Valtion virkamiehet rikkovat lakia rutiininomaisesti

Takkirauta-blogin kommenttiosastolta:

Suomalainen venäläisiltä periytyvä virkamieskulttuuri ei ole länsimainen, se on bysanttilainen. Virkamiehen tehtävä ei suomessa ole, toisin kuin länsimaissa, yhteiskunnan ja kansalaisten palveleminen vaan valtion edun valvominen – heh! – ”virkavastuulla”.

Virkavastuu onkin aika jännä ja mystinen juttu. Toisaalta virkamies vastaa henkilökohtaisesti valtiolle valtion etujen toteutumisesta mutta kansalaisten suuntaan virkamiehien tökerötkin ylilyönnit ja valtuuksien ulkopuolella toimimiset siunataan tällä samalla virkavastuulla.

Käsittääkseni mm. Ranskassa virkamiesohjeen henki on että epäselvissä tapauksissa joissa kansalaisen ja valtion etu menevät ristiin, virkamiehen velvollisuus on toimia kansalaisen edun mukaisesti. Suomessa taas vastaavassa tilanteessa kansalaisen edun mukaisesti toimineen virkamiehen voidaan katsoa aiheuttaneen valtiolle vahinkoa jonka korvaamisesta virkamies vastaa henkilökohtaisesti omaisuudellaan.

Turha siis ihmetellä esimerkiksi tullin nuivaa asennetta autoverovalituksiin.

Oma lukunsa on sitten tiettyjen ideologisten piirien suorittama virkamiehistön soluttautuminen jonka seurauksena virkamiehen virkavastuulla tekemiä päätöksiä ei enää sanelekaan yhteinen etu vaan ainakin osittain ideologia. Pirulliseksi asian kansalaisen kannalta tekee se, että mahdollisista väärinkäytöksistä tehdyt valitukset käsittelee valituksen kohteena oleva instanssi, joskus jopa valituksen kohteena oleva virkamies itse. Kun kansalainen on esimerkiksi erilaisissa lupa-asioissa täysin riippuvainen virkamiesten päätöksistä, kynnys lähteä valittamaan kohtuuttomuuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista on todella korkea.

Ja kuin kirsikkana kakussa, kaikkiin virkamiehiin kohdistuneisiin sanktioihin sanoo viimeisen sanansa
virkamiesten ikioma "vapaudut vankilasta"-kortti, eli virkamieslautakunta. Virkamieslautakunnan ansiosta ainoastaan mikään muu viranomaistaho kuin valtioneuvoston yleisistunto (käytännössä sama kuin hallitus) ei pysty langettamaan virkamiehelle virkasuhteeseen kohdistuvia sanktioita, kuten antamaan virkamiehelle varoituksen, lomauttamaan tai irtisanomaan virkamiehen, purkamaan virkasuhteen tai muuttamaan virkasuhteen osa-aikaiseksi tai pidättämään virkamiehen virantoimituksesta. (Valtion virkamieslaki 53 §).

Median ja virkamiesten – varsinkin poliisin – välillä toimii hyvin epäilyttävä symbioottinen suhde jonka vastenmielisin piirre on oikeudenkäynnit by iltasanomat. Poliisi vuotaa hyvin hanakasti medialle tietoja keskeneräisistä jutuista tai antaa jopa tuomioita tapauksissa joissa virallista esikäsittelyä ei ole vielä edes aloitettu. Tällaisissa tapauksissa tutkinnan kohteeksi joutuneen kansalaisen on käytännössä mahdotonta luottaa esitutkinnan saati oikeuslaitoksen puolueettomuuteen.

Media ottaa poliisilta mielihyvin vastaan kaikki mehukkaat jutunaiheet uhraamatta ajatustakaan asian moraaliseen tai eettiseen puoleen, tärkeintä on saada mahdollismman räväkkiä ihmisten primitivisimpiin tunteisiin vetoavia lööppijuttuja. Vastapalveluksena media silittää virkamiehiä aina hyvin hellin ottein myötäkarvaan koska hyvin myyviä paljastuksia tekevää tietolähdettä ei haluta suututtaa.

Ylin laillisuudenvalvoja on Suomessa valtakunnansyyttäjä. Ikävä kyllä tämä laillisuudenvalvonta näyttää käytännössä tarkoittavan virkamisekunnan toimivaltuuksien ylittämisen, sääntöjen rikkomisen ja suorastaan rikollisen toiminnan legitimoinnista. Mielenkiintoisia ovat mm. kyseisen viraston linjaukset esitutkintalain tulkinnasta.

Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkan sisämisteri Kari Häkämiehen toimeksiannosta tekemä selvitys (Sisäasiainministeriön julkaisut 48/2004) koskien poliisin johtamisjärjestelmää ja sisäistä laillisuusvalvontaa on aika tylyä luettavaa.

Korppi ei korpin silmää noki ja valvojaa ei valvo käytännössä kukaan.

May 4, 2009 9:16 AM

Tässä tuli sellaisia asioita, joiden pitäisi kuulua jokaisen aikuisen ihmisen yleissivistykseen.

Valitettavasti useimmat suomalaiset tuntuvat luulevan, että viranomaiset ovat aina oikeassa. Useimmille suomalaisille ei koskaan juolahda mieleen, että viranomainen edes teoriassa voisi rikkoa lakia.

Aika, jolloin yksityinen lainvalvonta on ollut vain arkea

Englannissa 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa on vallinut yhteisöllinen yhteistyö ja yksityinen lainvalvonta.

Englannissa ei ollut ollut poliisia sanan nykyisessä merkityksessä ennen vuotta 1829, jolloin ministeri sir Robert Peel muodosti Scotland Yardin Lontoon alueelle. Sen jälkeen julkinen lainvalvonta levisi ympäri maata 1830- ja 1840-luvuilla.

Mutta ennen kuin Bobbyjen hirmukausi alkoi, Englannin lainvalvonta luotti järjestöihin, jotka tunnettiin nimellä Associations for the Prosecution of Felons, tuttavallisemmin rosvon-nappaajat. Näiden järjestöjen toiminta oli sekoitus naapureiden yhteistä toimintaa pitääkseen naapurustonsa rikosvapaana, vakuutusyhtiötä ja Villissä Lännessä olleita palkkionmetsästäjäjoukkioita. Tietyn naapuruston asukkaat keräsivät resursseja, tarjoten myös työvoimaa, heidän lähialueella sijaitsevalle rosvonnappaajajärjestölle. Järjestö piti silmällä aluetta varkaiden varalta (varsinkin niiden varkaiden, jotka ryöstivät parhaillaan taloa jossa oli rosvonnappaajajärjestön jäsenyysplakaatti). Jos rikos sattui (järjestön jäsenelle), rosvonnappaajat etsivät rosvon käsiiinsä, tai tarjosivat palkkiota hänen nappaamisekseen, tehden yhteistyötä muiden alueiden rosvon-nappaaja järjestöjen kanssa, sitten käyttäen kerättyjä resursseja maksaakseen rikollisen tuomitsemisesta valtion tuomioistuimessa (rikosoikeus ei siihen aikaan ollut ilmaista).

Tämä perinteinen englantilainen järjestelmä, jonka juuret ovat syvällä anglosaksisessa yksilökeskeisessä kulttuurissa, siirtyi 1900-luvulla nykyiseen keskitettyyn lainvalvontaan ja aseiden hallussapidon rajoittamiseen. Vanhassa järjestelmässä jokainen mies kansalainen oli poliisi ja heidän käyttäytymistään eivät rajoittanut valtion lait vaan taloudellisen itsekkyyden lait, voiton tavoitteleminen. Järjestelmä oli sosiaalisempi kuin nykyinen enemmistölle varattu päätäntävalta, sillä jokainen sai päättää, haluaako liittää oman kotinsa lainvalvonnan alle.

Alkuperäinen teksti: http://libertariannation.org/a/f21l1.html

Keskityskuume oikeuslaitoksessa

MTV3 uutisoi juuri että poliisin ja oikeuslaitoksen toimintaa ollaan keskittämässä. Muutosta perustellaan tavalliseen tapaan päällekkäisyyksien karsinnasta ja suurempien yksiköiden sisäisestä erikoistumisesta seuraavilla säästöillä.

Muuten hyvä, mutta tässä ei pelata millään järkevillä, empiirisesti todennetuilla jakamattomuuksilla tai skaalaeduilla. Päin vastoin, pari aivan tärkeimmistä nimenomaan poliisin toimintaan liittyvistä suureista -- vasteaika ja paikallinen näkyvyys -- jätetään täysin huomiotta. Tällainen ei ole hyvää taloudenpitoa vaan sitä samaa dirigismiä joka on tehnyt kuntaliitoksista perustelua kaipaamattoman automaattihyvän.

Isot yksiköt ovat perusteltuja silloin kun palveluun liittyy jakamattomuus joka tekee sen tehokkaan tarjoamisen mahdottomaksi pienissä yksiköissä. Näin voi olla esim. erikoissairaanhoidossa tai lainsäädännöllisten erityisalojen kuten immateriaalioikeuden kohdalla, muttei takuuvarmasti ole esimerkiksi poliisin arkipäiväisessä järjestyksenpidossa. Selvästikin tällaisten toimintojen optimaalinen hajautusaste eroaa asiasta riippuen. Poliisitoimessa voidaan vähintäänkin pääkaupunkiseudulla perustellusti arvella, että hajauttaa voisi jo nyt laajemmallekin.

Poliisi ja tiedotusvälineet yrittävät estää rikollisten kiinnioton

Suomalainen nainen joutui kuuden ilmeisesti Lähi-idästä kotoisin olevan miehen joukkoraiskaamaksi Oulussa.

Ruotsista ja Norjasta tuttu kulttuurin rikastuttaminen on siis tullut Suomeenkin.

Kuten Ruotsissa ja Norjassa, myös Suomessa poliisi ja tiedotusvälineet yrittävät estää islamilaisten joukkoraiskaajien kiinnijäämisen salaamalla tiedot näiden rikollisten ulkonäöstä ja etnisyydestä.

Mediassa näitä miehiä on kuvattu vain "ulkomaalaisen näköisiksi". Esimerkiksi Daniel Craig, Ben McKenzie, Jean-Baptiste Maunier, Gérard Depardieu, Owen Wilson ja William Mountbatten-Windsor olisivat Suomessa ulkomaalaisia miehiä, mutta jostain syystä en uskoisi kenenkään suomalaisen voivan kuvailla heitä "ulkomaalaisen näköisiksi". Tämä tarkoittaa sitä, että raiskaajat eivät olleet pohjoiseurooppalaista rotutyyppiä.

Poliisin mukaan raiskaajat eivät myöskään olleet neekereitä. Aitoon Orwell-tyyliin Helsingin Sanomat deletoi poliisin alkuperäisen tiedotteen (eli pudotti sen Muistiaukkoon, ks. 1984) ja korvasi tuplaplusepähyvän sanan 'neekeri' uuskielen sanalla 'mustaihoinen'.

Nyt siis tiedämme, että raiskaajat eivät olleet "suomalaisen näköisiä" (=pohjoiseurooppalaista rotutyyppiä) eivätkä "mustaihoisia" (=neekereitä). Maailman n. 800 miljoonasta valkoisesta ihmisestä ehkä n. 250 miljoonaa on riittävän vaaleita ollakseen suomalaisten mielestä "suomalaisen näköisiä". Lisäksi maailmassa on n. 500 miljoonaa neekeriä, joita nämä raiskaajat siis eivät olleet. Jäljelle jää n. 6 miljardia ihmistä eli n. 90% maapallon väestöstä, jotka ovat suomalaisten mielestä "ulkomaalaisen näköisiä" olematta kuitenkaan neekereitä.

Jos Suomessa asuvat maahanmuuttajat ovat edustava otos maapallon väestöstä, Suomen n.165.000 maahanmuuttajasta n. 90% eli n. 150.000 henkeä on rotuprofiililtaan epäilyksenalaisia. Jos puolet näistä on miehiä, poliisin pitäisi siis etsiä näitä kuutta raiskaajaa n.75.000 miehen joukosta. Se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

Poliisi ei selvästikään halua näiden rikollisten joutuvan kiinni. Jos poliisi oikeasti haluaisi yleisön kertovan silminnäkijähavaintojaan näistä raiskaajista, poliisi kertoisi heidän tuntomerkkinsä julkisesti.

Nyt poliisi on vain sanonut, että miehet olivat ulkomaalaisen näköisiä olematta kuitenkaan neekereitä. Yleisö ei kuitenkaan soita poliisin vihjepuhelimeen kertoakseen nähneensä tuohon kuvaukseen sopivia miehiä Oulussa, koska silloin yleisö joutuisi raportoimaan poliisille epäilyksenalaisina henkilöinä n.90% maahanmuuttajista. Silloin ihmiset eivät muuta ehtisi tehdäkään kuin soitella poliisille. Tuhannet ihmiset ympäri Oulua joutuisivat soittamaan poliisille kertoakseen nähneensä ko. kaupunginosassa ko. aikaan henkilöitä, joihin ko. tuntomerkit täsmäävät. Näitä tuhansia turhia silminnäkijähavaintoja ei kuitenkaan voitaisi selvittää. Poliisi toki tietää tämän, joten poliisi on ilmeisesti päättänyt sabotoida omaa rikostutkintaansa kieltäytymällä julkaisemasta raiskaajien tuntomerkkejä. Raiskattu nainen on taatusti antanut poliisille tarkemmat tuntomerkit. Poliisi on kuitenkin kieltäytynyt julkaisemasta niitä, koska poliisi ei halua rikollisten jäävän kiinni.

