Convexity as moral ideal, with a moral

Suppose you were given a pound of rice. You'd prefer two pounds, but you can't have them at the same objective price, or relative sacrifice subject to a communal valuation. You'd also increasingly prefer to have each intermediate amount of rice, at some intermediate price.

Then suppose you were given a playing card. You'd prefer two cards, but you can't have them at the same subjective price, or relative sacrifice subject to your personal valuation. You'd still definitely want another card, but one-and-a-half cards could be an insult worth fury and vengeance; it could be worth less to you than a single card, in toto. This often happens eventhough the one-and-a-half cards strictly include that single card you really wanted.

The first paragraph portrays a typical assumption of orthodox economics. The second has more of a behavioral flavour. In econ 101, we assume perfect rationality, knowledge, expectations and markets. On real markets on the other hand we deal with behavioral psychology, bounded rationality, our own evolutionary baggage and very real market failures. As a species, we've done so for a really long time now, so we

• deal exceptionally well with common place, imperfect markets, as a community,
• do not deal with most markets adaptively or rationally enough to deal with unexpected circumstances, and
• as a norm can't deal well enough with markets approaching full arbitrage balance.

As a consequence, we e.g.

• extend fairness and justice norms to people who we haven't dealt with before and do not expect to deal with again, leading to large, rationally speaking unexpected, efficiency gains
• retaliate at our own cost against unconventional/unfair prices because that is the sane strategic response to the kind of one-shot game we typically face when dealing with the thin markets of earlier days, our days of growing up which meant habitually ending up on the constrained side of the market, or the nonmonetary markets having to do with our personal life as opposed to the official, monetary economy; the sane response of convexity/diminishing marginal utility then cannot easily be given even on markets truly approaching perfection because we're too habituated to responding first and foremost in terms of strategy; and
  
• we commonly oppose the more involved and complex market organizations, like the derivatives markets, because they are too rational for us to individually comprehend; this is essentially Hayek's point for the unifying, extra-individual nature of markets as whole.

After reading a bit of Ken Binmore, I'd say both of the two starting examples have some of it right. In the really long run, and written large, rationality would call for only the first part holding true. We'd have to be really, really rational and consistent with respect to just about anything, once true, comprehensive equilibrium took hold. More of just about anything would have to feel good to us.

However, the second part still makes sense in the modern world, given that we haven't yet adapted to the really long run, which runs at evolutionary timescales. We've only short ago adapted to some limited consequences of the existence of the market, so it's no wonder we can't deal with all its complications rationally. Least of all are we able to mutually bargain to the optimum that would eventually obtain after unlimited evolution, bargaining and social interaction. Often punishing another person for not providing what they could provide but didn't is saner in the long run than rewarding them for what they did provide in the short run. Threatening to withhold the reciprocal benefit of even the single card can prove worthier than getting one-and-a-half cards, if you expect to get the full two cards. That holds even if the two cards continue to come only from the next round of the game onwards.

Given human psychology, there's also no easy way of assuring this principle is only applied to games where mutual benefit requires it. We're prone to applying the common case to the special one even when not warranted, such a thing cannot be efficiently monitored, and in any case we don't have any incentive to limit such applications until social evolution has started to prune out the worse behavioral patterns. Our emotions are a tool of credible commitment, so they cause us to threaten even when the game can rationally speaking expected to be one-shot. (That's where the behavioral game theory results with ultimatum games come from.) We also threaten in forms which cannot be easily discerned to be threats at all. ("Take it or leave it." Such a thing is fully within everybody's rights, but it can variably be a viable threat or not. It can be either an exercise of necessary turning down of a nonviable contract on the perfect market, or an exercise of market power on an imperfect one.) Or, take, social evolution has already started to prune out the marriage instituation, yet hasn't wiped it all out. (Clearly limiting your options isn't a good way to go about it when viable, humane alternatives exist even for the children.)

That's really the whole of the problem of morality and law. We need them in order to deal in a society with our individual deficiencies with respect to what is optimal, societally/reciprocally speaking. Proper moral and legal norms are conscious constructs opposing our natural tendencies that have become dysfunctional and/or maladaptive, no matter what their source. In the end, unlimited evolution and competition would jointly make all of those norms unnecessary. But those processes haven't had their time to operate, and they'll probably never have, given the changing nature of society and individual nature.

That's why morality and law exist now, and why they will also continue to exist. At the societal and cultural levels they counteract human/individual tendencies that Reason suggests are bad at the societal/reciprocal level, yet which cannot be uprooted by any other means. As such any moral person will always wonder why the norms exist in the first place, given how much work and headache they give, but in the end will end up enforcing them, succumbing to them, and being perplexed at why not everybody voluntarily follows them.

Sähkön siirtohinnat

Eilen uutisoitiin siitä, että sähkönsiirtoyhtiöt ovat usein laskuttaneet siirrosta enemmän kuin laki sallii. Tulos tuli tutkimuksesta, jossa käytiin läpi kaikkien rekisteröityjen siirtoyhtiöiden hinnoittelu.

Tässä kohdassa Suomessa vallitsee tiukka antitrust-henkinen julkisesti säädellyn monopolin tyyppimuotoinen kontrolli, jossa tietyin säännöin laskettua liikevoittoa säännellään suoraan. Se on asetettu viiteen prosenttiin liikevaihdosta. Siitä, onko moinen kontrolli libertaaria, voidaan olla varsin varmoja -- ei todellakaan. Voiko se olla yleisemmin liberaalia, siitä voidaan tapella. Mutta jos ajatellaan, että olet liberaali, ja voittosäännön oikeutus voidaan pitää oletettuna, ja lisäksi väärinkäytös on asetettujen sääntöjen mukaan tapahtunut, mitä sinun pitäisi sitten sanoa?

Omasta, pitkälti oikeustaloustieteellisestä lähtökohdastani vastaus on helppo: juuri tässä pitäisi soveltaa täysimääräisesti tehokkaan korvauksen teoriaa. Ylijäämä, jonka sähköyhtiöt ovat kupanneet kuluttajalta pitäisi palauttaa hänelle täysimääräisesti, jottei rikoksesta tule kannattavaa, ja jotta rikos siksi ehkäistäisiin tehokkaasti, muttei enempää. Koska kiinnijäämisriski on oletusten puitteissa täsmälleen 100%, palautettavan summan pitäisi myös olla täsmälleen liikaveloituksen määrä, eikä enempää. Koska vastaus on tässä lisäksi näin selvä, päätös pitäisi nähdäkseni tehdä täysin virkamiesluonteisesti, turvautumatta millään tavalla kolmanteen valtiomahtiin.

Itse näen oikeustaloustieteen ja siihen liittyvän utilitaarisen ajatustavan suurimmaksi vahvuudeksi nimenomaan sen, että tällaisissa kvantitatiivisissa kysymyksissä se voi joskus antaa hyvinkin yksiselitteisiä vastauksia. Luonnonoikeus ehkä antaa niitä toisissa kysymyksissä, muttei yhtä arvattavasti, mielestäni perustellusti, tai varsinkaan kvantitatiivisesti.

Poliisi ja tiedotusvälineet yrittävät estää rikollisten kiinnioton

Suomalainen nainen joutui kuuden ilmeisesti Lähi-idästä kotoisin olevan miehen joukkoraiskaamaksi Oulussa.

Ruotsista ja Norjasta tuttu kulttuurin rikastuttaminen on siis tullut Suomeenkin.

Kuten Ruotsissa ja Norjassa, myös Suomessa poliisi ja tiedotusvälineet yrittävät estää islamilaisten joukkoraiskaajien kiinnijäämisen salaamalla tiedot näiden rikollisten ulkonäöstä ja etnisyydestä.

Mediassa näitä miehiä on kuvattu vain "ulkomaalaisen näköisiksi". Esimerkiksi Daniel Craig, Ben McKenzie, Jean-Baptiste Maunier, Gérard Depardieu, Owen Wilson ja William Mountbatten-Windsor olisivat Suomessa ulkomaalaisia miehiä, mutta jostain syystä en uskoisi kenenkään suomalaisen voivan kuvailla heitä "ulkomaalaisen näköisiksi". Tämä tarkoittaa sitä, että raiskaajat eivät olleet pohjoiseurooppalaista rotutyyppiä.

Poliisin mukaan raiskaajat eivät myöskään olleet neekereitä. Aitoon Orwell-tyyliin Helsingin Sanomat deletoi poliisin alkuperäisen tiedotteen (eli pudotti sen Muistiaukkoon, ks. 1984) ja korvasi tuplaplusepähyvän sanan 'neekeri' uuskielen sanalla 'mustaihoinen'.

Nyt siis tiedämme, että raiskaajat eivät olleet "suomalaisen näköisiä" (=pohjoiseurooppalaista rotutyyppiä) eivätkä "mustaihoisia" (=neekereitä). Maailman n. 800 miljoonasta valkoisesta ihmisestä ehkä n. 250 miljoonaa on riittävän vaaleita ollakseen suomalaisten mielestä "suomalaisen näköisiä". Lisäksi maailmassa on n. 500 miljoonaa neekeriä, joita nämä raiskaajat siis eivät olleet. Jäljelle jää n. 6 miljardia ihmistä eli n. 90% maapallon väestöstä, jotka ovat suomalaisten mielestä "ulkomaalaisen näköisiä" olematta kuitenkaan neekereitä.

Jos Suomessa asuvat maahanmuuttajat ovat edustava otos maapallon väestöstä, Suomen n.165.000 maahanmuuttajasta n. 90% eli n. 150.000 henkeä on rotuprofiililtaan epäilyksenalaisia. Jos puolet näistä on miehiä, poliisin pitäisi siis etsiä näitä kuutta raiskaajaa n.75.000 miehen joukosta. Se on kuin etsisi neulaa heinäsuovasta.

Poliisi ei selvästikään halua näiden rikollisten joutuvan kiinni. Jos poliisi oikeasti haluaisi yleisön kertovan silminnäkijähavaintojaan näistä raiskaajista, poliisi kertoisi heidän tuntomerkkinsä julkisesti.

Nyt poliisi on vain sanonut, että miehet olivat ulkomaalaisen näköisiä olematta kuitenkaan neekereitä. Yleisö ei kuitenkaan soita poliisin vihjepuhelimeen kertoakseen nähneensä tuohon kuvaukseen sopivia miehiä Oulussa, koska silloin yleisö joutuisi raportoimaan poliisille epäilyksenalaisina henkilöinä n.90% maahanmuuttajista. Silloin ihmiset eivät muuta ehtisi tehdäkään kuin soitella poliisille. Tuhannet ihmiset ympäri Oulua joutuisivat soittamaan poliisille kertoakseen nähneensä ko. kaupunginosassa ko. aikaan henkilöitä, joihin ko. tuntomerkit täsmäävät. Näitä tuhansia turhia silminnäkijähavaintoja ei kuitenkaan voitaisi selvittää. Poliisi toki tietää tämän, joten poliisi on ilmeisesti päättänyt sabotoida omaa rikostutkintaansa kieltäytymällä julkaisemasta raiskaajien tuntomerkkejä. Raiskattu nainen on taatusti antanut poliisille tarkemmat tuntomerkit. Poliisi on kuitenkin kieltäytynyt julkaisemasta niitä, koska poliisi ei halua rikollisten jäävän kiinni.

Lain ja järjestyksen ylläpitämisen pitäisi olla valtion tärkein tehtävä. Minarkistien mielestä sen pitäisi olla valtion ainoa tehtävä. Jos valtio ei enää ylläpidä lakia ja järjestystä, valtio on muuttunut rikollisjärjestöksi. Pyrkimällä estämään raiskaajien kiinnijäämisen poliisi on asettunut rikollisten puolelle rehellisiä kansalaisia vastaan.

Tämä on täysin verrattavissa siihen, että Venäjän poliisi- ja syyttäjäviranomaiset pyrkivät olemaan löytämättä Anna Politkovskajan murhaajaa ja kerrostaloja Moskovassa ja Rjazanissa räjäytelleitä FSB:n (a.k.a. KGB) miehiä.

Suomen, Ruotsin ja Norjan lehdistö tukee poliiseja tässä rikosten suojelemisessa. Tämä on täysin verrattavissa siihen, että Venäjän lehdistö tukee Vladimir Putinin palkkalistoilla olevia murhaajia ja pommimiehiä olemalla kirjoittamatta asioista niiden oikeilla nimillä.

Lehdistöllä ei toki pidä olla mitään lakisääteistä velvoitetta kirjoittaa kaikesta mahdollisesta, koska palstatila on rajallinen resurssi. Tiedotusvälineiden pitäisi olla yksityisomistuksessa ja yksityiseen omistusoikeuteen kuuluu tietysti oikeus päättää omaisuutensa käytöstä; sanomalehden omistajalla on siis oikeus päätää, mitä lehdessä julkaistaan ja mitä ei. On kuitenkin vähintään moraalisesti väärin, että rikoksista valehdellaan tarkoitushakuisesti.

Suomessa varsinkin Yleisradio ja Helsingin Sanomat ovat kunnostautuneet tahallisessa valehtelussa. Kymmenentuhatta autoa ja kymmeniä taloja (kauppoja, ravintoloita, sairaaloita, poliisiasemia, kirjastoja jne.) parin viikon aikana Ranskassa polttaneet islamilaiset terroristit olivat YLE:n ja HS:n mukaan "ranskalaista nuorisoa".

Nyt suomalaisen naisen joukkoraiskaukseen syyllistyneet arabit tms. lähi-itämaalaiset ovat HS:n mukaan vain "ulkomaalaisen näköisiä". Tärkeintä on kertoa, että he "eivät ole mustaihoisia". On siis tärkeämpää suunnata epäilyt pois esim. somaleista kuin saada rikolliset kiinni.

"Ulkomaalaisia ei-mustaihoisia" ovat mm. japanilaiset, mutta jostain syystä en usko näiden joukkoraiskaajien olleen japanilaisia. Lehdistöä ei kuitenkaan kiinnosta raiskaajien kiinniottamiseen johtavien relevanttien tietojen julkaiseminen, vaan ainoastaan somalien suojeleminen aiheettomilta epäilyksiltä.

Sehän olisi nimittäin aivan kauheaa, jos joku suomalainen luulisi jonkun somalin joskus syyllistyneen johonkin raiskaukseen. Tällaisten rasististen uskomusten yleistyminen pitää estää kaikin keinoin.

Sen sijaan raiskaajien kiinnisaamisella ei ole mitään väliä. Jos olisi, lehdissä olisi kerrottu relevantteja tuntomerkkejä. Koska niitä ei ole kerrottu, lehdistö pyrkii tahallisesti estämään raiskaajien kiinniottamisen.

Lehdistö on rikollisten puolella rehellisiä kansalaisia vastaan.

Ruotsissa on jo pitkään harrastettu ns. vastuullista tiedottamista, jossa rikollisista mainitaan vain ikä ja sukupuoli. Roturealistit ovat jo oppineet lukemaan rivien välistä, että "kymmenen 16-vuotiasta poikaa raiskasi 45-vuotiaan naisen" tarkoittaa aina rauhan uskonnon edustajia. Puusilmät eli multikultiuskovaiset kuitenkin kieltäytyvät näkemästä tällaisia asioita ja haukkuvat kaikkia maahanmuuttajarikollisten olemassaoloon uskovia natseiksi.

Oslossa tehdään 6 (kuusi) kertaa enemmän raiskauksia per capita kuin New Yorkissa. Syynä moiseen on tietysti se, että Oslossa on enemmän muslimeja kuin New Yorkissa. Tätä ei kuitenkaan ole Norjan lehdistössä kerrottu, vaan viranomaiset ovat viimeiset 5 vuotta kieltäytyneet julkaisemasta tilastoja raiskaajien tai muiden rikollisten etnisistä taustoista.

Norjalaisille kerrotaan viranomaisten, hallituksen ja poliittisesti korrektien tiedotusvälineiden taholta, että USA:ssa on hirveästi rikollisuutta kapitalistisen yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuuden vuoksi. Samaan aikaan Oslossa raiskaukset ovat kuitenkin 6 kertaa yleisempiä kuin New Yorkissa. Norjan kansalle ei tietenkään kerrota, että syynä tähän on Oslon suuri islamilainen maahanmuuttajapopulaatio. Päinvastoin norjalaisille valehdellaan, että islam on rauhan uskonto.

Samaa ns. vastuullista tiedottamista (ks. taistolaisten "edistyksellinen tiedottaminen") on harrastettu vuosikymmeniä Ruotsissa ja viime aikoina myös Suomessa. Kun suomalaiset, ruotsalaiset ja norjalaiset eivät saa tiedotusvälineistä realistista kuvaa muslimeista, monet naiset joutuvat raiskatuiksi suhtautuessaan muslimimiehiin varomattomasti.

Lehdistön valehtelu muslimien tekemistä raiskauksista on sairaudessaan verrattavissa siihen, että lehdistö yrittäisi kiistää pedofiilien olemassaolon. Vanhemmat varoittavat lapsiaan namusedistä ja kieltävät menemästä namusetien mukaan; suomalaisen, ruotsalaisen ja norjalaisen lehdistön harrastama "islam on rauhan uskonto, kukaan muslimi ei koskaan ole syyllistynyt mihinkään rikokseen"-tyylinen propaganda on verrattavissa siihen, että lapsia suoranaisesti kehotettaisiin menemään namusetien autoihin.

"Namusedät ovat kilttejä, namusetäfobia on rasismia, sinun pitää suhtautua suvaitsevasti namusetien kulttuuriin, namusedät poistavat työvoimapulamme ja rikastuttavat kulttuuriamme; meidän pitää saada Suomeen/Ruotsiin/Norjaan lisää namusetiä, jotta olisimme suvaitsevainen ja moniarvoinen yhteiskunta; meidän pitää täyttää tämän vuoden namusetäkiintiömme vaikka taannehtivasti ensi vuonna hakemalla ulkomailta lisää namusetiä Suomeen, jotta emme vain jäisi paitsi moniosaajanamusetien kulttuuriamme rikastuttavasta vaikutuksesta."

Tämä on nykyään Euroopan valtioiden virallinen ideologia.

Tätä ideologiaa ylläpidetään massiivisella aivopesulla ja Pavlik Morozov-tyylisellä ajatusrikollisten ilmiantamisella.

Yksityisten tiedotusvälineiden kohdalla tällainen tahallinen valehtelu on vähintäänkin moraalisesti väärin. Rikollisia koskevien relevanttien tietojen (uskonto, etnisyys, rotu) tahallinen salaaminen ei ole perusteltavissa sillä, että palstatilaa on rajallinen määrä; "nuorukaiset polttivat kymmenentuhatta autoa" ei vie yhtään sen vähemmän palstatilaa kuin "islamilaiset terroristit polttivat kymmenentuhatta autoa", joten tiedotusvälineen omistajalla ei ole mitään legitiimiä syytä valehdella islamilaisten terroristien olevan "ranskalaista nuorisoa".

Yksityisten tiedotusvälineiden omistajat ovat syyllisiä avunantoon rikokseen, koska valehtelemalla rikoksista he estävät tahallisesti rikollisten kiinniottoa.

Valtiollisten tiedotusvälineiden (YLE, BBC, Deutsche Welle, RAI, TV5, SVT jne.) kohdalla rikos on vielä vakavampi, koska kyse on viranomaisten pyrkimyksistä suojella rikollisia.

Jos ja kun hallitukset ja niiden hyväksi työskentelevät viranomaiset ovat rikollisten puolella rehellisiä ihmisiä vastaan, vallanpitäjät ovat julistaneet sodan omaa kansaansa vastaan.

Yhteiskuntasopimusta ei enää ole.

Anarkismista

Katsoin pari päivää sitten FST:n keskusteluohjelman, jossa puhuttiin lievää suuremmalla viiveellä SmashAsem-mellakoista ja niiden taustalla muka olleesta "anarkistisesta" ideologiasta. Ohjelma uusitaan ensi lauantaina.

Ohjelmassa esiintyi kaksi anarkistiksi itseään kutsuvaa nuorta aikuista, tyttö ja poika, jotka määrittelivät anarkismin suunnilleen vapautumiseksi hierarkioista. Kuitenkin melkein samaan hengenvetoon nämä kaksi puhuivat taistelemisesta kapitalismia vastaan viitsimättä selittää, miten hierarkioiden vastustaminen ja kapitalismin vastustaminen liittyvät toisiinsa.

Ennen kaikkea ristiriitana on tietysti se, että kapitalismin tehokas vastustaminen edellyttää hierarkkisesti toimivaa sosialistista valtiota. Tämä ristiriita ei näille hörhöille juolahtanut mieleen.

Toki joku anarkoindividualisti voi vastustaa sekä valtiovaltaa että suuryritysten byrokraattisia hierarkioita, mutta yritysten hierarkkisten organisaatiomallien muodostumisen estäminen ei ole mahdollista ilman sosialistista valtiota. Anarkoindividualisti voi itse kieltäytyä osallistumasta yrityshierarkioihin, mutta hän ei voi kieltää muita osallistumasta niihin - jos hän yrittäisi väkivalloin estää muita yksilöitä liittymästä vapaaehtoisesti yrityshierarkioihin, silloinhan hän loukkaisi näiden yksilöiden oikeuksia.

Spontaanisti vapailla markkinoilla sopimusvapauden pohjalta muodostuneiden yrityshierarkioiden vastustaminen ei ole mahdollista loukkaamatta yksilöiden oikeuksia, joita anarkoindividualisti sanoo puolustavansa. Niinpä anarkoindividualisti ei voi kannattaa muuta kuin anarkokapitalismia, muuten hän lakkaa olemasta anarkoindividualisti.

FST:n ohjelmassa esiintyneet hörhöt sanoivat kuitenkin vastustavansa kapitalismia. He siis eivät olleet anarkoindividualisteja, vaan anarkokollektivisteja. Heidän ajattelunsa perustana ei ole yksilö, vaan kollektiivi.

Herää kysymys, miten tällainen kollektivistinen ajattelu voisi olla anarkismia. Jos anarkokollektivistien poliittisen vakaumuksen perustana on yksilön oikeuksien sijasta yhteisö jonain amorfisena massana, silloinhan kyse ei enää ole yksilön vapautumisesta jostain sortavista hierarkioista. Tällainen anarkokollektivismi tarkoittaa käytännössä sitä, että yksilöiden keskinäisiä suhteita määräävien selvärajaisten byrokraattisten hierarkioiden sijasta ihmiset elävät jonain epämääräisenä vellovana massana, vailla selkeitä suhteita toisiinsa ja myös vailla mitään yksilönvapautta.

FST:n hörhöt puolustelivat mm. ikkunoiden rikkomista taisteluna kapitalismia vastaan. Ikkunoiden rikkominen oli heidän mielestään poliittinen aktio, jos se kohdistuu suuryrityksiin. Kyseessä on siis kapitalismin vastustaminen tuottamalla taloudellista vahinkoa suuryrityksille. Tähän sitten esitti ohjelmassa eräänlaisena anarkistien opponenttina ollut RKP:n nuorisojärjestön pääsihteeri Mats Löfström sellaisen kommentin, että myös somalin omistaman pizzerian hajottaminen paskaksi skinheadien toimesta on poliittinen teko.

Anarkotytön mielestä tämä oli tietysti aivan eri asia: pizzerian omistava somali on nimittäin yksilö, jolla on oikeuksia, sen sijaan esim. McDonald's on suuryhtiö, jolla ei ole oikeuksia, McDonald's-yhtiöhän ei nimittäin ole ihminen, vaan oikeushenkilö.

Tässä siis nämä anarkokommunistit yrittävät perustella huliganismiaan vetoamalla yksilön oikeuksiin. McDonald's ei ole yksilö, joten sillä ei ole oikeuksia; pizzerian omistava somali on yksilö, jolla on oikeuksia. Tämä on mielenkiintoista logiikkaa tältä parivaljakolta, jotka itse julistivat kannattavansa anarkokommunismia.

Miten anarkokommunismissa kunnioitetaan yksilön oikeuksia? Miten kommunistinen järjestelmä voitaisiin pystyttää loukkaamatta yksilön oikeuksia?

Anarkopoika sanoi olevansa Kropotkin-fani ja määritteli anarkokommunismin olevan yksinkertaisesti kommunismia ilman valtiovaltaa. Minun mielestäni kommunismi ilman valtiovaltaa on kuin meri ilman vettä: se on käsitteellinen mahdottomuus.

Kommunismi on yhteiskuntajärjestelmä, jossa ei ole yksityistä omistusoikeutta. Tällainen yhteiskunta ei voi syntyä muuten kuin totalitaarisen diktatuurin kautta. Ihmiset eivät todellakaan vapaaehtoisesti luovuta pois kaikkea omaisuuttaan. Jos ihmiset vapaaehtoisesti muuttaisivat hippikommuuneihin tms. yhteisöihin, tämä olisi anarkokapitalismia, ei suinkaan anarkokommunismia. Ero anarkokapitalismin ja anarkokommunismin välillä on nimenomaan vapaaehtoisuus: ihmiset voivat anarkokapitalismissa tehdä omaisuudellaan mitä haluavat, vaikkapa lahjoittaa sen pois tai perustaa kommuuneja, sen sijaan anarkokommunismissa ihmiset eivät voi vapaasti päättää, haluavatko elää kommunismissa, heillä ei nimittäin ole mitään omaisuutta, jonka käytöstä he voisivat itse vapaasti päättää. Niinpä anarkokommunismi perustuu kollektiivin käyttämään väkivaltaan yksilöä vastaan.

Anarkokommunismi ei siis ole anarkoindividualismia, vaan anarkokollektivismia. Kuten jo tuli todettua, anarkokollektivismissa ihmiset elävät jonain epämääräisenä vellovana massana, vailla selkeitä suhteita toisiinsa ja myös vailla mitään yksilönvapautta. Tämän pitäisi olla itsestään selvää kaikille täysjärkisille, mutta jostain käsittämättömästä syystä jotkut anarkokommunismin kannattajat kehtaavat väittää puolustavansa yksilöiden oikeuksia.

Tässä tv-keskusteluohjelmassa nämä hörhöt vastustivat jonkun somalin omistaman pizzerian hajottamista skinhead-joukkion toimesta nimenomaan vetoamalla yksilön oikeuksiin eli tässä tapauksessa ravintolanomistajan oikeuksiin. Miten anarkokommunismin kannattaja voi vedota yksilön oikeuksiin? Koko hänen ideologiansahan on yksilön oikeuksien vastainen.

Juuri sen somalin omistaman pizzerian hajottaminen on sitä anarkokommunismia: yhteisö, tässä tapauksessa skinhead-yhteisö, päättää, mihin jotakin omaisuutta käytetään. Somali olisi halunnut käyttää omaisuuttaan ravintolan pyörittämiseen. Skinhead-jengi on se yhteisö, joka päättää toisin.

Anarkokommunismissa ei ole mitään yksityistä omistusoikeutta. Niinpä sillä somalilla ei ole mitään oikeutta päättää sen ravintolan toiminnasta. Skinhead-jengiläiset ovat juuri niitä anarkokommunisteja, jotka kollektiivisesti, demokraattisesti päättävät sosialisoida toisten ihmisten omaisuutta.

Summa summarum:

- anarkokommunismi on juuri sitä hobbesilaista anarkiaa, jota aina pelätään puhuttaessa anarkismista; anarkokommunismi on juuri sitä viidakon lakia, vahvemman oikeutta, kaaosta, epäjärjestystä, kaikkien sotaa kaikkia vastaan, johon anarkian pelätään johtavan

- anarkokommunismi on kollektivismia, ei individualismia; anarkokommunismissa yksilöllä ei ole mitään oikeuksia

- anarkoindividualistien eli valtiovaltaa vastustavien ja yksilön oikeuksia puolustavien anarkistien on kannatettava anarkokapitalismia eli yksityiseen omistusoikeuteen perustuvaa valtiotonta yhteiskuntaa, koska yksilön oikeudet eivät ole mahdollisia ilman yksityistä omistusoikeutta;

• sananvapaus ei ole mahdollinen ilman yksityisten ihmisten oikeutta omistaa sanomalehtiä, kirjapainoja, blogeja ym. tiedotusvälineitä,
• uskonnonvapaus ei ole mahdollinen ilman yksityisten ihmisten (ja heidän muodostamiensa seurakuntien) oikeutta omistaa kirkkoja, Raamattuja, alttaritauluja, papinkaapuja ym. uskonnollista materiaalia,
• liikkumisvapaus ei ole mahdollinen ilman yksityisten ihmisten (ja heidän muodostamiensa yritysten) oikeutta omistaa autoja, lentokoneita, laivoja ym. liikkumisvälineitä; ylipäätään mitkään oikeudet eivät ole mahdollisia ilman yksityistä omistusoikeutta, kaikki ihmisoikeudet perustuvat omistusoikeuteen

- anarkokapitalismissa eli yksityiseen omistusoikeuteen perustuvassa valtiottomassa yhteiskunnassa syntyy väistämättä yrityksiä (ks. Coase: theory of the firm) hierarkkisine organisaatiomalleineen, koska a) ihmiset haluavat vapaaehtoisesti perustaa sellaisia ja liittyä sellaisiin, b) ne ovat (tiettyyn rajaan asti) tehokkaita organisaatiomalleja transaktiokustannusten optimoimiseksi; näiden sopimusvapauden pohjalta muodostuneiden yrityshierarkioiden vastustaminen ei ole mahdollista loukkaamatta yksilöiden oikeuksia, joita anarkoindividualisti sanoo puolustavansa, niinpä anarkoindividualisti ei voi vastustaa yrityksiä

- kaikki yrityksiä vastustavat anarkistit ovat anarkokollektivisteja eli anarkokommunisteja; yrityksiä vastaan hyökkäävät anarkistit ovat hobbesilaisia sivistyksen ja järjestyksen vastustajia, yksilön oikeuksien vastustajia, loputonta terroria kannattavia bolshevikkeja

- anarkokapitalismissa eli yksityiseen omistusoikeuteen perustuvassa valtiottomassa yhteiskunnassa yksilön oikeuksia puolustetaan yksilöiden omalla itsepuolustuksella ja yksilöiden keskinäisiin vapaaehtoisiin sopimuksiin perustuvilla järjestelyillä, kuten vartiointiliikkeillä;

- anarkokapitalismin kannattajilla ei ole samanlaista naiivia fantasiaa ihmisten hyvyydestä kuin anarkokommunisteilla, jotka luulevat ihmisten vapaaehtoisesti luovuttavan omaisuutensa ja työpanoksensa kollektiivin hyväksi;

- anarkokommunistit uskovat ihmisten olevan epäitsekkäitä enkeleitä, jotka pyyteettömästi raatavat toisten hyväksi, vaatimatta itselleen mitään muuta kuin välttämättömimmät perustarpeet; sen sijaan anarkokapitalismin kannattajat tajuavat ihmisten olevan itsekkäitä ja kääntävät ihmisen luontaisen itsekkyyden positiiviseksi voimaksi vapailla markkinoilla;

- kun ihmisyksilön fyysisen koskemattomuuden suoja ja yksityisen omistusoikeuden suoja on turvattu itsepuolustuksella, aseilla, lukoilla, varashälyttimillä ja vartiointiliikkeillä, murha, raiskaus, pahoinpitely ja ryöstö eivät kannata; tällöin ihmisten luontainen itsekkyys kanavoituu rauhanomaisella, toisten ihmisten oikeuksia kunnioittavalla tavalla, koska vapaassa markkinataloudessa itsekäs ihminen voi saada haluamiaan asioita vain myymällä toisten ihmisten haluamia asioita.

Minun nähdäkseni kaikki ylläoleva on täysin itsestäänselvää, mutta jostain syystä se ei tunnu menevän jakeluun useimmille anarkisteiksi itseään kutsuville tahoille. Tämä on niitä syitä, joiden vuoksi minä en yleensä kutsu itseäni anarkistiksi.

Kannatan anarkokapitalismia, mutta useimmat ihmiset eivät ole koskaan kuulleetkaan siitä. Useimmat ihmiset assosioivat anarkismin edelläkuvattuun anarkokommunismiin, jonka vihaaminen onkin oikein.

Mannerheim sanoi muistelmissaan pitävänsä bolshevismia anarkismina. Olen taipuvainen yhtymään hänen näkemykseensä sikäli, kun anarkismilla tarkoitetaan anarkokommunismia.

Useimmat anarkisteiksi itseään kutsuvat ovat anarkokommunisteja eli loputonta terroria kannattavia bolshevikkeja. Melkein mikä tahansa lainalainen yhteiskuntajärjestys on parempi kuin bolshevistinen väkivaltainen anarkia.

Muslimit terrorisoivat Göteborgia, Yle ja HS sensuroivat tietoja taas

Noin miljoonannen kerran Yle ja HS valehtelevat, että islamilaiset terroristit ovat "nuorisoa":

Nuorisojoukot mellastivat yöllä Göteborgissa
Julkaistu 09.10.2006, klo 11.41

Göteborgissa nuorisojoukot ovat mellastaneet viime yönä osan kaupungista pimentäneen sähkökatkon aikana.



Poliisijohdon edustajan mukaan Göteborgin koillisosassa vallitsi parin tunnin ajan täysi kaaos. Lyhyessä ajassa poliisi sai parikymmentä hälytystä ja ilmoitusta vahingonteoista.

Mellastajat rikkoivat ikkunoita useista kouluista ja ostoskeskuksista. Hjällbon kaupunginosassa nuorisojoukko heitteli kivillä poliiseja, jotka vetäytyivät eikä kukaan loukkaantunut.

Enimmäkseen riehujajoukot hajaantuivat heti poliiseja nähdessään, eikä aamuun mennessä ketään ollut pidätetty.

Aamun valjettua vahingot olivat kuitenkin jääneet pienemmiksi kuin poliisi alun perin pelkäsi. Eniten olivat kärsineet koulut Angeredin ja Hjällbon keskustoissa.

Katko vei sähkön muutamalta kymmeneltä tuhannelta ihmiseltä noin tunnin ajaksi myöhään sunnuntaina.

SVT, TT

Nuoret mellakoivat Göteborgissa sähkökatkon aikana
Julkaistu: 7:30



Göteborg. Noin sata nuorta mellakoi ja heitteli kivillä poliisia Göteborgissa sunnuntai-iltana, kun laaja sähkökatko pimensi alueen.

Poliisin mukaan mellakoijat aiheuttivat tuhoa useissa kouluissa ja liikekeskuksissa kaupungin koillisosassa. Hällbon kaupunginosassa väkijoukko alkoi heitellä poliiseja kivillä, mutta kukaan ei loukkaantunut. Poliisi ei ollut vielä varhain maanantaiaamuna ottanut kiinni yhtään riehujaa.

Katko vei sähkön tunniksi noin 50 000 ihmiseltä sunnuntai-iltana.


STT-TT

Asialla olivat tietysti taas kerran muslimit, mutta tätähän Yle ja HS eivät koskaan suostu kertomaan.

Kun muslimit polttivat tuhansia autoja ja kymmeniä taloja Pariisissa viime vuonna, Yle ja HS valehtelivat näiden terroristien olleen "ranskalaisnuorisoa".

Kun muslimit aiheuttavat tuhoa useissa kouluissa ja liikekeskuksissa Göteborgissa ja hyökkäävät satapäisenä laumana poliisin kimppuun kiviä heitellen, Yle ja HS valehtelevat näiden terroristien olleen "ruotsalaisnuorisoa".

Olisi väärin kertoa suurelle yleisölle, että muslimit ovat väkivaltaisia. Silloinhan suuri yleisö voisi jopa saada sellaisen kuvan, että muslimit ovat väkivaltaisia.

P.S.

Rauhan uskonnon edustajat suunnittelivat Prahan synagogan valtaamista ja juutalaisten tappamista:

Tschechische Zeitung berichtet von Terrorplan gegen Juden

Es ist ein besorgniserregender Bericht, doch die tschechische Regierung hüllt sich in Schweigen: der Zeitung "Mlada Fronta Dnes" zufolge wollten islamische Extremisten in Prag Juden entführen und töten.

Die Entführten hätten in einer Synagoge festgehalten werden sollen, berichtete die Zeitung "Mlada Fronta Dnes" unter Berufung auf geheimdienstnahe Kreise. Die Extremisten hätten unerfüllbare Forderungen stellen und schließlich die Synagoge in die Luft sprengen wollen.

Luitko tätä Hesarista?

Ai että et lukenut?

Miten se on mahdollista?

Olisiko niin, että Hesari taas kerran jätti kertomatta lukijoilleen faktoja islamilaisesta terrorismista?

Muslimit suunnittelivat Prahan synagogan valtaamista ja juutalaisten tappamista. Hesari jättää tämän kokonaan mainitsematta, koska Hesari ei halua lukijoidensa tietävän islamilaisesta terrorismista yhtään mitään.

Samat sanat Yleisradiosta. Jos tuo islamilaisten terroristien isku Prahan synagogaan olisi onnistunut, Yle ja HS olisivat sanoneet terroristien olleen "tshekkinuorisoa".

Ilmastonmuutos

Täytyy myöntää, että ilmastonmuutos on tieteellisenä kysymyksenä vähän liian vaikea, jotta itse omaisin siitä vahvaa mielipidettä. Libertarismin kannalta tietysti juuri ilmastonmuutos tai laajemmin ilmansaasteet ovat oikeastaan se yksi ainoa markkinahäiriö, jota luonnonoikeudellinen raami ja siitä syntyvä oikeuskäytäntö ei välttämättä ratkaise millään tyydyttävällä tavalla.

Kuitenkin on selvää, että kun ilmastonmuutosta, ihmiset osuutta siihen, reaalisia vahinkoja ja riskien vähentämisratkaisuja mietitään, lähes kaikki asiaan paneutuneet ehkä lempibloggaajaani Will Wilkinsonia lukuunottamatta puhuvat aivan liian varmasti asiasta, josta tiedetään niin vähän. Esimerkiksi arvostamani Lipsasen & Rusonkin toinen osapuoli (en muista kumpi) naureskeli ilmastonmuutostutkimuksen kriitikoita.

Tieteen määritelmään kuuluu kriittisyys ja debatti, kuten Catallarchyn tyypitkin kirjoittivat aikaisemmin. Ihan niin monimutkaisesta järjestelmästä kuin maapallon ilmastosta ei tietenkään osata sanoa pidemmällä aikavälillä mitään kovin järkevää.

Tietysti on debattia ja on "debattia", kuten vaikkapa kreationismi vs. evoluutio. Ja ihan varmasti ilmastonmuutoksessakin on typerää poliittisesti värittynyttä "debattia", mutta jos ilmastonmuutoksesta edes todella on mitään järjellistä konsensusta alan piireissä, ei konsensus todellakaan voi olla kvantitatiivisesti kovin vahva ja soraäänet sen ulkopuolella pitää, toisin kuin vaikkapa evoluutioteorian tapauksessa, ottaa vakavasti.

Etenkin kun halvat ad hominem-väitteet osuvat omaan nilkkaan nyt, kun esimerkiksi itse
Enronin havaittiin lobanneen Clintonin hallinnon mustamaalaamaan ilmastonmuutosteoriaa kritisoineita tiedemiehiä, jotka juuri nykykonsensuksen mukaisesti olivat oikeassa.

Monikulttuurisuudesta taas

Paul Belien, Brussels Journal:

Unlike their fathers, who came to France from Muslim countries, accepting that, whilst remaining Muslims themselves, they had come to live in a non-Muslim country, the rioters see France as their country. They were born here. This land is their land. And since they are Muslims, this land, or at least a part of it, is Muslim as well.

The society they live in is a homogeneous Islamic one. For them that is society, there is no other.

Consequently there is also no question of their "leaving" that society to become part of another society, the putative Western one.

"Society" is the society they live in and from which they view and interpret what goes on around them.

To understand their language we must understand how they see us, where we fit in in their society.

(emphasis mine)

Kommentti:

Multiculturalism does not exist: it is always a matter of several cultures living side by side in defined territories, and the laws of one culture not applying in the territories of the others.

This essay was written last year, but it is a profoundly important observation about what is really happening in Europe with and within the Muslim populations.

It is not a question of Muslims who live in France, the Western European Country, but of Muslims who consider their area of France to be a Muslim country, and demand that the "other" France keep out!

Unless we wake up and smell the Jihad, we might find ourselves in a similar situation.

(emphasis mine)

Päivän syreeniläppä

Vuolasta tajunnanvirtaa:

From: Sampo Syreeni
To: Vapausfoorumi
Date: Oct 7, 2006 1:45 PM
Subject: [vapausfoorumi] Coaselaisuus ja rööki

On 2006-10-04, Sami Kukkonen wrote:

> Tuo 25-30%:n lisäys koskee nimenomaan passiivista tupakointia (PT).
> Tuo ei siis ole lisäys sydäntautikuolleisuuslukuihin, vaan PT:lle
> altistuvan ihmisen riski kasvaa tuon verran.

Siinä tapauksessa alkaa olla selvää että jatkuva passiivinen tupakointi
on verrattavissa pysyvän ruumiinvamman tuottamiseen. Miten siis on
selitettävissä, että yksikään tupakoimaton ylipäänsä koskaan käy
baarissa/suostuu pahoinpitelyyn?

> ftp://ftp.arb.ca.gov/carbis/regact/ets2006/app3part%20b.pdf

Tutustun viitteisiin.

> Sekä minä että Mikael vastustimme nimenomaan sitä, että toiset ihmiset
> saisi vasten näiden tahtoa altistaa tupakalle ja siitä seuraaville
> terveysriskeille. Käsittääkseni sinä ja Toni taas olitte sitä mieltä,
> että pitäisi tehdä coaselaisia laskelmia, saako muita altistaa PT:lle
> vasten näiden tahtoa.

Tuon tilaston valossa on luultavaa, että coaselainen lasku antaa samat
tulokset kuin sinun ja Mikaelinkin päättely; oletusarvon pitäisi olla
että tupakansavua ei tarvitse sietää, mutta jos transaktiokustannukset
jossakin (kuten baari-iltamarkkinoilla) vähenevät niin alas että päin
vastoin voidaan eksplisiittisesti sopia, näin pitäisi voida tehdä.

Ristiriita onkin siinä mitä tapahtuisi jos haitan nousu olisi erittäin
pieni, kuten olen aiemmin uskonut. Tällöin luonnonoikeudellinen
ajatustapa väittää edelleen että haitta on selvästi määriteltävissä
tupakoijan aiheuttamaksi ja puoltaa passiivitupakoinnin kieltoa.
Coaselainen lasku taas toteaa, että kiellon aiheuttama haitta on
symmetrinen ongelma, ja kun sen kulut ovat rajalla suuremmat,
tupakoinnin aiheuttama haitta pitää oletusarvoisesti unohtaa,
kuluperustein.

Näkisin asian niin, että kun käytät passiivitupakoinnin seurauksiin
liittyviä tilastoja pointtisi tukena, lähdet jo jossakin määrin
coaselaisemmasta näkökulmasta, koska punnitset tupakoijan ja
passiivitupakoijan haittoja toisiaan vastaan; luonnonoikeudellisesta
näkökulmastahan noilla seuraamuksilla ei ole mitään väliä. Ja jos katsot
jo jossakin määrin että seuraamuksilla on väliä sille mitä oikeuksien
pitäisi olla, periaatteessa sen että coaselainen näkökulma
uudelleenallokoi oikeudet haitan kasvaessa tarpeeksi suureksi pitäisi
olla raamin uskottavuutta tukeva seikka.

> Tuollaiset laskelmat ovat ongelmallisia, koska tiedot ovat
> puutteelliset. Voi olla, että vaikkapa 1900-luvun alkupuolella joku ei
> jostain syystä olisi halunnut altistua radiumille tai tupakalle, mutta
> joku coaselaisia laskelmia tekevä olisi laskenut edullisemmaksi, että
> hän altistuu noille kuin, että muut muuttavat radiumin- ja
> tupakankäyttöään siten, ettei hän niille altistu.

Samalla tavalla minä voisin todeta että en halua altistua naapurin akan
levittämille rumille fotoneille. 100 vuoden kuluttua joku nerokas
onnellisuustutkija voisi sitten näyttää toteen, että rumuus toden totta
on tärkein maailmaa pahentava ja ihmisiä tappava tekijä. Tämä tietysti
näyttää naurettavalta, mutta niin näyttivät tupakan ja radiuminkin
haitat ennen kuin niitä alettiin ymmärtää. Molempien kohdalla oli tietty
epämääräinen aavistus siitä niihin liittyy tuntemattomia riskejä, mutta
niinhän kaikenlaisten diffuusien onnellisuutta vähentävien asioidenkin
kohdalla nykyään on. Ja vielä, kaikkien näiden tekijöiden kohdalla joku
joka oikeasti välittää asiasta voi välttää niin rumuutta, radiumia kuin
tupakkaakin tekemällä järkeviä valintoja: muuttaa vain, valitsee työnsä
oikein ja/tai sulkeutuu vain nättejä ihmisiä suvaitsevaan
juppikommuuniin.

Niinpä epäilen, että aidolla epävarmuudella ei voida perustella asiaa
suuntaan tai toiseen; aika näyttää, eikä epävarmuuden oloissa tehtyjä
virheitä luultavasti pitäisikään kenenkään korvata. Ei, vaikka virhe
olisi tehty pakkovallan käytössä: kun laki säädetään, joku häviää
kuitenkin ja aidon epävarmuuden vallitessa jompikumpi kiistan osapuoli
siis joka tapauksessa olisi vaatimassa korvauksia asiasta jota ei ex
ante olisi voitu kuitenkaan varmasti päättää oikein. Oikeastaan paras
mitä voidaan tehdä on yrittää asettaa oletusarvo järkevästi nykytiedon
perusteella ja sallia sen ympäri sopiminen niin että ainakin
voimakkaammat subjektiiviset arvotukset voivat toteutua laista
huolimatta, eikä kukaan voi jälkikäteen väittää että häntä olisi
suorastaan estetty tekemästä järkevämpiä päätöksiä.

> Coaselaisten laskelmien tekijähän ei 1900-luvun alkupuolella olisi
> voinut ottaa laskelmissaan huomioon terveysvaikutuksia, koska niitä ei
> vielä tunnettu. Ei-coaselainen libertaristi olisi säästänyt hänet
> terveysriskeiltä, koska olisi katsonut, ettei ketään saa pakottaa
> tuollaisille altistuksille.

Ei nyt ihan noinkaan: unohdat tupakan aikaisen historian korkeasti
arvostettuna lääkeaineena. Ei-coaselainen libertaari ei ehkä sentään
menisi niin pitkälle että vaatisi tuossa tilanteessa
passiivitupakoitsijaa korvaamaan saamansa ulkoishyödyn tupakoitsijalle,
mutta tuskin hän toisaalta savuttelua kieltäisikään kun kokee sen
kuitenkin hyödyksi. Vai voidaanko esimerkiksi lähteä siitä, että jos
minä pidän naapurin hyvin hoidettua pihaa epäesteettisenä (jälleen yksi
tyyppiesimerkki ulkoishyödystä jossa subjektiivinen arvotus voi sotkea
asiat), voin myöhemmin periä häneltä korvauksia kun osoittautuukin että
parhaiten kodistani maksava olisikin maksanut vielä enemmän jos pihalla
olisikin kasvanut koiranputkia? Ja edelleen, luonnonoikeudellinen
libertaari olisi kolmisensataa vuotta aiemmin saattanut myös tukea
orjuutta ja voi vielä tänä päivänäkin olla sitä mieltä että toisia ei
saa rokottaa väkipakolla vaikka tästä seuraa rokkoriski minulle.

Ongelma on siinä että vaikka luonnonoikeudellinen raami onkin omalla
tavallaan paljon selvempi kuin sellaiset konsekventialistiset teoriat
joihin itse luotan, se myös nojaa paljon selvemmin moraaliseen
intuitionismiin, eikä siksi välttämättä kykene mukautumaan asioissa
joissa uusi tieto ja vanha intuitio seuraamuksista eroavat. Se on omalla
tavallaan yhtä pahasti kiinni aikansa arvotuksissa kuin coaselainen
relativismikin, muttei apriorisminsa takia vain kykene aivan
samantasoiseen itsekritiikkiin. (Tästä voisin jatka popperilaisuuteen,
mutta jätetään se toiseen kertaan.)

> Sitä paitsi Suomessahan on laitonta ajaa niin väsyneenä, että se
> merkittävästi laskee ajokuntoa, joten väsyneenä ajamisellakin on
> laillista merkitystä.

Ymmärtääkseni tiedetään, että jo tunnin puute yöunessa laskee
merkittävästi reaktionopeutta. Neljän tunnin yöunilla olet jo yhtä
hyvässä kunnossa kuin pirteässä promillen humalassa. Tästä ei kuitenkaan
välitetä, esimerkiksi testaamalla juopumuksen sijaan reaktionopeutta.
Lopullinen kokonaisriski on mitä ilmeisimmin edelleenkin niin pieni,
ettei asialla katsota olevan väliä. (Sikäli kuin olen oikeassa, enkä
välttämättä ole, rattijuopumukseen pitäisi ehkä soveltaa samaa
päättelyä.)

> Käsittääkseni kotieläimet vähentävät allergia- ja astmariskiä.

Ymmärtääkseni tuo liittyy siihen että immuunijärjestelmän terve
kehittyminen edellyttää altistusta antigeeneille. Jos altistusta ei ole
ollut, antigeeneihin reagoidaan arvaamattomasti, liian voimakas reaktio
tekee niistä allergeeneja, ja siinä vaiheessa kun reaktio on niin
epämääräinen että se kohdistuu jo omaankin elimistöön, päädytään
autoimmuunisairauksien puolelle.

En nyt mene sanomaan mitään kovin pitkällemenevää kun en ole immunologi,
mutta sinänsä en ymmärrä miksi tupakansavu poikkeaisi tässä mitenkään
muista allergeeneista. Aivan varmasti sekin allergisoi, mutta toisaalta
toimivin ennaltaehkäisy allergiaan näyttäisi säännönmukaisesti olevan
varhainen altistus. Miksei siis tupakka-allergiaankin?

> Mitä tarkoitat absoluuttisilla yksiköillä? Kuolevia per PT:lle
> alistuvia? Jos puhut yllä yksittäisen ihmisen kuolemanriskin kasvusta
> 10^(-6):sta 10^ (-3):een, voisin olla samaa mieltä, kunhan lukua
> 10^(-3) vielä laskettaisiin.

Olemme siis yhteisymmärryksessä ensimmäisen arvion osalta. Pitäisi olla
jokin yhteinen raja siitä kuinka paljon mikä tahansa pakkoaltistus saa
kasvattaa kuolemanriskiä, ja tämä määrää onko altistus laillista vai ei;
raja ei ole nolla, eikä vapaaehtoisesti hyväksyttyä altistusta lasketa.
Mutta tästä päästäänkin sitten jo todella nopeasti coaselaiseen laskuun:
seuraavaksi pitäisi kai miettiä miten tämä suhtautuu sairausriskiin,
menetettyihin elinvuosiin, laadultaan alentuneisiin elinvuosiin, ja
edelleen sekä kiellon toteuttamisen että saatujen hyödyn tavalla tai
toisella laskettuun hintaan (ts. entä jos jokin kielto ei laskisikaan
omaa osittaisriskiään asetetun rajan alle, mutta olisi paljon halvempi
toteuttaa kuin jokin toinen kielto toisessa asiassa ja laskisi
kokonaisriskiä niin paljon että sen saaminen rajan alle olisi
mahdollista ilman että jälkimmäistä kieltoa tarvitsee toteuttaa?). Se
että et laske hintoja tai pidä niitä hyvinä perusteina oikeuksille ei
sekään juuri auta, koska heti kun asetat oikeudet tietyllä tavalla,
asetat vähintäänkin implisiittisesti niille myös hinnan. Ainoa ero on,
että tällä tavalla asetetut hinnat eivät välttämättä johda
arbitraasitasapainoon vaan ovat yleensä tehottomia.

Itse päädyin utilitaristiseen ja kontraktaristiseen liukumäkeen aikanaan
juuri tällaisten päättelyiden kautta.

> Jos olet samaa mieltä, voit sallia parveketupakoinnin ainoastaan, jos
> suuri osa savusta ei kulkeudu muihin huoneistoihin.

Näin. Mutta toisaalta... Kukas käski tulla taloon jossa parvekkeella saa
polttaa? Etkö suostunutkaan tupakansavuun samalla tavalla kuin
tarjoilija hyväksyessään työsopimuksen?

Lopulta miltei kaikki ongelmat ovat teoriassa ratkaistavissa sillä että
kaikista oikeuksista sovitaan pakettina etukäteen kaikkien kanssa.
Arvotusristiriidat voidaan teoriassa sovitella sivumaksuilla kaikkien
kanssa erikseen. Näin ei kuitenkaan käytännössä tapahdu, koska
neuvottelu on strategisten, informaatio- ja vastaavien kulujen takia
kallista.

Tämä on se varsinainen villakoiran ydin Coasen argumentissa: jokikinen
oikeus on sellainen että ihmiset voivat joskus haluta luopua siitä
vaihdossa, tällaiset vaihdot vaikuttavat toisten asemaan ja siksi
jokikinen oikeuskysymys on käännettävissä bilateraaliseksi
ulkoishaitaksi jossa ainoa ongelmia tuottava tekijä on se että molempia
hyödyttävään sopimukseen pääsy on jostakin syystä hankalaa. Ja päin
vastoin, suunnilleen jokikinen asia (ehkä juuri ja juuri poislukien
globaali ilmastonmuutos) jossa esiintyy sellainen ulkoishaitta josta
emme edes ole eri mieltä on käännettävissä ylläolevalla tavalla muotoon,
jossa jokin yksilön päätös on ilmaissut ainakin välillistä suostumusta
haittaan. Silloin ainoa keino perustella että tilanteessa on jotakin
vikaa on väittää että suostumus on annettu epähuomiossa, se on jossakin
mielessä peruuttamattomasti ja epäreilusti sidoksissa jonkin toisen
päätöksen kanssa, tai sitten jokin muu markkinoiden rakenteeseen tai
neuvotteluolosuhteisiin liittyvä tekijä estää vapaan sopimisen. Kyse on
aina transaktiokustannuksista; lailla ja moraalilla on väliä vain ja
ainoastaan siellä missä markkinat eivät ole täydellisiä eli missä
sopimusvapaus ei yhden tai toisen sopimuskustannuksen tähden toimi
ideaalisesti.

Ajatus on hankala tajuta lähinnä siksi että prototyyppinen lain sovellus
on varkaus tai pahoinpitely, emmekä yleensä tule miettineeksi millainen
maailma olisi jos näistäkin transaktioista sovittaisiin täydellisillä
markkinoilla. Niillähän uhri voi kilpailuttaa vapaasti ryöstäjää,
jolloin ensin päädytään siihen ettei halvin ryöstäjä tee mitään, ja
sitten siihen että kannattavimman "ryöstäjän" kanssa tehdään
molemminpuolisesti hyödyllistä vaihtokauppaa.

Lakia siis tarvitaan koska kaikki asiat eivät ole sovittavissa tällä
tavalla täydellisillä markkinoilla eivätkä ihmiset ole muutenkaan täysin
rationaalisia vaikka markkinat toimisivatkin hyvin. Aina ei voi
kilpailuttaa loputtomiin, sopiminen on kaukana ilmaisesta, eikä
normaali-ihminen pysty ajattelemaan niin pitkälle että kaikki
mahdolliset seuraamukset olisi otettu huomioon. Niinpä vaikka sopimukset
teoriassa mahdollistavatkin täydellisen sovittelun minkä tahansa
oletusarvoisen lain ympäri, käytännössä oletusarvoilla on väliä. Tämä on
coaselaisen analyysin seuraava keskeinen huomio, ja "libertaari
paternalismi" on itse asiassa sille vain yksi uusi nimi. Tarinan koko
sisältö on juuri sitä mitä Ellilä eniten pelkää: oikeudet ovat alusta
loppuun varsin relatiivinen asia, ja niitä myös joudutaan sanelemaan
jossakin rajatussa määrin ihmisille ulkoapäin. Ne todella muuttuvat
uuden tiedon mukana, ja niissä todella välttämättä on tavalla tai
toisella kysymys interpersoonallisista utiliteettivertailuista.

Kun nyt vähän ajattelin, jopa ne kannustinperusteet ovat pohjimmiltaan
pelkistettävissä coaselaiseksi meta-analyysiksi: kannustimilla hallitaan
asymmetrista informaatiota, mitattavuusongelmia ja sekventiaalisen
valinnan hankaluuksia. Niiden iso ero naiiviin coaselaisuuteen nähden on
aikahorisontissa ja kysymyksenasettelussa, joka on tässä pidempi ja
kokonaisvaltaisempi. Esim. itseomistus seuraa puhtaasti sellaisista
tekijöistä kuin strategisesta nahistelusta joka kohdistuu toisen
tuottamaan ylijäämään ja tästä seuraavasta dissipaatiosta,
epätäydellisestä markkinarakenteesta joka syntyy heti kun
nimi/yksilöllisyys tekee yksilöistä spesifistä pääomaa, kyvyttömyydestä
arvioida rationaalisesti ja kokonaisvaltaisesti orjuuden hyötyjä ja
haittoja, hankaluudesta seurata kuuliaisesti sopimusta tuottavasta ja
innovatiivisesta orjuudesta sittenkin kun ruoska on jo selässä,
mahdottomuudesta vakuuttaa toinen oman orjuutensa todellisesta arvosta,
orjan kokonaistuottavuuden heikosta mitattavuudesta, ja vallan riskeistä
jotka ovat vastaavia ongelmia orjanomistajaan sovellettuna. Vapauskaan
ei siis ole itsestäänselvyys, vaan se seuraa kannustinargumentista, joka
puolestaan seuraa tietynlaisesta coaselaisesta argumentista pitkällä
aikavälillä, joka taas menee läpi pohjimmiltaan siksi että yksilöt eivät
ole muutettavissa nimettömiksi koneiksi. Siru päässä tulee siksi
aikanaan muuttamaan tässä relevantteja sopimuskuluja, ja sitä kautta
itseomistuksen käsitettä.

Ongelma siis ulottuu lähes kaikkialle, koska missään ei ole täysin
transaktiokustannuksista vapaita markkinoita. *Vaikka* laki olisi vain
oletusarvoista ja sen ohi voisi siis sopia vapaasti, *vaikka*
sopimusoikeus näyttäisikin jossakin toimivan ja suostumukset
näyttäisivät jakautuvan järkevästi, ja *vaikka* jokin oikeus toisaalta
näyttäisi siltä että se on itsestäänselvä eikä siitä missään oloissa
luovuta, *silti* kaikki viime kädessä palautuu kuluperusteisiin *ja*
siis reagoi jatkuvasti teknologian mukana muuttuviin, aina nollasta
eroaviin transaktiokustannuksiin.

Itse jouduin myöntämään tämän silloin, kun tajusin että maastamuuttokin
on transaktio, ceteris paribus siitä pitäytyminen oikeuttaa maan lait
yhtä varmasti kuin päätös mennä savuiseen ravintolaan oikeuttaa
passiivitupakoinnin haitat, ja edelleen oli aivan selvää että tämä
rinnastus ei voi koko laajuudessaan pitää paikkansa. Pakotie löytyi
toisaalta maastamuuttotransaktion korkeista (ja pitkälti
keinotekoisista) kustannuksista, ja toisaalta siitä että
kannustinargumentit joilla muu laki ja moraali saadaan yleensä
perusteltua brakaavat pahemman kerran viimeistään kun maailmaan syntyy
uusi lapsi.
--
Sampo Syreeni, aka decoy - mailto:decoy@iki.fi, tel:+358-50-5756111
student/math+cs/helsinki university, http://www.iki.fi/~decoy/front
openpgp: 050985C2/025E D175 ABE5 027C 9494 EEB0 E090 8BA9 0509 85C2

Canadian university fires computer science professor for saying women are less intelligent than men

Thursday, September 21, 2006

The end

After the events of the recent days, I have decided to take down my blog, and would like to apologize to all people who have been hurt or offended by my old posts. I understand that even the good and funny ideas that I have had don't sound so good if they are accompanied with badly executed South Park -style crude attempts for laughs and mockery, trying to be witty in the expense of other people, in the end merely flouting my ignorance about pretty much everything.

In the online world and the blogosphere, it is just too easy to forget the real world and the people in it, especially for an introvert such as me. The whole thing just seemed to gradually escalate until I got this sudden wakeup call. Even for the times when I was right and did present many good ideas and observations, what good did there ever come out of it? When I add everything up, my online writing really did not make the world a better place, as a whole.

Once again, I would like to say that I am sorry about having been such an asshole for such a long time. I would like to keep doing the teaching job that I love, since I'd like to think that I have always been a good and a fair teacher. My teacher persona really is quite different from my online persona, who will exist no longer. I know that in my teaching and grading I have always treated everybody the same way, but of course I can't really now prove it to you. So I will keep doing what I love, and will take whatever comes to me and happens without complaint.

I am deeply humiliated and ashamed by this experience, and at least I understand my place in the whole world much better. This will therefore be enough of the virtual world for me. I will now sign off permanently, thanking everybody for bearing with me, and once more apologizing for everyone who I have hurt or insulted in my thoughtlessness. When I go out next time, I will be looking at the whole world in a very different way.

A moment before pressing the button for the last time, I am now free. Good bye.

posted by Ilkka Kokkarinen

Lame.

This "apology", which is a thinly veiled parody, is a pathetic attempt by Ilkka to lick the jackboots of feminazi thugs in order to keep his job at the Soviet university by making the thoughpolice believe he genuinely repents his thoughtcrime.

Ilkka reminds me of the ghetto Jews who cooperated with the SS in the false hope that they would save their own asses.

In stark contrast, when Hans-Hermann Hoppe, professor of economics at the University of Nevada, was attacked by the thoughtpolice for saying homosexuals are less interested on the average in planning for the future as heterosexuals because the former generally don't have children and the latter do, he refused to surrender, and successfully sued the university for breach of job contract, and managed to get a lot of positive public attention, thereby humiliating the Soviet-style inquisitors who wanted him to give up his Goldsteinism.

Viisivuotissuunnitelman, eikun kymmenvuotissuunnitelman tavoitteet saavutettu

YTV-liikenteen asiakaslehti Hyppää kyytiin:

Syysliikennekauden merkittävät tapahtumat liittyvät bussiliikenteeseen. Bussi-Jokerin ensimmäisen hankesuunnitelman kirjoittamisesta on ehtinyt vierähtää kymmenen vuotta. Nyt on aika juhlia maaliintuloa. Erityiskiitos kuuluu kaikille pitkän matkan projektissa mukana olleille. He ovat nähneet Jokerin niin tarpeelliseksi, ettei periksi ole annettu, vaikka työn lopullinen toteutuminen on viivästynyt alkuun suunnitellusta.

Julkinen sektori siis kuluttaa yhden bussilinjan suunnittelemiseen kymmenen vuotta ennen linjan liikennöinnin aloittamista.

Jos joku yksityinen yritys olisi noin paska, se ei kehtaisi kertoa tuollaisesta ryssimisestä julkisesti. Niin yksinkertaisen asian kuin yhden ainoan bussilinjan suunnitteleminen kymmenen vuoden ajan ennen varsinaisen palvelutuotannon alkamista olisi yksityiselle yritykselle niin suuri häpeä, että moista häröilyä pidettäisiin aivan täydellisenä epäonnistumisena.

Sen sijaan julkinen sektori suorastaan ylpeilee yhden ainoan bussilinjan saamisesta liikenteeseen kymmenen vuotta kestäneen arpomisen ja säätämisen jälkeen ikään kuin se olisi jotenkin merkittävä saavutus: Nyt on aika juhlia maaliintuloa. Erityiskiitos kuuluu kaikille pitkän matkan projektissa mukana olleille.

Julkinen sektori ylpeilee sellaisesta saavutuksesta, joka yksityiselle yritykselle olisi vitunmoinen häpeä.

Julkinen sektori on siis täysin kyvytön hoitamaan tehtäviään. Julkisella sektorilla on täysin eri laatustandardit ja asiakaspalvelutavoitteet kuin yksityisellä sektorilla: se, mikä on yksityisellä sektorilla täyttä paskaa, on julkisella sektorilla hieno saavutus.

Julkinen sektori ei edes yritä olla yhtä hyvä kuin yksityinen sektori. Julkinen sektori asettaa riman niin matalalle, että yksityisellä sektorilla totaalisen epäonnistuneeksi katsottu suoritus on julkisen sektorin mittapuulla hyvä suoritus.

Tämä on verrattavissa siihen, että kehitysvammaisilta ei vaadita samaa koulumenestystä kuin normaaliälyisiltä.

Julkinen sektori eli sosialistinen sektori on niin paska, että sitä koskevat laatustandardit ovat yksityisen sektorin laatustandardeihin verrattuna yhtä huonoja kuin 20-vuotiaiden kehitysvammaisten opetussuunnitelman tavoitteet verrattuna 20-vuotiaiden teekkarien opetussuunnitelmaan.

Sosialismi ei toimi, MOT.

Päivän Syreeni (anarkokapitalismilistalta)

An: "Anarkokapitalismilista"
Von: "Sampo Syreeni"
Datum: Wed, 6 Sep 2006 14:43:32 +0300 (EEST)

On 2006-09-06, svenlaakso wrote:

> Nykyisen kaltaisessa globaalissa taloudessa erittäin suuret, pieniä
> valtioita suuremmat korporaatiot voivat kilpailuttaa yksittäisiä
> valtioita (verotus, ympäristöpolitiikka, työvoiman hinta). Jos valtio
> ei sopeudu korporaatioiden saneluehtoihin, korporaatiot lähtevät.

Jos korporaatio yrittää kilpailuttaa valtiota, valtio tietysti päästää
korporaation sisään markkinoille vain jos sille on siitä hyötyä. Jos
markkinoillepääsystä on kerran valtiollekin hyötyä, on vaikeaa nähdä
miksi korporaatio ei saisi näin kilpailuttaa. Jos pääsystä taas ei ole
hyötyä, korporaatio lähtee, mutta valtiohan on tähän vain tyytyväinen
koska korporaatio oli antamassa sille niin huonot kauppaehdot
(saastetta, tms.) ettei sitä kuitenkaan olisi kaivattu maahan.

Tunnut siis olettavan, että korporaatio voi lisäksi pakottaa valtion
hyväksymään sille nettotappiolliset ehdot, vähän kuten ryöstäjä pakottaa
ryöstettävän hyväksymään sen että joko rahat tai henki lähtee. Tämä ei
kuitenkaan voi vielä seurata pelkästään valtioiden kilpailuttamisesta,
koska valtiotkin kilpailuttavat päin vastoin yrityksiä ja hyödyllisiä
yrityksiä on myös isot kasat kilpailemassa markkinoillepääsystä.
Valtiolla on aina se vaihtoehto että se ottaa markkinoilleen kilpailevan
yrityksen paremmilla ehdoilla ja varsinkin isompien valtioiden kohdalla
viime kädessä myös se että se sulkee rajansa kaikelta kilpailulta ja
pärjää kotimarkkinoiden varassa. Nettotappiollisia ehtoja ei
yksinkertaisesti tarvitse hyväksyä.

Lisäksi valtiolla on väkivaltakoneisto jota yrityksellä ei ole jollei
jokin toinen valtio tue sitä. Sen avulla se pystyy kyllä karkottamaan
yrityksen jos se niin haluaa, jollei vastassa ole isompi
väkivaltakoneisto. Mutta jos yrität väittää jälkimmäistä, joudut
antamaan esimerkin jossa nettotappiollisia ehtoja on esitetty ja niitä
on tuettu väkivalloin. Tällaisia ei juuri ole.

Myös Mikon kysymys Suomen pienuudesta on olennainen: hyvin harvat
yritykset ovat niin isoja että ne voisivat kilpailla väkivallassa
pienenkään valtion kanssa, etenkään kun valtio voi tuottaa väkivaltaa
tappiolla mutta yritys joutuu maksamaan sen liikevoitostaan (tästä tulee
noin kertaluokan suuruinen epäsuhta saman liikevaihdon valtion ja
yrityksen maksukykyjen välille). Oikeastaan vain erittäin pienet,
heikot, korruptoituneet ja sisäisistäkin jännitteistä kärsivät maat ovat
alttiita tällaiselle, ja silloinkin vain erittäin isojen ja
korruptoituneiden yritysten käsissä; esimerkit voitaneen laskea yhden
käden sormin ja kun valtion korruptioon ja heikkouteen yleensä liittyy
paljon, paljon pahempiakin seuraamuksia, niihin liittyvät ongelmat
tietysti pitäisi ratkaista ensi sijassa poistamalla korruptio valtiosta.
Ei tuhoamalla tuottava, yhteiskunnalle hyödyllinen yritys.

Itse näkisin, että oikeastaan ainoat jäljellejäävät vaihtoehdot ovat
että a) valtioiden hyväksikäyttö on näennäistä ja sekin väkivalta jota
niitä vastaan toisten valtioiden taholta käytetään itse asiassa ajaa
hyviä, ei haitallisia, päämääriä tai b) valtio toimii siinä mielessä
tyhmästi että se hyväksyy esimerkiksi korruption tai vastaavan takia
kansalleen nettotappiollisia ehtoja. Nähdäkseni molempia tapahtuu:
vasemmistolaisessa propagandassa usein väitetään että hyväksikäyttöä
(esim. "sosiaalista dumppausta") on sielläkin missä kauppa
todellisuudessa on maan asukkaille hyödyllistä (esim. vapaakauppa
hyödyttää yksikäsitteisesti kehitysmaita, eikä hyöty mene mihinkään
siitä että riittävän irrationaalinen valtio ehkä pitää pakottaa
kaupanvapauttamiseen länsimaiden taholta), ja toisaalta valtiot eivät
todella ole niin rationaalisia toimijoita että ne aina toimisivat tässä
kuvatulla tavalla. Voi käydä niinkin että valtio ajaa diktaattorinsa
etua ja sallii sosiaalisen dumppauksen koska sen sallimalla diktaattori
pystyy realisoimaan asemansa helpoimmin kuivaksi käteiseksi, omaksi
hyödykseen ja kansan kustannuksella. Et cetera.

Mutta jälkimmäinenhän on helposti arvattavissa mm. julkisen valinnan
teorian avulla, eikä siinä ole listalaisille mitään uutta. Siksihän
täällä juuri suhtaudutaan niin skeptisesti kaiken sortin valtioihin:
niitä ei pidetä hyödyllisinä koska ne ovat aina ja kaikkialla alttiita
tällaisille väärinkäytöksille ja omalle, sisäiselle, haitalliselle
dynamiikalleen. Valtioita on syytä epäillä, koska niistä tiedetään että
ne jo rakenteensa ja ennakko-oletustensa puolesta usein toimivat
huonosti ja siksi väärintekevät. Listalla vain tyypillisesti sovelletaan
tätä epäluuloa johdonmukaisesti: totta kai se maailmanvaltiokin
keskittää valtaa, luopuu vallastaan riittävän rikkaan yksityisen
toimijan hyväksi samoin ehdoin kuin pienempi valtio, ja on siis kansan
hyvinvointia silmälläpitäen vielä paljon pelottavampi rakenne kuin
pienemmistä valtioista ja/tai yrityksistä koostuva, sentään kilpailun
rajaama anarkia.

> Perustelut ja tilastotieto näille väittämille löytyy Noam Chomskyn
> laajasta ja suomennetustakin kirjasta Ideologia ja valta.

Pitäisi varmaan joskus lukea, mutta totta puhuen pidän Chomskyn
kontribuutiota lähinnä retorisena.

> Yhdysvalloissa tosin pyritään kaiken aikaa hajauttamaan valtiovaltaa
> siten, että korporaatioiden totalitarismi voisi olla nykyistä lähes
> absoluuttista tilannetta vieläkin kaikenkattavampaa.

Sinä tunnut ajattelevan, että valtio lähtee yritysten talutusnuoraan
siksi että jokin ulkoinen, suurempi uhkatekijä pakottaa sen siihen.
Tästä ei kuitenkaan ole minkäänlaista historiallista näyttöä. Päin
vastoin näyttää ennemmin siltä että valtio on ensin vahvistunut ja
sitten sisäisten, dynaamisten heikkouksiensa takia antautunut
rauhanomaisesti (ts. salakavalasti) eturyhmien, satunnaisten
enemmistöjen ja vastaavien ohjattavaksi. Juuri Yhdysvallat on tästä
erinomainen esimerkki, koska sitähän mikään ulkopuolinen toimija ei
nykyään pysty uskottavasti uhkaamaan, ja silti se todella usein
toteuttaa jonkun aivan muun kuin keskivertokansalaisensa etua.

Valtioon kohdistuva uhka ei siis tule ensi sijassa ulkoa vaan
sisältäpäin, ja näin ollen se ei ole poistettavissa nujertamalla valtion
ulkopuolelle jäävä valta vaan nimenomaan minimoimalla se valta jota
valtiolla itsellään on. Ratkaisu ei ole siinä että luodaan kaikkia muita
vahvempi maailmanvaltio, vaan siinä että luodaan tilkkutäkki
pienenpieniä hallintoyksiköitä joista yksikään ei mahda yhdellekään
toiselle yhtään mitään, eikä siis ole haluttava kohde haltuunotolle.

> Sitä ilmiötä, että kapitalistiset taloustieteilijät eivät itse näe tai
> julkilausu malliensa ilmiselviä ansoja, pidän tahallisena: nykyään ei
> ole niin tyhmiä ihmisiä, on vain paatuneita rikollisia, jotka toimivat
> manipulaattoreina vaikutusvaltaisissa asemissa, kuten tietyt
> professorit amerikkalaisissa ja eurooppalaisissa yliopistoissa.

Niinno, Chomskykin on professori amerikkalaisessa yliopistossa, ja
ainakin useimpien listalaisten näkökulmasta hänen kirjoittelunsa on osa
sitä valtion sosialisointi- ja haltuunottoyritystä jota vastaan juuri
pitäisi tapella. Samoin, taloustieteessä listalaisilla ei ole juuri
tarvetta luottaa professorin sanaan, kun kirjallisuus on jo luettu ja
alaa voi siis arvioida itsekin.

> En näe ongelmaa kapitalistisessa kilpailussa sinänsä, vaan ainoastaan
> niissä kilpailun muodoissa, jotka ottavat polttoaineensa inhimillisen
> moraalin rappeuttamisesta.

Kuten? Itseäni moraalifilosofia ja sen suhde oikeelliseen politiikkaan
kiinnostavat laajasti, enkä oikein näe mikä juuri kilpailussa kajoaisi
niin rajusti moraaliin kun itse kuitenkin katson että kilpailu se viime
kädessä moraalinkin oikeellisessa roolissaan ja tehokkaana pitää.

> PIdän oikeudenmukaisesta kilpailusta, ja jos tähän ei suostuta, pidän
> siitä että kilpaulusta luovutaan.

Miten siis määrittelet oikeudenmukaisen kilpailun? Itse määrittelen sen
niin, että kun toisten vapauteen ei kajota, kilpailu on laillista, ja
kun lisäksi erotetaan asiat toisistaan niin ettei vaikutusvallalla
yhdessä asiassa kiristetä toisessa siihen liittymättömässä (eli siis
pidetään huolta siitä että moraalisäännötkin ovat odotusarvoisesti niin
positiivisummaisia kuin voivat olla sen sijaan että niissä olisi kyse
pelkästä distributiivisesta nahistelusta), sitten kilpailu on
moraalisestikin arvokasta. Yritykset sitten nähdäkseni täyttävät
toiminnassaan tällaiset ehdot paljon useammin kuin yksikään valtio.
--
Sampo Syreeni, aka decoy - mailto:decoy@iki.fi

Mitä on monikulttuurisuus

Kaikki ns. monikulttuurisuus eli multikulturalismi tarkoittaa eurooppalaisten alistumista islamilaisen Afrikan ja Lähi-idän tapoihin. Kukaan ei ole koskaan tarkoittanut sillä mitään muuta.

Kaikki "monikulttuurisuuskampanjat" Suomessa ja muissa Euroopan maissa ovat valtiovallan kustantamia propagandakampanjoita, joiden tarkoituksena on aivopestä eurooppalaisia hyväksymään Afrikasta ja Lähi-idästä tulleiden islamilaisten maahanmuuttajien rikokset (mm.
sukupuolielinten silpomiset) ja jopa käyttäytymään näiden maahanmuuttajien tavoin eli verhoutumaan kaapuihin jne.

Esim. Oslon yliopiston sosiaaliantropologian professori on lehtihaastatteluissa syyttänyt muslimien raiskaamia norjalaisia naisia (poliisitilastojen mukaan Oslon raiskauksista 65% on muslimien tekemiä) siitä, että nämä eivät ole piiloutuneet burqaan; professorin mielestä nainen on itse syyllinen raiskatuksi tulemiseensa, koska ilman burqaa kadulla kulkeva nainen provosoi muslimimiehiä.

Tämä on sitä monikulttuurisuutta, jota Suomessakin edistetään valtiovallan kustantamilla propagandakampanjoilla.

Suomessa esimerkiksi "rasismin vastustamisen" nimissä halutaan kieltää "islamin loukkaaminen" ja "islamofobia" eli ateistien esittämä kritiikki islamilaisten maiden diktatuureja, terrorismia ja islamilaisten maahanmuuttajien Euroopassa harrastamaa naisten
sortamista ja lasten sukupuolielinten silpomista kohtaan.

Esimerkiksi Helsingin kaupungin kulttuuriasiainkeskuksen pyörittämä "Kansainvälinen kulttuurikeskus Caisa" on järjestänyt Euroopan parlamentin antamilla määrärahoilla seminaarin, jossa muslimit suunnittelivat "islamofobian" kriminalisointia eli islamin arvostelun kieltämistä yhdessä suomalaisten virkamiesten ja poliitikkojen kanssa.

Tätä se "monikulttuurisuus" tarkoittaa. Se tarkoittaa Euroopan muuttamista islamilaiseksi teokratiaksi. Se tarkoittaa mm. ateismin kieltämistä lailla, koska ateististen ajatusten esilletuominen "loukkaa" muslimien "pyhänä pitämiä asioita". Monikulttuurinen
yhteiskunta on yhtä kuin islamilainen teokratia.

"Maahanmuuttajien kulttuurien kunnioittaminen" tarkoittaa sitä, että islamilaisten
maahanmuuttajien Euroopassa harrastamaa naisten sortamista ja lasten sukupuolielinten silpomista ei saa kritisoida. Nämä asiat kuuluvat heidän "kulttuuriinsa", jonka "kunnioittaminen" tarkoittaa niiden arvostelemisen kieltämistä.

Kaikki ateistiset ajatukset ja ylipäätään kaikki ihmisoikeuksien kannattaminen on islamilaisen "kulttuurin" arvostelua, joka on määritelmän mukaan kielletty multikulti-ideologiassa.

"Sodanvastaiset kansalaisaktiivit" ovat juutalaisvastaisia muslimeja

Pysäyttäkää sota-verkoston kotisivuilta:

Helsingin keskustassa nähtiin äänekäs ja monikulttuurinen mielenosoitus Israelin pommituksia vastaan, kun Pysäyttäkää sota-verkoston kutsumat maanantaiset mielenosoitukset jatkuivat.

Mielenkiintoinen sanavalinta: "äänekäs ja monikulttuurinen mielenosoitus"...

Mielenosoittajat olivat siis ns. kulttuurinrikastuttajia eli islamilaisia maahanmuuttajia. Uskon kyllä, että muslimien järjestämä mielenosoitus on äänekäs mellakka. Sellaisiahan näkyy joka päivä tv-uutisissa. On se jännää, että muslimit rikastuttavat suomalaistakin kulttuuria: aiemmin suomalaiset saivat katsoa meluavia muslimimellakoitsijoita vain Lähi-itää koskevissa tv-uutislähetyksissä, nyt niitä meluavia muslimimellakoitsijoita on keskellä Helsinkiä.

Kivaa tämä monikulttuurisuus. Ei tarvitse mennä Lähi-itään nähdäkseen muslimien mellakoivan kadulla, koska muslimit ovat jo täällä Euroopassa mellakoimassa. Kiva kiva. Onneksi maahanmuuttajat ovat täällä rikastuttamassa kulttuuriamme. Siinä on kantaväestön mukava seurata ikkunoistaan värikästä monikulttuurista vilskettä kadulla iltaisin palavien autojen tunnelmallisessa loimussa.

Mikä sitten on tämän mellakoinnin tarkoitus? Miksi muslimit hilluvat Helsingin kaduilla osoittamassa mieltään Israelia vastaan? Mikä on näiden "sodanvastaisten mielenosoittajien tavoite?

Kuten sanoin aiemmin:

Muslimien tavoitteena on tuhota Israelin valtio ja ajaa juutalaiset mereen. Israel ei hyökännyt Libanoniin silkkaa pahuuttaan, vaan estääkseen Hizbollahia jatkamasta Israelin pommittamista. HS:n kuvaamassa mielenosoituksessa olleet islamilaiset maahanmuuttajat eivät osoittaneet mieltään Hizbollahia vastaan silloin, kun Hizbollah ampui raketteja Israeliin tappaakseen juutalaisia siviilejä. Näiden mielenosoittajien tavoitteena ei ole rauha, vaan juutalaisten tuhoaminen. Nyt nämä muslimit osoittavat mieltään Israelia vastaan, kun Israelin armeija yrittää estää Hizbollahia tappaakseen juutalaisia siviilejä.

"Sodanvastaiset kansalaisaktivistit" ovat juutalaisvastaisia muslimimaahanmuuttajia.

Asiasta on toki raportoitu mm. Ruotsin lehdistössä:

Vi har sett barn med plakat där hakkors likställs med Davidsstjärnan. De gula Hizbollahflaggorna vajar i takt med fanor från vänsterpartiet och Revolutionär Kommunistisk Ungdom. Plakat med foton på Hassan Nasrallah, Hizbollahs ledare, hålls upp mot en vacker sommardagshimmel.
Senast 2002 ansåg han att judarna gjorde honom en tjänst om de alla samlade sig i Israel, det skulle bespara dem problemet med att jaga efter dem i hela världen. Det låter som något som går igen.
Så börjar körerna skandera där i Malmö. Om man översätter vad de sa från arabiska framträder en hållning som borde förskräcka varje fredsvän.
Allemhom alrashhash: Lär dem använda automatvapen. Allemhom qatl al yahud: Lär dem döda judar. Shabon wahed lan yamout: Ett enat folk som inte dör. Qattel, qattel Tel Abib: Kriga, kriga mot Tel Aviv.
Det låter som något som går igen. Historiens förbannade vingslag som inte släpper greppet. Och medlöparna applåderar ivrigt efter att talkörerna tystnat.

...

Fredsrörelsen behövs, men den har också ett stort ansvar att ta på sig. Avgränsningen mot antisemitiska uttryck måste vara stenhård, för annars avfärdas rörelsen som dåraktig och inte värd att lyssna till.
Gränsen mot Hizbollahanförarna måste också skärpas. Vi pratar om en rörelse som vill utrota den israeliska staten och alla judar i världen.
Här har offentliga talespersoner i Sverige ett tungt ansvar. Men de tar inte det ansvaret.
Toppdiplomaten Sverker Åström mer eller mindre jämför Israel med Nazityskland. Författaren Jan Myrdal sitter i intervju med Hizbollahs tidning och kallar dem modiga. Huvudtalare på antikrigsdemonstrationer bär Hizbollahtröjor.

Jostain syystä Helsingin Sanomat ei millään suostu kertomaan sitä tosiasiaa, että nämä "sodanvastaiset mielenosoittajat" ovat juutalaisvastaisia muslimeja.

Helsingin Sanomat ei kerro edes, että mielenosoittajat ylipäätään ovat muslimeja. HS antaa ymmärtää, että tavalliset suomalaiset olisivat lähteneet sankoin joukoin kaduille osoittaakseen mieltään Israelia vastaan. No, samalla tavalla HS tietysti valehteli viime vuoden marraskuussa, että "ranskalainen nuoriso" oli lähtenyt Pariisin kaduille polttamaan autoja.

Miksi taloustiede on hankalaa

Janne Vainio viittasi eräällä listalla juuri yhteen uusklassisen taloustieteen kritiikkiin . Se pyörii samoilla laduilla kuin useimmat aiemmin lukemanikin: teksti lämmittelee työnarvoteoriaa sen minkä ehtii. Ja vaikka teos ei olekaan pahimmasta päästä, se kärsii hyvin tyypillisestä ongelmasta johon jatkuvasti törmään, ja joka aikanaan meinasi estää itseänikin ymmärtämästä mistä taloustieteen standardiformalismissa oikein on kysymys. Ajattelin, että aiheesta pitäisi varmaan sanoa pari sanaa.

Ongelma on jälleen kerran kausaatiossa. Tieteen pitäisi selittää syy-seuraus-suhteita. Jos lukee tieteellistä tekstiä eikä etsi teorioista kausaalisia mekanismeja, on mitä ilmeisimmin aivan pihalla. Niinpä taloustieteessäkin pitäisi aina kysyä mikä on syy ja mitä siitä seuraa.

Joten... Seuraako hinta siis kysynnästä vai tarjonnasta? Vai päin vastoin? Vai seuraako tarjonta kenties kysynnästä? Vai toisin päin? Ja miten kausaatio täsmälleen etenee? Minkä suuruisista muutoksista seuraa minkä suuruisia muutoksia, minne, ja miksi? Tämä voi kuulostaa naiivilta, mutta todellisuudessa taloustieteen keskeinen sisältö koostuu nimenomaan teorioista jotka vastaavat tällaisiin kysymyksiin. Lisäksi suurin osa tieteenalan koulukuntien välisestä nahistelusta koostuu juuri tällaisista peruskysymyksistä. Ennen kuin ymmärtää taloustiedettä tällä tasolla, on aivan turha yrittää pidemmälle.

Tavallinen oppikirjaesitys neoklassisesta osittaistasapainon teoriasta ei kuitenkaan vastaa tällaisiin kysymyksiin mitenkään kovin ilmeisesti. Se kyllä sanoo, että nouseva hinta lisää tarjontaa ja vähentää kysyntää -- sinänsä hyvin järkevää koska raha houkuttaa tuottajaa ja korkea hinta karkottaa ostajia. Mutta toisaalta se sanoo myös että vähenevä tarjonta kohottaa hintaa ja vähenevä kysyntä laskee sitä. Kun kysyntä sitten vaikuttaa hintaan ja hinta tarjontaan, kysyntä siis vaikuttaa tarjontaan. Ja vielä päin vastoin: tarjonta vaikuttaa hintaan joka vaikuttaa kysyntään, siis tarjonta vaikuttaa kysyntään. Ja tämä sitten tapahtuu vielä eri tavalla eri pituisilla aikahorisonteilla, ja horisontit syöttävät ristiin toisiaan. Niin, ja tietysti eri markkinat syöttävät toisiaan, edestakaisin, eivätkä esimerkiksi rahamarkkinat välttämättä ole aivan samanlaisia kuin muut markkinat, joten rahan liikkeistä voi kai sinänsä seurata jotakin aitoja, riippumattomia, taloudellisia vaikutuksia. Toden totta on vielä niinkin, että kaikki tämä tapahtuu rajalla, ei kokonaissuureissa, ja efektiivinen kysyntä onkin itse asissa vain hankalasti aggregoitua subjektiivista halua, ja sitten on teknologia joka muuttaa tarjontapuolen rajakorvaavuuksia vähän miten sattuu, ja tietysti sen voi olettaa endogeeniseksi jolloin sijoitusmarkkinat syöttävät takaisin siihen, ja... Ad nauseam. Kaikki tämä kuulostaa niin maailmojasyleilevältä, sekavalta ja ristiriitaiselta, että koko neoklassismi helposti näyttäytyy lukijalle yhtenä isona, todella hankalana kehäpäätelmänä. Se tekee mieli vetää suoraksi, tai sitten hylätä yhtenä uskontona muiden muassa.

Kumpikin olisi kuitenkin paha virhe, koska formalismin alla on käypä kausaalinen teoria. Se vain on samankaltainen kuin nykyfysiikan teoriat: sen kaunein ja täsmällisin formulaatio koostuu tasapainoyhtälöistä jotka antavat reunaehdot taloudelle, mutta joissa syyt ja seuraukset eivät enää ole eksplisiittisesti näkyvissä. Jos unohdamme ajan ja katsomme vain tavallisia suureita, kausaatio näyttää häviävän samalla kun tasapainolaskut tulevat helpommiksi. Mutta jos aika on läsnä, nähdään, että kaikki suureet määräävät yhdessä tulevaisuudessa tapahtuvien muutosten suuruuden. Mitään ristiriitaa tai kehäpäätelmää ei ole, eikä ongelmaa myöskään pitäisi yksinkertaistaa liikaa olettamalla että jokin tekijöistä (esim. työ faktorina) ajaa muiden ylitse, ts. on ultimaattinen syy muiden suureiden arvoille. Lopulta taloudellinen prosessi on hyvinmääritelty vaikka kaikki nykyiset suureet todella vaikuttavat yhdessä kaikkiin seuraavan hetken suureisiin. Oikea tapa kuvata prosessia on analysoida se perustekijöihin kuten kysyntöihin, tarjontoihin ja hintoihin, ja sitten rakentaa se palasista uudelleen niin että tekijät lomittuvat joka suuntaan ristiriidattomasti yhteen. Mekaniikankin ongelmat näyttäisivät aivan täsmälleen yhtä monimutkaisilta jos niissä ei tehtäisi yksinkertaistuksia (esim. putoavat esineet eivät liikuta pudotessaan Maapalloa "ylöspäin") ja ne kuvattaisiin kausaalisuhteet selvästi paljastavina laskennallisina prosesseina (ts. sekä Maapallon että putoavan kappaleen sijainnit ja momentit seuraavalla ajanhetkellä riippuvat molempien sijainneista ja momenteista edellisellä).

Kun asian ensin ymmärtää näin, molemminsuuntainen kausaatio ja tekijöiden yhtäläinen tärkeys on yhtäkkiä täysin järkevää. Silloin on helppo todeta, että työnarvoteoria on vain erikoistapaus neoklassisesta synteesistä, joka toteutuu silloin kun tuotteen kokonaiskustannus on sama kuin rajakustannus (toki se voi teoriassa olla määräävä tekijä, mutta vain tietyissä rajoissa) ja pääoman tarjonta on täysin inelastinen (toki sekin voi olla tätä, mutta jälleen vain tietyissä rajoissa). Tästä edelleen helposti näkyy, että oletus ei läheskään aina päde; viimeistään kun kaikki tekevät kaksitoistatuntista työpäivää työn marginaalikulu alkaa nousta, ja kun ilman reaalikorkoa pahinkaan ideologinen sosialisti ei säästäisi, viimeistään sitten kun siemenviljat on sanan alkuperäisessä merkityksessä syöty pääoman marginaalituottavuus alkaa kohota siitä mitä se olisi marxilaisen yltäkylläisyyden vallitessa. Neoklassinen synteesi pätee koko laajuudessaan tässäkin nurkkapisteessä, marxilainen erityistapaus ei. Jos joudumme lähellekään tällaista nurkkaa, se kritiikki joka aikanaan motivoi laskevan marginaaliutiliteetin ja konveksien tuotantomahdollisuusjoukkojen tapaiset neoklassiset oletukset tulee yhtäkkiä hyvin relevantiksi. Sen jälkeen tavallisesta yleisen tasapainon analyysista voidaankin jo johtaa tie kohti huomattavasti tavanomaisemman näköistä, odotusarvoista, pitkän aikavälin tasapainoa, kun epäsuhtaiset marginaalisuureet johtavat korjaaviin muutoksiin ajassa. Talouden globaalista tasapainoisuudesta voidaan tapella, mutta korjaavat liikkeet kuitenkin tapahtuvat säännönmukaisesti poispäin kulmapisteistä, joten laajassa mittakaavassa talous pysyy jatkuvasti polulla jossa kaikki tekijät vaikuttavat enemmän tai vähemmän. Yksi ei odotusarvoisesti ole yli muiden, vaikka erityistapauksissa ja hetkellisesti näin voikin toki käydä; neoklassismi on pääsääntö ja se pystyy myös perustelemaan itsensä siksi.

Ainoa konsti jolla tällaisista päättelyistä päästään eroon on se että talouden monensuuntainen kausaalimekanismi ensin teurastetaan. Marxismi tekee juuri niin kun se olettaa työn kaiken muun ultimaattiseksi syyksi ja jättää näin huomiotta siihen johtavat kausaaliset selityspolut jotka pystyisivät näyttämään sen vain yhdeksi taloudelliseksi suureeksi muiden muassa. Todellisuudessa tällaisiin oletuksiin ei ole mitään syytä, eivätkä modernit taloustieteilijät siksi sorru niihin. Niinpä he eivät myöskään yleensä kannata marxismia, vaikka se mutkat suoraksi vetäessään näyttääkin tekevän mikrotaloudesta paljon ymmärrettävämpää.

Helsingin Sanomat sensuroi tietoja muslimien mielipiteistä

HS:
Pysäyttäkää sota -verkoston mielenosoitus keräsi äänekkään joukon vaatimaan Israelin sotatoimien lopettamista.



Miksi tästä HS:n julkaisemasta muslimimielenosoittajien kuvasta on puoliksi rajattu pois kyltti, jossa daavidintähden ja hakaristin välille on piirretty yhtäläisyysmerkki? Eikö Helsingin Sanomat halua kertoa totuudenmukaisesti, että tässä mielenosoituksessa olleet islamilaiset maahanmuuttajat loukkaavat juutalaisia vertaamalla Israelia Natsi-Saksaan?

Eikö Helsingin Sanomat halua paljastaa muslimien todellisia asenteita ja mielipiteitä, mm. fanaattista juutalaisvihaa?

HS:n lukijoiden myötätunto tuon mielenosoituksen järjestäjiä kohtaan olisi huomattavasti vähäisempää, jos HS olisi totuudenmukaisesti kertonut näiden mielenosoittajien olleen antisemitistejä.

Muslimien tavoitteena on tuhota Israelin valtio ja ajaa juutalaiset mereen. Israel ei hyökännyt Libanoniin silkkaa pahuuttaan, vaan estääkseen Hizbollahia jatkamasta Israelin pommittamista. HS:n kuvaamassa mielenosoituksessa olleet islamilaiset maahanmuuttajat eivät osoittaneet mieltään Hizbollahia vastaan silloin, kun Hizbollah ampui raketteja Israeliin tappaakseen juutalaisia siviilejä. Näiden mielenosoittajien tavoitteena ei ole rauha, vaan juutalaisten tuhoaminen. Nyt nämä muslimit osoittavat mieltään Israelia vastaan, kun Israelin armeija yrittää estää Hizbollahia tappaakseen juutalaisia siviilejä.

Miksi HS ei suostu antamaan tästä juutalaisvastaisten muslimien mielenosoituksesta totuudenmukaista kuvaa, vaan sensuroi kuviaan tarkoitushakuisesti?

Jatkokeskustelua eräästä vieraskirjasta:

Nimi : Herja
Mitä teen : Kommentoin

Viesti : "Eikö Helsingin Sanomat halua paljastaa muslimien todellisia asenteita ja mielipiteitä, mm. fanaattista juutalaisvihaa?"

Tuossa Ellilän laittamassa HS:n artikkelissa mainnittu "Pysäyttäkää sota"-verkoston joku jäsen oli maanantaina A-studiossa. Kun aktiiville kerrottiin haastattelussa näytetyn ostoskeskuksen olevan juutalaisen yhtiön omistama hän kommentoi, ettei israelilaiset ilmoittele yritysostoistaan.

En tiedä ilmoittelevatko muidenkaan maiden yritykset julkisesti ostoistaan ja omistajien uskosta, mutta Israelin kohdalla ymmärrän mainostamisen puutteen. Nimittäin kun rättipää aikoo räjäyttää itsensä ja sata viatonta ja valittavana on joko juutalaisten omistama ostoskeskus tai kristittyjen omistama ostoskeskus kumpaan luulette Hassanin iskevän?

Joka tapauksessa minusta Suomen mediassa on alkanut olla aika selviä tapauksia joissa muslimien ikäviä temppuja sensuroidaan samalla kun herätellään vainoharhaa paitsi Israelia myös juutalaisia kohtaan. Kyllähän tämä Lähi-Idän tilanne on aina vaatinut melkoista medialukutaitoa, mutta tämän viimeisimmän kriisin kohdalla tahti on hieman kiihtynyt.

http://www.yle.fi/yle24/videosali/index.php?a=11&t=3&q=6

Aktiivin haastattelu on tuossa ensimmäisenä

2. elokuuta 2006 11:45:23


...


Nimi : mulla on porkkanaa

Viesti : Ai niin, tuo A-Studio on aivan mahtava. Ei mainita sanallakaan Hezbollahin hyökkäystä Israeliin, tai sitä että Hezbollah tarkoituksella tapattaa siviilejä ja hyödyntää heidän kuolemiaan propagandassa. Eläköön antisemitismi.

Ja sitten vielä syynätään Israelin liiketoimintaa, ihan kuin siinä olisi jotain ihmeellistä että Israel käy kauppaa, tekee yhteistyötä muiden maiden yritysten ja hallitusten kanssa ja ostaa omaisuutta, kuten kaikki muutkin maat. Vainoharha on lievä ilmaisu.

2. elokuuta 2006 12:04:33


...


Nimi : Jarkko Sandell
Kotisivu : Burning Books
Mitä teen : Kommentoin

Viesti : "Kai te nyt ymmärrätte, että mielipiteet jakautuvat voimakkaasti islamin ja varsinkin muslimien suhteen?"

En tiedä, mistä tämä on peräisin, mutta kyllä islamistit ja muu uskonnollinen hihhulismi minusta näyttää olevan kovasti huonossa huudossa minkä tahansa eurooppalaisen kantaväestön keskuudessa.

Ei ole kauaakaan aikaa siitä, kun tällaista keskustelupalstaa ei olisi voinut kuvitellakaan. Tokihan näitä oli, mutta kyse oli marginaaliporukasta.

Monikulttuurihaihattelussa on kyse lähinnä vanhan, 60-70-luvun marxilaisten ahkerasta osallistumisesta päivän politiikkaan. Tämä sukupolvi onneksi on jo väistymässä.

Jokainen voi tehdä osaltaan jotain - kirjoittaa toimittajille, lehtiin ja ottaa työpaikoilla ja kouluissa. Sillä on vaikutusta.

Toiseksi, internetin merkitystä on vähätelty, ihmiset eivät elä enää pelkän YLEn ja HS:n propagandan varassa.

2. elokuuta 2006 13:37:12

Päivän Syreeni (mieskeskustelulistalta)

Lähettäjä: Sampo Syreeni
Päivämäärä: To 27 heinä 2006 21:02



On 2006-07-27, Janne Vainio wrote:



> On harvinaista, että löytyisi sellaista feminististä diskurssia, joka
> todella eksplisiittisesti levittäisi sellaista sukupuolikäsitystä,
> joka olisi verrattavissa esimerkiksi natsi-ideologian myyttiseen
> käsitykseen "germaanisesta verestä" ja sen puhtaudesta.


Tästä voisi toimia esimerkkinä sellainen militantti feminismi, joka
pitää automaattisesti miestä sikana, kaiuttaa sitä kuinka maailmassa ei
olisi sotia ilman miessukupuolta, ja tulkitsee kaiken historiallisen
hyvän naisten saavuttamaksi. Usein siihen nimittäin kytkeytyy ajatus,
jonka mukaan tämä väitetty asiaintila johtuu siitä että miehet ovat
biologiselta luonteeltaan ja/tai erilliseltä kulttuuriperinnöltään
väistämättä aggressiivisempia, taipuvaisempia vallankäyttöön,
suoraviivaisempia, otollista maaperää oikeudettomalle
hyväveljellisyydelle ja jo lastentarhasta asti maailmankuvaltaan jonkin
sortin sortajia. Tässä biologinen ja/tai kulttuurinen
sukupuolideterminismi näyttelee nähdäkseni samaa osaa kuin "arjalainen
veri" natsismissa.


> Mutta onko jossakin oikeasti senlaatuista feminististä diskurssia,
> jossa esitetään emansipatorisena ohjelmana sensuuntaista, että
> "pistetään Nokian pääjohtajaksi nainen, niin sitten sillä poliisin
> jahtaamalla virolaisella huorallakin menee paremmin"...? Ja missä?


Ainakin kulmakuntakapakassa -- hyvä mittari vulgaarifeminismin yleisille
suuntaviivoille -- ja voisin kuvitella että myös ärhäkämpien
feministijärjestöjen tapaamisten jatkoilla (tästä pitäisi kertoa jonkun
joka pääsee sellaisille mukaan).


> Mieleen jäi kirjallisuustieteilijä Kirsi Simonsuuren järjetön väite,
> jonka mukaan ne vasemmistofeministit, jotka eivät äänestä poliittista
> vastustajaansa Elisabeth Rehniä, ovat kuulemma "patriarkaatin
> sisäistäneitä" tapauksia joiden pään sisällä on jokin sisään
> rakennettu "isävalta" joka sanelee heidän äänestyskäyttäytymistään.


Nähdäkseni tällainen seuraa ihan vain siitä, että kun polarisaatioon
tähtäävä kenen-joukoissa-seisot-retoriikka yleensä ajaa porsaat niin
kätevästi takaisin kotiin, sitä ei aina osata lopettaa ajoissa
silloinkaan kun palveltavia herroja on itselläkin kaksi (feminismi ja
poliittinen aate, erillisenä toisistaan). Varsinkaan sitä ei osata
lopettaa jos itselle toinen herra on selvästi toista tärkeämpi, eikä
tällaiseen maailmankuvaan tai strategiaan tietysti mitenkään voida
jälkikäteen sovittaa sitä ajatusta että poliittinen käyttäytyminen voisi
olla jotenkin moniulotteisempaa kuin vain selvästi määriteltyjen Hyvän
ja Pahan vastaista taistelua.


> Tämä on kuitenkin verrattavissa nimenomaan vasemmistototalitaariseen
> ajatteluun "proletariaatin etujoukosta" työväenluokan "todellisemman
> yhteistahdon" edustajana. Tämä ajattelutapa tulee Rousseaulta, ja
> sillä ei ole juuri mitään tekemistä äärioikeistolaisten
> ajattelutapojen kanssa - mutta paternalistinen vasemmisto kuolaa sen
> perään (ja tämä on ylipäätän se tyypillinen "perusvasemmistolainen"
> ajattelutapa - lukuun ottamatta anarkistivasemmistolaisia, jotka hekin
> ovat viime aikoina paljolti luopuneet vapausaatteesta).


Niinno, jopa anarkistien piiristä löytyy niitä jotka ovat kallellaan
syndikalismiin päin, eli aika laajallelevinnyttä tällainen
totalitaristinen ajattelu todella on. Pitäisi nähdäkseni kysyä, mitä
siitä todella jää yli, ja voidaanko ylijäävää osaa enää mitenkään
hyvällä omallatunnolla pitää tavallisen vasemmistolaisuuden osana jos
muitaparemmintietävä etujoukkoajattelu kerran on noin läpikäyvä teema
aatteessa.


> Mielestäni oikeusvaltionormeja vastaan avoimesti hyökkäävä
> feministinen ajattelu on lähempänä "vasemmistototalitaarisen"
> ajattelutavan yleistä kaavaa (sellaisena kuin esimerkiksi Jacob Talmon
> tekee tämän erottelun oikeistototalitarismin ja
> vasemmistototalitarismin käsitteiden välillä teoksessaan "Origins of
> Totalitarian Democracy").


Pointtini tietysti on, että itse pidän totalitaristisuutta sinänsä
paljon merkittävämpänä aatetta määrittävänä tekijänä kuin paljon
epämääräisempää jakoa oikeistolaisuuteen ja vasemmistolaisuuteen;
jälkimmäisen jakolinjan paikka ja suunta muuttuvat historiallisesti
suurin piirtein joka toinen päivä eikä kukaan tunnu mistään
aikaperspektiivistä oikein osaavan määritellä missä linja edes on
kulkenut/kulkee/tulee kulkemaan.


> Vasemmistototalitarismille on ominaista, että kaikki asiat koko
> yhteiskunnassa nähdään periaatteessa poliittisina (eikä pelkästään
> postmodernissa merkityksessä "poliittisina" vaan tämän lisäksi myös
> yleisen poliittisen päätöksenteon potentiaalisina kohteina).
> Poliittiselle päätöksenteolle ei haluta vetää mitään periaatteellista
> legitiimiä rajaa.


Eikö totalitaristisuus (erillisenä esim. autoritaarisuudesta) jo
määritelmällisesti implikoi että mitään rajaa ei ole?


> Oikeistolaiset totalitaariset liikkeet ovat nekin kohdelleet
> kansalaista "valtiovallan omaisuutena" - mutta aivan erilaisilla
> perusteilla kuin vasemmistolaiset.


Itse taas en oikein ymmärrä mitä eroa esimerkiksi etujoukon
vallankumouksellisessa toiminnassa ilmentyvällä yleistahdolla ja
Johtajan päätöksissä manifestoituvalla kansan tahdolla oikein on, kun
kummatkin kuitenkin ovat alunperin kansan päätösvallan oletusarvoisella
legitimiteetillä perusteltuja, sittemmin pienen aatteellisen eliitin
käsiin jätettyjä päätösprivilegioita.


> Fasisimi ja natsismi sen sijaan katsovat juuri liberalismin tavoin,
> että "demokratia tuhoaa itsensä" jos se päästetään leviämään kaikille
> yhteiskuntaelämän alueille - ja ovat siinä mielessä oikeistolaisia
> ideologioita. Ne kiistävät kuitenkin (toisin kuin liberalismi) sen,
> että demokraattisista oikeuksista olisi mitään hyötyä edes julkisen
> vallan toimintaa koskevassa päätöksenteossa - ja lisäksi ne kiistävät
> (liberalismista poiketen, ja vasemmistototalitarismin tavoin) että
> julkisen vallan valtuuksien oikeudellinen rajoittaminen olisi
> mitenkään hyödyllistä tai oikeutettua tai "kansan edun" mukaista.


Niin, mutta juuri tästä samasta erostahan sosialidemokraattien ja
vallankumouksellisten, etujoukkososialistien välinen skismakin lähti,
vaikka molempia kuitenkin voitaneen pitää legitiimisti sosialistisen
liikehdinnän osina, joilla oli pohjimmiltaan samat päämäärät. Ero
oikeiston ja vasemmiston välillä ei taaskaan ole niin suuri kuin ero
totalitaarisuudessa. Epäilen myös, että sama päättely laajenee
feminismiin; sen suurimmat erot ovat siinä kuinka militanttia se on, ja
olisi väärin rinnastaa se militanttisuutensa takia sen enempää
militanttiin vasemmistoon kuin oikeistoonkaan.


> Todellisuuskäsitys ja arvokäsityksethän ovat tosiasiassa loogisesti
> täysin toisistaan riippumattomia järjestelmiä - mutta totalitaarisissa
> ideologioissa kuitenkin vedetään suoria (ja "valmiiksi annettuja")
> tulkintoja näiden kahden eri asian välille.


En olisi tästä täydellisestä irrallisuudesta aivan niin varma, mutta
toisaalta tuo keskustelu pitänee jättää toiseen kertaan.


> Sellainen mahdollisuus suljetaan ulos koko keskustelusta, että olisi
> olemassa joukko ihmisiä jotka puolustavat oikeusvaltioperiaatteita
> ensisijaisesti tällaisten periaatteiden yleisen yhteiskunnallisen
> arvon vuoksi. Natsien, kommunistien ja muiden totalitaristien mielestä
> sellaisia "periaatteellisesti liberaaleja" ihmisiä, jotka puolustavat
> näitä asioita tasapuolisesti sen vuoksi että pitävät niitä
> oikeudenmukaisina, ei kertakaikkiaan voi olla teoriassakaan olemassa.


Tietenkään. Yksi tapa jolla aatteesta tulee menestyksellinen on se, että
se on kaikenkattava ja polarisoiva, sulkee siksi ulkopuolelleen kaikki
jotka eivät tunnusta kaikkea mitä aate väittää samanaikaisesti, ja siksi
kykenee rajaamaan muutkin (esim. sosiaaliset) hyödyt joita aatteen
kannattamisesta saa niiden piiriin jotka kannattavat sitä
kokonaisuudessaan. Tämä on niputtamista joka johtaa aivan tavalliseen
tapaan skaalaetuihin ja tehokkaampaan kuluttajan ylijäämän kuppaamiseen,
eli siis aatteen parempaan selviämiseen; aatteen/kultin klubimaisuus
auttaa kanavoimaan kannatuksen perifeeriset hyödyt yksilölle muuten
nettohaitalliseksi aktivismiksi aatteen hyväksi. (Tarinaan tietysti
kuuluu paljon muutakin.) Tällaiseen kuvaan "luokkapetturit" eivät
koskaan sovi, koska heillä ei ole riittävästi menetettävää että heihin
kannattaisi luottaa kontribuoijina, eli sallia heille aatteen hyötyjä
kun normaalihyvää taetta takaisinmaksusta ei ole.


> Yleisen oikeudenmukaisuuden puolustaminen siis mitätöidään.


Yleinen oikeudenmukaisuus periaatteena sotii klubiaatteita ja vastaavaa
heimokuntaisuutta vastaan, joten totta kai se on aina emotionaalisena
altavastaajana. Sen kukoistuskaudet lienevät ainakin osittain seurausta
siitä että jokin heimokuntaisempi malli on pystytty nostamaan yhteiseksi
viholliseksi, ja kääntämään näin normaalisti jälkimmäistä aatetta
suosiva yhteiskuntamekaniikka hetkeksi myös laajemmin ymmärretyn "meidän
jengin välisen solidaarisuuden" tueksi.


> "Kulakit" oli ihmisryhmänä määritelty "alistajaluokan" edustajiksi ja
> tällä seikalla nimenomaan perusteltiin kulakkeihin kohdistettuja
> laajamittaisia vainoamistoimenpiteitä.


Miten täsmälleen tämä eroaa ghettoon suljetun "ahneen
pankkiirijuutalaisen" asemasta?


> Vasemmistolaisen mielivallan oleellinen ero oikeistolaiseen
> mielivaltaan on se, että vasemmistolaisessa ajattelussa ei yleensä
> oleteta mitään "olemassa olevan yhteisön harmoniaa" jota
> vainoamispolitiikalla uskotellaan voitavan puolustaa.


Tämä lienee totta ja sopii feminismiinkin, mutta on pointtina nähdäkseni
erotettavista muusta mitä sanoit.
--
Sampo Syreeni, aka decoy - mailto:d...@iki.fi, tel:+358-50-5756111
student/math+cs/helsinki university, http://www.iki.fi/~decoy/front