perjantaina, kesäkuuta 10, 2005

Epäilys versus fundamentalismi

Andrew Sullivan kirjoittaa nettisivuillaan hienosti, joskin pitkästi konservatiivisuuden kahdesta perinteestä:
"In this present crisis, government is not the solution to our problem. Government is the problem." - Ronald Reagan, January 20, 1981.

"We have a responsibility that when somebody hurts, government has got to move," - George W. Bush, September 1, 2003.
Epistemologiseen epäilykseen perustuva burkelainen konservatismi tunnustaa, että jopa katolisen kirkon ja mormonien tapaiset, syvästi dogmaattiset laitokset ovat vuosien aikana muuttaneet mielipiteitään useaan otteeseen.

Epäilyksen konservatismi huomauttaa, että moninaisen ja hajanaisen, miljoonien ihmisten yhteiskunnan yhteisenä ohjenuorana ei voi toimia yksi, suuri, yhtenäinen totuus, toisin kuin kenties perinteisissä kyläyhteisöissä.

Uskon konservatismi puolestaan luottaa yhtenäiseen ja yleiseen ihmisluontoon, tai kenties pyhiin kirjoihin kuten raamattuun.

Epäilyksen konservatismi on erittäin läheistä sukua libertaarin yhteiskuntakuvan pohjan muodostavalle Karl Popperin ja Friedrich Hayekin tiedollisille näkemyksille, joiden mukaan lopullista totuutta ei ikinä voida lopulta tietää joten useiden mielipiteiden esilletuonti ja pluralismi on välttämätön ehto yhteiskunnan kehitykselle (Popper), kun toisaalta tieto "hyvän" yhteiskunnan rakentamiseksi, ihmisten haluista ja tarpeista, on vain hajautettuna yksittäisten ihmisten päihin (Hayek).

Sullivanin essee tuo molemmat haarat hyvin esille. Uskoon perustuva konservatismi kuvastaakin sitten lähemmin sitä suomalaisessakin todellisen konservatismin puutteessa elävän keskustelukulttuurin karikatyrisoimaa kuvaa irrationaaliseen varmaan tietoon perustuvasta, pseudorationalistisesta ja pseudoindividualistisesta "oikeistolaisuudesta".

Yhä, uskoon luottavien oikeistolaisten mielestä liberaali kokeiluyhteiskunta antaa liikaa tilaa virheille. Dynamistinen markkinatalous on valtava yrityksen ja erehdyksen prosessi, joka ei tähtää tiettyyn, rationaaliseen päämäärään vaan pelkästään yleiseen, yksittäisten ihmisten toimintaan perustuvaan kokeiluun ja löytämiseen. Tämän kaoottisen prosessin personifiointi, karikatyrisointi ja alkukantainen vastustaminen muodostavatkin selkärangan sille Virginia Postrelin luonnehtimalle stasismille.

Uskon konservatismille julkinen valta on instrumentti oman uskon toteuttamiseen. Epäilyksen konservatismi taas huomauttaa epäilyksen olevan myös rajoitus, koska mitään yhtä oikeaa totuutta ei voida kehittää, jota voitaisiin käyttää esimerkiksi koulujen opetuksen perustana.

Tämän takia George W. Bush, uskoon näkemyksensä perustava konservatiivi, on kasvattanut julkisia menoja kolmanneksella ensimmäisen kautensa aikana - enemmän kuin kukaan aikaisempi Yhdysvaltain presidentti. Ja menot eivät suurimmaksi osaksi ole sotilaallisia, vaan nimenomaisesti siviilimenoja.

Ei kommentteja: