RKP: Suomalaisten on opittava ruotsia palvellakseen suomenruotsalaisia

RKP:n kansanedustaja Mikaela Nylander

A2 Teema: Pakkoruotsi-ilta

Toimittaja Jyrki Richt:

Mitä sinä ajattelet termistä pakkoruotsi?

RKP:n kansanedustaja Mikaela Nylander:

Kyllähän se on hyvin kielteinen mun mielestäni ja ennen kaikkea se antaa väärän kuvan siitä, mistä on oikeesti kyse, koska Suomessa on vallinnut suurta yhteisymmärrystä siitä, että meillä on yleissivistävä peruskoulu, ja tämä oikeus opiskella ruotsia on osa tätä kokonaisuutta.

Toimittaja:

Poistaisitko sanan pakkoruotsi mielelläsi sanavarastosta kokonaan?

RKP:n kansanedustaja:

Kyllä, koska mielestäni se antaa täydellisen väärän kuvan siitä, mistä on oikeesti kyse.

Toimittaja:

Mutta miksi kaikkien pitää opiskella ruotsia pakosti koulussa?

RKP:n kansanedustaja:

No, on oikeus opiskella! Tietysti osa tästä selityksestä liittyy siihen meidän historiaan, elikkä meillä on kaksi kieltä tässä maassa, ja myös osittain se liittyy siihen, että kaikilla on oikeus saada - myös ruotsinkielisillä on oikeus saada - palveluita omalla äidinkielellään.

Mun mielestä se on sekä kulttuurisidonnaista, että myös sidottu näihin ihan konkreettisiin palvelutilanteisiin.

Toimittaja:

Aika moni suomalainen nuori suhtautuu aika kielteisesti tähän ruotsin pakolliseen opiskeluun. Voisiko se pakon purkaminen parantaa ruotsin kielen imagoa?

RKP:n kansanedustaja:

Noin sanottiin myös silloin, kun toisesta kotimaisesta tehtiin vapaaehtoinen ylioppilaskirjoituksissa, eikä se ole mitenkään edesauttanut tilannetta, niin että en usko siihen. Meillä on yleissivistävä koulutus ja tämä on yksi osa sitä.

Toimittaja:

Onko tämä ruotsin kielen pakollinen opiskelu vain yksi keino puolustaa suomenruotsalaisten asemaa ja oikeuksia?

RKP:n kansanedustaja:

Tietysti se on hyvin tärkeä osa tätä, että saadaan palveluita omalla äidinkielellä. Meillä on perustuslaki, joka lähtee siitä, että meillä on kaksi kansalliskieltä, ja tämä perustuu siihen, että olemme rinnakkain eläneet tässä maassa monta sataa vuotta. Suomenruotsalaisuus on osa suomalaisuutta, hyvin kiinteä osa sitä. En voisi kuvitellakaan Suomea ilman suomenruotsalaisia ja ruotsin kieltä.

Kepu kannattaa pedofiliaa

Kepun varapuheenjohtaja Annika Saarikko

HS:

Keskustan Saarikko ehdottaa Suomeen imaamikoulutusta

6.11.2010 11:55

Suomen tulisi tukea imaamien koulutusta, katsoo keskustan varapuheenjohtaja Annika Saarikko. Hänen mielestään tulisi selvittää, miten imaamien opetusta voitaisiin kehittää osana korkeakoulutusta.

Imaamit ovat islamilaisia uskonoppineita. Saarikon mukaan imaamikoulutus tukisi muslimien sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan. Lisäksi selkeästi ohjattu koulutus hälventäisi epäluuloisuutta.

Saarikon mukaan islamin opetus on suomalaisissa kouluissa kirjavaa ja sisällöltään vaihtelevaa. Siksi myös imaamien pedagogisia taitoja tulisi kehittää nykyisestä.

Jussi Halla-aho:

Hadithien (esim. al-Bukhaari) mukaan profeetta Muhammad otti Aisha-nimisen henkilön vaimokseen tämän ollessa 6-vuotias. Muhammad "pani avioliiton täytäntöön" Aishan ollessa 9-vuotias.

...

Professori Jaakko Hämeen-Anttilan Islamin käsikirjan (2001) mukaan ...

"... Sunna [= Muhammadin elämäntapa] on sitova esikuva muslimeille, ja jokaisen hurskaan muslimin velvollisuus on noudattaa profeetta Muhammadin tarjoamaa esikuvaa. Profeetta Muhammad oli [...] virheiltä suojattu (ma'sum), joten hän ei käytöksessään tehnyt mitään väärää tai mitään, mikä ei olisi ollut Jumalan tarkoitus."

Väännetäänpä rautalangasta:

1. Muhammad oli pedofiili.

2. Islamin mukaan Muhammad oli oikeassa kaikissa asioissa.

3. Islamin mukaan pedofilia on siis oikein.

4. Imaamit ovat islamilaisia uskonoppineita, joiden tehtävänä on opettaa islamia tunnustuksellisesti eli saarnata islamia totena.

5. Imaamien tehtävänä on siis opettaa totena, että pedofilia on oikein.

6. Kepun varapuheenjohtaja Annika Saarikko kannattaa imaamien kouluttamista suomalaisten veronmaksajien rahoilla.

7. Kepun varapuheenjohtaja Annika Saarikko siis haluaa suomalaisten veronmaksajien rahoilla opetettavan ideologiaa, jonka mukaan pedofilia on oikein.

8. Minkä tahansa ideologian tai uskonnon tunnustuksellinen opettaminen on ko. ideologian tukemista, joten tunnustuksellisen opetuksen kustantaminen veronmaksajien rahoilla tarkoittaa ko. ideologian tukemista veronmaksajien rahoilla.

9. Kepun varapuheenjohtaja Annika Saarikko siis haluaa tukea veronmaksajien rahoilla islamia eli ideologiaa, jonka mukaan pedofilia on oikein.

10. Kukaan ei halua tukea sellaista ideologiaa, jota itse vastustaa. Esimerkiksi ateistit eivät halua tukea kristinuskoa tai islamia eivätkä kristityt tai muslimit ateismia.

11. Kepun varapuheenjohtaja Annika Saarikko siis kannattaa islamia eli ideologiaa, jonka mukaan pedofilia on oikein.

12. Minkään poliittisen puolueen puheenjohtaja tai varapuheenjohtaja ei esitä sellaisia kannanottoja, jotka ovat ristiriidassa ko. puolueen yleisen linjan kanssa. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien linja ON puolueen linja.

13. Kepu siis kannattaa islamia.

14. Islam kannattaa pedofiliaa, joten Kepu kannattaa pedofiliaa.

15. Kaikkien pedofilian vastustajien on siis vastustettava Kepua.

Kepu on pedofiliaa kannattava puolue eli pedofiilipuolue. Pedofilia on Kepun tahto.

Kokoomus ja SDP: Lisää pakkoruotsia!!

opetusministeri Henna Virkkunen (kok)

Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) haluaa lukioihin lisää pakkoruotsia:

Opetusministeri Henna Virkkusen mukaan ruotsin kielen kurssien lisäämistä tulee harkita lukio-opiskelijoiden huonontuneen kielitaidon takia.

Virkkusen mukaan huonontunut kielitaito johtuu osin ylioppilastutkintouudistuksesta, jolloin ruotsin koe tuli vapaaehtoiseksi. MTV:n uutisten selvityksen mukaan ruotsin kirjoittajien määrä on vähentynyt vuosi vuodelta.

- Nyt pitää harkita sitä, että pitäisikö kaikille yhteisiä ruotsin kursseja lisätä, sillä tason heikkeneminen on huomattu yliopistoissa ja korkeakouluissa.

"Kaikille yhteiset ruotsin kurssit" tarkoittaa kaikille PAKOLLISIA ruotsin kursseja. Kokoomukselle ei siis riitä edes nykyinen pakkoruotsi, vaan pakkoruotsia pitää olla nykyistäkin enemmän.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen sanoi taannoin kannattavansa pakkoruotsia huolimatta siitä, että Kokoomuksen puoluekokouksen mukaan Kokoomus vastustaa pakkoruotsia. Katainen siis vastustaa työnantajansa eli puolueensa kantaa. Yleensä, jos työntekijä kieltäytyy tottelemasta työnantajansa määräyksiä, työntekijä irtisanotaan. Miksi Katainen ei ole saanut kenkää Kokoomuksesta, vaikka Katainen kieltäytyy Kokoomuksen puheenjohtajana noudattamasta puoluekokouksessa päätettyä puolueen kantaa?

Opetusministeri Henna Virkkunen, joka nyt vaatii lisää pakkoruotsia lukioon, on aiemmin kannattanut pakkoruotsia jopa ala-asteelle:

Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) kannattaa ruotsin opetuksen aikaistamista peruskoulussa. Keskisuomalaisen mukaan Virkkunen suhtautuu myönteisesti Suomen ruotsinopettajat ry:n esitykseen, että ruotsin opinnot aloitettaisiin jo peruskoulun viidennellä luokalla.

Nykyisin suurin osa koululaisista aloittaa kielen vasta seitsemännellä luokalla.

Virkkunen perustelee kantaansa sillä, että mitä nuorempana uuden kielen opiskelun aloittaa, sitä helpompaa se on. Nykyinen kolmentoista vuoden ikä ei ehkä ole kaikkein otollisin aika aloittaa ruotsin pänttäämistä, Virkkunen toteaa.

Kokoomuslainen opetusministeri siis haluaa lisätä pakollisia ruotsintunteja sekä peruskoulussa että lukiossa.

Tämä olisi historian pyörän kääntämistä taaksepäin. Tätä voisi verrata siihen, että Suomen koulujärjestelmään palautettaisiin tsaarinaikainen pakkovenäjä.

Ruotsi on yhtä turha kieli kuin tanska tai norja. Pakkoruotsi on historiallinen muinaisjäänne siltä ajalta, kun ruotsi oli Suomen ainoa virallinen kieli.

Ruotsi on Suomessa nykyään marginaalinen vähemmistökieli. Se, että ruotsi on pakollinen oppiaine Suomen väestön suomenkieliselle valtaenemmistölle, on sama asia kuin se, että bretoni olisi pakollinen kieli Ranskassa tai kymri (wales) Iso-Britanniassa.



Kokoomuksen lisäksi pakkoruotsia on äskettäin puolustellut SDP:n kansanedustaja Jacob Söderman:

Näringslivets ointresse för svenskan, förvaltningsreformer som utförs utan språkkonsekvensbedömning, att Nordiska rådet blivit så byråkratiserat och tråkiga lektioner i svenska. Det är några centrala orsaker till att svenskan för närvarande utsätts för en exceptionellt hård press, anser Jacob Söderman.
– Går du på restaurang här i Helsingfors får du betjäning på finska och engelska, men inte på svenska. Det är näringslivet som har beslutat det utan att det ens är ekonomiskt motiverat. Och att Finlands Näringsliv EK gick och krävde att svenskan ska bli valbar i skolor var pricken över i, en verklig bottennotering.

Söderman siis pitää "pohjanoteerauksena" sitä, että EK kannattaa ruotsin vapaaehtoisuutta. Onpas röyhkeä asenne. Söderman ei ainoastaan kannata pakkoruotsia, vaan yrittää kieltää Elinkeinoelämän keskusliittoa esittämästä omaa kantaansa ruotsinopetuksen tarpeellisuudesta. EK:n intressissä tietysti on ottaa kantaa koulujärjestelmään, koska tämän päivän koululaiset ovat huomispäivän työntekijöitä; jos koulujärjestelmä haaskaa oppilaiden aikaa tarpeettomiin kieliin, tämä vähentää oppilaiden aikaa opiskella hyödyllisempiä kieliä tai muita hyödyllisiä aineita.

