Monarkia on perseestä

Iltalehti:

Jenni Haukio kuin prinsessa - katso upeat kuvat

Tiistai 17.4.2012 klo 21.54

Jenni Haukio edusti tummansinisessä juhlapuvussa puolisonsa Sauli Niinistön rinnalla.

Tummansinistä juhlapukua koristivat viimeisen päälle mietty hiustyyli ja meikki.

Presidentti saapui kuningasparin kanssa juhlaillalliselle.

Minusta se on törkeä loukkaus Suomea ja suomalaisia kohtaan, että Suomen presidentin vaimoa verrataan prinsessoihin. Monarkia on perseestä. Demokratia on parempi kuin monarkia.

Kuninkaalliset ovat idiootteja, joilla ei ole mitään arvoa. Henkilö nimeltä Carl-Gustaf Bernadotte on saanut Ruotsin valtionpäämiehen viran vain siksi, että on aikoinaan sattunut syntymään tietystä vitusta.

Hänen vaimonsa ja heidän tyttärensä ovat julkisuudessa vain siksi, että sattuvat olemaan hänen vaimonsa ja tyttärensä.

Tietysti Suomen presidentin vaimokin on julkisuudessa vain siksi, että sattuu olemaan presidentin vaimo. Kuitenkin itse presidentti on sentään kansan valitsema. Niinistö on presidenttinä siksi, että kansa on valinnut hänet; ei siksi, että hän on sattunut joskus syntymään jonkun tietyn ämmän vitusta.

Eduskunta siirtää Suomen valtiolliseen suvereniteettiin kuuluvan vallan EU:lle

"kansanedustaja" Katri Komi (kesk) ei viitsi edes lukea Suomen perustuslain muuttamista koskevia tekstejä

"kansanedustaja" Sari Sarkomaa (kok) ei viitsi edes lukea Suomen perustuslain muuttamista koskevia tekstejä

"kansanedustaja" Eeva-Johanna Eloranta (sd) ei viitsi edes lukea Suomen perustuslain muuttamista koskevia tekstejä

"kansanedustaja" Tuula Väätäinen (sd) ei viitsi edes lukea Suomen perustuslain muuttamista koskevia tekstejä

"kansanedustaja" Tytti Tuppurainen (sd) ei viitsi edes lukea Suomen perustuslain muuttamista koskevia tekstejä

"kansanedustaja" Pertti Salolainen (kok) ei viitsi edes lukea Suomen perustuslain muuttamista koskevia tekstejä

Eduskunta siirtää Suomen valtiolliseen suvereniteettiin kuuluvan vallan EU:lle.

Ehdotettujen 94 §:n 2 momentin ja 95 §:n 2 momentin säännösten mukaan Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävän toimivallan siirrosta Euroopan unionille, kansainväliselle järjestölle tai kansainväliselle toimielimelle päätettäisiin kahden kolmasosan enemmistöllä. Säännökset merkitsisivät, että toimivallan siirto olisi toteutettavissa perustuslain siihen tarkoitukseen osoittamassa menettelyssä eikä merkittävääkään toimivallan siirtoa enää pidettäisi poikkeuksena perustuslaista.

Tämä määräenemmistöä edellyttävä päätöksenteko rinnastuisi lähinnä valtakunnan alueen muuttamista (PL 94 §:n 2 mom. ja 95 §:n 2 mom.) tai talousarvion ulkopuolista rahastoa (PL 87 §) koskevaan perustuslakisääntelyyn.

Täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa voidaan edelleen pitää periaatteellisesti tärkeänä asiana, minkä vuoksi päätöksenteossa on perusteltua säilyttää määräenemmistövaatimus. Sen sijaan tavallisella ääntenenemmistöllä voitaisiin päättää muuta kuin merkittävää toimivallan siirtoa koskevien kansainvälisten velvoitteiden hyväksymisestä ja voimaansaattamisesta.

Perustuslakiin kirjattaisiin siten nykyinen tulkintakäytäntö perustuslain 1 §:n tarkoittamasta täysivaltaisuudesta, jossa tehdään ero täysivaltaisuuden kannalta merkittävän ja muun toimivallan siirron välillä. Muutosta nykykäytäntöön merkitsisi kuitenkin se, että myös eduskunnan toimivallan siirtäminen tapahtuisi tämän erottelun mukaisesti. Muusta kuin merkittävästä eduskunnan toimivallan siirrosta voitaisiin vastaisuudessa päättää tavallisella ääntenenemmistöllä.

Toimivallan siirron merkittävyyttä täysivaltaisuuden kannalta arvioitaessa kiinnitettäisiin nykyisen tulkintakäytännön mukaisesti huomiota toimivallan siirron asialliseen rajattuisuuteen ja soveltamisalaan (esim. PeVL 38/2001 vp, s. 7 ja PeVL 51/2001 vp) sekä esimerkiksi sopimusmääräysten luonteeseen, tarkoitukseen ja aineelliseen merkitykseen yleisemminkin (esim. PeVL 61/2002 vp, PeVL 7/2003 vp, PeVL 6/2004 vp ja PeVL 19/2010 vp).

Tulkinnan lähtökohtana säilyisi edelleen se, että kansainväliset velvoitteet, jotka ovat tavanomaisia nykyaikaisessa valtioiden kansainvälisessä yhteistoiminnassa ja jotka vain vähän vaikuttavat valtion täysivaltaisuuteen, eivät ole sellaisinaan merkittäviä perustuslain 1 §:n 1 momentin kannalta.

Myös kysymyksessä olevan toimivallan siirron suhteella Suomen aikaisempiin kansainvälisiin velvoitteisiin ja jäsenyyksiin olisi merkitystä samoin kuin kansainvälisen velvoitteen liitynnällä perustuslain kokonaisuuteen ja erityisesti 1 §:n 3 momentin säännökseen Suomen kansainväliseen yhteistyöhön osallistumisen tarkoitusperistä (PeVL 11/2000 vp). Erityistä merkitystä olisi Suomen jäsenyydellä Euroopan unionissa (esim. PeVL 13/2008 vp), mitä ilmentää myös ehdotettu 1 §:n 3 momentin säännöksen muutos, jonka mukaan Suomi on Euroopan unionin jäsen.

Kansainvälinen velvoite koskisi Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa esimerkiksi, jos kyse olisi liittymisestä Euroopan unionin kaltaiseen, tiiviydeltään, laajuudeltaan ja syvyydeltään siihen rinnastettavaan kansainväliseen järjestöön ja velvoitteeseen samalla liittyisi toimivallan siirtoa perustuslaissa säädetyillä aloilla.

Sen sijaan esimerkiksi uudenkaan toimivallan siirto järjestölle, jonka jäsenenä Suomi jo on, ei tapauksesta riippuen välttämättä merkitsisi Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittävää toimivallan siirtoa.

Huomiota olisi kiinnitettävä erityisesti siihen, miten uuden toimivaltuuden siirto vaikuttaa järjestelyyn kokonaisuutena samoin kuin esimerkiksi siihen, miten uuden toimivallan siirto liittyy jo aikaisemmin siirrettyyn toimivaltaan. Esimerkiksi jos siirrolla ei muutettaisi jo olemassa olevan kokonaisjärjestelyn luonnetta, ei siirtoa olisi arvioitava Suomen täysivaltaisuuden kannalta merkittäväksi.

Ehdotetuissa säännöksissä mainittaisiin kansainvälisen järjestön ja kansainvälisen toimielimen rinnalla Euroopan unioni erikseen keskeisen merkityksensä ja tähänastisten täysivaltaisuuden kannalta merkittävien voimaasaattamislakien perusteella.

Hallituspuolueiden ja Keskustan kansanedustajien mielestä sellaisella asialla kuin Suomen valtiollisella suvereniteetilla ei ole kerta kaikkiaan yhtään mitään merkitystä.


Sanna Onkamo:

keskiviikko 14. syyskuuta 2011

Perustuslakimuutos

Suomi on täysivaltainen tasavalta. Valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta.

Lauseet ovat otteita Suomen perustuslaista, jonka muutosesityksestä äänestetään eduskunnassa aikaisintaan lokakuussa. Ennen lakimuutoksen käsittelyä olisi muutoksen sisällöstä tullut tiedottaa kansalaisille, käydä kansalaisten ja päättäjien välistä keskustelua sekä asettaa lakimuutos päättäjiä sitovan kansanäänestyksen alaiseksi. Mitään näistä asioista ei olla kuitenkaan tehty vaan lain valmistelutyö on viety läpi täydellisessä hiljaisuudessa.

Lähetin maanantai-iltana alla olevan tekstin sähköpostiviestinä kaikille kansanedustajille lukuunottamatta Perussuomalaisia.

Käsittelette huomenna eduskunnassa lakialoitetta perustuslain muuttamiseksi. En tiedä mikä kantanne asiaan on tällä hetkellä, mutta toivon että äänestätte Suomen kansalaisten edun mukaisesti. Mielestäni on Suomen etujen vastaista, että Suomen asema Euroopan Unionin jäsenmaana kiteytetään perustuslaissa (1 §) sekä annetaan eduskunnan kahden kolmasosan määräenemmistölle mahdollisuus siirtää Suomen toimivalta suuremmalle toimielimelle (95 §). Tämä murentaisi Suomen itsenäisyyden ja veisi meidät kohti liittovaltiokehitystä.

Kaikilta osin lakimuutos ei toki ole huono. 53 § viidenkymmenen tuhannen kansalaisen mahdollisuudesta tuoda lakialoite eduskunnan käsittelyyn lisää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia politiikkaan. Tällaiset muutokset perustuslakiin ovat toivottuja. Käsittelyyn tulevan lakimuutoksen suurin epäkohta osuu lähelle lain tarkoitusta yksittäisen kansalaisen vaikuttamismahdollisuuteen. Kansalaisella on mahdollisuuksia vaikuttaa politiikkaan suoraan, mutta se, kuinka moni on asiasta tietoinen on eri asia. Kansalaisen täytyy olla asioista tietoinen innostuakseen, voidakseen vaikuttaa ja äänestääkseen. Mediaa ei voida ainakaan kiittää tiedottamisesta ja asioiden seikkaperäisestä tutkimisesta mikä on kummallista, sillä se on median velvollisuus ja ensisijainen tehtävä.

Syy miksi kirjoitan teille suoraan on se, että mediassa ei olla edellisen eduskunnan toiminta-ajan jälkeen käyty minkäänlaista keskustelua perustuslakimuutoksesta. Kansalaiset on pidetty asian suhteen täysin pimennossa ja niin ollen te edustajatkaan ette välttämättä ole tietoisia kansan mielipiteistä asian suhteen. Pyydän teiltä, kun tulette äänestämään lakialoitteesta käyttämään harkintaa ja tarkoin pohtimaan, mitkä ovat motiivinne äänestyskäyttäytymisenne takana. Toivon, että äänestätte omantuntonne mukaan Suomen kansan parhaaksi.

Ystävällisin terveisin, Sanna Onkamo
Uusimaa

Tällaisen lakimuutoksen läpivienti vaatii kahden eduskunnan hyväksynnän. Edellinen eduskunta hyväksyi lain viime keväänä enemmistön äänin toimikautensa loppupuolella. Nykyinen eduskunta hyväksyy lain mikäli kaksi kolmasosaa kansanedustajista puoltaa lain läpimenoa.

Kansanedustajien "vastauksia":

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Kansanedustajien vastaukset

Julkaisen pyynnöstä alla kansanedustajien vastaukset kirjeeseen, jonka löytää edellisestä blogikirjoituksestani. Tähän mennessä 20 edustajaa 161:stä (en lähettänyt kyselyä Perussuomalaisten ehdokkaille) on vastannut viestiini.

Siis vain joka kahdeksas (1/8) kansanedustaja viitsii edes vastata kansalaisen kysymykseen, joka koskee PERUSTUSLAIN MUUTTAMISTA ja Suomen valtiolliseen suvereniteettiin kuuluvan vallan siirtämistä EU:lle.

Kiitos viestistä.

Ystävällisin terveisin,

Tytti Tuppurainen
Kansanedustaja (sd)

Kiitos Viestistänne!

terveisin

Pertti Salolainen (kok)

Kiitoksia viestistänne ja evästyksistä tärkeässä asiassa.

Yst. terveisin,
Hanna Sirén
Tuula Väätäisen avustaja

Kiitos yhteydenotosta.

Eeva-Johanna Eloranta (sd)

Kiitos viestistäsi ja siinä esille nostamistasi näkökohdista.

Sari Sarkomaa (kok)

Kiitos kannanotostanne.

Katri Komi (kesk)

Nämä "kansanedustajat" eivät siis edes lukeneet heille lähetettyä viestiä, joka koski PERUSTUSLAIN MUUTTAMISTA.

Hehän lähettivät selvästi vain automaattivastauksen, jonka sisältö oli pelkkä "kiitos viestistäsi" eli "haista vittu".

Tytti Tuppurainen (sd), Tuula Väätäinen (sd), Eeva-Johanna Eloranta (sd), Sari Sarkomaa (kok), Pertti Salolainen (kok) ja Katri Komi (kesk) eivät siis ole lainkaan kiinnostuneita siitä, mitä Suomen PERUSTUSLAISSA lukee.

He ovat siis demokratian vastustajia ja Suomen kansan vihollisia.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio vastustaa demokratiaa

tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio, demokratian vastustaja, sensuurin kannattaja, vallanpitäjien mielipiteiden pimittäjä

Jarmo Ryyti:

Pakkoruotsi.net joutui sensuurin uhriksi - tietosuojavaltuutettu asialla

Tietosuojavaltuutettu Aarnio haluaa suojata suomalaisia liialta tiedolta.

Pakkoruotsi.net on pitänyt listaa suomalaisista päättäjistä, jotka vastustavat valinnan vapautta kielten opetuksessa eli kannattavat pakkoruotsia.

Sellaista läpinäkyvyyttä ei suomalaisille saisi suoda, on tietosuojavaltuutetun kanta. Onhan listalla tunnettuja poliitikkoja. On pakko kysyä, mitä häpeämistä siinä on, että kannattaa pakkoruotsia, kun tietosuojavaltuutettu kieltää heidän nimiensä kertomisen.

Mikä on hallituspuolue Rkp:n rooli asiassa? Sehän on tunnettu valinnan vapauden vastustaja. Rkp on hallituspuolue joka toimii mielellään taustalla ja omissa verkostoissaan. Eikö Rkp-verkostoakaan saa kertoa kansalle? Sitähän nimien julkaisun kieltäminen tarkoittaa.

Tällä Puheenvuoro-palstalla on lukuisia Rkp:n hallituskumppaneiden kannattajia. Mikä on heidän kantansa sensurointiin?

(lainaus alkaa)

Tällä sivulla ollut "Musta lista" on poistettu tietosuojavaltuutetuttu Reijo Aarnion ilmoituksen johdosta. Tietosuojavaltuutetun kanta on, että mustassa listassa olleet tiedot olivat henkilötietolain tarkoittamia henkilötietoja eikä niitä saa julkaista ilman henkilöiden lupaa. Pakkoruotsi.net katsoo, että tietosuojavaltuutetun kanta on väärä ja että tietojen julkaiseminen on osa sananvapautta, koska tiedot olivat henkilöiden itsensä mediassa julkisuuteen tuomia tietoja, kyse on yhteiskunnallisesta asiasta ja koska listan henkilöt ovat yhteiskunnallisia vaikuttajia. Tietosuojavaltuutetun kanta johtaa sensuuriin, joka estää demokratian toteutumista.

(lainaus loppuu)

linkki:
http://www.pakkoruotsi.net/musta_lista.php

Ennen internet-aikaa näistä kähminnöistä ei voinut kertoa missään. Pyritäänkö pääsemään samaan "ihanaan" asiaintilaan jälleen sensuurin avulla pimittämällä päättäjien mielipiteet kansalaisilta?

Onko tarkoitus pelotella suomalaisia, jotka ovat eri mieltä Suomen kielipolitiikasta?

‎1.9.2011 12:02 Tuomas Ruuhijärvi

Mitähän ihmettä ne siellä oikein touhuaa? Tämähän on ihan silkkaa sensuuria. Totta kai poliitikot on voitava listata sen mukaan, ketkä kannattavat jotain tiettyä poliittista aatetta, jotta kukaan ei menisi heitä äänestämään. Toivon todella, että Pakkoruotsi.net lähtisi vääntämään asiasta oikeudessa. Ikävä kyllä taitaa olla niin, että tuollaisen harrastelijavoimin pyöritetyn sivuston resurssit eivät tällaiseen riitä.

‎1.9.2011 12:19 Dennis Holm

Pidän päätöstä selvänä sensuurina valtion taholta. Kehotan kanteluun oikeusasiamiehelle.

‎1.9.2011 14:17 Jani Korhonen

Ei kai tuota listaa olisi poistaa tarvinnut? Ainakin Wikipedian mukaan "Tietosuojavaltuutettu on viranomainen, joka valvoo henkilötietojen rekisteröintiä, käyttöä ja luovutusta. Hän voi antaa ohjeita rekisterinpitäjälle, mutta ne eivät ole sitovia." Tosin Streisandin ilmiö tuonee tässäkin asialle suuremman julkisuuden, joten ehkä poistaminen siinä mielessä oli järkevä liike. Minusta kuitenkin vielä parepmi olisi ollut, että olisitte odottaneet, viekö Aarnio asian tietosuojalautakuntaan ja yrittää saada sitä kautta listan viranomaisvoimin sensuroitua. Se olisi luonut paljonvoimakkaamman Streisandin ilmiön.

‎1.9.2011 14:28 Jani Pulkki

Laittakaa se lista takaisin sinne. Ei mitään hätää, jos tuomioistuin, KKO tai ehkä jo HO sen sieltä pakottaa poistamaan niin sitten pois, ei ennen. Sen jälkeen valitus EIT:hen niin lista palaa ja tietosuojaidiootti saa näpeilleen. En ymmärtänyt ennen tätä että tietosuojaidiootintoimisto on sensuuriviranomainen, mutta totta kai on, kuten vähemmistöhuuhaantoimistokin.

‎1.9.2011 15:57 Jani Pulkki

Jos julkisuudessa, lehdessä tms. omalla nimellään ja asemallaan tuo mielipiteensä julki, se on silloin julkinen. Aivan kuten täällä lausutut nimellä varustetut mielipiteet. Yksityisyyden suojaan kuuluu sitten muut asiat, ja sekin on riippuvainen ihmisen omasta toiminnasta. Näkyvä julkinen virka, tai ammatti esim. professori, toimittaja, pörssiyrityksen johtaja tms. kaventaa yksityisyyttä, koska toimi itsessän on julkinen, jolloin julkinen arvointi ja arvostelu on pitänyt hyväksyä jo hommaan ryhtyessään, sama koskee mielestäni täällä bloggaviakin, tai kommentoivia. Mielipiteet ovat julkisia, vaikkei muu elämä sitä olisikaan.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio siis vastustaa demokratiaa, koska hän haluaa kieltää kansaa saamasta tietoa poliittisten vallanpitäjien ja viranomaistahojen tekemistä päätöksistä.

Tietosuojavaltuutettu Reijo Aarnio, meet Barbra Streisand.

Streisandin ilmiöllä tarkoitetaan tapauksia, joissa yritykset vaientaa tai poistaa internetissä julkaistua informaatiota – esimerkiksi valokuvia, videoita tai tekstiä – johtavatkin informaation saaman julkisuuden räjähdysmäiseen kasvuun. Ilmiön on nimennyt Techdirt-blogin ylläpitäjä Mike Masnick laulaja-näyttelijä Barbra Streisandin mukaan.

Vuonna 2003 Streisand haastoi oikeuteen valokuvaaja Kenneth Adelmanin, joka osana Kalifornian rannikon eroosiota kartoittavaa valokuvaushankettaan oli julkaissut verkkosivullaan ilmakuvan Streisandin rantatalosta Malibussa. Oikeus hylkäsi Streisandin vaatimukset. Tapauksen saama runsas julkisuus keräsi Adelmanin sivuille hänen oman arvionsa mukaan yli miljoona uutta kävijää ja ilmakuvaa julkaistiin sanomalehdissä ympäri maailman. Ennen oikeusjuttua vain harvat olivat havainneet talon ilmakuvista.^[1]

Jo vuonna 1993 John Gilmore kuvasi vastaavaa ilmiötä seuraavasti: ”Verkko tulkitsee sensuurin vaurioksi ja reitittää sen ohi.”^[2]

http://web.archive.org/web/20110724003321/http://www.pakkoruotsi.net/musta_lista.php

Musta lista

Älä äänestä tai tue tällä sivulla olevia henkilöitä mihinkään luottamustehtävään tai toimeen, jossa vaikutetaan yhteiskunnallisiin asioihin.

Tälle sivulle kerätään yhteiskunnallisesti vaikuttavassa asemassa olevien henkilöiden nimiä, jotka ovat julkisesti kannattaneet pakkoruotsia tai ruotsin kielen vahvaa asemaa Suomessa. Lähetä meille nimi ja lähde tietoon, että henkilö kannattaa pakkoruotsia tai ruotsin kielen vahvaa asemaa, niin lisäämme nimen sivulle. Sivulla ei pääsääntöisesti ole Rkp:läisten nimiä, koska he kaikki kannattavat pakkoruotsia.

Luettelo on erittäin puutteellinen. Jos esim. kansanedustajan nimi ei ole sivulla, ei se tarkoita, että kansanedustaja ei kannattaisi pakkoruotsia. Kansanedustajien nimet on kerätty pääasiassa IRC-Gallerian vuoden 2007 eduskuntavaalien vaalikoneesta, jossa kysymys oli: "Pitäisikö ruotsin pakollisuudesta luopua."

