Taiteen tukeminen verovaroin on taiteen poliittista kontrollointia

HS:

Sofi Oksanen sanoo italialaislehdessä, että perussuomalaisten taidepolitiikassa on kaikuja Hitlerin Saksasta.

Kirjailija Sofi Oksanen arvostelee vaalivoittoon nousseiden perussuomalaisten poliittisia näkemyksiä italialaislehti La Repubblican haastattelussa. Oksanen sanoo lehdessä, että perussuomalaisten puolueohjelmassa on selviä vaikutteita natsijohtaja Adolf Hitlerin ideologiasta.

Erityisesti Oksanen arvostelee perussuomalaisten taidepoliittisia näkemyksiä, joiden hän katsoo rajoittavan sananvapautta ja heijastavan samoja teemoja kuin kansallissosialisteilla.

...

Italialaislehti julkaisi Oksasen haastattelun tiistaina. Suomessa haastattelua ensimmäisenä siteeranneet iltapäivälehdet kysyivät asiasta kommentteja Oksaselta keskiviikkona.

Oksanen sanoi Ilta-Sanomille, että italialainen toimittaja on ymmärtänyt osan asioista väärin, koska haastattelu tehtiin englanniksi. Hän kuitenkin vahvisti näkemyksensä, että perussuomalaisten taideohjelma muistuttaa diktatuurimaisesta hallinnosta ja toteutuessaan se kaventaisi muun muassa modernin teatterin ilmaisuvapautta.

Taiteen tukeminen verovaroin on taiteen poliittista kontrollointia.

Sofi Oksanen ilmeisesti vastustaa taiteilijoiden ilmaisuvapauden rajoittamista taiteeseen kohdistuvalla poliittisella kontrollilla.

Antamalla veronmaksajien rahoja tietyille taiteilijoille, tietyille teattereille, tietyille kirjailijoille, tietyille elokuville, tietyille taidemuseoille, tietyille konserttisaleille, tietyille säveltäjille jne. valtiovalta ottaa kantaa ko. taiteilijoiden, teatterien, kirjailijoiden, elokuvien jne. puolesta toisia taiteilijoita, teattereita, kirjailijoita, elokuvia, taidemuseoita jne. vastaan.

Politiikka on yhteiskunnallisista asioista päättämistä. Kaikki päätökset valtiovallan toiminnasta ovat poliittisia päätöksiä. Kaikki päätökset veronmaksajien rahojen antamisesta taiteilijoille, teattereille, kirjailijoille, elokuville, taidemuseoille, konserttisaleille, säveltäjille jne. ovat poliittisia päätöksiä. Kulttuurin tukeminen verovaroin on siis väistämättä poliittista päättämistä siitä, millainen kulttuuri on hyvää ja kannatettavaa ja millainen ei.

Koska Sofi Oksanen vastustaa taiteeseen kohdistuvaa poliittista kontrollia, hän siis kannattaa taiteilijoille, teattereille, kirjailijoille, elokuville, taidemuseoille, konserttisaleille, säveltäjille jne. annettavien tukiaisten lopettamista.

Kannatan Sofi Oksasta tältä osin. Toivoisin vain, että hän sanoisi tämän mielipiteensä suoremmin.

Saksa ei osallistu EU:n "vakausmekanismiin"

Handelsblatt, Saksan suurin talouslehti:

Bundestagsrechte ignoriert: Merkels Euro-Plan rüttelt an der Verfassung

13.04.2011

Die Euro-Rettung bedroht das Budget-Recht des Bundestages und damit die Verfassung, sagt der Bundesrechnungshof. FDP und SPD sind alarmiert und warnen die Kanzlerin davor, das Grundgesetz zu schleifen.

Nachdem der Bundesrechnungshof in einem Bericht bemängelt hat, dass der Bundestag nur unzureichend in die Finanzierung des künftigen Euro-Rettungsschirms ESM eingebunden ist, schlagen Politiker von FDP und SPD Alarm. „Der ESM ist ein tiefer Eingriff in das Budgetrecht des Parlaments und verändert das Primärecht in Europa“, sagte der Finanzexperte der FDP-Bundestagsfraktion, Frank Schäffler, Handelsblatt Online. Das sei ohne eine verfassungsändernde Mehrheit im Bundestag nicht möglich. „Es ist grob fahrlässig wie hier der Kernbereich demokratischen Handelns geschleift wird.“ Die FDP als Rechtsstaatspartei dürfe dies nicht zulassen. „Ein Thomas Dehler würde sich im Grabe umdrehen und wäre in seiner aktiven Zeit längst auf den Barrikaden.“

Harsche Kritik an Bundeskanzlerin Angela Merkel und Finanzminister Wolfgang Schäuble (beide CDU) kam auch von der SPD. „Es kann nicht sein, dass die Finanzminister der Euro-Staaten im Verwaltungsrat des Stabilitätsmechanismus über die Ausweitung des Ausleihvolumens abstimmen dürfen“, sagte der haushaltspolitische Sprecher der SPD-Fraktion im Bundestag, Carsten Schneider, Handelsblatt Online. Diese Entscheidung müsse den Parlamenten vorbehalten bleiben. „Das ist ein Konstruktionsfehler des ESM, der bei den Vertragsverhandlungen bereinigt werden muss. Andernfalls wäre der Vertrag nicht mit dem Grundgesetz vereinbar.“

Der Bundesrechnungshof hatte in seinem Bericht gefordert, der Bundestag solle sich bei der Euro-Rettung die Kontrolle über deutsche Milliardenzahlungen sichern. „Alle Festlegungen zur Art und Höhe, insbesondere die Bestimmungen von Obergrenzen der deutschen Beiträge zum ESM (Bareinlagen und Garantien) sind gesetzlich zu regeln und unterliegen damit der parlamentarischen Zustimmungserfordernis“, heißt es in einem Reuters vorliegenden vertraulichen Bericht an den Haushaltsausschuss des Bundestages. Kritisch wird vermerkt, dass es bisher keine Überlegungen für eine Prüfung und Kontrolle der künftigen ESM-Gremien gebe.

Schneider sagte dazu, der Bericht sei ein „Debakel für die Bundeskanzlerin“. Die Auswirkungen des ESM auf den Bundeshaushalt würden seit Monaten verschleiert. „In Brüssel geben Frau Merkel und Herr Schäuble hinter verschlossenen Türen milliardenschwere Zusagen, verweigern aber dem Parlament und seinen Ausschüssen die notwendigen Auskünfte“, kritisierte der SPD-Politiker. Der Bundestag habe der Bundesregierung hingegen klare Vorgaben zur Einbeziehung des Bundestages gemacht. „Daran muss sich die Bundesregierung bei den Vertragsverhandlungen zum ESM auch halten“, betonte er. „Nach den bisherigen Verabredungen besteht die Gefahr, dass sich der Mechanismus verselbstständigt und das Parlament ausgeschaltet wird.“

In dem achtseitigen Bericht vom 11. April analysiert der Rechnungshof den vom EU-Gipfel am 25. März beschlossenen Aufbau eines dauerhaften, milliardenschweren Euro-Rettungsschirms ab 2013. Um angeschlagenen Euro-Staaten Geld leihen zu können, werden ein Kapitalstock von 80 Milliarden Euro und Garantien in Höhe von 620 Milliarden Euro im ESM bereitgestellt. Die Umsetzung in einen ESM-Vertrag, die genauen Modalitäten für den Aufbau des Kapitalstocks und vor allem die nötigen nationalen Gesetze in den Euro-Staaten stehen noch aus. Der Gipfel legte fest, dass Entscheidungen für einen ESM-Einsatz einstimmig fallen sollen.

In zwei Fällen solle der ESM-Verwaltungsrat Geld aus den Mitgliedstaaten mit einfacher Mehrheit abrufen können. Dies gilt etwa in der Aufbauphase des Kapitalstocks bis 2017, falls überraschend ein Euro-Staat Hilfe brauchen sollte, der eigentlich selbst in den ESM einzahlen muss. Das Bundesfinanzministerium wies am Dienstagabend darauf hin, dass dies der "bewährten und üblichen Praxis bei internationalen Finanzinstitutionen wie beispielsweise der Weltbank" entspreche. Im zweiten Fall soll der ESM-Verwaltungsrat nach den Beschlüssen des EU-Gipfels den Kapitalstock wieder auf die ursprüngliche Höhe aufstocken können, wenn Geld abgeflossen ist.

Jarkko Rahkonen kirjoittaa HS:n toimittaja Unto Hämäläisen blogin kommenttiosastossa:

1. 14. huhtikuuta 2011 kello 6.43

   Luin juuri 06.33 päivän, 14.04. Kauppalehteä, sivulla 6 on erittäin merkittävä kirjoitus ”Vakausmekanismin vastustus kasvaa Saksassa” !!!

   ”Asiantuntijoiden tylyt arviot kiihdyttävät liittokansleri Angela Merkeliin ja valtiovarainministeri Wolfgang Scäubleen kohdistuvaa arvostelua myös porvarihallituksen sisällä”. Siis hallituksen sisällä!!!

   Lisäksi kirjoituksessa todetaan ”Saksan valtiontalouden tarkastusviraston ja myös liittopäivien lakiasiantuntijoiden mielestä 2013 käyttöön otettava euron vakausmekanismi vie budjettivallan saksalaisilta kansanedustajilta ja rikkoo maan perustuslakia” Siis rikkoo perustuslakia!!!

   Vielä lisää ” Yhä useammat ekonomistit, Ifo-taloustutkimuslaitoksen johtaja Hans-Werner Sinn etunenässä, korostavat , ettei ylivelkaantuneille maille joka tapauksessa pitäisi jakaa lisää rahaa tai takauksia” Siis Saksan parhaat ekonomistit tyrmäävät Kataisen ja Kiviniemen bluffit Suomessa!!!

   Saksassa ei pelotella, että Saksa lamaantuu, työttömyyttä tulee saatikka että eläkerahat menetetään kun arvostellaan Saksan perustuslain vastaista EU:n vakausjärjestelmää.

   Tiedämme, että vakausjärjestelmä on myös EU:n omien lakien (Maastrich) vastainen, joten EU ei voi väittää vastaan kun Suomen uusi hallitus vaatii yhdessä Saksan hallituksen (uuden?) kanssa järjestelmän uusimista niin, että rahoittajat kantavat ottamiensa riskien seurausten vastuut. Tämä voidaan toteuttaa – varmaan toteutetaan – viemättä pankkeja konkursiin. Vain pankkien omistajat vaihtuvat ja pankkien johto vaihdetaan. Veronmaksajat voidaan pelastaa kohtuuttomilta maksuilta parlamenttien ja niille vastuullisten hallitusten toimesta.

   Urpilainen on selvä voittaja, Katainen ja Kiviniemi ovat saaneet täyden tyrmäyksen Saksasta!

   Ehtiikö tämä vielä vaikuttaa Suomen vaaleissa?

Kiviniemi ja Katainen eli Keskusta ja Kokoomus haluavat Suomen osallistuvan EU:n "vakausmekanismiin" eli lainatakauksien antamiseen konkurssiin menneille valtioille eli rahojen kaatamiseen kankkulan kaivoon, vaikka SAKSA ei osallistu siihen.

SUOMI joutuu tukemaan konkurssiin menneitä valtioita, vaikka SAKSA ei niitä tue.

Tätä kannattaa Keskusta ja Kokoomus.

Jokainen, joka äänestää Keskustaa tai Kokoomusta, haluaa SUOMEN tukevan konkurssiin menneitä valtioita, joita edes SAKSA ei tue.

Jokainen, joka näissä vaaleissa äänestää Keskustaa tai Kokoomusta, on maanpetturi.

Eija-Riitta Korhola, meet Barbra Streisand

Eija-Riitta Korhola, Kokoomus

Iltalehti:

Pitkitetty orgasmi

Kirjoittanut Eija-Riitta Korhola

Keskiviikkona olin todistamassa europarlamentin täysistunnossa merkillistä hetkeä, kun salissa keskusteltiin EU:n tulevaisuuden energialinjauksista sekä siitä, mitä Japanin ydinturmasta pitää oppia. En ole koskaan nähnyt vihreitä niin innoissaan ja kiihtyneinä.

Kollegani ovat Tsernobyl-ajan nuoria aikuisia, joille ydinvoiman pelkäämisestä tuli elämäntehtävä. Neljännesvuosisadan odottelu toi neitsyeille kauan odotetun kokemuksen ja teeskentelemättömän, pitkitetyn orgasmin.(lihavointi M. Ellilä)

Koska eka kerta on aina eka kerta, piti sitä tietysti kehua. (lihavointi M. Ellilä) Niinpä muutaman tädin puheissa Fukushiman tähänastiset kaksi uhria oli vaihtunut kolmeenkymmeneentuhanteen kuolleeseen. Kiittelivät, kuinka oikeassa olivat olleet. Sumentunein simin he kehuivat toisilleen: mitä minä sanoin – oli kannattanut odottaa tätä päivää. Äijät olivat häveliäämpiä oman ekakertansa tuulettamisessa, mutta kyllä hekin hekumoivat (lihavointi M. Ellilä) toistamalla, että ydinvoima on nyt todettu vaaralliseksi kerta toisensa jälkeen – unohtui vain kertoa, miten.

Yhtä kaikki, ilma oli käsinkosketeltavan sakeana estrogeenipöllystä ja testosteronista, kun onnettomuuden luvuilla masturboitiin. (lihavointi M. Ellilä)

Iltalehti:

Pääkirjoitus 9.4.2011: Kirkon vedettävä raja äärisuuntiin

Lauantai 9.4.2011

Aiemmin kristillisdemokraattina vaikuttaneen Eija-Riitta Korholan tuore blogi heijastaa monien uskovaisten suurta kiinnostusta seksiin.

Väittely homoseksuaalisuudesta on kertonut, että seksi kiinnostaa usko vaisia kovasti. Tämä on saattanut heijastua jopa kiistaan naispappeudesta. Onhan seksi tärkeää, mutta kohtuus kaikessa.

Kuvaavasti kristillisdemokraatteja aiemmin edustanut "olkapäämeppi" Eija-Riitta Korhola on blogissaan mollannut vihreiden ydinvoimakantaa ilmauksin, jotka tuovat mieleen puberteetissaan hikoilevan nuorukaisen (IS 8.4.). Korhola on myös kertonut siivoavansa minihameessa puolisoaan ilahduttaakseen.

Uusi Suomi:

Korhola kantelee Iltalehdestä: ”Törkeä kirjoitus”

Korhola kantelee Iltalehdestä: ”Törkeä kirjoitus”

Julkaistu: 12.4.2011 18:59

Päivitetty: 13.4.2011 13:39

Europarlamentaarikko Eija-Riitta Korhola (kok.) harkitsee kantelevansa Julkisen sanan neuvostoon Iltalehden pääkirjoituksesta. Lehden blogistina toimisen hän on jo lopettanut.

Iltalehti rinnasti lauantain pääkirjoituksessaan Korholan vanhoillislestadiolaisiin lahkoihin ja niiden pedofiliapaljastuksiin. Rinnastuksen kimmokkeena oli Korholan kohuttu blogi, jossa hän kritisoi vihreiden ydinvoima-asenteita poikkeuksellisin seksivertauksin.

”Aiemmin kristillisdemokraattina vaikuttaneen Eija-Riitta Korholan tuore blogi heijastaa monien uskovaisten suurta kiinnostusta seksiin”, totesi Iltalehti jutussaan, jonka pääkuvaksi Korhola oli päässyt. Europarlamentaarikon kuvan yllä lehti kertoi, että lestadiolaisten seksiskandaalissa on käytetty uskontoa väärin hyväksi.

Korholan mielestä Iltalehden tulkinta on törkeä ja outo.

–Minut on asiattomasti liitetty tähän, sanoo Korhola Uudelle Suomelle.

–Ottaen huomioon kuvan, kuvatekstin, otsikoinnin ja pääkirjoituksen koko sisällön katson, että minut henkilönä on asiattomasti yhdistetty uskonnollisiin ääriliikkeisiin, orgioihin ja pedofiliaan, kirjoitti Korhola jo aiemmin blogissaan.

Korholan mukaan kantelun tekeminen on harkinnassa.

–En ole vielä sitä tehnyt, mutta se on mahdollista, hän sanoo.

Korholan mukaan hän ei saanut Iltalehden päätoimittaja Kari Kivelältä minkäänlaista selitystä pääkirjoitukselle, kun ilmoitti lopettavansa blogistina.

–Ei häneltä herunut kommenttia, sanoo Korhola.

Uusi Suomi ei tiistai-iltana tavoittanut Kari Kivelää kommentoimaan tapausta. Keskiviikkona Kivelä kommentoi pääkirjoituksesta noussutta kohua näin:

–Ymmärrämme hyvin niitä lukijoita, joiden mielestä pääkirjoitus olisi ollut muodoltaan selkeämpi, jos se olisi keskittynyt juuri uutisoituihin lestadiolaisten väärinkäytöksiin. Mutta ei kirjoitus sentään Korholan blogia lestadiolaisten väärinkäytöksiin yhdistä, toteaa Kivelä.

–Iltalehti on riippumaton ja moniarvoinen media. Jotta tämä toteutuu, on tärkeää, että eri kirjoittajilla; niin toimittajilla, pääkirjoitustoimittajilla kuin blogisteillakin on laaja ilmaisunvapaus. Moniarvoisuuden edellytys on puolestaan myös keskenään erilaisten ja toisestaan poikkeavien näkemysten julkaiseminen.

Iltalehti katsoi kyseisessä pääkirjoituksessaan paljastusten vanhoillislestadiolaisten lahkojen pedofiliasta ja väittelyn homoseksualisuudesta kertoneen, että ”seksi kiinnostaa uskovaisia kovasti”. Tämän jälkeen pääkirjoitus löysi yllättäen esimerkiksi Korholan.

–Kuvaavasti kristillisdemokraatteja aiemmin edustanut "olkapäämeppi" Eija-Riitta Korhola on blogissaan mollannut vihreiden ydinvoimakantaa ilmauksin, jotka tuovat mieleen puberteetissaan hikoilevan nuorukaisen, kirjoitti Iltalehti.

Eija-Riitta Korhola on mielestäni perverssi.

Normaali ihminen ei kirjoita ydinvoimakeskustelusta niin voimakkaasti seksuaalisin termein kuin Korhola.

Korhola on selvästi seksimaanikko. Normaali ihminen ei näe ydinvoimaa koskevan keskustelun ja seksuaalisuuden välillä mitään yhteyttä. Korhola on perverssi, joka näkee seksiä kaikkialla.

Korhola ei ole psyykkisesti terve, normaali ihminen. Korhola on seksuaalisesti perverssi, häiriintynyt ihminen.

Jo aiemmin Korhola on kirjoittanut hekumallisesti mm. Alexander Stubbin kyrvästä.

Kun EUROPEAN VOICE-nimisessä lehdessä (14 - 20 JULY 2005) oli karikatyyri Stubbista saunassa, Eija-Riitta Korhola sanoi olevansa Stubbin vaimon puolesta iloinen Stubbin hyvästä erektiosta.

Normaali ihminen ei kirjoittaisi tällaista seksiläppää kommenttina europarlamentaarikkokollegastaan. Eija-Riitta Korhola on seksimaanikko, joka näkee seksiä kaikkialla.

Kun Iltalehti nyt kommentoi pääkirjoituksessaan tätä Korholan seksihulluutta, Korhola ryhtyy vaatimaan sensuuria.

Onneksi emme elä Neuvostoliitossa, jossa poliittisten vallanpitäjien kritisointi on kielletty. Korhola yrittää kieltää Iltalehteä kommentoimasta hänen seksimaanisuuttaan, mutta tuollaiset sensuurivaatimukset eivät nykyaikana voi mennä läpi.

Poliitikoilla ei ole mitään oikeutta kieltää heitä kritisoivia kirjoituksia. Nykyaikana ihmiset eivät siedä sensuuria, joten ihmiset ryhtyvät ihan piruuttamaan levittämään tuota kirjoitusta nimenomaan vastustaakseen sensuuria.

Korholan hysteerinen, sairas, vittumainen sensurointiyritys johtaa siihen, että tuo kirjoitus saa paljon enemmän julkisuutta.

Ihmiset levittävät tätä kirjoitusta ympäri nettiä juuri siksi, että tuo perverssi ämmä yritti sensuroida sen. Tätä kutsutaan Streisand-efektiksi:

The Streisand effect is a primarily online phenomenon in which an attempt to censor or remove a piece of information has the unintended consequence of causing the information to be publicized widely and to a greater extent than would have occurred if no censorship had been attempted. It is named after American entertainer Barbra Streisand, following a 2003 incident in

which her attempts to suppress photographs of her residence inadvertently generated further publicity.

As early as 1993, John Gilmore observed that "the Net treats censorship as damage and routes around it."^[1] Examples of such attempts include censoring a photograph, a number, a file, or a website (for example via a cease-an

d-desist letter). Instead of being suppressed, the information receives extensive publicity, often being widely mirrored across the Internet or distributed on file-sharing networks.^[2][3]

Mike Masnick originally coined the term Streisand effect in reference to a 2003 incident in which Barbra Streisand unsuccessfully a

ttempted to sue photographer Kenneth Adelman and Pictopia.com for US$50 million in an attempt to have the aerial photograph of her mansion removed from the publicly available collection of 12,000 California coastline photographs, citing privacy concerns.^[2][4][5] Adelman stated that he was photographing beachfront property to document coastal erosion as part of the California Coastal Records Project.^[6] As a result of the case, public knowledge of the picture increased substantially and it became popular on the Internet, with more than 420,000 people visiting the site over the following month.^[7]

Barbra Streisand, as in "Streisand effect"

Eija-Riitta Korhola, meet Barbra Streisand.

Ruotsalainen suvaitsevaisto kauhistelee, että Suomessa joku loukkaa muslimeja

Ruotsin suurimman iltapäivälehden Expressenin pääkirjoitus:

Eric Erfors: Stackars Suomi

En ärkepopulist som möjlig statsminister? Stackars Finland.

I Sverige har också märkliga ting inträffat. SD nekades att delta i SVT:s partiledardebatt, trots att opinionsmätningarna entydigt pekade på att de skulle komma in i riksdagen.
Yle har tagit ett korrekt beslut: Soino ska i mars få vara med i en debatt mellan "statsministerkandidaterna".
Sannfinländarna är tveklöst Finlands mest invandringskritiska parti, men de kan inte direktöversätts som Sverigedemokrater.
Partiet är sprunget ur en traditionell finländsk populism och är en arvtagare till det Landsbygdsparti som gick i konkurs 1995.
I en intervju i Hufvudstadsbladet har Soino berättat om hur Sannfinländarna grundades. I en stuga i Saarijärvi bastade han och några vänner. "Vi sänkte väl en och annan öl också. Och kom fram till att Finland även i fortsättningen behöver ett populistiskt parti."
Soino är katolik och i religionsfrihetens namn försöker han bromsa de islamofober som ryms i hans parti samt de i ungdomsförbundet som söker samarbete med Sverigedemokraternas ungdomsförbund.
Tokstollarna finns runt om i partiet. En riksdagskandidat har dömts för hets mot folkgrupp efter ha kallat islam "en pedofilreligion". Fler står på åtalslistan.

Ruotsalainen suvaitsevainen sanomalehdistö siis kannattaa islamia kritisoineiden ihmisten tuomitsemista rikosoikeudellisiin rangaistuksiin.

Ruotsissakaan media ei siis tajua sananvapaudesta mitään.

Kokoomus halveksuu suomalaisia sotilaita

Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Elina Lepomäki

Ansioluettelo

RBS Global Banking & Markets

Kesäkuu 2007 –

Director, Corporate Risk Solutions, Nordic Region (Lontoo)
Rahoitusriskeihin liittyvää neuvonantoa yrityskauppojen, pääomarakenteen muutosten ja muiden strategisten muutosten yhteydessä. Asiakkaina suurimmat pohjoismaiset pörssiyritykset ja julkisen sektorin toimijat.

Kokoomuksen kansanedustajaehdokkaana oleva pankkiirinainen Elina Lepomäki perustelee miesten asevelvollisuutta sillä, että palkka-armeijaan saataisiin vain palomiehiin verrattavissa olevaa huonoa miesainesta:

Elina Lepomäki

Vs: Kysy Elina Lepomäeltä

« Vastaus #74 : 03.04.2011, 07:35:23 »

Mitä tulee palkka-armeijaan, niin ongelma on se, ettei sinne hakeudu ikäluokkansa parhaimmisto. Olen varsin huolestunut itänaapurista. Jos palkka-armeijassa maksetaan samanlaista palkkaa kuin palomiehelle (eikä Suomella ole varaa yhtään enempään), niin sinne hakeutuu ikäluokkansa, no, palomiehet.

Kokoomuslainen pankkiirinainen siis katsoo, että suomalaisille sotilaille voitaisiin maksaa vain yhtä huonoa palkkaa kuin palomiehille. Hyväpalkkaisen pankkiirinaisen miehestä palomiehet ovat roskaväkeä, koska suostuvat tekemään työtä niin huonolla palkalla. Pankkiirinaisen logiikan mukaan myös sotilaat ovat roskaväkeä, koska työskentelevät yhtä huonolla palkalla kuin palomiehet. Hyvätuloinen pankkiirinainen siis pitää pienipalkkaisia miehiä paskasakkina.

Hyvä tietää, että Kokoomus on tätä mieltä.

Kokoomus halveksuu suomalaisia sotilaita, palomiehiä, poliiseja, rakennustyöläisiä, telakkatyöläisiä, rekkakuskeja ym. pienipalkkaisia miehiä.

Kokoomuslainen NAINEN vaatii MIEHIÄ menemään armeijaan pakolla, asevelvollisuuden nojalla, ilman palkkaa, koska uskoo pienellä palkalla armeijaan töihin menevien miesten olevan rupusakkia, saastaa, skeidaa, proletariaattia jne.

Puolustusvoimissa on nytkin töissä tuhansia miehiä pienellä palkalla, nimittäin kantahenkilökunta. Kokoomuslaisen pankkiirinaisen mielestä pienipalkkaiset miehet, kuten suomalaiset sotilaat, ovat pelkkää paskaa.

Tässä Kokoomus siis haistattelee vankimmalle kannattajakunnalleen eli puolustusvoimien kantahenkilökunnalle. Äänestysalueittain ilmoitetuista vaalituloksista ilmenee, että sotilasalueilla, kuten Santahaminassa, Kokoomuksen kannatus on yli 50 %. Koska sotilasalueilla ei asu muita kuin puolustusvoimien kantahenkilökuntaa, voidaan päätellä kantahenkilökunnan enemmistön äänestävän Kokoomusta.

Puolustusvoimien kantahenkilökunta on siis tähän mennessä kannattanut puoluetta, joka pitää heitä roskaväkenä. Lontoolaiset pankkiirinaiset ovat niiiiin paljon hienompia ihmisiä kuin Suomen puolustusvoimissa työskentelevät suomalaiset miehet.

