Miksi euro perustettiin

THE TRAGEDY OF THE EURO
By Philipp Bagus

Copyright © 2010 by the Ludwig von Mises Institute

The sacrifice of the Deutschmark was quite to the liking of the German ruling class. As Hans-Hermann Hoppe has pointed out, there is a ruling class in our societies that uses the state as a device for the exploitation the rest of the population. The state is the monopolist of coercion and the ultimate decision maker in all conflicts in a given territory. It has the power to tax and make all manner of interventions. The ruling class is exploitive, parasitic, unproductive, and has a strong class consciousness. It needs an ideology to justify its actions and prevent rebellion of the exploited class. The exploited class represents the majority, produces wealth, is indoctrinated into obedience to the ruling class, and has no special class consciousness.

 
Every state has its own ruling class and connected interest groups. Consequently, the ruling class in Germany and the ruling class in France may have more in common than the German ruling class and the exploited class in Germany. In fact, the German ruling and exploited classes have opposite interests. But there are many areas in which the French and German ruling classes are not competitors and actually may benefit from working together. Both ruling classes want power: they want to expand their power vis-à-vis their citizens. They want an ideology to prevail that favors the state and an increase in the state’s power. Given the above considerations, it is easy to understand why the German ruling class, i.e., politicians, banks, and connected industries, especially exporters, favored the introduction of the Euro.

There were many ways it could benefit from a single currency.

1. The ruling class most likely did not regret geing rid of the
very conservative Bundesbank. The Bundesbank had acted
several times against the interests and pleas of politicians. It
raised interest rates before elections in, for instance, in-
creasing its reputation as an anti-inflation central bank world-
wide. In addition, the Bundesbank did not want to follow the
inflation rates of the US and stopped interventions in favor of
the dollar in March of 1973. This led to the final collapse of
the Bretton Woods System and fluctuating exchange rates. It
also resisted the establishment of an obligation to intervene in
the EMS. Bundesbankers repeatedly resisted demands made
by German and foreign politicians for a reduction of inter-
est rates. Some Bundesbankers were also skeptical about the
introduction of the Euro as an instrument toward economic
integration. Leading German politicians often had the bur-
den of dealing with the discontent of their neighbors and the
uncompromising monetary stance of the Bundesbank. The Euro allowed German politicians to rid themselves of stubborn Bundesbankers, promising the end of the bank’s “tyranny.”
More inflation would mean more power for the ruling class.
German politicians would be able to hide behind the ECB and
flee the responsibility of high debts and expenditures.
The Euro was a step toward the establishment of a world
currency. With all currency competition eliminated, politi-
cians would have unlimited power. Moreover, international monetary cooperation is easier to achieve between the Fed and the ECB than it would be between the Fed and several
European central banks.

2. Certain German interest groups stood to make gains for them-
selves, namely, an “advancement” of European integration in-
cluding the harmonization of labor, environmental and tech-
nological standards. Indeed, the introduction of the Euro
saved the European project of a centralization of state power.
The harmonization of labor standards benefited German union-
ized workers. High labor standards in Germany were possible
due to the high productivity of German workers. Workers in
other countries such as Portugal or Greece had less capital
with which to work, making them less productive. In order
to compete with the German worker, the Portuguese needed
lower labor standards, which reduced the cost of their labor.
The lowering of labor standards—widely feared as “a race to
the bottom”—threatened the high labor standards of German
workers. Unionized German workers complying with high la-
bor standards did not want to compete with Portuguese work-
ers for whom compliance was not required. The competitive
advantage gained by the harmonization of standards would
give German unions leeway to extend their power and privi-
leges.

The harmonization of environmental standards also benefited
German companies because they were already the most ef-
ficient environmentally. Competing companies from other
countries with lower standards had to adopt these more costly
standards. Moreover, Green interests were satisfied by the
imposition of German environmental standards on the rest
of the European Union. German companies were leading in
environmental and other technologies and profiting from this
regulation. Imposing German technological standards in the
EU gave German exporters a competitive advantage.
3. German exporters benefited from an inflationary Euro in a
dual way. Other Eurozone countries could no longer devalue
their currency to gain competitiveness. In fact, currency crises
and sudden devaluations had endangered German exporters.
A currency crisis also put the common market in jeopardy.
With a single currency, devaluation would no longer be possi-
ble. Italian Prime Minister Romani Prodi employed this argu-
ment to convince German politicians to allow a debt-ridden
Italy to join the monetary union: Support our membership
and we’ll buy your exports.

In addition, budget and trade deficits of southern countries
made the Euro consistently weaker than the Deutschmark
would have been. Higher German exports were compensated
for by trade deficits of uncompetitive member states. As a
consequence, German exporters had an advantage over coun-
tries outside the Eurozone. Increases in productivity would
not translate into appreciations of the currency, at least not
when compared to the Deutschmark.


4. The German political class wanted to avoid political and finan-
cial collapse. Many countries in Europe were on the verge of bankruptcy in
the 1990s. As the ruling class did not want to lose power, it
was willing to give up some control of the printing press in
exchange for survival. Countries with less debt such as Ger-
many would guarantee the confidence of creditors, so that the
overall level of European debt could be maintained or even ex-
panded. This certainly explains the interest of highly indebted
countries at the verge of bankruptcy in European integration.
The ruling class can extend its power by increasing taxes, using
inflation, or through higher debts. But taxes are unpopular.
Inflation also becomes disruptive when at some point citizens
flee into real values and the monetary system is in danger of
collapse. Debts are an alternative to financing higher spending
and power and they are not as unpopular as taxes. In fact, there may be a “government bonds illusion.” Citizens may well feel richer if government expenditures are financed through
bonds instead of through taxes. Nevertheless, they have to be
financed at some point via inflation or taxes, lest creditors close
the overly indebted government’s money stream.
But why would Germany take on the role of guarantor?
Introducing the Euro and implicitly guaranteeing the debts of
the other nations came along with direct and indirect trans-
fers of the Eurosystem. Bankruptcy of the European states,
which would have had adverse effects on the German ruling
class, could be averted, at least for some time. A collapse of
one or several countries would lead to recession. Due to the
international division of labor in Europe, a recession would
hit big exporters and established companies even in Germany.
Tax revenues would fall and the support of the population
would be reduced.

Moreover, the default of a country would probably affect neg-
atively the domestic banking system and have a domino effect
on banks all over Europe, including Germany. e connectiv-
ity of the international financial system might lead to the col-
lapse of German banks, close allies of the German ruling class,
and strong supporters of a single currency. A bankruptcy in
form of hyperinflation would equally negatively affect inter-
national trade and the financial system. Sovereign bankrupt-
cies could take governments down with them.

In sum, the introduction of the Euro was not about a European ideal of liberty and peace. On the contrary, the Euro was not necessary for liberty and peace. In fact, the Euro produced conflict. Its
introduction was all about power and money. The Euro brought the most important economic power tool, the monetary unit, under the control of technocrats.

Hans Hoppe John Maynard Keynesistä

Googlealertin kautta sain linkin tällaiseen blogiin:

Sunday, February 1, 2009
Keynesian economics is dead

Well, at least it should be. But the government rolls it out, year after year, teaching it in the schools and using it to "guide" us to prosperity. Well, we know how that's turned out. As Hans Herman-Hoppe stated in his The Misesian Case Against Keynes:

I will show that Keynes's new economics, like that "underworld" tradition, is nothing but a tissue of logical falsehoods reached by means of obscure jargon, shifting definitions, and logical inconsistencies intended to establish a statist, anti-free-market economic system.

Why is the U.S. economy in bad shape? Because of the Federal Reserve, its fiat currency, and devotion to Keynesian economics. When, and only when, we are able to free ourselves from paper money backed by nothing and the cranky economics of Keynes will we be able to return to true prosperity.

Posted by Christopher Scott

Christopher Scott teaches history and government at a college in Houston. He is passionate about life, liberty, and property and wants to help people learn about the ever-increasing growth and power of the coercive state.

Suosittelen käyttämään googlealertia, joka lähettää sähköpostitse automaattisia ilmoituksia uusista tietyn hakusanan sisältävistä teksteistä. Tällä tavalla voi löytää mielenkiintoisia juttuja paljon helpommin kuin lukemalla säännöllisesti jotain uutissivustoja.

Suurennuslasin alla: Argumentaatioetiikka

Jos luulette että haluatte syystä tai toisesta morkata minua, niin suosittelen lukemaan tämän pätkän. Tuo toimii myös hyvänä pohjustuksena Hoppen argumentaatioetiikkaan ja siihen mitä se tarkoittaa.

Mihin argumentaatioetiikka pohjautuu? Argumentaatioetiikan mukaan et voi väittää itseomistusoikeutta tai omistusoikeutta vastaan aiheuttamatta performatiivista ristiriitaa, sillä ihminen väitellessään käyttää omaa kehoaan ja omaa mieltään.

Tässä hän on kuitenkin väärässä. Ihminen ei käytä kehoaan väitellessään, vaan tiettyjä kehon osia: aivoja, sydäntä, suuta, korvia ja muita keskustelemisen ja elämisen kannalta tärkeitä elimiä, mutta esimerkiksi jaloilla tai käsillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä väittelemisen kanssa. Argumentaatioetiikan mukaan siis saisit pahoinpidellä jotain sattumanvaraista henkilöä kunhan varmistat että hän pystyy väittämään vastaan. Argumentaatioetiikka ei siis perustele absoluuttisen itseomistusoikeuden puolesta.

Hoppe -glorifiointi: Argumentaatioetiikka

Yleinen mielipiteeni Hans Hoppesta on, yllätys yllätys, negatiivinen. Hänen maahanmuuttopolitiikkansa on mielestäni kehitysvammaista ja veikkailen vähän, että hän on kaappimonarkisti.

Loppujen lopuksi kuitenkin sokeakin kana löytää jyvän, ja tämä jyvä sattuu myös olemaan yksi hienoimmista perusteista itseomistusoikeudelle ja siten luonnon oikeuksille. Tämä ns. argumentaatioetiikka pohjautuu siihen, ettet voi väittää vastaan ilman, että hyväksyisit itseomistusoikeuden.

Pelkästään se fakta, että yksilö väittelee, perustuu
oletukseen, että hän omistaa itsensä ja että hänellä
on oikeus elämäänsä ja omaisuuteen.

Esittäessäsi argumentin työllistät omaisuuttasi, kehoasi; tämä on siis pätevä yksityisomistuksen muoto, jonka takia väitellessäsi kanssani omistusoikeudesta syyllistyisit loogiseen ristiriitaan. Ristiriita taas ei voi koskaan pitää sisällään totuutta, joten se ei voi olla pätevä argumentaation muoto.

Hoppe -kritiikki: Maahanmuutto

Libertaristisen teorioitsijan ja kirjailijan Hans-Hermann Hoppe ja hänen seuraajansa ovat vahvasti sillä kannalla, että maahanmuuttoa tulee rajoittaa. Heidän mielestään täysin vapassa markkinataloudessa maahanmuutto rajoittuisi itsestään, sillä jokaikinen neliömetri maata on yksityisessä omistuksessa ja siten maanomistajat saavat päättää ketkä saavat kulkea heidän tonttinsa lävitse.

En voi väittää vastaan. Näin varmastikin kävisi anarkokapitalistisessa yhteiskunnassa. Itse en näe sitä hyvänä asiana, toisin kuin Hoppe, mutta uskon että niin kauan kun työvoiman kysyntää on, niin ovat yrittäjät valmiita maksamaan maanomistajille jotta he sallisivat liikkumisen vapauden. Yksityisomistuksen nojalla voidaan rajoittaa maahanmuuttoa.

Ymmärtääkseni Hoppe itse ja hänen seuraajansa kannattavat valtion harjoittamaa maahanmuuton rajoittamista. Jotta tämä olisi moraalisesti hyväksyttävä väite, täytyisi meidän lähteä olettamuksesta että valtion omistukseen pätee yksityisomistusoikeus. Tämä olettamus on ristiriidassa anarkokapitalistisien periaatteiden kanssa, joiden mukaan valtio ei voi olla minkään asian laillinen omistaja, ei edes vallan. Valtion toimesta rajoitetun maahanmuuton hyväksyminen on valtion hyväksymistä.

Hans Hoppe: Selbst bewaffnen gegen das Gesindel?

Selbst bewaffnen gegen das „Gesindel“?
Warum es gilt, sich auch in Deutschland auf den Ernstfall vorzubereiten

Interview mit Hans-Hermann Hoppe

http://www.ef-magazin.de/



ef: Herr Hoppe, sind Sie überrascht über die Wucht der Ereignisse in den französischen Vorstädten?

Hoppe: Ich habe seit Jahren vorausgesagt, dass der immer offensichtlicher werdende Bankrott der westlichen Wohlfahrtsstaaten fast unvermeidlich zu gewalttätigen Verteilungskonflikten führen wird und dass diese Verteilungskonflikte sich in einem zunehmend durch die Staaten bewusst herbeigeführten multikulturellen Milieu entlang ethnisch-kultureller Trennungslinien entzünden werden. Der aktuelle Zeitpunkt und die Wucht solcher Konflikte ist natürlich dennoch stets überraschend.

ef: Wodurch lassen sich die aktuellen Ereignisse erklären?

Hoppe: Der Wohlfahrtsstaat hat überall die Einsicht zerstört, dass man selbst für sein Leben verantwortlich ist und produktiv tätig sein muss, um sich ein Einkommen und Auskommen zu erschaffen. Statt dessen ist es üblich geworden, die „Gesellschaft“ für alle persönlichen Probleme und Unzulänglichkeiten verantwortlich zu machen und es als natürlich zu empfinden, auf Kosten anderer ausgehalten zu werden. Ja, sogar Entrüstung zur Schau zu stellen, wenn das, was einem angeblich „zusteht“, unzureichend erscheint. So hat man zunächst ein Millionenheer von realitätsblinden, unzufriedenen, aber umso selbstgerechteren Schmarotzern herangezüchtet, die über ein Unmaß an freier Zeit verfügen, in der man sich dumme und gefährliche Gedanken machen kann. Erschwerend kommt hinzu, dass man seit Jahrzehnten in unendlicher soziologischer Naivität – „alle Menschen und Kulturen sind gleich“ – eine „nicht-diskriminierende“ Einwanderungspolitik verfolgt hat. Infolgedessen gibt es nunmehr in allen westlichen Wohlfahrtsstaaten Millionen anpassungsunwilliger oder unfähiger „Fremdlinge“. Die meisten dieser Menschen stammen aus der Unterklasse ihrer Heimatländer. Denn für Angehörige der marokkanischen, türkischen oder mexikanischen Mittel- oder Oberklasse etwa gibt es keinen Grund, nach Frankreich, Deutschland oder in die USA auszuwandern. Ihr Intelligenzquotient – über dessen Bedeutung lese man Charles Murray und Richard Herrnstein, Richard Lynn und Tatu Vanhanen sowie im deutschen Sprachraum Volkmar Weiss – liegt in aller Regel weit unter den Durchschnittswerten der jeweiligen Aufnahmeländer. Ihre Schmarotzerquote ist darum noch höher und ihr Verständnis elementarster wirtschaftlicher Zusammenhänge noch niedriger als im Fall der einheimischen Bevölkerung, während ihr Anspruchsdenken dem der einheimischen Bevölkerung keineswegs nachhinkt. Sie lehnen die einheimische Kultur ab oder verachten sie gar – und im Unterschied zur einheimischen Unterklasse gibt es in ihrem Fall keine „eigene“ Mittel- und Oberklasse, die sie in Schach halten und von dummen und gefährlichen Gedanken abhalten könnte. Das alles ergibt eine explosive Mischung und es bedarf nur eines kleinen Funkens, um einen Flächenbrand in Gang zu setzen.

ef: Ist so etwas zukünftig auch in Deutschland denkbar?

Hoppe: Daran hege ich keinen Zweifel. Gewiss, der Anteil nicht-assimilierter oder nicht-assimilierbarer Ausländer in Deutschland ist niedriger als in Frankreich. Aber angesichts der hirnrissigen Wirtschafts- und Sozialpolitik der herrschenden Politikerklasse ist man gut beraten, sich auch hier auf den „casus belli“ vorzubereiten.

ef: Was sagen Sie zur Reaktion der französischen Politik – mehr Repression und noch mehr Sozialhilfe?

Hoppe: Da fehlen einem fast die Worte. Schizophrenie? Die Politiker sind noch gefährlicher als das Gesindel, das Frankreich in Aufruhr versetzt hat. Wäre die französische Bevölkerung bewaffnet gewesen, so hätten diesmal vermutlich noch ein paar scharfe Schüsse genügt, um dem ganzen Spuk ein schnelles Ende zu bereiten. Nach den angekündigten „Reformen“ in Frankreich, wenn der öffentliche Dienst erst einmal gründlich mit den angeblichen „Opfern französischer Diskriminierung“ durchsetzt ist, bin ich nicht mehr so sicher, ob das auch in Zukunft noch genügen wird.

P.S.

Hoppe järjesti äskettäin Property and Freedom Societyn kolmannen vuosikokouksen Turkissa vaimonsa omistamassa hotellissa. Seminaarissa käsiteltiin mm. libertaristien suhtautumista maahanmuuttopolitiikkaan, josta aiheesta Peter Brimelow piti puheen otsikolla Immigration Is The Viagra Of The State — A Libertarian Case Against Immigration.

Viime vuonna Property and Freedom Societyn seminaarissa oli puhujina mm. Richard Lynn ja Tatu Vanhanen.

Julkisten tilojen valtaamisesta

Jussi Halla-aho pyysi kertomaan kokemuksia maahanmuuttajajengien harjoittamasta häirinnästä julkisissa tiloissa:

"Monikulttuuriset" jengit terrorisoivat kauppoja, kioskeja, kirjastoja ja satunnaisia vastaantulijoita ilman mitään järjellistä syytä tai tavoitetta. Tuttu pornokaupan pitäjä kertoi joutuneensa jossain vaiheessa hätistelemään voimatoimin liikkeestään kuolaavia mutta maksuhaluttomia somalimiehiä. Huumehörhöjä ja juoppoja, vaikka ikäviä ovatkin, on helppo ymmärtää, koska he ovat edesvastuuttomassa tilassa. "Monikulttuuriset" "nuorukaiset" sen sijaan ovat selvin päin ja täysissä järjissään ja tuntuvat tekevän pahaa pelkästä pahan tekemisen ilosta.

