Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anni Sinnemäki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Anni Sinnemäki. Näytä kaikki tekstit

torstaina, maaliskuuta 17, 2011

Taistolaisten henkisestä perinnöstä


Kirjallisuuskritiikin verkkolehti Kiiltomato.net:


  • Laura Honkasalo:
  • Sinun lapsesi eivät ole sinun
  • Gummerus
  • 2001


Laura Honkasalo
(s. 1970) on tarttunut mielenkiintoiseen aiheeseen, 70-luvun taistolaisuuteen. Punaliput eivät enää hulmua uhmakkaasti eikä laulu haasta vastaamaan: ‘kenen joukoissa seisot.’ Taistolaisaika on ohi. Millaista oli elää sen ajan lapsuus?

Laura Honkasalo on julkaissut aikaisemmin nuortenromaanit Metsästä tuli syöjätär (WSOY, 2000) ja Siskoni, enkelinluinen tyttö (WSOY, 2001). Kirjat ovat ilmestyneet melko samanaikaisesti, ja niiden teemat sivuavat toisiaan. Omaelämäkerrallisuus on vahvasti mukana ainakin kirjassa Sinun lapsesi eivät ole sinun.

‘Minä en voi olla rauhassa niin kauan kun maailmassa on vääryyttä!’ intoilee kirjan äiti. Nellin ja isoveli Jurin lapsuus on pikkupioneerien iloisia kokoontumisia, perheen ja ystäväpiirin aatekumppanien läheisyyttä, pöydän alla aikuisten jaloissa istuttuja turvallisen tuntuisia iltoja ja öitä, kun parannetaan maailmaa, viini virtaa ja Agit Prop laulaa. Yhdessäolo on juhlaa niin kaupungissa kuin mökilläkin.

Vain porvarien lapset leikkivät barbeilla

Nuoret opiskelijaisä ja -äiti tekevät opiskelujensa ohessa paljon työtä aatteen eteen, on kokouksia, agitaatiokäyntejä, monistetalkoita ja niiden vuoksi lapsilla monia yksinäisiä iltoja vanhassa puutalossa metsän takana, kaukana rivitaloalueesta, jossa asuvat porvarit. Lapsia ei ole säästelty tiedoilta. He tietävät, että Amerikka on paha ja Neuvostoliitto hyvä. He tietävät, missä soditaan ja millaista kärsimystä maailmassa on. Mustavalkoisessa maailmassa vain porvarien lapset saavat vapaasti leikkiä barbeilla, juoda limsaa, lukea Aku Ankkaa ja katsoa TV:stä muutakin kuin uutisia.




Facebookista:

Tuli A-Tuubi-kutsu. http://atuubi.yle.fi/node/13550
A2 Teema: Netti-ilta

YLE TV2 tiistaina 29.3.2011 klo 21.00 - 23.15

Vallankumouksia ja vihakirjoittelua

Japanin katastrofin keskellä facebook on ollut kansalaisten tehokkain viestintäväline. Sen kautta Japanissa oleskelevat suomalaiset ovat saaneet ja jakaneet ajantasaista tietoa. Arabimaiden kansannousuja on hehkutettu facebook-vallankumouksiksi, kun väkijoukot on saatu liikkeelle diktaattorien selän takana.

Nettiuskovaiset ylistävät sosiaalista mediaa sähkön veroiseksi keksinnöksi. Kriitikot sanovat, että se on turhuuden tori, joka tyhmistää. Netti pursuaa myös vihakirjoittelua ja uhkauksia, joita päättäjät haluaisivat siistiä koventamalla rangaistuksia. Nettiaktiivit vastustavat jyrkästi kaikkia sananvapauden rajoituksia.

Voiko kansa kaapata vallan niin poliitikoilta, yrityksiltä kuin vanhalta medialtakin netissä syntyvillä joukkoliikkeillä vai onko verkkovaikuttaminen suuri kupla? Suoran keskustelun juontavat Salla Paajanen ja Timo Seppänen.

Tohlopin studiolla keskustelemassa mm.: verkkovaikuttaja Jussi Lähde, Hommaforumin perustaja Matias Turkkila, Greenpeacen verkkotuottaja Veera Juvonen, toimittaja Taneli Heikka, facebookiton Roman Schatz, Electronic Frontier Finlandin aktiivi Mikael Storsjö, poliittinen vaikuttaja Tuulikki Ukkola, digitaalisen median asiakasjohtaja Hanna Forsström, YLE:n Internetosaston palvelupäällikkö Tanja Iikkanen, maahanmuuttotutkija Veronika Honkasalo.


Peter Pyykkönen
Miten ohjelman teemaan sopii maahanmuuttotutkija Veronika Honkasalo?




Heikki Porkka
Jatkoa edelliseen kommenttiini.
Käsittääkseni Laura Honkasalo on Veronikan sisko. Laura julkaisi vuonna 2001 kirjan "Sinun lapsesi eivät ole sinun". Kirja kertoo taistolaisperheen menosta 70-luvulla. Kirja perustunee hyvin pitkälle Honkasalon perheen elämään taistolaisbuumin pyörteissä.
Veronika Honkasalon kasvuympäristö on tämän perusteella ollut rajat ylittävän (=poistavan) solidaarisuuden eli internationalismin leimaama.

Taistolaispiireissä kaikki mahdolliset yhteiskunnalliset ongelmat ladottiin porvarin niskaan. He pyrkivät hylkäämään kaiken, joka vähänkin viittasi porvaristoon.
Tapakasvatusta vihattiin eli mitä porsaampi sitä parempi; ylioppilaslakki oli osoitus eriarvoisuudesta; porvari ei anna työtä vaan riistää työläistä; Suomen tulisi olla osa kommunistista internationaalia eli rajat nurin ja valta Moskovaan jne.
Yhtenä merkittävänä teemana oli ajatus siitä, että kaikki, jotka eivät ole kanssasi samaa mieltä, ovat pettureita.

Tällaista kasvuympäristöä vasten voi ymmärtää Veronikan kauhun ja pelon, jos hän on saanut negatiivisia kommentteja tai viestejä. Hänen asenteensa ovat tuollaisen viitekehyksen perusteella ymmärrettävissä, mutta eivät missään nimessä hyväksyttävissä.
Hän kuuluu ryhmään ihmisiä, joille vihaa edustaa jo se, että ilmaisee erimielisyytensä. Hän kuuluu nähtävästi myös sellaisen ajattelun piiriin, jossa vihaa ei hyväksytä normaaliksi tunteeksi.
Tunsin pari vuosikymmentä sitten valtavasti taistolaisia ja omasta mielestäni he olivat juuri niitä, joiden sisällä oli valtava määrä patoutunutta vihaa. Tämän sisäisen tunteensa he käänsivät (=projisoivat) poliittisiin vastustajiinsa syyttelemällä heitä milloin mistäkin.
Heille neuvostoarmeija oli rauhan armeija eikä Neuvostoliitto ollut millään muotoa imperialistinen valtio. Ainoastaan USA oli se, joka toteutti imperialistista politiikkaa.

Suomalainen poliittinen järjestelmä ei puhdistanut pöytää 90-luvun alussa, kuten olisi pitänyt kaikkien muiden N-liiton naapureiden ja satelliittien tavoin tehdä. Tästä suuresta poliittisesta virheestä johtuen jopa suomalaiset keskustaoikeistolaisiksi itseään kutsuvat puolueet toteuttavat itse asiassa samaa joukkopsykoottista politiikkaa, jonka vyöry alkoi voimakkaalla taistolaisbuumilla.

Veronikan ajatusmalli kumpuaa tästä monitahoisesta perimästä.

Jokaisen ihmisen tausta ja kasvuympäristö muokkaa hänen ajatuksiaan. Moni entinen äärivasuri toimii edelleen mediassa toteuttamassa kesken jäänyttä vallankumousta.
Valitettavasti historiaton sukupolvi ei nykyisin näe metsää puilta eikä ymmärrä, että EU on ryhtynyt toteuttamaan juuri sitä kehitystä, jota äärivasemmisto aikanaan toivoi. Porvarit ovat tällä hetkellä vanhan vasemmiston asialla. Veronikakin toteuttaa joko alitajuisesti tai tietoisesti sitä ajatussuuntaa, jonka hän on sisäistänyt jo hyvin nuorella iällä.

