Liberaalien keskuudessa syvällinen perehtyminen historiaan on suhteellisen harvinaista. Näin ei tulisi olla, sillä historian tuntemus helpottaa poliittisten tapahtumien tarkastelua.
Suomessa historiankirjoitus ei ole niin poliittista kuin vielä kaksikymmentä vuotta sitten, mikä on erittäin positiivista. Tämä on toisaalta johtanut siihen, että monet suomalaiset eivät ymmärrä historiankirjoituksen valtavaa poliittista merkitystä. Historiankirjoitus antaa pääasialliset perustelut useimmille tunteisiin vetoaville aatteille, kuten nationalismille ja sosialismille.
Tästä syystä suurimmassa osassa maailmaa historiantutkimus ei todellakaan ole arvovapaata tiedettä, vaan ensi sijaisesti politiikan teon väline. Suomessa ongelmana on, että hämmästyttävän monet ihmiset eivät pysty erottamaan historiankirjoitusta ja historiaa toisistaan. Tällaiset ihmiset haluavat usein vedota historian tapahtumien suhteen mielipiteiden suhteellisuuteen, "tuo nyt on vain sinun mielipiteesi". Oikeasti asiat ovat tapahtuneet vain ja ainoastaan yhdellä tavalla, ei ole olemassa useampaa menneisyyttä. Vaikka onkin olemassa useampia käsityksiä menneisyyden tapahtumista, niin niistä korkeintaan yksi voi olla oikea.
Erityisesti venäläisten näkemykset historiasta ovat pahoin vääristyneitä. Vaikka Venäjällä myönnetään nykyään kommunismin toimimattomuus, ei kritiikki ole juuri kohdistunut Neuvostoliiton ja sitä edeltäneen keisarillisen Venäjän ulkopolitiikkaan.
Useimmilla venäläisillä on kohtuuttoman myönteinen kuva Neuvostoliiton toiminnasta, he monesti esim. uskovat Leninin antaneen Suomelle itsenäisyyden. Tätähän kantaa Suomessakin esiteltiin suomettumisen ollessa pahimmillaan.
Venäläisten mielestä venäläinen sotilas ei ole koskaan mennyt valloittajana minnekään, vaan aina tervetulleena vapauttajana. Tämä on Venäjän valtion virallinen linja, joka näkyy myös peruskoulujen oppikirjoissa.
Ehkä tärkein venäläisille tyypillinen väärinkäsitys on, että venäläiset pelastivat Euroopan mongoleilta/tataareilta, ja myöhemmin ottomaaneilta/turkkilaisilta, sekä Neuvostoliitto pelasti Euroopan fasismilta. Tästä syystä Eurooppa on muka velkaa paljon kärsineille venäläisille, minkä takia länsimailla ei ole oikeutta arvostella, kun Venäjä hoitaa omia asioitaan. Vaikka länsimaisesta näkökulmasta on vähintäänkin omituista puolustaa omaa nykyistä toimintaansa esi-isiensä muinaisilla teoilla, tämä historiakäsitys on muutenkin jo itsessään virheellinen.
Mongolit eli tataarit valloittivat suurimman osan Venäjää eivätkä osoittaneet yhtä Puolaa ja Unkaria vastaan suuntautunutta sotaretkeä lukuun ottamatta halua vallata Eurooppaa. Ottomaanien laajentumisvaihe taas oli jo ohi, kun venäläiset rupesivat käymään sotiaan heitä vastaan. Lisäksi venäläisten ottomaaneilta "vapauttamien" maiden kansalaiset eivät suinkaan mielellään antaneet maitaan venäläisten ikeen alle.