Tällainen arkipäivän turvattomuus ja siitä seuraava lihasjännitys ovat luultavasti suurin syy siihen, että kantaväestö alkaa vähitellen muuttaa pois rikastuneista kaupunginosista. Häirintä ja huutelu ovat hiljaista väkivaltaa: ne eivät päädy uutisotsikoihin, yhtäältä siksi, että tämänkaltainen todellisuus ei ole sopusoinnussa vallitsevan ideologian kanssa, ja toisaalta siksi, että näihin tapauksiin ei yleensä liity suoranaista rikollisuutta. Missään ei ole kielletty aggressiivista mesoamista ja ohikulkijoille vittuilua. Kuitenkin ne voivat tehdä elämästä sietämätöntä.

Ruoholahdessa, kuten monessa muussakin paikassa, näemme eurooppalaisen slummiutumiskehityksen anatomian. Jonkin meille käsittämättömän vimman pakottamana maahanmuuttajanuorukaiset kiusaavat kantaväestön edustajia ja paikallisia yrittäjiä niin kauan, että nämä lähtevät muualle. Tämän jälkeen he ryhtyvät kivittämään paikalle saapuvia poliiseja, palomiehiä, ambulansseja ja jätehuoltotyöntekijöitä. Lopulta alueella asuu pelkkiä rutiköyhiä ja työttömiä maahanmuuttajia, palvelut ovat kaikonneet, paikat peittyvät jätteisiin ja infrastruktuuri alkaa hajota, koska ne, jotka ylläpitävät infrastruktuuria, eivät enää uskalla tai viitsi käydä. Ja sitten alkaa rutina siitä, että maahanmuuttajien asuinalueesta ei piitata. Ja että maahanmuuttajien ongelmat johtuvat siitä, että heidät on asutettu "ongelma-alueelle".

Tästä tulikin mieleeni, että voisin ryhtyä julkaisemaan monikulttuurikokemuksianne omilta asuinalueiltanne, kouluistanne tai työpaikoiltanne. Dokumentoimattomina niillä ei tietenkään ole uutisen kaltaista todistusarvoa, mutta minusta ja varmasti monesta lukijastakin olisi mielenkiintoista tietää, mitä kaikkea mediapimennon takana tapahtuu.

Mielestäni tästä aiheesta puhuttaessa on pakko mainita se wanha ja tuttu juttu, että rautatieasema ja asematunneli ympäristöineen (Postitalo, Kiasma, Sokos, City-kortteli [AKA Makkaratalo], rautatientori, Kaisaniemen metroasema, Kaisaniemen puisto) ovat tupaten täynnä kulttuuriamme rikastuttavia kaduilla maleksivia afrikkalais- ja lähi-itämaalaislaumoja.

Usein on hankala kävellä rautatieaseman päähallin lävitse törmäämättä fyysisesti näihin neekeri- ja arabijengeihin, joita siellä näyttää hengailevan muuten vain, ihan huvikseen.

Tässä yhteydessä on mainittava, että oikeusministeriön rikostilastojen mukaan esim. somalit tekevät ryöstöjä yli sata kertaa [100 krt] enemmän per capita kuin suomalaiset.

Vuonna 2005 ulkomaalaisten tekemiin ryöstöihin epäillyistä lähes 40 % oli Somalian kansalaisia, vaikka Somalian kansalaisia asui Suomessa tuolloin 4 704 eli vain 4,1% maassa asuvista 113 852 ulkomaalaisesta; somalit ovat siis noin kymmenkertaisesti yliedustettuina ryöstäjien keskuudessa muihin ulkomaalaisiin verrattuina - suomalaisiin verrattuina somalit tekevät yli satakertaisesti enemmän ryöstöjä per capita, koska ulkomaalaiset kokonaisuutena tekevät ryöstöjä yli kymmenkertaisesti enemmän per capita kuin suomalaiset.

Huolimatta tästä afrikkalaisten valtavasta yliedustuksesta rikostilastoissa en usko näiden kulttuurinrikastuttajien tulevan rautatieasemalle ym. em. paikkoihin vain ryöstääkseen ihmisten lompakoita ja kännyköitä. Uskoisin useimpien näiden jännää toiseutta edustavien olentojen vain aidosti kuluttavan aikaansa maleksimalla julkisilla paikoilla. Vaikka tämä ei sinänsä välttämättä täytä minkään rikoksen tunnusmerkkejä, ylimääräisen ja turhan populan tuppautuminen rautatieaseman kaltaisiin muutenkin ruuhkaisiin paikkoihin on todella ärsyttävää.

Asematunnelissa nämä kulttuurinrikastuttajat saattavat seistä tai jopa istua portaikoissa, jotka johtavat tunnelista katutasolle. Naiset, lapset ja vanhukset eivät välttämättä uskalla käyttää näitä portaikkoja, koska eivät katso voivansa luovia savannineekerilauman tai beduiiniheimon lävitse. Nämä jengit siis konkreettisesti valtaavat julkista tilaa omaan yksityiskäyttöönsä omalla fyysisellä läsnäolollaan ja siihen implisiittisesti sisältyvällä uhkauksella raa'an väkivallan käytöstä kaikkia heitä häiritseviä ihmisiä kohtaan.

Halla-aho:

Suomessa tai Skandinaviassa ei (vielä) ole muurein ympäröityjä varakkaiden valkoisten miniyhteiskuntia. Tämän vuoksi kenellä tahansa merirastilalaisella tai myllypurolaisella maahantulijalla on vapaus kuluttaa (runsas) vapaa-aikansa notkumalla missä haluaa, vaikka sitten rautatieasemalla tai Eiran puistoissa. Sen sijaan kantaväestön liikkumisvapaus rajoittuu länsieurooppalaisittain monikulttuurisessa yhteiskunnassa. On yleisesti tunnettu tosiasia, että Ruotsissa, Hollannista ja Britanniasta puhumattakaan, on lähiöitä ja kaupunginosia, joihin eivät mene valkoiset siviilit, eivät vartiointiliikkeet, eivätkä edes poliisit ilman kypärää, panssariautoa ja kymmentä kollegaa.

Kansalaiskeskustelu on huolissaan maahanmuuttajien oikeuksista, mutta juuri maahanmuuttajat ovat niitä, jotka pystyvät liikkumaan millä tahansa alueella mihin tahansa vuorokauden aikaan. Kehitys on johtamassa siihen, että varakkaista valkoisista eurooppalaisista tulee vankeja kultahäkeissä. He eivät voi poistua alueilta, jotka vielä katsotaan turvallisiksi (= joissa maahanmuuttajien määrä on vähäinen). Monikulttuurisuus tarkoittaa sitä, että maahanmuuttajalähiöt kuuluvat vain maahanmuuttajille, kun taas loput alueet kuuluvat kaikille, [sekä] maahanmuuttajille ja kantaväestölle.

Kyseessä on matalan intensiteetin sisällissota. Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajien muodostamat nuorisorikollisjengit ottavat julkisen tilan konkreettisesti haltuunsa mikrotasolla. Tämä on verrattavissa punaviherhörhöjen harrastamaan talonvaltaus- ja kadunvaltaussikailuun. Afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten nuorisojengien harrastama julkisen tilan konkreettinen haltuunotto fyysisen väkivallan uhalla on verrattavissa siihen kuin jos kadut olisivat kadunvaltaajien hallussa joka ikinen päivä, 24/7.

Tämä on jälleen yksi niistä syistä, miksi maahanmuuton kaikkien rajoitusten välitön poistaminen ceteris paribus ei ole nyky-yhteiskunnassa aidosti liberaali ratkaisu. Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden maahanmuuttajien jengit ottavat fyysisellä joukkovoimallaan haltuunsa katuja ja muita julkisia tiloja. Kansalaiset eivät voi vältellä näitä julkisia tiloja, koska nykyinen yhteiskuntajärjestelmä pakottaa kaikki ihmiset käyttämään samoja julkisia katuja, rautatieasemia, kirjastoja, kouluja jne. Maahanmuuton kaikkien rajoitusten välitön poistaminen siis avaa maan portit ulkomaalaisille rikollisjengeille ja kerjäläis- ym. irtolaislaumoille, jotka pääsevät terrorisoimaan maan asukkaita näiden jokapäiväisesti käyttämissä julkisissa tiloissa.

Mises-instituutin perustaja, taloustieteen professori Murray Rothbard kiteytti tämän näin:

If every piece of land in a country were owned by some person, group or corporation, this would mean that no immigrant could enter unless invited to enter and allowed to rent or purchase property. A totally privatized country would be as closed as the particular inhabitants and property owners desire. It seems clear, then, that the regime of open borders that exists de facto in the U.S. really amounts to a compulsory opening by the central state, the state in charge of all streets and public land areas, and does not genuinely reflect the wishes of the proprietors.

Nevadan yliopiston taloustieteen professori Hans-Hermann Hoppe selittää tämän asetelman taustoja laajemmin:

Under statist conditions immigration is immigration by “foreigners” from across state borders, and the decision whom to exclude or include, and under what conditions, rests not with a multitude of independent private property owners or neighborhoods of owners but with a single central (and centralizing) state-government as the ultimate sovereign of all domestic residents and their properties (macro-migration). If a domestic resident-owner invites a person and arranges for his access onto the resident-owner’s property but the government excludes this person from the state territory, it is a case of forced exclusion (a phenomenon that does not exist in a natural order). On the other hand, if the government admits a person while there is no domestic resident-owner who has invited this person onto his property, it is a case of forced integration (also non-existent in a natural order, where all movement is invited).

In order to comprehend the significance of this change from de-centralized admission by a multitude of property owners and owner-associations (micro-migration) to centralized admission by a state (macro-migration), and in particular to grasp the potentialities of forced integration under statist conditions, it is necessary first to briefly consider a state’s policy of domestic migration.

...

Almost by definition, a state’s territory extends over several ethno-culturally heterogeneous communities, and dependent on recurring popular elections, a state-government will predictably engage in redistributive policies.

In an ethno-culturally mixed territory this means playing one race, tribe, linguistic or religious group against another; one class within any one of these groups against another (the rich vs. the poor, the capitalists vs. the workers, etc.); and finally, mothers against fathers and children against parents. The resulting income and wealth redistribution is complex and varied. There are simple transfer payments from one group to another, for instance. However, redistribution also has a spatial aspect. In the realm of spatial relations it finds expression in an ever more pervasive network of non-discriminatory “affirmative action” policies imposed on private property owners.

An owner’s right to exclude others from his property is the means by which he can avoid “bads” from happening: events that will lower the value of his property. By means of an unceasing flood of redistributive legislation, the democratic state has worked relentlessly not only to strip its citizens of all arms (weapons) but also to strip domestic property owners of their right of exclusion, thereby robbing them of much of their personal and physical protection. Commercial property owners such as stores, hotels, and restaurants are no longer free to exclude or restrict access as they see fit. Employers can no longer hire or fire who they wish. In the housing market, landlords are no longer free to exclude unwanted tenants. Furthermore, restrictive covenants are compelled to accept members and actions in violation of their very own rules and regulations. In short, forced integration is ubiquitous, making all aspects of life increasingly uncivilized and unpleasant.

With this backdrop of domestic state policies we can return to the problem of immigration under statist conditions. It is now clear what state admission implies. It does not merely imply centralized admission. By admitting someone onto its territory, the state also permits this person to proceed on public roads and lands to every domestic resident’s doorsteps, to make use of all public facilities and services (such as hospitals and schools), and to access every commercial establishment, employment, and residential housing, protected by a multitude of non-discrimination laws.

...

As one state causes mass emigration, another state will be confronted with the problem of mass immigration; and the general direction of mass migration movements will be from territories where states exploit (legislatively expropriate and tax) their subjects more (and wealth accordingly tends to be lower) to territories where states exploit less (and wealth is higher). We have finally arrived in the present, when the Western world — Western Europe, North America, and Australia — is faced with the specter of State-caused mass immigration from all over the rest of the world. What can and is being done about this situation?

Out of sheer self-interest States will not adopt an “open border” policy. If they did, the influx of immigrants would quickly assume such proportions that the domestic state-welfare system would collapse. On the other hand, the Western welfare states do not prevent tens or even hundreds of thousands (and in the case of the United States well in excess of a million) of uninvited foreigners per year from entering and settling their territories.

Moreover, as far as legal (rather than tolerated illegal) immigration is concerned, the Western welfare states have adopted a non-discriminatory “affirmative action” admission policy. That is, they set a maximum immigration target and then allot quotas to various emigration countries or regions, irrespective of how ethno-culturally similar or dissimilar such places and regions of origin are, thus further aggravating the problem of forced integration.

As well, they typically allow an “open” (unspecified) number of “political asylum” seekers to enter — of government approved “victim” groups (and at the exclusion of other, “politically incorrect” victims).

In light of the unpopularity of this policy, one might wonder about the motive for engaging in it. However, given the nature of the state it is not difficult to discover a rationale. States, as will be recalled, are also promoters of forced domestic integration. Forced integration is a means of breaking up all intermediate social institutions and hierarchies (in between the state and the individual) such as family, clan, tribe, community, and church and their internal layers and ranks of authority. Through forced integration individuals are isolated (atomized) and their power of resistance vis-à-vis the State is weakened.

In the “logic” of the state, a hefty dose of foreign invasion, especially if it comes from strange and far-away places, is reckoned to further strengthen this tendency.

...

If Switzerland, Austria, Germany or Italy, for instance, freely admitted everyone who made it to their borders and demanded entry, these countries would quickly be overrun by millions of third-world immigrants from Albania, Bangladesh, India, and Nigeria, for example. As the more perceptive open-border advocates realize, the domestic state-welfare programs and provisions would collapse as a consequence.

This would not be a reason for concern, for surely, in order to regain effective protection of person and property the welfare state must be abolished. But then there is the great leap—or the gaping hole—in the open border argument: out of the ruins of the democratic welfare states, we are led to believe, a new natural order will somehow emerge.

The first error in this line of reasoning can be readily identified. Once the welfare states have collapsed undertheir own weight, the masses of immigrants who have brought this about are still there. They have not been miraculously transformed into Swiss, Austrians, Bavarians or Lombards, but remain what they are: Zulus, Hindus, Ibos, Albanians, or Bangladeshis.

Assimilation can work when the number of immigrants is small. It is entirely impossible, however, if immigration occurs on a mass scale. In that case, immigrants will simply transport their own ethno-culture onto the new territory. Accordingly, when the welfare state has imploded there will be a multitude of “little” (or not so little) Calcuttas, Daccas, Lagoses, and Tiranas strewn all over Switzerland, Austria, and Italy. It betrays a breathtaking sociological naiveté to believe that a natural order will emerge out of this admixture. Based on all historical experience with such forms of multiculturalism, it can safely be predicted that in fact the result will be civil war. There will be widespread plundering and squatterism leading to massive capital consumption, and civilization as we know it will disappear from Switzerland, Austria and Italy.

Furthermore, the host population will quickly be outbred and, ultimately, physically displaced by their “guests.” There will still be Alps in Switzerland and Austria, but no Swiss or Austrians.

(Ks. Yhteiskunta koostuu ihmisistä.)

En voi muuta kuin suositella Rothbardin ja Hoppen maahanmuuttopolitiikka-analyysiin tutustumista sekä liberaaleille ja libertaristeille että kansallismielisille ja konservatiiveille.

Rothbardin ja Hoppen argumentit osoittavat loogisesti kiistattomalla tavalla, että maahanmuuton kaikkien rajoitusten välitön poistaminen ceteris paribus ei ole nyky-yhteiskunnassa aidosti liberaali ratkaisu.

Liian monet liberaalit ja libertaristit pitävät kaikkia maahanmuuton rajoituksia automaattisesti jonain natsismina, josta pitää heti päästä eroon. Tämä on yhtä suuri virhe kuin jos Suomen puolustusvoimien lakkauttamista olisi advokoitu talvi- ja jatkosodan aikana aitona liberaalina ratkaisuna ja rauhaarakastavien ryssien Suomeen tulon esteiden poistamisena.

Liian monet konservatiivit (kokoomuslaiset, kepulaiset yms.) ja kansallismieliset (persut, sisulaiset yms.) kuvittelevat kaikkien liberaalien ja libertaristien automaattisesti kannattavan joko nykyistä maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikka tai jopa maahanmuuttoaallon kasvattamista nykyisestä. Työkyvyttömien, työhaluttomien tai Suomen työmarkkinoille nykyisellä palkkatasolla kelpaamattomien afrikkalaisten ja lähi-itämaalaisten primitiivi-ihmisten, islamilaisen diktatuurin kannattajien ja rikollisten tuominen Suomeen ei kuitenkaan TIETENKÄÄN ole mitään liberalismia.

Hoppe yrittää vääntää tätä rautalangasta:

However, the error in the open border proposal goes further than its dire consequences. The fundamental error of the proposal is moral or ethical in nature and lies in its assumption. It is the underlying assumption that foreigners are “entitled,” or have a “right,” to immigrate. In fact, they have no such right whatsoever.

Foreigners would have a right to enter Switzerland, Austria or Italy only if these places were uninhabited (unowned) territories. However, they are owned, and no one has a right to enter territories that others own unless invited by the owner. Nor is it permissible to argue, as some open border proponents have done, that while foreigners may not enter private property without the owner’s permission they may do so with public property. In their eyes, public property is akin to unowned property and thus “open” to everyone, domestic citizen and foreigners alike.

However, this analogy between public property and unowned resources is wrong. There is a categorical difference between unowned resources (open frontier) and public property. Public property is the result of State-government confiscations — of legislative expropriations and/or taxation — of originally privately owned property. While the State does not recognize anyone as its private owner, all of government-controlled public property has in fact been brought about by the tax-paying members of the domestic public. Austrians, Swiss, and Italians, in accordance with the amount of taxes paid by each citizen, have funded the Austrian, Swiss, and Italian public property. Hence, they must be considered its legitimate owners. Foreigners have not been subject to domestic taxation and expropriation; hence, they cannot claim any rights regarding Austrian, Swiss or Italian public property.

The recognition of the moral status of public property as expropriated private property is not just sufficient grounds for rejecting the open border proposal as a moral outrage. It is equally sufficient for combating the present semi-open “affirmative action” immigration policies of the Western welfare States.