Pakkoruotsi vähentää esim. saksan, ranskan tai venäjän opiskeluun käytettävissä olevaa aikaa. Elinkeinoelämän intressissä olisi, että Suomessa olisi enemmän esim. saksaa, ranskaa, venäjää, espanjaa ja kiinaa osaavia ihmisiä. Näin ollen on erittäin järkeenkäypää, että Elinkeinoelämän keskusliitto vastustaa nuorten koululaisten ja opiskelijoiden ajan haaskaamista ruotsin kaltaiseen tarpeettomaan kieleen.

Söderman väittää "elinkeinoelämän" päättäneen, että Helsingin ravintoloissa ei saa palvelua ruotsiksi. Söderman ei siis ymmärrä markkinataloudesta mitään. Jokainen ravintola päättää itse, millä kielellä haluaa asiakkaita palvella. "Elinkeinoelämä" ei päätä sitä kollektiivisesti.

Elinkeinoelämän keskusliitto (EK) voi esittää kannanottoja koko "elinkeinoelämän" eli yrityssektorin puolesta, koska EK nimenomaan on koko yrityssektoria edustava edunvalvontajärjestö. EK voi esittää "elinkeinoelämän" kantana mm., että koululaisten eli tulevaisuuden työntekijöiden aikaa ei pitäisi haaskata ruotsin kaltaiseen turhaan kieleen. Sen sijaan EK ei päätä minkään ravintolan puolesta, puhuuko ravintolan henkilökunta asiakkaiden kanssa ruotsia.

Söderman kuitenkin luulee juuri näin: Det är näringslivet som har beslutat det utan att det ens är ekonomiskt motiverat. Millä ihmeen perustella Söderman väittää, että ruotsinkielisen palvelun puuttuminen ei ole taloudellisesti perusteltua? Luuleeko Söderman voivansa yksin arvioida, mikä on kannattavaa Suomen tuhansille ravintoloille ja mikä ei?

Söderman on seinähullu. Söderman ei ymmärrä talouden toiminnasta yhtään mitään. Söderman ei ymmärrä, että Suomessa toimivien noin neljännesmiljoonan yrityksen kannattavuutta ei voi kukaan yksittäinen ihminen arvioida täysin ulkopuolisena, mutu-mielipiteitä noin vain lonkalta heittäen. Söderman ei ole ilmeisesti koskaan ollut töissä missään yrityksessä, vaan on ollut koko aikuiselämänsä ajan poliitikko ja virkamies. Tuollainen ihminen, joka ei ymmärrä yritysten toiminnasta yhtään mitään, on eduskunnassa päättämässä koko yhteiskuntaa koskevista asioista, siis viiden miljoonan suomalaisen asioista. Söderman on malliesimerkki poliitikkojen sanoinkuvaamattomasta tyhmyydestä ja tietämättömyydestä.

kansanedustaja Jacob Söderman, SDP

Jacob-Magnus Söderman (s. 1938) oli kansanedustaja 1972–83 ja uudelleen 2007 alkaen, oikeusministeri (1971), sosiaali- ja terveysministeri (1982), Uudenmaan läänin maaherra (1982–89), eduskunnan oikeusasiamies (1989–95) ja ensimmäinen Euroopan oikeusasiamies (1995–2003). Söderman nousi eduskuntaan varasijalta kesällä 2007 Tuula Haataisen tultua nimitetyksi Helsingin apulaiskaupunginjohtajaksi ja luovuttua edustajanpaikasta 11.9.2007.

Enligt Söderman behövs det tvång i skolorna för att barn och ungdomar ska lära sig något.

Se, että pakollisia aineita on olemassa, ei ole perustelu sille, että nimenomaan RUOTSIN pitäisi olla pakollinen aine.

Södermanin logiikalla voitaisiin perustella vaikka pakkokymriä tai pakkohepreaa.

– Avskaffas den så kallade tvångssvenskan så betyder det att finländarna kan ännu färre språk.

Täsmälleen päinvastoin!!

Pakkoruotsin lakkauttaminen antaa koululaisille ja opiskelijoille enemmän aikaa esim. saksan, ranskan, espanjan tai venäjän opiskeluun.

Till exempel pojkar i en viss ålder trimmar helst mopeder om de själva får välja.

Puhu vain omasta puolestasi, idiootti.

Vaikka nuorille ei annettaisi täydellistä vapautta päättää omasta ajankäytöstään kokonaan itse, TÄMÄ EI OLE MIKÄÄN PERUSTELU PAKKORUOTSILLE. Jos ja kun nuoret halutaan pakottaa johonkin opiskeluun, tämä ei edellytä nimenomaan RUOTSIN pakollisuutta.

Söderman puhuu siitä, että nuoret pitää pakottaa johonkin opiskeluun. Tämähän on vain kannanotto oppivelvollisuuden puolesta, ei pakkoruotsin puolesta!!

Söderman ei tajua, että oppivelvollisuus EI OLE pakkoruotsin synonyymi.

Söderman luulee, että pakkoruotsin vastustajat ovat oppivelvollisuuden vastustajia. Söderman siis taistelee olkinukkeja vastaan. Oppivelvollisuuden vastustajia ei ole Suomen poliittisella kartalla. Sen sijaan pakkoruotsin vastustajia on enemmistö Suomen äänioikeutetusta väestöstä. Söderman kuitenkin puhuu ikään kuin pakkoruotsin vastustajat vastustaisivat samalla kaikkea oppivelvollisuutta!!

Söderman ei siis ollenkaan tiedä, mistä puhuu. Söderman on seniili huru-ukko. Söderman on täysin pihalla asioista. Söderman ei ollenkaan tajua, mistä on kyse.

Söderman påpekar att språklagen inte gäller näringslivet, utan enbart den offentliga sektorn som hela tiden privatiseras.

Kielilaki koskee julkisten palveluiden saatavuutta suomeksi ja ruotsiksi eikä siis liity pakkoruotsikysymykseen ollenkaan:

Kielilaki on laki, joka kertoo miten Suomen perustuslain mukaisia kansalliskieliä äidinkielenään puhuvan kansalaisen kielelliset oikeudet käytännössä toteutuvat. Lain tarkoituksena on taata suomen- ja ruotsinkieliseen väestöön kuuluville mahdollisuus elää täysipainoista elämää omalla kielellään. Lisäksi on oikeus tulkkaukseen ja asiakirjan käännökseen.

Vuonna 2004 voimaan tullut uusi kielilaki korvasi vanhan, vuodelta 1922 olleen kielilain. Laki ei anna kenellekään uusia oikeuksia, vaan tavoitteena on, että perustuslain mukaiset kielelliset oikeudet toteutuvat käytännössä. Uutta on, että viranomaisen tulee huolehtia yksilön kielellisten oikeuksien toteutumisesta ilman, että yksilön tarvitsee erikseen vedota niihin. Kielilaki sisältää täsmälliset säännökset oikeudesta käyttää suomea ja ruotsia viranomaisten kanssa asioidessa. Kielilaki määrittää vähimmäistason. Yksittäisten virkamiesten kielitaidosta määrää kielitaitolaki.

Yleinen väärinkäsitys on, että kielilaki tai kielitaitolaki edellyttäisi kaikilta suomen ja ruotsin taitoa. Todellisuudessa riittää että viranomaisissa on riittävästi molempia kieliä osaavia niissä tehtävissä, joissa kielitaitoa tarvitaan. Valtion viranomaisten kielitaitovaatimukset koskevat yleensä virkoja, joihin vaaditaan korkeakoulututkinto tai joihin liittyy julkisen vallan itsenäistä käyttöä. Kuntien henkilöstön kielitaitovaatimukset kunnat asettavat itse, mutta niiden on turvattava kielilain vaatimusten täyttyminen: kaksikielisessä kunnassa on jokaisella oikeus saada palvelua valitsemallaan kansalliskielellä. Yksikielisessä kunnassa tämä on tarpeen vain tiettyjen viranomaisen aloitteesta vireille tulevien asioiden hoitamisessa.

Söderman:

– Trenden har varit den att när verksamheten övergår från kommunens förvaltning till någon annan sektor så börjar man fuska med språkfrågorna. Det är farligt.

Södermania siis pelottaa se, että yksityisellä sektorilla ei saa ruotsinkielistä palvelua niin helposti kuin julkisella sektorilla. Tämähän nimenomaan osoittaa ruotsin tarpeettomuuden!! Yksityinen sektori noudattaa markkinalogiikkaa: asiakkaille tarjotaan sitä, mistä asiakas on valmis maksamaan. Ruotsinkieliset asiakkaat suomenkielisenemmistöisillä seuduilla (esim. Helsingissä ja Turussa) eivät yleensä pidä ruotsinkielistä palvelua esim. kaupoissa tai ravintoloissa niin tärkeänä, että kävisivät vain ruotsinkielistä palvelua tarjoavissa kaupoissa tai ravintoloissa. Ruotsin kielelle ei siis ole kysyntää vapailla markkinoilla. Tämä nimenomaan osoittaa ruotsin kielen tarpeettomuuden.

Söderman önskar att starka finlandssvenskar i näringslivet skulle hålla på svenskan.

–Det skulle de tamejfan kunna göra.

Söderman siis kuvittelee, että Suomen talouselämä on täynnä ruotsinkielisiä suuryritysten johtajia. Söderman elää menneessä maailmassa. Söderman luulee, että ruotsinkieliset yritysjohtajat voisivat "pitää kiinni ruotsista" vaatimalla alaisiaan tai liikekumppaneitaan puhumaan heidän kanssaan ruotsia. Söderman ei tajua, että tuolla tavalla käyttäytyvä yritysjohtaja olisi kohta entinen yritysjohtaja.

En annan orsak som gjort att svenskan blivit ointressantare är enligt Söderman att Nordiska rådet blivit ineffektivt.

– Förut var det ett viktigt samarbetsforum där det var bra att kunna svenska. Sedan vi inträdde i EU har toppolitikerna tappat sitt intresse för rådet.

Söderman elää aivan omassa omituisessa harhamaailmassaan. Pohjoismaiden neuvostolla ei ole koskaan ollut mitään merkitystä. Söderman kuitenkin luulee, että PN on aiemmin ollut suomenkielisille tärkeä syy osata ruotsia. Söderman ei tajua, että PN ei kiinnosta Suomessa kuin muutamia kymmeniä poliitikkoja ja virkamiehiä. Söderman on ilmeisesti pyörinyt koko aikuiselämänsä vain poliitikkojen ja virkamiesten keskuudessa ja siksi virheellisesti luulee muutamien poliitikkojen ja virkamiesten harrastamien hallinnollisten komiteoiden olevan viidelle miljoonalle suomalaiselle jotenkin merkittävä syy opetella ruotsia.

Söderman siis sanoo Suomen peruskoululaisille ja lukiolaisille: opetelkaa ruotsia, jotta voitte isona puhua sitä Pohjoismaiden neuvoston kokouksissa.

Söderman on seinähullu. Söderman luulee kaikkien lasten ja nuorten haluavan olla isona poliitikkoja ja virkamiehiä, jotka muka tarvitsevat ruotsia PN:n kokouksissa.