Etsi nimeä tai titteliä sivulta painamalla Ctrl + F.

Johtavat virkamiehet

Johanna Suurpää, oikeusministeriön demokratia- ja kieliasioiden yksikön johtaja
Timo Lankinen, Opetushallituksen pääjohtaja
Matti Lahtinen, hallintojohtaja, Opetushallitus
Pirkko Nuolijärvi, Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen johtaja
Eva Biaudet, vähemmistövaltuutettu

Muut yhteiskuntavaikuttajat

Fatbardhe Hetemaj, kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas 2011
Olli Valtonen, Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen, kokoomuksen eduskuntavaaliehdokas 2011
Arto Lahti, professori, kristillisdemokraattien eduskuntavaaliehdokas 2011
Tarja Halonen, presidentti
Paavo Lipponen, entinen pääministeri
Panu Laturi, Vihreiden puoluesihteeri
Irina Krohn, Helsingin kaupunginvaltuutettu
Outi Ojala, Helsingin kaupunginvaltuutettu
Helena Tornberg, kunnanhallituksen puheenjohtaja
Tarja Cronberg
Sisko Harkoma, Suomen ruotsinopettajat ry:n pj.
Gunvor Kronman, Hanasaaren johtaja
Johanna Levola-Lyytinen, rehtori
Claes Andersson, entinen ministeri
Juha Kuisma, pääministerin talouspoliittinen neuvonantaja
Kari Jukarainen, Suomen kieltenopettajien liiton pj.
Markku Ruotsila, dosentti
Juha Sihvola, dosentti
Osmo Pekonen, dosentti
Juha Herkman, dosentti
Kari Uusikylä, professori
Jaakko Aspara, professori
Ullamaija Kivikuru, professori
Kari Enqvist, professori
Iivi Anna Masso, tutkija, kolumnisti
Antti Alanen, tutkija
Sauli Takala, emeritusprofessori
Mika Pantzar, dosentti, tutkimusprofessori, Kuluttajatutkimuskeskus
Olli-Pekka Heinonen, YLEn ohjelmistoalueen johtaja
Hannu Olkinuora, päätoimittaja, Hufvudsstadsbladet
Saila-Mari Kohtala, päätoimittaja
Arja Alho, päätoimittaja
Johanna Korhonen, toimittaja
Katja Boxberg, toimittaja
Anne Moilanen, toimittaja
Max Arhippainen, toimittaja
Ruben Stiller, toimittaja
Päivi Storgård, toimittaja
Jari Sarasvuo, yrittäjä
Cay Sevón, Turun kulttuuripääkaupunkisäätiön tj.
Janne Gallen-Kallela-Sirén, Helsingin kaupungin taidemuseon johtaja
Helena Hiilivirta, Helsingin musiikkitalon johtaja
Atro Kahiluoto, teatteriohjaaja
Kersti Juva, suomentaja
Silja Rantanen, taidemaalari
Atso Almila, kapellimestari
Sirpa Kähkönen, kirjailija
Tommi Uschanov, kääntäjä
Taru Mäkelä, elokuvaohjaaja
Timo Valjakka, kuvataiteilija
Riikka Ala-Harja, kirjailija
Ville Ranta, sarjakuvataiteilija

HS-raadin vastaukset kysymykseen: Pitääkö ruotsin pakollista kouluopetusta lisätä?

Soveltavan kielentutkimuksen keskus (Solki)

Suurin osa henkilökunnasta

Kielikylvyn ja monikielisyyden keskus

Suurin osa henkilökunnasta

Folktingetin kansalliskielten johtoryhmä

Martti Ahtisaari, puheenjohtaja, presidentti
Pekka Haavisto, kansanedustaja, Vihreät
Kimmo Sasi, kansanedustaja, Folktingetin 2. varapuheenjohtaja, Kokoomus
Marjo Matikainen-Kallström, kansanedustaja, Kokoomus
Miapetra Kumpula, kansanedustaja, Sosiaalidemokraatit
Seppo Kääriäinen, kansanedustaja, ensimmäinen varapuhemies, Keskusta
Annika Lapintie, kansanedustaja, Vasemmistoliitto
Timo Lankinen, pääjohtaja, Opetushallitus
Antti Isotalus, kaupunginjohtaja, Kokkola
Aki Lindén, toimitusjohtaja, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiri
Jukka Lindstedt, neuvonantaja, Presidentin kanslia
Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma, toimitusjohtaja, Suomen kuntaliitto
Pirkko Nuolijärvi, johtaja, Kotimaisten kielten tutkimuskeskus
Sari Palm, kansanedustaja, Kristillisdemokraatit
Rauno Saari, ylijohtaja, puheenjohtaja, Kieliasiain neuvottelukunta
Raimo Sailas, valtiosihteeri, Valtiovarainministeriö
Krister Ståhlberg, professori, aiempi johtaja, Svenska kulturfonden
Paulina Tallroth, hallitusneuvos, Oikeusministeriö

Folktingetin tiedote

Svenska nu -verkoston valtuuskunnan jäsenet

Paavo Lipponen, Svenska nu -verkoston puheenjohtaja
Tuomas Enbuske, toimittaja, varapuheenjohtaja
Kirsti Lonka, professori, Helsingin yliopisto, varapuheenjohtaja
Mikko Pukkinen, EK:n toimitusjohtaja, Turku
Irina Krohn, toimitusjohtaja, Suomen elokuvasäätiö
Miapetra Kumpula-Natri, kansanedustaja
Kari Raivio, kansleri
Esko Aho, johtaja, yhteistyösuhteet ja yhteiskuntavastuu, Nokia
Hans Dalborg, hallituksen puheenjohtaja, Nordea
Max Engman, professori
Aatos Erkko, ministeri
Johanna Ikäheimo, hallituksen puheenjohtaja, Lappset Group Oy
Christina Gestrin, kansanedustaja
Tytti Isohookana-Asunmaa, VTT, Suomalais-ruotsalainen kulttuurirahasto
Matti Klinge, professori
Timo Lankinen, pääjohtaja, Opetushallitus
Elina Lehto-Häggroth, apulaiskaupunginjohtaja, Vantaa
Rosa Liksom, taiteilija ja kirjailija
Kirsi Lindroos, johtaja, opetusministeriö
Markku Lumio, kaupunginjohtaja, Vaasa
Johan Molander, Ruotsin Suomen suurlähettiläs
Outi Ojala, puheenjohtaja, Pohjola-Norden
Jaakko Okkonen, toimitusjohtaja, Oulun kauppakamari
Bo Ralph, professori, Göteborgin yliopisto
Mirja Ryynänen, FM
Kimmo Sasi, kansanedustaja, Hanasaaren hallituksen puheenjohtaja
Pekka Sauri, apulaiskaupunginjohtaja, Helsinki
Kai Seikku, KTM
Suvi-Anne Siimes, toimitusjohtaja, Lääketeollisuus ry
Harri Skog, kansliapäällikkö, Opetusministeriö
Pär Stenbäck, ministeri, Suomalais-ruotsalaisen kulttuurirahaston pj.
Sauli Takala, emeritusprofessori
Ari Tolppanen, hallituksen puheenjohtaja, CapMan
Pertti Torstila, valtiosihteeri, UM
Krista Varantola, rehtori, Tampereen yliopisto
Fredrik Wetterqvist, kanslianeuvos, Ruotsin ulkoasiainministeriö
Olle Wästberg, pääjohtaja, Svenska Institutet
Maria Wetterstrand, Ruotsin vihreiden pj. ja kansanedustaja

Svenska nu

Magma-akatemian neuvottelukunta

Risto E.J. Penttilä, puheenjohtaja, Keskuskauppakamarin johtaja
Päivi Kärkkäinen, varapuheenjohtaja, Kansallisoopperan pääjohtaja
Sakari Karjalainen, ylijohtaja, opetusministeriö
Laura Rissanen, Helsingin kaupunginvaltuutettu
Juhani Kaskeala, amiraali
Alec Aalto, suurlähettiläs
Tuomas Enbuske, toimittaja
Asko Sarkola, teatterinjohtaja
Martina Harms-Aalto (Rkp), Magma-akatemian ohjelmajohtaja

Ajatushautomo Magma

Kansalliskielten tukiyhdistys

Matti Vuoria, hallituksen puheenjohtaja
Kari Karanko, varapuheenjohtaja, suurlähettiläs
Heikki Rautvuori, toiminnanjohtaja, maisteri
Anneli Temmes, hallituksen jäsen, HAUS:in tj.

STT:n tiedote yhdistyksestä

Keskeisten medioiden edustajat

Jouko Jokinen, Aamulehden päätoimittaja
Matti Kalliokoski, Ilkka-lehden päätoimittaja
Jari Tourunen, Savon Sanomien päätoimittaja
Hannu Laaksola, Opettaja-lehden päätoimittaja

Kansanedustajat ja ministerit 2007 - 2010 sekä europarlamentaarikot

Keskusta

Mari Kiviniemi, pääministeri, puoluejohtaja
Paula Lehtomäki, ministeri
Seppo Kääriäinen, kansanedustaja, ensimmäinen varapuhemies
Risto Autio, kansanedustaja
Hannakaisa Heikkinen, kansanedustaja
Antti Kaikkonen, kansanedustaja
Oiva Kaltiokumpu, kansanedustaja
Katri Komi, kansanedustaja
Jari Leppä, kansanedustaja
Juha Mieto, kansanedustaja
Klaus Pentti, kansanedustaja
Lauri Oinonen, kansanedustaja
Tuomo Puumala, kansanedustaja
Pertti Salovaara, kansanedustaja
Mirja Vehkaperä, kansanedustaja
Mikko Alatalo, kansanedustaja

Kokoomus

Jyrki Katainen, ministeri, puoluejohtaja
Sauli Niinistö, eduskunnan puhemies
Henna Virkkunen, ministeri
Alexander Stubb, ministeri
Jan Vapaavuori, ministeri
Paula Risikko, ministeri
Timo Heinonen, kansanedustaja
Kimmo Sasi, kansanedustaja
Raija Vahasalo, kansanedustaja
Merikukka Forsius, kansanedustaja
Marjo Matikainen-Kallström, kansanedustaja
Sari Sarkomaa, kansanedustaja
Hanna-Leena Hemming, kansanedustaja
Eero Akaan-Penttilä, kansanedustaja
Sirpa Asko-Seljavaara, kansanedustaja
Leena Harkimo, kansanedustaja
Harri Jaskari, kansanedustaja
Sanna Perkiö, kansanedustaja
Ilkka Viljanen, kansanedustaja

SDP

Jutta Urpilainen, kansanedustaja, puoluejohtaja
Erkki Tuomioja, kansanedustaja
Maarit Feldt-Ranta, kansanedustaja
lkka Kantola, kansanedustaja
Miapetra Kumpula-Natri, kansanedustaja
Jacob Söderman, kansanedustaja
Marko Asell, kansanedustaja
Eero Heinäluoma, kansanedustaja
Sinikka Hurskainen, kansanedustaja
Johannes Koskinen, kansanedustaja
Antti Kalliomäki, kansanedustaja
Saara Karhu, kansanedustaja
Anneli Kiljunen, kansanedustaja
Reijo Kallio, kansanedustaja
Matti Saarinen, kansanedustaja
Sirpa Paatero, kansanedustaja
Tuula Peltonen, kansanedustaja
Päivi Lipponen, kansanedustaja
Johanna Ojala-Niemelä, kansanedustaja
Katja Taimela, kansanedustaja
Satu Taiveaho, kansanedustaja
Pauliina Viitamies, kansanedustaja
Pia Viitanen, kansanedustaja
Tuula Väätäinen, kansanedustaja
Antti Vuolanne, kansanedustaja

Vihreät

Anni Sinnemäki, ministeri, puoluejohtaja
Tuija Brax, ministeri
Heidi Hautala, europarlamentaarikko
Ville Niinistö, kansanedustaja
Pekka Haavisto, kansanedustaja
Janina Andersson, kansanedustaja
Oras Tynkkynen, kansanedustaja
Jyrki Kasvi, kansanedustaja
Alanko-Kahiluoto Outi, kansanedustaja
Järvinen Heli, kansanedustaja
Sumuvuori Johanna, kansanedustaja
Ojansuu Kirsi, kansanedustaja
Karimäki Johanna, kansanedustaja

Vasemmistoliitto

Paavo Arhinmäki, kansanedustaja, puoluejohtaja
Annika Lapintie, kansanedustaja
Jaakko Laakso, kansanedustaja
Veijo Puhjo, kansanedustaja
Pentti Tiusanen, kansanedustaja

KD

Päivi Räsänen, kansanedustaja, puoluejohtaja
Sari Palm, kansanedustaja

PS

Tom Packalén, kansanedustaja

Äänestys yo-kirjoitusten pakkoruotsista

Eduskunnan äänestys vuonna 2004 lakiehdotuksesta, joka poisti pakkoruotsin yo-kirjoituksista.

Katso kohta "Ei äänestävät seuraavat 23 edustajaa".

Folktingetin ansiomitalin saajat

Luettelo Folktinget-mitalin saajista 1952 – 2009 (pdf)

Valtionsyyttäjä Mika Illman ja apulaisvaltakunnansyyttäjä Jorma Kalske rikkovat Suomen perustuslakia

Oikeustieteen kandidaatti Jaana Pedersen:

Sananvapautta loukkaavat Suomen laintulkinnat

Suomessa esim. virallisen pakolaispolitiikan kärkevä arvostelu ja virassa istuvan tuomarin arvostelu on sellainen ”rikos”, josta on tuomittu ehdottomia vankeusrangaistuksia. On jo nykyisellään käsitykseni mukaan selvästi ihmisoikeussopimuksen vastaista, että Suomessa on tuomittu ehdotonta vankeutta sananvapauden käytöstä. Samaan aikaan esim. pedofiilit ja raiskaajat saavat ehdollista. Tämä ei ole ”oikeutta”, vaikka sitä sellaiseksi virallisissa tuomarien ja syyttäjien kirjoittamissa päätöksissä väitetään. Järjettömyyttä alleviivaa se, että ”sanan säilän” heiluttamista pidetään muka niin vaarallisena rikoksena, että siitä olisi oikeutettua tuomita vankilaan, mutta samaan aikaan vankeinhoitolaitos määrittelee ”vaarattomaksi” naisen, joka osallistui paloittelu- ja vesurisurmiin.

Myös esim. tutkijatohtori Päivi Tiilikka on 4.8.11 uutisoidulla tavalla todennut, että tietojen ja mielipiteiden jakaminen keskustelupalstoilla on aika olennainen osa ihmisten itseilmaisua. OTT Riitta Ollila puolestaan toteaa DL:n 2011/3 -lehdessä julkaistussa kirjoituksessaan, että EIT on arvioinut Suomen KKO:n ja Suomen valtion käytännöt siinä määrin systemaattisesti ihmisoikeussopimusta loukkaaviksi, että nähtäväksi jää, milloin EIT antaa Suomelle yksittäisten tuomioiden lisäksi ns. pilottituomion EIS 10 artiklan sananvapautta loukkaavasta lainsäädännöstä ja laintulkinnasta.

Perustuslain 12 §:n mukaan ”Jokaisella on sananvapaus. Sananvapauteen sisältyy oikeus ilmaista, julkistaa ja vastaanottaa tietoja, mielipiteitä ja muita viestejä kenenkään ennakolta estämättä. Tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan lailla.”

Lainkohta sananvapaudesta ja sen asema perustuslaissa ja ihmisoikeussopimuksessa ylimpänä lainsäädäntöhierarkiassa on täysin selvä. Silti parhaillaankin valtakunnansyyttäjänvirastossa esim. syyttäjät Jorma Kalske ja Mika Illman ovat kuitenkin ylimielisesti ryhtyneet toimiin, joilla aktiivisesti yritetään estää tätä perustuslaissa selvästi säädettyä sinun, minun ja Suomen jokaisen kansalaisen perus- ja ihmisoikeutta. He ovat päättäneet ryhtyä määrittelemään mm. ”vihapuhetta”.

Kalske ja Illman ovat vain virkamiehiä. He eivät yksin, kaksin tai edes koko valtakunnansyyttäjänviraston kokoonpanolla muodosta eduskuntaa eli tahoa, jolla tässä maassa ainoastaan on oikeus säätää lakeja. Kumpikaan ei toisin sanoen ole saanut Suomen kansalta mandaattia perustuslain muuttamiseen eikä asemaa kansanedustajina eli oikeutta säätää tarkempia säännöksiä lailla.

Kysynkin seuraavan hyvän ja terävän kysymyksen ja toivon mahdollisimman monen suomalaisen suureen ääneen julkisesti ryhtyvän vaatimaan vastauksia tähän samaan kysymykseen: Kun perustuslaissa todetaan, että tarkempia säännöksiä sananvapauden käyttämisestä annetaan ainoastaan lailla, millä oikeudella Kalske, Illman, poliisi tai syyttäjälaitos voisi ylipäänsä antaa ainuttakaan tarkempaa määräystä sananvapauden käytöstä?

Lain sanamuotoon perustuva vastaukseni juristina on, että syyttäjän, poliisin, tuomarin tai kenenkään virkamiehen ei Suomessa pitäisi voida antaa tällaisia ”tarkempia määräyksiä”. Tai jos antaa, rikkoo perustuslakia. Lähtökohtaisesti tuon perustuslain kohdan pitää olla valtakunnansyyttäjänvirastossa tiedossa ja opiskeltuna. Jos esim. syyttäjä virkamiehenä rikkoisi perustuslakia antamalla itse ”tarkempia määräyksiä” asiassa, jossa tarkennukset saa ainoastaan säätää lain tasolla, eikö siitä pitäisi tulla rangaistus?

EIT:n käytännön perusteella näyttää siltä, että Suomi ja Norja ovat ainoita maita, joissa yksityisyyden loukkauksesta tuomitaan rikosoikeudellisia seuraamuksia. Esim. Ruotsissa ei ole käytössä yksityiselämän loukkaamista vastaavaa rangaistussäännöstä. Mihinkään hyvään tämä tosiasiallista ankaraa sensuuria tarkoittava suomalainen ja norjalainen käytäntö ei ole todistettavasti johtanut. Suomessa on ollut kouluampumisia ja Norjassa Breivik.

Ihmiset eivät lopeta maahanmuuttokriittistä ajattelua Illmanin tai Kalskeen mahtikäskyillä, pelottelulla ja epäoikeudenmukaisia sananvapausrangaistuksia käyttämällä. Päinvastoin normaalin sananvapauden väkivaltainen tukahduttaminen ylhäältä tulevalla (perustuslainvastaisella) sensuurilla juuri johtaa todennäköisimmin epätoivoisiin väkivaltaisiin tekoihin.

Valtakunnansyyttäjänviraston aikeissa sananvapauden rajoittamiseksi ei siis ole kyse mistään muusta kuin raadollisesta vallankäytön välineestä. Yksittäisen norjalaismiehen tekoa käytetään välineenä, jolla yritetään perustuslain vastaisesti viedä Suomen kansalle kuuluvia ehdottomia oikeuksia ja samalla estää puhuminen nykyisen järjettömän maahanmuuttopolitiikan epäkohdista.

Homma-foorumi koetaan vallanpitäjien taholta ”vaaralliseksi” juuri siitä syystä, että palsta kokoaa faktaa mm. pakolaisstatuksen väärinkäytöstä, maahanmuuttajien nk. kantaväestöä selvästi suuremmasta rikollisuusasteesta ja siitä, että osa ”pakolaisina” Suomeen tulevista tulee tänne anteliaiden sosiaalietuuksien perässä. Kun leipäjonot kasvavat, sinne siirtyy köyhtyvää kantaväestöä, jonka oikeustajua loukkaa nykyinen järjetön maahanmuuttopolitiikka rahanjakoineen ja yhtä järjetön rahanjako EU:n ongelmavaltiolle.

Jaana Pedersen
lakimies, OTK

09.08.2011

Valtakunnansyyttäjänviraston aikeet sananvapauden rajoittamiseksi epämääräisillä "vihapuhe"-määräyksillä tulee mahdollisimman pian todeta perustuslain vastaisiksi. Tämä onnistuu, kun julkinen paine saadaan tarpeeksi kovaksi.

Tämä aihe on samalla niin tärkeä ja akuutti, että siihen tulee kaikkien hommalaisten ja myös esim. perussuomalaisen puolueen puuttua konkreettisesti. Olen tänään lähettänyt kannanottoni ja toimenpidepyynnön sähköpostilla myös kaikille perussuomalaisille kansanedustajille. Heidän ja jokaisen kansanedustajan tulee olla tietoinen ja kiinnostunut siitä, jos joku yrittää tässä maassa käyttää (lainsäädäntö)valtaa, joka valtiosäännön mukaan kuuluu Suomessa vain eduskunnalle.

Jaana Pedersen
lakimies, OTK

Liberalismin ja demokratian käsitteestä

Facebook-keskustelua liberalismin ja demokratian käsitteestä:

Marko Hamilo

Kuinkahan moni vasemmistolainen vai vihreä tai jopa sosiaalidemokraattinen fb-kaverini kutsuu itseään "liberaaliksi".

Johan Norberg: Liberalismen ­riskerar att bli ett tomt honnörsord - DN.se

Tuomas Rantanen

liberaalilla viitataan nykyään kahteen eri kategoriaan: kannattaakin erottaa arvoliberalismi ja markkinaliberalismi toisistaan. Moni kokoomuslainen on markkinaliberaali, mutta uskoo silti kodin uskonnon ja isänmaan aktoriteettiin (pääomien ...ylikansallistumisessa ja kaiken läpikaupallistumisessa voi tulla ristiriitoja näiden konservatiivisten arvojen kanssa). Moni duunari on
arvokonservatiivi (mitäm homojako tässä hääsäämään ruvetaan, ja puissa roikkuvia viherterroristeja?) samalla kuin on markkinakonservatiivi Marxin viitoittamalla tiellä. Kepilaiset on Europarlamentin liberaairyhmäsä haha vaikka ovat kaikkein arvokonservatiivisempia JA markkinakonservativisempia koska suomessa maataloudessa on tukien ja markinasuojausten suhteen enemmän sosialismia kuin telakkateolisuudessa - ja se se on paljon se!

Mikko Ellilä

Liberalismin perusperiaatteena on ihmisoikeuksien kunnioitus. Kukaan, joka vastustaa esim. sananvapautta, ei voi kutsua itseään liberaaliksi.

Valitettavasti Suomessa esim. islam-keskustelun sensurointia kannattavat totalitaristit kutsuvat itseään usein liberaaleiksi. Esimerkiksi Vihreiden Naisten pj, kansanedustaja Heli Järvinen sanoi olevansa tyytyväinen Halla-ahon saamaan jumalanpilkkatuomioon. Monet muutkin vihreät ovat tätä mieltä. Silti vihreät kutsuvat itseään liberaaleiksi. Hyi saatana!!

Tuomas Rantanen

niin mutta minustakin halla-ahon tuomio oli heppoisella pohjalla (vaikka halla-ahon lausumat minusta osin mauttomia olivatkin. ) Olenkohan sittenkin liberaali? Mutta minusta ei ole vapaamielistä ajatella että työelämässä riittää että kukin ...valvoo omia etujaan, olenko tässä nyt sitten ahdasmielinen, tai peräti koservatiivinen? Uskon myös että joissakin tapauksissa yritystuet ja vaikka markkinalainsäädäntö joka suojaa yrittämisen vapautta pienemmillä pääomilla toimivien kannalta ja torjuu osaltaan markkinoiden monopolisoitumista on edistyksellistä. Olenko tässä konservtiivisten rakenteiden suosija vai liberaali yrittäjien etujen puolustaja?

Mikko Ellilä

Liberaalia talouspolitiikkaa on laissez-faire. Kaikki talouspoliittiset päätökset, jotka poikkeavat laissez-fairesta, ovat poikkeamia liberalismista. Liberaalia politiikkaa ei ole "yrittäjien etujen puolustaminen", vaan mahdollisimman suuri vapaus kaikissa asioissa.

Mikko Ellilä

Yritystuet ovat hölmöläisten peitonleikkuuta. Yritystuet kustannetaan veroilla, jotka peritään tuottavaa työtä tekeviltä yrittäjiltä ja palkansaajilta. Yritystuet ovat siis tulonsiirto rehellisilta, tuottavaa työtä tekeviltä ihmisiltä ja yrityksiltä paskoille, veronmaksajien rahaa kerjääville epärehellisille yrityksille, jotka eivät kykene pärjäämään markkinoilla tuottamalla asiakkaiden haluamia tavaroita ja palveluita. Yritystukien vaikutus talouselämään ei siis voi olla muuta kuin negatiivinen.

Tuomas Rantanen

mutta mikko yritän tässä sokraattisella metodilla päätyä juuri tuohon tilanteeseen että mahdollisimman suuri vapaus on omiaan johtamaan tilanteeseen missä joillakin on paljon enemmän vapauksia kuin toisilla, joka taas on konradiktio siihen nähden että sen ajaminen on liberaalia. Eli laissez faire on omiaan johtamaan ilman sääntelyä markkinoiden keskittymiseen joka rajoittaa sekä ostajien valinnanvapautta että kansalaistan yrittämisen vapaitta, koska markkinat ovat kaikkea muuta kuin vapaita,, Ehe?

Mikko Ellilä

Tuo on vapauden käsitteen vääristelyä. Liberalismin vastustajien pitäisi ihan suoraan sanoa vastustavansa vapautta eikä väittää orwellilaisesti olevansa vapauden puolella kannattaessaan sen rajoittamista. Jos laissez-faire johtaa markkinoiden "keskittymiseen" (=joidenkin yritysten suureen markkinaosuuteen), tämä ei mitenkään rajoita "sekä ostajien valinnanvapautta että kansalaisten yrittämisen vapautta". Älä vääristele käsitteitä.

Tiina Kaitaniemi

Minusta ongelmana on juuri tuo, että saman termin alle lyödään sekä se ajatus että hyväksyy ihmisoikeudet ja samalla pitäisi muka hyväksyä kaikki paska huolimatta siitä mitä pahaa se paska mukanaan tuo. Minusta on ihan selvää että kaikilla ihmisillä on samat ihmisoikeudet, mutta olen silti sitä mieltä että yksilön oikeuksia voidaan rajoittaa jos niistä aiheutuu selvää haittaa. Ja vertailu voidaan tehdä ihan laittamalla toisen saama hyöty toisen haittaa vasten.

Mikko Ellilä

Miten tämä liittyy esim. siihen, että vihreät (Heli Järvinen, Jyrki Kasvi, Jarkko Tontti jne.) kannattavat heidän kanssaan eri mieltä olevien ihmisten ajatusten sensurointia?

Tuomas Rantanen

mutta mikko, jos liberaali vastustaa hintasääntelyä ja valtion monopolitaloutta, mutta samaan aikaan ei koe ongelmaksi sitä että yksi yritys saa omalla markkina-aluueellaan monopolisaseman (ja voi säädellä hinnat ja tutteiden laadut miten h...aluaa), eikö sinusta tässä ole mitään hassua? Eikä liberaalia olisi ajaa sellaista lainsäädäntöä joka maksimoi myös yrittämisen vapautta ja esimerkiki sitä että tuotteiden hinta määräytyy avoimilla ja toimivilla markkinoilla. Tämä kuitenkin näyttäisi edellyttävän tosiaan sitä että antaa pikkusormen sääntelylle?

Mikko Ellilä

Et ymmärrä, mitä vapaa markkinatalous tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, että jokainen saa ostaa ja myydä mitä tahansa laillisia tuotteita kenelle tahansa miten paljon tahansa mihin hintaan tahansa. Jos jokin yritys saa jollakin alalla suuren markkinaosuuden, tämä ei ole mikään monopoli eikä hintasääntelysysteemi. Yrität orwellilaisesti vääristellä käsitteitä ja verrata yksityisen yrityksen suurta markkinaosuutta valtiolliseen monopoliin ja hintasääntelyyn. Väitätkö tosissasi, että et näe eroa yksityisen yrityksen ja valtiovallan välillä?!

Tuomas Rantanen

ei mikko, totta kai ymmärrän valtion ja yrityksen eron. Valtiossa päätetään säännöistä joilla yhteisön jäsenten halutaan rajoittavan toimintansa yhteisen edun nimissä ja päätetään yhteisöstä kerättyjen tulojen uudelleen jakamisen kautta mit...en yhteiskuntaa voidaan kehittää. Yritykset voivat myös tehdä yleishyödyllisiä asioita mutta ensi sijassa pyrkivät tuottamaan omistajilleen voittoa ja keskenään kilpaillessaan kannustavat toisiaan parempaan ja kustannuystehokkaampan tuotekehittelyyn yms.Mutta jos ääriliberaali ajattelee että koko valtio on turha ja kaikki ihmisten väliset suhteet voidaan ajatella yksityisoikeudellisina sopimussuhteina, minusta on aika ilmeisestä että eri syistä vahvempien toimijoiden vapaus koko ajan rajoittaa heikompien vapautta. Tällainen liberalismi on hyvin kaukana sellaisesta demokratiasta missä enemmistöpäätöksillä voidaan taata vapauksien tasaamisesta ja turvata se että ykistysoikeuellisten sopimimusten tekeminen on aitoa eikä vahvemman osapuolen yksin omista eduistaan määrittämää. Onko siis liberalismi antidemokraattinen
aate?

Mikko Ellilä

Sekoitat toisiinsa kolme eri asiaa:

1. onko valtiota olemassa vai ei

2. mistä asioista valtion pitäisi päättää

3. onko valtio demokraattinen

Näiden asioiden sotkeminen toisiinsa on kommunistien ym. äärivasemmistolaisten vanha propagandataktiikka. Kommunistit pitävät valtiollisen kontrollin tiukentamista "demokratian" kasvattamisena, koska kommunistien mielestä "markkinavoimat" tai "kapitalistit" tai "yritykset" eivät ole "demokraattisia". Tästä syystä kommunistit kutsuivat itäblokin maita "kansandemokratioiksi".

Kommunistit ovat aina sanoneet edustavansa "demokratiaa" kannattaessaan totalitarismia.Yritä ymmärtää ero valtion olemassaolon, valtion toimintakentän laajuuden ja valtion demokraattisuuden välillä.

Tuomas Rantanen

mikko@ öh, miten itse liberaalina määrittelisit valtion toiminta-alueen ja sen mitä demokratia tarkoittaa?

Mikko Ellilä

Pitääkö tällaisia peruskäsitteitä ruveta vääntämään rautalangasta?!

Demokratia on sitä, että valtiovalta kuuluu kansalle. Kansa on suvereeni. Valtio on kansalle alisteinen. Valtion ainoaksi olemassaolon tarkoitukseksi katsotaan kansan palveleminen. Valtiolla ei voi eikä saa olla kansasta poikkeavia omia tavoitteita tai intressejä tai ideologiaa. Lainsäädännön on perustuttava kansan tahtoon, joka ilmaistaan vaaleissa.

Kommunistit yrittävät väittää, että liiaksi vapautta "markkinoille" (=ihmisille) antava valtio on muka jotenkin epädemokraattinen. Tämä on orwellilaista käsitteenvääristelyä. Demokratia on sitä, että kansa päättää yhteiskunnallisista asioista (edustuksellisen demokratian kautta). Jos kansa kannattaa vapaata markkinataloutta, kansan valitsemat edustajat (parlamentti ja sen luottamusta nauttiva hallitus) toteuttaa markkinahenkistä talouspolitiikkaa eli laissez-fairea.

On järjetöntä sanoa epädemokraattiseksi sellaista politiikkaa, jota kansan enemmistö on vaaleissa ilmaissut haluavansa.

Ideologian tukeminen verovaroin on demokratian vastaista

Kokoomuksen kaupunginvaltuutettu Laura Rissanen:

Tapahtumien Helsinki
24.5.2010 11.51 Laura Rissanen Yleinen

Viime viikolla kaupungin päättäjiä puhutti kaksi hyvin erilaista tapahtumaa.

Toinen oli Senaatintorin vuokraaminen kaupalliselle tapahtumalle ja toinen Helsingin osallistuminen Pride-viikon tapahtumiin.

