestäni tämä on järjetöntä. Ei ole mitään syytä maksaa suuripalkkaisille naisille korkeampaa äitiyspäivärahaa kuin pienipalkkaisille naisille. Lapsi on lapsi. Kaikista lapsista aiheutuvat kustannukset ovat yhtä suuria riippumatta vanhempien tulotasosta.
   
   Ei ole mitään syytä kompensoida äitiyslomalla oleville naisille heidän aikaisempia tulojaan. Suuripalkkaisten naisten synnyttämät lapset eivät ole yhtään sen arvokkaampia kuin pienipalkkaisten naisten synnyttämät lapset.
   
   Suuripalkkaiset naiset ovat sitä paitsi yleensä naimisissa suurituloisten miesten kanssa, joten voidaan olettaa näiden suurituloisten miesten elättävän vaimojaan ja lapsiaan.
   
   Suurin osa äitiyslomalla olevista naisista eli vastasyntyneiden lasten äideistä on nuoria naisia ja suurin osa nuorista naisista on pienituloisia. Ei ole mitään syytä pakottaa vastasyntyneiden lasten vanhempien enemmistöä, jotka ovat pieni- ja keskituloisia, subventoimaan vero- ja sosiaaliturvajärjestelmän kautta suurituloisten perheiden lastenhankintaa ansiotulosidonnaisten äitiyspäivärahojen muodossa.
   
   
   
   
   
   
8. Lasten kotihoidon tuki lakkautetaan. Samalla lastentarhojen ylläpitäminen veronmaksajien rahoilla lopetetaan. Säästyneen rahasumman edestä korotetaan lapsilisiä.
   
   Tällöin lapsiperheet saavat itse valita vapaasti lastentarhojen, lasten perhepäivähoidon ja lasten kotihoidon välillä. Lapsiperheitä ei pidä painostaa mihinkään näistä vaihtoehdoista, vaan lasten vanhempien on saatava aidosti valita näiden vaihtoehtojen välillä.
   
   Jos esim. lastentarhojen ylläpitämiseen käytetään enemmän veronmaksajien rahoja (lastentarhojen kustannukset miinus lasten vanhemmilta perittävät päivähoitomaksut = nettokustannus veronmaksajille) kuin lasten kotihoidon tukeen, tämä on selvä kannanotto lastentarhojen puolesta ja lasten kotihoitoa vastaan. Tämä on perverssiä, koska normaalisti lasten vanhempien pitäisi itse voida vapaasti valita lastentarhojen, lasten perhepäivähoidon ja lasten kotihoidon välillä.
   
   Vanhemmat ovat yleensä omien lastensa hyvinvoinnin parhaita asiantuntijoita. Huumeongelmaiset tai väkivaltaiset vanhemmat ovat äärimmäisiä poikkeustapauksia, joiden perusteella ei pidä alistaa normaaleja vanhempia sosiaalibyrokraattien holhouksen alaisiksi.
   
   Nykyään monet vanhemmat painostetaan taloudellisesti laittamaan lapsensa kuntien lastentarhoihin hyvin varhaisessa iässä. Psykologisten tutkimusten mukaan alle 3-vuotiaiden lasten ei yleensä pitäisi olla lastentarhoissa, ellei kotona ole mitään erityisiä ongelmia. Useimmissa lapsiperheissä ei ole esim. huume-, väkivalta- tai mielenterveysongelmia, joten useimpia lapsia ei pitäisi laittaa lastentarhoihin alle 3-vuotiaina. Nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä kuitenkin kannustaa lasten vanhemmat laittamaan lapsensa kunnallisiin lastentarhoihin mahdollisimman varhaisessa iässä, jopa 1-vuotiaana, koska nykyisin lastentarha on pienten lasten vanhemmille taloudellisesti paljon edullisempi vaihtoehto kuin lasten kotihoidon tuki. Perustulojärjestelmään siirtyminen korjaa tämän epäkohdan.
   
   
   
   
   
   
9. Jos perustuloa maksetaan vain täysi-ikäisille, vastaavasti lapsilisää pitäisi maksaa kaikille alaikäisille.
   
   Lapsilisän maksaminen voitaisiin lopettaa esim. siinä kuussa, jossa lapsi täyttää 18 vuotta. Vastaavasti perustuloa ruvettaisiin maksamaan seuraavassa kuussa.
   
   Tällöin ei tarvitsisi maksaa esim. opintotukea alaikäisille opiskelijoille. Tämä poistaa kannustinloukkuja, koska nykyisin vanhempiensa luona asuvien alaikäisten opiskelijoiden opintotuki riippuu heidän vanhempiensa tulojen suuruudesta. Ammattikoululaisia ja lukiolaisia siis rangaistaan vanhempiensa tuloista. Toisin sanoen ammattikoululaisten ja lukiolaisten vanhempien tuloja verotetaan nykyisin tuloveron ja kunnallisveron lisäksi myös leikkaamalla heidän teini-ikäisten lastensa opintotukia. Tämä epäkohta poistuu perustulojärjestelmään siirtymisen myötä. Tällöin työnteon kannustavuus paranee.
   
   Opintotuen lakkauttaminen ja kaikkien alaikäisten ottaminen lapsilisän piiriin myös vähentää opiskelijoiden kannustetta muuttaa pois vanhempiensa luota hyvin nuorena, jopa alle 18-vuotiaana, koska nykyinen vanhempiensa luona asuvien ammattikoululaisten ja lukiolaisten vanhempien tulot huomioon ottava opintotukijärjestelmä selvästi kannustaa opiskelijoita muuttamaan pois vanhempiensa luota. Tämä siis kannustaa teini-ikäisiä muuttamaan ennenaikaisesti omaan asuntoonsa tai opiskelija-asuntolaan tms. soluasuntoon, mikä tietysti luo ylimääräistä kysyntää asuntomarkkinoille. On perverssiä kannustaa alaikäisiä muuttamaan pois kotoaan voidakseen käydä ammattikoulua tai lukiota toisella paikkakunnalla. Tähän nykyinen sosiaaliturvajärjestelmä kuitenkin kannustaa. Perustulojärjestelmään siirtyminen poistaa tämän ongelman.
   
   Alle 18-vuotiaiden opiskelijoiden eli ammattikoululaisten ja lukiolaisten ottaminen lapsilisän piiriin myös vähentää byrokratiaa, koska lapsilisä ei edellytä mitään byrokraattista tarveharkintaa. Näin ollen Kelasta voidaan tämänkin uudistuksen ansiosta irtisanoa turhaa väkeä, jotka nykyään saavat veronmaksajien kukkarosta palkkaa opintotukihakemuksien käsittelystä.
   
   
   
   
   
   

Sosiaaliliberalismia: keskustelua perustulosta

Facebook-keskustelua perustulosta:



Janne Rainvuori:

Ongelma on se, että meillä on tällä hetkellä n. 500.000 ihmistä, jotka eivät työllisty. Perussyynä on se, että näiden työn tuottavuus on hyvin pieni, ja työnantajan ei kannata maksaa siitä määrää, joka ylittäisi nyt helposti saatavien tukien (ovat ne sitten automaattisia tai harkinnanvaraisia) määrän.

Esim. jos henkilön A työpanos tuottaisi minulle työnantajana vaikkapa 500 euroa / kk, minun ei taatusti kannata maksaa A:lle tuosta työstä 1500 euroa / kk. A taas saa helposti saman verran sosiaaliluukulta, mutta menettää tuen ottaessaan vastaan pienipalkkaista työtä.

Olemme tämän takia tilanteessa, jossa A:n kannattaa vältellä työtä, ja minun firmallani jää sitten tekemättä sellainen työ, josta olisi kuitenkin kannattanut jollekin maksaa 500 euroa.

Kannattamassani ja puhumassani mallissa tällaista tilannetta ei tule, koska perustulon määrä jää varsin alhaiseksi, eikä sen päälle saa mitään ylimääräistä harkinnanvaraista etuutta (sairaat ja eläkeläiset pois lukien), joten jostain on hankittava ylimääräistä. Kyse on kaikkea muuta kuin ilmaisesta, passivoivasta rahasta.

Ja kun kerran pääsee työn syrjään kiinni, vaikka sitten kuinka prekateriaatin halveksumaan "paskaduuniin" tai "McDuuniin", niin siitä voi sitten helpommin kavuta askelia ylöspäin ja omalla työllään parantaa omaa asemaansa.

