torstaina, joulukuuta 02, 2004

Lisää silpomisesta

Aiemmin mainittu kirkon kannanotto ympärileikkaukseen on juuri niin takaperoinen kuin kyseiseltä arkaaiselta populistilafkalta voi odottaa. On siis pakko jatkaa kritiikkiä parilla sanalla...

Ensinkin, kirkon pitäisi olla perusteluissaan hieman johdonmukaisempi. Mikäli kirkko kannattaa ihmisoikeuksia, sen tulisi kunnioittaa niitä riippumatta sukupuolesta. Jos lasten silpominen on oikein miesten kohdalla, se on oikein myös naisten kohdalla, ja päin vastoin. Luonnonoikeudellinen libertarismi ei voi ottaa kantaa uskontoon, mutta se sanelee kyllä tietyt asiat joita ei saa tehdä, oli syynä uskonto tai ei. Tässä se sanelee, ettei lapsia saa silpoa, ja jos tästä seuraa ristiriita kirkon opetusten kanssa, on vain kohtuullista että kirkko pannaan lain avulla kuriin.

Toisekseen, mikäli kirkko noudattaa konsekventialistista moraalia, sen tulisi ottaa huomioon ympärileikkauksen seuraamukset. Ne ovat miehen seksuaalisuudelle melko merkittävät, kuten juutalaiset oppineetkin myöntävät -- ympärileikkauksen tarkoituksena on nimenomaan vähentää seksuaalista halua ja kykyä. Ylipäänsä kyseessä on sekulaarein perustein tarpeeton ja selvästi riskialtis operaatio, johon ei ole suostuttu omakohtaisesti. Niinpä myöskään tiukka utilitaarilibertaari ei voi olla kirkon kanssa samaa mieltä ympärileikkauksista.

Kolmannekseen, kirkolta näyttää kokonaan unohtuneen ympärileikkauksen käytäntö ja historia. Mikäli luovimme gradualismin ja päivänpolitiikan hämärässä välimaastossa, voimme puhua myös siitä millainen ympärileikkaus voisi olla perusteltavissa ja millainen ei. Varmastikaan haitallinen ei ole, mikäli saman tehtävän täyttävä harmittomampi operaatio on saatavilla. Ja sehän on -- ilmeisesti alkuperäinen milah ei sisältänyt läheskään kaikkia nykyisen radikaalin ympärileikkauksen (periah) riskejä. Niinpä kulttuurirelativistiset argumentit voidaan tässä itse asiassa saattaa osittain linjaan utilitaarilibertaarin laillisen raamin kanssa käyttämällä haitattomampaa ympärileikkausseremoniaa.

Ja neljänneksi, kun kirkko puhuu oikeudesta omaan kulttuuriin, se tuntuu samalla puhuvan jonkinlaisen uskonnollisen ja kulttuurideterminismin puolesta. Mies syntyy juutalaiseksi ja syrjäytyy jollei häntä ympärileikata. Mutta tällainen näkökulmahan on täysin älytön uskontokunnalta, joka kuitenkin seuraa kääntymistä edellyttävää lähetyskäskyä. Periaatteessa johdonmukainen kristinusko olisi siis täydessä sopusoinnussa sellaisen libertaarin lain kanssa, joka kieltää niin lasten ympärileikkaukset kuin (laillisesti merkittävän) lapsikasteenkin. Harmi vain nimenomaan luterilaisella kirkolla on tässä oma lehmä ojassa...

Viimein täytyy sanoa pari sanaa siitä miksi tämä aihe herättää libertaareissa intohimoja. Syitä on useita. Ensinkin, usein unohdetaan mitä lasten oikeudet todella merkitsevät. Ne nimittäin pohjautuvat individualistiselle luonnonoikeusteorialle siinä missä laajemmat ihmisoikeudetkin. Ne eivät ole vain sattumanvaraisia mukavia juttuja lapsille, vaan perusoikeuksia, jotka on tarkoitettu lastenkin kohdalla rajaamaan vanhempien, yhteisön, valtion, enemmistön, uskonnon ja vastaavien auktoriteettien mielivaltaa. Kannattaa siis aina muistaa, että monet tällaiset auktoriteetit ovat lasten laillisista oikeuksista puhuttaessa itse asiassa vastaanottavassa päässä. Tässä ev.lut. kirkko lapsikasteineen on hyvä esimerkki, ja sen puheet ympärileikkauksesta kädenojennus vielä huonommin käyttäytyvälle sukulaisuskonnolle.

Toisekseen, lasten oikeudet ylipäänsä ovat libertaareille kuuma peruna, koska niiden laajuudesta ei ole yhteisymmärrystä. Ympärileikkaus on sitten yksi tärkeimmistä esimerkeistä, joissa libertaarit perusoikeudet ja nykykulttuuri menevät selvästi ristiin.

Kolmanneksi, ympärileikkaus on myös tietoinen, uskonnon nojalla tehty poikkeus yleisesti hyväksyttyihin perusoikeuksiin. Se ylittää liberaaleille olennaisen uskonnon ja lain välisen raja-aidan täysin riippumatta siitä, tulisiko lapsilla lopulta olla oikeus näin laajaan koskemattomuuteen vai ei.

Syytä mielenkiintoon siis riittää, ja aiheesta taatusti puhutaan blogissa vielä monet kerrat.

Ei kommentteja: