Boikotoikaa ravintola Lehtovaaraa

Don't eat at Ravintola Lehtovaara

So a guy goes into the expensive Lehtovaara restaurant in Töölö and gets crappy service. He decides to send the restaurant a letter and post it on his blog as well. The letter got so many hits, that it rose to the #2 spot on Google - the #1 spot of course belonged to the restaurant. The lawyer/owner of the restaurant got upset about this and decided to threaten the author with a 80,000 euro lawsuit if he doesn't remove the letter...

Joku on ystävällisesti skannannut HS:ssa tänään julkaistun puhelinhaastattelun, jossa ravintola Lehtovaaran omistaja, asianajaja Antero Molander tekee itsensä todella naurunalaiseksi HS:n miljoonan lukijan silmissä.

Boikotoikaa ravintola Lehtovaaraa!!

Tupakkalaista

Smoke Gets In Your Lies

By Radley Balko

...
This is not about the rights of smokers to smoke in public. They are in an establishment someone else owns. Any bar or restaurant in this city may voluntarily go smoke free, and smokers would have no claim against them, except to take their business elsewhere. Indeed, more than 200 businesses in Washington, D.C. have done exactly that.



But this is not about non-smokers rights, either. You don't have the right to walk onto someone else's property, demand to be served food or drink someone else has bought, and demand that they serve you on your terms. Free societies don't work that way.



This isn't about worker's rights. The idea that the Washington, D.C. city council is banning public smoking to benefit the city's waiters, waitresses and bartenders is a canard. There are countless jobs and professions that are far more dangerous than serving food or drink in the presence of secondhand smoke. The people who choose those jobs -- cab drivers, fishermen, and police, for example -- take those jobs full-well knowing the risks. The health risks associated with secondhand smoke are debatable. But this simple fact isn't: A waiter or bartender who chooses to work for an establishment that allows smoking knows what kind of environment he'll be working in.



So what is this debate about? It's about freedom. It's about standing up to the healthists, those people who believe the state has not only the right, but the responsibility to police our personal lives for bad habits.



In this case, they want to trample on a business owner's property rights, on his right to reap the fruits of his investment and his labor as he sees fit, and on his right and the right of his patrons to freely associate with whom they please. Why do they want to do this? They say it's to protect the "public" from secondhand smoke. But exactly whom are they protecting?



Not the bar or restaurant owner. He could make the whole place smoke-free if he wanted.



Not the employees. They can work elsewhere. Or find a new line of work.



And certainly not the patrons. They're giving the bar or restaurant their business voluntarily.



The healthists aren't protecting anyone. What they're protecting is a "right" for themselves that they've fashioned out of whole cloth. They're fighting to get invited to the party, then make the rules once they get there. They want the so-called "right" to be self-appointed nanny, mother, rule maker, and rule enforcer for everyone else.
...

Paikallinen tieto, verkostot ja tiedonvälitys

Kaappilibertaari Wired-lehti kirjoittaa syyskuun 11. päivän tapahtumista ja niistä ihmisistä, jotka pääsivät ulos torneista sekä niistä, jotka eivät. Hätänumeroon tai julkisen vallan tiedottamiseen luottavat jäivät jumiin torniin, kun taas lähellä liikkuneisiin ihmisiin ja paikalliseen tietoon luottaneet pääsivät pakoon.

Kuinka hayekilaista.

Verkottuneessa maailmassa keskenään viestivillä ihmisillä on usein parempi kuva lähitilanteesta kuin hierarkian huipulla komentavilla viranomaisilla, joilla ei juurikaan ole lähikontaktia tilanteeseen.

Torneista viranomaisten ohjeista piittamatta lähteneet henkilöt eivät myöskään olleet paniikissa tai toimineet harkitsemattomasti. He pysähtyivät auttamaan loukkaantuneita, lohduttamaan hätääntyneitä ja neuvomaan tietä muille. Harkitsemattomasti ja paniikinomaisesti käyttäytyivätkin nimenomaan ne henkilöt, jotka jäivät paikoilleen makaamaan eivätkä ajatelleet itse.

Wired-lehti suosittaakin ennen kaikkea luottamista ruohonjuuritason tiedonjakoon ja keskinäiseen avunantoon.