Lain ja järjestyksen ylläpitämisen pitäisi olla valtion tärkein tehtävä. Minarkistien mielestä sen pitäisi olla valtion ainoa tehtävä. Jos valtio ei enää ylläpidä lakia ja järjestystä, valtio on muuttunut rikollisjärjestöksi. Pyrkimällä estämään raiskaajien kiinnijäämisen poliisi on asettunut rikollisten puolelle rehellisiä kansalaisia vastaan.

Tämä on täysin verrattavissa siihen, että Venäjän poliisi- ja syyttäjäviranomaiset pyrkivät olemaan löytämättä Anna Politkovskajan murhaajaa ja kerrostaloja Moskovassa ja Rjazanissa räjäytelleitä FSB:n (a.k.a. KGB) miehiä.

Suomen, Ruotsin ja Norjan lehdistö tukee poliiseja tässä rikosten suojelemisessa. Tämä on täysin verrattavissa siihen, että Venäjän lehdistö tukee Vladimir Putinin palkkalistoilla olevia murhaajia ja pommimiehiä olemalla kirjoittamatta asioista niiden oikeilla nimillä.

Lehdistöllä ei toki pidä olla mitään lakisääteistä velvoitetta kirjoittaa kaikesta mahdollisesta, koska palstatila on rajallinen resurssi. Tiedotusvälineiden pitäisi olla yksityisomistuksessa ja yksityiseen omistusoikeuteen kuuluu tietysti oikeus päättää omaisuutensa käytöstä; sanomalehden omistajalla on siis oikeus päätää, mitä lehdessä julkaistaan ja mitä ei. On kuitenkin vähintään moraalisesti väärin, että rikoksista valehdellaan tarkoitushakuisesti.

Suomessa varsinkin Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat kunnostautuneet tahallisessa valehtelussa. Kymmenentuhatta autoa ja kymmeniä taloja (kauppoja, ravintoloita, sairaaloita, poliisiasemia, kirjastoja jne.) parin viikon aikana Ranskassa polttaneet islamilaiset terroristit olivat YLE:n ja HS:n mukaan "ranskalaista nuorisoa".

Nyt suomalaisen naisen joukkoraiskaukseen syyllistyneet arabit tms. lähi-itämaalaiset ovat HS:n mukaan vain "ulkomaalaisen näköisiä". Tärkeintä on kertoa, että he "eivät ole mustaihoisia". On siis tärkeämpää suunnata epäilyt pois esim. somaleista kuin saada rikolliset kiinni.

"Ulkomaalaisia ei-mustaihoisia" ovat mm. japanilaiset, mutta jostain syystä en usko näiden joukkoraiskaajien olleen japanilaisia. Lehdistöä ei kuitenkaan kiinnosta raiskaajien kiinniottamiseen johtavien relevanttien tietojen julkaiseminen, vaan ainoastaan somalien suojeleminen aiheettomilta epäilyksiltä.

Sehän olisi nimittäin aivan kauheaa, jos joku suomalainen luulisi jonkun somalin joskus syyllistyneen johonkin raiskaukseen. Tällaisten rasististen uskomusten yleistyminen pitää estää kaikin keinoin.

Sen sijaan raiskaajien kiinnisaamisella ei ole mitään väliä. Jos olisi, lehdissä olisi kerrottu relevantteja tuntomerkkejä. Koska niitä ei ole kerrottu, lehdistö pyrkii tahallisesti estämään raiskaajien kiinniottamisen.

Lehdistö on rikollisten puolella rehellisiä kansalaisia vastaan.

Ruotsissa on jo pitkään harrastettu ns. vastuullista tiedottamista, jossa rikollisista mainitaan vain ikä ja sukupuoli. Roturealistit ovat jo oppineet lukemaan rivien välistä, että "kymmenen 16-vuotiasta poikaa raiskasi 45-vuotiaan naisen" tarkoittaa aina rauhan uskonnon edustajia. Puusilmät eli multikultiuskovaiset kuitenkin kieltäytyvät näkemästä tällaisia asioita ja haukkuvat kaikkia maahanmuuttajarikollisten olemassaoloon uskovia natseiksi.

