Oikeusministeri haluaa laillistaa törkeän pahoinpitelyn

Ev.-lut. kirkon lehti Kotimaa:

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson (r.) kannattaa erillislain säätämistä poikien ympärileikkauksesta.

- Laillisuusperiaatteen tausta-arvojen, erityisesti ennalta-arvattavuuden kannalta, olisi perusteltua säätää poikien ympärileikkauksesta lailla. Toinen vaihtoehto voisi olla, että sosiaali- ja terveysministeriö laatisi ohjeet siitä, kuka on oikeutettu suorittamaan toimenpide ja millaisissa oloissa. Sääntelyn keskeisimpänä tavoitteena tulee olla pojan eduista huolehtiminen jolla turvataan se, että ympärileikkaus tehdään asianmukaisesti ja turvallisissa oloissa, oikeusministeri Anna-Maja Henriksson toteaa Kotimaa24:lle.

Henrikssonin mukaan oikeustilan selkiyttäminen erillislailla tai sosiaali- ja terveysministeriön (STM) antamilla ohjeilla on perusteltua tulkinnanvaraisuuden vähentämiseksi.

- Kenenkään intressissä, kaikkein vähiten poikalasten intressissä, ei ole että toimenpiteen oikeuttamisen suhteen vallitsee tulkinnanvaraisuutta.

- Poikien ympärileikkaus on maailmanlaajuinen ilmiö ja se on tavanomainen toimenpide useissa yhteisöissä joko uskontoon, kulttuuriin tai perinteisiin liittyvistä syistä. Joidenkin arvioiden mukaan jopa 30 prosenttia kaikista pojista ympärileikataan. Ei ole perusteltua, että Suomessa suhtauduttaisiin eri tavalla tähän ilmiöön kuin muualla maailmassa. Turvallisissa oloissa kulttuurisista ja uskonnollisista syistä suoritettu ympärileikkaus on hyväksyttävää, Suomessakin.

On ilmiselvää, että terveen ruumiinosan irtileikkaus täyttää törkeän pahoinpitelyn tunnusmerkistön. Sukupuolielimien silpominen on täysin verrattavissa parin sormen irtileikkaamiseen. Suomen oikeusministeri haluaa siis dekriminalisoida törkeän pahoinpitelyn.

Tällä logiikalla joku voisi mm. hakata ko. oikeusministerin sairaalakuntoon saamatta siitä minkäänlaista rangaistusta, koska oikeusministerin itsensä mielestä törkeän pahoinpitelyn ei pidä olla rangaistavaa.

Moraalista ja moraalittomuudesta

Poikkean edelleen meneillä olevasta Suurennuslasin alla-sarjasta kertoakseni hiukan viikon aikana syntyneitä aatoksia anarkismista ja filosofiasta.

Myönnän, että olen advokoinut jonkinlaista luonnonoikeusteoriaa, olematta kuitenkaan varma, minkälaista sellaista. Luettuani kuitenkin Anti-State.com-sivuston ikivanhoja kirjoitelmia, olen alkanut vakavasti miettiä, onko nonaggressioprinsiippiä tai ihmisoikeuksia edes oikeasti olemassa. Kuka ei olisi valmis varastamaan tilanteen niin vaatiessa?

Nonaggressioprinsiippiä ei oikeastaan voida todistaa tai sen aksiomaattisuutta osoittaa, joten se on vain sellainen asia, joka on helppo hyväksyä tosiasiana. Meidän on myös vaikea todistaa, että ihminen tosiaan omistaisi kehonsa; me libertaarit tunnumme vain lähtevän siitä ajatuksesta ikään kuin itseomistusoikeus olisi aksiomaattista...

Miten sitten asiat hoidettaisiin, jos ei olisi mitään oikeuksia, joita ihmisten olisi velvollisuus kunnioittaa. Nyt tulee se taikasana: markkinavoimat. Kaikki olisi kiinni siitä, mitä suojelusjärjestösi tarjoaa sinulle. Esimerkiksi he voisivat tarjota itseomistusoikeuden ja omistusoikeuden ja lupaavat pistää kotisi täyteen ansoja murtovarkaiden varalta ja laitattaa henkivartijat seuraamaan sinua kaikkialle. Jos suojelusjärjestöjen palvelut ovat kuitenkin aivan liian kalliita, ei se mitään, hanki haulikko ja odota vain, uskaltaako yrittää hyökätä päällesi.

Olen puhunut eläinten oikeuksien puolesta perustellen sitä nonaggressioprinsiipillä ynnä muilla yhtä kliseisillä eettisillä itsestäänselvyyksillä, joita ne eivät oikeasti edes ole. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kiistäisin eläinten oikeuksien olemassaolon. Päinvastoin, sehän on kaikki kiinni siitä, kuka vaatii, valvoo ja ylläpitää omia oikeuksiaan mm. väkivallalla (nonaggressioprinsiippi kuitenkin lukee tämän väkivallan itsepuolustukseksi). Eläimet puolustautuva,t kun lähestyt niitä silmät kiiluen verenpunaisina kirves kädessä. Jo tämä kertoo sen, että eläimet tosiaan ylläpitävät ja valvovat omia oikeuksiaan, aivan kuten ihmiset ns. moraalittomassa yhteiskunnassa tekisivät.

Joka tapauksessa tärkeintä on se, että oikeuksia ei ole oikeasti olemassa, eikä myöskään nonaggressioprinsiippiä, mutta yksi asia, moraalista riippumaton, on kuitenkin olemassa. Meidän vaatimuksemme ovat meidän oikeuksiamme.

Ilmoitusluontoisena asiana saanen lisätä, että tällä moraalisella nihilismillä ei ole mitään tekemistä seurausetiikan kanssa, vaikka niissä onkin huomattavia yhtäläisyyksiä. Seurausetiikka voisi sallia väkivaltaisen vallankumouksen, jos sillä saavutetaan enemmän hyvää kuin pahaa. Nihilistinen etiikka taas ei usko oikeuksiin, jota väkivaltainen vallankumous voisi karsia.

Sitten loppukevennykseksi pari dilemmaa koskien nonaggressioprinsiippiä:

Mitäpä jos meteoriitti aikoisi iskeä maahan ja joukko tiedemiehiä on rakentanut ainoan mahdollisen koneen, jolla meteoriitti voitaisiin tuhota. Ikävä kyllä, he haluavat ihmisten kuolevan. Toimisitko epäkunnioittavasti nonaggressioprinsiippiä kohtaan ja varastaisit tuon koneen vai kuolisitko ihmiskunnan myötä?

Entä jos olet sairastunut syöpään eikä sinulla ole varaa hoitoihin tai lääkkeisiin. Sinulla kuitenkin on mahdollisuus varastaa syöpälääkkeet. Varastaisitko?

Miettikääpä näitä.