Senaatintorin konsertti sai peräti valtakunnan päämedian puuttumaan aiheeseen pääkirjoituksessaan. Hesarin mukaan toria ei kaupalliseen käyttöön pitäisi vuokrata.

Itse olen toista mieltä. Minun Helsinkiini mahtuu monenlaista tapahtumaa ja tässäkään tapauksessa ei koko toria kaupunkilaisilta suljeta. Hinnoittelu sen sijaan on syytä tarkistaa kohdalleen. Kieltämättä nimittäin nyt esitetty reilun seitsemän tonnin lasku tuntuu matalalta.

Keskiviikon valtuustossa taas ilomielin olimme tukemassa sitä, että Helsingin kaupunki osallistuu kesän Pride-tapahtumiin. Tosin pieni vähemmistö, 9 valtuutettua, ei tätä olisi suvainnut.

Olikin hämmästyttävää lukea, että Iltalehti oli nostanut juttunsa kärjeksi sen, että kolme kokoomusvaltuutettua vastustaa kaupungin osallistumista Helsinki Pride 2010 -tapahtumaan. Samalla oli iloisesti sivuutettu se, että valtaosa kokoomusvaltuutetuista (=kaikki loput 26 valtuutetusta) tukee osallistumista.

Jutusta unohtui se, että palautusesityksen tekivät kristillisdemokraatit, jotka saivat tuekseen perussuomalaiset ja nuo mainitut kolme kokoomuslaista. Helsingin valtuutetuista kaikkiaan 69 kannatti kaupungin osallistumista.

Helsinki on suvaitsevainen ja moniarvoinen. Pride-viikko on iloinen tapahtuma, jossa juhlitaan suvaitsevaisuutta. Tarvetta yhdenvertaisuuden muistuttamiselle edelleen on, sillä esimerkiksi lainsäädäntö kohtelee eri tavoin esimerkiksi hetero- ja homopareja. Olen todella tyytyväinen siihen, että näin iso osa valtuutetuista tukee tapahtumaa. Helsinki on tapahtumien kaupunki ja Prideen osallistuminen sopii kaupungille erinomaisesti.

HS:

Helsingin valtuusto kohisi homoista
19.5.2010 23:36

Helsingin valtuusto joutui keskiviikkona äänestämään siitä, pitäisikö Helsingin kaupungin osallistua tämän vuoden Pride-tapahtumaan.

Kristillisdemokraattien Mika Ebeling esitti, että valtuusto palauttaisi uudelleen valmisteltavaksi Sirpa Puhakan ja 24 valtuutetun allekirjoittaman aloitteen, jossa esitettiin Helsingin osallistumista tapahtumaan.

Kohua herätti Ebelingin pitämä puhe, jossa hän sanoi, että "homoseksuaalinen elämäntapa on luonnotonta, eikä siinä ole mitään ylpeilemisen aihetta. Kaupungin ei tule edistää tällaista elämäntapaa, eikä osallistua Pride-tapahtumiin".

Aloitteen palauttamisessa Ebeling sai tukea muun muassa Jussi Halla-aholta (perus/sit), jonka mukaan Helsingin ei pidä olla homomyönteinen eikä homovastainen vaan homoneutraali.

Ebelingin palautusesitys kaatui äänin 69–6.

HS:n keskustelupalstalta:

Helsingin budjetti on tiukilla nykyään

foobar 20.5.2010 0:15

Ovatko homot jotenkin muita heikompia kun kerran heidän organisoitumistaan ja esilletuloaan pitää erikseen tukea? Eivätkö he itse, omin varoin kykene moiseen? En usko hetkeäkään, etteikö heillä olisi kaikki tarvittavat kognitiiviset kyvyt normaalia vastaavalla tavalla tallella, ja kuten monet aktivistit jaksavat kertoa, jopa parempina kuin yleensä. (Tästä jälkimmäisestä väitteestä saanee itse kukin sitten muodostaa oman mielipiteensä.)

On absurdia, että on olemassa nimenomaan päätäntöteknisesti ideologisista lähtökohdista välttämättömästi tukea saavia vähemmistöjä jotka eivät sinällään ole muita heikompia organisoimaan toimintaansa itse, mutta joiden julkisilla rahoilla tukemisen suhteen asioista eri mieltä olemisesta pääsee esim. maan päälehden silmätikuksi.

miksi niin julkista ?

vm. 58 20.5.2010 0:28

ihmiselle vapaus olla mitä on, vaikka homoseksuaali.

mutta...miksi sitä pitää niin toitottaa ? seksuaalisuushan on aika lailla intiimi ja kahdenkeskinen juttu. enempi kotona ja klubeilla, silleen parempi.

miksi homoseksuaalisuutta pitää niin erikseen julistaa, juhlistaa, marssittaa ja vapauttaa kaikin voimin ? eikö sen voisi vain todeta että näin on ja on luvallista eikä tehdä asiasta sen enempää friikkisirkusta tai nahkakarnevaalia.

voi yleinen mielipide muuttua liiallisesta julkistamisesta negatiiviseksi.

itseäni nolottaisi julistaa, että jees mä olen hetero,nainen joka tykkää seksistä miehen kanssa, katsokaa ja hyväksykää ...! ja vaatia sitten vielä kaupunkia sponsoriksi.

Ja rahaa piisaa

Huopikkaat

20.5.2010 0:38

Ottamatta nyt kantaa sen enempää seksuaalisiin viehtymyksiin, niin en malta olla kysymättä, kuuluvatko tällaiset "pridet" yleensä verorahoilla maksettaviin asioihin ja kunnan toimialaan?

Paljonko näitä vastaavia "yleishyödyllisiä" puuhasteluja verorahoilla sponsataan? Helsinkihän on nostamassa veroäyriä. Veronmaksajana joutuu jo vähän ihmettelemään näiden "valittujen" ymmärrystä yleensäkin. Samaan aikaan ollaan lopettelemassa terveysasemia, kirjastoja, päiväkoteja jne.

Facebookista:

Pekka Pursuvaara

Avoin seksuaalisuudella, etenkin julkisella paikalla tapahtuva, reuhaaminen on lähinnä kuvottavaa. Oli se sitten hetero- tai homoseksuaalista.

Ihmiset, jotka tuovat seksuaalisuutensa kaiken kansan nähtäville (ja etenkin pienten lasten eteen) ovat kaikkea muuta kuin soveltuvia kasvattamaan yhtään kersaa. Olivat he sitten hetero- tai homoseksuaalisia.

Seuraavaksi saamme odotella ilmeisesti julkista eläimiin ja/tai lapsiin sekaantumisen pridekulkuetta tai kakkaihmisten iloista ja ylpeää juhlaa julkisella paikalla.

Pientä rajaa perversioissa rypemisellekin, säästäkää edes mummot, vaarit ja pienet lapset.

Mikko Ellilä

Miksi homot järjestävät jotain homoylpeyskulkueita ja homopuistojuhlia?

Juhlistavatko heterot omaa heteroseksuaalisuuttaan järjestämällä ryhmäseksijuhlia puistoissa tai jotain seksiparaateja kaupungin keskustassa?

Normaalien ihmisten mielestä seksuaalisuus on intiimi, kahdenvälinen asia. Seksuaalisuutta ei tarvitse juhlia tai julistaa eikä sillä tarvitse ylpeillä. Seksuaalisuus on niin itsestäänselvä asia, että sen julistaminen erikseen jossain paraatissa tai puistoseksijuhlassa on aika omituista.

Ihmettelen kaikenlaisten vähemmistöjen ja ääriryhmien tarvetta vallata julkista tilaa itselleen tukkimalla katuja, toreja ja puistoja kulkueillaan ja mielenosoituksillaan. Kadut on tarkoitettu kävelemistä ja autolla ajamista varten, puistot on tarkoitettu kävelyä, maisemienihailua, koirienulkoiluttamista, auringonottoa, piknikkejä jne. varten, torit on tarkoitettu kauppapaikoiksi. Mikä oikeus jollain marginaaliryhmällä on kaapata tällaiset veronmaksajien rahoilla kustannetut ja kaikkien kansalaisten käyttämät julkiset tilat itselleen?

Vili Heikkinen

Mikko, millä opilla muunlaiset kuin seksuaalisuuden ympärille, vaikka gastronomiaan tai musiikkimieltymykseen perustuvat julkisella paikalla järjestettävät happeningit ovat sitten OK? Lestadiolaisten mielestä teatterikin on syntiä, niin eikös julkiset performanssit ole myös marginaaliryhmän julkisen tilan ahdistavaa kaappaamista?

Mikko Ellilä

En kannata julkisen tilan kaappaamista minkään ryhmän mihinkään performanssiin. Mielestäni on väärin, että esimerkiksi ristisaattonäytelmä Via Crucis valtaa Helsingin katutilaa aina pääsiäisenä. Hihhuleilla ei ole mitään oikeutta varastaa katuja itselleen, pois jalankulkijoilta ja autoilijoilta. Hihhulit, homoparaatilaiset ja muut kadunvaltaajat pitäisi pidättää. Katutilan valtaamista pois jalankulkijoilta ja autoilijoilta ei pidä hyväksyä.

Vili Heikkinen

Joo se on kyllä paha kun Kaisaniemen puistossa ja Dumiksen edessä ei saa enää pilistää yhtenä päivänä vuodesta.

Ongelma on siis muuhun tarkoitukseen käytetyn tilan omiminen. Rajoittuuko ongelma tähän liikkumiseen ja olisiko Via Crucis ok, jos pysyisivät vaikka säätytalon takana?

Vai onko kaikki mieltymysten ilmaiseminen - nyt vaikka se Valkosipuliyö - julkisessa tilassa ongelmallista? Saako toreja ottaa tällaiseen käyttöön?

Mikko Ellilä

En kannata torienkaan käyttämistä mielenosoitustilana. Toreja voi toki vuokrata kaupallisiin tarkoituksiin käypää vuokraa vastaan. Homot voivat minun puolestani ihan vapaasti vuokrata toritilaa homofestivaalien käyttöön, kunhan maksavat siitä saman verran kuin kuka tahansa muu potentiaalinen vuokralainen. Esimerkiksi Helsingin kauppatorin myyjät maksavat kauppapaikoistaan vuokraa. Jos joku homofestivaali maksaisi Kauppatorista yhtä paljon vuokraa kuin kaikki torikauppiaat yhteensä, tori voitaisiin vuokrata ko. festivaalin käyttöön.

Pekka Pursuvaara

onko jonkun muun mielestä kansalaisyhteiskunnan toiminnan kannalta jotenkin outoa, että jokin julkinen taho tukee tai rahoittaa kansalaismielenosoitusta? Minulle tulee nyt vahvasti mieleen esimerkiksi Neuvostoliitto (tai Pohjois-Korea), missä mielenosoitukset olivat (ja ovat) julkisen vallan järjestämiä ja rahoittamia.

Julkisen sektorin osallistuminen mielenosoituksiin tai muuhun poliittiseen toimintaan on demokratian vastaista.

Jos julkinen sektori rahoittaa poliittista toimintaa, vallanpitäjät pakottavat veronmaksajat osallistumaan vallanpitäjien kannattaman poliittisen ideologian rahoittamiseen. Tämä on lähtökohtaisesti demokratian vastaista.

Demokratiassa kansa ilmaisee oman mielipiteensä vapaasti ja valitsee omat edustajansa vaaleissa. Diktatuurissa vallanpitäjät sanelevat oman ideologiansa ylhäältäpäin kansalle.

Tässä tapauksessa julkinen valta, Helsingin kaupungin ja kaupunginjohtaja Jussi Pajusen ja ulkoministeri Alexander Stubbin muodossa, kannattaa veronmaksajien rahojen käyttämistä ja julkisen tilan (Senaatintori-Aleksanterinkatu-Mannerheiminintie-Hakasalmen puisto, Kolmen sepän aukio, HKL:n raitiovaunut, Esplanadin puisto, postitalon kirjasto) luovuttamista korvauksetta ekshibitionistisen homoideologian käyttöön.

Julkinen valta siis ilmoittaa kannattavansa homoseksuaalista ekshibitionismia ja pakottaa veronmaksajat kustantamaan sitä. Tämä on aivan sama asia kuin jos julkinen valta päinvastoin ilmoittaisi kannattavansa homovastaista fundamentalistis-kristillistä tai islamilaista ideologiaa. Ihmisoikeuksien kannalta on täysin yhdentekevää, millaista ideologiaa tuetaan veronmaksajien rahoilla. Ongelma on nimenomaan siinä, että ylipäätään jotain ideologiaa tuetaan veronmaksajien rahoilla julkisen vallan toimesta.

Kun julkinen valta tukee jotain ideologiaa, se ilmoittaa olevansa kansan yläpuolella. Demokratiassa kansa ilmoittaa oman mielipiteensä avoimessa kansalaiskeskustelussa ja vaaleissa ja valtio toimii tämän kansan tahdonilmauksen mukaisesti. Demokratiassa valtio on pelkkä koneisto, jonka kansa omistaa. Kansa ilmoittaa, mitä tämän koneen pitää tehdä.

Diktatuurissa valtio on kansan yläpuolella oleva väkivaltakoneisto, joka hallitsee kansaa piittaamatta kansan mielipiteistä. Kun julkinen valta eli valtio/kunta/EU verottaa kansaa kustantaakseen tietyn ideologian tukemista, julkinen valta saarnaa omaa ideologiaansa kansalle muuttaakseen kansan mielipiteitä. Tämä on demokratian vastaista. Demokratiassa kansa hallitsee valtiota omien mielipiteidensä mukaan. Diktatuurissa valtiovalta ilmoittaa omat mielipiteensä kansalle ja pakottaa kansan sopeutumaan niihin.

Homoparaatin ym. homoylpeystapahtumien tukeminen julkisen vallan toimesta on nimenomaan sitä, että julkinen valta saarnaa omaa ideologiaansa kansalle muuttaakseen kansan mielipiteitä. Vallanpitäjät ilmoittavat kansalle, että kansan on sopeuduttava vallanpitäjien omaan ekshibitionistiseen homoideologiaan. Tämä on täsmälleen sama asia kuin jos vallanpitäjät pakottaisivat kansan sopeutumaan homovastaiseen kristinuskoon, islamiin tai juutalaisuuteen. Esimerkiksi muslimien järjestämän homovastaisen mielenosoituksen tukeminen julkisen vallan toimesta olisi täsmälleen sama asia kuin homojen järjestämän ekshibitionistisen homomielenosoituksen tukeminen julkisen vallan toimesta. Nämä asiat ovat toistensa peilikuvia.

Ihmisoikeuksien kannalta sillä ei ole merkitystä, mikä on julkisen vallan tukeman mielenosoituksen ideologinen sisältö. Ihmisoikeuksien kannalta ratkaiseva ongelma on nimenomaan se, että julkinen valta ylipäätään tukee jotain ideologiaa. Asettumalla yhden ideologian puolelle toisia vastaan vallanpitäjät estävät vapaan kansalaiskeskustelun ja pakottavan kyseisen ideologian vastustajat rahoittamaan sitä vasten tahtoaan verotuksen kautta.

On järkyttävä merkki suomalaisen poliittisen kulttuurin sivistymättömyydestä, että tämä näkemys on suomalaisille poliitikoille ja tiedotusvälineille ja viranomaisille ja "intellektuelleille" täysin tuntematon.

Suomen poliittiset vallanpitäjät, virkamiespäättäjät, sanomalehtien ja radio-ja tv-uutisten toimittajat ja "asiantuntijoina", "sivistyneistönä" ja "ihmisoikeusaktivisteina" esiintyvät robottimaiset lausuntoautomaatit eivät lainkaan tiedä, mitä tarkoittaa demokratia tai sananvapaus.

Suomessa ei ole yhtäkään journalistia, joka kannattaisi sananvapautta. Jos väitätte päinvastaista, antakaa yksikin esimerkki. Suomessa ei kukaan journalisti koskaan ole millään tavalla vastustanut sitä, että julkinen valta saarnaa omaa ideologiaansa kansalle estääkseen kansaa ilmaisemasta omia mielipiteitään vapaasti. Yksikään toimittaja koko Suomessa ei ole koskaan nähnyt tässä mitään ongelmaa. Niinpä yksikään toimittaja yhdessäkään sanomalehdessä tai yhdenkään radio- tai tv-kanavan uutis- ja ajankohtaistoimituksessa ei kannata sananvapautta.

Koko suomalaisten toimittajien ammattikunta, vailla ainuttakaan poikkeusta, kannattaa autoritaarista valtiovaltaa, joka saarnaa omaa ideologiaansa kansalle, aivopestäkseen kansan hyväksymään nykyisten vallanpitäjien ideologian. Yksikään suomalainen toimittaja ei ole koskaan huomannut, että tämä on demokratian vastaista. Niinpä yksikään suomalainen toimittaja ei tiedä, mitä tarkoittavat käsitteet sananvapaus ja demokratia.

Sivistysmaissa lähdetään siitä, että journalistien tehtävänä on valvoa ja kritisoida vallanpitäjien tekemisiä puolustaakseen kansan intressejä. Suomessa journalistit päinvastoin edustavat vallanpitäjien intressejä ja toimivat kansaa vastaan tekemällä propagandaa nykyisten vallanpitäjien puolesta. Suomessa yksikään journalisti ei ole koskaan käsittänyt, mikä on journalismin tehtävä. Suomessa ei siis ole journalismia. Suomessa on vain vallanpitäjiä palveleva propagandakoneisto.

Kukaan ei puolusta kansalaisten intressejä. Suomalaiset "tiedotusvälineet" ja niiden "toimittajat" ovat päinvastoin sodassa kansalaisia vastaan, vallanpitäjien puolesta. Mitenkään muuten ei voida selittää sitä, että yksikään journalisti ei koskaan millään tavalla kritisoi nykyisten vallanpitäjien tapaa pakottaa kansalaiset maksamaan veroja nykyisten vallanpitäjien edustaman ideologian pönkittämiseksi.

Tämä ei tietenkään koske ainoastaan mielenosoituksia. Julkinen valta tukee Suomessa "kansalaisjärjestöjä" muutenkin kuin rahoittamalla niiden mielenosoituksia. Yksikään journalisti ei ole Suomessa koskaan nostanut esille sitä ilmiselvää tosiasiaa, että valtion, kunnan tai EU:n verovaroin ylläpitämä virasto ei tietenkään ole mikään kansalaisjärjestö.

Jokaikinen suomalainen toimittaja, vailla ainuttakaan poikkeusta, haastattelee näiden verovaroin toimivien virastojen (mm. puoluetuella pyörivät poliittiset puolueet, lehdistötukea saavat poliittiset sanomalehdet, puolueiden nuorisojärjestöt, Kepan kaltaiset täysin puhtaasti valtion budjettimäärärahoilla toimivat järjestöt) edustajia kyseenalaistamatta lainkaan niiden esiintymistä "kansalaisjärjestöinä" tai "kansalaismielipiteen" edustajina. Julkisen vallan ylläpitämä organisaatio ei ole kansalaisjärjestö, vaan valtion virasto. Tätä yksinkertaista ja itsestäänselvää tosiasiaa ei yksikään suomalainen toimittaja tajua.

Lisäksi valtio ylläpitää useita radio- ja tv-kanavia. Yksikään suomalainen toimittaja ei ole koskaan nähnyt mitään ongelmaa siinä, että valtio omistaa tiedotusvälineitä. Demokratiassa valtio ei kuitenkaan voi omistaa tiedotusvälineitä, koska vapaassa yhteiskunnassa tiedotusvälineiden tehtävä on valvoa ja kritisoida vallanpitäjien toimintaa kansalaisten intressien puolustamiseksi.

Jos valtiovalta itse omistaa tiedotusvälineet, ne tietysti toteuttavat olemassaolevien vallanpitäjien tahtoa. Vaikka valtion ylläpitämässä propagandakoneistossa välillä kritisoitaisiin joidenkin nykyisin vallassaolevien poliitikkojen tekemisiä, radio- ja tv-kanavien ylläpitäminen valtion toimesta veronmaksajien rahoilla on kuitenkin demokratian vastaista kansalaisten pakottamista tietyn ideologian tukemiseen. Kukaan suomalainen toimittaja ei ole koskaan tajunnut tätä, koska kukaan suomalainen toimittaja ei ole koskaan vastustanut Yleisradion olemassaoloa ja sen rahoittamista tv-lupamaksuilla tai muilla veroilla. Yksikään suomalainen toimittaja ei siis tajua, että tiedotusvälineiden ylläpitäminen valtion toimesta veronmaksajien rahoilla pakottaa kansalaiset tukemaan tiettyä ideologiaa vasten tahtoaan. Yksikään suomalainen toimittaja ei siis tajua, mitä ovat demokratia ja sananvapaus.

Tämä on äärimmäisen masentavaa. Kaikki suomalaiset toimittajat on katsottava demokratian ja sananvapauden viholliksi, kunnes toisin todistetaan. Suomalaiset toimittajat ovat ammattikuntana kokonaisuudessaan sensuurin ja diktatuurin puolella sananvapautta ja demokratiaa vastaan. Kaikki suomalaiset toimittajat on katsottava Stasin työntekijöiden kaltaisiksi kansan vihollisiksi, koska he ovat vallanpitäjien puolella kansaa vastaan.

Tuija Brax ja Mika Illman suunnittelevat demokratian lakkauttamista

Yle:

Puolue voi joutua vastuuseen jäsenensä rasismista

julkaistu eilen klo 05:14, päivitetty eilen klo 14:22

Jatkossa puoluetta voidaan rangaista jäsentensä rasistisista kommenteista, mikäli oikeusministeriön valmistelema laki toteutuu, kirjoittaa Aamulehti.

...

Oikeusministeriö on kaavaillut myös muita muutoksia. Pelkkä linkki rasistista sisältöä sisältävälle nettisivustolle voisi johtaa sakkoihin. Tällaisena toteutuessaan laki koskisi kaikkia ihmisiä, jotka pitävät esimerkiksi omia nettisivuja tai jakavat linkkejä muun muassa Facebookissa.

Aamulehden mukaan lakiesitys on ollut tänä keväänä lausuntokierroksella. Hallituksen esitys laista on tarkoitus tehdä syksyllä.

YLE Uutiset

Tämä on diktatuuria.

Demokratiassa kansa päättää yhteiskunnallisista asioista. Diktatuurissa vallanpitäjät sanelevat ylhäältä kaikki päätökset välittämättä kansan mielipiteistä.

Jos valtiovalta kieltää kansalaisia ilmaisemasta mielipiteitään, vallanpitäjät katsovat olevansa kansan yläpuolinen, kansasta riippumaton hallitseva luokka.

Demokratiassa kansa on suvereeni, poliittiset päättäjät ovat kansan valitsemia, kansan määräaikaisesti palkkaamia työntekijöitä.

Jos vallanpitäjät kieltävät kansaa ilmaisemasta mielipiteitään, kansa ei ole suvereeni. Tällöin ei vallitse demokratia, vaan diktatuuri.

Koska Suomessa hallitus yrittää kieltää kansaa ilmaisemasta mielipiteitään, Suomen hallitus on diktatorinen.

Suomen nykyinen hallitus on demokratian vastainen ja siten perustuslainvastainen, rikollinen vallankaappajajoukko.

Tällä hetkellä kyseessä on oikeusministeri Tuija Braxin nimittämän, valtionsyyttäjä Mika Illmanin johtaman sensuurikomitean kaavailema lakiesitys. Niinpä tällä hetkellä tähän vallankaappaushankkeeseen ovat konkreettisesti syyllisiä Tuija Brax ja Mika Illman. He ansaitsevat usean vuoden ehdottoman vankeustuomion tällaisen demokratianvastaisen ja siten perustuslainvastaisen lakiesityksen laatimisesta, koska pyrkimys laillisen valtiojärjestyksen kumoamiseen oikeudettomin keinoin on valtiopetos.

13 luku

Valtiopetosrikoksista

1 §

Valtiopetos

Joka tarkoituksenaan väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla tai siihen rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti pakottamalla taikka valtiosääntöä rikkoen

1) kumota Suomen valtiosääntö tai muuttaa sitä taikka

2) muuttaa Suomen valtiojärjestystä

tekee teon, josta aiheutuu sanotun tarkoituksen toteutumisen vaara, on tuomittava valtiopetoksesta vankeuteen vähintään yhdeksi ja enintään kymmeneksi vuodeksi.

Valtiopetoksesta tuomitaan myös se, joka väkivaltaa käyttämällä tai sillä uhkaamalla syrjäyttää tai yrittää syrjäyttää tasavallan presidentin, valtioneuvoston tai eduskunnan taikka kokonaan tai osaksi estää tai yrittää estää niitä käyttämästä toimivaltaansa.

Tämä oikeusministeri Tuija Braxin nimittämän, valtionsyyttäjä Mika Illmanin johtaman oikeusministeriön sensuurikomitean laatima lakiesitys täyttää valtiopetoksen tunnusmerkistön, koska pyrkimys perustuslailla säädetyn valtiojärjestyksen muuttamiseen yksinkertaisella lailla on pyrkimys muuttaa Suomen valtiojärjestystä valtiosääntöä rikkoen.

Oikeusministeri Tuija Brax ja valtionsyyttäjä Mika Illman syyllistyvät valtiopetokseen rikoslain 13 luvun 1 §:ssä tarkoitetulla tavalla.

Valtiopetoksesta minimirangaistus on vuosi vankeutta. Maksimirangaistus on kymmenen vuotta vankeutta. Toivon, että Brax ja Illman saavat maksimirangaistuksen.

Jos hallitus esittää tätä Braxin ja Illmanin laatimaa demokratian vastaista ja siten Suomen valtiojärjestyksen vastaista lakia eduskunnan säädettäväksi tavallisen lain säätämisjärjestyksessä, KOKO HALLITUS SYYLLISTYY VALTIOPETOKSEEN RIKKOMALLA VOIMASSAOLEVAA LAILLISTA VALTIOJÄRJESTYSTÄ.

Tässä tapauksessa JOKA IKINEN NYKYISEEN HALLITUKSEEN KUULUVA MINISTERI, ETUNENÄSSÄ PÄÄMINISTERI MATTI VANHANEN, SYYLLISTYY VALTIOPETOKSEEN.

PÄÄMINISTERI MATTI VANHANEN JA KAIKKI MUUT MINISTERIT SYYLLISTYVÄT RIKOKSEEN, JOSTA LAISSA SÄÄDETTY MAKSIMIRANGAISTUS ON KYMMENEN VUOTTA VANKEUTTA.

JOS SUOMESSA SYYTTÄJÄT JA TUOMARIT NOUDATTAISIVAT LAKIA, PÄÄMINISTERI MATTI VANHANEN JA JOKA IKINEN HALLITUKSEN MINISTERI JOUTUISI VANKILAAN USEAKSI VUODEKSI.

Nykyinen hallitus on rikollinen vallankaappaajajoukko, jolla ei ole minkäänlaista laillista asemaa.

Nykyinen hallitus on samanlainen rikollisjoukko kuin Terijoen hallitus tai Quislingin hallitus.

Sensuuri etenee kaikkialla Euroopassa

Hommaforumilta:

Läntisessä maailmassa, Euroopassa ja Suomessa toteutetaan järjestelmällisesti systemaattista siirtymistä pois demokraattisesta mallista ja sananvapauden kaventaminen ja sitä kautta sananvapauden poistaminen on täysin linjassa tämän yleisen trendin kanssa. Argumentit ovat kaikkialla pohjimmiltaan samat, vaikka eri maissa suositaan hieman erilaisia termejä.

Tämänkin lain tulo on ollut odotettavissa viimeistään siitä asti kun islamilaisten maitten ryhmittymän (OIC:n) vetämä YK:n "ihmisoikeusneuvosto" hyväksyi viime vuoden maaliskuussa Pakistanin ehdottaman uskontojen halventamista vastustavan aloitteen jonka pyrkimyksenä on tehdä uskontojen (lue islamin) kritisoimisesta laitonta.

Vaikka lännessä kritisoitiin ehdotusta joka ei maininnut mitään muuta suojeltavaa uskontoa nimeltä kuin islamin, ja joka suojelisi ryhmiä yksilöiden sijaan, paljoakaan ei ollut tehtävissä YK:n ihmisoikeusneuvostossa, jossa suurimman äänimäärän omaava ryhmittymä on yllämainittu islamilaisten maitten ryhmittymä.

Vaikka YK ei voi suoraan vaikuttaa eri maiden lainsäädäntöön, ehdotuksen läpimenon johdosta YK:n ihmisoikeusneuvosto - ja sitä kautta siis YK - suositteli vahvasti jokaista maata säätämään lakinsa tätä asiaa silmälläpitäen, toisin sanoen YK otti viime vuoden maaliskuussa virallisesti sen kannan että ihmisoikeuksien toteutumisen nimissä kaikkien ihmisarvoja kannattavien maiden tulisi tehdä uskontojen - ja varsinkin islamin kritisoimisesta - laitonta.

Jokainen varmaan ymmärtää mihin suuntaan ollaan menossa kun Yhdistyneitten Kansakuntien ihmisoikeusneuvoston päättävä elin on käytännössä islamilaisten maitten liittoutuma.

Kaikki mikä Suomen maahanmuuttopolittikassa on pielessä on selitettävissä länsimaiden yleisellä siirtymisellä demokratiasta islamilaiseksi totalitariaksi:

Positiivinen syrjintä koskee vain muslimeita, Halla-aho tuomittiin vain islamia kritisoivasta tekstinpätkästään, Suomen maahanmuuttopolitiikkaa ei saa kritisoida koska suurin maahanmuuttajaryhmämme koostuu sota-alueilta tulevista muslimeista, kaikkea muuta saa kritisoida mutta islamia tai siihen liittyviä asioita ei missään nimessä saa, huolimatta siitä että Suomen suurimman arabienemmistöisen islamilaisen yhdyskunnan imaami pääsi oikein lehtiin asti pedofiliaan yllyttävillä kommenteillaan, jotka - yllätys yllätys - vaiettiin pakollisen uutisoimisen jälkeen kuoliaaksi.

Kun katsoo mitä Suomessa, Euroopasa ja lännessä yleisesti ottaen tapahtuu, käy kiusallisen selväksi että alkaa olemaan vaikeampaa ja vaikeampaa sanoa että elämme demokratiassa ja helpompaa ja helpompaa sanoa että lännessäkkin on otettu käyttöön osia islamilaisesta laista - kuten esimerkiksi nimenomaan se että on selvää että laki suojelee islamia täysin eri tavalla kuin muita uskontoja tai ryhmiä.

Muhammedistakaan ei useasti tule kuvallista representaatiota enää vastaan mediassa (muistatteko nähneenne pilakuvamellakoiden jälkeen kertakaan kuvaa Muhammedista valtamediassa?).

Hollannin hallitus on vihaisten imaamien puolella ja Wilders on syytettynä ties minkä lain nojalla Fitnasta, eikä pääse edes Britannian maaperälle koska on niin vääräuskoinen.

Britannian shariaa en aio edes mainita koska se olisi jo liian helppoa.

Sakkotuomioita heruu poliitikoillekin enemmän kuin vain täällä siitä että he sanovat itsestäänselviä asioita islamista. Kaikki tanssivat varpaillaan aiheen ympärillä eivätkä tiedä miten siitä tulisi puhua ettei leimaudu rasistiksi.

Tämän lain tarkoitus ei ole rasismin vähentäminen missään muodossa, vaan sananvapauden lopettaminen - ja siihen sitä myös tullaan käyttämään.

Halla-ahon jatkokäsittelyä odotellessa tuntuu siltä että olisi parempi että se tapahtuisi enemmin kuin myöhemmin, ottaen huomioon että absurdien tuomioiden joukossa Halla-ahon tapaus on ainoa tapaus joka noteerataan julkisuudessa.

Seuraavassa oikeudenkäynnissä olisi ehdottoman suositeltavaa tuoda mukaan kuvaan islamilaisia auktoriteetteja ja alan asiantuntijoita selvittämään oikeudelle onko Halla-ahon väittämä islamiin sisältyvästä pedofiilisesta taipumuksesta paikkansapitävä vai ei.

(lihavointi Mikko Ellilä, linkin ko. lakiesitystä käsittelevään kirjoitukseen lisännyt Mikko Ellilä)