Kokoomus näemmä edustaa vain suurituloisia naisia, jotka Louis Vuittonia, Pradaa ja Guccia shoppaillessaan naureskelevat suomalaisille sotilaille, palomiehille, poliiseille ym. pienipalkkaisille miehille.

Hah, olen suurituloinen nainen ja nauran pienipalkkaisille miehille, hah hah, eihän niillä ole varaa edes Yves Saint Laurentin pukuihin, hah, suomalaiset sotilaat ja poliisit ja palomiehet ovat moukkia, roskaväkeä, rahvasta, proletaareja; sanalla sanoen - paskaa. Ne juntit varmaan äänestävät Perussuomalaisia. Näkeehän sen vaalimökeilläkin, että ei siellä Persujen kojulla ole ihmisillä yllä edes Dolce & Gabbanaa.

Kokoomus ei ymmärrä eroa yksityisen ja julkisen sektorin välillä

Elina Lepomäki, Kokoomuksen kansanedustajaehdokas

Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Elina Lepomäki hommaforumilla selittämässä, että julkisella sektorilla ei ole päteviä ihmisiä töissä:

Missä ovat julkisen sektorin huippujohtajat? Jos siellä niitä olisi, meillä tuskin olisi niin paljon tehottomuutta ja hallintoa.

Syy julkisen sektorin tehottomuuteen ei ole se, että siellä on vääriä ihmisiä töissä.

Julkinen sektori on inherentisti, systemaattisesti, rakenteellisesti erilainen kuin yksityinen sektori.

Yksityiset yritykset toimivat kannattavuusperiaatteella. Jos yksityinen yritys tuottaa tappiota, se menee konkurssiin.

Julkinen sektori ei edes pyri tuottamaan voittoa. Julkinen sektori toimii verovaroilla, jotka on revitty ihmisten selkänahasta valtion väkivaltakoneiston voimin. Julkinen sektori siis kuluttaa rahoja, joita kukaan ei ole sille vapaaehtoisesti antanut. Julkisen sektorin rahanansaintamalli perustuu pakkovaltaan.

Tässä on ero. Yksityinen yritys tienaa rahaa myymällä sellaisia tuotteita, joista asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Julkisen sektorin ei tarvitse myydä mitään. Julkisen sektorin ei tarvitse miellyttää asiakkaitaan.

Kokoomuksen kansanedustajaehdokas Elina Lepomäki osoittaa totaalisen tietämättömyytensä talousasioista puhumalla julkisen sektorin tehottomuudesta pelkkänä johtajuuskysymyksenä, tajuamatta lainkaan yksityisen sektorin ja julkisen sektorin perustavanlaatuista eroa.

Kokoomus ei ymmärrä eroa yksityisen ja julkisen sektorin välillä.

Katainen ja Kiviniemi kaatavat TAAS LISÄÄ Suomen rahoja kankkulan kaivoon

Keskustan puheenjohtaja, pääministeri Mari Kiviniemi, joka työkseen varastaa miljardikaupalla suomalaisten rahoja antaakseen niitä ulkomaisille hallituksille ja niitä rahoittaneille pankeille

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen, joka työkseen varastaa miljardikaupalla suomalaisten rahoja antaakseen niitä ulkomaisille hallituksille ja niitä rahoittaneille pankeille

HS:

Katainen: Suomen vastuut Portugali-paketissa 1,2 miljardin luokkaa

7.4.2011 15:10 | Päivitetty: 7.4.2011 15:35

Valtiovarainministeri Jyrki Kataisen (kok) mukaan Suomen takausvastuut Portu

gali-paketissa ovat ehkä 1,2 miljardin luokkaa. Summa saattaa Kataisen mukaan kuitenkin vielä muuttua.

Portugali-päätöksessä ei ole kyse siitä, että Suomi olisi myöntämässä varsinaisesti uusia takauksia. Sen sijaan Portugali on saamassa tukea niin sanotusta väliaikaisesta kriisirahastosta, jonka koosta on jo päätetty.

Pääministeri Mari Kiviniemen (kesk) mukaan Portugalin rahoitusohjelman käsitt

ely jää Suomessa seuraavalle eduskunnalle. Asian valmistelu vie Kiviniemen mukaan muutamia viikkoja.

Kiviniemi arvioi, että nykyhallitus joutuu esittelemään Portugali-paketin uudelle eduskunnalle toimitusministeriönä. Hän pitää tilannetta jossain määrin erikoisena, mutta muistuttaa, että vastuu on kannettava kaikissa tilanteissa.

Kataisen ja Kiviniemen mukaan Portugalin talouden sopeuttamisohjelmasta tulee erittäin tiukka.

"Sen pitää olla tiukempi kuin se, joka Portugalin parlamentissa kaatui", Kiviniemi korosti.

Kiviniemen mukaan Euroopassa on yhä rahoitusmarkkinoiden epävarmuutta, joka voi pahimmillaan johtaa samantyyppisiin ketjureaktioihin kuin 2008 ja 2009. Siihen ei pääministerin mukaan Euroopalla ja Suomella ole varaa.

Kun Portugalin virallinen pyyntö tulee, EU ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF alkavat valmistella sopeutusohjelmaa ja rahoituspakettia. Päätökset tehdään euroryhmässä.

Pääoppositiopuolue Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilainen vaatii hallitukselta välitöntä suunnanmuutosta euroalueen kriisimaiden tukemisessa.

Urpilaisen mukaan pankit ja sijoittajat on vihdoin saatava vastu

useen rahoituskriisistä, jonka osasyynä on näiden oma riskinotto. Hänen mukaansa Portugalin tukeminen ei ole hyväksyttävää, jos pankkien ja sijoittajien vastuu ei toteudu.

Sdp on vastustanut myös aiempia, Kreikalle ja Irlannille myönnettyjä tukipaketteja samalla perusteella.

Portugalin tarvitseman hätälainan määrä nousee todennäköisesti noin 60–80 miljardiin euroon, uutistoimisto Reuters kertoo EU-lähteisiin vedoten.

Katainen ja Kiviniemi ovat maanpettureita.

Katainen ja Kiviniemi eivät tee mitään muuta kuin antavat Suomen rahoja toisille valtioille (Kreikalle, Irlannille, Portugalille, kohtapuoleen varmaan Espanjalle, Italialle jne.) ja niitä rahoittaneille brittiläisille, saksalaisille ja ranskalaisille pankeille.

Katainen ja Kiviniemi ovat banaanivaltioita hallitsevien korruptoituneiden rikollisten ja pankkiirigangsterien asialla.

Katainen ja Kiviniemi ovat suomalaisten veronmaksajien ja ylipäätään kaikkien suomalaisten pahimpia vihollisia.

Riikinruotsalaiset käskevät suomalaisia alistumaan pakkoruotsiin

Gustaf II Adolf

Vasabladet:

Den politiskt obundna gräsrotsorganisationen Språkförsvaret har redan under ett antal år haft ögonen på det inflammerade språkklimatet i Finland. Därför är det inte konstigt att Språkförsvaret är först ut med ett öppet brev i vilket nätverket fäster svenska regeringens och riksdagens uppmärksamhet på det som sker.

...

Norrköpings Tidningar publicerade i måndags (4.4) en ledare med budskapet att Sverige har ett intresse av att den finlandssvenska kulturen i Finland förblir stark.

-Svenskarna i Finland är också svenskar, om än utan svenskt pass, skrev tidningen.

Det är bra. Speciellt som många av våra ledande rikspolitiker på finskt håll nu inför riksdagsvalet håller låg profil i ärendet behöver Finlands svenskspråkiga behöver all grannhjälp de bara kan få.

Sveriges utbildningsminister Jan Björklund (FP) var som väntat återhållsam under sitt Vasabesök i tisdags, men hans uttalade förhoppningar om fortsatt stöd ska väl tolkas som ett framsteg.

Gustaf III

Språkförsvaret:

Svenskans sak i Finland är vår

Öppet brev till Sveriges regering och riksdag

Det pågår en organiserad kampanj mot svenska språkets ställning i Finland inför riksdagsvalet den 17 april. Betecknande är att Finskhetsförbundet organiserade en demonstration mot den s.k. tvångssvenskan framför riksdagshuset i Helsingfors den 31 mars. Förbundet hade t.o.m. anordnat busstransporter från Åbo, Imatra, Jyväskylä och Tammerfors.

Det påstås ibland att finlandssvenskarna "förmodligen är en av världens mest privilegierade minoriteter". Detta kan knappast stämma, eftersom andelen finländare som har svenska som modersmål har minskat från runt 15 procent till under 6 procent under de senaste tvåhundra åren. Detta har inte varit någon självklar utveckling. Det finns andra språk i Europa, som har liknande status som svenskan i Finland, och som inte alls har drabbats av samma nedgång - vissa har tvärtom revitaliserats. Det gäller bland annat det andra officiella språket i Irland, iriskan, kymriskan i Wales, de regionala språken katalanska, baskiska och galiciska i Spanien liksom tyskan i Sydtyrolen.

Orsakerna till svenskans tillbakagång i Finland är naturligtvis flerfaldiga: inflyttning av finskspråkiga till tidigare rent svenskspråkiga områden, särskilt i södra Finland, blandäktenskap, minoritetens språkliga följsamhet i förhållande till majoriteten och relativt stor utvandring till Sverige av svenskspråkiga har lett till att de svenskspråkigas andel kontinuerligt har sjunkit.

Men organiserade kampanjer riktade mot svenskan har också spelat stor roll. Den första skedde redan under slutet av 1800-talet, då den fennomanska (och nationalromantiska) föreställningen "ett språk, ett folk, en nation" lanserades. Detta tolkades av många som att de svenskspråkiga borde överge sitt språk i nationens intresse. På 1930-talet tog den finska ultrahögern sig an de svenskspråkiga ”femtekolonnarna” efter att först ha lyckats förbjuda kommunisterna. Många svenskspråkiga bytte språk och namn för att göra karriär.

Historien upprepar sig. I dag har nationalistiska och chauvinistiska kretsar i Finland med Finskhetens förbund och Sannfinländarna i spetsen återigen lanserat en kampanj mot det svenska språkets ställning i Finland. De skjuter in sig på den s.k. tvångssvenskan, men målet är att beröva svenskan dess ställning som nationalspråk och på sikt göra Finland enspråkigt finskt. Denna kampanj har varit tämligen framgångsrik – Sannfinländarna har fått runt 18 procent i de senaste opinionsundersökningarna. Det värsta är att flera av de etablerade partierna tenderar att anpassa sig efter Sannfinländarnas retorik.