Otto Lehto:

Yksi keskustelua vaikeuttava ongelma on varmasti se, että malleja on lukuisia, joista osa korvaa nykyisenmuotoisen sosiaaliturvan käytännössä kokonaan yhdellä perustulolla, ja osa korvaa ainoastaan perusturvaosuuden, jättäen muut etuudet koskematta. Mielestäni perustuloa ei voi toteuttaa, jos suurimman osan Kelan ja kuntien tukijärjestelmistä jättää entiselleen, sen rinnalle, sotkemaan tilannetta. Työmarkkinatuki, sairauspäiväraha, opintotuki ja toimeentulotuki ainakin tulee sulauttaa perustulon/kansalaispalkan alle. Mielestäni Vihreiden malli on askel oikeaan suuntaan. Luultavasti asumistuki olisi myöskin parempi sulauttaa perustuloon. Jäljelle jää luultavasti ainoastaan pysyvän työkyvyttömyyseläkkeen tapainen tukijärjestelmä niille, jotka ovat esim. vammaisuuden tai tapaturman vuoksi täysin syrjäytettyjä työmarkkinoilta. Ja heidänkin kohdallaan osa-aikatyön tekeminen tulisi olla kannattavaa. Mitä yksinkertaisempi järjestelmä on, sitä vähemmän kannustinloukkuja jää jäljelle, ja kaikenlaisen työn tekeminen, myös pätkätyöläiselle ja normi-keskiluokkaiselle, olisi kannattavaa, elämäntilanteesta riippumatta.

Perustulon tehtävä on vähentää byrokratiaa, kannustinloukkuja, ihmisten nöyryytystä ja kansalaisten epätasa-arvoa lain edessä. Nämä ovat asioita, joiden pitäisi yhdistää niin vasemmistoa kuin oikeistoakin. Ja on mielestäni ihmeellistä, jos Milton Friedmanin ja monien muiden taloustieteilijöiden kannattama, klassillisen liberalismin mukainen, idea lytätään oikeistopiireissä muka "vasemmistolaisena" haihatteluna... Sosiaaliturvan uudistuksen pitäisi olla tavoite, joka yhdistää sekä vasemmistolaisesti että oikeistolaisesti ajattelevia ihmisiä, eli kaikkia niitä, jotka haluavat dynaamisen mutta samalla oikeudenmukaisen yhteiskunnan, jossa heikoimmista pidetään huolta mahdollisimman pienellä virkamieskoneistolla, ilman kannustinluukkujen ja paperisodan synnyttämiä hukkaresursseja, eli systeemi jossa valtiollinen ja kunnallinen byrokratia on mahdollisimman yksinkertaista, kaikkia tasavertaiseseti kohtelevaa ja työllisyyteen kannustavaa.

Markus Jansson:

Perustulon/negatiivisen tuloveron lisäksi ei mielestäni tarvita mitään muita tukia kuin vammaisavustus, jota voisi hakea vaikkapa valtiokonttorista. Sosiaalitoimistot, Kelan toimistot ja työvoimatoimistot voidaan lakkauttaa välittömästi ja viimeistä virkailijaa ja johtajaa ja toimipistettä myöden.

Perustulo/negatiivinen tulovero tulisi voida hoitaa helposti myös netin kautta ja sen tulee toimia täysin automaattisesti työnantajien verottajalle tekemien ilmoitusten myötä...perustuloa/negatiivista tuloveroa voitaisiin maksaa joka kuukauden 15. päivä edellisestä kuukaudesta. Näin sen edellisen kuukauden tulot ja ennakonpidätykset ehtivät verottajalle ja niistä voidaan laskea ja maksaa sellainen summa perustuloa, mitä ihmiselle kuuluu. Tässä kuussa tehdyt työt eivät silloin näkyisi tässä kuussa maksettavassa perustulossa, mutta sillä ei olisi mitään väliä, koska ei olisi mahdollista, että henkilölle koskaan maksettaisiin "liikaa" perustuloa, koska perustulo juoksisi aina kuukauden perässä.