Up to now, in the debate on immigration policy too much emphasis has been placed on consequentialist (utilitarian) arguments. Apologists of the status quo have argued that most immigrants work and become productive, so immigration contributes to a rising domestic standard of living. Critics have argued that the existing State-welfare institutions and provisions increasingly invite welfare-immigration, and they have warned that the only advantage of the current policies over the open border alternative is that the former will take decades until it ultimately leads to similarly dire effects, while the latter will produce such effects within years. As important as the resolution of these issues is, it is not decisive. The opposition against current immigration policies is ultimately independent of whether immigration will make per capita GDP (or similar statistical measures) rise or fall. It is a matter of justice: of right and wrong.

Understandably, the democratic welfare States try to conceal the source of public property (i.e., acts of expropriation). However, they do acknowledge that public property is “somehow” the property of their citizens and that they are the citizens’ trustees in regard to public property. Indeed, the modern State’s legitimacy is derived from its claim to protect its citizens and their property from domestic and foreign invaders, intruders, and trespassers. Regarding foreigners, this would require that the state act like the gatekeepers in private gated communities. The State would have to check every newcomer for an invitation and monitor his movement while en route to his final destination. Once it is made clear that the government actually tolerates or even promotes the intrusion and invasion of masses of aliens who by no stretch of the imagination can be deemed welcome or invited by domestic residents, this is or may become a threat to a government’s legitimacy and exert enough pressure on it to adopt a more restrictive and discriminatory admission policy.

Rothbard selittää samaa:

The question of open borders, or free immigration, has become an accelerating problem for classical liberals. This is first, because the welfare state increasingly subsidizes immigrants to enter and receive permanent assistance, and second, because cultural boundaries have become increasingly swamped. I began to rethink my views on immigration when, as the Soviet Union collapsed, it became clear that ethnic Russians had been encouraged to flood into Estonia and Latvia in order to destroy the cultures and languages of these peoples. Previously, it had been easy to dismiss as unrealistic Jean Raspail's anti-immigration novel The Camp of the Saints, in which virtually the entire population of India decides to move, in small boats, into France, and the French, infected by liberal ideology, cannot summon the will to prevent economic and cultural national destruction. As cultural and welfare-state problems have intensified, it became impossible to dismiss Raspail's concerns any longer.

Nykymaailmassa Länsi-Euroopan maiden hallitusten harjoittama maahanmuutto- ja monikulttuurisuuspolitiikka on verrattavissa Neuvostoliiton hallituksen harjoittamaan väestönsiirtopolitiikkaan.

Länsi-Euroopassa on viimeisen 40 vuoden ajan ollut meneillään kansainvaellusaalto, joka hakee vertaistaan Rooman valtakunnan romahdukseen johtaneista kansainvaelluksista.

Meneillään on väestönvaihto. Euroopan väestö aiotaan muuttaa pysyvästi toisenlaiseksi kuin se on tuhansien vuosien ajan ollut.

Halla-aho:

Minä en ainakaan ymmärrä, millä perusteella afrikkalaisella tai iranilaisella olisi subjektiivinen oikeus päästä Suomeen, ja minulla, suomalaisella, subjektiivinen velvollisuus järjestää hänelle keino maahantuloon. Laiton maahantulo toki saadaan loppumaan sillä, että tehdään kaikesta maahantulosta laillista, mutta vastaavalla järkeilyllä rikollisuus saadaan lopetettua säätämällä kaikki sallituksi. Aika harva kuitenkaan on kauniista puheistaan huolimatta valmis avaamaan ovia sepposen selälleen, koska kaikki tietävät (vaikka sen sanominen onkin tiukasti verboten), että satojen miljoonien muuttohalukkaiden afrikkalaisten ja aasialaisten vyöry Eurooppaan tuhoaisi sen, mistä me itse Euroopassa pidämme, ja minkä perässä tulijat itse tänne saapuisivat. He toisivat mukanaan sen, mitä he alunperin olivat pakenemassa, ts. Afrikan ja Aasian.

...

Eurooppa on meille ja maahanmuuttajille kiva paikka, jossa eletään sopuisasti, tunnetaan kollektiivista empatiaa ja kunnioitetaan erilaisuutta, vain niin kauan kuin täällä ovat määräävässä asemassa ne, jotka elävät sopuisasti, tuntevat kollektiivista empatiaa ja kunnioittavat erilaisuutta. Nämä ilmiöt ovat tällä hetkellä ominaisia nimenomaan länsimaiselle kulttuurille, mistä on todisteena vaikkapa se, että vain länsimaalaiset ovat mielestään syyllisiä kaikkien muiden ongelmiin ja vain länsimaalaiset ovat sitä mieltä, että muiden kulttuurit ovat yhtä hyviä kuin heidän omansa. Tästä seuraa paradoksi, johon länsimainen sivistys tulee matemaattisella varmuudella kaatumaan: Koska kaikki kulttuurit ovat samanarvoisia, meillä ei mielestämme ole oikeutta assimiloida maahanmuuttajia pakkosyöttämällä heille omia arvojamme (joihin kuuluvat vaikkapa näkemyksemme naisen asemasta tai yksilön fyysisestä koskemattomuudesta). Hitaasti mutta väistämättä ne, joita (ilman ylimielisyyttä ja omantunnontuskia) kutsun barbaareiksi, muuttuvat pienestä ja eksoottisesta joukosta ensin merkittäväksi vähemmistöksi ja sen jälkeen enemmistöksi. Silloin me emme enää määrittele "hyvää" yhteiskuntaa. Silloin sen tekevät ne, jotka ovat käyttäneet arvojamme hyväkseen uskomatta itse niihin hetkeäkään. Silloin alkaa pimeys.

Euroopan väestöä ollaan muuttamassa eurooppalaisesta afrikkalais-lähi-itämaalaiseksi

a) tuomalla Eurooppaan jo nykyhetkeen mennessä kumulatiivisesti useita kymmeniä miljoonia ihmisiä Afrikasta ja Lähi-idästä ja lähivuosikymmeninä jopa satoja miljoonia lisää

(esim. Ruotsiin tulee tällä hetkellä vuositasolla n. 90.000 maahanmuuttajaa, mikä vastaa noin yhtä prosenttia maan väkiluvusta; EU:n väkiluku on n. 500 miljoonaa, joten Ruotsiin suuntautuvan maahanmuuttoaallon tasoisen maahanmuuton hyväksyminen koko EU:ssa tarkoittaisi 5 miljoonan maahanmuuttajan vastaanottamista joka vuosi; tämä merkitsee 250 miljoonaa maahanmuuttajaa 50 vuodessa; näiden 250 miljoonan uuden maahanmuuttajan lisäksi on otettava huomioon EU:ssa jo nykyisin asuvan n. 50 miljoonan hengen suuruisen maahanmuuttajapopulaation odotettavissa oleva kaksinkertaistuminen 50 vuoden sisällä n. 100 miljoonaan luonnollisen väestönkasvun kautta; samalla EU:n nykyinen n. 450 miljoonan hengen suuruinen etnisesti eurooppalainen populaatio voi supistua matalan syntyvyyden ja väestön ikääntymisestä johtuvan korkean kuolleisuuden vuoksi 50 vuodessa esim. 350 miljoonaan; tällöin EU:n väkiluku olisi 2050-luvulla n. 700 miljoonaa, joista vain puolet olisi etnisiä eurooppalaisia, loput afrikkalaisia, arabeja, kurdeja, turkkilaisia, iranilaisia, pakistanilaisia ja intialaisia)

ja

b) pakottamalla eurooppalaiset elämään afrikkalais-lähi-itämaalaisten maahanmuuttajamassojen keskellä:

b 1.) estämällä mm. gated community-tyyppisten valkoisille ihmisille tarkoitettujen esikaupunkialueiden, taloyhtiöiden ja korttelien perustaminen

(syrjintäkieltolait pakottavat vuokraisännät ja kiinteistövälittäjät antamaan asuntoja afrikkalais-lähi-itämaalaisille maahanmuuttajille ja valtiollinen/kunnallinen asuntopolitiikka sijoittaa sosiaalituella eläviä afrikkalais-lähi-itämaalaisia maahanmuuttajia veronmaksajien kustantamiin julkisiin vuokra-asuntoihin yksityisten omistusasuntojen keskelle samoihin kortteleihin, jotta kukaan valkoinen ihminen ei voisi paeta afrikkalais-lähi-itämaalaisia maahanmuuttajamassoja muuttamalla yksinomaan valkoisten ihmisten asuttamalle alueelle)

ja

b 2.) estämällä yksityisten, valkoisille ihmisille tarkoitettujen koulujen perustaminen (yksityisiä kouluja on syrjintälainsäädännöllä kielletty valikoimasta oppilaitaan etnisen ryhmän, uskonnon tai äidinkielen mukaan) sekä pakottamalla kaikki julkiset (valtiolliset/kunnalliset) koulut ottamaan oppilaikseen tietty vähimmäiskiintiö afrikkalais-lähi-itämaalaisia maahanmuuttajia riippumatta näiden pätevyydestä ko. koulussa opiskelemiseen esim. aikaisemmilla koulutodistuksilla mitattuna tai pääsykoetuloksilla mitattuna

ja

b 3.) perustamalla työkyvyttömille, työhaluttomille tai työmarkkinoilla tarvittavaa pätevyyttä omaamattomille ja kultturillisesti Eurooppaan sopeutumattomille maahanmuuttajille veronmaksajien kustantamia suojatyöpaikkoja julkiselle sektorille ja valtion/kuntien rahoittamiin "kansalaisjärjestöihin" (Suomen Punainen Risti, Kehitysyhteistyön palvelukeskus, Rasismin vastainen verkosto jne.).

Tunnetusti USA:ssa on harrastettu tällaista politiikkaa viimeiset 40 vuotta nimellä affirmative action eli "varmistava toiminta". Koulujen ja työpaikkojen rotukiintiöt ovat multikultipolitiikkaa, joka "varmistaa" ei-valkoisten ihmisten integroitumisen valkoisten ihmisten yhteisöihin valtion väkivaltakoneiston voimalla.

Canadian university fires computer science professor for saying women are less intelligent than men

Thursday, September 21, 2006

The end

After the events of the recent days, I have decided to take down my blog, and would like to apologize to all people who have been hurt or offended by my old posts. I understand that even the good and funny ideas that I have had don't sound so good if they are accompanied with badly executed South Park -style crude attempts for laughs and mockery, trying to be witty in the expense of other people, in the end merely flouting my ignorance about pretty much everything.

In the online world and the blogosphere, it is just too easy to forget the real world and the people in it, especially for an introvert such as me. The whole thing just seemed to gradually escalate until I got this sudden wakeup call. Even for the times when I was right and did present many good ideas and observations, what good did there ever come out of it? When I add everything up, my online writing really did not make the world a better place, as a whole.

Once again, I would like to say that I am sorry about having been such an asshole for such a long time. I would like to keep doing the teaching job that I love, since I'd like to think that I have always been a good and a fair teacher. My teacher persona really is quite different from my online persona, who will exist no longer. I know that in my teaching and grading I have always treated everybody the same way, but of course I can't really now prove it to you. So I will keep doing what I love, and will take whatever comes to me and happens without complaint.

I am deeply humiliated and ashamed by this experience, and at least I understand my place in the whole world much better. This will therefore be enough of the virtual world for me. I will now sign off permanently, thanking everybody for bearing with me, and once more apologizing for everyone who I have hurt or insulted in my thoughtlessness. When I go out next time, I will be looking at the whole world in a very different way.

A moment before pressing the button for the last time, I am now free. Good bye.

posted by Ilkka Kokkarinen

Lame.

This "apology", which is a thinly veiled parody, is a pathetic attempt by Ilkka to lick the jackboots of feminazi thugs in order to keep his job at the Soviet university by making the thoughpolice believe he genuinely repents his thoughtcrime.

Ilkka reminds me of the ghetto Jews who cooperated with the SS in the false hope that they would save their own asses.

In stark contrast, when Hans-Hermann Hoppe, professor of economics at the University of Nevada, was attacked by the thoughtpolice for saying homosexuals are less interested on the average in planning for the future as heterosexuals because the former generally don't have children and the latter do, he refused to surrender, and successfully sued the university for breach of job contract, and managed to get a lot of positive public attention, thereby humiliating the Soviet-style inquisitors who wanted him to give up his Goldsteinism.