Oslossa tehdään 6 (kuusi) kertaa enemmän raiskauksia per capita kuin New Yorkissa. Syynä moiseen on tietysti se, että Oslossa on enemmän muslimeja kuin New Yorkissa. Tätä ei kuitenkaan ole Norjan lehdistössä kerrottu, vaan viranomaiset ovat viimeiset 5 vuotta kieltäytyneet julkaisemasta tilastoja raiskaajien tai muiden rikollisten etnisistä taustoista.

Norjalaisille kerrotaan viranomaisten, hallituksen ja poliittisesti korrektien tiedotusvälineiden taholta, että USA:ssa on hirveästi rikollisuutta kapitalistisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden vuoksi. Samaan aikaan Oslossa raiskaukset ovat kuitenkin 6 kertaa yleisempiä kuin New Yorkissa. Norjan kansalle ei tietenkään kerrota, että syynä tähän on Oslon suuri islamilainen maahanmuuttajapopulaatio. Päinvastoin norjalaisille valehdellaan, että islam on rauhan uskonto.

Samaa ns. vastuullista tiedottamista (ks. taistolaisten "edistyksellinen tiedottaminen") on harrastettu vuosikymmeniä Ruotsissa ja viime aikoina myös Suomessa. Kun suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset eivät saa tiedotusvälineistä realistista kuvaa muslimeista, monet naiset joutuvat raiskatuiksi suhtautuessaan muslimimiehiin varomattomasti.

Lehdistön valehtelu muslimien tekemistä raiskauksista on sairaudessaan verrattavissa siihen, että lehdistö yrittäisi kiistää pedofiilien olemassaolon. Vanhemmat varoittavat lapsiaan namusedistä ja kieltävät menemästä namusetien mukaan; suomalaisen, ruotsalaisen ja norjalaisen lehdistön harrastama "islam on rauhan uskonto, kukaan muslimi ei koskaan ole syyllistynyt mihinkään rikokseen"-tyylinen propaganda on verrattavissa siihen, että lapsia suoranaisesti kehotettaisiin menemään namusetien autoihin.

"Namusedät ovat kilttejä, namusetäfobia on rasismia, sinun pitää suhtautua suvaitsevasti namusetien kulttuuriin, namusedät poistavat työvoimapulamme ja rikastuttavat kulttuuriamme; meidän pitää saada Suomeen/Ruotsiin/Norjaan lisää namusetiä, jotta olisimme suvaitsevainen ja moniarvoinen yhteiskunta; meidän pitää täyttää tämän vuoden namusetäkiintiömme vaikka taannehtivasti ensi vuonna hakemalla ulkomailta lisää namusetiä Suomeen, jotta emme vain jäisi paitsi moniosaajanamusetien kulttuuriamme rikastuttavasta vaikutuksesta."

Tämä on nykyään Euroopan valtioiden virallinen ideologia.

Tätä ideologiaa ylläpidetään massiivisella aivopesulla ja Pavlik Morozov-tyylisellä ajatusrikollisten ilmiantamisella.

Yksityisten tiedotusvälineiden kohdalla tällainen tahallinen valehtelu on vähintäänkin moraalisesti väärin. Rikollisia koskevien relevanttien tietojen (uskonto, etnisyys, rotu) tahallinen salaaminen ei ole perusteltavissa sillä, että palstatilaa on rajallinen määrä; "nuorukaiset polttivat kymmenentuhatta autoa" ei vie yhtään sen vähemmän palstatilaa kuin "islamilaiset terroristit polttivat kymmenentuhatta autoa", joten tiedotusvälineen omistajalla ei ole mitään legitiimiä syytä valehdella islamilaisten terroristien olevan "ranskalaista nuorisoa".

Yksityisten tiedotusvälineiden omistajat ovat syyllisiä avunantoon rikokseen, koska valehtelemalla rikoksista he estävät tahallisesti rikollisten kiinniottoa.

Valtiollisten tiedotusvälineiden (YLE, BBC, Deutsche Welle, RAI, TV5, SVT jne.) kohdalla rikos on vielä vakavampi, koska kyse on viranomaisten pyrkimyksistä suojella rikollisia.

Jos ja kun hallitukset ja niiden hyväksi työskentelevät viranomaiset ovat rikollisten puolella rehellisiä ihmisiä vastaan, vallanpitäjät ovat julistaneet sodan omaa kansaansa vastaan.

Yhteiskuntasopimusta ei enää ole.