Etnisten ryhmien välisistä tuloeroista

Turha kirjoittaa itse, kun voi lainata:

Mielestäni etnisten ryhmien väliset tuloerot eivät sinänsä voi olla ihmisoikeuskysymys. Se on ihmisoikeuskysymys, jos voidaan osoittaa mekanismi, joka estää mustaa yksilöä saavuttamasta valkoisten nettotuloja, tai jos musta ja valkoinen saavuttavat samalla panoksella eri tulotason. Sikäli kuin olen lukemastani ymmärtänyt, yli puolet työikäisistä mustista naisista on työttömiä, kouluttamattomia yksinhuoltajia. Vähintään kolmannes työikäisistä mustista miehistä on vankilassa tai ehdonalaisessa, enkä usko ilman eri näyttöä loppujen kahden kolmasosankaan koostuvan pääasiallisesti poliisipäälliköistä, aivokirurgeista tai atk-asiantuntijoista (vaikka amerikkalaisista sarjoista näin voisikin päätellä).

Kun puhutaan esimerkiksi Suomessa asuvien somalien tilastollisesta rikollisuudesta, meille yleensä muistutetaan, ettei somaleja saa käsitellä massana vaan kutakin somaliyhteisön jäsentä on tarkasteltava yksilönä, hänen omilla ehdoillaan. Jospa siis lakkaamme tuloeroistakin puhuessamme käsittelemästä Yhdysvaltain mustia massana ja alamme pohtia yksilökohtaisesti, mistä alhaiset tulot johtuvat. Relevantti kysymys ei näin ollen ole se, ansaitsevatko mustat keskimäärin vähemmän kuin valkoiset, vaan se, ansaitseeko musta systemaattisesti vähemmän kuin samaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluva valkoinen. Työttömään tai vankilassa käkkivään mustaan pitää siis verrata työtöntä tai vankilassa käkkivää valkoista. Jos joku osoittaa, että tällainen valkoinen "ansaitsee" kymmenen kertaa enemmän kuin musta "virkaveljensä", anonyymin kansalaisoikeusjärjestön tutkimuksella on ihmisoikeusimplikaatioita. Muutoin sillä ei ole.

Läheistä sukua tuloerokysymyksille on jatkuva keskustelu siitä, että maahanmuuttajat asuvat keskimääräisesti ahtaammin ja huonommilla alueilla kuin valtaväestön edustajat. Mistä tämä johtuu, ja mitä siitä seuraa? Suomessa asuvien somaleiden keskimääräinen perhekoko on lähellä kymmentä ja työttömyysprosentti kuudenkymmenen hujakoilla. Suomalaisten keskimääräinen perhekoko on kolmen ja neljän välillä ja työttömyysaste n. kymmenen prosenttia. "Suomalaiset" ja "somalit" eivät siis ryhminä ole vertailukelpoisia. Mikään lainsäädännöllinen toimenpide ei estä somalialaista yksilöä ansaitsemasta yhtä paljon kuin suomalainen yksilö. Mikään laki ei kiellä somalia (tai suomalaista) valitsemasta vapaasti asuinpaikkaansa Suomen rajojen sisällä. Työttömään ja viisilapsiseen somaliin pitää verrata työtöntä ja viisilapsista suomalaista. Ilman eri näyttöä en usko, että työtön ja viisilapsinen suomalainen saa sosiaalihuollon kustantaman kuuden huoneen asunnon "hyvältä" alueelta oleellisesti helpommin kuin somali. Useimmissa yhteiskunnissa, myös Suomessa, vallitsee se luonnonlaki, että panemalla likoon enemmän omaa rahaa saa suuremman asunnon paremmalta alueelta. Jos maksattaa asumisensa muilla, asuu huonommin. Tähän on käytännöllinen ja ideologinen syy. Ihmiset käyvät töissä saadakseen rahaa. Ihmiset haluavat ansaita rahaa saadakseen sillä kaikkea kivaa, esim. ison asunnon hyvältä alueelta. Jos ison asunnon saisi hyvältä alueelta omistamatta rahaa, ihmisillä ei olisi motiivia käydä töissä. Jos kukaan ei kävisi töissä, ei olisi verotuloja, eikä työttömille ja rahattomille voitaisi kustantaa minkäänlaista asuntoa miltään alueelta. Jos somaleita ja suomalaisia ei kohdella yksilöinä vaan ainoastaan etnisten ryhmiensä edustajina, tilastollisten asumiserojen poistaminen voi tarkoittaa vain sitä, että somalille annetaan etnisen taustansa vuoksi suurempi ja parempi asunto kuin vastaavaan sosioekonomiseen ryhmään kuuluvalle suomalaiselle. Mitä silloin tapahtuu kaikille kauniille ajatuksille rotujen tasa-arvosta ja ihmisten kohtelemisesta yksilöinä?