Kodin kasvatuksella, medialla ja peruskoululla on massiivisen suuri merkitys siihen, kuinka yhteiskunta tulee kehittymään. Tällä hetkellä media ja koululaitos ovat pääosin vihervasemmistolaisen suuntauksen hallussa. Vanhat taistolaiset levittäytyivät aatteensa kera kahteen leiriin, Vasemmistoliittoon ja Vihreisiin. Kumpikin kieltää kategorisesti kannattavansa sosialismia tai kommunismia. Kuitenkin kannattaa muistaa, että mm. Anni Sinnemäen vaihtoehtoiset puolueet ennen lopullista valintaa olivat SKP ja Vihreät.

Tämä kommentti pääsi hieman venähtämään, mutta ehkä sen perusteella voi hieman käsittää sitä ajatus – ja arvomaailmaa, miksi niin moni hyysäri toimii kuten toimii. Veronika kuuluu ns. hyysärien viiteryhmään.

Ohjelman toimittajien tuttavuuksilla saattaa myös olla jotain tekemistä Veronikan valinnan kohdalla. Toimittajillakin on taustansa ja vanhat poliittiset kytköksensä, mutta niiden puiminen ei ole relevanttia tässä kohdassa.




maanantaina, heinäkuuta 27, 2009

Anni Sinnemäki visioi (Lars-Erik Wilskman: Pitääkö kulttuuriin tuhlaaminen lopettaa?)

Pitääkö kulttuuriin tuhlaaminen lopettaa?

26.7.2009 9.55 Lars-Erik Wilskman Yleinen

Mistä kuntalaiset nipistäisivät, jos kunnallistaloutta pitää leikata? No, kulttuuristapa tietenkin, kuului vastaus. Kunnallisalan kehittämissäätiön tutkimuksen mukaan kulttuurirahojen leikkaajia olisi 70 prosenttia kuntalaisista. Tutkimuksen tuloksessa hämää se, että kirjastopalvelut ovat omana ryhmänään ja 53 prosenttia vastaajista ei puuttuisi niihin. Kuulun niihin ihmisiin, jotka näkevät kirjastotoimen osana kulttuuria, joten jotenkin mainittu tutkimus ontuu.

Olen koettanut miettiä, mitähän ihmiset ovat ajatelleet vastatessaan tämmöiseen vaihtoehtoiseen leikkauslistakyselyyn. Ehkäpä on ajateltu, että sosiaali- ja terveyspalvelut sekä opetustoimi ovat sittenkin tärkeämpiä. Todellisuudessa vaikka koko kulttuuritoimi teurastettaisiin, sillä ei pelasteta sosiaali-ja terveyspalveluja ja opetustoimea leikkauksilta.

On hiukan omituista, että kulttuurista nipistäminen tulee esiin samoihin aikoihin, kun uusi työministeri visioi luovista aloista uutta menestystekijää maallemme. Kulttuuri jos mikä on luovaa ja myös virikkeitä antavaa.

Kulttuurirahoituksen alasajolla olisi merkittäviä vaikutuksia. Harva miettii, kuinka moni ihminen loppujen lopuksi saa leipänsä kulttuurista ja miten supistukset siihen leipään vaikuttaisivat.

Suorastaan kyyniseksi tulee, kun ajattelee sitä, että toisaalta kulttuuritarjontaa netissä halutaan ilmaiseksi. Kaikki mulle, heti ja ilmaiseksi, on ajatus josta modernin barbaarin tunnistaa.

Timo Korpelainen kommentoi: 26.7.2009 11.57

Sama homma jokaisen ehdotetun säästökohteen kanssa: ei ole ”järkevää” tai ”kannattavaa”. Joka ainoalle kohteelle löytyy puolustaja. Eli ei leikata, vaan otetaan lisää velkaa niin paljon kuin vain on mahdollista. Ei niiden maksaminen kuitenkaan ole meidän murhe, vaan lapsiemme. Lisää kulttuuria.

Mutta entäpä jos leikattaisiin jokaisesta kohteesta vähän. Monta X vähän = paljon.

Minusta se on huono perustelu, että ”todellisuudessa vaikka koko kulttuuritoimi teurastettaisiin, sillä ei pelasteta sosiaali-ja terveyspalveluja ja opetustoimea leikkauksilta.” Ei ole mahdollista pelastaa taloutta puuttumalla vain yhteen kohteeseen, eikä niin suurta kohdetta ole, jonka lakkauttamisella ongelmat korjaantuisi.