På Samlingspartiets kongress i juni i fjol röstade en knapp majoritet för att svenskan inte längre skulle vara obligatoriskt språk i den finländska skolan. En tredjedel av kongressdeltagarna röstade för att svenskan skulle avskaffas som nationalspråk. Mari Kiviniemi, statsminister från Centerpartiet, försökte triumfa igenom att Karleby i administrativt hänseende skulle överföras till det finskspråkiga Uleåborg i stället för att hållas kvar i den svenskspråkiga sfären i Österbotten. Efter att detta hade misslyckats gjorde hon ett utspel tillsammans med Vladimir Putin om att finskspråkiga skolbarn i östra Finland skulle kunna välja bort svenskan till förmån för ryskan. Fyra partiledare stöder den obligatoriska skolsvenskan enligt Yles valkompass; tre är delvis av samma åsikt, medan Timo Soino, Sannfinländarnas partiledare, är emot. I samma valkompass svarade drygt 60 procent av riksdagskandidaterna att de helt eller delvis var emot svenskan som obligatoriskt skolspråk.. Det genomförs också opinionsundersökningar om svenskans ställning, men vissa dem är så vinklade att de mest inbjuder till skratt. Finskhetsförbundet ställde exempelvis denna fråga i en opinionsundersökning: ”Tvåspråkigheten är inskriven i Finlands grundlag. Förutom Finland är alla andra Östersjöländer enspråkiga. Borde Finland bli officiellt enspråkigt, dock så att servicen för de svenskspråkiga tryggas?" 59 procent svarade ja på denna fråga.

Språksituationen i Finland är märklig och går tvärs emot utvecklingen i EU. EU:s språkpolitik går ut på att betona den språkliga mångfalden och stärka de mindre använda språken, regionala och minoritetsspråken. Det är bara i Slovakien, som det pågår en liknande kampanj mot den ungerska minoritetens språkliga rättigheter.

Sannfinländarnas och Finskhetsförbundets kampanj mot den s.k. tvångssvenskan är självfallet ytterst medveten. Först ”tvångssvenskan”; därefter står svenskans grundlagsfästa ställning på tur. "Tvång" är naturligtvis ett bestickande argument, som appellerar till människors bekvämlighet och grumliga föreställningar om frihet. Men faktum är att alla nationella utbildningssystem fastslår ett antal obligatoriska ämnen, inklusive språkämnen, för grundskolan och gymnasiet. Detta är otvivelaktigt ett tvång.

Det finns flera skäl till varför svenskan bör förbli ett obligatoriskt skolämne för de finskspråkiga eleverna och svenskan bevara sin grundlagsfästa ställning i Finland.

För det första är både finska och svenska Finlands nationalspråk. De båda språkens grundlagsfästa ställning är ett slags ömsesidigt löfte för att tala med Tarja Halonen. Det betyder att målsättningen bör vara att uppnå tvåspråkig kompetens hos hela befolkningen. Det är också den linje som framsynta finska politiker, som Paavo Lipponen, Martti Ahtisaari med flera driver.

För det andra finns det starka historiska skäl för att försvara svenskans ställning i Finland. Finland har ingått i Sverige på samma sätt som Norrland alltsedan åtminstone 1300-talet. Finnar deltog i de svenska kungavalen från och med mitten av 1300-talet. Den första lag som gällde i Finland var Hälsingelagen. Det är omöjligt att förstå finländska samhällsinstitutioner, lagar och rättsväsende, utan att inse att alla har tagit vägen västerifrån. Svenska fungerade som administrativt huvudspråk ända fram till 1892. Det går inte att klippa av banden till historien under hänvisning till att det är fråga om "gamla papper”.

För det tredje fungerar svenska språket i Finland som inkörsport till övriga Norden, med vilket Finland har nära band av historiska, kulturella, religiösa och politiska skäl. Det är bara på ett kortsiktigt individplan som svenska är "onyttigt" i Finland. Det räcker med att påpeka Sverige under 2009 var Finlands viktigaste exportland. Om därtill övriga Norden inkluderas, framför allt Danmark och Norge, där kunskaper i svenska är direkt gångbara, så har Norden fortfarande långt större ekonomisk betydelse för Finland än folkrika länder som Ryssland, Kina för att inte tala om Indien.

Slutligen är mångspråkighet i ett land en styrka och en viktig resurs. Finskspråkiga studenter brukar lyckas mycket bra i det engelskspråkiga TOEFL-testet, vilket bland annat hänger samman med att de läser svenska förutom engelska. Deras närmaste konkurrenter talar alla germanska språk. I det färdighetsindex för vuxna i engelska, som EF Education First nyligen publicerade och som bygger på drygt två miljoner tester, placerade Finland sig på femte plats tätt efter Norge, Holland, Danmark och Sverige.

Språkpolitik måste bygga på vissa enkla grundprinciper. Utgångspunkten måste vara alla språk har ett egenvärde och att alla har rätt att använda sitt språk. Dessutom är det i princip bara stora språk eller majoritetsspråk, som kan tränga undan eller äta upp mindre språk eller minoritetsspråk. Det senare kan bara bromsas genom att företrädare för majoritetsspråken intar en generös hållning till minoritetsspråken, och att företrädare för de senare framhärdar i att försvara sina språk. Alla partier i 2006 års riksdag i Sverige var till exempel ense om att stärka sverigefinskans och meänkielis rättsliga ställning och utöka förvaltningsområdena. Varje minoritetsspråk förtjänar stöd utifrån sin specifika situation och sina villkor.

Vi anser att Sveriges regering och riksdag ska uppmärksamma språksituationen i Finland och på lämpligt sätt motverka Sannfinländarnas och Finskhetsförbundets rabiata kampanjer.

Medlemmar i nätverket Språkförsvaret
Per-Owe Albinsson/Olle Käll/Per-Åke Lindblom/Hillo Nordström/Arne Rubensson