Perustulo/negatiivinen tulovero voidaan laittaa koskemaan myös lapsia, jolloin se tukee taloudellisesti vanhempia lapsista aiheutuvista kuluista. Lapsista nyt tuskin tarvitsee samaa summaa maksaa mitä aikuisista, jonkinlaista iän mukaista porrastusta voisi olla (0-10v esim. 300 euroa kuussa, 10-20v esim. 400 euroa kuussa ja 20+v esim. 500 euroa kuussa).

Idiootit tietysti ruikuttavat, miten paljon tuo tulisi maksamaan. Idiootit eivät tajua, että nykyinen byrokratia ja sen byrokratiakoneisto maksaa mielipuolisia summia hyödyttämättä yhtään mitään. Idiootit eivät tajua, että nykyisessäkin systeemissäkin laiskoille paskiaisille ja pummeille maksetaan hirveitä summia rahaa käytännössä vastikkeetta joka kuukausi. Idiootit eivät tajua, että perustulossa/negatiivisessa tuloverossa työllisyys, verotulot ja hyvinvointi kasvaisi räjähdysmäisesti, koska silloin ei olisi mitään tuloloukkuja, vääristäviä tukia eikä työn tai opiskelun esteitä, joita nykysysteemissä on kasapäin ja jotka aiheuttavat valtaisaa hyvinvointitappiota.

Perustuloa/negatiivista tuloveroa eivät todellisuudessa kuitenkaan vastusta vain idiootit, vaan myöskin suurinosa poliittista eliittiä ja virkamieskoneistoa. Tietysti, koska nykyinen byrokraattinen sosiaaliturvasysteemi pitää HEIDÄT ja heidän puolue/aatetoverit työllistettyinä papereita pyörittämässä ja antaa HEILLE mahdollisuuden pompottaa ihmisiä miten he ikinä haluavatkin. Perustulo/negatiivinen tulovero veisi byrokraateilta ja poliitikoilta käytännössä KAIKEN VALLAN mitä tulee ihmisten itsensä toteuttamiseen, työn tekemiseen ja elämänsä järjestämiseen. Sitähän eivät kontrollifriikit byrokraatit ja poliitikot tietenkään halua ja siksi vastustavat perustuloa/negatiivista tuloveroa henkeen ja vereen.

Työvoimapulaa ei tule koskaan

Sampo Terho: Työvoimapulaa ei tule koskaan

Viime vuosien tai paremminkin vuosikymmenien yleisimmin hyväksytty poliittinen hokema on ollut Suomeen piakkoin iskevä massiivinen työvoimapula, joka vaanii aina aivan nurkan takana. Todellisuudessa sekä ongelman laajuus että ratkaisu on useimmiten analysoitu väärin.

Monet keskeisetkin tahot tekevät laskelmissaan jo sen lähtökohtaisen virheen, että puhuvat Suomen työikäisen väestön vähenemisestä kokonaisuudessaan. Todellisuudessa työikäisestä väestöstä kuitenkin osa on joka tapauksessa poissa työelämästä, joten todellinen vähennys työvoimaan on pienempi kuin laskelmissa tavallisesti esitetään.

Jos siis esimerkiksi 10 vuoden päästä työikäisten määrä olisi 150 000 pienempi kuin nyt, täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Suomessa 55-64 vuotiaista vain 57% on muutenkaan tätä nykyä töissä, eli vastaavasti 43% näistä työikäisistä on jo nyt poissa työelämästä. Suurten ikäluokkien eläköitymisellä pelottelu alkaa siis olla turhaa, kun eläkkeelle siirtyminen on jo paljolti tapahtunut tosiasia, eikä yleisen työvoimapulan alkamisesta silti ole merkkiäkään.

Tulevaisuutta povatessa on oltu erityisen huolissaan huoltosuhteen kehityksestä. Huoltosuhde tarkoittaa lasten ja vanhuuseläkeläisten määrällistä suhdetta työikäisiin. Ensi vuonna huoltosuhteen ennakoidaan olevan 51,6%, eli työikäisiä on vielä noin kaksi kertaa enemmän kuin työiän ulkopuolisia. Huoltosuhde on harvoin ollut tilastoidussa historiassamme näin edullinen.

Kaukaisemmissa ennusteissa huoltosuhteen arvellaan nousevan vuonna 2020 65,4%:iin ja 2030 jo 73%:iin. Jos näin kävisi, ei sekään olisi ennen kuulumatonta. 1900-luvun alussa huoltosuhde oli yli 70%:ia, tosin sillä erolla nykyiseen, että tuolloin huoltosuhdetta heikensi ennen kaikkea lasten suuri määrä.

Päättäjiemme suurin erehdys on ollut ajatella, että huoltosuhteen heikentyminen voitaisiin estää parhaiten maahanmuutolla. Tämä ajatus on täysin teoreettinen, sillä esimerkiksi vuoden 2006 lopussa 18-64 –vuotiaiden Helsingissä asuvien ulkomaiden kansalaisten työllisyysaste oli 50,6%, eli työikäisistäkin vain noin puolet oli työelämässä. Samaan aikaan Suomen kansalaisten vastaava luku oli 75,5%.

Nykyisen kaltainen maahanmuutto siis vain heikentää huoltosuhdetta, mikä ei ole yllättävää kun otetaan huomioon, että ulkomaalaiselle työnsaanti on aina vaikeampaa ja esimerkiksi islamilaisessa kulttuurissa naisten työssäkäynti ei ole yleistä. Sen sijaan hankitaan paljon lapsia, mikä sekin lyhyellä aikavälillä heikentää huoltosuhdetta.

Kaikkein tuhoisinta ajattelua on ollut, että työvoimapulaa ennakoiden täytyisi Suomeen jo nyt ottaa suuret määrät maahanmuuttoa. Kukaanhan ei tiedä, miten suuri työvoimapula vuonna 2030 tulee todellisuudessa olemaan (jos sitä on lainkaan), mutta mikä tahansa se olisi, varmaa on että maahanmuuttajakin ikääntyy. Siksi nyt otettu maahanmuuttaja olisi 2030 jo itsekin työuransa ehtoopuolella, ehkä jopa eläköitymässä, joten maahanmuuton lisääminen ennen työvoimapulan todellista alkamista on yksinkertaisesti järjetöntä.

Koko Suomea uhkaava huoltosuhdeongelma on pitkään käsitetty väärin. Työikäisten määrä ei sinänsä ole valtavasti laskemassa, sillä ensi vuonna 15-64 –vuotiaita arvellaan olevan noin 3,5 miljoonaa ja vielä viidenkymmenenkin vuoden päästä 2060 noin 3,4 miljoonaa.

Todellinen ongelma on se, että huollettavien määrä jatkuvasti nousee, koska ihmiset elävät eläkkeellä entistä pitempään, eli viettävät suhteellisesti paljon entistä suuremman osan elämästään jouten. Tätä asiaa ei voida auttaa kuin työuria pidentämällä. Maahanmuutto ei ratkaise ongelmaa edes teoriassa, vaan johtaa vain kiihtyvään kierteeseen: kun edelliset maahanmuuttajat jäävät suomalaisten tapaan liian aikaisin eläkkeelle, tarvitaan yhteiskuntaa ylläpitämään jälleen entistä enemmän maahanmuuttajia.

Jos siis on jotain todellista työvoimapulaa, se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että yhteiskunnassamme ollaan liikaa jouten. Ylivoimaisesti paras keino niin työvoimapulan torjumiselle kuin huoltosuhteen parantamiselle on eläkeiän nostaminen, joka samanaikaisesti lisää työssäoloa ja vähentää eläkeläisten määrää. Nostamalla eläkeikää edes 3 vuotta, saataisiin 150.000 potentiaalista työntekijää.

Jos työuria pidennettäisiin myös alkupäästä lyhentämällä opiskeluaikoja, tuottaisi jokainen lyhennetty vuosi noin 50.000 uutta työntekijää. Aloittamalla peruskoulu vuotta aikaisemmin, tehostamalla koulunkäyntiä mm. verkko-opetuksella ja laajentamalla oppisopimusjärjestelmää voitaisiin saada jo satoja tuhansia nuoria lisää työelämään.

Osa-aikatyöntekijöitä oli joulukuussa 2008 kaikkiaan 338.000, joiden täysipäiväiseksi siirtyminen voisi vastata noin 60.000:en ihmisen työpanosta. Kaikkein keskeisin käyttämätön reservi ovat tietysti työttömät, joita on tälläkin hetkellä 265.000. Lisäksi työ- ja elinkeinohallinnon tukityöllistettyjä on noin 40.000 ja työttömyyseläkeläisiä noin 50.000.