Ja se mitä työministeri visioi …..no, jätän kommentoimatta ne ”visiot”…

Gösta kommentoi: 26.7.2009 12.05

Juuri kun opittiin naureskelemaan NL:lle, että siellä oli kaikki hunningolla paitsi huippu-urheilu, lupaa urheiluministeri Stefan Wallin korottaa suomalaisen huippu-urheilun määrärahoja 50%:lla.

”Menestys koetaan osaksi ulkoista Suomi-kuvaa. Se on myös osa kansallista omakuvaamme”, päättelee Wallin ddr-läisittäin.

Mikko Ellilä kommentoi: 26.7.2009 16.41

”On hiukan omituista, että kulttuurista nipistäminen tulee esiin samoihin aikoihin kun uusi työministeri visioi luovista aloista uutta menestystekijää maallemme. Kulttuuri jos mikä on luovaa ja myös virikkeitä antavaa.”

Työministeri, kansanedustaja Anni Sinnemäki (vihr) on suunnilleen aina väärässä suunnilleen kaikissa asioissa. Tämä ei ole poikkeus.

Anni Sinnemäki ei ymmärrä talouden toimintaa lainkaan, kuten eivät punavihreät yleensäkään. Tämä on malliesimerkki siitä. Suomen työministeri ei voi mitenkään ”visioida luovista aloista uutta menestystekijää maallemme”. On täysin mahdotonta, että valtio jotenkin edistäisi Suomen talouselämää tukemalla veronmaksajien rahoista ”luovia aloja”. Kukaan, joka väittää kulttuuripalvelujen tukemista veromaksajien rahoilla talouden menestyksen takeeksi, ei ymmärrä talouselämän toiminnasta yhtään mitään.

Rautalankaa: budjettimäärärahat ovat peräisin kansalta, ne ovat kansalta pois verotettua rahaa.

Rahan ottaminen pois kansalta ja jakeleminen esim. oopperan tukiaisiin EI MITENKÄÄN VOI edistää talouselämän menestystä.

Raha ei tule tyhjästä. Valtio ei omista sampoa, joka tuottaisi rahaa itsestään. Kaikki kulttuuripalvelujen tukemiseen käytetyt rahat on otettu POIS kansalta eli POIS taloudesta.

Miten rahan ottaminen POIS talouselämästä voisi muka jotenkin EDISTÄÄ talouselämää? Ajatus on täysin pähkähullu.

Timo Korpelainen kommentoi: 26.7.2009 17.13

Kun seuraava rahtilaiva tuo Suomeen tavaraa ulkomailta niin käykää kulttuuri-ihmiset maksamassa lasku sillä kulttuurillanne.

Ennenkuin edes yksi tankkerillinen öljyä on maksettu, saa oopperaa ym. hoilata useamman tunnin, luulen. Ja voi olla, että se öljyn myyjä ei olekaan niin kultturelli, että laskun voisi kulttuurilla maksaa, se saattaa vaatia rahaa.

Eikä ilmeisesti tähänkään mennessä ole ollut valtavaa ryntäystä ulkomailta suomalaisen kulttuurin perään. En usko, että kannattaa ottaa riski, että siitä tulisi uusi vientiveturi.

1970blue kommentoi: 27.7.2009 13.04
Kysyit, pitääkö kulttuuriin tuhlaaminen lopettaa. Vastaus on yksiselitteisesti kyllä, sillä kaikki tuhlaaminen on lamassa ja muutenkin turhaa. Kulttuurimenojen on oltava suhteessa taloudelliseen kehitykseen ja on myös hyvä leikata sieltäkin, jotta kulttuuri osallistuu samalla tavoin talkoisiin kuin kaikki muutkin. Muutenhan käy niin, että kulttuuriala vain paisuu ja paisuu muodostuen valtavaksi taakaksi muulle toiminnalle. Kulttuuri maksetaan kuitenkin kaupasta ja palveluista saatavilla tuotoilla. Pääosin kulttuuria tuetaan ja se ei pärjää vailla merkittävää tukea.
Huippu-urheilun tukeminen on suoraa rahansiirtoa yksittäisille henkilöille, jotka sitä paitsi menestyessään tienaavat ihan mukavasti muutenkin. Emme tarvitse DDR-tyyppistä urheilueliittiä julkisuuskuvaksemme.