Deontologia ja teleologia sovellettuna libertarismiin

Viime kirjoitelmassani valoitin vähän omia ajatuksiani seurausetiikasta ja maahanmuutosta. Kylläpä nyt posket punottaa. Lukiessani kirjoitustani uudestaan, tuntui kuin olisin mainostanut avoimesti Kantia. Haluan ilmoittaa etten ole kantilainen enkä usko kategorisen imperatiivin mahtavaan voimaan, mutta katson asioita silti velvollisuuseettisestä näkökulmasta.

Deontologiset libertaarit kannattavat libertarismia, koska katsovat NAP:n, eli nonaggressioprinsiipin, olevan tärkeimpiä oikeuksia, jota jokaisella on velvollisuus noudattaa, kun taas teleologiset libertaarit kannattavat libertarismia vapauden suomien myönteisien vaikutuksien takia.

Deontologinen (velvollisuuseettinen) libertarismi on sitä, että velvollisuus syntyy tutkimalla luonnonoikeuksia ja nonaggressioprinsiippiä. Deontologian moraalisäännöt, joita siis jokaisella ihmisellä on velvollisuus totella, saadaan yleensä luonnonoikeutta tutkimalla. Murray Rothbard, anarkokapitalismin isä, oli deontologisen libertarismin kannattaja ja luonnonoikeus teoreetikko. Rothbard käsitteli tätä aihetta kirjassaan Ethics of the Liberty.

Teleologiset libertaarit (esim. utilitaristit) katsovat, että nonaggressioprinsiippiä rikkomalla voidaan saavuttaa suurempi vapaus kaikille, johon Rothbard vastasi, ettei keinojen pitäisi olla ristiriidassa päämäärän kanssa. Teleologiset libertaarit myös kysyvät, mistä itseomistusoikeus on johdettu, eihän luonnonoikeusteoria selviä Humen giljotiinista. Tähän Stefan Molyneux on esittänyt, että jos en omistaisi kehoani, niin kuka omistaisi.

Maahanmuutto ja etiikka, eli "Miksi en kannata maahanmuuton rajoitteita?"

Haluaisin kommentoida aiemman artikkelini johdosta syntyneitä kommentteja. Aloitetaanpas: en kiellä, etteikö olisi hyvin mahdollista, että somalit, romanit jne. aiheuttaisivat jonkinlaisia ongelmia yhteiskunnalle, mutta totta puhuen, ei voisi vähempää kiinnostaa. On erittäin epälibertaaria ajatella tekojen seurauksia; tekoja ja tekojen motiiveja pitäisi tutkia Kantin perinteiden, kategorisen imperatiivin, mukaisesti.

Seurausetiikan - yleisin seurausetiikkaa seuraava filosofian haara on utilitarismi - nimissä voidaan sallia mm. hyvinvointivaltio, progressiivinen verotus, julkinen omaisuus jne. Kuten ymmärrätte, seurausetiikka pystyy olemaan erittäin epäliberaalia.

Velvollisuusetiikka on syntynyt klassisen liberalismin perinnöstä. Velvollisuuseettisiä ajattelijoita ovat olleet mm. Immanuel Kant, Friedrich Nietzsche jne. ja monet luonnonoikeusteoreetikot. Velvollisuusetiikalle tärkeintä on, miten teko suoritetaan ja mikä on teon motiivi. Näitä toimia rajoittaa jonkinlainen moraalijärjestelmä, jonka filosofi on itse määritellyt. Seurausetiikalle tärkeintä on mahdollisimman monen hyvinvointi, onnellisuus ja hyöty. Tämän nimissä sallitaan sosiaaliliberalismi, sosialismi, kommunismi, ääritapauksissa myös libertaristinen minarkismi, kuten Ludwig von Misesin tapauksessa.

Robert Nozick, libertaari teoreetikko ja kirjailija, esitti ns. utility monster -teorian. Teorian mukaan on mahdollista, että joku ihminen saa niin uskomattoman määrän onnelisuutta jostain asiasta, että tuhat ihmistä voi jäädä ilman kyseistä asiaa. Onnellisuushan on laskettavissa utilitarismin mukaan.

Utilitarismi myös olettaa, että olet täysin tietoinen tekojesi seurauksista. Uskon, ettei edes ole mahdollista ymmärtää yhden sormenheilautuksen seurauksia; se voisi esim. johtaa muutoksiin ilmakehässä, joka siten tekisi tilaa tornadolle, joka johtaisi satojen tai tuhansien kuolemaan.

Seurausetiikka vaatisi järjettömästi tietoa tekojen mahdollisista seurauksista.

Seurausetiikan järjettömyys nähdään viimeistään siinä, mitä tapahtuisi, jos irtolainen tai asunnoton tulisi pyytämään rahaa. Velvollisuusetiikan seuraajat haluaisivat auttaa tätä henkilöä antamalla rahaa riippumatta siitä, tuhlaako hän saamansa rahan viinaan ja/tai huumeisiin, tappaen loppujen lopuksi itsensä. Seurausetiikan seuraajat voisivat siten kieltäytyä antamasta rahaa, tietäen teon mahdolliset seuraukset, mutta onhan mahdollista, että tämän irtolaisen/asunnottoman kuolema johtaa joidenkin onnellisuuteen; esim. se raha, joka menisi hänen taskuihinsa sossun luukulta, päätyisikin parempiin julkisiin palveluihin tai jopa takaisin niiden, joilta raha on varastettu, taskuihin. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista, että olisimme tietoisia kaikista teon mahdollisista seurauksista. Tärkeintä on se, miksi teko suoritettiin, eli mikä oli teon motiivi.