Kun työvoimapulaa ennustetaan kahdenkymmenen vuoden päähän, täytyy ottaa vielä huomioon työn tehostuminen. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana voi työvoiman tarve realistisesti laskea automaation seurauksena esimerkiksi 200.000 henkeä, erityisesti kun muistetaan myös hallinnon automatisoituminen.

Kaikkiaan jos Suomi siis viritettäisiin toden teolla työvoimapulan torjuntaan, voitaisiin kotimaisin keinoin vastata noin miljoonan ihmisen työvoimapulaan. Niin laajaa työvoimapulaa tosin ei tule koskaan.

Se valikoiva työvoimapula, jota olemme joillain aloilla jo kokeneet, on lähinnä hyvinvointivaltion elintasosairautta. Ilmainen koulutus saa nuoret liian suurin joukoin hakeutumaan kohti kevyitä toimistotöitä. Liian alhainen eläkeikä taas saa ikääntyneet turhan aikaisin oloneuvoksiksi. Nykyinen työttömyysturva puolestaan ajaa kaiken ikäiset välttelemään pienipalkkaisia ja raskaita aloja.

Suomea ei siis piinaa työvoimapula, vaan paremminkin sosiaalidemokratia rakennelmineen. Jotta maamme selviäisi, on kaikkien ikäluokkien tingittävä saavutetuista eduistaan, jotka ovat yksinkertaisesti kestämättömät.

Köyhät kuolevat, ja vitut...!

Typerimpiä vasta-argumentteja libertaristiselle aatteelle on ehdottomasti sosialistien ja muiden samanmielisten suosima jo kulttimaineeseen noussut köyhien ym. roskasakin eksterminoituminen: köyhäthän kuolevat ilman Kansaneläkelaitoksen kaljarahoja. Vaatii aikamoista typeryyttä nähdä ettei julkiselle hyväntekeväisyystoiminnalle olisi mitään vastinetta.
Jokaisen sosialistin ja kollektivistin täytyisi katsoa löytyisikö väkivallatonta ratkaisua tähän probleemaan. Jos he eivät pysty löytämään yhtäkään, niin sitten heidän kuuluisi keksiä sellainen. Sosialistit ovat aika tekopyhiä jos vastustavat Irakin sotaa tai terrorismin vastaista sotaa mutta samalla kannattavat väkivaltaisia ja rajoittavia toimia kotirintamalla.

Väkivallattomia ratkaisuja voisi olla esimerkiksi se jo tuhanteen kertaan toistettu yksityinen hyväntekeväisyystoiminta. Itse en hyväksy uskontoja mutta en voi kieltää etteikö esimerkiksi evankelisluterilainen kirkko harrastaisi minkäänlaista hyväntekeväisyyttä. SPR ja UNICEFkin ovat totisinta totta.

Kaikkien näiden järjestöjen olemassaolo jo itsessään todistaa liberalistisen vapaan yhteiskunnan toimivuuden myös köyhien, työttömien, asunnottomien ym. "huono-onnisempien" kannalta.

Eläkepommia ei tule

Tällä otsikolla kirjoittaa postiluukustani kolahtanut Avaa -lehti. Juttua varten on ilmeisestikin haastateltu (suoria sitaatteja ei anneta, mutta annetaan ymmärtää) eläkevakuutusyhtiö Eteran toimitusjohtajaa Kalevi Hemilää.

Artikkeli sinänsä ei olisi mielenkiintoinen, ellei se toimisi hienona esimerkkinä yleisestä journalismin tasosta Suomessa.

Siteeraan artikkelin alkua (kielioppivirheineen):

Eläkevakuutusyhtiö Eteran toimitusjohtaja Kalevi Hemilä vakuuttaa, että Suomeen ei tule eläkepommia. Hemilä itse asiassa kummastelee mistä eläkepommi puheet oikein kumpuavat kun kaikki asiasta perillä olevat tahot varsin hyvin tietävät, että minkäänlaista eläkepommiuhkaa ei ole näköpiirissä ainakaan seuraavaan kahteenkymmeneen vuoteen.

Tässä vaiheessa yhteiskunnallisesti valveutunut lukija kiinnostuu. Eläkepommista puhutaan paljon, mutta mikäs se tarkkaan ottaen onkaan, ja miten Hemilä voi olla eri mieltä tähän asti esiintuotujen uhkakuvien kanssa.

Artikkelin jatko pyrkii selventämään asiaa:

Kaikilla keskeisillä eläkevakuutusyhtiöillä kuten Eteralla, Varmalla ja Veritaksella eläkkeiden maksukyky on kunnossa: Eteralla esimerkiksi rahaa on 5,8 miljardia euroa.

Onko mainittu 5,8 miljardia euroa paljon vai vähän? Mitä tarkoittaa, että Eteralla on x euroa rahaa? Käteisenä? Osakkeina? Eläkeobligaatioina? Tyhjinä kaljapulloina?

Vahvana myötätodistajana Hemilän vakuutukselle eläkerahojen riittävyydestä toimii tieto siitä, että viimeisen viiden vuoden aikana Eteran Lel ja Tael maksujen maksutulo on ollut keskimäärin kuuden ja puolen prosentin kasvussa.

No sehän kuulostaa hyvältä.

Samalla kasvu-uralla on myös yhtiön sijoitustoiminta. Siinä kasvua on ollut parhaillaan jopa 11 prosenttia vuositasolla. Muissa eläkevakuutusyhtiöissä sijoitustoiminta on myös pääosin ollut onnistunutta.

Jos sijoittajan "kasvu-ura" on keskimääriin kuuden ja puolen prosentin lukemissa on hänen viisasta harkita alan vaihtoa. Sokea apina saa pörssissä keskimääriin 15% vuosikasvun pitkällä aikavälillä. Hemilän Eteralla kasvua on ollut "parhaillaan jopa" 11 prosenttia.

Tätä taustaa vasten herää kysymys, että mitenköhän pitäisi tulkita väittämä muiden eläkevakuutusyhtiöiden "pääosin onnistuneesta" sijoitustoiminnasta. Täsmällisten lukujen arviointi jätetään kuitenkin lukijan mielikuvituksen varaan.

Artikkeli siirtyy tämän jälkeen luontevasti kuvailemaan Hemilän urakehitystä ja toipumista aivoverenvuodosta.

Luettuani kyseisen tekstin etsin pitkään sivun yläkulmista merkintää "maksettu ilmoitus" -- sen verran röyhkeältä mainonnalta se näytti. Valitettavasti kyseessä on vain tavallisen toimittajan tapa saada palstakiintiö täyteen: julkaistaan propaganda sellaisena kuin se toimitukseen faksataan.

Koko artikkeli huokuu täydellistä ymmärtämättömyyttä aiheesta, mistä puhutaan. "Todisteina" väittämille esitetään lukuja, joita ei aseteta mihinkään kontekstiin ja joista ei edes voi varmuudella päätellä mitä ne tarkoittavat. Kantavana teemana toimii otsikko, jota toimittaja tuskin on itse edes keksinyt.

En välittäisi kiinnittää asiaan huomiota, jos kyseessä olisi yksittäinen alueellisen uutislehden kesätoimittajan rimanalitus. Valitettavasti samanlaista roskaa saa lukea lehdistä, jotka markkinoivat itseään asiallisina ja luotettavina tiedonvälittäjinä (erityisesti Helsingin Sanomat).

Toivon mukaan (en ehkä edes halua tietää totuutta) nykyään ei enää kouluissa opeteta suhtautumaan painettuun mediaan sellaisella auktoriteetin kunnioituksella kuin minun kouluaikoinani.

Toivon mukaan nettisukupolven tietolähteet ovat moninaisemmat ja medialukutaito huomattavasti parempi kuin suurilla ikäluokilla.

Toivon mukaan nykynuoriso ei enää sorru samaan kuin aikaisemmat sukupolvet: teini-iän terveestä poliitikoille nauramisesta muutamassa vuodessa vaalilupausten ja puolueohjelmien sokeaan palvomiseen, joka muurataan yhteiskunnallisen tiedostamisen ja intellektuellismin nimissä norsunluutornin korkealle jalustalle.

Toisaalta, mitäs valtion kouluttamilta voi odottaa.