Kaiken kukkuraksi Söderman suree sitä, että Suomen EU-jäsenyyden myötä PN on menettänyt merkitystään "yhteistyöfoorumina". Kukaan täysjärkinen ihminen ei vertaisi PN:n aiempaa merkitystä EU-jäsenyyden vaikutukseen. PN ei ole koskaan ollut mikään tärkeä instituutio. Vastustan Suomen EU-jäsenyyttä (ja EU:n olemassaoloa), mutta pidän EU:n vaikutusta Suomeen noin miljoona kertaa suurempana kuin PN:n vaikutusta.

Södermanin suru ruotsin kielen tarpeettomuudesta PN:n merkityksen vähennyttyä EU-jäsenyyden myötä on verrattavissa siihen, että joku surisi unkarin kielen opiskelun vähentymistä Suomessa jonkun suomalais-ugrilaisten kansojen perinneyhdistyksen toiminnan hiipumisen vuoksi.

Söderman elää täysin irrallaan reaalimaailmasta. Söderman ei tajua normaalien ihmisten elämästä yhtään mitään. Söderman on tynnyrissä kasvanut pelle, huru-ukko, hörhö, sekopää, kylähullu.

Tuollaiset pölvästit istuvat Arkadianmäellä Mordorin linnassa päättämässä meidän asioistamme.

Uskonnollinen aivopesu kouluissa

Kokoomuksen nuorisojärjestön puheenjohtaja Wille Rydman:

Uskontotiedosta ei ole oman uskonnon opetuksen korvaajaksi
maanantai 5. heinäkuuta 2010

Viime aikoina on useaan otteeseen nostettu esille ajatus siitä, että oman uskonnon opetus korvattaisiin kouluissa yleisen uskontotiedon opetuksella. Valitettavaa omalta kannaltani on, että tätä mielestäni ilmeisen huonoa ajatusta on nostettu erityisen äänekkäästi esille juuri oman puolueeni sisällä. Onneksi tämä uudistusajatus ei sentään ole päätynyt perusopetuksen tuntijakotyöryhmän esityksiin.

Siirtymistä yleisen uskontotiedon opetukseen on perusteltu hyvin vaihtelevin argumentein. Yksi niistä on ollut oppilaiden yhä moninaisemmiksi käyneet uskonnolliset taustat. On aivan oikein todettu, että kunnille tulee kohtuuttomasti kustannuksia pienimpienkin uskonnollisten ryhmien huomioinnista opetuksessa. Nykyisellään kunnat ovat velvoitettuja järjestämään oppilaalle oman uskonnon opetusta, mikäli kunnan alueella on edes kolme kyseisen uskontunnustuksen edustajaa ja huoltajat oman uskonnon opetuksen järjestämistä haluavat.

Ei tarvita kuitenkaan kovin kummoista nokkeluutta todetakseen, ettei tällä argumentilla voida perustella etenkään evankelisluterilaisen uskonnon opetuksesta luopumista suomalaisissa kouluissa ja sen korvaamista yleisellä uskontotiedolla. Kyseinen opetus ei aiheuta kunnille taloudellisia vaikeuksia, koska sen opetusryhmät ovat suuria ja sille riittää runsaasti kysyntää koko maassa.

Huomattavan moni argumentoi ajatusta siirtymisestä yleisen uskontotiedon opetukseen myös tarpeella ymmärtää mahdollisimman laajasti erilaisia uskontoja. Samaan argumentaatioon liittyy usein myös ylipäätään kielteinen suhtautuminen siihen ajatukseen, että lapselle opetetaan jotain tiettyä uskontoa – näin siitä huolimatta, että tunnustuksellisesta uskonnonopetuksesta on Suomessa jo luovuttu, eikä uskonnonopetuksen sisältöä muutenkaan voi Suomessa kovin indoktrinoivaksi luonnehtia.

On ilman muuta selvää, ettei ketään pidä pakottaa opiskelemaan oman uskontunnustuksensa vastaista katsomusainetta. Tämän mahdollistaa jo nykyinenkin käytäntö, jossa uskontokuntiin kuulumattomille ja pienten uskontokuntien edustajille tarjotaan uskonnonopetuksen vaihtoehtona myös yleistä ja tunnustuksetonta elämänkatsomustietoa.

On silti vähintäänkin erikoista, jos tämä ei riitä, vaan myös enemmistöuskontunnustuksen edustajilta halutaan vaihteleviin argumentteihin vedoten riistää mahdollisuus oman uskontonsa opetukseen kouluissa – tuon oppiaineen, joka ei keillekään muille ole pakollinen. Vaikka yleensä välttelen arvailemasta toisten ihmisyksilöiden motiiveja, en taida olla aivan väärässä, jos veikkaan, että näiden vaatimusten taustalla on ihan puhdasta ja yleistä uskontokielteisyyttä – tai vähintäänkin kristinuskon vastaisuutta.

Sinänsä on aivan totta, että mahdollisimman laaja uskonnollinen tietämys ja sivistys on yksilölle eduksi. Vieraiden kulttuurien ymmärtäminen käy helpommaksi, mikäli hahmottaa niiden taustalla vaikuttavat uskomusjärjestelmät ja ritualistisen perinteen oikein. On myös sanottu, että mikäli tuntee vain yhden uskonnon, ei tunne niistä todellisuudessa yhtäkään. Väite ei taida olla aivan perusteeton.

Uskonnot ovat kuitenkin sisällöiltään erilaisia merkitysjärjestelmiä, joiden ymmärtämiseksi on keskeistä ymmärtää noiden merkitysjärjestelmien sisäinen, monella tapaa suljettu logiikka. Vaikka uskonnoilla on myös yhteneväisiä ja toisiaan muistuttavia käsitekategorioita, sellaisia kuten jumaluuden, pyhyyden, tuonpuoleisen jne. käsitekategoriat, ovat niiden merkityssisällöt kuitenkin kullekin uskonnolle erilaiset ja niiden sisäinen dynamiikka erilaista.

Ymmärtääkseen omaa elinympäristöään on erityisen tärkeää tuntea ne uskomusjärjestelmät, jotka ovat vaikuttaneet tuon elinympäristön muovautumiseen. Suomessa ja länsimaissa yleensäkin kristinuskon asema aivan arkipäiväistäkin kulttuuria muovanneena uskomusjärjestelmänä on kiistaton ja ylivoimainen. Puhutaan sitten vaikkapa rakennetusta ympäristöstä, taidehistoriasta, lukutaidon ja opiskelun korostamisesta tai vaikkapa seitsenpäiväisestä viikosta lepopäivineen, on kristinusko ollut aivan keskeinen eurooppalaisuuden muovaaja. Tämän vuoksi kristinuskon kertomus- ja rituaaliperinteen tunteminen on aivan sivuuttamaton avain eurooppalaisuuden ymmärtämiseen.

Merkitysjärjestelminä uskonnot ovat kielten kaltaisia. Samoin kuin kieliäkin, on yksilölle sitä avartavampaa ja hyödyllisempää, mitä useampia uskontoja hän tuntee. Mutta samoin kuin kieltenopetuksessakin, on vieraiden kielten oppimiselle edellytyksenä oman äidinkielen osaaminen – siis että hallitsee jo yhden merkitysjärjestelmän, johon peilata toisia merkitysjärjestelmiä niihin tutustuessaan. Enkä tässä “omalla” uskonnolla tarkoita sitä, että oppilas välttämättä itse tunnustaisi kaikkia kyseisen uskonnon opinkappaleita, vaan sitä, että hän tuntee sen merkitysjärjestelmän, jonka muovaamassa ympäristössä hän itse elää.

Kommentteja facebookista:

Lasse Laitinen

Minkä ihmeen takia uskonto kuuluisi kouluaineeksi ylipäänsä? Uskontotieto voisi olla osa historia / yhteiskuntaoppia, mutta muuten uskonnolla ei ole mitään tekemistä koulun kanssa.

Jussi Lehtola

Onko valtion rooli opettaa kansalaisilleen uskontoa?

Wille Rydman

Valtion tehtävä on mahdollistaa koulutus sellaisissa asioissa, jotka edesauttavat yksilön ymmärrystä ympäristöstään ja auttavat hänen pärjäämistään siinä.

Lasse Laitinen

Ihmettelen sitä, että miksi uskontotieto ei muka edesauta yksilön ymmärrystä eri uskonnoista?

Uskontotiedossa kaikki asiat käytäisiin läpi tasolla "kristityt uskovat: blaa blaa blaa" jolloin valinta jää yksilölle haluaako tähän uskoa vai ei.

Uskonnonopetus nykyisellään on varsinkin ala- ja yläasteella ihan toista luokkaa. Opettajat heittävät täydellistä potaskaa, ja joitain asioita joita on opetettu faktoina, olen huomannut vasta useiden vuosien jälkeen olevan joko täysin fiktiota tai erittäin kiisteltyjä.

Ei tämä kuulu todellakaan kouluun. Pyhäkouluun voi jokainen mennä sitten oikean koulun jälkeen, mutta veikkaampa että vaikka kuinka kristitty maa on kyseessä, ei siellä kovin pitkää jonoa näy.

Pyry Aho

Miten uskonnon opettaminen lisää yksilön ymmärrystä ympäristöstään tai auttaa pärjäämään? Eikö tuo olisi enemmänkin argumentti uskontotiedon puolesta?

Mielestäni uskontotiedon tai uskonnon voisi poistaa oppiaineena kokonaan, ja niitä voisi sivuta yhden tai kahden kurssin ajan pakollisessa elämänkatsomustiedossa.

Mielestäni uskonto ei kuulu kouluihin sekulaarissa valtiossa.

Jiri Keronen

"On ilman muuta selvää, ettei ketään pidä pakottaa opiskelemaan oman uskontunnustuksensa vastaista katsomusainetta."

Alaikäinen lapsi ei saa itse päättää, mihin uskontokuntaan hän kuuluu ja jos alaikäinen lapsi on väkisinkastettu kristinuskoon, silloin hän todennäköisesti joutuu myös lurittelemaan uskontunnustuksen rippileirillä, koulussa tai muualla vastaavassa paikassa riippumatta siitä, että hän ei ole koskaan saanut sanoa mitään uskontoonsa liittyen.

Uskontotieto on askel oikeaan suuntaan, koska se sentään kokeilee olla neutraali, toisin kuin nykyinen järjestelmä, joka kuuluisi ajalle ennen kuin ymmärrettiin, että verenpainetta voi parantaa muutenkin kuin kuppaamalla.

Tekstisi ei perustele mitenkään sitä, miksi uskontotieto ei korvaisi "oman" (jolla tietysti tarkoitetaan "vanhempien") uskonnon opettelua. Siinä ainoastaan käsitellään sitä, miten "oman" uskonnon ymmärtämisestä on hyötyä.

Siinä ei sanota mitenkään, miksi uskontotieto ei voisi opettaa näitä samoja asioita tasan samalla tavalla kuin "oman" uskonnon opiskelu. Uskonto ei ole kuin kieli, uskonto ei ole yhtä kuin arvojärjestelmä eikä uskonto muutu kielen kaltaiseksi tai arvojärjestelmäksi, vaikka sitä kutsuu sellaiseksi.

Jos "oma" uskonto olisi kuin äidinkieli, silloin ateististen perheiden lapset eivät voisi ymmärtää uskontoja tasan samalla tavalla kuin villilapset eivät voi oppia ymmärtämään mitään kieltä. Tälle ei kuitenkaan ole mitään tukea mistään.

Vastaavasti uskonnon yhdistäminen arvojärjestelmään on koko länsimaisen kulttuurin kieltämistä ja sen unohtamista, että jo antiikin Kreikan ajoista asti on osoitettu, että arvot ja uskonnot eivät ole toisistaan mitenkään riippuvaisia käsitteitä.

Tere Sammallahti

Väite siitä, että kristinuskon opettaminen kouluissa olisi jotenkin tarpeellista suomalaisuuden tai eurooppalaisuuden ymmärtämiseksi on tietysti aivan täyttä potaskaa. Eikä sitä väitettä Willekään todeksi kirjoituksessaan pysty osoittamaan. Kyse on samanlaisesta fraasista kuin pakkoruotsittajien "juuri ruotsin kieli on täällä pohjoismaissa erittäin tärkeää".

Ei suomalaisen lapsen tarvitse opiskella useita viikkotunteja uskontoa vuosikausia, jotta pääsisi sisään omaan kulttuuriinsa. Jokaiselle meistä riittää kasvaminen tässä kulttuurissa. Sen uskonnon opetuksen voi hoitaa uskontokuntien toimesta, kouluissa riittää nimenomaan kertominen maailman eri uskonnosta pääpiirteittäin.

Mitä nopeampaa pakkoruotsista ja tuosta aivan älyttömästä uskonnonopetuksen määrästä ja laadusta kouluissa päästään, sen parempi.

Katainen valehtelee Kokoomuksen puoluekokouksen päätöksistä

Jyrki Katainen kannattaa pakkoruotsia vastoin Kokoomuksen puoluekokouksen päätöstä, joten Kataisen ei pitäisi voida toimia Kokoomuksen puheenjohtajana

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen:

Julkisuudessa on käyty osin hämmentävää keskustelua Kokoomuksen puoluekokouksen päätöksistä ja puolueen suhtautumisesta ruotsin kielen asemaan. Keskustelussa on ollut väärinymmärryksiä, valitettavasti osin myös tarkoituksellisia. On jopa väitetty, että olisin irtisanoutunut puoluekokouksen päätöksestä liittyen ruotsin kielen asemaan Suomessa. Päinvastoin, olen pyrkinyt kunnioittamaan ja tulkitsemaan puoluekokouksen tekemiä päätöksiä mahdollisimman tarkasti.

Kokoomuksen puoluekokouksessa Jyväskylässä käsiteltiin yhteensä neljä ruotsin kielen asemaa koskevaa aloitetta. Kokous ensinnäkin hylkäsi reilusti (äänin 349–214) aloitteen (numero 103), jossa vaadittiin ruotsin kielen perustuslaillisen aseman purkamista. Puoluekokous yhtyi puoluehallituksen perusteluihin, jonka mukaan Suomi on kaksikielinen maa, jonka kansalliskielistä oikeudesta omaan kieleen ja kulttuuriin on säädetty perustuslain 17 §:ssä. Sen mukaisesti Suomen kansalliskielet ovat suomi ja ruotsi.

Kokous myös hylkäsi yksimielisesti Töölön Kansallisseuran aloitteen (numero 104, ruotsin kieli vapaaehtoiseksi oppiaineeksi), jossa vaadittiin ruotsin kielen perustuslaillisen aseman purkamista. Samoin puoluekokous hylkäsi yksimielisesti Pohjanmaan Kokoomusnuorten aloitteen (numero 105), jossa vaadittiin toisen kotimaisen kielen pakollisen opiskelun poistamista. Puoluekokous yhtyi näiden aloitteiden osalta puoluehallituksen perusteluihin, joissa ei katsota aiheelliseksi luopua ruotsin kielen nykyisestä asemasta toisena virallisena kielenä eikä muuttaa toinen kotimainen kieli peruskouluissa valinnaiseksi aineeksi.

Ristiriidassa edellä mainittujen päätösten kanssa puoluekokous hyväksyi erittäin tiukassa äänestyksessä aloitteen (äänin 284 – 281, aloite numero 106, ”Pakkoruotsin tilalle vapaasti valittava toinen kieli”), jossa vaadittiin puoluehallitusta ja kehotettiin ministeriryhmää ja eduskuntaryhmää toimimaan siten, että peruskoulun ja toisen asteen kaksi pakollista kieltä voisi itse valita eri vaihtoehtojen joukosta ja toisen kotimaisen pakollisuus poistetaan.

Kun kokous jo aiemmin oli päättänyt että ruotsin kielen perustuslaillinen asema säilytetään ja toista kotimaista kieltä ei peruskouluissa muuteta valinnaiseksi oppiaineeksi, ovat puoluekokouksen päätökset keskenään ristiriidassa ja edellyttävät tulkintaa. Puoluekokous hylkäsi useammassa aloitteessa ajatuksen ruotsin kielen opiskelun vapaaehtoisuudesta. Siihen liittyvä viittaus oli kielten opiskelun monipuolisuuteen pyrkivässä hyväksytyssä aloitteessa.

Katainen vääristelee asioita. Hylätyt pakkoruotsin poistamista vaatineet aloitteet hylättiin muista syistä kuin pakkoruotsin vuoksi. Yhdessä hylätyistä aloitteista esitettiin koulujärjestelmän alueellista eriyttämistä siten, että Itä-Suomessa olisi ruotsin vaihtoehtona venäjä; tämä aloite todennäköisesti hylättiin tämän alueellistamisesityksen vuoksi, ei pakkoruotsin poistamisvaatimuksen vuoksi.

Hyväksytyssä aloitteessa täysin yksiselitteisesti vaadittiin, että pakkoruotsi on poistettava. Tämä on Kokoomuksen puoluekokouksen hyväksymä kanta ja siten Kokoomuksen virallinen kanta. Kokoomuksen työntekijänä Kataisen on noudatettava työnantajansa eli Kokoomuspuolueen linjaa. Tällä hetkellä Katainen yrittää työntekijänä kieltäytyä noudattamasta työnantajan määräyksiä. Tämä on täysin selvä irtisanomisperuste.

Katainen vittuilee puolueensa jäsenille eli omille työnantajilleen. Kokoomus on kuitenkin niin auktoriteettiuskoinen puolue, että siellä vallitsee perverssi henkilönpalvonta. Kokoomuksen jäsenet nuolevat saappaita, joilla Katainen potkii heitä päähän.

Jos Kokoomuksen jäsenistöllä olisi vähänkään itsekunnioitusta, he erottaisivat Kataisen.



Kataisen vääristely-yritys jatkuu:

Tulkitsen siksi puoluekokouksen tahtoa siten, että ruotsin kielen perustuslaillinen asema halutaan turvata

Tämä on irrelevanttia, koska pakkoruotsista ei ole säädetty perustuslaissa.

Katainen:

ja molempien kotimaisten kielten opetus halutaan turvata osana suomalaista yleissivistystä ja kulttuuria.

Opetuksen turvaaminen on eri asia kuin opiskelun pakollisuus. Katainen menee orwellilaisen retoriikan linjalle: sota on rauhaa, vapaus on orjuutta, pakkoruotsi on "opetuksen turvaamista".

Katainen:

Samalla on kuitenkin edistettävä mahdollisimman monipuolisten kieliopintojen mahdollisuutta.

Pakkoruotsi estää monipuolisia kieliopintoja. Suomalaisilta menee ruotsinopiskeluun suunnattomasti aikaa, jonka voisi käyttää hyödyllisten kielten - esim. saksan, ranskan, espanjan, italian, venäjän - opiskeluun.

Katainen:

Kansainvälistymisen perusta on vahvassa oman kulttuurin tuntemuksessa ja arvotuksessa. Myös ruotsinkielisellä vähemmistöllä on paikkansa suomalaisen kulttuurin kirjossa ja suomalaisessa yhteiskunnassa.

So? Tämä ei ole perustelu pakkoruotsille.

Myös saamenkielisellä vähemmistöllä on paikkansa suomalaisen kulttuurin kirjossa ja suomalaisessa yhteiskunnassa. Tämä ei ole perustelu pakkosaamelle. Kataisen logiikalla Suomessa pitäisi kuitenkin olla kouluissa pakollisena kielenä saame!

Katainen:

Hyvä kielitaito ja sen aktiivinen käyttäminen edistävät kansainvälistymistä.

Ja pakkoruotsi haittaa sitä. Ilman ruotsinopiskelua ihmisillä olisi enemmän aikaa opiskella mm. saksaa, ranskaa, espanjaa ja venäjää, joista olisi oikeasti hyötyä "kansainvälistymisessä".

Katainen:

Vieraiden kielten valikoima kouluissa on jatkossakin turvattava ja opetuksen laatuun on kiinnitettävä huomiota.

Niin. Valikoima olisi laajempi, jos pakkoruotsia ei olisi. Opetuksen laatu taas ei suoranaisesti liity pakkoruotsiin, mutta oppilasaines olisi tietysti motivoituneempaa ilman pakkoruotsia.

Katainen:

Julkisen vallan on huolehdittava maan suomen- ja ruotsinkielisen väestön sivistyksellisistä ja yhteiskunnallisista tarpeista samanlaisten perusteiden mukaan.

Tämä ei liity pakkoruotsiin mitenkään. Ruotsinkielisen väestön "sivistyksellisten ja yhteiskunnallisten tarpeiden" toteutuminen ei riipu pakkoruotsista. (Vaikka riippuisi, sekään ei olisi mikään legitiimi syy pakottaa väestön 95-prosenttista enemmistöä opiskelemaan 5-prosenttisen vähemmistön kieltä.)

Katainen:

Ottaen huomioon perustuslain turvan koskien molempia kansalliskieliä, molempien kotimaisten kielten opiskelu ja osaaminen koko maan kattavasti on perusteltua.

Roskaa. Ruotsin opiskelun muuttuminen vapaaehtoiseksi suomalaisille ei mitenkään poista ruotsinkielisen väestön "perustuslaillisia oikeuksia".

Katainen:

Kokoomuksen puoluejohto on siten sitoutunut ruotsin kielen aseman säilyttämiseen ennallaan.

Valhe, kuten edellä selitin. Puoluekokouksen päätöksen mukaan Kokoomus on sitoutunut pakkoruotsin poistamiseen.

Kokoomuksen jäsen Niko Lipsanen:

Rautalankaa Kataiselle pakkoruotsista

14.6.10 - Niko Lipsanen // Kokoomus

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen yrittää selitellä, ettei puoluekokous olisikaan kannattanut pakkoruotsin poistamista, vaikka asiaa koskeva aloite hyväksyttiinkin puoluekokouksessa.

Katainen perustelee näkemystään sillä, että puoluekokouksessa oli käsittelyssä kolme pakkoruotsin poistamista vaativaa aloitetta (aloitteet 104–106), joista vain yksi hyväksyttiin (aloitteet pdf-tiedostona; Antti Kökkö kertoo hyväksytyn aloitteen olleen nro 106). Lisäksi käsittelyssä oli aloite, jossa vaadittiin ruotsin kielen perustuslaillisen erityisaseman purkamista (103). Senkin puoluekokous hylkäsi.

Katainen onnistuu olemaan väärässä ainakin kahdella eri tavalla yhtä aikaa.

Ensinnäkin, jos puoluekokous hyväksyy vain yhden pakkoruotsia vastustavan aloitteen, niin se tarkoittaa sitä, että puoluekokous näkee siinä esitetyn tavan vastustaa pakkoruotsia olleen parempi kuin ne, mitä kahdessa muussa ehdotettiin. Kyseissä Riihimäen Kansalliset Kokoomusnuoret ry:n aloitteessa vaaditaan pakkoruotsin korvaamista pakollisella, mutta vapaasti valittavalla kielellä. Tämä on itse asiassa malli, jota olen itsekin useampaan kertaan puolustanut.

Sillä, onko Suomi kaksikielinen maa, ei ole asian kanssa mitään tekemistä. Siitä, että ruotsi on virallinen kieli seuraa vain se, mitä kielen virallisesta asemasta eri laeissa säädetään seuraavaksi. Se voi esimerkiksi tarkoittaa sitä, että viranomaispalveluja on oltava tarjolla virallisilla kielillä. Kielen virallisuudesta ei kuitenkaan mitenkään yksioikoisesti seuraa, että sen olisi oltava pakollinen oppiaine kouluissa.

Itse asiassa tuo, mitä sanon edellisen kappaleen viimeisessä virkkeessä, on selitetty myös hyväksytyn pakkoruotsialoitteen tekstissä. Tämä on siten myös puoluekokouksen virallinen näkemys kielen virallisuuden ja pakollisuuden suhteesta toisiinsa.

Toiseksi, Katainen ei pitkästä puoluekokemuksestaan huolimatta näytä tajunneen, mitä aloitteen hylkääminen tarkoittaa. Aloitteen hylkääminen ei ole kannanotto aloitteessa esitettyä asiaa vastaan. Aloitteen hylkääminen tarkoittaa vain sitä, että puoluekokous ei näe tarpeelliseksi ottaa kantaa aloitteessa esitettyyn asiaan. Siksi ei voi laskea niin, että kun kaksi aloitetta hylättiin (tai kolme, jos perustuslakialoite lasketaan mukaan) ja yksi hyväksyttiin, niin loppujen lopuksi puolue olisi enemmän pakkoruotsin kannalla kuin sitä vastaan.

Jotta puoluekokouksen voisi katsoa kannattavan pakkoruotsia, olisi siellä pitänyt hyväksyä pakkoruotsia kannattava aloite. Sellaista ei kuitenkaan mikään yhdistys ollut katsonut tarpeelliseksi edes laatia. Siksi saldoksi jää, että pakkoruotsia vastustava aloite tuli hyväksytyksi, ja se on siis puolueen kanta.

Aloitteiden lisäksi kantaa voidaan ottaa ponsiesityksillä. Ponnet eivät ole sitovia, mutta sellaista voi esittää asiaan liittyvässä kohdassa. Jos pakkoruotsin puolustajat olisivat halunneet kantansa kuuluviin, he olisivat voineet tehdä pakkoruotsialoitteen yhteyteen ponnen, jossa olisi vaadittu pakkoruotsin säilyttämistä. Käsittääkseni mitään sellaista pontta ei puoluekokouksessa kuitenkaan esitetty, saati sitten hyväksytty.

Kataisen on ihan turha kiemurrella irti siitä, etteikö pakkoruotsin vastustaminen olisi nyt kokoomuksen virallinen kanta. Sitä se on, vaikka se ei Kataisen oma mielipide olisikaan.

Eija-Riitta Korhola: Ramadan-paastokuukausi lastentarhoihin

Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola:

Meilläkin on useana jouluna uutisoitu monen koulun ja päiväkodin karsineen juhliensa perinteistä osuutta – jouluevankeliumi, seimi ja enkeli taivaan on hyllytetty, jäljelle on jätetty talviset pakkaslaulut ja tonttuleikit. Päätöstä on perusteltu suvaitsevaisuusnäkökohdilla ja halulla olla loukkaamatta toisuskoisten tunteita.

Evankeliumi, Jeesus-lapsi Betlehemin seimessä ja Lutherin kirjoittama Enkeli taivaan-virsi eivät ole "perinteitä", vaan uskontoa, tarkemmin sanottuna kristinuskoa.

Näiden "karsiminen" kouluista ja lastentarhoista tarkoittaa, että lapsia ei enää aivopestä uskomaan enkeleihin, Jeesukseen ym. satuhahmoihin.

Tämä on ilman muuta oikeaa kehitystä. Lapsille ei pidä puhua paskaa. Lapsille ei pidä kertoa taikauskoisia juttuja totena. Lapsia ei pidä aivopestä uskomaan satuhahmoihin.

Tätä ei pidä perustella "suvaitsevaisuusnäkökohdilla". Suvaitsevuus ei ole mikään kaiken muun ylitse käyvä arvo.

Esimerkiksi satujen kertomista totena ei pidä suvaita. Lapsille pitää kertoa, että Jeesus ja enkelit ovat samanlaisia satuhahmoja kuin peikot ja tontut.

Uskonnollisten satujen poistamista kouluista ja lastentarhoista ei myöskään pidä perustella "halulla olla loukkaamatta toisuskoisten tunteita".

Ihmiset eivät ole jäännöksettömästi joko kristittyjä tai "toisuskoisia", vaan on olemassa myös uskonnottomia, esim. minä. Uskonnollinen huuhaa ei "loukkaa" ainoastaan "toisuskoisia", vaan myös uskonnottomia.

Olennaista on kuitenkin, että kenenkään "loukkaantuminen" ei ole adekvaatti peruste millekään. Kuka tahansa voi väittää loukkaantuvansa mistä tahansa. Muslimit ovat sanoneet loukkaantuneensa Muhammad-karikatyyreista. Tämä ei ole mikään peruste sensuroida niitä.

Uskonto pitää poistaa kouluista ja lastentarhoista siksi, että se ei ole totta.

Uskontoa ei pidä poistaa kouluista ja lastentarhoista siksi, että se "loukkaa" jotakuta. Muuten kouluopetuksesta jouduttaisiin poistamaan kosolti tosiasioita samalla perusteella. Esimerkiksi ÄO-tutkimusten tulokset "loukkaavat" afrikkalaisia kertomalla, että keskivertoafrikkalainen on kehitysvammaisen tasolla. Tämä ei ole mikään peruste sensuroida niitä.

Ainoa oikea syy poistaa uskonto kouluista ja lastentarhoista on se, että uskonto ei ole totta. Veronmaksajien rahoilla toimivassa koulujärjestelmässä ei pidä opettaa huuhaata totena.

Korholan mainitsemat uskonnolliset "perinteet" eli evankeliumi, Betlehemin seimikuvaelma ja Lutherin kirjoittama Enkeli taivaan-virsi esittävät uskonnollisia satuja täytenä totena. Näin ollen veronmaksajien rahoilla toimivilla laitoksilla, mm. kouluilla tai lastentarhoilla, ei ole mitään oikeutta tukea moista.

Perustelu on yllättänyt minua. Kuulun europuolueemme islam-työryhmään ja olen osallistunut keskusteluihin, jotka liittyvät Islamin ja kristinuskon vuoropuheluun. Tulevaisuuden ja etenkin EU:n laajentumisen kannalta tämän dialogin merkitys tulee hyvin tärkeäksi.

On oireellista, että Korhola kirjoittaa islamin isolla alkukirjaimella ja oman uskontonsa eli kristinuskon pienellä.

Propagandadiskurssi "islamin ja kristinuskon välisen dialogin merkityksestä" on ehtaa hämeenanttilaa. Tätä "dialogia" peräänkuuluttavat poikkeuksetta vain ne, jotka haluavat vastustaa Muhammad-karikatyyrien julkaisemista ja muutenkin sensuroida islamin kritisointia.

"Dialogin" vaatiminen on aina vain eufemismi sensuurin vaatimiselle. Muhammad-karikatyyreja ym. islam-kritiikkiä on vastustettu nimenomaan sillä argumentilla, että tällaiset "provokaatiot" eivät "edistä dialogia". Täsmälleen samalla argumentilla sensuroitiin kommunismin ihmisoikeusrikosten esilletuomista kylmän sodan aikana: totuuden kertominen Neuvostoliiton keskitysleireistä jne. "ei edistänyt idän ja lännen välistä dialogia".

Ihmisoikeuksia vastustavien diktatuurien kanssa ei pidä "käydä dialogia". Murhaajia, ryöstäjiä, raiskaajia, terroristeja, diktaattoreita ja wannabe-diktaattoreita pitää VASTUSTAA. Heidän kanssaan ei pidä keskustella. He ovat vihollisia. Islam on vapauden ja sivistyksen vihollinen. Islamia pitää vastustaa. Islamin kanssa ei pidä käydä dialogia. Mitään keskusteltavaa ei ole. Islam on väärässä ja länsimainen sivilisaatio oikeassa.

"Dialogi" islamin kanssa olisi sama asia kuin dialogi kommunismin kanssa.

Sen havainnon teen yhä uudestaan, että länsimaissa usein harjoitettu uskontosiivous ei vastaa muslimien toiveita yhteiskunnasta.

NO SHIT, SHERLOCK!!!

Uskonnon ja politiikan erottaminen toisistaan "ei vastaa muslimien toiveita yhteiskunnasta". Todellakin!!!

Tämän "havainnon" Korhola on tehnyt "yhä uudestaan". Vastaavasti Korhola voisi esimerkiksi "havaita", että valtionyhtiöiden yksityistäminen "ei vastaa kommunistien toiveita yhteiskunnasta".

Kerronpa tässä nyt Korholalle jotakin, jota hän ei ole vielä "havainnoistaan" huolimatta tajunnut:

Islam on poliittinen ideologia, jonka mukaan yhteiskuntajärjestelmän pitäisi olla papiston hallitsema autoritaarinen teokraattinen diktatuuri.

Tällainen ideologia ei TIETENKÄÄN kannata uskonnon erottamista politiikasta ihmisten yksityisasiaksi, koska tällainen uskonnon ja politiikan erottaminen olisi kategorisesti ristiriidassa ko. ideologian määritelmän kanssa.

Tätä ei Korhola ole tajunnut. Tästä jälleen näemme, että poliittisina päättäjinä on aivan saatanan tyhmiä ihmisiä. Korhola ei tajua mistään mitään. Korhola ei tiedä, mitä on islam.

Onko kyseessä jokin omaehtoinen itsesensuuri, jota kukaan ei ole ollut vaatimassa?

Suomi, mm. Korholan oma puolue Kokoomus, on täynnä sensuuria kannattavia idiootteja. En ole koskaan kuullut yhdenkään kokoomuslaisen poliitikon ottavan kantaa mm. Mika Illmanin ja Johanna Suurpään sensuuripyrkimyksiä vastaan.

Uskonnollisesti sitoutuneen ihmisen olisi päinvastoin helpointa elää siellä, missä tätä elämänaluetta ei tarvitse kieltää ja missä uskontoa pidetään arvossa.

Uskovaisten elämä on helpointa siellä, missä uskontoa arvostetaan eniten. No shit, Sherlock.

Uskonnon ja politiikan erottaminen toisistaan eli uskonnon jättäminen ihmisten yksityisasiaksi on eri asia kuin "uskonnon kieltäminen". Eija-Riitta Korhola vääristelee käsitteitä kutsumalla "uskonnon kieltämiseksi" sitä, että veronmaksajien rahoilla toimivissa kouluissa ei opetettaisi totena sellaisia uskonnollisia satuja kuin evankeliumi, seimikuvaelma ja Enkeli taivaan-virsi. Vaikka näitä uskonnollisia tarinoita ei enää tuettaisi verovaroin, uskovaiset voisivat edelleen ihan itse opettaa näitä satuja lapsilleen. Uskontoa ei suinkaan ole "kielletty", jos sitä ei enää ylläpidetä veronmaksajien rahoilla.

Eija-Riitta Korholan logiikalla horoskoopit on Suomessa kielletty, koska horoskooppeja ei opeteta koulussa totena.

Ennen kuin siis teemme suurta uskonputsausta ja luovumme kulttuurisista perinteistämme maahanmuuttajien hyväksi, kannattaa harkita huolellisesti, mihin sitä tarvitaan.

Missään nimessä meidän ei pidä luopua kulttuurisista perinteistämme maahanmuuttajien hyväksi.

Kristinusko ei kuitenkaan ole kulttuurillinen perinne, vaan uskonto. Valtion ei pidä ylläpitää uskontoa.

Olennaiseksi tulee kysymys, mitä suvaitsevaisuus on ja miten sitä edistetään. Ja kannattaisiko tehdyistä virheistä oppia?

Suvaitsevuuskaan ei ole mikään kaiken muun ylitsekäyvä pyhä arvo, jota olisi absoluuttisesti noudatettava kaikissa tilanteissa.

Loogisesti katsottuna ensinnäkin liberaalisuus ja suvaitsevuus ovat kaksi eri asiaa. Liberalismi on yksilönvapauden puolustamiseen perustuva poliittinen ideologia. On liberalismin vastaista suhtautua suvaitsevasti eli hyväksyvästi yksilönvapauden vastaisiin asioihin. Jos jossain kulttuurissa esim. pakkoavioliitot ovat yleisiä, suvaitsevuus tämän kulttuurin tätä piirrettä kohtaan on epäliberaalia.

Toiseksi, myönteinen suhtautuminen maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen on eri asia kuin suvaitsevuus yleisenä asenteena. Joku maahanmuuttoon ja monikulttuurisuuteen suvaitsevasti eli hyväksyvästi suhtautuva taho voi suhtautua hyvin suvaitsemattomasti muihin asioihin.

Jos suvaitsevuudella tarkoitetaan erilaisten, jopa yksilönvapauden vastaisten arvomaailmojen ja niihin perustuvien yhteisöjen hyväksymistä, silloin suvaitsevien ihmisten pitäisi hyväksyä mm. fundamentalistikristilliset yhteisöt ja esim. homoseksuaalisten suhteiden kieltäminen näiden yhteisöjen sisällä. Suvaitsevana itseään pitävät tahot eivät kuitenkaan varmaan hyväksyisi sitä, että esim. joku lestadiolainen lappilainen kunta kieltäisi homobaarien toiminnan kunnan rajojen sisällä.

Suvaitsevuusihmisten täytyisi vedota johonkin yleiseen yksilönvapausargumenttiin voidakseen tuomita ko. kunnan homofobisen päätöksenteon. Tällöin he tulisivat kuitenkin myöntäneeksi, että suvaitsevuudella on rajansa: suvaitsevuus ei koske yksilönvapauden vastaisia ideologioita ja niihin perustuvia tekoja, koska yksilönvapauden vastaisia asioita ei haluta hyväksyä.

Hollannin esimerkki valaisee ehkä jotakin. Hollanti, jota oli pidetty eräänlaisena Euroopan risteyksenä ja suvaitsevaisuuden makrokosmoksena, koki vuonna 2004 ohjaaja Theo van Goghin murhan jälkeen satoja rasistiseksi tai äärioikeistolaiseksi luokiteltavaa tekoa.

Muslimi Mohammed Bouyeri osoitti suvaitsemattomuutensa murhaamalla Theo van Goghin ja esittämällä samassa yhteydessä tappouhkauksen Ayaan Hirsi Alille.

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä nämä Korholan mainitsemat "sadat rasistiseksi tai äärioikeistolaiseksi luokiteltavat teot" mahtoivat olla. Luultavasti kyse oli jostain "terrorists go home"-tyylisistä seinäkirjoituksista tms.

Suuri osa hollantilaisista antoi tuolloin tukensa islaminvastaisille mielipiteille.

Hyvä. Suuri osa hollantilaisista on siis järkevämpiä kuin Eija-Riitta Korhola, joka kannattaa "dialogia" eli dhimmiyttä.

Pääministeri Balkenende yritti liennytellä ja haastaa dialogiin.

Dhimmi.

Sen jälkeen alettiin pohtia, mikä meni pieleen maahanmuuttopolitiikassa. Helppoja, selviä vastauksia ei ole, mutta ilmeisesti aiempi linja kasvatti paineita, jotka purkautuivat. Sen jälkeen Hollanti otti selvästi askeleen kohti ”maassa maan tavalla” -politiikkaa. Esimerkkinä siitä on tiukentunut kielipolitiikka: maahanmuuttajalta edellytetään valmiutta opiskella kieli määräajassa.

Oikein.

Kysymykseni on, voisiko kriisillä olla jotakin tekemistä sen kanssa, miten suvaitsevaisuuden käsitettä on ymmärretty.

Kyllä. Suvaitsevuuden käsitettä on vääristelty. Suvaitsevuuden vaatimuksella on perusteltu sensuuria. Tämä on orwellilaista käsitteiden vääristelyä, koska alun perin suvaitsevuudella on tarkoitettu nimenomaan sananvapauden kunnioittamista eli eri mieltä olevien ihmisten ilmaisuvapauden kunnioittamista.

Esimerkiksi muslimeilta pitäisi edellyttää suvaitsevuutta ateisteja kohtaan. Muslimeilta pitäisi vaatia, että he eivät yritä estää ateisteja tai muita ei-muslimeja ilmaisemasta mielipiteitään. Muslimien pitäisi siis oppia suvaitsemaan eri mieltä olevia ihmisiä.

Viime aikoina tämä käsite on kuitenkin käännetty päälaelleen: on vaadittu ateisteja ja muita ei-muslimeja "suvaitsemaan" muslimeja olemalla esittämättä islamista eriäviä mielipiteitä. Tämä on totaalista valehtelua.

Suvaitsevuus asiaa X kohtaan ei tarkoita pidättäytymistä asiaa X koskevien mielipiteiden julkituomisesta.

Valitettavasti viime aikoina suvaitsevuuden käsitettä on vääristelty juuri tällä tavalla. Näitä vääristelijöitä ovat olleet mm. Korholan puoluetoverit eli toiset kokoomuslaiset, kuten esim. Nina Suomalainen ja Saara Mattero.

Onko omasta perinteestä tingitty tavalla, joka jännitteiden lieventämisen sijasta onkin kasvattanut niitä?

Kuten sanoin, uskonnon valtiollisen ylläpidon lopettaminen on eri asia kuin "omasta perinteestä tinkiminen".

Moni kuvittelee, että suvaitsevaisuus tarkoittaa erilaisten arvojärjestelmien kritiikitöntä hyväksymistä ja omista arvoista vaikenemista. Ne jotka eivät halua leimautua suvaitsemattomiksi, tuntevat painetta ajatella, että yhteisö- ja kulttuurisidonnaisten tapojen kritiikki on sopimatonta.

Mutta miksi se olisi?

Niinpä. Kerro tuo Jaakko Hämeen-Anttilalle, Johanna Suurpäälle, Tuija Braxille, Mika Illmanille, Khodr Chehabille, Ritva Viljaselle, Astrid Thorsille ynnä muille "rasismin" ja "suvaitsemattomuuden" sensuroinnin kannattajille.

Yhden parhaista puheenvuoroista on käyttänyt filosofi Sirkku Hellsten, joka kritisoi teoksessaan Oikeutta ilman kohtuutta nyky-yhteiskunnan arvokeskustelun latistumista. Valtion ja yhteiskunnan puolueettomuuden vaatimus on johtanut hänen mukaansa siihen, ettei enää ole katsottu asiaankuuluvaksi puhua julkisesti yhteisistä arvoista ja hyvästä elämästä. Tällöin myöskään liberalistiselle hyvinvointivaltiolle ei uskalleta etsiä yhdessä suuntaa. Myös historioitsija-filosofi Juha Sihvola on todennut saman seikan nykyisen liberalismin vaaraksi: aatteen olisi syytä lakata teeskentelemästä ideologista neutraalisuutta. Emme voi olla puolueettomia inhimillistä hyvää koskeviin näkemyksiin nähden.

Niin. Tästä syystä kaikkien rehellisten ihmisten on ehdottomasti vastustettava islamia.

Joskus tämä keskustelu viistää myös uskonnosta nousevia arvoja – eikä se ole rikos.

Uskonnosta kumpuavien arvojen esittäminen yleisessä arvokeskustelussa ei ole rikos. Sen sijaan sensuurivaatimuksien esittäminen uskonnollisten tabujen pohjalta on hyökkäys modernia länsimaista yhteiskuntaa vastaan. Tällaista uskonnollista sensuuria ei pidä hyväksyä. Muslimeille on sanottava, että teidän tabunne ovat teidän eivätkä meidän.

Hellsten erottaa kaksi eri versiota liberalismista: relativistisen ja pluralistisen. Ensin mainittu luovuttaa arvokeskustelun äärellä, koska niistä ei kuitenkaan voida päästä yksimielisyyteen. Pluralismi puolestaan pitää relativismia liberalistisen yhteiskunnan väärinkäsityksenä, joka johtaa vahingolliseen vaitioloon ja väistelyyn arvoista. Hellsten peräänkuuluttaa pluralismia eli moniarvoisuutta, jonka mukaan erilaisten arvo- ja uskomusjärjestelmien rinnakkainelo on tunnustettava lähtökohdaksi. Niitä on pyrittävä ymmärtämään päätöksenteossa – siitä yksinkertaisesta syystä, että ne ovat merkittävä osa ihmisten elämää. Hellsten katsoo, että relativismista seuraa itse asiassa jännitteiden ja ennakkoluulojen kasvu, koska se väistelee vaikeita alueita ohittamalla ne. Pluralismissa jännitteet voivat lientyä, koska se lähtökohtaisesti ottaa huomioon ihmisten arvomaailmat ja niiden erot, ja avaa keskustelun.

Erilaisten arvomaailmojen "huomioonottaminen" ja "keskustelu" erilaisia arvomaailmoja edustavien ihmisten välillä johtavat helposti juuri relativismiin, vaikka Korhola tässä esittää relativismin ja pluralismin toistensa vastakohtina.

Aitoa pluralismia edustaisi erimielisyyksien olemassaolon hyväksyminen pysyvänä asiaintilana. Muslimeilta on turha odottaa mitään pluralismia, koska islamin mukaan kaikki erimielisyys eli ei-islamilaisuus on vääräuskoisuutta. Näin ollen mikään pluralistinen käsitys julkisesta keskustelusta ei ole mahdollinen suhteessa islamiin.

Mitä tämä voisi olla? Miten moniarvoisuutta voisi edistää?

Kuvitellaan monikulttuurista ympäristöä ja lasten päiväkotia siellä. Se sijaan, että luovuttaisiin uskonnollisista juhlista, lapsille voitaisiin suoda tilaisuus jakaa kulttuurinsa ja taustansa rikkaimmat elementit. Siinä missä toinen päiväkoti ohittaisi kalendaariset uskonnollisperäiset juhlat vaikenemalla, pluralistinen vaihtoehto antaisi lapsille mahdollisuuden nähdä läheltä ramadanin, joulun tai hanukan peräjälkeen. Oman identiteetin juurien tunteminen antaa hyvän lähtökohdan myös toisten kunnioittamiseen.

