1.8.2009 11.19 Antti Vesala
Taas pääsen muistuttamaan, että ottaminen ja antaminen ovat kaksi eri asiaa, suorastaan toistensa
vastakohtia.Valtiovarainministeriön budjettiesityksessä on mukana joitakin veronkevennyksiä, esimerkiksi ruoan arvonlisäveron alentaminen. En nyt mene tarkemmin siihen, kuinka järkevänä pidän juuri tätä kyseistä Kepun vaatimaa veronkevennystä. Se on kuitenkin ollut laajasti keskustelussa ja yleisesti tunnettu, joten se sopii hyvin esimerkiksi.Jokainen on varmaankin jo lukenut jostakin mediasta, että tämä alv-alennus maksaa valtiolle 500 miljoonaa euroa. Tieto on virheellinen, koska eihän se oikeasti valtiolle mitään maksa. Kysymys on summasta, jonka verran kyseisen veron tuoton arvioidaan laskevan verrattuna tilanteeseen, jossa veroa ei alennettaisi.Ne rahat eivät ole valtion taskussa, eikä se siis ole niitä antamassa kenellekään. Mikään veronkevennys, siis ruoan alv-ale tai mikään muukaan, ei voi maksaa valtiolle mitään, koska rahat, joita veronkevennys koskee, eivät ole valtion rahoja. Ne ovat sinun, minun, meidän. Eivät valtion.Valtio pakko-ottaa niitä menojensa kattamiseksi jonkin verran, ja jos se päättää jatkossa ottaa rahojamme vähemmän kuin ennen, saamme itse pitää omista rahoistamme suuremman osan kuin aikaisemmin.On turha olla valtiolle kiitollinen mistään veronkevennyksestä, koska yksikään veronkevennys ei ole valtion lahja kenellekään. Ei voi antaa sellaista, mitä ei omista. Tämä pitäisi kaikkien ymmärtää. Veronkevennys ei ole antamista, se on ottamisen vähentämistä, se ei voi maksaa mitään. Valtion kannalta asia on aivan yhtä yksinkertainen. Tulojen väheneminen ei ole sama asia kuin menojen lisääntyminen.Vanha vertaus, kertauksen vuoksi:Kalle varastaa Villeltä joka päivä kaksi euroa. Kun hän tästä päivästä alkaen varastaa enää yhden euron, onko uusi tilanne jotenkin tulkittavissa niin, että Kalle antaa Villelle sen euron, jonka hän jättää varastamatta? Ei ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti