Säästövinkki

Tasavallan presidentin virka pitäisi lakkauttaa tarpeettomana. Seremonialliset tehtävät voidaan siirtää eduskunnan puhemiehelle, jonka eduskunta itse valitsee.

Säästyy veronmaksajien rahoja, kun ei tarvitse turhaan järjestää presidentinvaaleja.

Niin ikään rahaa säästyy, kun presidentti-instituutiota ei tarvitse ylläpitää. Ei tarvitse järjestää turhia pellejuhlia itsenäisyyspäivänä veronmaksajien rahoilla.

Kenkää presidentinlinnan, Mäntyniemen ja Kultarannan henkilökunnalle. Tönöt myyntiin.

Valtionyhtiöiden yksityistämisestä

Ari Kähärä:

Destia (nimi joka ei merkitse mitään) nousi tapetille taloudellisten epäselvyyksiensä myötä. Sille tapetille sitten muodostui uusi läikkä, kun alettiin suunnitella valtion omistajaohjauksen vähentämistä eli tiettyjen valtion omistamien liiketoimintojen myymistä, ja yksityistämistä. JHL marssitti väkensä ulos useasta valtion ja kunnan toimipaikoista.

Jokainenhan ymmärtää ja tietää että suurinosa valtion ja kuntien hallitsemista ja omistamista ”yrityksistä” on olleet jo vuosia pelkkiä kivirekiä, joita on verovaroin pidetty hengissä.

Toisinsanoen noiden myyminen ja yksityistäminen on kansalaisten tasa-arvoisen kohtelunkin kannalta erityisen suositeltavaa, puhumattakaan siitä, että kilpailutilanne muodostuu sellaiseksi kuin sen pitää muodostua, ilman että jokin tietty taho (Destia) saa valtion tukemana kilpailuetua.

Valtion virkamiehet rikkovat lakia rutiininomaisesti

Takkirauta-blogin kommenttiosastolta:

Suomalainen venäläisiltä periytyvä virkamieskulttuuri ei ole länsimainen, se on bysanttilainen. Virkamiehen tehtävä ei suomessa ole, toisin kuin länsimaissa, yhteiskunnan ja kansalaisten palveleminen vaan valtion edun valvominen – heh! – ”virkavastuulla”.

Virkavastuu onkin aika jännä ja mystinen juttu. Toisaalta virkamies vastaa henkilökohtaisesti valtiolle valtion etujen toteutumisesta mutta kansalaisten suuntaan virkamiehien tökerötkin ylilyönnit ja valtuuksien ulkopuolella toimimiset siunataan tällä samalla virkavastuulla.

Käsittääkseni mm. Ranskassa virkamiesohjeen henki on että epäselvissä tapauksissa joissa kansalaisen ja valtion etu menevät ristiin, virkamiehen velvollisuus on toimia kansalaisen edun mukaisesti. Suomessa taas vastaavassa tilanteessa kansalaisen edun mukaisesti toimineen virkamiehen voidaan katsoa aiheuttaneen valtiolle vahinkoa jonka korvaamisesta virkamies vastaa henkilökohtaisesti omaisuudellaan.

Turha siis ihmetellä esimerkiksi tullin nuivaa asennetta autoverovalituksiin.

Oma lukunsa on sitten tiettyjen ideologisten piirien suorittama virkamiehistön soluttautuminen jonka seurauksena virkamiehen virkavastuulla tekemiä päätöksiä ei enää sanelekaan yhteinen etu vaan ainakin osittain ideologia. Pirulliseksi asian kansalaisen kannalta tekee se, että mahdollisista väärinkäytöksistä tehdyt valitukset käsittelee valituksen kohteena oleva instanssi, joskus jopa valituksen kohteena oleva virkamies itse. Kun kansalainen on esimerkiksi erilaisissa lupa-asioissa täysin riippuvainen virkamiesten päätöksistä, kynnys lähteä valittamaan kohtuuttomuuksista ja epäoikeudenmukaisuuksista on todella korkea.

Ja kuin kirsikkana kakussa, kaikkiin virkamiehiin kohdistuneisiin sanktioihin sanoo viimeisen sanansa
virkamiesten ikioma "vapaudut vankilasta"-kortti, eli virkamieslautakunta. Virkamieslautakunnan ansiosta ainoastaan mikään muu viranomaistaho kuin valtioneuvoston yleisistunto (käytännössä sama kuin hallitus) ei pysty langettamaan virkamiehelle virkasuhteeseen kohdistuvia sanktioita, kuten antamaan virkamiehelle varoituksen, lomauttamaan tai irtisanomaan virkamiehen, purkamaan virkasuhteen tai muuttamaan virkasuhteen osa-aikaiseksi tai pidättämään virkamiehen virantoimituksesta. (Valtion virkamieslaki 53 §).

Median ja virkamiesten – varsinkin poliisin – välillä toimii hyvin epäilyttävä symbioottinen suhde jonka vastenmielisin piirre on oikeudenkäynnit by iltasanomat. Poliisi vuotaa hyvin hanakasti medialle tietoja keskeneräisistä jutuista tai antaa jopa tuomioita tapauksissa joissa virallista esikäsittelyä ei ole vielä edes aloitettu. Tällaisissa tapauksissa tutkinnan kohteeksi joutuneen kansalaisen on käytännössä mahdotonta luottaa esitutkinnan saati oikeuslaitoksen puolueettomuuteen.

Media ottaa poliisilta mielihyvin vastaan kaikki mehukkaat jutunaiheet uhraamatta ajatustakaan asian moraaliseen tai eettiseen puoleen, tärkeintä on saada mahdollismman räväkkiä ihmisten primitivisimpiin tunteisiin vetoavia lööppijuttuja. Vastapalveluksena media silittää virkamiehiä aina hyvin hellin ottein myötäkarvaan koska hyvin myyviä paljastuksia tekevää tietolähdettä ei haluta suututtaa.

Ylin laillisuudenvalvoja on Suomessa valtakunnansyyttäjä. Ikävä kyllä tämä laillisuudenvalvonta näyttää käytännössä tarkoittavan virkamisekunnan toimivaltuuksien ylittämisen, sääntöjen rikkomisen ja suorastaan rikollisen toiminnan legitimoinnista. Mielenkiintoisia ovat mm. kyseisen viraston linjaukset esitutkintalain tulkinnasta.

Apulaisoikeuskansleri Jaakko Jonkan sisämisteri Kari Häkämiehen toimeksiannosta tekemä selvitys (Sisäasiainministeriön julkaisut 48/2004) koskien poliisin johtamisjärjestelmää ja sisäistä laillisuusvalvontaa on aika tylyä luettavaa.

Korppi ei korpin silmää noki ja valvojaa ei valvo käytännössä kukaan.

May 4, 2009 9:16 AM

Tässä tuli sellaisia asioita, joiden pitäisi kuulua jokaisen aikuisen ihmisen yleissivistykseen.

Valitettavasti useimmat suomalaiset tuntuvat luulevan, että viranomaiset ovat aina oikeassa. Useimmille suomalaisille ei koskaan juolahda mieleen, että viranomainen edes teoriassa voisi rikkoa lakia.

Roope Ankka ryövää rahasi ja valtio antaa Roopelle vielä lisää

Tatsuya Ishida pankkikriisistä ja pankkien pelastamisesta veronmaksajien rahoilla:

Ks. myös:

The events taking place in the financial market offer an illustration of the soundness of the Austrian theory of money, banking, and credit cycles, and Mises.org, which has long warned of precisely the scenario playing itself out today, is your source not only for analysis of these events but also the economic theory that helps explain what is happening and what to do about it. There are many thousands of articles available, and also the full text of thousands of books as well as journal articles.

- Mises.org: The Bailout Reader

Vankiloiden toiminta valtiottomassa yhteiskunnassa

Yksi suurimmista haasteista anarkistiselle filosofialle on vankilat, eli kysymys siitä, miten väkivaltaisia rikollisia säilytettäisiin rangaistuksen ajan. Tutkikaamme siis rankaisevia mekanismeja, jotka voisivat toimia valtiollisen järjestelmän poissaollessa.

Ensimmäiseksi, voinemme olettaa, että valtion poissaollessa yksityisten suojelusjärjestöjen olisi pakko yhdistää voimansa rajoittaakseen nykyaikaisen taloudellisen elämän saavutukset niiltä, jotka vahingoittavat kanssaeläjiään. Sellaiset hyödykkeet kuten pankkikortit, kuljetus, ruoka jne. pystytään kieltämään niiltä, jotka ovat todistettavasti tehneet väkivaltarikoksen.

Sitä paitsi valtiottomassa yhteiskunnassa ei ole olemassa sellaista käsitettä kuin "julkinen omaisuus", joten väkivaltarikollisten olisi erittäin vaikea saada pääsyä minnekään, sillä tiet, puistot, metsät jne. olisivat yksityisessä omistuksessa.

Kuka tahansa, joka sattuisi auttamaan henkilöä, joka on tuomittu väkivaltarikoksesta, pelästyttäisi oman suojelusjärjestönsä, joka siten joutuisi kieltämään häneltä suojeluspalveluiden saannin, jolloin hän joutuisi kieltämään rikolliselta avun.

Joidenkin mielestä tämä ratkaisu on liian epävarma. He haluaisivat varmistaa väkivaltaisten sosiopaattien säilytys jossakin laitoksessa, jotta yhteiskunta voisi olla turvallinen, ja joidenkin mielestä tämä ratkaisu on liian brutaali, mutta siitä lisää seuraavaksi.

Ennen kuin aloitamme tämän ongelman ratkaisun, minun täytyy huomauttaa, että jos väkivaltaisten sosiopaattien ongelma on hyvin laaja, se tuskin loisi minkäänlaista moraalista oikeutusta valtiolle. Jos yhteiskunta kirjaimellisesti sikiäisi pahoista ihmistä, nämä ihmiset siten pystyisivät soluttautumaan valtioon, poliisiin ja armeijaan ja täten pääsivät saalistamaan niitä ihmisiä, jotka pystytään riisumaan aseista laillisin toimin.

Jos kuitenkin pahoja ihmisiä on hyvin vähän, me tuskin tarvitsemme valtion kaltaista väkivaltakoneistoa suojaamaan meitä niin pieneltä ongelmalta.

Toisin sanoin, jos maailmassa on paljon pahoja ihmisiä, meillä ei saa olla valtiota, ja jos pahoja ihmisiä on vähän, me emme tarvitse valtiota.

Joka tapauksessa kuvitelkaamme, mitä tapahtuisi raiskaajalle valtiottomassa yhteiskunnassa. Kaikki yleisimmät suojelusjärjestöt haluaisivat välttää väkivaltaisen toimesta koituneita sairaalalaskuja: koska he ovat taanneet asiakkailleen väkivallattoman ympäristön, he joutuisivat kustantamaan nämä laskut.

He voisivat taata asiakkailleen vaikka ns. raiskaussuojan. Osana tätä suojaa olisi lupaus maksaa huomattava taloudellinen korvaus raiskauksen uhrille. Naiset, joyka eivät pysty kustantamaan tätä suojaa, voisivat saada lahjoituksia naisten ja miesten tasa-arvoa ajavilta yhdistyksiltä tai lakimiehet voisivat luvata edustaa heitä pro bono, saaden vastineeksi siivun maksetusta korvauksesta.

Jos nainen joutuu raiskatuksi, hän vetoaa omaan suojelujärjestöönsä korvausta varten. Suojelusjärjestö etsii raiskaajan käsiinsä käyttäen käytössään olevaa teknologiaa hyödykseen ja laittavat etsivän etsimään raiskaajan käsiinsä. Raiskaajan löydettyään hän koputtaa hänen kotiovelleen ja ilmoittaa:

"Hyvää päivää, herra Aaltonen. Teitä on syytetty raiskauksesta ja minä olen tullut tänne tänään kertomaan teille vaihtoehtonne ja oikeutenne tässä kyseisessä tilanteessa. Yritämme tehdä tämän prosessin mahdollisimman kivuttomaksi teille, joten järjestämme oikeudenistunnon teille sopivaan aikaan. Jos ette saavu paikalle sovittuun aikaan, tai todistatte valheellisesti tai totuutta väännellen, me aloitamme teitä kohtaan huomattavat sanktiot, jotka on esitetty teidän suojelusjärjestön kanssa solmimassanne sopimuksessa. Meidän solmimamme sopimus teidän käyttämänne pankin kanssa sallii meidän jäädyttää varanne. Tilille jätetään pieni rahallinen summa elintarvikkeita ja oikeuskuluja varten siksi ajaksi, jona te olette syytettynä väkivaltarikoksesta. Olemme solmineet teidän käyttämienne lento-, bussi- ja junayhtiöiden kanssa sopimuksen, joka estää teitä lähtemästä kaupungista ennen kuin asia on ratkaistu."

"Voitte edustaa itseänne oikeudenistunnossa, valita yhden meidän palveluksessamme olevan lakimiehen tai me voimme maksaa haluamasi lakimiehen palveluksista, kunhan hänen taksansa ovat hyvän maun rajoilla. Voimassaolevan turvallisuussopimuksenne mukaan saamme pääsyn kotiinne tutkimussyistä. Teillä on täysi oikeus kieltää pääsymme kotiinne, mutta silloin oletetaan teidän olevan syyllinen rikokseen, josta teitä epäillään, minkä johdosta voimme toimeenpanna sopimuksemme sallimat sanktiot. Jos teidät todetaan syyttömäksi rikokseen, josta teitä epäillään, maksamme 20 000 euroa korvaukseksi. Tämän korvauksen kustantaisi se nainen, joka syyttää teitä tästä rikoksesta. Olemme myös valmiit tarjoamaan teille ilmaisia terapiaistuntoja, jotta voisitte helpommin välttää tämän kaltaiset tilanteet."

Oikeudenistunto alkaa ja loppujen lopuksi ratkaisu saadaan aikaan. Jos mies tuomitaan syylliseksi, hän saa toisen visiitin hänen turvajärjestönsä edustajalta, joka jälleen ilmoittaa hänelle:

"Hyvää päivää, herra Aaltonen. Teidät on tuomittu syylliseksi raiskaukseen ja minä olen tullut tänne ilmoittamaan rangaistuksestanne. Olemme solmineet sopimuksen käyttämänne pankin kanssa, joka on sulkenut pankkitunnuksenne ja siirtänyt varanne meille. Me vähennämme tutkimuksestamme ja oikeudenistunnosta syntyneiden kulujen summan näistä varoista ja siirrämme puoli miljoonaa euroa naiselle, jonka olette raiskannut. Olemme myös solmineet käyttämänne sähköyhtiön ja vesilaitoksen kanssa sopimuksen, jonka nojalla sähkön ja veden myynti teille on nyt keskeytetty. Lisäksi, mikään huoltoasema ei suostu myymään teille polttoainetta, eikä mikään juna-, lento- tai bussiyhtiö suostu myymään teille lippua. Me solmimme sopimukset kaikkien kotinne lähellä sijaitsevien kauppojen kanssa, jotta he kieltäytyisivät myymästä teille mitään. Jos astutte jalallannekaan kadulle, joka sijaitsee talonne edustalla, teidät pidätetään luvattomasta läpikulusta."

"Voin kertoa teille aivan suoraan ,että jos päätätte jäädä kotiinne, ette voi selvitä kovin pitkään. Teiltä loppuvat ruoka ja vesi. Voitte aina yrittää karata kotoanne, jolloin joutuisitte jättämään kaiken omistamanne. Silloinkin voisitte vain juosta jonnekin piiloon. Jos onnistuisitte tässä uhkarohkeassa yrityksessä, nimenne lisättäisiin rikollisten keskusrekisteriin, eikä teitä edustaisi enää kukaan yksikään kunniallinen suojelusjärjestö."

"Kuitenkin on olemassa vaihtoehto. Jos tulette mukaamme, tarjoamme teille viiden vuoden ajaksi työpaikan. Tuona aikana työskentelette meille ja työasemanne määräytyy osaamisenne perusteella. Jos teillä ei ole hyödyllisiä taitoja, voimme kouluttaa teitä. Teidän palkkanne siirretään suoraan meille ja niillä rahoilla korvaamme aiheuttamianne kuluja. Osa näistä tuloista laitetaan säästöön, jotta päästessänne vapaaksi teillä on pieni pesämuna, jolla aloittaa uusi elämä. Vapaaksi päästyänne teidän nimenne pyyhitään mustalta listalta ja olette jälleen vapaa kansalainen."

Pystymmekö edes kuvittelemaan jonkun valitsevan omaan kotiinsa jäämisen ja kuolemisen janoon ja nälkään? Vaikka raiskaaja ei edes haluaisi tulla paremmaksi ihmiseksi, hänkin varmasti ymmärtää annettujen vaihtoehtojen hyöty-haittasuhteet.

Alkuperäinen teksti: http://www.lewrockwell.com/molyneux/molyneux19.html

Virhekannustin: piilokustannukset

Työpalvelupaikallani on yksi kahviautomaatti. Se on viisi kerrosta alempana. Jengillä on kaksi vaihtoehtoa: käyttää jokaiseen kahvikupilliseen huomattava hakuaika, tai keittää korkeakoulutetun tuntipalkalla koko joukolle kahvit samassa kerroksessa.

Molemmat vaihtoehdot tietysti ovat tehottomia. Tehokkaampaa luultavasti olisi, että tässäkin kerroksessa olisi automaatti, tai parikin. Miksei niitä sitten ole hankittu? Luultavasti, koska kukaan ei ole tullut laskeneeksi automaatin hyötyjä ja haittoja tarpeeksi pitkälle. Kun hyödyt otetaan laskuun, automaatista tulee usein kannattava, mutta jos kaukana olevan automaatin haittoja ei, näyttää helposti siltä että yksi alakerrassa oleva automaatti on kustannustehokkain vaihtoehto.

Sekä yritykset että virastot tekevät tällaisia virheitä. Virastoissa kilpailu ei kuitenkaan rajaa niitä. Niinpä työpaikallani kahviautomaatteja on lisätty ja siirrelty ensikokemusten jälkeen. Työpalvelupaikallani luultavasti keitellään kahvia käsipelillä vielä vapautuessani.

Siksi on helppo nähdä että ainoat tilanteet joissa julkinen sektori voi edes teoriassa tuottaa yksityistä parempia tuloksia ovat niitä, joissa yksityinen talous menee jostakin syystä huomattavasti tavallista pahemmin metsään: ongelmien pitää olla niin pahoja että ratkaisu löytyy vähemmällä miettimisellä kuin mitä kahvinkeitto vaatii.

Virhekannustin: 3PPP

Ajattelin, että voisi pistää pystyyn pientä sarjanpoikasta, Markets in Everythingin henkeen. Kun eteen tulee mielenkiintoisia virhekannustimia omassa elämässä tai uutisissa, yritän pistää siitä noottia. Ensimmäinen mielenkiintoinen liittyy ns. third party payment problemiin. Jos joku maksaa viulusi, kannustimesi rajoittaa kulutustasi häviää.

Astuin juuri sivariin, joten työpalvelupaikkani maksaa vuokran, veden ja sähkölaskut. Tästä seuraa että vessan lattialämmitys on nyt ensimmäistä kertaa päällä.

Tällaisia korvauskäytäntöjä perustellaan usein sillä että ihmiset käyttävät rahansa väärin. Esimerkki näyttää mikä ajatusmallissa menee pieleen. Olisi tuntuvasti järkevämpää antaa sivarille korkeampi päiväraha ja jättää laskut maksamatta.

Poliisi ja tiedotusvälineet yrittävät estää rikollisten kiinnioton

Suomalainen nainen joutui kuuden ilmeisesti Lähi-idästä kotoisin olevan miehen joukkoraiskaamaksi Oulussa.

Ruotsista ja Norjasta tuttu kulttuurin rikastuttaminen on siis tullut Suomeenkin.

Kuten Ruotsissa ja Norjassa, myös Suomessa poliisi ja tiedotusvälineet yrittävät estää islamilaisten joukkoraiskaajien kiinnijäämisen salaamalla tiedot näiden rikollisten ulkonäöstä ja etnisyydestä.

Mediassa näitä miehiä on kuvattu vain "ulkomaalaisen näköisiksi". Esimerkiksi Daniel Craig, Ben McKenzie, Jean-Baptiste Maunier, Gérard Depardieu, Owen Wilson ja William Mountbatten-Windsor olisivat Suomessa ulkomaalaisia miehiä, mutta jostain syystä en uskoisi kenenkään suomalaisen voivan kuvailla heitä "ulkomaalaisen näköisiksi". Tämä tarkoittaa sitä, että raiskaajat eivät olleet pohjoiseurooppalaista rotutyyppiä.

Poliisin mukaan raiskaajat eivät myöskään olleet neekereitä. Aitoon Orwell-tyyliin Helsingin Sanomat deletoi poliisin alkuperäisen tiedotteen (eli pudotti sen Muistiaukkoon, ks. 1984) ja korvasi tuplaplusepähyvän sanan 'neekeri' uuskielen sanalla 'mustaihoinen'.

Nyt siis tiedämme, että raiskaajat eivät olleet "suomalaisen näköisiä" (=pohjoiseurooppalaista rotutyyppiä) eivätkä "mustaihoisia" (=neekereitä). Maailman n. 800 miljoonasta valkoisesta ihmisestä ehkä n. 250 miljoonaa on riittävän vaaleita ollakseen suomalaisten mielestä "suomalaisen näköisiä". Lisäksi maailmassa on n. 500 miljoonaa neekeriä, joita nämä raiskaajat siis eivät olleet. Jäljelle jää n. 6 miljardia ihmistä eli n. 90% maapallon väestöstä, jotka ovat suomalaisten mielestä "ulkomaalaisen näköisiä" olematta kuitenkaan neekereitä.

Jos Suomessa asuvat maahanmuuttajat ovat edustava otos maapallon väestöstä, Suomen n.165.000 maahanmuuttajasta n. 90% eli n. 150.000 henkeä on rotuprofiililtaan epäilyksenalaisia. Jos puolet näistä on miehiä, poliisin pitäisi siis etsiä näitä kuutta raiskaajaa n.75.000 miehen joukosta. Se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

Poliisi ei selvästikään halua näiden rikollisten joutuvan kiinni. Jos poliisi oikeasti haluaisi yleisön kertovan silminnäkijähavaintojaan näistä raiskaajista, poliisi kertoisi heidän tuntomerkkinsä julkisesti.

Nyt poliisi on vain sanonut, että miehet olivat ulkomaalaisen näköisiä olematta kuitenkaan neekereitä. Yleisö ei kuitenkaan soita poliisin vihjepuhelimeen kertoakseen nähneensä tuohon kuvaukseen sopivia miehiä Oulussa, koska silloin yleisö joutuisi raportoimaan poliisille epäilyksenalaisina henkilöinä n.90% maahanmuuttajista. Silloin ihmiset eivät muuta ehtisi tehdäkään kuin soitella poliisille. Tuhannet ihmiset ympäri Oulua joutuisivat soittamaan poliisille kertoakseen nähneensä ko. kaupunginosassa ko. aikaan henkilöitä, joihin ko. tuntomerkit täsmäävät. Näitä tuhansia turhia silminnäkijähavaintoja ei kuitenkaan voitaisi selvittää. Poliisi toki tietää tämän, joten poliisi on ilmeisesti päättänyt sabotoida omaa rikostutkintaansa kieltäytymällä julkaisemasta raiskaajien tuntomerkkejä. Raiskattu nainen on taatusti antanut poliisille tarkemmat tuntomerkit. Poliisi on kuitenkin kieltäytynyt julkaisemasta niitä, koska poliisi ei halua rikollisten jäävän kiinni.

Lain ja järjestyksen ylläpitämisen pitäisi olla valtion tärkein tehtävä. Minarkistien mielestä sen pitäisi olla valtion ainoa tehtävä. Jos valtio ei enää ylläpidä lakia ja järjestystä, valtio on muuttunut rikollisjärjestöksi. Pyrkimällä estämään raiskaajien kiinnijäämisen poliisi on asettunut rikollisten puolelle rehellisiä kansalaisia vastaan.

Tämä on täysin verrattavissa siihen, että Venäjän poliisi- ja syyttäjäviranomaiset pyrkivät olemaan löytämättä Anna Politkovskajan murhaajaa ja kerrostaloja Moskovassa ja Rjazanissa räjäytelleitä FSB:n (a.k.a. KGB) miehiä.

Suomen, Ruotsin ja Norjan lehdistö tukee poliiseja tässä rikosten suojelemisessa. Tämä on täysin verrattavissa siihen, että Venäjän lehdistö tukee Vladimir Putinin palkkalistoilla olevia murhaajia ja pommimiehiä olemalla kirjoittamatta asioista niiden oikeilla nimillä.

Lehdistöllä ei toki pidä olla mitään lakisääteistä velvoitetta kirjoittaa kaikesta mahdollisesta, koska palstatila on rajallinen resurssi. Tiedotusvälineiden pitäisi olla yksityisomistuksessa ja yksityiseen omistusoikeuteen kuuluu tietysti oikeus päättää omaisuutensa käytöstä; sanomalehden omistajalla on siis oikeus päätää, mitä lehdessä julkaistaan ja mitä ei. On kuitenkin vähintään moraalisesti väärin, että rikoksista valehdellaan tarkoitushakuisesti.

Suomessa varsinkin Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat kunnostautuneet tahallisessa valehtelussa. Kymmenentuhatta autoa ja kymmeniä taloja (kauppoja, ravintoloita, sairaaloita, poliisiasemia, kirjastoja jne.) parin viikon aikana Ranskassa polttaneet islamilaiset terroristit olivat YLE:n ja HS:n mukaan "ranskalaista nuorisoa".

Nyt suomalaisen naisen joukkoraiskaukseen syyllistyneet arabit tms. lähi-itämaalaiset ovat HS:n mukaan vain "ulkomaalaisen näköisiä". Tärkeintä on kertoa, että he "eivät ole mustaihoisia". On siis tärkeämpää suunnata epäilyt pois esim. somaleista kuin saada rikolliset kiinni.

"Ulkomaalaisia ei-mustaihoisia" ovat mm. japanilaiset, mutta jostain syystä en usko näiden joukkoraiskaajien olleen japanilaisia. Lehdistöä ei kuitenkaan kiinnosta raiskaajien kiinniottamiseen johtavien relevanttien tietojen julkaiseminen, vaan ainoastaan somalien suojeleminen aiheettomilta epäilyksiltä.

Sehän olisi nimittäin aivan kauheaa, jos joku suomalainen luulisi jonkun somalin joskus syyllistyneen johonkin raiskaukseen. Tällaisten rasististen uskomusten yleistyminen pitää estää kaikin keinoin.

Sen sijaan raiskaajien kiinnisaamisella ei ole mitään väliä. Jos olisi, lehdissä olisi kerrottu relevantteja tuntomerkkejä. Koska niitä ei ole kerrottu, lehdistö pyrkii tahallisesti estämään raiskaajien kiinniottamisen.

Lehdistö on rikollisten puolella rehellisiä kansalaisia vastaan.

Ruotsissa on jo pitkään harrastettu ns. vastuullista tiedottamista, jossa rikollisista mainitaan vain ikä ja sukupuoli. Roturealistit ovat jo oppineet lukemaan rivien välistä, että "kymmenen 16-vuotiasta poikaa raiskasi 45-vuotiaan naisen" tarkoittaa aina rauhan uskonnon edustajia. Puusilmät eli multikultiuskovaiset kuitenkin kieltäytyvät näkemästä tällaisia asioita ja haukkuvat kaikkia maahanmuuttajarikollisten olemassaoloon uskovia natseiksi.

Oslossa tehdään 6 (kuusi) kertaa enemmän raiskauksia per capita kuin New Yorkissa. Syynä moiseen on tietysti se, että Oslossa on enemmän muslimeja kuin New Yorkissa. Tätä ei kuitenkaan ole Norjan lehdistössä kerrottu, vaan viranomaiset ovat viimeiset 5 vuotta kieltäytyneet julkaisemasta tilastoja raiskaajien tai muiden rikollisten etnisistä taustoista.

Norjalaisille kerrotaan viranomaisten, hallituksen ja poliittisesti korrektien tiedotusvälineiden taholta, että USA:ssa on hirveästi rikollisuutta kapitalistisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden vuoksi. Samaan aikaan Oslossa raiskaukset ovat kuitenkin 6 kertaa yleisempiä kuin New Yorkissa. Norjan kansalle ei tietenkään kerrota, että syynä tähän on Oslon suuri islamilainen maahanmuuttajapopulaatio. Päinvastoin norjalaisille valehdellaan, että islam on rauhan uskonto.

Samaa ns. vastuullista tiedottamista (ks. taistolaisten "edistyksellinen tiedottaminen") on harrastettu vuosikymmeniä Ruotsissa ja viime aikoina myös Suomessa. Kun suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset eivät saa tiedotusvälineistä realistista kuvaa muslimeista, monet naiset joutuvat raiskatuiksi suhtautuessaan muslimimiehiin varomattomasti.

Lehdistön valehtelu muslimien tekemistä raiskauksista on sairaudessaan verrattavissa siihen, että lehdistö yrittäisi kiistää pedofiilien olemassaolon. Vanhemmat varoittavat lapsiaan namusedistä ja kieltävät menemästä namusetien mukaan; suomalaisen, ruotsalaisen ja norjalaisen lehdistön harrastama "islam on rauhan uskonto, kukaan muslimi ei koskaan ole syyllistynyt mihinkään rikokseen"-tyylinen propaganda on verrattavissa siihen, että lapsia suoranaisesti kehotettaisiin menemään namusetien autoihin.

"Namusedät ovat kilttejä, namusetäfobia on rasismia, sinun pitää suhtautua suvaitsevasti namusetien kulttuuriin, namusedät poistavat työvoimapulamme ja rikastuttavat kulttuuriamme; meidän pitää saada Suomeen/Ruotsiin/Norjaan lisää namusetiä, jotta olisimme suvaitsevainen ja moniarvoinen yhteiskunta; meidän pitää täyttää tämän vuoden namusetäkiintiömme vaikka taannehtivasti ensi vuonna hakemalla ulkomailta lisää namusetiä Suomeen, jotta emme vain jäisi paitsi moniosaajanamusetien kulttuuriamme rikastuttavasta vaikutuksesta."

Tämä on nykyään Euroopan valtioiden virallinen ideologia.

Tätä ideologiaa ylläpidetään massiivisella aivopesulla ja Pavlik Morozov-tyylisellä ajatusrikollisten ilmiantamisella.

Yksityisten tiedotusvälineiden kohdalla tällainen tahallinen valehtelu on vähintäänkin moraalisesti väärin. Rikollisia koskevien relevanttien tietojen (uskonto, etnisyys, rotu) tahallinen salaaminen ei ole perusteltavissa sillä, että palstatilaa on rajallinen määrä; "nuorukaiset polttivat kymmenentuhatta autoa" ei vie yhtään sen vähemmän palstatilaa kuin "islamilaiset terroristit polttivat kymmenentuhatta autoa", joten tiedotusvälineen omistajalla ei ole mitään legitiimiä syytä valehdella islamilaisten terroristien olevan "ranskalaista nuorisoa".

Yksityisten tiedotusvälineiden omistajat ovat syyllisiä avunantoon rikokseen, koska valehtelemalla rikoksista he estävät tahallisesti rikollisten kiinniottoa.

Valtiollisten tiedotusvälineiden (YLE, BBC, Deutsche Welle, RAI, TV5, SVT jne.) kohdalla rikos on vielä vakavampi, koska kyse on viranomaisten pyrkimyksistä suojella rikollisia.

Jos ja kun hallitukset ja niiden hyväksi työskentelevät viranomaiset ovat rikollisten puolella rehellisiä ihmisiä vastaan, vallanpitäjät ovat julistaneet sodan omaa kansaansa vastaan.

Yhteiskuntasopimusta ei enää ole.

Viisivuotissuunnitelman, eikun kymmenvuotissuunnitelman tavoitteet saavutettu

YTV-liikenteen asiakaslehti Hyppää kyytiin:

Syysliikennekauden merkittävät tapahtumat liittyvät bussiliikenteeseen. Bussi-Jokerin ensimmäisen hankesuunnitelman kirjoittamisesta on ehtinyt vierähtää kymmenen vuotta. Nyt on aika juhlia maaliintuloa. Erityiskiitos kuuluu kaikille pitkän matkan projektissa mukana olleille. He ovat nähneet Jokerin niin tarpeelliseksi, ettei periksi ole annettu, vaikka työn lopullinen toteutuminen on viivästynyt alkuun suunnitellusta.

Julkinen sektori siis kuluttaa yhden bussilinjan suunnittelemiseen kymmenen vuotta ennen linjan liikennöinnin aloittamista.

Jos joku yksityinen yritys olisi noin paska, se ei kehtaisi kertoa tuollaisesta ryssimisestä julkisesti. Niin yksinkertaisen asian kuin yhden ainoan bussilinjan suunnitteleminen kymmenen vuoden ajan ennen varsinaisen palvelutuotannon alkamista olisi yksityiselle yritykselle niin suuri häpeä, että moista häröilyä pidettäisiin aivan täydellisenä epäonnistumisena.

Sen sijaan julkinen sektori suorastaan ylpeilee yhden ainoan bussilinjan saamisesta liikenteeseen kymmenen vuotta kestäneen arpomisen ja säätämisen jälkeen ikään kuin se olisi jotenkin merkittävä saavutus: Nyt on aika juhlia maaliintuloa. Erityiskiitos kuuluu kaikille pitkän matkan projektissa mukana olleille.

Julkinen sektori ylpeilee sellaisesta saavutuksesta, joka yksityiselle yritykselle olisi vitunmoinen häpeä.

Julkinen sektori on siis täysin kyvytön hoitamaan tehtäviään. Julkisella sektorilla on täysin eri laatustandardit ja asiakaspalvelutavoitteet kuin yksityisellä sektorilla: se, mikä on yksityisellä sektorilla täyttä paskaa, on julkisella sektorilla hieno saavutus.

Julkinen sektori ei edes yritä olla yhtä hyvä kuin yksityinen sektori. Julkinen sektori asettaa riman niin matalalle, että yksityisellä sektorilla totaalisen epäonnistuneeksi katsottu suoritus on julkisen sektorin mittapuulla hyvä suoritus.

Tämä on verrattavissa siihen, että kehitysvammaisilta ei vaadita samaa koulumenestystä kuin normaaliälyisiltä.

Julkinen sektori eli sosialistinen sektori on niin paska, että sitä koskevat laatustandardit ovat yksityisen sektorin laatustandardeihin verrattuna yhtä huonoja kuin 20-vuotiaiden kehitysvammaisten opetussuunnitelman tavoitteet verrattuna 20-vuotiaiden teekkarien opetussuunnitelmaan.

Sosialismi ei toimi, MOT.

Päivän Syreeni (anarkokapitalismilistalta)

An: "Anarkokapitalismilista"
Von: "Sampo Syreeni"
Datum: Wed, 6 Sep 2006 14:43:32 +0300 (EEST)

On 2006-09-06, svenlaakso wrote:

> Nykyisen kaltaisessa globaalissa taloudessa erittäin suuret, pieniä
> valtioita suuremmat korporaatiot voivat kilpailuttaa yksittäisiä
> valtioita (verotus, ympäristöpolitiikka, työvoiman hinta). Jos valtio
> ei sopeudu korporaatioiden saneluehtoihin, korporaatiot lähtevät.

Jos korporaatio yrittää kilpailuttaa valtiota, valtio tietysti päästää
korporaation sisään markkinoille vain jos sille on siitä hyötyä. Jos
markkinoillepääsystä on kerran valtiollekin hyötyä, on vaikeaa nähdä
miksi korporaatio ei saisi näin kilpailuttaa. Jos pääsystä taas ei ole
hyötyä, korporaatio lähtee, mutta valtiohan on tähän vain tyytyväinen
koska korporaatio oli antamassa sille niin huonot kauppaehdot
(saastetta, tms.) ettei sitä kuitenkaan olisi kaivattu maahan.

Tunnut siis olettavan, että korporaatio voi lisäksi pakottaa valtion
hyväksymään sille nettotappiolliset ehdot, vähän kuten ryöstäjä pakottaa
ryöstettävän hyväksymään sen että joko rahat tai henki lähtee. Tämä ei
kuitenkaan voi vielä seurata pelkästään valtioiden kilpailuttamisesta,
koska valtiotkin kilpailuttavat päin vastoin yrityksiä ja hyödyllisiä
yrityksiä on myös isot kasat kilpailemassa markkinoillepääsystä.
Valtiolla on aina se vaihtoehto että se ottaa markkinoilleen kilpailevan
yrityksen paremmilla ehdoilla ja varsinkin isompien valtioiden kohdalla
viime kädessä myös se että se sulkee rajansa kaikelta kilpailulta ja
pärjää kotimarkkinoiden varassa. Nettotappiollisia ehtoja ei
yksinkertaisesti tarvitse hyväksyä.

Lisäksi valtiolla on väkivaltakoneisto jota yrityksellä ei ole jollei
jokin toinen valtio tue sitä. Sen avulla se pystyy kyllä karkottamaan
yrityksen jos se niin haluaa, jollei vastassa ole isompi
väkivaltakoneisto. Mutta jos yrität väittää jälkimmäistä, joudut
antamaan esimerkin jossa nettotappiollisia ehtoja on esitetty ja niitä
on tuettu väkivalloin. Tällaisia ei juuri ole.

Myös Mikon kysymys Suomen pienuudesta on olennainen: hyvin harvat
yritykset ovat niin isoja että ne voisivat kilpailla väkivallassa
pienenkään valtion kanssa, etenkään kun valtio voi tuottaa väkivaltaa
tappiolla mutta yritys joutuu maksamaan sen liikevoitostaan (tästä tulee
noin kertaluokan suuruinen epäsuhta saman liikevaihdon valtion ja
yrityksen maksukykyjen välille). Oikeastaan vain erittäin pienet,
heikot, korruptoituneet ja sisäisistäkin jännitteistä kärsivät maat ovat
alttiita tällaiselle, ja silloinkin vain erittäin isojen ja
korruptoituneiden yritysten käsissä; esimerkit voitaneen laskea yhden
käden sormin ja kun valtion korruptioon ja heikkouteen yleensä liittyy
paljon, paljon pahempiakin seuraamuksia, niihin liittyvät ongelmat
tietysti pitäisi ratkaista ensi sijassa poistamalla korruptio valtiosta.
Ei tuhoamalla tuottava, yhteiskunnalle hyödyllinen yritys.

Itse näkisin, että oikeastaan ainoat jäljellejäävät vaihtoehdot ovat
että a) valtioiden hyväksikäyttö on näennäistä ja sekin väkivalta jota
niitä vastaan toisten valtioiden taholta käytetään itse asiassa ajaa
hyviä, ei haitallisia, päämääriä tai b) valtio toimii siinä mielessä
tyhmästi että se hyväksyy esimerkiksi korruption tai vastaavan takia
kansalleen nettotappiollisia ehtoja. Nähdäkseni molempia tapahtuu:
vasemmistolaisessa propagandassa usein väitetään että hyväksikäyttöä
(esim. "sosiaalista dumppausta") on sielläkin missä kauppa
todellisuudessa on maan asukkaille hyödyllistä (esim. vapaakauppa
hyödyttää yksikäsitteisesti kehitysmaita, eikä hyöty mene mihinkään
siitä että riittävän irrationaalinen valtio ehkä pitää pakottaa
kaupanvapauttamiseen länsimaiden taholta), ja toisaalta valtiot eivät
todella ole niin rationaalisia toimijoita että ne aina toimisivat tässä
kuvatulla tavalla. Voi käydä niinkin että valtio ajaa diktaattorinsa
etua ja sallii sosiaalisen dumppauksen koska sen sallimalla diktaattori
pystyy realisoimaan asemansa helpoimmin kuivaksi käteiseksi, omaksi
hyödykseen ja kansan kustannuksella. Et cetera.

Mutta jälkimmäinenhän on helposti arvattavissa mm. julkisen valinnan
teorian avulla, eikä siinä ole listalaisille mitään uutta. Siksihän
täällä juuri suhtaudutaan niin skeptisesti kaiken sortin valtioihin:
niitä ei pidetä hyödyllisinä koska ne ovat aina ja kaikkialla alttiita
tällaisille väärinkäytöksille ja omalle, sisäiselle, haitalliselle
dynamiikalleen. Valtioita on syytä epäillä, koska niistä tiedetään että
ne jo rakenteensa ja ennakko-oletustensa puolesta usein toimivat
huonosti ja siksi väärintekevät. Listalla vain tyypillisesti sovelletaan
tätä epäluuloa johdonmukaisesti: totta kai se maailmanvaltiokin
keskittää valtaa, luopuu vallastaan riittävän rikkaan yksityisen
toimijan hyväksi samoin ehdoin kuin pienempi valtio, ja on siis kansan
hyvinvointia silmälläpitäen vielä paljon pelottavampi rakenne kuin
pienemmistä valtioista ja/tai yrityksistä koostuva, sentään kilpailun
rajaama anarkia.

> Perustelut ja tilastotieto näille väittämille löytyy Noam Chomskyn
> laajasta ja suomennetustakin kirjasta Ideologia ja valta.

Pitäisi varmaan joskus lukea, mutta totta puhuen pidän Chomskyn
kontribuutiota lähinnä retorisena.

> Yhdysvalloissa tosin pyritään kaiken aikaa hajauttamaan valtiovaltaa
> siten, että korporaatioiden totalitarismi voisi olla nykyistä lähes
> absoluuttista tilannetta vieläkin kaikenkattavampaa.

Sinä tunnut ajattelevan, että valtio lähtee yritysten talutusnuoraan
siksi että jokin ulkoinen, suurempi uhkatekijä pakottaa sen siihen.
Tästä ei kuitenkaan ole minkäänlaista historiallista näyttöä. Päin
vastoin näyttää ennemmin siltä että valtio on ensin vahvistunut ja
sitten sisäisten, dynaamisten heikkouksiensa takia antautunut
rauhanomaisesti (ts. salakavalasti) eturyhmien, satunnaisten
enemmistöjen ja vastaavien ohjattavaksi. Juuri Yhdysvallat on tästä
erinomainen esimerkki, koska sitähän mikään ulkopuolinen toimija ei
nykyään pysty uskottavasti uhkaamaan, ja silti se todella usein
toteuttaa jonkun aivan muun kuin keskivertokansalaisensa etua.

Valtioon kohdistuva uhka ei siis tule ensi sijassa ulkoa vaan
sisältäpäin, ja näin ollen se ei ole poistettavissa nujertamalla valtion
ulkopuolelle jäävä valta vaan nimenomaan minimoimalla se valta jota
valtiolla itsellään on. Ratkaisu ei ole siinä että luodaan kaikkia muita
vahvempi maailmanvaltio, vaan siinä että luodaan tilkkutäkki
pienenpieniä hallintoyksiköitä joista yksikään ei mahda yhdellekään
toiselle yhtään mitään, eikä siis ole haluttava kohde haltuunotolle.

> Sitä ilmiötä, että kapitalistiset taloustieteilijät eivät itse näe tai
> julkilausu malliensa ilmiselviä ansoja, pidän tahallisena: nykyään ei
> ole niin tyhmiä ihmisiä, on vain paatuneita rikollisia, jotka toimivat
> manipulaattoreina vaikutusvaltaisissa asemissa, kuten tietyt
> professorit amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa yliopistoissa.

Niinno, Chomskykin on professori amerikkalaisessa yliopistossa, ja
ainakin useimpien listalaisten näkökulmasta hänen kirjoittelunsa on osa
sitä valtion sosialisointi- ja haltuunottoyritystä jota vastaan juuri
pitäisi tapella. Samoin, taloustieteessä listalaisilla ei ole juuri
tarvetta luottaa professorin sanaan, kun kirjallisuus on jo luettu ja
alaa voi siis arvioida itsekin.

> En näe ongelmaa kapitalistisessa kilpailussa sinänsä, vaan ainoastaan
> niissä kilpailun muodoissa, jotka ottavat polttoaineensa inhimillisen
> moraalin rappeuttamisesta.

Kuten? Itseäni moraalifilosofia ja sen suhde oikeelliseen politiikkaan
kiinnostavat laajasti, enkä oikein näe mikä juuri kilpailussa kajoaisi
niin rajusti moraaliin kun itse kuitenkin katson että kilpailu se viime
kädessä moraalinkin oikeellisessa roolissaan ja tehokkaana pitää.

> PIdän oikeudenmukaisesta kilpailusta, ja jos tähän ei suostuta, pidän
> siitä että kilpaulusta luovutaan.

Miten siis määrittelet oikeudenmukaisen kilpailun? Itse määrittelen sen
niin, että kun toisten vapauteen ei kajota, kilpailu on laillista, ja
kun lisäksi erotetaan asiat toisistaan niin ettei vaikutusvallalla
yhdessä asiassa kiristetä toisessa siihen liittymättömässä (eli siis
pidetään huolta siitä että moraalisäännötkin ovat odotusarvoisesti niin
positiivisummaisia kuin voivat olla sen sijaan että niissä olisi kyse
pelkästä distributiivisesta nahistelusta), sitten kilpailu on
moraalisestikin arvokasta. Yritykset sitten nähdäkseni täyttävät
toiminnassaan tällaiset ehdot paljon useammin kuin yksikään valtio.
--
Sampo Syreeni, aka decoy - mailto:decoy@iki.fi