Herrajesta mitä skeidaa. Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola kannattaa ramadan-paastokuukausia lastentarhoihin. Hyi saatana. Tuollaisia ihmisiä on päättämässä koko Euroopan poliittisista asioista. Hyi helvetti.

Millä tavalla ramadan-paastokuukausi edustaa joidenkin maahanmuuttajalasten "kulttuuritaustan rikkaimpia elementtejä"?

Millä tavalla ramadan-paastokuukauden noudattaminen edustaa joidenkin maahanmuuttajalasten "oman identiteetin juurien tuntemista"?

Millä tavalla islamilaisen paaston noudattaminen "antaa hyvän lähtökohdan myös toisten kunnioittamiseen"?

Herrajesta mitä skeidaa. Tuollaista paskapuhetta on Kokoomuksen poliittinen linja. Hyi helvetti.

Islamilaisen paaston noudattaminen "antaa hyvän lähtökohdan myös toisten kunnioittamiseen". Tämä on Kokoomuksen linja.

Miten tuollaista skeidaa kirjoittava ihminen kehtaa katsoa itseään peiliin?

Pakkovegetarismi on totalitarismia

Vantaan kaupunginvaltuutettu Sirpa Kauppinen (vihr):

Kouluruuan on oltava maukasta

25.2.2010 8.44 | Sirpa Kauppinen | Yleinen, Ympäristö, Opiskelu, Elintarvikkeet, Maatalous

Suomalaisten keskimmääräinen vihannesten ja kasvisten käyttö on reilusti alle terveellisen ruuan. Helsingissä ja Vantaalla ollaan sitouduttu kouluruokailussa kasvisruokapäivään. Onnistumisen avaimet ovat monipuoliset ja erityisesti maukkaat kasvisruuat. Kasvisruoka säästää myös paljon ilmastoa.

TP kommentoi:
25.2.2010 10.03

Kasvisruokapakossa on paljon, paljon suuremmista asioista kysymys kuin ruuasta.

Kyse on yksilön perustavaa laatua olevasta vapaudesta, tässä tapauksessa vapaudesta itse valita ruokansa. Kyse on siitä, että jumalaa leikkivät poliitikot eivät tee näitä valintoja ihmisen itsensä puolesta. Joku ruuan sisältämä ravintoarvo on tämän rinnalla nanoluokan mitättömyys, vaikka sekaruoka on ravinto-opillisesti parempaa ja ihminen on tarkoitettu evoluution tuloksena sekaravinnon syöjäksi.

Sellainen päättäjä, joka haluaa määrätä toisten ihmisten asioista yksityiskohtia myöten, herättää minussa aina seuraavanlaisia tunteita ja ajatuksia kyseisestä päättäjästä:

- päättäjä on yksinkertaisesti tyhmä, kun ei tajua, että määräilemällä pienistä triviaaleista asioista hän samalla polkee maahan paljon, paljon suurempia ja tärkeämpiä asioita, kuten ihmisen itsemääräämisoikeuden.

- päättäjä luulee narsistisesti, että hänellä on sellaista tietoa, jota käskytettävillä ei ole ja että tämä antaa hänelle jumalallisen oikeuden päättää toisten puolesta.

- päättäjä luulee, että hänellä on oikeus määritellä toisten ihmisten tärkeänä pitämiä asioita.

- päättäjä ei pysty näkemään suurempaa kokonaisuutta, eli sitä, minkälaiseen yhteiskuntaan me ajaudutaan, jos poliitikot saavat (ja ennen kaikkea haluavat!) päättää aivan pikkuasioistakin meidän muiden puolesta.

- monesti päättäjää ohjaa uskontoon läheisesti rinnastuva oman maailmankuvan ja ismin ylivertainen oikeutus muihin nähden vain koska kyseessä on päättäjän oma maailmankuva ja ismi ja se on absoluuttinen totuus itsessään, koska se on päättäjän oma maailmankuva ja ismi. Tämä on kaikilta kanteilta katsottaessa hyvin lähellä sitä varmuutta, jonka Jumala antaa joillekin uskovaisille. Jumalankaan viisautta ei sovi kyseenalaistaa, se on vain totta ja siten se on vain kaikkien hyväksyttävä.

- päättäjää vaivaa pakonomainen kontrollintarve, nihilistisyys ja pikkusieluisuus

- sääntöjen ja kontrollien kautta tällainen päättäjä haluaa tuoda järjestystä omaan ja muiden elämiin, ja tällainen käytös on läheistä sukua muihin auktoriteetteja tarjoaviin ismeihin, kuten esim. kommunismiin ja natsismiin.

siviilitarkkailija kommentoi:
25.2.2010 10.30

Vihreät ovat paitsi tyhmiä, itsekkäitä myös käsittämättömän pahoja.

Vihreän stalinistiyhteiskunnan hymykasvoinen naiskannattaja ei osaa erottaa kasvavaa nuorta (eli koululaista) keskimääräisestä tutkimuksessa käytettävästä yleiskansalaisesta jota oikeasti ei edes ole. Sirpa Kauppinen yhdistää siis yleisen ja tilastoja varten keksityn suomalaisen virheellisesti nuoreen.

Suomessa on alle 15-vuotiaita 18 %. Suomalaisten keskimääräinen ikä on kuitenkin suurempi ja näiden keskipaino vielä suurempi kuin vihervasemmistolaisen vihannesfasismin perusteena käyttämä yleinen suomalainen ikä ja elopaino. Jota pyritään muuttamaan estämällä nuorten ja kasvavien lasten täysipainoisen ravinnon saanti. No onhan pula-ajan ruokahuoltopyrkimyksissä tiettyjä kansanterveydellisiä etuja, joskin on havaittava että heti kun ihmiset itse tietoisesti päättävät ruokailustaan, pula-ajan vahinko otetaan takaisin moninkertaisena. Eli lapset tulevat lihomaan entisestään. Koska vihannesfasismin aiheuttama näläntunne korvataan sokerilimuilla ja suklaalla tms raskaalla syömisellä.

Jos Sirpa stalinistivihreä olisi ollut ruoan maun ja terveellisyyden kannalla, hän ei olisi ryhtynyt ajamaan lihanpoistoa ja kasvispakkoa vaan ruoan muunlaista laadullista varmistumsta. Esimerkiksi lasten syömiskäyttäytymisen seurantaa ja ruoan hukkaan menevän osan vähentämistä. Mutta koska nämä hankkeet eivät eduskuntavaalien alla ole kiinnostavia, vihervasemmistolainen stalinismi puhkeaa kukkaansa julistamalla lihan kirkkonsa kiroukseen.

Tapio O. Neva kommentoi:
25.2.2010 10.48

En ole yleensä kovin korkeakontekstinen enkä filantrooppinen kommentoija alustajille. Pyydän silti, että kun kyse on kasvavassa iässä olevien teini-ikäisten ravinnosta, Sirpa Kauppinen ottaisi asiasta selvää ehkä enemmän kuin FT Päivi Lipponen esitellessään lähes Eero Heinäluoman ja Jutta Urpilaisen innokkuudella näkemyksiään:

1) kasvuiässä olevat tarvitsevat elimistönsä rakennusaineiksi valkuaisaineita

2) valkuaisaineita on lihassa ja kalassa kuin myös maidossa, josta puuttuu rauta.

3) lihansyöntikielto johtaa välittömästi valkuaisaineongelmaan, koska kasvistuotteissa on niin vähän valkuaista. Näin ollen ajaututaan linjalle herneet, maapähkinät ja soija. Näitä on vaikea syöttää hiilihydraattipitoisen perunan kanssa, jolloin ajaudutaan pastalinjalle, joka on tuontivehnää tai kokonaan tuolielintarvike rahtimatkojen takaa.

Ravitsemusalan ammattilaiset yrittävät keksiä Helsingin kaupunginvaltuuston umpikujaan ratkaisua, joka ensisijaisesti turvaisi kasvavien valkuaisen saannin.

Tässä katsannossa puhuminen ”mausta” ensimmäisenä asiana on todella mautonta, koska EI OLE MITÄÄN JÄRKEÄ SYÖTTÄÄ LIHARUOKAA KALLIIMPAA KASVISRUOKAA KOULULAISILLE TILANTEESSA, JOSSA KUNTIEN TALOUS TUHOUTUU LAMAAN, VAIKKA VALTIO VELKAANTUU 13 000 000 000 € VUODESSA.

Muinonen kommentoi:
25.2.2010 10.50

Edellä heitetyissä vastauksissa väitetään mm. että kasvisruoka = aliravitsemus. Varmaan joo! Se kyllä on totta, että kun kasvisvalkuaisesta ja -rasvoista, tärkkelyksestä (mm. juureksista) ja viljatuotteista olisi saatava se sama energiamäärä kuin makaronilaatikko-annoksesta, joutuu varautumaan aikamoisiin annoskokoihin. Hyvää kasvis-linssikeittoa syö kaksikin lautasellista ihan tosta vaan. Ja luultavasti sen verran sitä olisi myös oltava saatavilla, että energiatarve täytettäisiin. Oletko Sirpa miettinyt mitä se kustannuksissa tarkoittaa? Ehkä luontoa rasitetaankin vähemmän, mutta kukkaron päälle se voi käydä.

Tapio O. Neva kommentoi:
25.2.2010 11.15

Aliravitsemus energiasisällön osalta hoituu vaikka pitkillä hiilihydraateilla, tärkkelyksillä, kuten leivällä ja perunalla tai sitten lyhyemmillä. kuten sokereilla. Pitää kuitenkin keskittyä siihen, mitä kasvisravinnossa juurikaan ole eli valkuaisaineisiin, joita on kohtalaisestai kuitenkin herneissä ja maapähkinöissä sekä runsaasti soijarouheessa. Se ONGELMA kasvisravinnossa on valkuaisen puute eikä niinkään energiasisältö, jonka saa sokereilla vaikka karamelleistä ja virvoitusjuomista. Todennäköisesti valkuaisaineköyhän kasvisravinnon kanssa pitäisi juoda maitoa kuin vasikka.

J.L. kommentoi:
25.2.2010 11.07

Sirpa kirjoittaa ”Eli jos kaksikin ateriaa viikossa vaihdetaan lihattomiksi, ei päästäisi vielä 70-luvun suomalaiselle kulutustasolle.” Miksi pitäisi päästä 1970-luvun tasolle? Miksi ei 1630-luvun tasolle samantien? Jonkun ilmastonmuutoshuijauksen takiako? Ilmoitan, että mikään mahti maailmassa ei saa minua uskomaan vihreisiin valheisiin.

Tapio O. Neva kommentoi:
25.2.2010 11.18

Ehdotan, että otamme vertailukohdaksi talven 1942, kevään 1918 ja vuodet 1867-1868. Kasvihuonehulluus jatkuu kavispakkona. Se on muuntuva virustauti, jonka ehkäisemiseen tulee suhtautua vakavasta tiedostusvälineissä. Valitettavasta THL:stä ei ole avuksi, koska Pekka Puskakin on ajoittain varsinainen hörhö.

Beer Reviewer kommentoi:
25.2.2010 11.31

Hei.

Olen kahden pienen lapsen isä.

Haluan huolehtia lapsistani hyvin ja päättää itse, milloin syömme kasvisruokaa ja milloin emme. Tasapainoisen ruokavalion takaamiseksi vaadin, että muut lastemme elämään vaikuttavat tahot jättävät päätöksenteon tässä asiassa yksinomaan perheelleni.

Ymmärtäsin, jos koulujen päivittäistä ruokalistaa laajennettaisiin kasvisvaihtoehdoilla. Kasvisvaihtoehdon suosiminen ”positiivisen syrjinnän keinoin” on kuitenkin pöyristyttävää ideologista puuhastelua perheiden suvereniteetin kustannuksella. Tehdyllä päätöksellä ei ole mitään terveydellisiä perusteita.

Vaaliuurnalla tavataan.

Kasvissyöjä kommentoi:
25.2.2010 11.41

Sirpa kirjoitti: ”Kasvisruoka säästää myös paljon ilmastoa.” Mihin tutkimukseen tämä sitten perustuu? Ainakin WWF:n tuoreen tutkimuksen mukaan liharuoka on ympäristöystävällisempää, koska kasvisruuan tuotanto ja kuljetus ym. kuluttavat luonnonvaroja enemmän kuin liharuuan tuotanto. Muutenkin tuo ilmastomuutosteoria on tällä hetkellä niin huonossa hapessa IPCC:n virheiden takia, ettei sillä pitäisi enää perustella mitään päätöksiä.

Omakohtaista kokemusta kasvisruuasta olen saanut sen takia, että olen sairauteni takia joutunut syömään viime aikoina vain lähes pelkästään kasvisruokaa. Ja voin kertoa, ettei oma kokemukseni kasvisruuasta ole mitenkään mukava. Kuntoni on huonontunut valtavasti ja tuntuu ettei jaksa tehdä oikein mitään. Paino on laskenut koko ajan ja ruumiillisessa rasituksessa väsyy välittömästi eli mihinkään ”pöllimetsään” ei ole mitään asiaa. Voin vain kauhistella, millaisia ongelmia pelkästä kasvisruokavaliosta aiheutuu kasvaville ja mahdollisesti myös urheileville nuorille, jotka tarvitsevat monipuolista ruokaa ja riittävästi.

Kokoomus: Lisää pakkoruotsia!

Uusi Suomi:_Ruotsipakko entistä nuoremmille?

Opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) kannattaa ruotsin opetuksen aikaistamista peruskoulussa.

Keskisuomalaisen mukaan Virkkunen suhtautuu myönteisesti Suomen ruotsinopettajat ry:n esitykseen, että ruotsin opinnot aloitettaisiin jo peruskoulun viidennellä luokalla.

Nykyisin suurin osa koululaisista aloittaa kielen vasta seitsemännellä luokalla.

Virkkunen perustelee kantaansa sillä, että mitä nuorempana uuden kielen opiskelun aloittaa, sitä helpompaa se on. Nykyinen kolmentoista vuoden ikä ei ehkä ole kaikkein otollisin aika aloittaa ruotsin pänttäämistä, Virkkunen toteaa.

Opetusministeri Henna Virkkunen on seinähullu.

Pakkoruotsi on jo nyt täysin turha muinaisjäänne. Ruotsin opiskelu on yhtä turhaa kuin tanskan tai norjan.

Opetusministeri Henna Virkkunen ja hänen mukanaan ilmeisesti Kokoomus yleensäkin kannattavat kuitenkin kahta vuotta lisää pakkoruotsia.

Mistä näitä mielipuolia sikiää?

Työvoimapulaa ei tule koskaan

Sampo Terho: Työvoimapulaa ei tule koskaan

Viime vuosien tai paremminkin vuosikymmenien yleisimmin hyväksytty poliittinen hokema on ollut Suomeen piakkoin iskevä massiivinen työvoimapula, joka vaanii aina aivan nurkan takana. Todellisuudessa sekä ongelman laajuus että ratkaisu on useimmiten analysoitu väärin.

Monet keskeisetkin tahot tekevät laskelmissaan jo sen lähtökohtaisen virheen, että puhuvat Suomen työikäisen väestön vähenemisestä kokonaisuudessaan. Todellisuudessa työikäisestä väestöstä kuitenkin osa on joka tapauksessa poissa työelämästä, joten todellinen vähennys työvoimaan on pienempi kuin laskelmissa tavallisesti esitetään.

Jos siis esimerkiksi 10 vuoden päästä työikäisten määrä olisi 150 000 pienempi kuin nyt, täytyy kuitenkin ottaa huomioon, että Suomessa 55-64 vuotiaista vain 57% on muutenkaan tätä nykyä töissä, eli vastaavasti 43% näistä työikäisistä on jo nyt poissa työelämästä. Suurten ikäluokkien eläköitymisellä pelottelu alkaa siis olla turhaa, kun eläkkeelle siirtyminen on jo paljolti tapahtunut tosiasia, eikä yleisen työvoimapulan alkamisesta silti ole merkkiäkään.

Tulevaisuutta povatessa on oltu erityisen huolissaan huoltosuhteen kehityksestä. Huoltosuhde tarkoittaa lasten ja vanhuuseläkeläisten määrällistä suhdetta työikäisiin. Ensi vuonna huoltosuhteen ennakoidaan olevan 51,6%, eli työikäisiä on vielä noin kaksi kertaa enemmän kuin työiän ulkopuolisia. Huoltosuhde on harvoin ollut tilastoidussa historiassamme näin edullinen.

Kaukaisemmissa ennusteissa huoltosuhteen arvellaan nousevan vuonna 2020 65,4%:iin ja 2030 jo 73%:iin. Jos näin kävisi, ei sekään olisi ennen kuulumatonta. 1900-luvun alussa huoltosuhde oli yli 70%:ia, tosin sillä erolla nykyiseen, että tuolloin huoltosuhdetta heikensi ennen kaikkea lasten suuri määrä.

Päättäjiemme suurin erehdys on ollut ajatella, että huoltosuhteen heikentyminen voitaisiin estää parhaiten maahanmuutolla. Tämä ajatus on täysin teoreettinen, sillä esimerkiksi vuoden 2006 lopussa 18-64 –vuotiaiden Helsingissä asuvien ulkomaiden kansalaisten työllisyysaste oli 50,6%, eli työikäisistäkin vain noin puolet oli työelämässä. Samaan aikaan Suomen kansalaisten vastaava luku oli 75,5%.

Nykyisen kaltainen maahanmuutto siis vain heikentää huoltosuhdetta, mikä ei ole yllättävää kun otetaan huomioon, että ulkomaalaiselle työnsaanti on aina vaikeampaa ja esimerkiksi islamilaisessa kulttuurissa naisten työssäkäynti ei ole yleistä. Sen sijaan hankitaan paljon lapsia, mikä sekin lyhyellä aikavälillä heikentää huoltosuhdetta.

Kaikkein tuhoisinta ajattelua on ollut, että työvoimapulaa ennakoiden täytyisi Suomeen jo nyt ottaa suuret määrät maahanmuuttoa. Kukaanhan ei tiedä, miten suuri työvoimapula vuonna 2030 tulee todellisuudessa olemaan (jos sitä on lainkaan), mutta mikä tahansa se olisi, varmaa on että maahanmuuttajakin ikääntyy. Siksi nyt otettu maahanmuuttaja olisi 2030 jo itsekin työuransa ehtoopuolella, ehkä jopa eläköitymässä, joten maahanmuuton lisääminen ennen työvoimapulan todellista alkamista on yksinkertaisesti järjetöntä.

Koko Suomea uhkaava huoltosuhdeongelma on pitkään käsitetty väärin. Työikäisten määrä ei sinänsä ole valtavasti laskemassa, sillä ensi vuonna 15-64 –vuotiaita arvellaan olevan noin 3,5 miljoonaa ja vielä viidenkymmenenkin vuoden päästä 2060 noin 3,4 miljoonaa.

Todellinen ongelma on se, että huollettavien määrä jatkuvasti nousee, koska ihmiset elävät eläkkeellä entistä pitempään, eli viettävät suhteellisesti paljon entistä suuremman osan elämästään jouten. Tätä asiaa ei voida auttaa kuin työuria pidentämällä. Maahanmuutto ei ratkaise ongelmaa edes teoriassa, vaan johtaa vain kiihtyvään kierteeseen: kun edelliset maahanmuuttajat jäävät suomalaisten tapaan liian aikaisin eläkkeelle, tarvitaan yhteiskuntaa ylläpitämään jälleen entistä enemmän maahanmuuttajia.

Jos siis on jotain todellista työvoimapulaa, se johtuu siitä yksinkertaisesta syystä, että yhteiskunnassamme ollaan liikaa jouten. Ylivoimaisesti paras keino niin työvoimapulan torjumiselle kuin huoltosuhteen parantamiselle on eläkeiän nostaminen, joka samanaikaisesti lisää työssäoloa ja vähentää eläkeläisten määrää. Nostamalla eläkeikää edes 3 vuotta, saataisiin 150.000 potentiaalista työntekijää.

Jos työuria pidennettäisiin myös alkupäästä lyhentämällä opiskeluaikoja, tuottaisi jokainen lyhennetty vuosi noin 50.000 uutta työntekijää. Aloittamalla peruskoulu vuotta aikaisemmin, tehostamalla koulunkäyntiä mm. verkko-opetuksella ja laajentamalla oppisopimusjärjestelmää voitaisiin saada jo satoja tuhansia nuoria lisää työelämään.

Osa-aikatyöntekijöitä oli joulukuussa 2008 kaikkiaan 338.000, joiden täysipäiväiseksi siirtyminen voisi vastata noin 60.000:en ihmisen työpanosta. Kaikkein keskeisin käyttämätön reservi ovat tietysti työttömät, joita on tälläkin hetkellä 265.000. Lisäksi työ- ja elinkeinohallinnon tukityöllistettyjä on noin 40.000 ja työttömyyseläkeläisiä noin 50.000.

Kun työvoimapulaa ennustetaan kahdenkymmenen vuoden päähän, täytyy ottaa vielä huomioon työn tehostuminen. Seuraavan kahdenkymmenen vuoden aikana voi työvoiman tarve realistisesti laskea automaation seurauksena esimerkiksi 200.000 henkeä, erityisesti kun muistetaan myös hallinnon automatisoituminen.

Kaikkiaan jos Suomi siis viritettäisiin toden teolla työvoimapulan torjuntaan, voitaisiin kotimaisin keinoin vastata noin miljoonan ihmisen työvoimapulaan. Niin laajaa työvoimapulaa tosin ei tule koskaan.

Se valikoiva työvoimapula, jota olemme joillain aloilla jo kokeneet, on lähinnä hyvinvointivaltion elintasosairautta. Ilmainen koulutus saa nuoret liian suurin joukoin hakeutumaan kohti kevyitä toimistotöitä. Liian alhainen eläkeikä taas saa ikääntyneet turhan aikaisin oloneuvoksiksi. Nykyinen työttömyysturva puolestaan ajaa kaiken ikäiset välttelemään pienipalkkaisia ja raskaita aloja.

Suomea ei siis piinaa työvoimapula, vaan paremminkin sosiaalidemokratia rakennelmineen. Jotta maamme selviäisi, on kaikkien ikäluokkien tingittävä saavutetuista eduistaan, jotka ovat yksinkertaisesti kestämättömät.