Standardivastaus yllä oleviin huomautuksiin on tietysti se, että mustien köyhyys toki välittömästi selittyy rikollisuudella ja työttömyydellä, mutta valkoiset ovat vastuussa mustien rikollisuudesta ja työttömyydestä. Tällöin pitäisi kuitenkin taas osoittaa se mekanismi, jolla valkoiset ylläpitävät mustien työttömyyttä ja rikollisuutta. Vastaukseksi eivät kelpaa rasistiset piilorakenteet ja piilosyrjintä. Jos ne ovat piilossa, miten niiden olemassaolo voidaan todentaa? Ainoa todiste piilosyrjinnän olemassaolosta on se, mitä sillä halutaan selittää, ts. mustien kehno asema. Tämä on kehäperustelua, samanlaista kuin se, että maailmankaikkeus on todiste Jumalasta, ja Jumala on näin ollen pätevin selitys maailmankaikkeudelle.

Voidaan osoittaa, että mustien keskimääräisesti pienet tulot johtuvat mustien keskuudessa keskimäärin yleisemmästä rikollisuudesta ja työttömyydestä. Ellei vastakkaista näyttöä esitetä, yksinkertaisin ja taloudellisin olettamus on, että mustan yksilön rikollisuus ja työttömyys johtuu mustasta yksilöstä itsestään. Vastaavasti melkein kaikki hyväksyvät sen olettamuksen, että valkoisen yksilön rikollisuudesta ja työttömyydestä on vastuussa ensisijaisesti hän itse.

Lopuksi voidaan pohtia, onko valkoisilla uskottavaa motiivia pitää yllä valkoisten ja mustien välisiä tuloeroja. Oletetaan motiiviksi pelkkä rasistinen ja perverssi paha tahto. Kuten sekä Bill Clinton aikoinaan että Tarja Halonen myöhemmin ovat kertoneet, suurin osa meistä on monikulttuurisuutta kannattavia suvaitsevaisia ja vain pieni vähemmistö rasisteja. (Tämä dogma on välttämätön, koska muutoinhan virallinen suvaitsevaisuus- ja monikulttuurisuuspolitiikka olisi epädemokraattinen.) Miten pieni vähemmistö voisi pitää yllä valtavaa (ja luonnollisesti salaista) sortojärjestelmää, varsinkin, kun rasistit virallisen doktriinin mukaan ovat pääasiallisesti syrjäytyneitä ja kouluttamattomia?

Valkoiset maksavat kalliisti mustien rikollisuudesta ja työttömyydestä, niin menetetyn turvallisuuden, valtavien sosiaalisten tulonsiirtojen kuin kaikenlaisten suvaitsevaisuusohjelmien muodossa, joilla pyritään vakuuttamaan niin valkoiset kuin mustat siitä, että valkoiset ovat jollain mystisellä tavalla syyllisiä mustien ahdinkoon. (Syyllisyys-dogma on välttämätön, jotta valkoiset saataisiin hyväksymään turvattomuus ja tulonsiirrot. Se on myös välttämätön, jotta tulonsiirtojen varassa elävät mustat voisivat tuntea vastaanottavansa vain heille rehellisesti kuuluvia kompensaatioita eikä almuja.) Jos tuloeroja ei olisi, siitä hyötyisivät ennen kaikkea valkoiset. Tämän vuoksi on älytön olettamus, että valkoisten tavoitteena olisi ylläpitää mustien rikollisuutta ja työttömyyttä.

Älykkyys, rotu ja uskonto

Wikipediassa on hieno artikkeli rodusta ja älykkyydestä. Ikävä kyllä jotkut poliittisesti korrektit urpot haluavat poistaa artikkelin. Käy esittämässä oma perusteltu kantasi poistoa vastaan (kai omaat Wikipedia-käyttäjätunnuksen?)

Myös sukupuolen, aivojen koon sekä tietysti uskonnollisuuden ja älykkyyden yhteyksiä on tutkittu. Luonnollisesti fiksujen joukossa uskonnollisuus on vähäisempää.

Epäilys versus fundamentalismi

Andrew Sullivan kirjoittaa nettisivuillaan hienosti, joskin pitkästi konservatiivisuuden kahdesta perinteestä:

"In this present crisis, government is not the solution to our problem. Government is the problem." - Ronald Reagan, January 20, 1981.

"We have a responsibility that when somebody hurts, government has got to move," - George W. Bush, September 1, 2003.

Epistemologiseen epäilykseen perustuva burkelainen konservatismi tunnustaa, että jopa katolisen kirkon ja mormonien tapaiset, syvästi dogmaattiset laitokset ovat vuosien aikana muuttaneet mielipiteitään useaan otteeseen.

Epäilyksen konservatismi huomauttaa, että moninaisen ja hajanaisen, miljoonien ihmisten yhteiskunnan yhteisenä ohjenuorana ei voi toimia yksi, suuri, yhtenäinen totuus, toisin kuin kenties perinteisissä kyläyhteisöissä.

Uskon konservatismi puolestaan luottaa yhtenäiseen ja yleiseen ihmisluontoon, tai kenties pyhiin kirjoihin kuten raamattuun.

Epäilyksen konservatismi on erittäin läheistä sukua libertaarin yhteiskuntakuvan pohjan muodostavalle Karl Popperin ja Friedrich Hayekin tiedollisille näkemyksille, joiden mukaan lopullista totuutta ei ikinä voida lopulta tietää joten useiden mielipiteiden esilletuonti ja pluralismi on välttämätön ehto yhteiskunnan kehitykselle (Popper), kun toisaalta tieto "hyvän" yhteiskunnan rakentamiseksi, ihmisten haluista ja tarpeista, on vain hajautettuna yksittäisten ihmisten päihin (Hayek).

Sullivanin essee tuo molemmat haarat hyvin esille. Uskoon perustuva konservatismi kuvastaakin sitten lähemmin sitä suomalaisessakin todellisen konservatismin puutteessa elävän keskustelukulttuurin karikatyrisoimaa kuvaa irrationaaliseen varmaan tietoon perustuvasta, pseudorationalistisesta ja pseudoindividualistisesta "oikeistolaisuudesta".

Yhä, uskoon luottavien oikeistolaisten mielestä liberaali kokeiluyhteiskunta antaa liikaa tilaa virheille. Dynamistinen markkinatalous on valtava yrityksen ja erehdyksen prosessi, joka ei tähtää tiettyyn, rationaaliseen päämäärään vaan pelkästään yleiseen, yksittäisten ihmisten toimintaan perustuvaan kokeiluun ja löytämiseen. Tämän kaoottisen prosessin personifiointi, karikatyrisointi ja alkukantainen vastustaminen muodostavatkin selkärangan sille Virginia Postrelin luonnehtimalle stasismille.

Uskon konservatismille julkinen valta on instrumentti oman uskon toteuttamiseen. Epäilyksen konservatismi taas huomauttaa epäilyksen olevan myös rajoitus, koska mitään yhtä oikeaa totuutta ei voida kehittää, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi koulujen opetuksen perustana.

Tämän takia George W. Bush, uskoon näkemyksensä perustava konservatiivi, on kasvattanut julkisia menoja kolmanneksella ensimmäisen kautensa aikana - enemmän kuin kukaan aikaisempi Yhdysvaltain presidentti. Ja menot eivät suurimmaksi osaksi ole sotilaallisia, vaan nimenomaisesti siviilimenoja.

Tv-lupa ja tainnutusaseet

Tv-lupa: kun sinä alat maksamaan, muutkin maksavat enemmän. Tämä, ja monia muita helmiä linkkejä löytyy liberalismi-keskustelukanavan viimeisimpien linkkien listasta.

Tsekatkaa myös video tainnutusaseiden hyötykäytöstä sekä verkkouutisten artikkeli Suomen tilanteesta.

Tainnutusaseita on Suomessakin ollut 30 kappaletta testikäytössä puoli vuotta, ja niitä on käytetty 20 kertaa (kuulopuhetta). Jos ne otetaan laajasti käyttöön, tuolla tahdilla niitä käytetään tuhansia kertoja vuodessa.

Naisten väkivalta

Yhdysvalloissa osataan:

Mielenosoitus ohjelmistopatentteja vastaan

Tulkaa torstaina klo 15 mielenosoitukseen ohjelmistopatentteja vastaan Kiasman eteen. Mukaan kerkeää myös myöhemminkin, joskus kello 16 jälkeenkin. Varustuksena mieluiten puku tai pikkutakki.