Venäläisten näkemys siitä, että he vapauttivat Euroopan fasismista ei myöskään kestä tarkempaa tarkastelua. Ensinnäkin Neuvostoliitossa ja Venäjällä fasismi-sanaa käytettiin ja käytetään edelleen äärimmäisen leväperäisesti; käytännössä sitä käytetään kaikista niistä, joita vastaan "edistykselliset voimat" halusivat hyökätä. Sanaa käytettiin ensi sijassa natseista, mutta fasisteiksi sanottin myös esimerkiksi Rytiä ja Mannerheimia. Vaikka neuvostojoukot toki löivät natsit, ei heitä monesti toivotettu jäämään. Venäläiset eivät ymmärrä, että kaikki neuvostomiehitystä vastustaneet eivät suinkaan kannattaneet ”fasisteja” (natseista puhumattakaan). Neuvostomiehityksen symbolin poistaminen ei ole mitenkään fasismin puolustamista.
Venäläiset ovat eurooppalaisia, silloin kuin se heille sopii. Länsi-Euroopan tulisi tukea heitä taistelussa "turkkilaisia" (joihin he lukevat kaikki turkinsukuiset kansat, kuten tshetsheenit) vastaan, mutta samaan aikaan heidän mielestään heiltä ei voi vaatia samoja kulttuurisia ja poliittisia kriteereitä kuin Euroopan mailta. Todellisuudessa Venäjän vähemmistökansat eivät mitenkään uhkaa Eurooppaa, eikä ääri-islamilaisuuden leviämisestä Venäjällä ole puolueettomia todisteita, vaikka ei se mahdotonta ole. Sen sijaan monet vähemmistökansallisuudet tuntevat itsensä syystäkin uhatuksi Venäjällä, ja tämä voi jossain vaiheessa aiheuttaa Venäjällä merkittäviäkin levottomuuksia.
Länsi-Euroopan ei kuitenkaan kannata tukea Venäjän valtiota toteamalla Venäjän sisäisten asioiden olevan Venäjän sisäisiä asioita, vaan vaatia siltä sitoutumista "eurooppalaisiin" (eli läntisiin) arvoihin. Miksei Venäjältä voisi vaatia samaa kuin Turkilta? Venäjällä ihmisoikeuksien kunnioitus sekä sananvapaus on seitsemässä vuodessa Putinin valtaannousun jälkeen taantunut järkyttävällä tavalla, mutta siitä ei saisi Suomessa puhua.
Samanlainen suhtautuminen on tyypillistä myös amerikkalaisille. Monien amerikkalaisten mielestä esimerkiksi satojen tuhansien siviilien murhaaminen toisessa maailmansodassa Japanissa ja Saksassa oli hyväksyttävää, koska amerikkalaiset kuitenkin vapauttivat nämä maat. Vaikka amerikkalaiset, toisin kuin neuvostojoukot, antoivatkin vallan maissa siirtymäajan jälkeen japanilaisille ja saksalaisille, niin se ei mitenkään poista heidän vastuutaan siviilien joukkomurhista. Myöskään heidän arvostelemisensa näistä hirmuteoista ei ole mitenkään Japanin ja Saksan tuolloisten hallitusten puolustelemista, varsinkin kun siviilikohteiden pommittamisella ei välttämättä lyhennetty sotaa yhtään.
Amerikkalaisten ja venäläisten ajattelu perustuu dualistiseen maailmankuvaan, joka on perusteiltaan lähtöisin kristinuskosta ja katsoo ihmisten olevan joko hyviä tai pahoja.
Tätä dualistista maailmankuvaa osoittaa amerikkalaisten toiminta Irakissa ja Afganistanissa. Amerikkalaiset irrationaalisesti odottivat, että kaikki ne voimat, jotka vastustivat kommunisteja Afganistanissa ja Saddamia Irakissa olisivat amerikkalaismyönteisiä.
Tämä kanta ei kestä rationaalista tarkastelua. Varsinkin islamisteille oli täysin rationaalista vastustaa sekä Saddamin kaltaisia ateistisia sosialisteja että kapitalisen Amerikan vaikutusta.
Islamistit kannattivat kyllä Saddamin syrjäyttämistä, mutta heillä ei ollut missään vaiheessa pienintäkään halua luoda maallista Irakia.
